Sunan kuulumisia

Sain jo jokunen viikko sitten kuvia Sunan (Skazki Querida, OLH b 25) ensimmäisistä päivistä uudessa kodissa. Eli kuvat ovat jo melkein kuukauden takaa, mutta hyväähän kannattaa odottaa... Typykällä menee loistavasti, kuten kuvasta näkyy, Yuki-norski on adoptoinut pikkuisen täysin.

Poseeraus:

Ja rohkea ulkoilija:

Sunan Qamar-veljen uudeksi nimeksi tulee Andaman, ja se muuttaa uuteen kotiinsa perjantaina. Tuntuu ihan oudolta, kun ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen ei tarvitse keskittyä uusien hyvien kotien löytämiseen pennuille! Toisaalta ihan kivakin, on aina mukavaa kun oikea kissa päätyy oikeaan kotiin, mutta kyllä pentujen myynti ja markkinointi välillä stressaakin kun ihan rehellisiä ollaan.

Uusia suunnitelmia silti jo punon... Olgan suunnitelmat tulikin jo edellisessä merkinnässä mainittua, sijoituskodin kanssa haaveilemme uudesta pentueesta Iirikselle joskus syksyllä (sopivaa pitkäkarvakolliakin olen jo alustavasti kysellyt mutta se pysyköön vielä hetken salaisuutena), ja Polgarallekin on suunnitteilla pentue, tosin todennäköisesti vasta ensi vuoden puolella. Polgaralle olen alustavasti ajatellut varianttipentuetta, kahdesta syystä: vaikka Polgara tosi suloinen ja viehkeä onkin, niin tyyppiä voisi parantaa, ja toiseksi tuoda hieman uusia linjoja pitkäkarvakasvatukseen.

Qamar varattu ja terveiset Ninniltä

Olin tänään sopinut treffit Qamarin kyselijöiden kanssa sen sijoituskotiin, ja poju taisi hurmata itselleen uuden kodin jo vierailun ensi minuuteilla. Se nimittäin suostui esittelemään myös sylikissapuoltaan - joskin ennen vierailun päättymistä he näkivät myös sen riehuvan riiviöpuolen, eli ei ainakaan pitäisi pystyä väittämään, että olisin myymässä "sikaa säkissä". Poika lähtee ihan lemmikiksi, mutta tärkeintähän on aina hyvä koti, ja sellaiseen se on ehdottomasti muuttamassa ensi viikolla! Kuvaukseen en tällä kertaa keskittynyt (kuten ei Qamarkaan ;), joten vain yksi räpsäys, vasemmalla Iiris, oikealla Qamar.

Alkuviikosta kävin Itä-Suomessa, mm. Mikkelissä pitkästä aikaa koko kasvatukseni kantanaarasta Ninniä (CH Gas-Giant's Dione, OLH h 24), suklaakilpikonnatäplikästä itämaista pitkäkarvaa katsomassa. Ensin kuitenkin pari kuvaa sen maatiaiskissakavereista. Ensin Manu, alias "Paksu Poika". Manu tykkäisi kyllä Ninnistäkin, ainakin leikkiseurana, Ninni ei niinkään Manusta, vaan pitää sen kovassa kurissa. Manu on vaikuttavan kokoinen herra, hieman on ylipainoakin mutta ei kuitenkaan niin hirmuisesti, aika paljon tuosta massasta on ihan tiukkaa lihasta!

Ninnin bestis tätä nykyä on maatiaisneiti Miki, vähän ujo mutta kovin viehko!

Niin ja tietenkin piti kuvata pikkurouvaa itseään! Ninni täytti hiljattain 10 vuotta, mutta ikä ei vielä yhtään paina. Ninnula oli aivan oma itsensä - aluksi ujosteli, mutta pian jo kehräsi äänekkäästi ja puski minua. Sillä on myös yhä huvittava tapa heittäytyä palveltavaksi - kun me emännän kanssa istuimme keittiössä, kuului makuuhuoneesta vaativaa ulinaa - Ninniä piti välillä käydä leikittämässä ja rapsuttamassa siellä, ei puhettakaan että hänen vaativuutensa viitsisi itse tulla etsimään seuraa keittiöstä asti!

Ninnillä on yhä hätkähdyttävän vihreät silmät, ja oikean vanhan liiton javaneesiturkki. Sen kaukainen jälkeläinen Lara jos joskus vielä kasvattaa tuollaisen, niin halkean onnesta. Toistaiseksi vasta elättelen haavetta että jospa syksyllä Lara vähän tuuheamman turkin kasvattaisi.

Ninni nyt ei rehellisyyden nimissä ollut edes nuorena mikään supertyypikäs, mutta sen parhaita puolia toki soisi näkevänsä yhä nuoremmissakin pitkäkarvoissa, eli tuota upeaa silmien väriä ja turkin laatua ei tosiaankaan kaikilla ole!

Ninni on ainoa omassa kodissani asunut kissani, jolle olen joutunut etsimään aikuisena uuden kodin, aika haikeilla mielin Mikkelistä lähdin...

Kollikuvia edes tänne

Suklaa itämaispoikani sijoituskoti kuuli pyyntöni, eli tässä joitakin kuvia Martista (Cannonball Golden Dream, OSH b). Poika on puhdas lyhytkarva, mutta käytettävissä balineesi- tai pitkäkarvakasvatukseen muillekin. Se on jo reilun vuoden vanha, eli varmasti osaisi hommansa. Testit ovat kunnossa myös. Yksi tyttö sille jo olikin sovittu, mutta minusta riippumattomista syistä astutus on lykkääntynyt (toivottavasti ei kokonaan peruuntunut!), joten otan uusiakin kyselyjä vastaan. Sukutaulu löytyy kotisivuiltani.

Mitäs pidätte? Minusta aika kiva, ei mikään superextreme, mutta tasapainoisen näköinen kissa!

Muita kuulumisia: Qamarista on tullut viikon sisään peräti kolme kyselyä! Huomenna sille tulee katsojat, pitäkää peukkuja ja varpaitakin pystyssä, koti vaikuttaa todella erinomaiselta! Joskin täytyy myös sanoa, että eivät ne kaksi muutakaan kyselyä huonolta vaikuta ollenkaan, eli jo nyt on ihme jos ei poju viimein hurmaa itselleen omaa kotia!

Qamar etsii edelleen kotia ja pieni kollipäivitys

Kävin eilen katsomassa sijoituskodissa vielä kotia etsivää Qamar-pojua. Herra on edelleen mitä hurmaavin: hulluna ihmisten perään ja erittäin vilkas! Se etsii siis kotia, jossa olisi vähintään yksi kissa ennestään. Poikaa ei ollut ihan helppo kuvata, sen verran energinen se on, mutta tässä nyt muutama räpsäys (kuvia klikkaamalla ne näkee isompana).

Ensimmäisessä kuvassa poju esittelee hienoa sivuprofiiliaan.

Toisessa kuvassa näkyy hieno itämainen ilme.

Tässä kuvassa onnistutaan näyttämään juuri niin höntiltä pojankoltiaiselta, kuin mitä ollaankin
;-)

Poika on edelleen ikäisekseen iso, mutta myös erittäin elegantti. Soveltuu lemmikiksi perheeseen, joka ymmärtää itämaisen olevan aktiivinen kissa, mutta mitään esteitä ei ole myöskään käydä näyttelyssä, ja myös pitkäkarvakasvatukseen poika soveltuisi. Voisin siis edelleen myydä joko ihan lemmikiksi tai sitten sijoitussopimuksella. Toivottavasti se sopiva koti nyt ilmoittaisi itsestään!

Pitäisi saada kotisivutkin ajan tasalle kollien (ja toki naaraidenkin) osalta. Sivuilla olevat tiedot ovat hieman vanhentuneita... Siegfried eli Shilby Line's Sambal Oleg (OLH d 24), P-pentueeni isukki, on nyt leikattu. Siitä on toivottavasti tulossa kuitenkin isä Jalecat's-kissalan Isiksen pennuille!

Nuoria kolleja minulla on kasvamassa kaksi: Oskar (suklaanaamio siamilaisvariantti) ja Belgarion eli Olli (P-pentueesta suklaatäplikäs itämainen pitkäkarva). Oskarille lienee käyttöä luvassa, Belgarionista odotan kyselyjä...

Yksi kolli olisi valmiina kollin tehtäviin vaikka heti, suklaa itämainen lyhytkarva Martti eli Cannonball Golden Dream. Sille oli jo yksi pitkäkarvatyttö sovittuna, mutta minusta riippumattomista syistä astutus ei ole vielä toteutunut. Toivottavasti sitä nyt joku ehtisi käyttää, ennen kuin on pakko leikata! Se on kyllä jo reilun vuoden vanha, mutta käytös on pysynyt siistinä, joten toivotaan parasta! Minulta saa kuvia siitä (kotisivuilla oleva on aika vanha kuva jo), ja sijoituskoti lupaili ottaa uusiakin lähiaikoina...

Oskar Hyvinkäällä

Oltiinpa eilen Hyvinkäällä mekin :-) Tällä kertaa ei minun kasvateilleni tullut niin huikeaa menestystä, mutta taso oli erittäin kova, ja mieltä kyllä lämmitti, että paneelissa ja jopa kategoriavoittajina oli balineeseja ja variantteja! Itse olin ilmoittanut kaksi kissaa, sijoituspoikani Oskarin (SIA b var) ja sijoitustyttöni Polgaran (OLH h 24). Lisäksi oli tosi mukavaa nähdä omaa kasvattia Nexua, joka on nyt sitten virallisesti CH Skazki Nereida, ja Nexun kahta ihanaa pentua! Muutenkin oli kivaa olla kissanäyttelyssä pitkästä aikaa, minähän pidin oikeastaan koko kevään taukoa, kun kotona oli pieniä pentuja.

Polgarasta on kuvia täällä: http://luolaleijonanklaani.blogspot.com/2010/06/polgara-hyvinkaalla.html joten niitä en käy tässä toistamaan. Olin vaan siitä tosi ylpeä, se oli ihanan reipas ja luulen, että se vielä tunnisti minut, ainakin hyvin pitkämielisesti se suhtautui kasvattajalta saamiinsa pusuihin ;)

Oli myös erittäin kivaa nähdä Oskaria pitkästä aikaa! O-pentueestahan meni komea Oskar-poika sijoitukseen, viimeksi olin nähnyt sitä luovutuksen yhteydessä. Poika on edelleen nätti, kuten allaolevista kuvista voi todeta!

Oskarilla on edelleen erinomainen profiili, hyvä ilme ja todella hienon väriset silmät, tuomari-Edström totesi, että yhdet parhaista siamilaissilmistä koko sunnuntaina. Korvien asento on ok, mutta tokihan (kuten lähes aina) korvat voisivat olla tuomareiden mielestä isommat. Kiitoksia Hannalle kuvista! Laitoin muutaman lisäkuvan myös tänne eli loin Oskarille oman albumin:

http://picasaweb.google.com/svalkiai/SkazkiOskar#

Hain Oskarille siitoshyväksyntää, mikä on siis voimassa kunnes se täyttää vuoden eli 4.11. asti. Kiinnostuneiden tyttöjen omistajilta otetaan kyselyitä vastaan! Yksi astutus on alustavasti sovittu, mutta jos vaan Oskarin käytös pysyy siistinä, niin voin harkita muitakin. Oskar on nyt 7 kuukautta vanha, eli uskoisin että viimeistään syksyllä se ymmärtää, mitä tyttöjen kanssa pitäisi tehdä... koska kyseessä on sijoituskolli, niin en voi luvata, miten pitkään se pysyy leikkaamattomana. Jos se ei ala merkata, niin se voi olla vielä pitkälle vuoden loppuun leikkaamaton - mutta jos se löytää itsestään ruiskumestarin niin siinä vaiheessa minun on pakko antaa leikkauslupa.

Qamar muuten etsii yhä kotia! Pari kyselyä tuli männä viikolla, mutta ne eivät valitettavasti johtaneet mihinkään. Siitä saisi joku aivan ihanaluonteisen kissan!

Qamar edelleen kotia vailla

Otsikko kertoo kaiken, eli tällä hetkellä kasvateistani kotia etsii vain Qamar-poju. Se olisi nyt täysin luovutusvalmis, vielä vaan puuttuu oma syli. Sen sisko Querida (uudessa kodissa Suna) muutti lauantaina uuteen kotiinsa Punkaharjulle, minkä jälkeen Qamarista on tullut entistä "pahempi" sylikissa. Se on erittäin seurallinen, leikkisä, viihtyy sylissä ja olkapäällä. Se on erittäin aito itämainen, siksi en edelleenkään halua myydä sitä ainoaksi kissaksi, vaan uudessa kodissa pitäisi vähintään olla suunnitteilla kissakaverin ottaminen lähiaikoina.

Kävin eilen sitä sijoituskodissa katsomassa, tässä poseeraus "kuin kaksi marjaa", eli vasemmalla Iiris-emo, oikealla Qamar-poju.

Sunasta ei tullut otettua yhtään kuvaa luovutuksen yhteydessä, joten tässä vielä tällainen yhteisposeeraus veljen kanssa (otettu 19.5.).

Pari eilen otettua kuvaa Qamarista myös täällä: http://picasaweb.google.com/svalkiai/SkazkiQ#

Sitten muut uutiset: Taimi löysi uuden lemmikkikodin! Mutta niinhän se menee, että juuri sitä kysytään, mitä ei ole tarjolla, olen nyt saanut parikin soittoa, soittaja toivoo aikuista itämaista tai siamilaista. Jos sinulla on sellainen kotia vaille, niin minulta saa soittajan yhteystiedot.

Belgarionista tuli Olli ja Qamar etsii kotia

Kuten jo melkein arvasikin, Belgarion teki viime torstaina parhaansa hurmatakseen katsojansa
:-D He jopa ihastuivat sen lievästi sanoen persoonallisesti narisevaan ääneen :-) Niinpä poju muutti uuteen kotiin jo viikonloppuna. Täytyy tähän sen verran todeta että kyseessä ei ollut mikään hätiköity päätös puolin eikä toisin, sen uusi koti on tuttujani jo reilun parin vuoden takaa, ja kolmannen kissan hankkimisesta heille oli ollut puhetta jo jonkin aikaa.

Belgarion on hurmannut uudet ihmisensä täysin, ja kaksi vanhempaa kissaa (balineesi Kassu ja aby Laava) alkavat myös jo sulaa pikkuisen edessä. Uusi kutsumanimi pojalla on Olli, ja se meni uuteen kotiinsa sijoitussopimuksella. Itselläni ei ole sille varmaa käyttöä, mutta luotan siihen, että pitkäkarvakolleista on aina pulaa, ja ulkomaantuonti-isän ansiosta ihan samanlaista sukutauluakaan ei tule ihan joka kissalassa vastaan, eli sikälikin kysyntää toivoakseni tulee.

Q-pentujen kanssa käytiin eilen tehosterokotuksilla ja mikrosirutuksessa. Kaikki meni loistavasti, Qamar muuten painoi 2,02 kg ja Sunakin (Querida) 1,65 kg - melkoisia jöötejä kun ottaa huomioon, että kyseessä ovat 13-viikkoiset itämaiset! Suna muuttaa uuteen kotiinsa viikonloppuna, mutta Qamar etsii yhä kotia. Poika hurmasi täysin myös eläinlääkärin, todella charmantti kaveri ja tosiaan siitä on villikon lisäksi tullut myös rapsutusta rakastava, sylissä viihtyvä kehruukone. Nyt puuttuu enää se oikea koti. Voin myydä Qamarin ihan täysin lemmikiksi mutta myös sijoitussopimusta voin harkita, jos sopiva koti ilmaantuu! Koetan käydä ottamassa lisää kuvia joskus loppuviikosta.

Q-pentue 12 viikkoa

Kävin alkuviikosta katsomassa 12-viikkoisia Q-pentuja. Ne saavat tehosterokotuksen ensi viikolla, eli ovat sitten vähän reilut 13-viikkoisina valmiita uusiin koteihin. Qamar etsii yhä omaa kotia, siksi tämä postaus keskittyy kuviin siitä.

Mutta ensin kuva emosta ja pennuista. Kyllä, Iiris on aivan yhtä hömelö kuin emonsa Lara ja siskonsa Nexu, se ei ymmärrä mitä "vieroitus" tarkoittaa. Kuvat on kaikki otettu verkotetulla terassilla luonnonvalossa.

Sitten Qamar, joka komistuu päivä päivältä! Pienempänä sen kuvio oli vähän sinnepäin, mutta nyt se on selvästi täplikäs.

Koko poppoo taas.

Ja vielä yksi Qamarista:

Qamar on edelleen iso ikäisekseen, ja tassujen koosta päätellen sillä on myös aikomus kasvaa erittäin isoksi itämaisherraksi. Se on edelleen vilkas, mutta se on myös kehittynyt luonteeltaan tosi mukavaan suuntaan: se on tätä nykyä myös solmuun väännettävä sylikissa, joka rakastaa rapsutusta!

Sisko Sunasta (Skazki Querida) enempi kuvia ja lisäkuvia myös Qamarista täällä: http://picasaweb.google.com/svalkiai/SkazkiQ#

Omassa kodissa on tilanne sikäli muuttunut kiintoisaksi, että Maija-isoisomummo suhtautuu Belgarion-pojuun päivä päivältä suopeammin. Tänään poika sai jo melkein leikkiä Maijan kanssa - saamatta lättyynsä siis! Belgarionille tulee huomenna katsojat - pitäkää peukkuja. Se on minikopio emostaan Larasta, ehkä vähän paremmilla silmillä ja isältä perityllä kilometrin mittaisella hännällä.

Yksi tai kaksi poikapentua varattavissa

Huokaus. Tilanne tuntuu elävän niin, ettei kasvattajaparka pysy perässä. Qamarin alustavasti varannut perhe peruutti. Eli erittäin vilkas itämaisen alku on nyt sitten ainakin varattavissa! Kotiin, joka arvostaa villiä menoa, pentu on ihmisrakas ja suloinen mutta erittäin vauhdikas, EI ainoaksi kissaksi!

Belgarionin tilannetta saamme jännittää ainakin torstaille, silloin sille tulee katsojat.

Menen tänään Q-ipanoita katsomaan, jos saan ne hetkellisesti vaivutettua koomaan niin sitten saatte ehkä ihmeteltäväksi uusia kuviakin ;-) Silloin kun lapsilla on riekku päällä niin hidas kamerani ei pysy perässä!

Joitain uusia kuvia ja poikien tilanne

Ensin päivän bonuskuva: Belgarion ja isoisoäiti Maija, jonka pää alkaa selvästi pehmetä, lapsonen saa nukkua jo noin lähellä ;) Pitäisi tuosta vielä kotia etsivästä pojusta ottaa kunnon poseerauskuviakin taas, mutta sehän ei ole helppoa kun lapsesta kamera on niin kiintoisa, että nenä pitää tunkea linssiin kiinni :D

Lisäsin myös pari päivää sitten muutaman kuvan Q-pentujen galleriaan: http://picasaweb.google.com/svalkiai/SkazkiQ#

Kuvat vaan antavat hieman väärän kuvan - riiviöt tekevät paaaaljon muutakin kuin nukkuvat, mutta vain unisena niistä saa edes jotain kuvia. Qamar on edelleen alustavasti varattu, mutta pieni mahdollisuus on vielä varauksen peruuntumiseen, joten toistaiseksi se on yhä pentuvälityslistoilla.

Sama koskee Belgarionia. Meidän rääväsuisesta vinkulelustamme tuli tänään eka kysely pitkiin aikoihin, ja katsomaan sitä tullaan loppuviikosta. Mutta katsotaan, jos ei muuta ole kasvatuksesta reilussa 8 vuodessa oppinut, niin sen, että asiat ovat varmoja vasta kun pentu on uudessa kodissa ja sovitut kauppa- tai sijoitusehdot on täytetty.

Minun piti alunperin olla Pirokin näyttelyssä Tampereella tänä viikonloppuna. Koska osa pennuista sai tehosterokotuksen jälkeen taas lievää oireilua, ja samaten osa toisen tyttöni kodin kissoista oli jokin aika takaperin lievästi kipeänä, niin päädyttiin siihen, että turhia riskejä ei oteta, ja pysytään poissa näyttelystä kunnes on varmaa, että kaikki ovat täysin terveitä. Itse asiassa olen varma, että kissani olisivat päässeet jo aivan kirkkaasti eläinlääkärintarkastuksesta läpi, kellään ei ole enää mitään näkyviä oireita - mutta miksi hakea toipilaalle mahdollisesti paljon pahempi pöpö näyttelystä? Kissalle, varsinkin ensikertalaiselle, näyttely on kuitenkin aina jonkin sortin stressi. Parempi onni toivottavasti ensi kerralla, Hyvinkään näyttelyyn on tarkoitus tulla sunnuntaina!

Se ainoastaan hiukka harmittaa etten sitten nyt viikonloppuna päässyt näkemään kuinka kasvattini Nexu, Skazki Nereida, sai kaksi ekaa sertiään avoimessa luokassa :)

Emo-Lara on toipunut leikkauksesta todella hyvin. Oli aluksi melkoista taistoa että sain sille kaulurin pysymään päässä - jos olette ikinä yrittäneet pukea ankeriasta, jolla on kynnet, niin voitte hiukan kuvitella millaista se oli... mutta lopulta keksin sellaisen patentin että kauluri pysyi päässä ja haava sai olla kohtalaisen rauhassa - mitä nyt jouduin Belgarionia pari päivää vahtimaan ettei se mennyt tissille aivan haavan kohdalle. Kyllä juu, Lara imettää edelleen viimeistä kotona oleva lastaan... ei siinä mitkään pikkuseikat kuten leikkaushaavat tahtia ole haitanneet. Nyt ollaan kaulurista luovuttu, ja emo poikineen riehuvat onnellisena :)

Varaustilanteen ja muitakin muutoksia

Vähän reilussa viikossa on tapahtunut valtaisasti. Viime viikon loppupuoliskolla oli aikomus luovuttaa suklaatäplikäs pojuni Belgarion uuteen kotiin. Syystä tai toisesta poika oli tosi vaisu muutaman päivän, mitään selkeitä oireita sillä ei ollut suuntaan eikä toiseen, mutta siinä missä Poledra-sisko riehui sata lasissa, niin Belgarion lähinnä nukkui... Näytin sitä viime perjantaina lääkärillekin, joka tutki ja tutki eikä löytänyt pojasta mitään vikaa. Yhteistuumin tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että sitä ei kannattanut lauantaina luovuttaa, vaan katsoa muutama päivä tilanteen kehitystä. Asiasta pennun varaajien kanssa neuvoteltuani tulimme siihen tulokseen, että uuteen kotiin muuttikin Poledra-tyttö!

Toinen vaihtoehto olisi ollut odottaa Belgarionin piristymistä, mutta siinä vaiheessa kun ei ollut kristallipalloa niin en osannut yhtään sanoa, meneekö siinä kaksi päivää vai kaksi viikkoa... Poledra sen sijaan oli useita satoja grammoja veljeään isompi, ja pirteyden perikuva, ei ollut vaikeaa päättää kumpi lähtee ekana, kun uudella kodilla ei ollut pennun sukupuolella väliä, tärkeintä oli luonne ja se on molemmilla erinomainen!

Niinpä Poledra asustelee nyt sitten uudessa kodissa, on hyvää vauhtia kietomassa kaikki tassunsa alle, ja opettelee tuntemaan nimeä Pilkku.

Belgarion sitten tietenkin jo heti sunnuntaina alkoi osoittaa piristymisen merkkejä. Nyt se on jo täysin ennallaan, riehuu, syö kuin hevonen (aikoo selvästi ottaa sisaruksensa kiinni koossa) ja JUTTELEE äänellään, jota voisi kauniisti kuvata ilmeikkääksi, rumasti voisi joku kyllä sanoa että se imitoi ruostunutta saranaa...

Tässä alla nyt pojasta tuore kuva, parempaa en nyt saanut kun mitäs menin pikkuäijää häiritsemään kesken iltapesun...

Belgarion etsii siis ensisijaisesti rakastavaa lemmikkikotia! Mikään ei toisaalta ole este myöskään näyttelyiden kokeilemiselle, ja järkevästi perusteltuna voisin sallia sen käytön kasvatukseenkin, koska ei siinä mitään vikaakaan ole. Se näyttäisi olevan perimässä emonsa hyvää silmien väriä, sillä on kaunis profiili ja nätti vaalea suklaaväri.

Eilen kävin katsomassa myös 11-viikkoisia Q-pentuja. Suna (Querida) on edelleen sievä! Qamar on puolestaan valtaisan kokoinen ikäisekseen (1700 grammaa ja risat), ja edelleenkin erittäin vilkas, sisko on aavistuksen rauhallisempi. Qamaria on kyselty lemmikkikotiin Jyväskylään, luultavimmin se sinne myös lähtee. Varaustilannetta päivitän sivuilleni sitten kun varausmaksu on maksettu. Pentujen yhteisposeeraus alla.

Ja vielä Suna-kaunotar:

Lisääkin kuvia on, mutta myöhäisestä ajankohdasta johtuen en nyt jaksa niitä siirtää mihinkään, tarkoitus on lähipäivinä kyllä!

Muitakin muutoksia kuin varaustilanteessa on tapahtunut: Lara siirtyi viime perjantaina konsultiksi eli se steriloitiin. Hieman jäi kaivelemaan että se jäi yhtä sertiä vaille tittelistä IC, mutta kokeillaan kastraattiluokkia sitten kun karvat mahaan ovat kasvaneet takaisin. Lara on ollut kertakaikkiaan erinomainen kasvatusnaaras, se on synnyttänyt erittäin helposti ja sillä on riittänyt sekä hyvin maitoa että loistavaa huolenpitoa pennuilleen, eli varsin haikeaa oli se leikkauttaa, mutta monestakin syystä, joista suurin on oma elämäntilanne, se oli fiksuinta leikkauttaa nyt. Ei minun kasvatukseni tähän lopu, jäähän minulle kaksi sijoitustyttöä Olga ja Polgara (ähym, arvatkaa kenen pitäisi ehtiä päivittää kotisivut lähiaikoina), ja ehkä Iiriskin (Skazki Ninel, Q-pentujen emo) tekee vielä toisen pentueen minun nimissäni.

Sellainenkin tilanteen muutos on tässä nyt tapahtunut, että lupasin Annalle mainostaa Taimia täälläkin uutta kotia etsivänä. Taimi (Chat de Nacre's Daryl Hannam), joka on O-pentueeni emo, on siirtynyt sijoituskotinsa eli Annan omistukseen. Olimme pitkään Annan kanssa kahden vaiheilla, teettääkö sille toiset pennut vai mitä tehdä, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että viisainta olisi etsiä sille uusi "eläkepäivien" koti (jos 2-vuotiaasta kissasta voi noin edes puhua). Taimi ei enää tule toimeen isossa laumassa, itse veikkaan että se sai pentueestaan sen verran lisää itsevarmuutta että se on alkanut isotella - mikä stressaa koko Annan sakkia, eikä vähiten Taimin omaa tytärtä Olgaa, jonka Taimi on ottanut silmätikukseen. Sinänsä ihan luonnollinen reaktio kissalta - mutta ihmisen ja koko kissaporukan kannalta vähän hankala...

Lisätietoja ja kuvia Taimista (vanhoja kuvia löytyy tästä blogistakin!) saa joko minulta tai Annalta Akoyan-kissalasta.

Q-pennut 10 viikkoa

Kävin tänään katsomassa ja kuvaamassa Q-riiviöitä, jotka täyttivät eilen jo kokonaiset 10 viikkoa. Nehän saivat viime viikolla ekat rokotukset, kaikki meni hyvin. Tehosterokotus- ja mikrosirutusaika on varattu 24.5, jollei mitään ikäviä ylläreitä tule, niin pennut ovat siis toukokuun viimeisellä täydellä viikolla muuttovalmiita uusiin koteihin.

Ensimmäisessä kuvassa poika Qamar, "Poju". Ulkonäkö hämää - se on vain nukkuessaan noin rauhallinen :) Qamar etsii yhä omaa kotiaan, erittäin aktiivisena kaverina se tarvitsee ehdottomasti lajitoverin seuraa, ainoaksi kissaksi en suostu edes harkitsemaan sen myymistä.

Sitten kaunotar Querida eli tulevassa kodissaan Suna. Olen todella tyytyväinen sen kehitykseen, toivon todella että sen tuleva perhe käyttäisi sitä näyttelyissä ja kenties jopa kasvattaisi yhden pentueen...

Pojun unelias poseeraus. Siitä on tullut aivan minikopio emostaan, kuvio on eri, mutta muuten kuin ilmetty Iiris kolliversiona vain!

Elvis-kastraattikolli on alkuhämmennyksestä toivuttuaan adoptoinut pennut - jopa niin, että kun ne ovat Elviksen kainalossa, ei emolla ole mitään asiaa lähelle!

Mutta kyllä nämä vielä emonkin kainaloon pääsevät, kuten kuvasta näkyy!

Lisäsin pari extrakuvaa myös tänne: http://picasaweb.google.com/svalkiai/SkazkiQ#

Nyt pitää käydä nukkumaan, mutta kovasti odottelen kyselyjä Qamarista ja Poledrasta...

P-pennut luovutusvalmiita

P-pennut täyttävät huomenna 14 viikkoa, ne saivat tällä viikolla tehosterokotuksen ja mikrosirun. Tällä kertaa kaikki meni hyvin, eli pennut ovat muuttovalmiita uusiin koteihin. Kolme on varattu, mutta kotia etsii vielä Poledra (kuvassa alla). Se on kertakaikkisen hurmaava, jutteleva neiti. Joku saa siitä vielä aivan ihanan kissan, kun nyt ensin ymmärtäisi kysyä ja tulla katsomaan - Poledra pitää kyllä huolen hurmaamisesta!

Kaikki kuvat ovat muuten Luolaleijonan klaanin satoa, kiitoksia kovasti!

Maija näytti nuoremmillekin mallia, miten kaikesta voi tehdä lelun :)

Yllä olevassa kuvassa Belgarath, se muuttaa huomenna uuteen kotiin. Ikävä tulee, se on aivan mahdoton ihmisten perään!

Sitten Belgarion eli tulevassa kodissaan Pilkku, sen on tarkoitus muuttaa uuteen kotiinsa ensi viikonloppuna. Vielä läheisriippuvaisempi "vinkulelu" kuin veljensä...

Lara näytti vieraillekin, miten isoja pojankoltiaisia yhä vaan imetetään :D

Niin tosiaan, meillä kävi vieraita ja he veivät Polgaran mukanaan, kuva on jo uudesta kodista :-) Eli Polgara lähti uuteen kotiinsa Luolaleijonaksi, mutta kuten blogia seuranneet ehkä muistavat, en minä suinkaan siitä vielä kokonaan luovu, vaan se lähti sijoitussopimuksella, eli siitä toivottavasti tulee yhden Skazki-pentueen emo joskus ensi talvena/keväänä.

Samalla reissulla, kun P-pennut saivat tehosterokotuksen, niin Q-pennut saivat ekan rokotuksen. Ne ovat edelleen jättikokoisia ikäisekseen ja mahtavan söpöjä! Yritän ehtiä lähipäivinä kuvaamaan ja katsomaan niitä paremmin, kulunut viikko meni suurimmalta osin työmatkalla, mutta nyt ei sitten pitäisikään olla työmatkoja piiiiitkään aikaa...

Q-pennuista huippukuvia

Sain Janilta hänen ottamiaan kuvia, kuvat siis on otettu reilu viikko sitten, eli pennut kuvissa vajaat 7 viikkoa.

http://jcn.kuvat.fi/kuvat/iiriksenpennut2/

Jännä miten pennut tuossa iässä kasvavat ja muuttuvat nopeasti. Noissa kuvissa ne ovat vielä ihan mahdottomia läskipalleroita, ja kun eilen kävin katsomassa, ne alkoivat jo vähän muistuttaa virtaviivaista itämaista - vaikka kyllä ne ovat hyvin ruoka-aikaan olleet kotona yhä :-) Ja Iiris vaikuttaa yhtä höperöltä emolta kuin oma emonsa Lara, eli ei mitään elettäkään vieroitukseen vielä. Larakin päästää yhä nyt 12-viikkoiset täyttää häkää imemään, hoh hoijaa...

P-pennut 11 viikkoa ja suunnitelmien muutos

Meillä kävi lauantaina ja sunnuntaina vieraita. Lauantaina Jani, joka otti kuvia pennuista, saanen niitä taas jossain vaiheessa, kunhan hän ehtii. Muuten erittäin mukava vierailu, mutta hän oli valitettavasti samaa mieltä kanssani: tummemmalla tytöllä on ihan viimeisessä häntänikamassa hännän päässä pienenpieni mutka :-(

Alkuperäinen tarkoitushan oli, että tummempi tyttö menisi Aslanin ja Raichun kiusaksi Luolaleijonan klaanin jatkoksi. Se on ollut koko ajan oma suosikkini, sillä on aavistuksen avoimemmat korvat kuin siskollaan.

Isoja eroja sisaruksissa ei kuitenkaan ole, varsin tasainen sakki, joukosta puuttuvat sekä näyttelyhuiput että toisaalta täysin lemmikkitasoiset. Joten asiaa pari päivää pähkäiltyämme tulimme sunnuntaina vierailulla käyneiden Luolaleijonien ihmisedustajien kanssa siihen tulokseen, että sinne muuttaakin vaaleampi tytöistä. Siitä tulee nyt sitten sijoituskodin toiveesta Polgara kuitenkin. Aiemmin tyttöjen nimet ovat siis olleet toisin päin, mikä voi tietty vähän nyt jatkossa hankaloittaa vanhojen kuvien katselua mutta siitä viis!

On tässä "uudessa Polgarassa" eli vaaleammassakin typyssä omat hyvät puolensa. Huippunäyttelykissaa en siitä lupaa, korvat ovat moiseen liian pystyt, mutta ei siinä mitään sertin epääviä vikojakaan ole. Ja hyviä puoliakin löytyy: kauniin vaalea väri, pitkä pää ja melkein kilometrin pituinen häntä nyt ainakin.

Klaanin edustus otti myös kuvia, tässä pari näytettä niitä Janin otoksia odotellessa.

Alla Belgarath eli tummempi pojista. Siitä on nyt vihdoin tullut kyselyitä, olinkin jo vähän ihmetellyt että eikö muka kukaan muu kuin minä näe, miten kaunis poika se on! Sillä on Siegfried-isukilta peritty oikeaoppinen itämaisilme nyt ainakin!

Sitten pari kuvaa, joissa loput pennut: vasemmalla vaaleampi uusi Polgara, keskellä tummempi eli Poledra tätä nykyä, ja niiden takana hieman Belgarion.

Pennuista siis Belgarion ja Polgara ovat varmasti varattuja. Belgarathia on tosiaan kyselty alustavasti, mutta Poledra, tummempi kilpparitytöistä, etsii nyt sitten lähinnä lemmikkikotia. Se on varsin hauska tapaus: se on alkanut ottaa oppia emostaan, eli itämaiseen tapaan ääntä löytyy, se on hyvin seurallinen ja selittää minulle iltaisin päivän tekemiset. Se on hyvin reipas ja rohkea niin kuin kaikki muutkin Laran pennut, ja sillä on korvien takana aivan uskomattoman hellyyttävät "Roope Ankka" -tupsut, joita olen tähän asti tottunut näkemään enimmäkseen poikapennuilla.

Belgarionin lievään silmätulehdukseen on muuten onneksi alkanut tippakuuri tehota. Pentujen ruokahalu alkaa vihdoin palata, joskin en enää pariin päivään ole ollut niistä kamalan huolissani, oksentelua ei ole enää ilmennyt ja vauhti taas vaan kiihtyy päivä päivältä. Toki ne ovat yhä lähipäivät tiiviissä tarkkailussa, ja kontrollikäynnille lääkäriin mennään heti, jos pienintäkin huononemista tilanteessa ilmenee, mutta päivä päivältä paremmalta näyttää.

Lauantaina muuten käytiin Janin kanssa pikaisesti katsomassa myös Q-pentuja, jotka täyttävät tänään jo 7 viikkoa. Uskomattomia erittäin hyvinvoivia läskipulleroita :-D Kuvia siis tulossa, itse en viitsinyt omalla kameralla edes ottaa, kun Janin otokset ovat vähintään 10 kertaa parempia kuitenkin! Kivaluonteisia molemmat. Tytöllä on tytöksi ja pitkäkarvaksi varsin kiva korvien asento ja aivan ihana suklaatikettiväri. Pojalla on erittäin kiva ilme, silmien muoto ja asento, ja kivan kollimainen kuono-osa jo tässä vaiheessa. Harmi vaan kun se on variantti, mutta kaikkea ei voi saada samassa paketissa...

Toipilaita ja makkaroita

Toipilaita ovat siis P-pennut. Vaikka tilanne ei näytäkään enää läheskään niin kurjalta kuin pääsiäisen aluksi, niin ihan täysin kunnossa ne eivät vieläkään ole. Ne kyllä riekkuvat kuin paviaanilauma, ovat pirteitä eikä kukaan ole oikeasti enää mitenkään pahan näköinen, mutta paino ei nouse, ja silloin tällöin löytyy satunnainen oksennus tai ruilukakki yhä. Ruokahalussa on myös runsaasti toivomisen varaa. Mitään muuta hälyttävää ei oikeasti ole, kukaan ei ole kuumeinen, parilla vähän rähmi silmät mutta nyt enää yhdellä, aloitin tänään tippakuurin.

Tänään siis käytiin lääkärissä, hän edelleen veikkasi rokotusreaktiota, mutta oli samaa mieltä kanssani, eli painot pitäisi saada nousuun. Tukihoidolla kuitenkin mennään nyt ainakin jonkin aikaa - kohta vaihtuu kyllä jo eläinlääkäriasema jos eivät ala viikonlopun aikana edistyä! Ihan asiallinen paikka tuo, jossa käydään, mutta jos eivät ala parantua niin pitänee kääntyä Catvetin tms. kissaspesialistien puoleen.

Q-pennuista on toistaiseksi ollut pelkkää iloa. Ovat melkoisia läskimakkaroita ne! Yritän päästä niitäkin katsomaan lähiaikoina, en enää usko, että olisi suurta vaaraa, että meiltä sinne jokin kamala pöpö kulkeutuisi. Niistäkin toivottavasti siis luvassa lähiaikoina uusia kuvia.

P-pentuja kuvataan toivottavasti viikonloppuna. Sitä odotellessa liitin tähän pari kuvaa viime viikolta, eli P-pennut melkein 10 viikkoa.

Pääsiäiskuulumiset

Meidän pääsiäisemme alkoi vähän tylsissä merkeissä. P-pentue sai ekan rokotuksensa kiirastorstaina, aluksi kaikki näytti hienolta, keneltäkään ei löytynyt mitään tyriä tai muitakaan vikoja, mutta kun kotiin palattiin, alkoi muutaman tunnin päästä oksentelu... Perjantaina ei muu auttanut kuin käydä lähimmällä päivystävällä klinikalla saamassa pahoinvointilääkettä ja nestettä nahan alle, muiden kanssa olisi vielä voinut odottaakin, mutta varsinkin Belgarath oli selvästi veltto ja kuivunut. Vaikuttaisi nyt kuitenkin siltä, että tilanne olisi paranemaan päin, kaikki pennut ovat piristyneet huomattavasti, osa pennuista suostuu jo syömään vapaaehtoisesti, ja oksentelu on loppunut. Jospa tämä tästä melko helpolla tällä kertaa?

Q-pennut näin tuossa pari päivää sitten vilaukselta, pulleita ja hyvinvoivia ovat! Sattuneesta syystä en nyt kuitenkaan ihan lähipäivinä uskalla mennä niitä kuvaamaan, voi olla, että P-pentujen kohdalla kyse oli vain lievästä rokotusreaktiosta, mutta jos taustalla jyllää jokin pöpökin, niin en halua ottaa mitään turhia riskejä eli en halua edes vahingossa levitellä pöpöjä.

Mukavaa pääsiäistä kaikille, kuvia yritän taas saada otettua ensi viikolla!

P-pennut melkein 9 viikkoa ja varaustilanne

Kun tosi monta kuvaa räiskii, niin joukossa on sentään joskus pari ihan onnistunutta. Nämä kuvat on otettu siten, että avustaja näytti pennuille huiskaa :D

Tässä Polgara, joka on alustavasti varattu (menee sijoitukseen, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan).

Tässä Poledra. Se etsii hyvää kotia!

Sitten Belgarath...

Ja viimeisenä Belgarion, lempinimeltä "vinkulelu". Tämä poika on perinyt emoltaan äänen, jota se tosiaan käyttää! Poikien varaustilanne on hieman avoin. Toinen muuttanee joka tapauksessa Itä-Vantaalle, toisesta vasta käyn neuvotteluja, joten vielä voi poikapentuakin kysellä.

Vielä pari eilen otettua, eli nukkuva Polgara.

Lara ja jo aika isot vauvat tissille tunkemassa :)

Eilen molempia pentuja katsomassa käynyt perhe päätyi varaamaan pienemmästä pentueesta Querida-tytön. Eipä ollut ihan helppo päätös minulta myydä pentueen ainoaa pitkäkarvaa ja vieläpä ainakin toistaiseksi kasvatustasoista tyttöä... mutta kaikkia ei voi itse pitää, ja sijoitusnaaraidenkin määrän yritän pitää kohtuullisena. Vaikka minulla onkin se tapa, että sijoituskodit hoitavat sijoituspentueet, niin viime kädessä vastuu on kuitenkin minulla. Päätöstä tässä tapauksessa helpotti se, että Queridan tulevalla perheellä on kasvattajanimi, joten kovasti toivon, että jos tyttö pysyy kasvatustasoisena, niin he teettäisivät sillä yhden pentueen. Tuossa Iiriksen pentueessa kun yhdistyy oikeastaan lähes koko tähän astinen kasvatustyöni.