Hammashoitoa

Tänään sain vihdoin raahattua kaikki kolme kotona asuvaa kissaani hammaskiven poistoon.

Maija oli iloinen ylläri, hammaskiveä oli joo, mutta mitään muuta vikaa ei hampaista löytynyt.

12-vuotias veteraaniocini Dina sen sijaan tarvitsee uuden käynnin, ainakin yksi hammas pitää vetää pois :-(

Ikävin ylläri oli Lara: sen hampaista peräti kaksi on niin kehnossa kunnossa, että sitäkin odottaa uusintakäynti :-( Aika tylsää, kun kyse on kuitenkin vasta 4-vuotiaasta kissasta.

Muuten kuuluu ihan mukavaa: Fanni kasvattelee mahaa Pohjois-Vantaalla sijoituskodissaan. Lähiaikoina sitä katsomaan... koetan muistaa kameran mukaan.

Pikaisesti kuulumisia

Skazkilandiassa kaikki hyvin, muu elämä on vaan viime aikoina haitannut bloggausta...

Molemmat pennut ovat nyt varattuja, ne muuttavat samaan kotiin Helsinkiin, ja jos kaikki menee hyvin, Tamila tekee jossain vaiheessa Skazki-pentueen eli se menee sijoitussopimuksella.

Ruuhkan näyttelyyn oli tarkoitus tulla turistiksi mutta suunnitelmat heittivät häränpyllyä, eli näyttelyviikonloppu vaihtuikin varsin mukavaksi pikalomaksi helteisessä Itä-Suomessa. Kaikkea ei voi aina saada...

Omat kotona asuvat kisulaiset kävivät tänään rokotuksilla. Dina ja Maija käyttäytyivät mallikelpoisesti (kuten aina eläinlääkärissä), Lara taas esitteli eläinlääkärissä tuhatta jalkaansa. On tosi huvittavaa, että kotona Laran saa vääntää melkeinpä solmuun ja se vaan kehrää, mutta eläinlääkärissä yritetään singota joka suuntaan ja kiivetä pois pöydältä konstilla millä hyvänsä. Taidan haudata haaveeni näyttelyttää sitä joskus vielä kastraattiluokissa.

Kuvia en ole ehtinyt ottaa, mutta yritän korjata asian lähiaikoina.

Viihdyttäjäkissa Lara ja T-pentueen sukutaulu

Pawpeds on sitten ihana keksintö! Vaikken vielä ole ehtinyt askarrella Iiriksen lapsosista mitään
infoa kotisivuilleni, niin uteliaat voivat käydä ihmettelemässä sukutaulua täällä:

http://www.pawpeds.com/db/?a=p&ids=3:866387;2:962921&g=4&p=sia&date=iso&o=ajgrep



Lara kunnostautui tänään erinomaisena PR-kissana. Kävi sukulaisia kylässä, mukana myös kolme lasta, joilla ei ole kovasti kokemuksia kissoista. Larahan rakastaa kaikkia ihmisiä ikään ja kokoon katsomatta, joten se oli aivan elementissään päästessään hurmaamaan uusia kavereita. Helteisestä säästä huolimatta se olisi jaksanut leikkiä aivan loputtomiin, ja sitä saa paijata niin paljon kuin ikinä jaksaa.

Lara on kyllä todellista mainosta rodulleen, ja onnekseni sen luonne on hyvin vahvasti periytynyt sen jälkeläisille.

Tuloksia ja odottelua

Oskarin PRA-testitulokset saapuivat, ja niiden mukaan se on negatiivinen! Hieno homma. Muiden kissojeni testaus on edennyt hitaasti mutta kuitenkin...

Irmelin pennut eivät ole vielä syntyneet, no, huomenna se virallinen laskettu aika vasta onkin.

On pitänyt jo aiemmin kirjoittaa, mutta Maijan iho-oireet ovat hellittäneet huomattavasti! Olen rukannut sen ruokavaliota melko lailla. Tosin koska se mahdollisten allergiaa aiheuttavien aineiden lista oli pitkä kuin nälkävuosi, niin kaikkia en ole yrittänytkään sulkea kertaheitolla pois, mutta tuoteselosteita olen lukenut tarkasti, ja yrittänyt valita sellaisia ruokia, joissa olisi mahdollisimman vähän kyseisiä ruoka-aineita.

Sattumaa tai ei, mutta Maijan iho on nyt rauhallinen, ja karvattomiin laikkuihin on kasvanut uusi hieno turkki :-) Maija myös leikkii taas entistä enemmän, välillä jopa riesaksi asti... sitä on ainakin hyvä syyttää, kun kotisivujen päivitystahti ei vieläkään päätä huimaa - on aika mahdoton keskittyä johonkin tarkkuutta vaativaan, kun vieressä moukuu itämainen, jolle on heitettävä hiirtä... Huoh. Vaikka Lara on välillä myös rasittava adhd-tapaus, niin se osaa leikkiä yksinkin ;) Maija tarvitsee viihdyttäjän :)

Kuulumisia pitkästä aikaa

Blogi on viettänyt hiljaiseloa, koska meillä on nyt pieni vauva - eikä tällä kertaa kyse ole kissasta ;-) Kissat ovat suhtautuneet uuteen tulokkaaseen hyvin, Lara on ystävällisin ja uteliain, Maija ja Dina aluksi hieman varautuneempia mutta alkavat nekin selvästi jo tottua. Enempää en tänne kirjoita, tämä kun ei ole vauvablogi vaan kissablogi, pyrin pitämäänkin tämän sellaisena.

Surokin näyttelyyn en itse päässyt, mutta paikalla olleet kasvattini olivat saaneet kivat arvostelut.

Sunalla ja co. on muuten oma blogi, käykää tsekkaamassa http://www.fincrimsonettes.blogspot.com/

Lisää tarinaa joku päivä kun ajatus juoksee paremmin... hiukan on suunnitelmien muutoksia tiedossa, mutta niistä lisää kunhan ne varmistuvat!

Joitain uusia kuvia ja poikien tilanne

Ensin päivän bonuskuva: Belgarion ja isoisoäiti Maija, jonka pää alkaa selvästi pehmetä, lapsonen saa nukkua jo noin lähellä ;) Pitäisi tuosta vielä kotia etsivästä pojusta ottaa kunnon poseerauskuviakin taas, mutta sehän ei ole helppoa kun lapsesta kamera on niin kiintoisa, että nenä pitää tunkea linssiin kiinni :D

Lisäsin myös pari päivää sitten muutaman kuvan Q-pentujen galleriaan: http://picasaweb.google.com/svalkiai/SkazkiQ#

Kuvat vaan antavat hieman väärän kuvan - riiviöt tekevät paaaaljon muutakin kuin nukkuvat, mutta vain unisena niistä saa edes jotain kuvia. Qamar on edelleen alustavasti varattu, mutta pieni mahdollisuus on vielä varauksen peruuntumiseen, joten toistaiseksi se on yhä pentuvälityslistoilla.

Sama koskee Belgarionia. Meidän rääväsuisesta vinkulelustamme tuli tänään eka kysely pitkiin aikoihin, ja katsomaan sitä tullaan loppuviikosta. Mutta katsotaan, jos ei muuta ole kasvatuksesta reilussa 8 vuodessa oppinut, niin sen, että asiat ovat varmoja vasta kun pentu on uudessa kodissa ja sovitut kauppa- tai sijoitusehdot on täytetty.

Minun piti alunperin olla Pirokin näyttelyssä Tampereella tänä viikonloppuna. Koska osa pennuista sai tehosterokotuksen jälkeen taas lievää oireilua, ja samaten osa toisen tyttöni kodin kissoista oli jokin aika takaperin lievästi kipeänä, niin päädyttiin siihen, että turhia riskejä ei oteta, ja pysytään poissa näyttelystä kunnes on varmaa, että kaikki ovat täysin terveitä. Itse asiassa olen varma, että kissani olisivat päässeet jo aivan kirkkaasti eläinlääkärintarkastuksesta läpi, kellään ei ole enää mitään näkyviä oireita - mutta miksi hakea toipilaalle mahdollisesti paljon pahempi pöpö näyttelystä? Kissalle, varsinkin ensikertalaiselle, näyttely on kuitenkin aina jonkin sortin stressi. Parempi onni toivottavasti ensi kerralla, Hyvinkään näyttelyyn on tarkoitus tulla sunnuntaina!

Se ainoastaan hiukka harmittaa etten sitten nyt viikonloppuna päässyt näkemään kuinka kasvattini Nexu, Skazki Nereida, sai kaksi ekaa sertiään avoimessa luokassa :)

Emo-Lara on toipunut leikkauksesta todella hyvin. Oli aluksi melkoista taistoa että sain sille kaulurin pysymään päässä - jos olette ikinä yrittäneet pukea ankeriasta, jolla on kynnet, niin voitte hiukan kuvitella millaista se oli... mutta lopulta keksin sellaisen patentin että kauluri pysyi päässä ja haava sai olla kohtalaisen rauhassa - mitä nyt jouduin Belgarionia pari päivää vahtimaan ettei se mennyt tissille aivan haavan kohdalle. Kyllä juu, Lara imettää edelleen viimeistä kotona oleva lastaan... ei siinä mitkään pikkuseikat kuten leikkaushaavat tahtia ole haitanneet. Nyt ollaan kaulurista luovuttu, ja emo poikineen riehuvat onnellisena :)

Varaustilanteen ja muitakin muutoksia

Vähän reilussa viikossa on tapahtunut valtaisasti. Viime viikon loppupuoliskolla oli aikomus luovuttaa suklaatäplikäs pojuni Belgarion uuteen kotiin. Syystä tai toisesta poika oli tosi vaisu muutaman päivän, mitään selkeitä oireita sillä ei ollut suuntaan eikä toiseen, mutta siinä missä Poledra-sisko riehui sata lasissa, niin Belgarion lähinnä nukkui... Näytin sitä viime perjantaina lääkärillekin, joka tutki ja tutki eikä löytänyt pojasta mitään vikaa. Yhteistuumin tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että sitä ei kannattanut lauantaina luovuttaa, vaan katsoa muutama päivä tilanteen kehitystä. Asiasta pennun varaajien kanssa neuvoteltuani tulimme siihen tulokseen, että uuteen kotiin muuttikin Poledra-tyttö!

Toinen vaihtoehto olisi ollut odottaa Belgarionin piristymistä, mutta siinä vaiheessa kun ei ollut kristallipalloa niin en osannut yhtään sanoa, meneekö siinä kaksi päivää vai kaksi viikkoa... Poledra sen sijaan oli useita satoja grammoja veljeään isompi, ja pirteyden perikuva, ei ollut vaikeaa päättää kumpi lähtee ekana, kun uudella kodilla ei ollut pennun sukupuolella väliä, tärkeintä oli luonne ja se on molemmilla erinomainen!

Niinpä Poledra asustelee nyt sitten uudessa kodissa, on hyvää vauhtia kietomassa kaikki tassunsa alle, ja opettelee tuntemaan nimeä Pilkku.

Belgarion sitten tietenkin jo heti sunnuntaina alkoi osoittaa piristymisen merkkejä. Nyt se on jo täysin ennallaan, riehuu, syö kuin hevonen (aikoo selvästi ottaa sisaruksensa kiinni koossa) ja JUTTELEE äänellään, jota voisi kauniisti kuvata ilmeikkääksi, rumasti voisi joku kyllä sanoa että se imitoi ruostunutta saranaa...

Tässä alla nyt pojasta tuore kuva, parempaa en nyt saanut kun mitäs menin pikkuäijää häiritsemään kesken iltapesun...

Belgarion etsii siis ensisijaisesti rakastavaa lemmikkikotia! Mikään ei toisaalta ole este myöskään näyttelyiden kokeilemiselle, ja järkevästi perusteltuna voisin sallia sen käytön kasvatukseenkin, koska ei siinä mitään vikaakaan ole. Se näyttäisi olevan perimässä emonsa hyvää silmien väriä, sillä on kaunis profiili ja nätti vaalea suklaaväri.

Eilen kävin katsomassa myös 11-viikkoisia Q-pentuja. Suna (Querida) on edelleen sievä! Qamar on puolestaan valtaisan kokoinen ikäisekseen (1700 grammaa ja risat), ja edelleenkin erittäin vilkas, sisko on aavistuksen rauhallisempi. Qamaria on kyselty lemmikkikotiin Jyväskylään, luultavimmin se sinne myös lähtee. Varaustilannetta päivitän sivuilleni sitten kun varausmaksu on maksettu. Pentujen yhteisposeeraus alla.

Ja vielä Suna-kaunotar:

Lisääkin kuvia on, mutta myöhäisestä ajankohdasta johtuen en nyt jaksa niitä siirtää mihinkään, tarkoitus on lähipäivinä kyllä!

Muitakin muutoksia kuin varaustilanteessa on tapahtunut: Lara siirtyi viime perjantaina konsultiksi eli se steriloitiin. Hieman jäi kaivelemaan että se jäi yhtä sertiä vaille tittelistä IC, mutta kokeillaan kastraattiluokkia sitten kun karvat mahaan ovat kasvaneet takaisin. Lara on ollut kertakaikkiaan erinomainen kasvatusnaaras, se on synnyttänyt erittäin helposti ja sillä on riittänyt sekä hyvin maitoa että loistavaa huolenpitoa pennuilleen, eli varsin haikeaa oli se leikkauttaa, mutta monestakin syystä, joista suurin on oma elämäntilanne, se oli fiksuinta leikkauttaa nyt. Ei minun kasvatukseni tähän lopu, jäähän minulle kaksi sijoitustyttöä Olga ja Polgara (ähym, arvatkaa kenen pitäisi ehtiä päivittää kotisivut lähiaikoina), ja ehkä Iiriskin (Skazki Ninel, Q-pentujen emo) tekee vielä toisen pentueen minun nimissäni.

Sellainenkin tilanteen muutos on tässä nyt tapahtunut, että lupasin Annalle mainostaa Taimia täälläkin uutta kotia etsivänä. Taimi (Chat de Nacre's Daryl Hannam), joka on O-pentueeni emo, on siirtynyt sijoituskotinsa eli Annan omistukseen. Olimme pitkään Annan kanssa kahden vaiheilla, teettääkö sille toiset pennut vai mitä tehdä, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että viisainta olisi etsiä sille uusi "eläkepäivien" koti (jos 2-vuotiaasta kissasta voi noin edes puhua). Taimi ei enää tule toimeen isossa laumassa, itse veikkaan että se sai pentueestaan sen verran lisää itsevarmuutta että se on alkanut isotella - mikä stressaa koko Annan sakkia, eikä vähiten Taimin omaa tytärtä Olgaa, jonka Taimi on ottanut silmätikukseen. Sinänsä ihan luonnollinen reaktio kissalta - mutta ihmisen ja koko kissaporukan kannalta vähän hankala...

Lisätietoja ja kuvia Taimista (vanhoja kuvia löytyy tästä blogistakin!) saa joko minulta tai Annalta Akoyan-kissalasta.

Uudet upeat kuvat 7-viikkoisista P-pennuista

Janin ottamia hienoja kuvia riiviölaumasta löytyy täältä:

http://jcn.kuvat.fi/kuvat/laranpennut2/

Varoitus: ovat niin söpöjä, että aiheuttavat vakavaa pentukuumetta
:-)

Valtakunnassa noin muuten on kaikki jo aika hyvin. Lara ja Maija riehuvat ja syövät jo entiseen tahtiin, eli niiden kanssa selvittiin kotikonstein ilman lääkärikäyntiä.

Pennuilla on vatsa nyt hieman löysällä, minkä takia ne käytetään tänään eläinlääkärissä. Luultavasti reseptiksi tulee vain dieettimuona i/d:tä ja probioottitahnaa, sen verran pirteitä riiviöt ovat - antibioottiin turvaudutaan vain, jos muu hoito ei ala tepsiä. Koska mitään oksentelua ei ole ilmennyt, niin veikkaan että suurin syy ripulointiin on äkillinen ruokavalion muutos: Laraa ei pariin päivään juuri kiinnostanut imettää, kun se oli niin huonovointinen, ja yhden päivän se oli käytännössä kokonaan erossa pennuistaan, joten pennut ovat viime päivät syöneet enemmän muuta ruokaa verrattuna aiempaan lähes pelkkään emon maitoon. Kunhan vatsat saisi hieman rauhoittumaan, olisi matokuurin aika, siitä sitten n. viikon päähän eka rokotus. Veikkaisin, että ihan tasan 12-viikkoisina nämä ipanat eivät ole vielä luovutusvalmiita, madotus- ja rokotusaikataulujen takia realistinen luovutusajankohta lienee jossain n. 13-14 -viikon iässä.

Q-pentue 3 viikkoa ja muidenkin kuulumiset

Kävin eilen pikapikaa vilkaisemassa Iiriksen ja nuorimman pentueeni tilanteen sijoituskodissa. Sain räpsittyä muutaman kuvan. Pennut painivat jo kovaa vauhtia pesässä, mutta Iiris ei vielä salli niiden retkeillä pesän ulkopuolella.

Poika on minusta edelleen väriltään suklaatäplikäsvalkea bicolour, ja karvanpituudeltaan todennäköisesti lyhytkarva.

Tyttö lienee suklaa ticked tabby, ja uskoisin sen olevan pitkäkarva. Uskoisin siitä kasvavan varsin viehättävän! Pennut ovat mielestäni tässä vaiheessa melko lupaavia molemmat, joten toivoisin edes jommankumman päätyvän kasvatukseen.

En ole näitä vielä missään muualla kuin tässä blogissa mainostanut. Yritän lähipäivinä saada edes jotain tietoa kotisivuilleni, viime viikot ovat olleet uskomattoman kiireisiä työmatkoineen, eli olen ehtinyt tehdä vain välttämättömimmät hommat, mutta kaikki "extra", mm. kotisivut, on jäänyt täysin hunningolle. Nimiäkään en ole vielä keksinyt, työnimetkin ovat toistaiseksi vain "Typy" ja "Poju".

Kotiin kuuluu kummia. Lara oksenteli koko eilisen päivän, mutta nyt vatsa vaikuttaisi olevan rauhoittumassa kotikonstein, ja tänä aamuna se jo vähän söikin, eli ihan vielä en ole raahaamassa sitä tai pentuja lääkäriin. P-pennuista yksi oksensi kerran tänä aamuna, mutta kaikki syövät hyvin ja riehuvat kuin raivopäinen hunnilauma, eli niillä ei ainakaan toistaiseksi ole mitään hätää. Tilannetta on kyllä tietenkin pakko tarkkailla tosi hyvin, 7-viikkoiset ovat vielä niin pieniä että

niiden terveyttä on syytä seurata huolellisesti.

Viikon loppupuolella on ohjelmassa Oskarin luovutus. Se menee nyt sitten kuitenkin SIJOITUKSEEN, mikä kiinnostuneille balineesi- ja pitkäkarvatytöille täten ilmoitetaan. Yritän siitäkin saada infoa kotisivuille jossain vaiheessa...

Tuoreita kuvia O-pennuista

Pikkuisempia pentuja en ole vielä kauheasti raaskinut rääkätä kuvauksella, halusin varmistaa, että kaikki varmasti lähtevät kasvamaan hyvin. Yritän huomenna pari kuvaa räiskiä, kun kaikilla on painot nousussa. Lara on kyllä loistava emo, ja kokemus on tuonut sen otteisiin varmuutta. Kyllähän se hoiti ensimmäiset pentunsakin tosi hyvin, mutta nyt huomaa selvästi, että homma on paremmin hallussa.

Mutta kiitoksia Tiinalle ja Mikolle Piikkiön-reissusta perjantaina. Tuloksena Oskar on nyt varattu, ja muutamia kuviakin sain, vaikka valo olikin vähäinen, eli laatu ei ihan päätä huimaa, mutta parempia nämä ovat kuin mitä minun idioottipokkarillani saisi.

Ylläolevassa kuvassa tulevaisuuden toivo Olga, eli se jää Annalle, mutta luultavasti sen eka pentue syntyy minun nimissäni.

Sitten pari kuvaa Oneidasta. Harmi kun ei tullut parempia, mutta neitonen ujosteli kameraa - toivottavasti nämäkin riittäisivät hurmaamaan :-)

Viimeisenä Oskar, joka siis hurmasi itselleen tulevan kodin :-)

Laran pennut syntyneet ja O-pentujen kuulumiset

Lara alkoi hieman yllättäen synnyttää eilisiltana, pari päivää ennen "virallista" laskettua aikaa! Se on kyllä salakavala tapaus - se kiinnostui pesälaatikostakin vasta eilisaamuna, siitä tiesin odottaa että lähiaikoina tapahtuu, mutta silti nopeus hieman yllätti. Pieniä muitakin merkkejä oli kyllä nähtävissä, mutta luulenpa että joku kokemattomampi ei olisi niitä edes huomannut.

Pennut eivät ole mitään isoja, mutta syntyivät todella nopeasti ja helposti,ensimmäinen klo 19.20, ja viimeinenkin klo 20.45. Neljä tervettä ja pirteää, yksi oli lisää, mutta se oli aivan eloton, ja painoi vain 54 grammaa märkänä.Jotenkin myös sen sikiövesi oli oudon väristä, ja pentu myös näytti kehittymättömämmältä kuin muut. En edes kovin tosissani yrittänyt sitä elvyttää,kun suoraan sanoen se näytti niin kuolleelta :-( Veikkaan että istukkaan on tullut jotain häikkää tms. ja pentu on kuollut jo muutamia päiviä sitten.

Mutta loput neljä voivat hyvin, 83-98 grammaa syntymäpaino (märkänä), tänään aamulla kaikki olivat joko pitäneet painonsa (eli käytännössä varmaan hieman kasvaneet)ja pari oli kasvanutkin jo muutaman gramman.

Kaksi urosta, suklaatäplikäs ja sitten joko tosi tumma suklaatäplikäs tai vaalea ruskeatäplikäs, en osaa päättää. Minusta se on tumma suklaa mutta en uskalla olla ihan varma. Toivottavasti saan jonkun kasvattajan kylään, ennen kuin pentujen rekisteröintipaperit pitää lähettää... *vink, vink*

Sitten kaksi (?) tyttöä. Toisesta olen ihan varma, se nimittäin on kuivuttuaan alkanut saada selvästi punaisia laikkuja turkkiin, eli suklaakilpikonnatäplikäs.Toisesta en ole ihan varma. Pitää nyt vielä parin päivän kuluttua katsoa uudestaan, pikavilkaisulla se näyttää tytöltä, mutta punaista ei kyllä vielä turkissa näy oikein yhtään, eli erehtymisen vaara on olemassa. Kaikkien tämän pentueen tyttöjen kun on pakko olla kilpikonnia, kun isä-Siegfried on punainen.

Kuvioltaan kaikki ovat täplikkäitä. Joko Siegfriedin isä on rekattu väärin (silloin herra S ei välttämättä kantaisikaan klassista), tai sitten vaan sattumalta tällä kertaa ei tullut klassisia muuten vaan. Kaikki ovat siis itämaisia pitkäkarvoja. Tämä on P-pentue, mutta hieman olen miettinyt teemaksi David Eddingsin Belgariad-sarjasta otettuja nimiä, joten voi olla, että osan pennuista nimi alkaakin pehmeällä B:llä ;-)

O-pentuja kävin katsomassa perjantaina. Oskar alkaa olla satavarmasti varattu.

Eli niistä kotia etsii vain punainen klassinen tabby Oneida, LEMMIKIKSI. Tein lopullisesti päätöksen tytöt taas nähtyäni. Olga-sisko jää kasvatukseen, se on aavistuksen tyypikkäämpi ja myös luonteeltaan rohkeampi. Oneida on vähän ujonpuoleinen, eli rauhalliseen kotiin, ei kaikista riehakkaimpaan lapsiperheeseen. Kaunis sekin on, ja tosi upean värinen, mutta luonteeltaan se ei ole näyttely- tai kasvatuskissa.

Koetan saada kuvia ladattua koneelle lähipäivinä vihdoin. Pöytäkoneeni alkaa vaan vedellä viimeisiään, joten on pieniä teknisiä ongelmia, kärsivällisyyttä hieman pyydän nyt!

Iirikselle pentuja ja Maksi pois kollilistoilta

Kävin eilen Iiristä katsomassa, ja jos se ei nyt ole tiine, niin parempaa hämääjää ei ole keksittykään! Nisät ovat hirmuiset, ja masukin näyttäisi jo vähän kasvaneen! Suklaa- ja mahdollisesti lilaitämaisia on siis tilauksessa, toivottavasti edes osa pitkäkarvaisina, myös lyhytkarvaiset variantit tietenkin mahdollisia. Salaa toivon mukaan edes yhtä naamiota, ovat ne hauskaa vaihtelua vaikka itämaiskasvatukseen keskitynkin.

Maksi pääsee kulkusistaan eroon tänään. Se on kyllä ollut erittäin helppo kolli, vuosi ja 2 kk kohta ikää, ja yhtään merkkailua ei ole ilmennyt. Toisaalta tyttöseuran makuun päästyään ilta- ja yökutsulaulut ovat olleet välillä melkoisia, joten helppo oli antaa leikkauslupa kun kuitenkin kaksi morsmaikkua on nyt tiineenä, Iiris ja Mummeli-kissalan Tilda, pitää uskoa että ainakin jompikumpi tytöistä saisi onnistuneen pentueen. Iiris oli ainakin oikein hyvinvoiva ja kiiltävässä turkissa.

Mummeli-kissalassa on uusi pentue, voi hyvällä syyllä sanoa "lapsenlapsiksi", niiden emo on Tildan sisko Hilda (suklaakilpparitäplikäs bicolour), eli samaten Iiriksen siskopuoli, ja isä on Skazki Isidorin jälkeläinen "Monni". Toisin sanoen sukutaulusta löytyvät veljekset Skazki Isidor (isoisä) ja Illarion (iso-isoisä toiselta puolelta), eli pentue voisi olla melkeinpä omani ;-) Sukusiitosprosentti pysyy onneksi järjen rajoissa, koska pentueen isoäidit Ada ja Muska ovat eri linjoista. Sain ekoja kuvia Paulalta, sanoisin että lilatäplikäs (tai tosi vaalea suklaatäplikäs?) itämainen, lilavalkea bicolour itämainen, ja kolme naamiota. Ainakin yksi naamioista lienee SYL tai SYS. Mutta nämä veikkaukset voivat vielä mennä metsään, vastasyntyneiden kuvista värien veikkaaminen on varsin vaarallista.

Lara paisuu meillä kotona kuin pullataikina, n. viikko jäljellä laskettuun aikaan. Alan hieman perua puheitani pienemmästä pentueesta kuin viimeksi, tosin veikkaaminen on aika vaikeaa. Jännittävää!

Pari näyttelykuvaa ja pentukuulumiset

Muutama kuva viime sunnuntailta. Pari ekaa kuvaa ovat Heikki Siltalan ottamia, Heikki näemmä kokeili taidekuvausta :) Kuvissa siis tepastelee Siegfried eli sijoituskollini Shilby Line's Sambal Oleg.

Kolmas kuva on Pekka Savolaisen ottama, ja siinä on Skazki Natan, OLH b 22, kastraattiuros.

Kuten olette saattaneet jo Willicon ja Temppukissojen blogeista lukea, Natanin sisko Nexu on nyt emo! Porvoossa siis kasvaa neljä Nexun ja Pekon klassista tabbypentua! Aivan uskomaton tuuri, ne kun olisivat voineet olla kaikki täplikkäitäkin. Siellä on ruskea klassinen tabby, 1 tyttö ja 1 poika, ja suklaa klassinen tabby, 1 tyttö ja 1 poika. Aivan unelmaa!

Ylpeä isoäiti Lara täällä kasvattaa omaa masuaan. Tänään tunsin jo pontevia potkuja, eli kyllä siellä hyvinvoivia kavereita on kyydissä! Veikkaan vähän pienempää pentuetta kuin viimeksi (mikä ei välttämättä olisi huono asia, kyllä se viimekertainen kuusikko oli melkoinen jengi liikkeelle lähdettyään ;)

Piikkiössä O-pennut alkavat olla paranemaan päin. Yritän päästä sinnekin lähiaikoina.

Ainakin punainen klassinen tabby Oneida etsii yhä kotia. Pitkän pähkäilyn jälkeen: myös lemmikkikoti käy, sijoitussopimus ei ole aivan välttämätön, koska tärkeintä on kuitenkin hyvä koti, ja Olga-sisko jää näillä näkymin varmasti kasvatukseen.

Lara ja Porvoon-vierailu

Olen vähän taitamaton lisäämään näitä kuvia toisesta palvelusta, mutta tässä muutama marraskuussa Tampereella otettu kuva Larasta, silloin kun se oli Siegfriedin kanssa treffeillä.

Nyt Laralla on jo hieno maha, koetan saada siitäkin kuvia lähiaikoina :)

Kävin tänään Porvoossa, kiitos Leenalle ja co. matkaseurasta ja Evelle emännöinnistä - ja Rosalle hyvistä leipomuksista :) Willicon pennut olivat tosi lutuisia, mutta ihaninta oli nähdä oma kasvatti Nexu mammamahansa kanssa. Veikkaan isoa pentuetta, varmaan suunnilleen saman verran kuin Laralla viimeksi.

Otin minä Porvoossakin kuvia, mutta veikkaan että Leenan otokset onnistuivat paremmin. Koetan saada omat tässä joku päivä koneelle, jos on jotain siedettävää niin sitten ehkä...

Lara varmasti tiine

Kuvitukseksi ensin tuoreehko räpsäytys Taimi-emosta ja Oneida-typykästä maitobaarissa :)

Lisää pikkukissoja odotettavissa Laralta tammikuun lopulla! Kaikki ovat sitten joko itämaisia pitkäkarvoja tai balineeseja.

Asia varmistui aatonaattona, Lara oli ollut muutaman päivän vähän vaisu ja söi huonosti, joten päätin ennen pyhiä käyttää sen varmuuden vuoksi lääkärissä. Lääkäri ei löytänyt Larasta mitään vikaa, eli kyse taisi olla vain raskauspahoinvoinnista, mutta ultra näytti vähintään kolme pientä kissanalkua! Nyttemmin on Laran ruokahalu palautunut entiselleen eli valtaisaksi, ja pieni masukin sille on jo kasvanut :)

O-pentue kasvaa kohisten Piikkiössä. Kaksi pentua, Oskar ja Oneida, ovat yhä vapaana. Kyselyitä on tullut, mutta ei vielä mitään varmaa. Pääsen vihdoin ja viimein itsekin niitä taas katsomaan viikonloppuna, silloin viimeistään sitten lisää kuvia!

Iiris astutettu uudestaan ja pentukuvia

Käykääpä kurkkimassa pari uuttakin pentukuvaa O-pennuista täältä:

http://akoyankissala.blogspot.com/

Kuten Annakin kirjoittaa, tosiaan punainen klassinen tabbytyttö Oneida etsii sijoituskotia. Se on sen verran lupaava ja niin namuisen värinen, että mielelläni teettäisin pentueen sillä.

Oskar-veli on myös kotia vailla, tärkeintä on rakastava koti, mutta toki ilahdun kovasti jos sitä joku jaksaisi pari kertaa näyttelyyn raahata, ja jos hermot kestäisi pitää sitä leikkaamattoman hetkisen niin ehkä sille saattaisi olla morsiankin tiedossa. Eli jonkinlainen osasijoitussopimuskin edullisin ehdoin on mahdollinen, muttei välttämätön.

Lara on hyvinkin tiineen oloinen, vähän turhankin rauhallinen, toivottavasti kaikki on hyvin. Pitää tarkkailla sitä hyvin...

Vein Iiriksen torstaina Turkuun Maksin luo ja hain sen eilisiltana pois. Pari vuorokautta nuoripari oli pitänyt kivaa, sen jälkeen Maksi oli liian uuvuksissa jatkaakseen vaikka Iiriksellä selvästi juoksu vielä jatkuikin... mutta tällä kertaa siis meni paremmin sikäli että astumisia oli selkeästi enemmän, toivottavasti tällä kertaa myös tuli pentuja. Jos tulee, niin ne syntyvät helmikuun loppupuolella.

En ole ehtinyt tai jaksanut väsätä mitään hienoja joulukortteja tänäkään vuonna, mutta kiitos kaikille jotka ovat minulle kortin lähettäneet. Tätä kautta haluan toivottaa kaikille höpinöideni lukijoille Oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua, ja Onnellista, Onnellista Uutta Vuotta!

Hyviä uutisia Larasta, huonoja Iiriksestä

Kävin eilen Iiristä katsomassa. Ihme juttu: nisät helottaa edelleen kuin vuodenaikaan sopivasti jouluvalot, mutta mahaa ei ole tullut YHTÄÄN, ja juoksua näyttäisi aloittavan :-( Ainakin mouruaa ja perheen kastraattipoika mokoma astuu sitä parhaansa mukaan. Eli harmillista kyllä, oireet viittaavat valetiineyteen, uusintareissu Turkuun lienee tiedossa lähipäivinä. Jos ei toisella yrityksellä Maksin kanssa onnaa, niin sitten pitää varmaan jo vaihtaa kollia.

Onkin viime vuodet mennyt ihan älyttömän hyvin, vuosikaudet on ollut niin onnellinen tilanne että tyttöni ovat tulleet kertalaakista tiineeksi. Viimeksi on ollut vastaavia ongelmia ihan kasvatusurani alkuvaiheessa, Ninnin eka pentue oli tosi helppo mutta toista ei meinattu saada ensin alulle millään...

Olisi tässä kieltämättä muitakin joulukiireitä kuin Iiriksen kuskailu Turkuun ja takaisin, mutta ei auta, parempi hoitaa asia nyt kuin lykätä sitä - varsinkin kun Maksin käytös pahenee koko ajan pikku hiljaa, se tuskin on enää kovin pitkään leikkaamaton.

Lara sen sijaan vaikuttaa hyvinkin tiineeltä. Nisät ovat kasvaneet ja painoakin on jo tullut lisää. Koska astutuksesta on vasta n. kolme viikkoa, en uskalla olla satavarma mutta toivotaan parasta!

O-pentueen varaustilanteesta: kilppari Olga jää näillä näkymin synnyinkotiinsa Annalle. Punaisesta Oneidasta on yksi potentiaalinen kysely (Katja, palaan asiaan kun kiireiltäni ehdin ;). Oskar-simskupoika etsii vielä varmasti kotia. Uusia kuvia toivon saavani pian... Koetan myös kotisivuja päivittää viimeistään jouluna.

Lara, Iiris ja pennut

Pahoitteluni kun tämä blogipäivitystahti on nyt kamalan huonoa. Välillä vaan muu elämä ottaa pahan niskalenkin koneella istumisesta. Kirjoitan lisää ja julkaisen vihdoin kuvia lähipäivinä, mutta suurimmat uutiset ovat seuraavassa:

Turun näyttely meni hienosti, Dina oli III kategorian paras veteraani, ja Maksi sai sertinsä.

O-pentue olivat aivan hurmaavaa joukkoa. En osaa vielä päättää, kumman tytöistä sijoittaisin, eli kiinnostuneet voivat kysellä kumpaakin ;-) Poika lienee todennäköisimmin suklaanaamio.

Iiristä kävin katsomassa tiistaina. Tiineeltä näyttää, eli Skazki P-pentue syntynee 5.1. tienoilla!

Lara kävi maanantaista torstaihin treffeillä Siegfriedin kanssa. Nyt jäämme jännityksellä odottamaan mahdollisia tuloksia. Ja nyt nukkumaan, lisää juttua ja niitä kuvia toiste!

Viikonloppuna Turkuun

Blogista voisi päätellä, etten muuta teekään kuin juoksen Turku - pk-seutu -väliä ;-) Oikeastaan se ei mene ihan niin - viime viikolla iski aikamoinen lentsu (ei sika mutta ihan tarpeeksi kipeä olin silti), ja sitten tällä viikolla olin neljä päivää lomalla Roomassa, kissa-asioista kirjoittaminen ja yleensäkin sähköinen yhteydenpito on jäänyt vähille.

Mutta huomenna siis vaihteeksi Turkuun ja jee, Piikkiöön, vihdoinkin näen pennut livenä! Toivottavasti saan myös otettua edes jotain siedettäviä kuvia.

Sunnuntaina sitten ollaan Dinan ja Maksin kanssa Turokin kissanäyttelyssä, itse häärään assarina vaikka se toipilaana ja reissusta väsyneenä ei ehkä maailman fiksuinta hommaa olekaan...

Lara on taas kuin se ei ikinä olisi pillereillä ollutkaan. Eli se on taas aloittanut tutun juoksutahdin, reilu viikko älämölöä, vajaa viikko taukoa ja taas alkaa mouru. Veisin sen mielelläni jo viikonloppuna Tampereelle treffeille Siegfriedin kanssa, mutta erinäisistä yhteensattumista johtuen pääsen viemään sen vasta maanantai-iltana. Toivottavasti on silloin yhä kunnon juoksu päällä.

Skazki O-pentue syntynyt

Taimi piti minua ja Annaa hermoraunioina koko eilisen päivän. Puoliltapäivin nimittäin tuli limatulppa tms. ja sen jälkeen EI MITÄÄN tuntikausiin. Taimi alkoi sitten synnyttää vasta aamuyöllä, sitten kun synnytys todenteolla käynnistyi niin kaikki sujui tosi nopeasti.

Pentuja syntyi neljä, mutta valitettavasti viimeisenä syntynyt oli vammainen, vatsanpeitteet puuttuivat eli suolet pursusivat, ei mitään mukavaa :-( Noitahan silloin tällöin syntyy, mutta itselleni tämä oli ensimmäinen tapaus (ja kyseessä on siis jo 15. kasvattajanimelläni syntynyt pentue). Valitettavasti mitään muuta ei tuollaisessa tapauksessa voinut tehdä kuin päästää pikkuisen pois tuskistaan :-(

Mutta kolme on siis normaalin oloista pentua, nyt vaan toivotaan että kaikki alkaa sujua hyvin! Taimi oli ensikertalaisena aluksi ihan pihalla, mitä pitää tehdä, mutta on nyt alkanut rauhoittua.

Syntyi kaksi itämaista, kilpikonna tyttö, OSH f, sen rekkarinimeksi tullee Skazki Olga. Se jää Annalle joko itselle tai sijoitukseen, jos se pysyy kasvatustasoisena.

Toinen itämaisista on poika, ja se on PUNAINEN KLASSINEN TABBY, OSH d 22 :-D Jos siihen ei tule mitään vikoja, niin etsin sille luotettavaa ja pitkäpinnaista sijoituskotia, joka yrittäisi pitää mahdollisimman pitkään leikkaamattomana. Alustavasti kaavailen sille nimeksi Skazki Oliver.

Kolmas pentu on siamilainen, ja myös poika. Naamioväri selvinnee tässä pikku hiljaa. Siitä tullee Skazki Oskar. Jos kaksi muuta pysyvät kasvatustasoisina, niin se myydään lemmikiksi. Jos muihin tulee jotain vikoja, niin sitten pitää harkita simskun jättämistä kasvatukseen.

Olen ihan täpinöissäni :-) Kuvia ilmestyy jahka Anna ehtii ottaa, nyt tärkeintä on seurata, että Taimi alkaa hoitaa vauvojaan ja että pennut alkavat kasvaa normaalisti. Sukutaulu löytyy jo nyt Annan sivuilta, paiskaan sen myös omille sivuilleni tässä lähipäivinä.

Lara meillä kotona aloittelee juoksua eli availee ääntään. Luultavasti tästä juoksusta en sitä vielä astuta, mutta seuraavasta varmaankin kyllä.