U-pentue 3 viikkoa

Uusia kuvia löytyy täältä: https://picasaweb.google.com/109633492049201515753/20111106?feat=email#

Kävin eilen itsekin Hannan kanssa (kiitos seurasta!) pentuja katsomassa. Kolme pennuista ovat aivan selviä tapauksia edelleen, pojat suklaa ja musta, ja suklaakilppari tyttö. Kaikki kolme ovat ilmiselviä lyhytkarvoja (variantteja, eli tässä tapauksessa ne mahdollisesti kantavat pitkäkarvageeniä).

Neljäs pennuista on mielettömän suloinen ja kuten viimeksi toisella vilkaisulla katsoin, TYTTÖ :-D Mutta mutta, en osaa päättää sen väriä enkä karvanpituutta. Luultavammin sekin on lyhytkarva mutta pieni epäilys minulla aiheesta on... Olen nimittäin aiemminkin joskus mennyt näiden punageenisten kanssa vipuun, olen pari kertaa rekisteröinyt punaisen aluksi lyhytkarvana ja joutunutkin sitten korjaamaan sen myöhemmin pitkäkarvaksi. Eli pieni mahdollisuus vielä on, että se olisi sittenkin pitkäkarva.

Toinen minua askarruttava asia on sen väri. Nuo linkin kuvat hieman valehtelevat, koska ne on otettu hämärässä huoneessa salamalla, eli kaikki värit hieman vääristyvät. Livenä en osaa päättää, onko se tavanomaista hailakampi punainen, vai sitten tosi lämminsävyinen creme? Vain yksi asia on varmaa, tyttö se on, ja geneettisesti yksivärinen ;) - haamukuvioltaan tosin täplikäs.

Varaustilanteesta: mustaa poikaa on (yllättääkö ketään?) kyselty. Asia ei ole vielä varma, haluan ensin nähdä ostajakandidaatin ja keskustella hänen kanssaan ym.

Punaista (?) tyttöä kyseltiin myös, mutta nytpä olenkin aika vaikeassa välikädessä. En uskalla sitä luvata lemmikiksi ennen kuin tiedän tarkemmin karvanpituudesta ym. Aionkin seuraavan kerran kun menen pentuja katsomaan (sijoituskodin ja omien kiireideni takia seuraava reissu venynee joulukuulle) ottaa molemmista tytöistä testit pitkäkarvageenin varalta. Vasta sitten teen päätöksiä jomman kumman mahdollisesta kasvatuskäytöstä.

Sain muuten tällä reissulla vihdoin aikaiseksi ottaa myös pentujen Hugo-isästä PRA-testiä varten poskisolunäytteen. En ole pitänyt asialla hurjaa kiirettä, kun pentueen emo Olga on jo ajat sitten testattu negatiiviseksi, ja Hugokin voi vanhempien testitulosten (sen isä kantaja, emo negatiivinen) perusteella olla korkeintaan kantaja, eli toisin sanoen U-pennut eivät mitenkään voi olla sairaita kyseisen geenin suhteen.

Hugon testitulos on kuitenkin hyvä tietää, niin tiedän sitten, tarvitseeko näitä pentuja testata mahdollisen kantajuuden osalta. Sehän on olennainen seikka vain, jos jotakuta pentua harkitaan käytettäväksi siitokseen - kissaa itseänsä kantajuus ei mitenkään haittaa, kantaja ei tule itse sairastumaan. Kyseinen geeni kun on saatava molemmilta vanhemmilta jotta kissa sairastuisi, ja kantaja siis on saanut sen vain toiselta vanhemmaltaan.

Anteeksi niille lukijoille joille jauhan itsestäänselvyyksiä - mutta joskus tänne eksyy joitain sellaisiakin, joille rotukissamaailma geenitesteineen on uutta ja ihmeellistä, siksi kertaus lienee hyväksi silloin tällöin.

Kuvia on lisääkin sekä minun että Hannan ottamina, koetan saada niitäkin julkaistua lähipäivinä. Sitä ennen gallup, toivon kommentteja: onko punainen typyni hailakka punainen vai kenties sittenkin lämmin creme väriltään???

Skazki U-pentue syntynyt

Kuten kuvista näkyy, Olga synnytti sunnuntaina 16.10.2011 viisi pentua.

Alkuun kaikki meni suhteellisen ok, Olga kyllä synnytti pennut melko hitaasti, mutta yhden iltapäivän aikana kuitenkin, ja kaikki pennut syntyivät elävinä ja ainakin päällisin puolin virheettöminä. Ainoa josta olin alusta lähtien huolissani oli balineesityttö, se oli kooltaan pienin

ja kaikkiaan vaisuin, se vaikutti kakkineen lapsiveteen ja nielleen sitä. Noissa kuvissa se vielä näkyy pennuista vaaleimpana, mutta valitettavasti pahat aavistukseni toteutuivat sen suhteen,

se menehtyi vain reilun vuorokauden ikäisenä :-( Suuri harmi, koska se vaikutti pentueen selkeimmältä pitkäkarvalta, mutta parempi ehkä että se meni melkein heti, ennen kuin siihen ehti kiintyä liikaa...

Muuten alkuun kaikki vaikutti olevan ok, Olga oli kyllä vähän hämillään kaikesta ja synnytyksen lopussa varsin uupunut, mutta maitoa vaikutti tulevan eli pennut alkoivat balineesia lukuunottamatta kasvaa heti.

Tämä päivystävä kätilö siis lähti melko tyytyväisenä itseensä maanantaiaamuna kotia kohti, Olga ei ole tottunut pieniin lapsiin ja oman pikku ipanani läsnäolo selvästi sitä hermostutti, vaikkei häntä päästetty pentujen lähellekään.

Valitettavasti kuitenkin toisen vuorokauden kuluessa tilanne kääntyi jyrkästi huonompaan, onneksi sijoitusemäntä sai Olgan ja pennut lääkäriin heti tänä aamuna. Diagnoosina nimittäin kohtutulehdus ja nisätulehdus. Ehdin soitella puoli Suomea ja kirjoittaa puoli naamakirjaa täyteen, mutta onneksi Olgan saama hoito (antibiootit, kipulääke ja maidontuotantoa edistävä lääke) ovat alkaneet tehota. Kolmella pennulla neljästä painot ovat alkaneet taas nousta, eikä neljännelläkään ainakaan vielä vaikuta olevan suurta hätää. Toivotaan parasta!

Jäljellä on siis neljä itämaispentua. Karvanpituuksista en vielä mene vannomaan, joskin aika lyhytkarvavoittoiselta porukkaa ensi vaikutelmalta vaikuttaa. Kaksi varmaa poikaa: yksiväriset musta ja suklaa. Yksi varma tyttö: suklaakilpikonna. Neljäs pennuista on punainen, joskin niin vaalea että melkein voisin luulla tosi lämpimäksi cremeksi? Haamukuvioltaan taitaa olla täplikäs. En vielä ole edes alkanut keksiä pennuille nimiä, koska olen vähän epävarma tämän punikin sukupuolesta. Ensi vilkaisulla sanoin sitä pojaksi, toisella punnituksella se näyttikin enemmän tytöltä. Jos siitä nyt kissa tulee niin pitää jonkin ajan päästä katsoa uudestaan. Olga hermostuu sen verran hurjasti kaikesta pentujen ylimääräisestä käsittelystä, että antaa nyt jännityksen pysyä yllä jonkin aikaa.

Olga ja Hugo ne yhteen soppii

Päivystävä kätilö iltaa! Blogi on viettänyt hiljaiseloa, muu elämä on haitannut pahasti harrastustoimintaa. Yksi sana: töihinpaluu selittänee aika paljon ;-)

T-pennut Tamila ja Taisia ovat onnellisesti uudessa kodissaan Helsingissä, siskokset siis muuttivat samaan kotiin. Tamilasta tuli Hilma, ja se meni sijoitussopimuksella eli se tehnee ensi kesänä pentueen minun nimissäni. Taisiasta tuli Hertta. Luonteet ovat uudessa kodissa kääntyneet hieman päälaelleen - Hilmasta on tullut harkitsevaisempi, joskin erittäin mukava ja reipas pentu se on edelleen. Hertta on löytänyt itsestään entistä rämäpäisemmän puolen - ja toisaalta se on kaikkien sylikissojen kuningatar, se löytyy sylistä heti kun joku sen ihmisistä vaan keksii istahtaa jonnekin. Uusia kuvia on jokunen koneella, yritän saada ladattua joku päivä, jos vaikka tästä nyt hieman päivitystahti paranisi.

Mutta päivityksen varsinainen aihe on Olga ja toivottavasti pian tulevat pennut. Laskettu aika on näillä hujakoilla, masu on laskeutunut ja Olga pesii ahkerasti, joten toivottavasti lähipäivinä olisi iloista kerrottavaa. Ultrassa taannoin lääkäri veikkasi 3-5 pentua. Itse olen ihmeissäni jos sieltä vain kolme tulee, masu on aika muhkea mutta jää nähtäväksi. Pentujen isä Hugo pääsi kulkusistaan viime viikolla, hormonit alkoivat vähän turhan hyvin hyrrätä. Siitä on tullut tosi komea!

Tulevien pentujen sukutaulu löytyy täältä:
http://www.pawpeds.com/db/?a=p&ids=3:866237;2:986550&g=4&p=sia&date=iso&o=ajgrep

Toivottavasti sieltä jotain kasvatustasoista tulisi, minun mielestäni sukutaulu on nimittäin varsin kiintoisa, vaikka itse sanonkin. Siellä on paljon kissoja, joita ei Suomessa (varsinkaan pitkäkarvapuolella) ole liikoja käytetty. Toki jotain tuttuakin sieltä löytyy, mutta kasvattajille vinkiksi, että otan mielelläni pentukyselyitä vastaan ;-) Oma elämäntilanteeni kun ei oikein nyt salli laajamittaista kasvatusta, pikemminkin yritän jäädytellä pikku hiljaa tätä nykyistäkin piipertelyä... Sääli olisi kyllä, jos tästä yhdistelmästä kaikki menisivät lemmikiksi. Mutta katsotaan nyt, mitä sieltä tulee ensin...

Pennut 6 viikkoa

Iiriksen pentuset täyttivät tällä viikolla jo 6 viikkoa, eli ne alkavat olla kunnon riiviöiässä. Kävin niitä eilen katsomassa, mutta kameraa en tällä kertaa ehtinyt edes kaivaa esiin, sillä mukana oli myös pennunkatsojia. Lähipäivinä selvinnee, onko typyköillä tiedossa uusi koti, vai jatkuvatko neuvottelut muiden kyselijöiden kanssa.

Länsi-Suomesta kuuluu lupaavia: Hugosta (Skazki Radomir, SIA d var) on nyt otettu siitostestit, ja sen kunniaksi sen morsiameksi aiottu Olga (Skazki Olga, OSH f var) aloitti toisen juoksunsa pillereiden lopetuksen jälkeen. Hugolla on ainakin yritystä, mutta lähiviikot näyttävät, onko kenties jo lokakuussa seuraava Skazki-pentue maailmassa. Hugohan on vielä niin nuori (7,5 kk) että voi olla, että se vasta harjoittelee.

Jos pentue toteutuu niin sieltä tulee sitten todennäköisimmin paljon PUNAISTA ja KILPPARIA :) Ou jee, lempivärejäni suklaiden ja diluutioiden lisäksi :D Toki myös yksiväriset mustat ja suklaat ovat mahdollisia, samoin suklaakilpparit. Pieni mahdollisuus myös diluutioväreihin. Todennäköisemmin itämaisina, mutta myös siamilaiset ovat mahdollisia. Mahdollisen pentueen kaikki pennut ovat geneettisesti yksivärisiä, mutta mahdolliset punaiset pennut luultavasti joutuu rekisteröimään haamukuvionsa mukaisesti.

Jos tämä toteutuu, niin kyseessä on ensimmäinen kerta, kun teen variantti x variantti -yhdistelmän. Toivon tietysti, että pennuista edes joku olisi pitkäkarvainen, mutta toivotaan nyt ensisijaisesti ensin eläviä ja terveitä pentuja.

Hugo, Olga ja Sissi

Terveisiä vaihteeksi Länsi-Suomesta! Itse olen kylläkin ihan kotosalla, mutta sain muutama päivä sitten kuvaterveisiä kasvateiltani. Ekassa kuvassa ovat Hugo ja Sissi (Skazki Radomir SIA d var ja Skazki Darja Dontsova OSH b 24 var). Sissi muuten löytyy aika monen suomalaisen itämaisen pitkäkarvan taustalta, tutuista blogikissoista mainitakseni esim. vaikka Laran, Iiriksen, Nexun ja Nannan...

Samat kaverukset tässäkin kuvassa.

Viimeisessä kuvassa sitten Hugo ja Olga (Skazki Olga OSH f var). Olgakin muuten on Sissin jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa.

Siivoilen sähköpostiani ja löysin nämä kuvat... kotisivutkin pitäisi päivittää, mutta se on sen verran vaivalloisempaa, että ajattelin aloittaa tällä ;-) Taitaa tosin käydä niin, että se projekti siirtyy taas johonkin tulevaan päivään.

Hugo, Olga ja muiden kasvattien kuulumisia

Tämä kuva on ihan pakko julkaista, eli Hugon ja Olgan (Skazki Olga OSH f var ja Skazki Radomir SIA d var)
yhteisposeeraus (kiitos Eija!). Muitakin kuvia olisi vino pino, mutta aikaa liian vähän, kuten aina...

Kävin tällä viikolla katsomassa taas Iiristä. On sillä masu! Pienehkö, eli tuskin isoa pentuetta on tulossa,
mutta kuten sanottu, minulle riittäisi se yksikin elävä ja terve kaikkien vastoinkäymisten jälkeen. Röntgenaika
on nyt varattu n. viikkoa ennen laskettua aikaa, pitäkäähän edelleen peukkuja pystyssä, että röntgenissä näkyisi
vilkkaasti potkivia normaalisti kehittyneitä pentuja...

Samaten tällä viikolla näin H-pentueeni samassa perheessä asuvaa tyttökaksikkoa pitkästä aikaa. Ei tullut kameraa mukaan,
mutta suloisia olivat! Iiriksen isoäiti Pauliina (Skazki Hedvig Eleonora, OSH a 03 24 var) on edelleen yksi
kauneimmista kasvateistani. Näyttelyissä sitä ei ole näkynyt, koska siinä on liian vähän valkoista, mutta
jos tykkäätte Iiriksestä, tykkäisitte varmasti Pauliinastakin. Pauliinan sisko Ursula (Skazki Henrietta, OSH a 02) on kaunis
harlekiini, mutta aivan eri tyyppinen kuin siskonsa. Pitää yrittää joskus kaivaa tänne jokunen kuva...

Suloisia videoita tällä kertaa

Moni lienee nämä jo bongannutkin mutta S-pentujen söpöilyä linkin takana täällä.

Kävin pentuja katsomassa eilen. Ihania ihania ovat vaikka itse sanonkin! Erityisen tyytyväinen olen Cecilian (suklaakilpparihopeatiketti) ja Pelen (sinihopeatiketti) kehitykseen. Molemmista on tullut uskomattoman siroja ja tyypikkäitä! Cecilian silmät ovat aavistuksen turhan hallitsevat, mutta kukapa olisi täydellinen, ja Pele muistuttaa komeaa isäänsä päivä päivältä enemmän,

siis muutenkin kuin väriltään.

Pöhköimmät luonteet ovat Knutilla (cremesavu) ja Siriuksella (punatiketti). Pojat vaan kehräävät

ja haluavat olla sylissä.

Fanni (suklaakilppari ja tulevaisuuden toivoni) on puolestaan sylikissa ja riiviö samoissa trikoissa.

Otava (lilatiketti) on porukan isoin edelleen, tyypiltään se eroaa muista pojista, letkeä luonne on kyllä silläkin.

Mitäpä muuta... Iiris astutettiin vielä viimeisen kerran pääsiäisenä. Vielä ei ole varmuutta, miten kävi, mutta valitettavasti ei kovin hyvältä vaikuta. Jos ei nytkään onnistunut niin luovutamme ja Iiris leikataan. Iso harmi jos näin käy, mutta joskus on pakko lopettaa pään seinään hakkaaminen.

Radomir muutti äitienpäivän aattona uuteen kotiin ja siitä tuli Hugo. Tuoreita kuvia siitä odottelen.. Se muutti siis Sissin ja Olgan seuraksi Raumalle, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan niin joskus syksyllä on siis suunnitelmissa variantti x variantti -yhdistelmä Hugo x Olga.

Punaista, punaista ja kilpparia siis tulossa, jos suunnitelma toteutuu.

Hieman juttuakin

Itse olen homman vapaaehtoisesti ottanut, joten en valita, mutta jos joku ihmettelee kovin hyytynyttä kotisivujen päivitystä, niin yksi syy muiden joukossa on se, että hoidan tänä vuonna SUROKin jäsenten ulkomaan näyttelyilmoittautumiset eteenpäin. Toukokuun Tallinnan näyttely lähestyy uhkaavasti, joten postia tulee melkein tulvimalla - vähä vapaa-aika kuluu siis yhdistysvelvollisuuksissa...

Mutta tänään oli hiljaisempi päivä (tyyntä myrskyn edellä, ennen kuin mattimyöhäiset havahtuvat, luulen ;). Joten sain hieman muokattuja kuvatekstejä R-pentueen omaan galleriaan. Kävin niitä tosiaan viime sunnuntaina katsomassa. Suloisia riiviöitä olivat, mahtava vauhti oli päällä, kun kaikki neljä innostuivat riehumaan, ja ylimpinä keikkuivat myös emo-Irmeli ja isä-Martti. Onneksi pennut myös hyytyvät yhtä nopeasti kuin käynnistyvät, joten sain siis räpsittyä muutaman siedettävän kuvankin, kun vauhti alkoi hidastua :-)

Kaikki vaikuttavat tässä vaiheessa kivaluonteisilta. Kaikista ihmisläheisin ja vilkkain on suklaanaamio siamilainen Roksana, mutta ei muillakaan missään nimessä huonot luonteet ole!

Varaustilanteesta: Renata jää synnyinkotiinsa. Radomir taitaa muuttaa Raumalle Olgan ja Sissin seuraksi, ja jos kaikki menee hyvin, siitä tulee Olgan uusi sulhanen, kunhan siitä tulee sukukypsä! Jos tämä suunnitelma toteutuu, niin onpahan pikku kissalani ihka ensimmäinen variantti x variantti -pentue. Sehän on siis ihan sallittu yhdistelmä, kun kumpikin osapuoli on ns. varmoja variantteja (molemmilla toinen vanhemmista on pitkäkarvainen). Ainoa huono puoli asiassa on, että tilastollinen todennäköisyys pitkäkarvapentuihin on vain 25 %. Mutta katsotaan nyt. Poika on niin nuori, että mitä vaan voi sattua.

Olgahan on testattu PRA-negatiiviseksi, ja Radomir voi vanhempiensa testitulosten perusteella olla korkeintaan kantaja tai hyvällä tuurilla myös negatiivinen. Radomir on tarkoitus ilman muuta testata myös, niin tietää sitten, tarvitseeko mahdollisia tulevia pentuja testata vai ei.

Mutta kieltämättä hullua suunnitella jo uutta pentuetta kun isäkandidaatilla on ikää 9,5 viikkoa... jos saan aikaiseksi ilmoittaa Radomirin johonkin kesän näyttelyyn hakemaan siitoshyväksyntää, niin sitten se saattaa olla lyhyen aikaa myös muiden kasvattajien käytettävissä.

Rozaliaa (suklaa itämainen) ja Roksanaa (suklaanaamio siamilainen) on molempia kyselty lemmikkikoteihin. Ne ovat siis alustavasti varattuja, mutta annan niiden nyt toistaiseksi roikkua vielä pentuvälityslistoilla.

S-pentueen varaustilanne alkanee selvitä lähipäivinä, kun pääsen parin pennunostajan kanssa valitsemaan, kuka menee kenellekin. Pennuista on vielä 1-2 vailla kotia, mutta en ole niitä mihinkään vielä oikeastaan ilmoitellut, kun yritän ensin saada selkoa itsekin, ketkä ovat vapaana ja ketkä ovat varattuja. Ehtiihän tässä onneksi vielä, kun pennut ovat vasta 6-viikkoisia.

Kuvia, Iiris ja Olga

Hanna oli napsinut vinon pinon lisäkuvia S-pennuista, käykääpä katsomassa linkin takaa!

Iiriksestä on valitettavasti taas vaihteeksi huonoa kerrottavaa. Sehän kävi hiljattain ultrassa, jossa lääkäri näki 1-2 pentua. Kun kävin Iiristä viime viikolla katsomassa, minun oli vaikeaa asiaa uskoa, koska maha oli erittäin pieni. Valitettavasti pahat aavistukset toteutuivat taaskin, ja tämän viikon alussa Iiris aloitti uuden juoksun. Uusintaultra ei näyttänyt enää mitään pentuihin viittaavaa. Ainoa onni onnettomuudessa on, että myöskään mikään ei toistaiseksi viittaa uuteen kohtutulehdukseen. Hieman tekisi mieli jo luovuttaa, mutta kaipa pään paukuttaminen puuhun on kivaa... ja onhan Iiris oikeasti yksi kauneimpia kasvattejani, puhumattakaan siitä, että luonne on superia, suorastaan puhdasta kultaa. Niinpä ehkä vielä kerran yritetään seuraavasta juoksusta astutusta, tällä kertaa kollilla, joka on paitsi testattu PRA-negatiiviseksi (pakko olla, koska Iiris on testattu kantajaksi), ja jolla on myös jälkeläisnäyttöä (yksi normaalikokoinen pentue tähän mennessä). En viitsi julkistaa sulhoa ennen kuin astutus tapahtuu, sillä on tässä ollut niin paljon huonoa onnea matkassa, että en viitsi hehkuttaa etukäteen...

Olgan epäonnisen pennun avaustulos saapui viimein. Mitään elimellistä vikaa tms. ei löytynyt - kuolinsyy vaikuttaa olleen ihonalainen bakteeritulehdus. Pöpö lienee päässyt iskemään siinä rankan alun riepotuksessa. Ikävää, mutta toisaalta huojentavaa, että kyseessä oli nähtävästi aivan puhdas huono tuuri.

Eipä voi tässä muuta kuin onnitella ja taputella itseään selkään siitä, että tällä hetkellä kaikesta epäonnesta huolimatta on myös kaksi onnistunutta ja erittäin hyvinvoipaa pentuetta maailmassa!

Iiriksen kanssa siis vielä yksi yritys ohjelmassa. Mitä tulee Olgaan, niin luultavasti yritämme myös sen kanssa uudestaan. Luultavimmin astutus on ajankohtaista kuitenkin aikaisintaan toukokuussa. Kolli on vielä mietinnässä. Olgahan siis on kilpikonna itämaisvariantti, ja testattu PRA-negatiiviseksi. Sukutaulu on erittäin mielenkiintoinen, emohan on Ranskan tuonti, ja isän linjoja ei pitkäkarvapuolelta muilta löydy. Mieluiten käyttäisin sille pitkäkarva- tai balineesikollia, mutta myös varianttivaihtoehtoja tietysti harkitsen. Kasvattajakaverit huhuu - nyt jos koskaan kaipaan yhteistyötä! Eli saa ehdottaa komeita kolleja, jotka olisivat leikkaamatta vielä toukokuun paikkeilla :-)

Iiris ja Olga ja hieman muutakin

Syvä huokaus... pitkäkarvapennuista on pitkähkö varauslista, mutta näyttää siltä, että tällä hetkellä saan vain variantteja... Älkää käsittäkö väärin, suuri osa pentueistani on ollut varianttipentueita, minusta varianttipentueiden teettäminen on lähes ainoa tapa laajentaa pitkäkarvaisten geenipoolia. Toki ulkomaantuonnit ovat toinen tapa, mutta ei varmaan kukaan kasvattaja jaksa olla koko ajan tuomassa lisää kissoja ulkomailta - täytyyhän tuonneillakin olla hyvä koti tiedossa (joko kasvattajan omassa kodissa tai luotettavassa sijoituskodissa), ja onhan tuonneissa oma vaivansa, kustannuksensa ja riskinsä myös...

Tilanne on siis sellainen, että Iiris viihtyy loistavasti Piikkiössä pitkäkarvasulhonsa Alfredin luona toisella yrityksellä, mistä oheiset kuvat olkoot todisteena. (Kuvaajana Hanna S, suuri kiitos hänelle!) Mitään takeita toisen yrityksen onnistumiselle ei kuitenkaan ole, vaikka tietenkin kovasti toivon, että tällä kertaa tuloksena olisi pentuja, ja mieluiten pitkäkarvaisia (vaikka tietysti variantit ovat myös mahdollisia).

Alfredin toinen morsian Olga kävi tänään röntgenissä... Minulla oli vaan sellainen aavistus. Masussa on vain yksi elävä pentu, ja yksi muumio :-( Tällä hetkellä en uskalla edes toivoa mitään sen elävän sukupuolesta tai karvanpituudesta, ainoa toiveeni on, että se saataisiin elävänä ja terveenä maailmaan!

Sysmässä R-pentue kasvaa ja voi hyvin! Turussa Polgara paisuu kuin pullataikina, se aikoo nähtävästi pullauttaa jalkapallojoukkueellisen verran pentuja - mutta nekin, samoin kuin Ärrät, ovat sitten kaikki variantteja.

Olgan masu

Kuten kuvista näkyy, Olga tosiaan on tiine. Masu ei kuitenkaan ole jättisuuri, joten luulen että jättipentuetta ei ole tulossa. Tosin laskettuun aikaan on vielä n. kaksi viikkoa, joten ehtiihän tuo vielä kasvaa...

Tällä viikolla on toivottavasti tulossa lisääkin julkaistavaa, Irmelin ja Martin ylläripentujen pitäisi syntyä joskus tämän viikon loppupuoliskolla.

Kolme pentuetta tulossa

Ei tämän nyt ihan näin pitänyt mennä, mutta kissat päättivät toisin... eli peräti kolme pentuetta on lähiaikoina tulossa.

Ensimmäisenä syntyy todellinen ylläripentue, laskettu aika on n. 13.1. Minulle siis kävi todella vanhanaikaisesti, kun otin riskin ja sijoitin kollin luo naaraan. Ennen kuin kukaan ehti edes tajuta mitään, tyttö aloitti juoksun ja kollihan sen huomasi ennen ihmisiä... Kissat eristettiin toisistaan heti kun eka astuminen oli nähty, mutta joskushan se kertalaaki riittää... Pentuja on siis tulossa yhdistelmästä Cannonball Golden Dream (OSH b eli suklaa itämainen) x Tistan Alexandra (BAL h eli suklaakilpikonnanaamio balineesi). Kaikki tulevat pennut ovat itämaisia tai siamilaisia (variantteja), todennäköisimmät värit ovat suklaa, pojilla myös punainen ja tytöillä myös suklaakilpikonna. Kaikki pennut ovat yksivärisiä.

Pentueen emo "Irmeli" on siis melko teini vielä itsekin, mutta mitä nyt olen kuullut aiemmista vastaavista tapauksista, niin yllättävän hyvin teinimammat selviävät tiineydestä ja synnytyksestä. Täytyy vain toivoa, että näin käy nytkin. Koetan saada Irmelistä lisää infoa kotisivuilleni lähiaikoina.

Toisena ovat tulossa Olgan pennut, laskettu aika on n. 23.1. Niistä olenkin jo kirjoittanut aiemmin, mutta odotettavissa on siis luultavimmin itämaisia lyhyt- tai toivottavasti myös pitkäkarvoja.

Kolmas pentue on tulossa Polgaralle, laskettu aika on n. 7.2. Siitäkin olen jo aiemmin kirjoittanut, mutta itämaisia lyhytkarvoja (variantteja) on siis tulossa.

Kaikissa pentueissa myös naamiokissat ovat ainakin teoriassa mahdollisia, jää nähtäväksi.

Kaikki pentueet ovat siis sijoituspentueita, Sysmässä, Raumalla ja Turussa. Eli tiedossa on kasvattajalle reissaamista pitkin ja poikin Suomea. Ihan niin usein en varmaankaan pysty kotisivuja ja blogia päivittämään, kuin parin edellisen pentueen kohdalla, kun pentueet syntyivät joko kotonani tai pääkaupunkiseudulla, mutta yritän tietysti parhaani. Tämä vuosi nyt on sikäli poikkeuksellinen että olen vanhempainvapaalla, mutta jatkossa jos naaraita sijoitan, niin sijoituskotien on tosiaan oltava pääkaupunkiseudulla - jatkossa en perheellisenä ja työssäkäyvänä pysty enää reissamaan sillä malliin kuin mitä nyt alkavana vuonna tulee pentueiden takia tehtyä.

Mitä tulee Iirikseen, niin aivan lähipäivät ratkaisevat, leikataanko se, vai viedäänkö se kollin luo. Joudun valitettavasti vaihtamaan kollia... Syy on se, että ensimmäiset PRA-testitulokset ovat nyt tulleet, ja Iiris osoittautui kantajaksi, samoin kuin Polgara. Polgaran suhteen asia ei ole mikään ongelma, koska se on astutettu negatiiviseksi testatulla kollilla, eli tulevat pennut tulevat kaikki olemaan joko negatiivisia tai korkeintaan kantajia. Iirikselle aiottua sulhoa ei ole vielä ehditty testata, joten valitettavasti en uskalla ottaa riskiä. Jos se ikinä pääsee kollin luo, niin sulhanen on sitten sama kuin Olgalla, eli negatiiviseksi testattu Alfred eli Yazoo Kwame. Tuntuu toisaalta vähän pöljältä käyttää samaa kollia kahdelle eri naaraalleni, mutta muita varmasti PRA-negatiivisia vaihtoehtoja ei tällä hetkellä ole. Parempi pelata varman päälle...

Sellaista tänne. Komea Olli-kollikin on muuten nyt sitten isä. Ollin pennuista löytyy eka info täältä: http://www.nalittna.com/9 eli neljä pentua putkahti maailmaan jouluaaton aattona.

Huonoja uutisia

Kaipa tämän joskus piti osua minunkin kohdalleni... Olen kasvattanut kohta 9 vuotta, eikä yhtään kohtutulehdusta ennen tätä päivää. Eli Iiris alkoi oireilla eilisiltana, tänään se onneksi saatiin lääkäriin. Pentuja oli vain yksi, tai ehkä ei yhtään, lääkärikään ei uskaltanut olla varma - joka tapauksessa, jos pentu olikin, niin mennyttä se oli joka tapauksessa :-(

Ainoa onni onnettomuudessa on, että Iiris voi itse kohtuullisen hyvin. Tulehdusarvot eivät ole kauheasti koholla, myös munuais- ym. arvot ovat ok, eli yritämme vielä pelastaa sen kohdun. Eli tyhjennyspiikkejä ja antibiootteja ohjelmassa. Jos ne tepsivät, niin heti seuraavasta juoksusta on pakko astuttaa, ja toivoa parasta. Saattaapi olla kollin vaihto edessä, Iiriksen sulhanen kun ei ole vielä todistettavasti saanut ketään tiineeksi. Kollit vaan ovat tällä hetkellä kortilla :-(

HARMITTAA, ihan vietävästi :-( Tietenkin juuri tästä pentueesta oli monta etukäteiskyselyäkin... Olga vaikuttaa lupaavalta, eli aion tarjota kyselijöille pentua siltä, tai sitten Polgaralta, jos niillä nyt menee kaikki ok. Polgaran tiineydestä ei toki vielä ole mitään varmuutta. Toki toivon ihmettä eli vielä pentuetta Iirikselle, mutta jää nähtäväksi miten käy.

Polgarakin kollin luo

Huu... jos kaikki suunnitelmani toteutuvat, on meillä keväällä pitkästä aikaa pentuja sitten vaikka muille jakaa...

Eli myös Polgara aloitti juoksun, ja koska sen sijoituskodille sopisivat parhaiten helmikuiset pennut, niin ei muuta kuin kollin luo! Uskaltanen kollin tässä jo paljastaa, silläkin uhalla että ei onnistu, eli isäkandidaatti on komea Jenkkilän-tuonti, Felitan Tiger Woods, OSH as 25. Eli mahdollisesti myös hopeisia variantteja lienee tulossa, joskin täytyy sanoa, että itselleni värillä ei ole suurta väliä, kun vaan eivät olisi siamilaisia. Todennäköisimmät värit ovat musta, suklaa, punainen ja kilppari, hopealla tai ilman, tikettinä tai täplikkäänä. Riippuen siitä, kantaako Pol diluutiota, myös muut värit ovat ainakin teoriassa mahdollisia.

Olgasta ei vielä pysty sanomaan mitään varmaa, mutta lupaavalta vaikuttaa, eli ehkäpä Alfred on onnistunut, vaikkei kukaan ihminen mitään kuullut tai nähnyt.

Kävin tällä viikolla Punkaharjulla, ja näin myös ihanaisen Sunan (Skazki Querida, OLH b 25). Sievä neitonen on siitä tullut! Kuvia en ottanut, kun sen omistajien blogissa on varsin tasokkaita kuvia, itse en sisätiloissa salamalla olisi saanut kummoisia aikaiseksi kuitenkaan.

Turokissa vilahdettu

Käytiinpä siis Turussa näyttelyssä, omat kastraatit jätin suosiolla kotiin, näyttelyyn oli ilmoitettu "vain" turkulaistunut sijoitusnaaraani Polgara. Saavuimme (minä ja jälkikasvu) Turkuun jo perjantai-iltana, majoituimme Luolaleijonien eli Polgaran, Aslanin ja Raichun + palvelusväen luo. Olipa ihanaa nähdä kissakolmikko kotioloissa!

Polgara on hupaisa tyyppi, hieman rauhallisempi ja hiljaisempi versio Larasta. Joopa, Lara taitaa olla jopa itämaiseksi aika adhd... mutta erittäin kotoisaa oli Polgaran touhujen seurailu :)

Aslania ja Raichua olen tätä ennen tavannut vain näyttelyissä, joten niiden näkeminen kotioloissa oli myös tosi hienoa. Aslan hurmasi minut täysin, voiko lempeämpää kissaa olla? Raichu puolestaan on hyvin elegantti siamilaisherra, ei mikään extreme, mutta minun silmääni erittäin kaunis, klassinen tyypiltään. Itse jopa toivoisin kissaemoiltani enemmän Raichun näköisiä pentuja kuin mitään ylityypitettyjä lerppakorvia - ei sillä, että näistä "minun" pitkäkarvalinjoistani helpolla mitään superkorvia saisikaan... Kirjoitin "minun" tahallani lainausmerkkeihin, koska pienessä rodussa vain yhteistyöllä pärjää, ilman muiden kasvattajien myötävaikutusta en olisi koskaan päässyt kasvatuksessa alkua pitemmälle.

Lauantai siis meni pääosin Turokissa, joskin karkasin näkemättä paneelia, kun Hanna jäi Polgaran seuraksi.

Polgara pääsi juuri ja juuri avoimeen luokkaan (ikää 10 kk ja 2 päivää), ja sai sertinsä ihan mukavien arvostelujen kera. Kivasti se kieltämättä on kehittynytkin, siitä on tullut sievempi kuin mitä uskalsin toivoakaan, kun se oli pentu. Sillä on todella kaunis suklaakilpparisävy ja pitkäkarvaksi hyvin selkeä kontrasti kuviossa (ja hyvät täplät!), ja upea puuhkahäntä. Kokonaisuutena se on aika elegantti, vaikka tuomari yrittikin väittää että "pasta ja pizza on maistunut". Höh, pitäähän tulevalla siitosnaaraalla hyvä ruokahalu olla, parempi vaan, että se ei
ole ihan ruipelo! Korvatkin saivat hieman jopa kehuja "wide at base" mutta kyllähän ne rehellisyyden nimissä saisivat olla rutkasti alempana...

Iltapäivällä pidettiin sitten BaJaVan sääntömääräinen syyskokous. Ketään ei yllättäne, että jatkan edelleen hallituksessa sekä pentuvälittäjänä (ja siinä sivussa yritän hieman muutenkin kotisivuja päivitellä). Surokin hallituksessakin on edessä toinen vuosi. Nyt syksyllä en ole sattuneesta syystä ollut kummassakaan luottamustoimessa niin aktiivinen, kuin mitä haluaisin, mutta yritän ensi vuonna löytää hieman enemmän aikaa yhdistystoiminnallekin.

Muuten kuuluu jännitystä... Olga ja Alfred treffailivat n. viikko sitten, ja tulivat hyvin toimeen. Yhtään varmaa astumista ei ole kuitenkaan nähty eikä kuultu, eli tilanne on ihan sama kuin Iiriksen kanssa, eli jännityksellä odotamme, kuinka kävi.

Minulla on tarkoitus mennä Iiristä ensi viikolla katsomaan... Saapa nähdä, uskallanko sen jälkeen veikata mitään.

Pentuja kenties tulossa

Iiris lähti pari viikkoa sitten miehelään... Aluksi ei kauhean lupaavalta vaikuttanut, mutta sitten kissojen väleissä oli kuulemma tapahtunut huomattavaa lämpenemistä. Mitään ei ole kukaan ihminen kuitenkaan varmuudella nähnyt tai kuullut, eli ainakin jonkin aikaa saamme nyt vielä arvailla, onnistuiko kollipoika hommissaan. Julkistan sulhon myöhemmin, jos astutus onnistui, mutta väreinä luvassa lienee todennäköisimmin mustaa tai suklaata, hopealla tai ilman, valkolaikuilla tai ilman. Todennäköisin kuvio on täplikäs, jos olen lottovoittaja niin hienoinen mahdollisuus on myös klassiseen tabbyyn...

Olga puolestaan aloitti pitkästä aikaa juoksut myös. Se on parasta aikaa Alfredin (Yazoo Kwame) luona Piikkiössä. Kissoilla kuulemma synkkaa hyvin, joten toivotaan parasta sieltäkin!

Toivon tietenkin Olgalta itämaisia pitkäkarvapentuja, mutta toki myös variantit ovat mahdollisia, samoin naamiot. Todennäköisimmät värit ovat musta tai suklaa, pojat voivat tietty olla punaisia tai tytöt kilppareita kuten emonsa. Tilastollisesti 50 % on kuviollisia (todennäköisimmin tikettejä) ja 50 % yksivärisiä. Kummastakaan pentueesta ei pysty varmuudella sanomaan, ovatko diluutiovärit (sininen ja lila) mahdollisia vai ei - sen näkee sitten, jos sellainen pentu maailmaan putkahtaa.

Mitä tulee kolleihin, niin Olli (Skazki Belgarion) on nyt leikattu - onneksi morsian Penni paisuu kuin pullataikina! Tosi kiintoisa yhdistelmä tulossa, kurkkikaa tänne: http://www.nalittna.com/10 Sen verran täytyy Heidin mahdollisten värien listaa kommentoida, että hänen mukaansa siniset olisivat mahdollisia - no, teoriassa kyllä, käytännön näkee sitten... ja jos siniset, niin sitten myös lilat ;-D Ja toki simskutkin voivat olla tabbynaamioita. Todennäköisin kuvio lienee täplikäs, pieni mahdollisuus on klassiseen tabbyyn sielläkin. Mutta tosiaan, koska emo on valkolaikkuinen kilppari, niin teoriassa ainakin on mahdollista hyvin laaja väriskaala :-)

Oskar on yhä leikkaamatta mutta prkl prkl kun sillä ei tosiaan ole sitä näyttelytulosta ja siitoshyväksyntä on mennyt umpeen :-( Se nyt lienee leikkaamatta kuitenkin siihen asti, että balineesimorsiamen pennut ehtivät syntyä, katsotaan sitten tilannetta.

Tällaista tänne. Koska suunnitelmia on niin paljon, niin rehellisesti sanoen toivon kohtuullisen kokoisia pentueita, sellainen 4 pentua per pentue olisi ihan sopiva. Ja nyt kun menen tällaisia sammakkoja päästelemään suustani, niin varmaan jokainen tyttöni pyöräyttää seitsemän...

Suunnitelmat alkavat vihdoin toteutua

Kissankasvatus ja etenkin tämä bloginpito on edelleen viettänyt hiljaiseloa, muun elämän, varsinkin yhden pienen sellaisen, viedessä niin paljon aikaa...

Jotain on kuitenkin tapahtunutkin.

Oskar kävi hiljattain vierailulla söpön balineesineitosen luona. Oskar täytti tällä viikolla vuoden, ja samalla sen siitoshyväksyntä meni umpeen... koska Murphyn laki yleensä toimii myös kissankasvatuksessa, olen saanut siitä nyt pari muutakin kyselyä. Olen todella aidosti pahoillani, mutten voi sitä luvata kellekään, jos balineesityttö osoittautuu tiineeksi.

En nyt nimittäin mistään pysty muuttumaan sille vaadittavaksi avoimen luokan näyttelytulokseksi, ja toisaalta myöskin sijoituskodin hermoja en voi loputtomiin venyttää.

Tilanne olisi toinen, jos asuisimme isossa omakotitalossa ja voisin itse pitää kolleja - mutta kun asumme kerrostalossa ja tänne ei taatusti tule kollia, niin ei auta muu kuin tehdä sijoitussopimuksia. Sijoitussopimukset ovat kollipojan kanssa aina tosi iso riski, kuten jokainen yhtään mitään leikkaamattomista kissoista tietävä tajuaa...

Sama koskee oikeastaan myös Ollia (Skazki Belgarion). Sen luona kävi hurmaava valkolaikkukilpparineitonen: Penni tuli, näki ja valloitti, paitsi Ollin sydämen niin myös minut ;-) Aivan ihana kissa! Valitettavasti Pennin vierailun jälkeen meno Ollin kotona on mennyt aika hurjaksi, Olli ja kastraattibalineesi Kassu astuvat kilpaa toisiaan ja mouruavat kuin viimeistä päivää, eli heti kun Pennin tiineys toivottavasti varmistuu, niin annan Ollin kodille leikkautusluvan.

Mitä tulee naaraisiin, niin Oskarin sisko Olga pitää jalkoja visusti ristissä. Iiris sen sijaan aloitti vihdoin eilisiltana toisen juoksunsa pillereiden jälkeen, eli se lähtee huomenna treffeille kollin kanssa! Nyt peukut ja varpaatkin pystyyn, että tulisi niitä hopeapitkäkarvoja pitkästä aikaa, edellinen hopeakissa kun syntyi kissalaani vuonna 2005 eli reilut viisi vuotta sitten... noh, tärkeintä olisi että tulisi terveitä ja hyväluonteisia pentuja. Pari erittäin alustavaa varaustakin niistä jo on, mutta riippuu nyt paljon siitä, mitä sieltä tulee... jos tulee.

Niin ja onpa minulla uusi kasvatusnaaraskin! Sijoitukseen muutti hiljattain Tistan Alexandra, BAL h, jonka kutsumanimeksi tuli Irmeli ja kaveriksi sijoituskollini Martti (Cannonball Golden Dream). Alustava suunnitelma on siis ensi vuonna Irmelille ja Martille varianttipentue.

Kotona kisulaiset ovat tottuneet jo aika hyvin vauvaan. Maijan taannoisten allergiatestien tulokset olivat kyllä aika shokeeraavat: niiden mukaan se on herkistynyt vaikka ja mille, mm. sekä kalalle että kanalle... MUTTA: todellisen tilanteen näemme vasta, kun sen nyt syömä allergiamuona alkaa toivottavasti vaikuttaa ja iho mennä parempaan kuntoon. Sen jälkeen täytyy pikku hiljaa itse kokeilemalla testata, mille kaikelle se on oikeasti allerginen... ja mitä se mahdollisesti sietää herkistymisestään huolimatta.

Mitä tulee viime aikoina tapetilla olleeseen, joissakin IV kategorian kissoissa ilmenneeseen PRA:ta (sokeuteen johtava perinnöllinen sairaus) aiheuttavaan geeniin, niin sanon suoraan ja rehellisesti, että omia kissojani en ole vielä ehtinyt testauttaa. Tarkoituksena se kyllä on, testitikut olen jo labrasta saanut, mutta koska sijoituskissani ovat hujan hajan ympäri Etelä-Suomen, niin toteutukseen voi vielä mennä jokunen viikko aikaa.

Hiukan pitempään kasvattaneena toivoisin kuitenkin, että ihmiset, sekä kasvattajat, että lemmikinomistajat, pitäisivät päänsä kylmänä. Ennen kuin kissojen testaus yleistyy Suomessa, on täysin mahdotonta varmuudella sanoa, kuinka yleisestä ongelmasta on kyse. On myös hyvä muistaa, että tauti on resessiivinen, eli sen saamiseksi täytyy olla huonoa tuuria, eli sama viallinen geeni täytyy saada molemmilta vanhemmilta. Jos kissa on saanut geenin vain toiselta vanhemmaltaan, eli on vain ns. kantaja, se ei itse tule koskaan sairastumaan. Itse en missään nimessä aio karsia tässä alkuvaiheessa automaattisesti mahdollisia kantajia kasvatuksestani, koska se olisi pitemmällä tähtäimellä erittäin lyhytnäköistä toimintaa. Pienessä rodussamme (puhun nyt etenkin itämaisista pitkäkarvoista) se voisi pitemmän päälle johtaa koko rodun häviämiseen. Kanta on muutenkin turhan pieni...

Sen sijaan peräänkuulutan avoimuutta ja vastuullisuutta! Jos kasvatuskissa osoittautuu kantajaksi, niin sille tulisi etsiä normaalin testituloksen saanut partneri, ja jatkossa sitten jättää, jos mahdollista, mieluummin ei-kantaja jatkoon. Toivon hartaasti, että viime aikoina käyty keskustelu johtaa siihen, että kasvattajat testaavat kissansa, ja tekevät järkeviä päätöksiä niiden jalostuskäytöstä. Jospa tämä siis johtaisi siihen, että entistä suurempana kriteerinä kasvatuskissojen valintaan olisi terveys, ei jokin tietty ulkonäköpiirre kuten ylityypitetyt korvat tai jokin tietty väri...

Muuten, kolleista ja kasvatuksesta puheen olleen: yhdellä tutullani on edelleen muutaman vuoden vanha pitkäkarvapoika leikkaamatta. Muistaakseni ruskeatäplikäs, kantaa diluutiota ja yksivärisyyttä, ehkä myös naamiota. Tämä vaan vinkiksi epätoivoisille kollinetsijöille...

Winski ja Olga

Sain Winskin (Skazki Belgarath) kodilta jokusen kuvan reilu viikko sitten. Poika on edelleen ehkä pentueen komein minusta. Mitä mieltä olette väristä, tumma suklaa vai vaalea ruskea? Suklaatäplikkäänä minä sen rekisteröin...

Olen pikku hiljaa viilailemassa kotisivuja vähän paremmin ajan tasalle. Tänään lisäsin vihdoin ja viimein Olgan naaraisiin. Sillehän on suunnitteilla pennut joskus ensi talvena, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin sulho on Yazoo Kwame (OLH n 25), joka asustelee Annan luona kuten Olgakin.

P-pennut 8,5 viikkoa, Q-pennut 4 viikkoa ja pari bonuskuvaa O-pennuista

Edellisestä blogimerkinnästä kulunut viikko on ollut varsin vaiheikas. Viikko sitten eli viime torstaina meille tuli vieraita Sveitsistä, he lähtivät tiistaiaamuna. Paljon en koneella ehtinyt istua silloin, ja sen kyllä huomaa mm. vastaamattomien sähköpostien, naamakirjaviestien ym. määrästä... Jonkin verran olen kuluneen viikon aikana kuitenkin ehtinyt hillua kameran kanssa, vaihtelevalla menestyksellä. Ensin pari tänä iltana pikaisesti räpsäistyä kuvaa 8,5 viikon vanhoista P-pennuista. Etualalla Belgarion, taaimpana Poledra ja oikealla Polgara. Kasan alimmaisin, tummimman Belgarathin naamaa ei näy.

Pennut alkavat olla varsinaisia riiviöitä, joiden kuvaaminen muuten kuin puoliunisina on varsin haastavaa. Kokeilen viikonloppuna toivottavasti paremmalla ajalla ja tuurilla! Niillä oli viime viikolla hieman mahataudin poikasta, mutta onneksemme tällä kertaa selvisimme ruokavaliolla (Hill's i/d) ja Promax-probioottitahnalla, antibioottikuuria tms. ei tarvittu, vatsa rauhoittui muutamassa päivässä kaikilla.

Sitten pienemmät pennut. Tarkoitus on tämän viikon aikana saada näistä jotain kotisivuillekin. Mutta noin alustavasti: alla kuvassa Skazki Qamar, OSH b 03 24 var uros, eli suklaatäplikäs bicolour itämainen lyhytkarva (variantti).

Ja sitten tyttö, Skazki Querida, OLH b 25 eli suklaa ticked tabby itämainen pitkäkarva.

Lisää kuvia näistä hurmaajista löytyy täältä, eli väänsin näille oman pikku kuvagallerian, kiitos Sikelle ihanista kuvista! Ks. http://picasaweb.google.com/svalkiai/SkazkiQ#

Lauantaina kävimme isolla porukalla Piikkiössä, luovuttamassa Oskarin uuteen kotiinsa.

Kuvassa siis Skazki Oskar, SIA b var, joka muutti sijoituskotiin Järvenpäähän. Oskar siis on käytettävissä balineesi- tai pitkäkarvakasvatukseen myöhemmin tänä vuonna! Yksi melko varma kysely on, mutta muitakin suostun harkitsemaan, jos niitä tulee.

Annalle jäi Skazki Olga, OSH f var, kuvassa alla. Todennäköisesti sen eka pentue joskus ensi syksynä/talvena syntyy kuitenkin minun nimissäni.

Täällä siis kaikki hyvin, mutta aivan shokissa luin äsken Willicon blogia. Yhden Nexun pennun menetys koskee myös minuun tosi syvästi, varsinkin kun kyseessä oli pentueen ehdottomasti lupaavin poika. Aina ei näitä asioita jaksa eikä voikaan käsittää...

Paljon kuvia kaikista pentueista ja lisää tulossa

Ohessa ensimmäinen kuva Iiriksestä ja kolmesta pennusta. Kävin tänään katsomassa niitä, Iiris on jo tosi pirteä, ja kaksi pennuista, suklaa(täplikäs?)valkea poika, ja suklaatiketti (?) tyttö kasvavat vallan mainiosti. Kolmas pentu, suklaatiketti (?) poika aiheuttaa huolta. Se ei ole nyt pariin päivään kasvanut. Se käytettiin eilen lääkärissä mutta eihän noin pienelle voi tehdä muuta kuin nesteyttää ja määrätä antibioottia ja lisäruokintaa. Toivon parasta ja samalla pelkään pahinta. Mukanani oli huippukuvaaja Jani, joten lähiaikoina lienee tulossa huomattavasti parempia otoksia 6-päiväisistä pennuista ja emosta.

Eilen kävin pikaisesti Piikkiössä, Oneida oli luovutusvalmis eli kävin sen luovuttamassa uuteen, omaan kotiin. Alla olevassa kuvassa poseeraa Olga-sisko, tuleva kasvatusnaaraani, jos kaikki menee hyvin.

Pentueen paras on edelleen Oskar-poika, alla kuvassa Taimi-emonsa kanssa. Siitä on nyt viikonloppuna tullut pari kyselyä, mutta vielä mitään aivan varmaa ei ole, joten otan yhä lisäkyselyjäkin vastaan.

Sitten nämä meidän kotituholaiset, eli huomenna 5 viikkoa täyttävät P-pennut. Vauhti kasvaa päivä päivältä, järki valitettavasti ei juurikaan. Pientä edistystä on havaittavissa, eli melkein kuin vahingossa osa onnistuu jo välillä pissimään hiekkalaatikkoon eikä sen viereen, ja pari pennuista suostuu jo vähäsen maistelemaan muutakin kuin emon maitoa, tai hiekkalaatikosta hiekkaa (joka on ja pysyy paakkuntumattomana merkkinä kunnes sen syöminen loppuu).

Tässä ylemmässä kuvassa tummempi tytöistä, Roosa.

Tummempaa poikaa, Tomppaa, on lähes MAHDOTON kuvata, niin vilkas se on! Ohessa esimerkki. Se on lauman johtaja, se tekee kaiken ekana ja muut matkivat. Jani muuten oli sitä mieltä, että se on ehkä sittenkin tumma suklaa, ei ruskea. Samaa olen minäkin koko ajan aprikoinut. Vedän varmaan pitkää tikkua, että miten sen rekisteröin - ja ehkä teetän geenitestin varsinkin jos se menee kasvatukseen.

Sitten vaaleampi pojista, Vallu. Kitisee kuin vinkulelu yhä edelleen, jos asiat eivät mene sen mielen mukaan.

Yhteiskuva. Ollaan me vielä aika pieniä - mutta huomatkaa taustalla Tomppa, joka olisi jo kovaa vauhtia menossa olohuoneen puolelle jos en minä olisi napannut sitä kouraani.

Ja viimeisenä vaaleampi tytöistä, Netta. Se on sävyltään vaaleampi suklaakilppari kuin siskonsa, mutta toisaalta siinä on toistaiseksi ainakin vähemmän punaista näkyvissä. Muista pennuista on alustavia kyselyitä, mutta ainakin toinen tytöistä on vapaa. Jos Roosa pysyy virheettömänä, niin se menee näillä näkymin sijoitukseen, mutta onneksi on toinenkin tyttö, eli plan B on olemassa, jos Roosalle jokin tyrä tms. kasvatuksen estävä vika vielä paukahtaisi.