Huomenna Hyvinkäälle näytille

Wohou! Tajusin juuri, että jos ei nyt kukaan viime hetkellä peru, niin minä saan pitkästä piiiitkästä aikaan huomenna Eryn näyttelyssä Hyvinkäällä kasvattajaluokan kasaan :-) Harvinaista herkkua minulle. Ja Lara pääsee kilpailemaan siitosluokassa.

Itse roudaan siis paikalle Laran ja sen tyttären Iiriksen (Skazki Ninel), Iiriksen sijoituskodin suosiollisella avustuksella. Lisäksi ehdin ilmoittaa Miroslavin, joka uudessa kodissa tottelee nimeä Morris :-) Niiden lisäksi uudet omistajat ovat ilmoittaneet paikalle Noelin ja Nexun. Jännää nähdä niitä pitkästä aikaa! Tero pääsi viime sunnuntaina Royalin rekassa pitämään temppukissa-Nexua sylissäkin (Nexu oli kuulemma sanonut pari kertaa "rääp", tulipa kummasti joku emokissa mieleen kuvauksesta), mutta minä en muilta kiireiltäni päässyt paikalle.

Milana ja Miroslav-Morris siis muuttivat uusiin koteihinsa sunnuntaina. Milana pääsi monirotuisen kilpparityttökisun kaveriksi, ja nyt niistä on tullut jo hyvät ystävät. Morris meni samaan paikkaan kuin Noel, jos ette ole jo rivien välistä arvanneet :-D Ihanampaa kotia en olisi voinut sille toivoa. Noel vaikuttaa olevan aivan innosta soikeana uudesta kaveristaan, ja alkusuhinoiden jälkeen myös Morris on sopeutunut vallan loistavasti.

Meillä kotona sen sijaan on omituisen hiljaista. Itse en ole ehtinyt hiljaisuudesta vielä paljon nauttia, kun tästä viikosta puolet meni työmatkalla. Toki kolme kissaa aina jotain pientä saa aikaan, mutta ei niin paljon kuin pennut. Mitä nyt Maija kanniskelee uutta pesää lelunaan - siitä on joskus pakko saada kuva, niin hölmöltä se touhu näyttää, ja kiusaa Dinaa, ja välillä sitten Lara ja Maija kiitävät yhtä lujaa vauhtia kuin pahimmat riekkuikäiset pennut konsanaan.

Sijoituskotia etsiskelevästä suklaisesta pikkukollista on tullut parikin kyselyä, mutta toistaiseksi neuvottelut kesken. Eli vielä saa ottaa yhteyttä...

Sokeriksi pohjalle yksi kuva Dora-tytöstä (Skazki Nimfadora) kavereineen. Sain kuvan jo pari viikkoa sitten, mutta onpa mukamas ollut kova kiire...

Kaikki pennut varattu mutta sijoituskotia etsiskelen

Ylimmäisessä kuvassa poseeraava Miro hurmasi tänään itselleen uuden kodin! Se on nyt siis varattu, se lähtee uuteen kotiin sunnuntaina, kuten myös Milana.

Tässä vielä Miro näyttää lisää mallia, kuinka aurinkoa otetaan :-)

Sijoituskotia tosiaan etsiskelen, jos sellainen jostain ilmaantuisi lähiviikkoina. Tarjolla olisi suklaa itämainen lyhytkarva, uros, joka on luovutusiässä kesä-heinäkuun vaihteessa. Jos kiinnostuit, ota yhteyttä! Enempää en tässä kerro, koska ostan pojan vain sillä ehdolla, että sille löytyy luotettava sijoituskoti. Turha mölistä suunnitelmista, jotka eivät välttämättä toteudu.

Sitten vielä kuva sisaruksista sylikkäin. On todella kivaa, että ne menevät koteihin, joissa on jo ennestään yksi innokkaasti kaveria kaipaava kissa.

Kuvat eivät muuten tee Milanalle oikeutta, tämänpäiväinen pennunkatsoja ihasteli sen väriä kovasti. Niinhän se vähän menee, lilavalkea tai lilakilpparivalkea ei välttämättä näytä oikein miltään varsinkaan salamalla otetuissa kuvissa, mutta luonnonvalossa väri on tosi hurmaava.

Voin kyllä nyt sanoa että iso kivi vierähti sydämeltä kun viimeinenkin pentu varattiin tänään. Aivan hurmaavia ovat molemmat pentueet olleet, mutta on kiva vaihteeksi palata normaalielämään "vain" kolmen kissan kanssa.

Kuvausharjoituksia ja Iiristä katsomaan

Piti tuossa pari päivää sitten ottaa kuvia Milasta ja Mirosta, kun sisarukset riehumisen lomassa nukkuivat kasassa. Ehdin ottaa yhden kuvan, kun muistikortti alkoi herjata olevansa täynnä. Nyt sitten sain vihdoin otettua kuvista varmuuskopion että sain vanhoja tuhottua kortilta. Jatkan harjoituksia taas joku päivä, kun ei tämä ainokainen kuva nyt niin kovin onnekas ollut.

Aamu oli tapahtumarikas: heitin varmaan kymmenen kertaa Laran alas pöydältä, kun meillä oli erimielisyyttä siitä, saako se syödä voileipäni vai ei. Hieman minua nauratti kun luin Temppukissojen blogia, siellä Laran tytär Nexu tekee ihan mitä vaan saadakseen makupalan ja huomiota. Kehen lienee tullut? Seuraavaksi kävin kaivamassa Milan tv-tason alta pariin otteeseen, etteivät Teron hienot johtoviritykset tuhoutuisi.

Miro sen sijaan on jännä tapaus: se keskittyy yleiseen säheltämiseen mutta harvemmin sitä saa kiinni mistään erityisen kavalasta tempusta. Mitä nyt se yritti yhteistyössä Laran kanssa aamulla tuhota suihkuverhoa, kun sen takaa on niin kiva vaania kaveria. Siitä tulee varmasti iso poika, se on jo nyt paljon painavampi kuin Lara, vaikkei kooltaan vielä oikeastaan muuten isompi ole.

Jos muuten joku haluaisi itselleen sijoituskissan, niin minulla saattaisi olla sopiva tiedossa... tosin POIKA. Väri olisi yksivärinen suklaa, rotu itämainen lyhytkarva. En pakottaisi pitämään ruikkivaa kollia, vaan tarkoitus olisi yhdet pennut teettää ja sitten saisi leikata. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä. Tämän enempää en mainosta ennenkuin Miro löytää kodin, se on nyt ykkösprioriteetti kumminkin.

Tänään illalla menen Iiristä katsomaan! Jee! Kuvia toivottavasti seuraa, jos ei neiti ole liian riehutuulella.

Mila, Miro ja ihan joku muu

Milana on nyt sitten ihan virallisesti varattu, eli varausmaksu on tililläni. Uusi koti tulee sen hakemaan sunnuntaina. Hieman ikävä sitä tulee, siitä on kuoriutunut varsinainen kehruukone, tosin se on myös noista kahdesta se pahempi riiviö tätä nykyä!

Mirolle tulee perjantaina katsoja... koska asia on vasta harkintavaiheessa, parempi kun en taaskaan etukäteen mölise mitään, mutta koti olisi kyllä tosi kiva.

Lahdesta tuli taas tosi hauskoja kuvia. Millähän itämaisen pentu ei leikkisi? Oheisessa kuvassa Noel ei tosiaankaan aio laajentaa ruokavaliotaan, vaan löysi kivan uuden lelun kirsikoista...

Milana alustavasti varattu

Tänään kävi mukava nuoripari katsomassa Milanaa, ja se teki kaikkensa hurmatakseen itselleen kodin, kehräsi ja keikisteli. Temput tepsivät, neitonen on nyt alustavasti varattu :-) Jos nyt kaikki menee hyvin, niin se muuttaa kuun lopussa. Uudessa kodissa odottaa 3-vuotias kilpparityttö kaveria. Velipoika Miroslav etsiskelee edelleen omaa kotia.

Koetan kohta lisätä muutaman kuvan picasaan.

BaJaVan picnic-retki näyttää peruuntuvan, kellään ei ole nyt oikein intoa järjestää... pitää siis laittaa infoa BaJaVan sivuillekin. Itse töppäsin ja onnistuin saamaan teatteriliput juuri samalle päivälle. Joskus olisi hyötyä kalenterinlukutaidosta.

Kesäisiä kuvaterveisiä

Ulkona näyttää ihan kesältä: koivuissa on isot lehdet ja voikukat ovat alkaneet kukkia :-) Vielä kun tuo sää olisi muutaman asteen lämpimämpi niin kaikki olisi täydellistä. Kunnon kesäsäitä odotellessa kuitenkin nyt kuvia.

Vielä kotia etsivät Miroslav ja Milana poseeraavat. Milanasta tuli yllättäen tänään peräti kaksi kyselyä, joista toinen lienee tulossa jo huomenna katsomaan. Nyt peukut ja varpaatkin pystyyn, että kyseessä olisi se oikea koti Milalle.

Greta lähetti taas aivan ihania ulkoilukuvia Noelista. Noel nauttii jo ulkoilusta valjaissa, ensijärkytyksestä toivuttuaan. Tassu mokoma, johon ulkoiluharjoitusten alussa takertui se pihkapallo, yritti vähän tulehtua, mutta vaiva meni onneksi ihan kotikonstein eli ahkeralla puhdistuksella ohi, ja nyt voi taas treenata valjastelua.

Sokerina pohjalla vielä naapurin poika eli Natan. Se paahtaa tuhatta ja sataa kaverinsa Monnin kanssa, kuva on räpsäisty harvalla lepotauolla :-)

Saapa nähdä miten noiden pentukyselyjen kanssa käy, kyllähän olisi jo korkea aika Miron ja Milan löytää oikea koti, vaikka kyllähän ne täälläkin viihtyvät päivä päivältä paremmin, nytkin toinen tuhoaa työtuoliani ja toinen hilluu ties missä Maija-mummoa ärsyttämässä.

Laran valmistuspaperit laitoin tänään postiin. Mitään huippunäyttelykissaa siitä ei koskaan tule, mutta koska olin ehtinyt varmuuden vuoksi ilmoittaa sen Hyvinkään Ery-Sydin näyttelyyn kesäkuun alkupuolella, niin tullaan nyt ainakin sinne. Jää sitten nähtäväksi, yritetäänkö IC:ksi asti vai ei... ainakin kastraattiluokkiin tehdään kyllä sitten paluu joskus myöhemmin. Eryn näyttelyyn saatan saada jopa kasvattaja- ja siitosluokan pitkästä pitkästä aikaa.

Lara on nyt Herkkusieni

Toisin sanoen olimme eilen Pirokin näyttelyssä Tampereella, ja kolmas serti tuli, ja titteli on nyt sitten Champion. Itse hääräsin assistenttina, mikä hieman kadutti klo 19, kun näytteilleasettajat alkoivat pakata tavaroitaan ja minä vielä odotin paneelin loppumista. Vastapainoksi yritän ottaa tämän päivän enemmän levon kannalta. Valokuvausta en ole nyt ehtinyt harrastaa, kun puolet viikosta meni työmatkalla. Koetan lähipäivinä ottaa taas jonkun kuvankin.

Vielä kotia etsivät Miro ja Mila ovat kuitenkin sopeutuneet jo varsin hyvin lauman jatkoksi, ne viipottavat jo menemään joka paikassa täysin kuin kotonaan ainakin. Silti yhä etsin molemmille kotia, jo siitäkin syystä että isoäiti Maijan mielestä meidän kissakiintiö on kolme. Piste. Ja tästä ei Maijan kanssa voi edes keskustella. Pientä pehmenemistä tai kompromissia on jo ilmassa, Maija ei enää viitsi räyhätä koko aikaa, mutta kyllä vähintään kerran päivässä jompikumpi pennuista saa mummoltaan turpiinsa.

Pientä matkakuumettakin on tässä jo ilmassa... jos nyt kaikki menee hyvin tällä kertaa, niin kesäkuun puolivälissä lähdemme käymään Sveitsissä, hakemassa punatäplikkään itämaisen pitkäkarvapojan meille. Tarkoitus on sillä toivottavasti ainakin yksi pentue kasvattaa, sille on jo sijoituskoti odottamassa. Mutta lisää tästä pojasta sitten, kun ensin nyt saadaan se Suomeen, ja toivottavasti kaikki menee hyvin tällä kertaa. Minulla kun ei ole tuontien kanssa liiemmin tuuria ollut, ainoa onnistunut tuontini kun on jo vuonna 2004 Saksasta tuotu Valentino vom Südstern, josta olikin sitten paljonkin hyötyä sekä itämaisen pitkäkarvan että balineesin kasvatukselle Suomessa.

Pitäisi kotisivujakin päivittää... viimeistään kesälomalla toivottavasti! Minähän kävin joulun alla Ranskasta hakemassa suklaakilpikonna itämaisen pitkäkarvatytön, kutsumanimeltä Taimi, joka kylläkin asustelee Annan luona Turun lähistöllä, mutta kun sillä ei ole vieläkään papereita! Ranskalaisilla kestää ihan uskomattoman kauan. Ennen kuin paperit saapuvat ja saan sen rekisteröityä Suomessa, niin ei voi kauhean tosissaan tehdä pennutussuunnitelmia, mutta nyt ainakin tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että ehkä kuitenkin sen eka pentue syntyisi minun nimissäni, minkä jälkeen typykkä siirtyy Annan omistukseen. Mutta katsoo nyt. Tässä palapelissä on niin monta liikkuvaa osaa nyt, että en uskalla julistaa mitään varmoja suunnitelmia mihinkään suuntaan.

Parvekekuvia

Ilta-aurinko paistoi tänään niin hienosti parvekkeelle että päätin ottaa kuvia kissoista, jotka tietenkin pomppivat siellä aivan onnessaan. Siis toim. huom. meillä on tietenkin parvekelasit! Kuvat onnistuivat kohtuullisesti, osa vaan ylivalottui eli valoa oli vähän liikaakin. Tässä muutama paras pala, lisään vielä muutaman picasaankin kohta.

Milana poseeraa. Tämä neitonen on reipastunut huomattavasti, kiva kissa typykästä on tulossa! Se etsii yhä omaa kotiaan, lähinnä lemmikiksi.

Sitten meidän matami Dina, josta täällä onkin näkynyt harvemmin kuvia, korjataan nyt se puute!

Ja kolmantena myös meidän komistus Miroslav, joka samaten kuten siskonsa Milana, etsii yhä omaa kotia. Alustavaa kiinnostusta siitä on ollut, mutta katsotaan nyt.

Myös Maija ja Lara pomppivat parvekkeella mutta niitä en tällä kertaa saanut kuviin, vauhtia oli liikaa.

Noel kevätretkellä

Nexu-siskon kevätretkeilystä voitte lukea Temppukissat-blogista, mutta myös Noel-veli Lahdessa on viime päivinä harjoitellut ulkoilua. Aluksi Noel oli kuulemma sitä mieltä, että YÄÄÄÄH Mamma, täällä on pelottavaa kun puut humisevat... Seuraavana päivänä tyynemmällä säällä oli jo sujunut paljon paremmin. Ote omistajan postista minulle: "Ensin käveltiin vähän matkan päähän metsäaukealle aurinkoiselle rinteelle istumaan ja Noel lähtikin heti tutkimaan ympäristöä. Varista se tuijotti ja ihmetteli pitkään, sellanen lihava lähes kesy varis oli sitä mieltä ettei tuosta riu'usta ole vastusta ja tuli siihen muutaman metrin päähän tepastelemaan. Noel maistoi kaikkea kävyistä ruohoon, lätki kärpäsiä ja pyydysti koppakuoriaisen :D. Takaisin kotiinpäin oli matkaa noin 200 metriä ja sen Noel tuli ihan omin jaloin kävellen vanavedessä, tosin loppumatkasta äänekkäästi protestoiden. Vissiin olisi pitänyt toimitusjohtajalle olla kyyti tarjolla niinkuin menomatkalla, "Hei henkilökunta, tästä ei ollut mitään puhetta että pitää itse kävellä!!". Loppumatkaa latisti myös se, että etutassuun tarttui pihkapallero, joka tyystin esti etenemisen."

Kotona tilanne suurinpiirtein ennallaan. Lara on Miron ja Milan kanssa kaveri, Dina on puolueeton, ja Maija rähjää, räyhää ja sihisee. Ehkä aavistuksen vähemmän kuin vielä viikonloppuna... mutta silti: tulkaahan nyt hyvät kodit ja hakekaa nuo meidän kaksi ylimääräistä "lehmännahkaista" pois. Taatusti kivan kissan saatte :-D

M-pennut sopeutuu ja muutama kuva

M-pentueeni Miro ja Mila ovat nyt olleet luonani reilun viikon, ja sopeutuneet kivasti. Lara on niiden kanssa jo hyvä kaveri, sen ensireaktiokin oli vain kiinnostus, missään vaiheessa se ei ole kertaakaan edes sähissyt niille. Dinakin jo sietää pentuja kunhan ne eivät tule ihan nokan eteen. Maijan kanssa totuttelu on aloitettu oikeastaan vasta tänään, sitä ennen vaihdettu vasta hajuja. Kuten arvata saattoi, Maija rähisee, sähisee ja rähjää... No, jospa se siitä! Vielä parempi tietysti olisi, että Milalle ja Mirolle löytyisi lähiaikoina ne lopulliset kodit.

Lisätäänpä nyt tänne kuitenkin muutama kuvakin...

Natanin poseeraus jo parin viikon takaa (arvatkaa kuka ei ole liiemmin ollut koneen ääressä viime aikoina), kiitos Salla ja Jaakko!

Sitten Lara.

Milana poseeraa. Siitä on tullut tosi elegantti nuori kissaneiti, joskin myös molemmat pennut ovat todella hyvän kokoisia ikäisekseen.

Ja sitten Miroslav, joka minusta vaan komistuu päivä päivältä! Silmät toki saisivat olla vihreämmät, mutta muuten poju on tosi komea!

Olipahan taas viikonloppu

Nyt on RuRokin näyttely lusittu ja kyllä taas menikin vähän eri tavalla kuin mitä olin suunnitellut... Suunnitelma siis oli notkua oman häkin luona, tai litkiä kahvia ja juoruta, ja korkeintaan välillä vähän jaloitella myyntipöytien luona. No, tyhmästä tai liian kiltistä, ihan miten tahdotte tulkita, päästä kärsi taas koko ruumis. Eli kun lauantaiaamuna puuttui assistentteja niin minua ei tarvinnut kauhean pitkään ylipuhua, ja sitten kun lauantai meni ihan ok, niin lupasin olla sunnuntainkin. Seurauksena olin kyllä sitten sunnuntai-iltana täysin hämärän rajamailla, ja jalat aivan romuna. Mutta ainakin aika meni nopeasti eikä tullut tylsää.

Lara sai kaksi ekaa sertiään, eli sikäli tavoite saavutettu! Toivottavasti saadaan vielä se kolmaskin serti, että ainakin CH tulisi titteliksi, ja nälkä kasvaa syödessä, ehkä sittenkin yritetään IC:ksi asti. Sen korkeampiin luokkiin ehkä ei pyritä, tai ehkä sitten joskus leikkauksen jälkeen voisi katsoa, kuinka pitkälle kastraattiluokissa rahkeet riittävät. Lara käyttäytyi siedettävästi ottaen huomioon, että näyttelytauko oli ollut tosi pitkä. Aluksi sitä vähän hermostutti, mutta varsinkin sunnuntaina se oli jo varsin rentona tuomarin pöydällä.

Lauantai kyllä alkoi sikäli masentavasti, että ruotsalaistuomari ei löytänyt Larasta oikein mitään muuta hyvää sanottavaa kuin pitkän kropan ja korkeat jalat. Korvat, silmät ja pää olivat hänen mielestään ihan kamalat. Se kyllä sitten vähän lohdutti, kun olin hänen assarinaan ja huomasin, ettei hän lauantaina pitänyt oikein kenestäkään muustakaan. Sunnuntaina italialainen tuomari löysi jo Larasta enemmän positiivistakin sanottavaa. Ja enpä minä Larasta ole ikinä mitään huippunäyttelykissaa kuvitellutkaan, sehän on otettu kotiini kasvatusnaaraaksi ja siinä hommassa se on aivan huippu. Sen luonne on kyllä aivan supermahtava, ja se vaikuttaa periyttäneen ihanaa luonnettaan hyvin myös pennuilleen.

Laran poika Natan oli lauantaina myös paikalla, se sai paremmat arvostelut ja kieltämättä se onkin ainakin tässä vaiheessa lupaavampi kuin emonsa. Sitä toivottavasti nähdään vielä näyttelyissä muutenkin, ainakin sen omistajat sellaista vähän lupailivat.

Kotona en siis viikonloppuna ehtinyt juuri kuin käydä kääntymässä, mutta sielläkin menee kohtuuhyvin. Hain M-pentueen vielä kotia etsivät Miroslavin ja Milanan meille perjantai-iltana, ne saivat valtakunnakseen toisen makuuhuoneen. Ekana iltana niitä selvästi jännitti uusi paikka ja uudet hajut, mutta jo lauantaina ne olivat kuin kotonaan. Vielä en ole uskaltanut niitä päästä muuta huushollia tutkimaan, mutta Lara on jo käynyt pari kertaa niitä moikkaamassa ja kaikki on mennyt todella hyvin. Larasta pennut ovat vain kiinnostavia, se nuuhkii niitä innoissaan ja hieman jopa nuolaisi Miroa tänä aamuna. Miro aluksi säikähti mutta kun se huomasi, ettei tuo isompi kissa tahdo pahaa, niin sekin relasi. Dinan ja Maijan kanssa totuttelu aloitetaan loppuviikosta, nimittäin joudun tässä nyt pariksi päiväksi työmatkalle, Teron on helpompi hoitaa viittä kissaa kun ne ovat kahdessa helpommin hallittavassa ryhmässä.

Mirolle olisi EHKÄ koti tiedossa mutta vasta kesäkuun paikkeilla. Milana etsii yhä omaa kotiaan, lähinnä lemmikiksi.