Joitain uusia kuvia ja poikien tilanne

Ensin päivän bonuskuva: Belgarion ja isoisoäiti Maija, jonka pää alkaa selvästi pehmetä, lapsonen saa nukkua jo noin lähellä ;) Pitäisi tuosta vielä kotia etsivästä pojusta ottaa kunnon poseerauskuviakin taas, mutta sehän ei ole helppoa kun lapsesta kamera on niin kiintoisa, että nenä pitää tunkea linssiin kiinni :D

Lisäsin myös pari päivää sitten muutaman kuvan Q-pentujen galleriaan: http://picasaweb.google.com/svalkiai/SkazkiQ#

Kuvat vaan antavat hieman väärän kuvan - riiviöt tekevät paaaaljon muutakin kuin nukkuvat, mutta vain unisena niistä saa edes jotain kuvia. Qamar on edelleen alustavasti varattu, mutta pieni mahdollisuus on vielä varauksen peruuntumiseen, joten toistaiseksi se on yhä pentuvälityslistoilla.

Sama koskee Belgarionia. Meidän rääväsuisesta vinkulelustamme tuli tänään eka kysely pitkiin aikoihin, ja katsomaan sitä tullaan loppuviikosta. Mutta katsotaan, jos ei muuta ole kasvatuksesta reilussa 8 vuodessa oppinut, niin sen, että asiat ovat varmoja vasta kun pentu on uudessa kodissa ja sovitut kauppa- tai sijoitusehdot on täytetty.

Minun piti alunperin olla Pirokin näyttelyssä Tampereella tänä viikonloppuna. Koska osa pennuista sai tehosterokotuksen jälkeen taas lievää oireilua, ja samaten osa toisen tyttöni kodin kissoista oli jokin aika takaperin lievästi kipeänä, niin päädyttiin siihen, että turhia riskejä ei oteta, ja pysytään poissa näyttelystä kunnes on varmaa, että kaikki ovat täysin terveitä. Itse asiassa olen varma, että kissani olisivat päässeet jo aivan kirkkaasti eläinlääkärintarkastuksesta läpi, kellään ei ole enää mitään näkyviä oireita - mutta miksi hakea toipilaalle mahdollisesti paljon pahempi pöpö näyttelystä? Kissalle, varsinkin ensikertalaiselle, näyttely on kuitenkin aina jonkin sortin stressi. Parempi onni toivottavasti ensi kerralla, Hyvinkään näyttelyyn on tarkoitus tulla sunnuntaina!

Se ainoastaan hiukka harmittaa etten sitten nyt viikonloppuna päässyt näkemään kuinka kasvattini Nexu, Skazki Nereida, sai kaksi ekaa sertiään avoimessa luokassa :)

Emo-Lara on toipunut leikkauksesta todella hyvin. Oli aluksi melkoista taistoa että sain sille kaulurin pysymään päässä - jos olette ikinä yrittäneet pukea ankeriasta, jolla on kynnet, niin voitte hiukan kuvitella millaista se oli... mutta lopulta keksin sellaisen patentin että kauluri pysyi päässä ja haava sai olla kohtalaisen rauhassa - mitä nyt jouduin Belgarionia pari päivää vahtimaan ettei se mennyt tissille aivan haavan kohdalle. Kyllä juu, Lara imettää edelleen viimeistä kotona oleva lastaan... ei siinä mitkään pikkuseikat kuten leikkaushaavat tahtia ole haitanneet. Nyt ollaan kaulurista luovuttu, ja emo poikineen riehuvat onnellisena :)

Pari näyttelykuvaa ja pentukuulumiset

Muutama kuva viime sunnuntailta. Pari ekaa kuvaa ovat Heikki Siltalan ottamia, Heikki näemmä kokeili taidekuvausta :) Kuvissa siis tepastelee Siegfried eli sijoituskollini Shilby Line's Sambal Oleg.

Kolmas kuva on Pekka Savolaisen ottama, ja siinä on Skazki Natan, OLH b 22, kastraattiuros.

Kuten olette saattaneet jo Willicon ja Temppukissojen blogeista lukea, Natanin sisko Nexu on nyt emo! Porvoossa siis kasvaa neljä Nexun ja Pekon klassista tabbypentua! Aivan uskomaton tuuri, ne kun olisivat voineet olla kaikki täplikkäitäkin. Siellä on ruskea klassinen tabby, 1 tyttö ja 1 poika, ja suklaa klassinen tabby, 1 tyttö ja 1 poika. Aivan unelmaa!

Ylpeä isoäiti Lara täällä kasvattaa omaa masuaan. Tänään tunsin jo pontevia potkuja, eli kyllä siellä hyvinvoivia kavereita on kyydissä! Veikkaan vähän pienempää pentuetta kuin viimeksi (mikä ei välttämättä olisi huono asia, kyllä se viimekertainen kuusikko oli melkoinen jengi liikkeelle lähdettyään ;)

Piikkiössä O-pennut alkavat olla paranemaan päin. Yritän päästä sinnekin lähiaikoina.

Ainakin punainen klassinen tabby Oneida etsii yhä kotia. Pitkän pähkäilyn jälkeen: myös lemmikkikoti käy, sijoitussopimus ei ole aivan välttämätön, koska tärkeintä on kuitenkin hyvä koti, ja Olga-sisko jää näillä näkymin varmasti kasvatukseen.

Lara ja Porvoon-vierailu

Olen vähän taitamaton lisäämään näitä kuvia toisesta palvelusta, mutta tässä muutama marraskuussa Tampereella otettu kuva Larasta, silloin kun se oli Siegfriedin kanssa treffeillä.

Nyt Laralla on jo hieno maha, koetan saada siitäkin kuvia lähiaikoina :)

Kävin tänään Porvoossa, kiitos Leenalle ja co. matkaseurasta ja Evelle emännöinnistä - ja Rosalle hyvistä leipomuksista :) Willicon pennut olivat tosi lutuisia, mutta ihaninta oli nähdä oma kasvatti Nexu mammamahansa kanssa. Veikkaan isoa pentuetta, varmaan suunnilleen saman verran kuin Laralla viimeksi.

Otin minä Porvoossakin kuvia, mutta veikkaan että Leenan otokset onnistuivat paremmin. Koetan saada omat tässä joku päivä koneelle, jos on jotain siedettävää niin sitten ehkä...

BaJaVan esittelynäyttelyssä

Tämä päivä meni BaJaVan esittelynäyttelyssä. Näyttely pidettiin ensi kertaa Sammatissa, ja menestys oli parempaa kuin mitä me järjestävän seuran jäsenet olimme uskaltaneet toivoakaan, yleisöä kävi ihan kivasti ja tunnelma oli mukava.

Itseltäni mukana oli vain ocicat-Dina, koska se on omista kotona asuvista kissoistani se ainoa, joka oikeasti viihtyy hyvin näyttelyissä. Dina edusti oceja hienosti tepastellen rotuesittelyn ajan pöydällä ja jutellen jäljittelemättömään oci-tyyliinsä. Kokeilimme myös huviksemme agilityä, hih, kaksi pistettä kun Dina melkein vahingossa suostui menemään yhdestä esteestä oikein läpi. Noooo, EHKÄ ne agilitytreenit olisi pitänyt aloittaa vähän nuorempana kuin 10-vuotiaana! :-D

Omista kasvateistani oli mukana temppukissa-Nexu, ja nytpä on kasvattajalla Elinan ja Janin Kissan aktivointi -kirja tekijöiden omistuskirjoituksilla varustettuna ;-) Aion kyllä lukea kirjan kannesta kanteen ja yrittää kokeilla oppeja käytännössäkin pikku hiljaa.

Muuten ei kuulu kummempia. Iiristä ei edelleenkään kiinnosta aloittaa seuraavaa juoksua, täytyy nyt vaan toivoa, ettei sille ajateltua kollia nyt ihan heti leikattaisi.

Tampereen kuulumiset

Sunnuntai meni Pirokin näyttelyssä assistenttina. Toki mukana oli yksi oma kissakin, eli sijoituspoikani Siegfried (Shilby Line's Sambal Oleg, OLH d 24) suoritti ensiesiintymisensä näyttelyssä. Olin positiivisesti yllättynyt! Poika on kehittynyt kivasti, toki korvia saisi olla enemmän, mutta niinhän pitkäkarvoilla lähes aina. Parasta siinä kyllä on luonne ja ensikertalaiseksi loistokkaat näyttelyhermot: poikaa ei pelottanut oikeastaan yhtään, ja tuomarinsa Lone Lundin se hurmasi aivan täysin. Lone otti pojan jopa TP-valintaan, missä tosin ei sitten ollutkaan enää mitään jakoa, mutta silti :-) Heidi eli sijoitusemäntä otti paljonkin kuvia, toivottavasti joukossa on jokin kelvollinen.

Myös kolme kasvattiani oli kisoissa mukana. Nexu hurmasi sekä agilityradalla että tuomarin pöydällä, vaikka ihan hitusen pitikin näyttää mieltä - sekin kun on nyt saanut ekan juoksunsa.

Greta oli myös kirjaimellisesti raahannut Noelin ja Morriksen (Skazki Noel ja Miroslav) mukaansa. Pojat ovat ISOJA :-D Molemmat selvästi kehittyvät vielä, minusta ne tietenkin olivat komeita mutta tällä kertaa tuomarilla oli tosi monta kissaa nuorten luokassa, ja vielä tasokkaampi vei voiton niistä.

Illalla ennen kotiinlähtöä kävin vielä Tyyneä ja Moeta katsomassa Emilian luona. Tyyne selvästi viihtyy, oli ihana nähdä miten mukavasti siellä menee. Tosi kivaa kun Tyyne hyväksyi seychellois-Moen uudeksi kaverikseen salamavauhtia. Jälleen kerran tuli todistettua, että itämainen ei sovi ainoaksi kissaksi. Toki harvinaisia poikkeuksia on, mutta yleensä näin se vaan menee. Tyynen edellisen kaverin Dimin avaustulokset saapuivat muuten hiljattain. Vaikka oman kasvatin kuolema nuorena (vähän alle 5-vuotiaana) on aina todella ikävää, niin toisaalta avauksen tulos oli minulle myös pieni huojentumisen paikka. Ilmeni nimittäin, että kyseessä oli synnynnäinen sydänläppien kehityshäiriö eli mitraaliläpän dysplasia. Sen verran olen ehtinyt ottaa selvää, että kyseistä vikaa esiintyy kissoilla, mutta ei ole ainakaan toistaiseksi mitään todisteita siitä, että se olisi perinnöllinen, eli se on vain harmillinen "valuvika" joita silloin tällöin vain syystä tai toisesta osuu kohdalle. Tämä oli minulle siis siksi pieni helpotus, että vaikka Dimiä itseään ei käytetty jalostukseen, niin sen veljestä polveutuu suuri osa kasvateistani, ja veljenlapsia on käytetty laajemminkin jalostukseen. Toki tilannetta pitää seurata, mutta tässä vaiheessa uskoisin kyseessä olevan yksittäisen tapauksen.

Pari kuvaa ja Iiriksen eka juoksu

Ihan ekana Maksin sijoituskodin ottama upea poseerauskuva Maksista. Poika siis on jo varsin upean kokoinen, ja kehittynyt minusta edukseen. Parin tyttökissan kanssa on edelleen alustavia treffisuunnitelmia, mutta koska kaikki on yhä suunnitelman asteella, niin otan yhä uusia kyselyitä vastaan. Poika kun on pysynyt toistaiseksi siistinä, mutta pitää koputtaa puuta! Mitään älyttömiä paloruiskuimitaatioita kun ei ole tarkoitus pakottaa sijoituskotia kestämään.

Kävin eilen Mellunkylässä Laran synnyinkodissa (sehän on oma kasvattini, mutta syntynyt sijoituskodissa, jolle olen ikuisessa kiitollisuudenvelassa). Siellä on neljä kissaa, mutta illan hämärissä eivät digipokkarini ja vajavaiset kuvaustaitoni oikein riittäneet, vain kahdesta sain edes jonkinlaisen kuvan. Pahoittelen näidenkin kehnoa laatua, muita ei ilkeä edes näyttää...

Ylläolevassa kuvassa Laran emo Lilli, tunnetaan myös nimillä Illusia ja virallisimmin Skazki Fiona Feodora, suklaa klassinen tabby.

Yllä Laran velipuoli I-pentueesta, tunnetaan nimellä Luis (Skazki Ilja Muromets, OLH b). Oikeasti tosi komistus, upea tasainen suklaaväri ja puuhkahäntä.

Kotona ei kummempia, mitä nyt Dina saa välillä hillittömän hellyyskohtauksen, tänään iski oikein kunnon kohtaus mahdottoman ocicat-rääkymisen kera, sellainen pitäisi joskus videoida, ei niitä usko muuten kukaan :-D Maija on teurastanut kaikki pehmolelunsa, huomenna pitää mennä eläinkauppaan. Lara on muuten vaan ylimpänä touhona auttamassa kaikissa kodin askareissa.

Sijoitustyttöni Iiris on nyt sitten perjantain kunniaksi aloittanut ekan juoksun, eli 8,5 kk iässä. Lara, sen emo, aloitti 8 kk iässä, isoäiti Lilli taisi muistaakseni aikoinaan olla jo lähes 10 kk kun aloitti. Eli terveisiä vaan Iiriksen siskoille Doralle ja Nexulle, kiva olisi kuulla miten niiden kanssa käy... en haluaisi maalata piruja seinille, mutta lienee vain ajan kysymys milloin niidenkin kodeissa alkaa komea kiekuminen. Itse katselen nyt, miten usein tuo Iiris alkaa juosta, astutussuunnitelmat sovitetaan sitten sen mukaan.

Nexun poseeraus

Sain niin huippuhienon poseerauskuvan Nexusta Janilta, että pakko julkaista se täälläkin, kuvaajan luvalla tietty (http://www.studiofotokatti.fi/).

Nexu on kuin kopio emostaan, kuviota lukuunottamatta. Paitsi Laralla ei tainnut olla tuossa iässä (reilut 6 kk) olla edes tuon vertaa häntää. Nexuhan asustelee täällä: http://temppukissat.blogspot.com/ , kasvattaja on aikamoisen ylpeä pikku oravasta :)

Blogi on ollut aika lailla kesäteloilla, mutta koetetaanpa nyt kertoa hieman kuulumisiakin. Itse olen kuvaillut tosi laiskasti, mutta tänään tuli räiskittyä muutama kuva kissojen ja vauvan kohtaamisesta. Kummipoikamme Verneri, 6 kk, kävi nimittäin pikaisesti kylässä. Vauvan ja kissojen kiinnostus toisiinsa oli molemminpuolista. Dina ja Maija luovuttivat aika nopeasti, mutta Lara tunki aivan vauvaan kiinni - sillä seurauksella, että Verneri sai napattua hetkeksi oikein kunnon otteen turkista. Hölmistynyt Lara väisti kauemmaksi ehkä noin viideksi minuutiksi, mutta sitten uteliaisuus voitti, ja taas se oli nuuhkimassa Verneriä, mutta nyt minä olin valppaampi ja menin väliin, ennen kuin pieni käsi heilahti. Koetan lähipäivinä laittaa tännekin jonkun kuvan, jos onnistuivat, tuohon Janin hienon kuvan viereen ei oikein ilkeä laittaa omia räiskäisyjään.

Nyt kun minulla tosiaan on pitkästä aikaa kunnon kesäloma, niin olisin aivan pulassa ilman luotettavia kissanhoitajiani. Olemme reissanneet sekä lähelle (mm. Sipooseen saarimökille ja Järvenpäähän piknikille, muun muassa) että kauas, Pietarissa olimme viime viikolla. Yllättävän vähän tällä kertaa näkyi siellä irtokissoja, ja nekin näkemämme olivat selvästi jonkun lemmikkejä, sen verran hyväkuntoisen näköisiä ne olivat.

Omista kissoista sen verran, että Maijasta on tullut "vanhuudenhöperö". Ei nyt siis ihan oikeasti, sehän täyttää vasta 5 vuotta syksyllä, mutta jotenkin se on pehmentynyt. Se puskee jopa Teroa, ja saa epämaijamaisia hellyydenpuuskia paljon entistä useammin. Maija on myös oppinut, että varmin keino saada laiska emäntä leikkimään sen kanssa, on tulla sanomaan kovalla äänellä "MAU" korvan juureen, juuri kun emäntä yrittää tehdä jotain hyödyllistä tietokoneella (eli yleensä roikkuu naamakirjassa tai joskus sentään yrittää laittaa sähköpostia kavereillekin). Maijalle ei kelpaa sitten mikä tahansa lelu: joko sille pitää antaa pehmolelu, joka löytyy pian hukutettuna vesikuppiin tai muuta mukavaa, tai sitten pitää kaivaa esille huiska.

Larasta saisi varmaan muuten hyvän temppukissan, kun se on niin ahne, mutta en ole vielä löytänyt sellaista kissannamia, jota se söisi! Siis sehän syö leivänmurusetkin pöydän alta, mutta jos sille yrittää tarjota jotain kissanminttunappeja, tai maitonappeja, vitamiiniraksuja ym. ym. niin se ei syö niitä! Vinkkejä vastaanotetaan...

Dina on oma itsensä, kämpän kruunaamaton kuningatar. Mitä nyt useimmiten aamuisin sillä iskee välillä kauhea vauvatuskohtaus, 9-vuotias oci käyttäytyy kuin sillä olisi ikää korkeintaan 9 viikkoa ja minä olisin sen mamma. Kehräystä, leipomista, ja aivan hassulla äänellä juttelemista, sitä ääntä Dina käyttää vain kiehnätessään. Sitä pitäisi joskus nauhoittaa, ei sitä kukaan usko isosta kissasta lähteväksi jos ei kuule :-)

Yhteenveto Hyvinkäältä

Lauantaina siis tuli käytyä Hyvinkäällä näyttelyreissulla, matkaseurana Laran lisäksi sen tytär Iiris, ja Iiriksen emäntä Sike miniänsä Maijun kanssa. Näyttelypaikalla sitten treffattiiin paljonkin tuttuja, Laran pennuista olivat paikalla Noel ja Nexu, ja paikalle saapui myös Morris (Skazki Miroslav).

Morris sai siitoshyväksynnän, sitä on tarkoitus yrittää pitää hetki leikkaamatta, mutta katsotaan nyt. Jos joku tyttö ehtii käydä kylässä ennen leikkausta, niin hyvä, jos ei, niin ei sitten... Morriksesta on kyllä tullut varsin komea herra, se on kehittynyt edukseen. Eli jos jotakuta kiinnostaa punavalkea varianttikolli valkolaikkukasvatukseen, niin minulta saa omistajan yhteystiedot.

Kaikki kolme Laran pentua saivat EX1-tuloksen. Kaikki saivat hurjasti kehuja upeasta tabbykuviosta ja lämpimästä suklaaväristä. Noel on varmaan se pentueen kaikista komein, ei kyllä tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa kun tuomari kirosi ääneen sen knikin huomatessaan. Toivottavasti Noelia nähdään myöhemmin kastraattiluokissa...

Nexun käytös ihmetytti ja ihastutti kasvattajaa. Eka näyttely ja se käyttäytyi kuin vanha konkari! Ja kyseessä siis oli kotona se kaikista omapäisin pentu, nyt sen ilkeää sanoa jo ääneen kun Elina on tehnyt niin hyvää työtä sen kanssa ;-) Nexusta löytyy kuva täältä: http://www.heikkisiltala.com/galleries/20090606hyvinkaa/0062.html

Myös Iiris (Skazki Ninel) oli päässyt pariin Heikin kuvaan, tässä näyte:

Kuvan tekijänoikeudet siis www.heikkisiltala.com Iiriskin oli varsin hienosti, eli aion kyllä sitäkin raahata ainakin johonkin näyttelyyn, ennenkuin sen pennutus tulee ajankohtaiseksi.

Ainakin Elina otti paljon kuvia, toivottavasti niistä jokunen eksyy kasvattajallekin? *vink vink*

Kasvattajaluokassa ei muuten ollut mitään mahkuja kun Pinokin Tuijalla oli upeita kasvatteja paikalla. Mutta Lara oli kategorian paras kasvatusnaaras :-) Kasvattajan hymy ulottui korviin asti loppupäivän. Okei okei, myönnän että kilpailua ei ollut, mutta oli tosi kiva saada kokoon siitosluokka pitkästä aikaa, suuri kiitos siitä kuuluu Evelle, Elinalle, Sikelle, Maijulle ja Gretalle :-)

Huomenna Hyvinkäälle näytille

Wohou! Tajusin juuri, että jos ei nyt kukaan viime hetkellä peru, niin minä saan pitkästä piiiitkästä aikaan huomenna Eryn näyttelyssä Hyvinkäällä kasvattajaluokan kasaan :-) Harvinaista herkkua minulle. Ja Lara pääsee kilpailemaan siitosluokassa.

Itse roudaan siis paikalle Laran ja sen tyttären Iiriksen (Skazki Ninel), Iiriksen sijoituskodin suosiollisella avustuksella. Lisäksi ehdin ilmoittaa Miroslavin, joka uudessa kodissa tottelee nimeä Morris :-) Niiden lisäksi uudet omistajat ovat ilmoittaneet paikalle Noelin ja Nexun. Jännää nähdä niitä pitkästä aikaa! Tero pääsi viime sunnuntaina Royalin rekassa pitämään temppukissa-Nexua sylissäkin (Nexu oli kuulemma sanonut pari kertaa "rääp", tulipa kummasti joku emokissa mieleen kuvauksesta), mutta minä en muilta kiireiltäni päässyt paikalle.

Milana ja Miroslav-Morris siis muuttivat uusiin koteihinsa sunnuntaina. Milana pääsi monirotuisen kilpparityttökisun kaveriksi, ja nyt niistä on tullut jo hyvät ystävät. Morris meni samaan paikkaan kuin Noel, jos ette ole jo rivien välistä arvanneet :-D Ihanampaa kotia en olisi voinut sille toivoa. Noel vaikuttaa olevan aivan innosta soikeana uudesta kaveristaan, ja alkusuhinoiden jälkeen myös Morris on sopeutunut vallan loistavasti.

Meillä kotona sen sijaan on omituisen hiljaista. Itse en ole ehtinyt hiljaisuudesta vielä paljon nauttia, kun tästä viikosta puolet meni työmatkalla. Toki kolme kissaa aina jotain pientä saa aikaan, mutta ei niin paljon kuin pennut. Mitä nyt Maija kanniskelee uutta pesää lelunaan - siitä on joskus pakko saada kuva, niin hölmöltä se touhu näyttää, ja kiusaa Dinaa, ja välillä sitten Lara ja Maija kiitävät yhtä lujaa vauhtia kuin pahimmat riekkuikäiset pennut konsanaan.

Sijoituskotia etsiskelevästä suklaisesta pikkukollista on tullut parikin kyselyä, mutta toistaiseksi neuvottelut kesken. Eli vielä saa ottaa yhteyttä...

Sokeriksi pohjalle yksi kuva Dora-tytöstä (Skazki Nimfadora) kavereineen. Sain kuvan jo pari viikkoa sitten, mutta onpa mukamas ollut kova kiire...

Noel kevätretkellä

Nexu-siskon kevätretkeilystä voitte lukea Temppukissat-blogista, mutta myös Noel-veli Lahdessa on viime päivinä harjoitellut ulkoilua. Aluksi Noel oli kuulemma sitä mieltä, että YÄÄÄÄH Mamma, täällä on pelottavaa kun puut humisevat... Seuraavana päivänä tyynemmällä säällä oli jo sujunut paljon paremmin. Ote omistajan postista minulle: "Ensin käveltiin vähän matkan päähän metsäaukealle aurinkoiselle rinteelle istumaan ja Noel lähtikin heti tutkimaan ympäristöä. Varista se tuijotti ja ihmetteli pitkään, sellanen lihava lähes kesy varis oli sitä mieltä ettei tuosta riu'usta ole vastusta ja tuli siihen muutaman metrin päähän tepastelemaan. Noel maistoi kaikkea kävyistä ruohoon, lätki kärpäsiä ja pyydysti koppakuoriaisen :D. Takaisin kotiinpäin oli matkaa noin 200 metriä ja sen Noel tuli ihan omin jaloin kävellen vanavedessä, tosin loppumatkasta äänekkäästi protestoiden. Vissiin olisi pitänyt toimitusjohtajalle olla kyyti tarjolla niinkuin menomatkalla, "Hei henkilökunta, tästä ei ollut mitään puhetta että pitää itse kävellä!!". Loppumatkaa latisti myös se, että etutassuun tarttui pihkapallero, joka tyystin esti etenemisen."

Kotona tilanne suurinpiirtein ennallaan. Lara on Miron ja Milan kanssa kaveri, Dina on puolueeton, ja Maija rähjää, räyhää ja sihisee. Ehkä aavistuksen vähemmän kuin vielä viikonloppuna... mutta silti: tulkaahan nyt hyvät kodit ja hakekaa nuo meidän kaksi ylimääräistä "lehmännahkaista" pois. Taatusti kivan kissan saatte :-D

Natan varattu :)

http://jalbum.net/browse/user/album/162143/

Käykääpä katsomassa oheinen linkki. Siellä on kuvia paitsi Willicon-kissalaan muuttaneesta Nexusta (Skazki Nereida), myös jokunen muista pennuista, kuvat on otettu lauantaina. Lisääkin kuvia minulla on jemmassa, mutta koetan saata niitä tänne vaikka huomenna sitten...

Natan on nyt sitten varattu ja tällä kertaa lopullisesti. Se muuttaa melkein naapuriin, muutaman kilometrin päähän meiltä, kovasti kaveria kaipaavan kotikissa Monnin kaveriksi. Sitä tullaan näkemään ainakin yhdessä näyttelyssä, ja yksi alustava siitosvarauskin siitä jo on.

Nadiria on kyselty, mutta saapa nähdä. Toivotaan parasta, kotiehdokas vaikuttaa kyllä kivalta.

Mutta kyselkääpä nyt ihmiset niitä minun valkolaikkujanikin :-) Kaksi on yhä vapaana, Miroslav ja Milana, ovat jo himpun isompia mutta kyllä yhä pentuja silti ja olisivat täysin muuttovalmiita uusiin koteihin!