Qamar etsii edelleen kotia ja pieni kollipäivitys

Kävin eilen katsomassa sijoituskodissa vielä kotia etsivää Qamar-pojua. Herra on edelleen mitä hurmaavin: hulluna ihmisten perään ja erittäin vilkas! Se etsii siis kotia, jossa olisi vähintään yksi kissa ennestään. Poikaa ei ollut ihan helppo kuvata, sen verran energinen se on, mutta tässä nyt muutama räpsäys (kuvia klikkaamalla ne näkee isompana).

Ensimmäisessä kuvassa poju esittelee hienoa sivuprofiiliaan.

Toisessa kuvassa näkyy hieno itämainen ilme.

Tässä kuvassa onnistutaan näyttämään juuri niin höntiltä pojankoltiaiselta, kuin mitä ollaankin
;-)

Poika on edelleen ikäisekseen iso, mutta myös erittäin elegantti. Soveltuu lemmikiksi perheeseen, joka ymmärtää itämaisen olevan aktiivinen kissa, mutta mitään esteitä ei ole myöskään käydä näyttelyssä, ja myös pitkäkarvakasvatukseen poika soveltuisi. Voisin siis edelleen myydä joko ihan lemmikiksi tai sitten sijoitussopimuksella. Toivottavasti se sopiva koti nyt ilmoittaisi itsestään!

Pitäisi saada kotisivutkin ajan tasalle kollien (ja toki naaraidenkin) osalta. Sivuilla olevat tiedot ovat hieman vanhentuneita... Siegfried eli Shilby Line's Sambal Oleg (OLH d 24), P-pentueeni isukki, on nyt leikattu. Siitä on toivottavasti tulossa kuitenkin isä Jalecat's-kissalan Isiksen pennuille!

Nuoria kolleja minulla on kasvamassa kaksi: Oskar (suklaanaamio siamilaisvariantti) ja Belgarion eli Olli (P-pentueesta suklaatäplikäs itämainen pitkäkarva). Oskarille lienee käyttöä luvassa, Belgarionista odotan kyselyjä...

Yksi kolli olisi valmiina kollin tehtäviin vaikka heti, suklaa itämainen lyhytkarva Martti eli Cannonball Golden Dream. Sille oli jo yksi pitkäkarvatyttö sovittuna, mutta minusta riippumattomista syistä astutus ei ole vielä toteutunut. Toivottavasti sitä nyt joku ehtisi käyttää, ennen kuin on pakko leikata! Se on kyllä jo reilun vuoden vanha, mutta käytös on pysynyt siistinä, joten toivotaan parasta! Minulta saa kuvia siitä (kotisivuilla oleva on aika vanha kuva jo), ja sijoituskoti lupaili ottaa uusiakin lähiaikoina...

Laran pennut syntyneet ja O-pentujen kuulumiset

Lara alkoi hieman yllättäen synnyttää eilisiltana, pari päivää ennen "virallista" laskettua aikaa! Se on kyllä salakavala tapaus - se kiinnostui pesälaatikostakin vasta eilisaamuna, siitä tiesin odottaa että lähiaikoina tapahtuu, mutta silti nopeus hieman yllätti. Pieniä muitakin merkkejä oli kyllä nähtävissä, mutta luulenpa että joku kokemattomampi ei olisi niitä edes huomannut.

Pennut eivät ole mitään isoja, mutta syntyivät todella nopeasti ja helposti,ensimmäinen klo 19.20, ja viimeinenkin klo 20.45. Neljä tervettä ja pirteää, yksi oli lisää, mutta se oli aivan eloton, ja painoi vain 54 grammaa märkänä.Jotenkin myös sen sikiövesi oli oudon väristä, ja pentu myös näytti kehittymättömämmältä kuin muut. En edes kovin tosissani yrittänyt sitä elvyttää,kun suoraan sanoen se näytti niin kuolleelta :-( Veikkaan että istukkaan on tullut jotain häikkää tms. ja pentu on kuollut jo muutamia päiviä sitten.

Mutta loput neljä voivat hyvin, 83-98 grammaa syntymäpaino (märkänä), tänään aamulla kaikki olivat joko pitäneet painonsa (eli käytännössä varmaan hieman kasvaneet)ja pari oli kasvanutkin jo muutaman gramman.

Kaksi urosta, suklaatäplikäs ja sitten joko tosi tumma suklaatäplikäs tai vaalea ruskeatäplikäs, en osaa päättää. Minusta se on tumma suklaa mutta en uskalla olla ihan varma. Toivottavasti saan jonkun kasvattajan kylään, ennen kuin pentujen rekisteröintipaperit pitää lähettää... *vink, vink*

Sitten kaksi (?) tyttöä. Toisesta olen ihan varma, se nimittäin on kuivuttuaan alkanut saada selvästi punaisia laikkuja turkkiin, eli suklaakilpikonnatäplikäs.Toisesta en ole ihan varma. Pitää nyt vielä parin päivän kuluttua katsoa uudestaan, pikavilkaisulla se näyttää tytöltä, mutta punaista ei kyllä vielä turkissa näy oikein yhtään, eli erehtymisen vaara on olemassa. Kaikkien tämän pentueen tyttöjen kun on pakko olla kilpikonnia, kun isä-Siegfried on punainen.

Kuvioltaan kaikki ovat täplikkäitä. Joko Siegfriedin isä on rekattu väärin (silloin herra S ei välttämättä kantaisikaan klassista), tai sitten vaan sattumalta tällä kertaa ei tullut klassisia muuten vaan. Kaikki ovat siis itämaisia pitkäkarvoja. Tämä on P-pentue, mutta hieman olen miettinyt teemaksi David Eddingsin Belgariad-sarjasta otettuja nimiä, joten voi olla, että osan pennuista nimi alkaakin pehmeällä B:llä ;-)

O-pentuja kävin katsomassa perjantaina. Oskar alkaa olla satavarmasti varattu.

Eli niistä kotia etsii vain punainen klassinen tabby Oneida, LEMMIKIKSI. Tein lopullisesti päätöksen tytöt taas nähtyäni. Olga-sisko jää kasvatukseen, se on aavistuksen tyypikkäämpi ja myös luonteeltaan rohkeampi. Oneida on vähän ujonpuoleinen, eli rauhalliseen kotiin, ei kaikista riehakkaimpaan lapsiperheeseen. Kaunis sekin on, ja tosi upean värinen, mutta luonteeltaan se ei ole näyttely- tai kasvatuskissa.

Koetan saada kuvia ladattua koneelle lähipäivinä vihdoin. Pöytäkoneeni alkaa vaan vedellä viimeisiään, joten on pieniä teknisiä ongelmia, kärsivällisyyttä hieman pyydän nyt!

Siegfried ja Iiris

Heidillä oli onneksi tarkemmat silmät kuin minulla eilen unisena - hän bongasi Pekka Savolaisen ottaman kuvan Siegfriedistä. Tuo häntä kyllä eli ihan omaa elämäänsä ;)

Eve kyseli Iiriksen pennuista. No, epätietoisuudessa elämme... yritän joku ilta lähiaikoina käydä katsomassa. Maksi joka tapauksessa leikataan lähipäivinä, eli pitää toivoa parasta. Maksi kyllä osaa hommansa, sen toinen morsio, Mummeli-kissalan Tilda, odottaa pentuja :-)

Pari näyttelykuvaa ja pentukuulumiset

Muutama kuva viime sunnuntailta. Pari ekaa kuvaa ovat Heikki Siltalan ottamia, Heikki näemmä kokeili taidekuvausta :) Kuvissa siis tepastelee Siegfried eli sijoituskollini Shilby Line's Sambal Oleg.

Kolmas kuva on Pekka Savolaisen ottama, ja siinä on Skazki Natan, OLH b 22, kastraattiuros.

Kuten olette saattaneet jo Willicon ja Temppukissojen blogeista lukea, Natanin sisko Nexu on nyt emo! Porvoossa siis kasvaa neljä Nexun ja Pekon klassista tabbypentua! Aivan uskomaton tuuri, ne kun olisivat voineet olla kaikki täplikkäitäkin. Siellä on ruskea klassinen tabby, 1 tyttö ja 1 poika, ja suklaa klassinen tabby, 1 tyttö ja 1 poika. Aivan unelmaa!

Ylpeä isoäiti Lara täällä kasvattaa omaa masuaan. Tänään tunsin jo pontevia potkuja, eli kyllä siellä hyvinvoivia kavereita on kyydissä! Veikkaan vähän pienempää pentuetta kuin viimeksi (mikä ei välttämättä olisi huono asia, kyllä se viimekertainen kuusikko oli melkoinen jengi liikkeelle lähdettyään ;)

Piikkiössä O-pennut alkavat olla paranemaan päin. Yritän päästä sinnekin lähiaikoina.

Ainakin punainen klassinen tabby Oneida etsii yhä kotia. Pitkän pähkäilyn jälkeen: myös lemmikkikoti käy, sijoitussopimus ei ole aivan välttämätön, koska tärkeintä on kuitenkin hyvä koti, ja Olga-sisko jää näillä näkymin varmasti kasvatukseen.

SUROK ja pennuista

Viikonloppu meni Surokin näyttelyssä, tällä kertaa lähinnä infopöydässä palelemassa (vaikka näyttelyssä oli muuten lämmin, niin lähellä ulko-ovea tuli vilu), toki sunnuntaina oli yksi kissakin mukana, eli suuret kiitokset sijoitusemännälle Siegfriedin raahaamisesta paikalle Tampereelta asti.

Katselin siis näyttelyä ensi kertaa Surokin hallituksen jäsenen näkökulmasta. Huu, nostan hattua kaikille niille, jotka vuodesta toiseen jaksavat näyttelyitä talkootyönä järjestää. Itse lintsasin perjantain pystytyksen, eli otin osaa talkoisiin vain la ja su, ja silti olin aivan poikki eilisiltana. Tästä voi myös lukea rivien välistä, että ei näyttelyissä varmaan koskaan liikaa innokasta talkooväkeä ole, mikä vihjeenä mainittakoon.

Alan tässä pikkuhiljaa myös opetella Surokin varasihteerin hommia. Työ on lähinnä paperinpyöritystä, mutta myös muutamaan kinkkiseen puheluun olen joutunut vastaamaan. Ei minulla aina vastauksia valmiina ole, mutta yritän ottaa asioista selvää. Vaikka olen ollut rotukissaharrastuksessa tavalla tai toisella mukana jo 10 vuotta, niin en edes yritä väittää tietäväni kaikkea.

Sen verran vielä näyttelystä, että Siegfried käyttäytyi kuin unelma, todella mallikelpoisesti vaikka tämä oli vasta sen toinen näyttely! Se osui myös parinkin kuvaajan linssin eteen, toivottavasti joukkoon eksyi myös jokin julkaisukelpoinen kuva, pitää ahkerasti lähipäivät kytätä gallerioita. Serti tuli, eli jos joku vielä miettii kollia tytölleen niin herra S saattaa olla vielä hetkisen leikkaamatta, jos ei nyt näyttely laukaise siinä älytöntä kollitusta. Siitä on yksi kysely Laran lisäksi, mutta voin vielä korkeintaan yhtä muuta harkita jos lähiaikoina älyätte kysellä ;)

Sitten vähän tylsempiä uutisia. O-pentue Piikkiössä kävi viime viikolla lääkärissä, vaisuus ja huono ruokahalu olivat kiusanneet varsinkin Oskaria. Olin pudota pyllylleni kun lääkäri veikkasi syyksi flunssaa - en ollut osannut edes epäillä kun ei pennuilla ole ollut hengitystieoireita, kilpparilla oli aiemmin vähän silmätulehdusta mutta sekin oli jo saatu hoidettua pois. Mutta ei auta voivottelu, pennuilla on nyt tukihoitona antibioottikuuri, ja Anna tuuppaa niihin toipilasruokaa vaikka väkisin jos ei muuten uppoa. Onneksi tilanne ei ole hengenvaarallinen, kyseessä ei siis vaikuta olevan mikään todella ärhäkkä pöpö - aikuisilla kissoilla ei ole mitään oireita ollut (toki ne ovat kaikki rokotettuja asianmukaisesti, mutta pennut vaan ovat herkempiä).

Tämä tietysti lykkää pentueen rokotuksia, ja siten myös luovutusta. Mutta siitä viis, tärkeintä olisi nyt saada ne kuntoon!

Lara, Iiris ja pennut

Pahoitteluni kun tämä blogipäivitystahti on nyt kamalan huonoa. Välillä vaan muu elämä ottaa pahan niskalenkin koneella istumisesta. Kirjoitan lisää ja julkaisen vihdoin kuvia lähipäivinä, mutta suurimmat uutiset ovat seuraavassa:

Turun näyttely meni hienosti, Dina oli III kategorian paras veteraani, ja Maksi sai sertinsä.

O-pentue olivat aivan hurmaavaa joukkoa. En osaa vielä päättää, kumman tytöistä sijoittaisin, eli kiinnostuneet voivat kysellä kumpaakin ;-) Poika lienee todennäköisimmin suklaanaamio.

Iiristä kävin katsomassa tiistaina. Tiineeltä näyttää, eli Skazki P-pentue syntynee 5.1. tienoilla!

Lara kävi maanantaista torstaihin treffeillä Siegfriedin kanssa. Nyt jäämme jännityksellä odottamaan mahdollisia tuloksia. Ja nyt nukkumaan, lisää juttua ja niitä kuvia toiste!

Siegfriedillä suomalainen rekkari ja aktivointia

Hurraa! Siegfriedillä (Shilby Line's Sambal Oleg, OLH d 24) on suomalainen rekisterinumero! Eli nyt voin alkaa tosissani suunnitella sille ja Laralle pentuetta pikku hiljaa. Vähäsen vahingossa valehtelin, kun aiemmin kirjoitin, että kyseessä olisi eka täysin pitkäkarvapentueeni. Maijahan pukkasi ilmoille ensimmäisessä pentueessaan (Skazki E-pentue vuonna 2005) kaikki pennut pitkäkarvoja, mutta silloin kyseessä oli puhdas hyvä tuuri, sillä Maijahan on itse variantti. Seuraavissa pentueissaan Maija ottikin vahingon takaisin, toisessa pentueessa oli 7 poikaa, joista vain 2 pitkäkarvaista, viimeisessä pentueessa jäi henkiin 2 pentua, jotka molemmat olivat lyhytkarvoja. Ja pentujen isä oli siis joka pentueessa pitkäkarvainen.

Ihan Maijan takia taidan marssia lähiaikoina kirjakauppaan ja ostaa Elinan ja Janin uuden kirjan Kissan aktivointi. Toki myös sen takia, että siinä on monessa kuvassa mannekiinina oma kasvattini Nexu, ja puhetemppua demonstroi ocini Dina. Mutta Maija on viime aikoina kunnostautunut lähinnä kouluttamalla minua, eli pitänee joskus kokeilla, onnistuisiko koulutus toisin päin. Kun illalla yritän kotikoneelta lukea sähköpostejani, ilmestyy viereen kolmivärinen kissa, joka vertahyytävällä äänellä karjuu korvaani "MAU", kunnes ymmärrän edes hetkeksi lähteä koneelta ja alkaa leikittää sitä. Maija varmaan pitää minua erittäin huonona oppilaana kun välillä yritän jättää sen huomiotta ;-)

Dina ja Lara ovat jotenkin helpompia tuossa suhteessa. Dina tunkee aamuisin syliin leipomaan, ja sille oikeastaan riittää, kunhan sitä ehtii huomioida aamulla. Lara on muuten vain kaikessa touhussa mukana "auttamassa", mutta se myös keksii itse leikkejä. Hänen korkeimman kolmivärisyyttään Maijaa, lempinimeltä Lehmis, sen sijaan pitää viihdyttää!

Ps. Sain muuten vihdoin Siegfriedin rekkarin kotisivuilleni!

Pikaisesti kuulumisia

Mitähän tänne kuuluu... syksyä ainakin! Ei voi mitään, syksy on bloginpitäjän inhokkivuodenaika. Olen aina ihmetellyt ja salaa kai vähän ihaillutkin niitä ihmisiä, jotka ovat syksyfaneja. Minua syksy lähinnä masentaa, varsinkin tämä pääkaupunkiseudun loputon pimeys.

Onneksi on jotain mitä odottaa (paitsi ensimmäistä syyslomaa sitten kaukaisten kouluaikojen), eli Taimi on hyvinkin tukevasti tiine! Sen emännän Annan kanssa odotamme marraskuun alkua ja pentujen maailmaan saapumista toisaalta innolla, toisaalta lievällä kauhulla. Se kun näyttää jo nyt niin paksulta että luultavasti on ISO pentue tulossa.

Laran ja Iiriksen pentuasiat eivät ole vielä edistyneet. Laran suhteen odotan Siegfriedin suomalaisia papereita ja pojan aikuistumista, hyvin pentumainen se oli vielä Pirokin näyttelyssä reilu viikko sitten. Eli juu, jos kaikki menee niin kuin toivon, niin Lara tekisi Siegfriedin kanssa kissalani ensimmäisen täyspitkäkarvapentueen. Iiris ei ole ekan juoksunsa jälkeen vielä aloittanut uutta, mikä on toisaalta ihan hyväkin, kyllä se joutaakin vielä kasvaa hetkisen. Sillekin on kollia kysytty alustavasti ainakin. Toisaalta on mahdoton pentukuume jo, toisaalta yritän pistää itselleni jäitä hattuun: kolme pentuetta aivan yhtä aikaa ei ole tavoitteeni, kahdessakin on ihan tarpeeksi tekemistä.

Työt ja työmatkat ovat viime aikoina haitanneet harrastustoimintaa: kissat toki saavat perushoitonsa ja ne pitävät itse huolen myös siitä, että päivän seurustelutuokio täyttyy - Maija esimerkiksi tulee huutamaan suoraan tähän tietsikan näytön viereen, jos se kokee itsensä laiminlyödyksi... Mutta kuvia en ole ehtinyt ottaa, ja kotisivut eivät ole edistyneet. Silloin harvoin kun olisi aikaa, ei ole energiaa - lue mitä kirjoitin alkuun syksystä ;)

Viikonlopuksi kyllä aion ryhdistäytyä - on pakko: lauantaina olemme Kirkkonummella kissanäyttelyssä. Mukana Iiris, Lara, Dina ja ensiesiintymisensä näyttelyssä suorittaa myös uusi sijoituspoikani Martti eli Cannonball Golden Dream. Seuraavaksi pitäisi alkaa setviä kyytiä itselleni, Dinalle ja Laralle...

Tampereen kuulumiset

Sunnuntai meni Pirokin näyttelyssä assistenttina. Toki mukana oli yksi oma kissakin, eli sijoituspoikani Siegfried (Shilby Line's Sambal Oleg, OLH d 24) suoritti ensiesiintymisensä näyttelyssä. Olin positiivisesti yllättynyt! Poika on kehittynyt kivasti, toki korvia saisi olla enemmän, mutta niinhän pitkäkarvoilla lähes aina. Parasta siinä kyllä on luonne ja ensikertalaiseksi loistokkaat näyttelyhermot: poikaa ei pelottanut oikeastaan yhtään, ja tuomarinsa Lone Lundin se hurmasi aivan täysin. Lone otti pojan jopa TP-valintaan, missä tosin ei sitten ollutkaan enää mitään jakoa, mutta silti :-) Heidi eli sijoitusemäntä otti paljonkin kuvia, toivottavasti joukossa on jokin kelvollinen.

Myös kolme kasvattiani oli kisoissa mukana. Nexu hurmasi sekä agilityradalla että tuomarin pöydällä, vaikka ihan hitusen pitikin näyttää mieltä - sekin kun on nyt saanut ekan juoksunsa.

Greta oli myös kirjaimellisesti raahannut Noelin ja Morriksen (Skazki Noel ja Miroslav) mukaansa. Pojat ovat ISOJA :-D Molemmat selvästi kehittyvät vielä, minusta ne tietenkin olivat komeita mutta tällä kertaa tuomarilla oli tosi monta kissaa nuorten luokassa, ja vielä tasokkaampi vei voiton niistä.

Illalla ennen kotiinlähtöä kävin vielä Tyyneä ja Moeta katsomassa Emilian luona. Tyyne selvästi viihtyy, oli ihana nähdä miten mukavasti siellä menee. Tosi kivaa kun Tyyne hyväksyi seychellois-Moen uudeksi kaverikseen salamavauhtia. Jälleen kerran tuli todistettua, että itämainen ei sovi ainoaksi kissaksi. Toki harvinaisia poikkeuksia on, mutta yleensä näin se vaan menee. Tyynen edellisen kaverin Dimin avaustulokset saapuivat muuten hiljattain. Vaikka oman kasvatin kuolema nuorena (vähän alle 5-vuotiaana) on aina todella ikävää, niin toisaalta avauksen tulos oli minulle myös pieni huojentumisen paikka. Ilmeni nimittäin, että kyseessä oli synnynnäinen sydänläppien kehityshäiriö eli mitraaliläpän dysplasia. Sen verran olen ehtinyt ottaa selvää, että kyseistä vikaa esiintyy kissoilla, mutta ei ole ainakaan toistaiseksi mitään todisteita siitä, että se olisi perinnöllinen, eli se on vain harmillinen "valuvika" joita silloin tällöin vain syystä tai toisesta osuu kohdalle. Tämä oli minulle siis siksi pieni helpotus, että vaikka Dimiä itseään ei käytetty jalostukseen, niin sen veljestä polveutuu suuri osa kasvateistani, ja veljenlapsia on käytetty laajemminkin jalostukseen. Toki tilannetta pitää seurata, mutta tässä vaiheessa uskoisin kyseessä olevan yksittäisen tapauksen.

Pentuja odotettavissa ja kollien kuulumiset

Kaikki merkit viittaavat siihen, että kasvattajanimelläni on tulossa uusi pentue marraskuun alussa. Pentue syntyy tiiviissä yhteistyössä Annan (Akoyan-kissala) kanssa, eli ne syntyvät Annan luona Piikkiössä Turun seudulla. Vanhemmat ovat siis Taimi ja Riksi, virallisemmin Chat de Nacre's Daryl Hannam ja Yrttitarhan Etruskisahrami. Kaikki tulevat pennut ovat variantteja eli siis pitkäkarvageeniä kantavia lyhytkarvoja. Sekä itämaiset että siamilaiset ovat mahdollisia, kaikissa sateenkaaren väreissä. Luultavimmin joukkio on kuitenkin aika puna- ja kilpparivoittoista, kun emo on suklaakilpikonna ja isä punainen. Toivottavasti kaikki menee hyvin, lupaavalta näyttää tässä vaiheessa.

Päivitin muuten tuossa alkuviikosta taas vähäsen urosten sivua kotisivuillani. Eli nyt on jokaisesta edes kuva... Sukutauluja vielä vähän uupuu, koetan ainakin Siegfriedin taulun saada lähiaikoina sivuille. Maksim ja Siegfried on nyt testattu, molemmilla on FIV ja FeLV-testien tulos negatiivinen niin kuin pitääkin, Maksin sienitesti myös ok eli negatiivinen, Siegfriedin sienitestitulosta vielä odottelen. Mutta Maksi siis olisi valmis vaikka heti yrittämään tositoimia, Siegfriedkin luultavasti muutaman viikon sisällä, jahka sienitestin tulos saapuu, ja saadaan suomalaiset rekisteripaperit kuntoon.

Maksista on nyt tullut sen verran kyselyitä, että nyt alkaa olla viimeiset hetket ilmoittautua kiinnostuneeksi, kohta vihellän pelin poikki. Siegfriediä ei ole vielä kauheasti kyselty, mikä on toisaalta ihan ymmärrettävää, eihän kukaan ota sikaa säkissä eli pitää nyt oikeasti saada se sukutaulu lähiaikoina sivuille...

Siegfriedin paperisota etenee ja muita kollikuulumisia

Alkuviikon surkeiden tunnelmien jälkeen jotain hyvääkin kerrottavaa: Sveitsin tuontini Siegfried (Shilby Line's Sambal Oleg), punatäplikäs itämainen pitkäkarva, voi mainiosti sijoituskodissaan Tampereella, ja tänään vihdoin posti toi sen sveitsiläisen rekkarin. Koska se on rekisteröity Fife-järjestöön, niin sen rekisteröinti Suomeen pitäisi olla hyvinkin nopea prosessi. Ennen sen rekkarin saamista en ole viitsinyt sitä laajemmin mainostaa, mutta nyt tässä virallinen treffi-ilmoitus: Siegfried on lyhyen aikaa tänä syksynä / talvena käytettävissä myös ulkopuolisiin astutuksiin. Päivitin tuossa eilen hitusen kotisivujeni Urokset-osiota, vielä siinä on paljon työtä, mutta nyt siellä on vihdoin vähintään nimeltä mainittu oikeasti leikkaamattomat sijoituspoikani tällä hetkellä.

Nyt kun minulla vihdoin on kourassa pojan rekkari, niin lähiaikoina koetan saada sukutaulun myös sivuilleni. Sitä ennen mahdollisesti kiinnostuneet voivat pyytää postitse kopiota. Ihan kaikille se ei sovi, koska sen isoisä on suomalainen kissa, Skazki Gerasim (jonka vanhemmat puolestaan ovat Tikru x Maija, eli virallisemmin CH Skazki Damir x IP, CH Divan Blossom of Bliss), mutta kolme neljäsosaa sukutaulusta siis on Suomessa tuntemattomampia suuruuksia.

Maksista on tullut nyt toinenkin kysely, saa nyt sitten nähdä, onko se vielä leikkaamatta kun morsianehdokkaan astutus on ajankohtaista. Koska kummankin morsion astutusajankohdasta ei ole vielä mitään hajuakaan, niin otan siitä vielä kyselyjä vastaan, vihellän sitten pelin poikki jos kyselyitä alkaa olla liikaa.

Kolmas kollini on vielä aika vauva (nuo kaksi yllämainittua varmasti ymmärtävät tyttöjen päälle joko heti tai viimeistään myöhemmin syksyllä), Cannonball Golden Dream eli sijoituskodissa Martti (OMG, parempi etten sano mitään niin kauan kun koti on tyytyväinen kolliinsa). Sillä on komea sukutaulu täynnä mm. Okonor- ja Kattilan-kissoja, itse se ei kyllä mikään tuleva huippunäyttelytähti ole, mutta luonne on sillä puhdasta kultaa. Olen kasvattajan kanssa sopinut, että saan antaa sitä pitkäkarva- tai balineesikasvatukseen, mikä vinkkinä täten mainitaan.

Kunhan saan uusia julkaisukelpoisia kuvia pojistani niin laitan tänne heti! Siegfriedillähän tosin on oma blogi.

Iiriksen kuulumisia

Kävin tänään taas vaihteeksi sijoitustyttöäni Iiristä katsomassa. Suloinen oli, kuinkas muuten, ja kasvanut kovasti. Pitää kai alkaa vihdoin tosissaan miettiä sille kollia. Vielä se ei onneksi juokse. Otin siitä aika paljon kuvia, sillä isäntäväki on verkottanut terassin, joka on todellinen pikkukissan puuhamaa: pihapuussa juoksentelee orava, jota Iiris tuijottaa aivan hypnotisoituna, ja lisäksi terassilla pyörii kärpäsiä, joita on kiva jahdata. Omat kuvat koetan vihdoin lähipäivinä siirtää koneelle, mutta sitä ennen muutama Iiriksen isäntäväen ottama kuva:

Alla olevassa kuvassa myös Iiriksen paras kaveri Elvis, cremehopeatäplikäs itämainen lyhytkarva.

Iiriksen poseeraus verkon takaa:

Tuontikissojen suhteen muuten asiat ovat VIHDOIN edenneet, eli sainpa vihdoin, peräti SEITSEMÄN kuukauden odotuksen jälkeen, Taimin rekkarin Ranskasta! Uskomattoman hidasta toimintaa siellä päässä. Nyt vaan ei auta muu kuin toivoa ja rukoilla, että Kissaliitto käsittelisi rekisteröintihakemuksen nopeasti. Tyttö kun on jo yli vuoden vanha, ja on juossut varsin tiuhaan tahtiin puolivuotiaasta lähtien.

Sen sijaan jouduin tällä viikolla perumaan Siegfriedin suunnitellun ensiesiintymisen Surokin näyttelyssä. Enpä ole saanut sen rekkaria vieläkään Sveitsistä, niin milläs menet näyttelyyn? Asian piti mukamas olla vain transferia vailla, mutta näköjään siinäkin kestää. No, onneksi kyseinen kisulainen on Fife-rekisterissä, eli sen rekkaaminen Suomeen on ihan läpihuutojuttu jahka rekkarin nyt ensin toivottavasti pian saan. Toivotaan vaan, ettei sen kanssa asiat veny niin kamalasti kuin Taimin kanssa!

Surokin näyttelyssä olenkin sitten pienemmällä kokoonpanolla kuin sataan vuoteen (noin). Lauantaina häärään ilman kissaa assarina, sunnuntaina paikalla on sitten Iiris, ja minä assarina. Siinä se...

Pari kuvaa vielä tännekin

Näitä on eräässä muussa paikassa jo ollutkin näytillä, mutta pari kuvaa vielä tännekin vajaan parin viikon takaiselta Sveitsin reissulta. Ensimmäisenä oma kasvattini, Wynny eli Skazki Iowyn Illusia, OSH b 25. Skazki Isidorin (Leo) ja Illarionin (Pele) täyssisko muuten. Tosi suloinen luonne, aivan kuten veljensäkin! Wynnyllä on tällä hetkellä neljä pentua, mutta niistä en saanut kunnollisia kuvia, valitettavasti.

Sitten Siegfriedin eli uuden sijoituskollini emo Chat de Nacre's Caramelita, OLH h 24. Maijan pojantytär, sen isä on aikoinaan Ranskaan lähtenyt Skazki Gerasim, OLH d 24. Jotain siinä on samaa kuin esiäidissään Ninnissä, jos ei muuta niin väri ;-)

Ja viimeisenä minun ottamistani kuvista se parhaiten onnistunut. Siegfriedin omassa blogissa on paljon parempia, jotka on otettu jo uudessa kodissa Tampereella, mutta pitää nyt yksi omakin otos tänne läiskäistä.

Kollien määrä sen kuin lisääntyy... tosin minulla ei taida olla itselläni kaikille sopivaa tyttöä, mutta toisaalta luotan siihen että kysyntää on, siitoskolleista kun on ollut aina krooninen pula ainakin siitä asti kun minä olen kasvattanut, ja varmaan kauemminkin. Olen nimittäin löytänyt oikein mukavalta vaikuttavan sijoituskodin suklaa lyhytkarvapojalle, josta ilmoittelin täälläkin. Lopullisesti asia ratkennee sunnuntaina, kun menen pojua katsomaan.

Minulla on uusi kolli ja kollilla oma blogi

Siirsin eilen vihdoin Sveitsin-reissun kuvat koneelle. Kissakuvat eivät ole kovin tasokkaita, mutta koetan jossain vaiheessa pari tänne laittaa. Sitä inspiraatiota tai oikeammin sopivaa vapaata hetkeä odotellessa mainostan nyt uutta pojuani, joka siis asuu sijoituskodissa. Koetan lähiaikoina saada siitä infoa myös kotisivuilleni. Kyseessä on siis Sveitsin-tuonti, punatäplikäs itämainen pitkäkarva Shilby Line's Sambal Oleg, uudelta kutsumanimeltään Siegfried. Se kantaa varmuudella diluutiota ja suklaata (vanhemmat OLH e 25 ja OLH h 24), jos sattuu olemaan tuuria matkassa niin myös klassista ja kanelia (mutta näitä siis vain tuurilla, molempia löytyy sukutaulusta kyllä).

Siegfriedillä on oma blogi, käykääpä katsomassa ensikuvia uudesta kodista sieltä: http://sillisiegfried.blogspot.com/

Itse olen varsin tyytyväinen tuontiini yhä, ja toivon peukut ja varpaatkin ristissä, että tällä kertaa kaikki sujuisi hyvin. Poju on varsin kivannäköinen, toki korvia saisi olla enemmän mutta niinhän pitkäkarvoilla aina. Annan sitä kyllä 1-2 ulkopuolisen käyttöön jos se vaan pysyy siistinä, katsotaan, eka tavoite kun nyt on, että poju pysyy terveenä ja hengissä... ai miten niin minulla on tuonneista huonoja kokemuksia?