Qamar etsii edelleen kotia ja pieni kollipäivitys

Kävin eilen katsomassa sijoituskodissa vielä kotia etsivää Qamar-pojua. Herra on edelleen mitä hurmaavin: hulluna ihmisten perään ja erittäin vilkas! Se etsii siis kotia, jossa olisi vähintään yksi kissa ennestään. Poikaa ei ollut ihan helppo kuvata, sen verran energinen se on, mutta tässä nyt muutama räpsäys (kuvia klikkaamalla ne näkee isompana).

Ensimmäisessä kuvassa poju esittelee hienoa sivuprofiiliaan.

Toisessa kuvassa näkyy hieno itämainen ilme.

Tässä kuvassa onnistutaan näyttämään juuri niin höntiltä pojankoltiaiselta, kuin mitä ollaankin
;-)

Poika on edelleen ikäisekseen iso, mutta myös erittäin elegantti. Soveltuu lemmikiksi perheeseen, joka ymmärtää itämaisen olevan aktiivinen kissa, mutta mitään esteitä ei ole myöskään käydä näyttelyssä, ja myös pitkäkarvakasvatukseen poika soveltuisi. Voisin siis edelleen myydä joko ihan lemmikiksi tai sitten sijoitussopimuksella. Toivottavasti se sopiva koti nyt ilmoittaisi itsestään!

Pitäisi saada kotisivutkin ajan tasalle kollien (ja toki naaraidenkin) osalta. Sivuilla olevat tiedot ovat hieman vanhentuneita... Siegfried eli Shilby Line's Sambal Oleg (OLH d 24), P-pentueeni isukki, on nyt leikattu. Siitä on toivottavasti tulossa kuitenkin isä Jalecat's-kissalan Isiksen pennuille!

Nuoria kolleja minulla on kasvamassa kaksi: Oskar (suklaanaamio siamilaisvariantti) ja Belgarion eli Olli (P-pentueesta suklaatäplikäs itämainen pitkäkarva). Oskarille lienee käyttöä luvassa, Belgarionista odotan kyselyjä...

Yksi kolli olisi valmiina kollin tehtäviin vaikka heti, suklaa itämainen lyhytkarva Martti eli Cannonball Golden Dream. Sille oli jo yksi pitkäkarvatyttö sovittuna, mutta minusta riippumattomista syistä astutus ei ole vielä toteutunut. Toivottavasti sitä nyt joku ehtisi käyttää, ennen kuin on pakko leikata! Se on kyllä jo reilun vuoden vanha, mutta käytös on pysynyt siistinä, joten toivotaan parasta! Minulta saa kuvia siitä (kotisivuilla oleva on aika vanha kuva jo), ja sijoituskoti lupaili ottaa uusiakin lähiaikoina...

Tampereen kuulumiset

Sunnuntai meni Pirokin näyttelyssä assistenttina. Toki mukana oli yksi oma kissakin, eli sijoituspoikani Siegfried (Shilby Line's Sambal Oleg, OLH d 24) suoritti ensiesiintymisensä näyttelyssä. Olin positiivisesti yllättynyt! Poika on kehittynyt kivasti, toki korvia saisi olla enemmän, mutta niinhän pitkäkarvoilla lähes aina. Parasta siinä kyllä on luonne ja ensikertalaiseksi loistokkaat näyttelyhermot: poikaa ei pelottanut oikeastaan yhtään, ja tuomarinsa Lone Lundin se hurmasi aivan täysin. Lone otti pojan jopa TP-valintaan, missä tosin ei sitten ollutkaan enää mitään jakoa, mutta silti :-) Heidi eli sijoitusemäntä otti paljonkin kuvia, toivottavasti joukossa on jokin kelvollinen.

Myös kolme kasvattiani oli kisoissa mukana. Nexu hurmasi sekä agilityradalla että tuomarin pöydällä, vaikka ihan hitusen pitikin näyttää mieltä - sekin kun on nyt saanut ekan juoksunsa.

Greta oli myös kirjaimellisesti raahannut Noelin ja Morriksen (Skazki Noel ja Miroslav) mukaansa. Pojat ovat ISOJA :-D Molemmat selvästi kehittyvät vielä, minusta ne tietenkin olivat komeita mutta tällä kertaa tuomarilla oli tosi monta kissaa nuorten luokassa, ja vielä tasokkaampi vei voiton niistä.

Illalla ennen kotiinlähtöä kävin vielä Tyyneä ja Moeta katsomassa Emilian luona. Tyyne selvästi viihtyy, oli ihana nähdä miten mukavasti siellä menee. Tosi kivaa kun Tyyne hyväksyi seychellois-Moen uudeksi kaverikseen salamavauhtia. Jälleen kerran tuli todistettua, että itämainen ei sovi ainoaksi kissaksi. Toki harvinaisia poikkeuksia on, mutta yleensä näin se vaan menee. Tyynen edellisen kaverin Dimin avaustulokset saapuivat muuten hiljattain. Vaikka oman kasvatin kuolema nuorena (vähän alle 5-vuotiaana) on aina todella ikävää, niin toisaalta avauksen tulos oli minulle myös pieni huojentumisen paikka. Ilmeni nimittäin, että kyseessä oli synnynnäinen sydänläppien kehityshäiriö eli mitraaliläpän dysplasia. Sen verran olen ehtinyt ottaa selvää, että kyseistä vikaa esiintyy kissoilla, mutta ei ole ainakaan toistaiseksi mitään todisteita siitä, että se olisi perinnöllinen, eli se on vain harmillinen "valuvika" joita silloin tällöin vain syystä tai toisesta osuu kohdalle. Tämä oli minulle siis siksi pieni helpotus, että vaikka Dimiä itseään ei käytetty jalostukseen, niin sen veljestä polveutuu suuri osa kasvateistani, ja veljenlapsia on käytetty laajemminkin jalostukseen. Toki tilannetta pitää seurata, mutta tässä vaiheessa uskoisin kyseessä olevan yksittäisen tapauksen.

Siegfriedin paperisota etenee ja muita kollikuulumisia

Alkuviikon surkeiden tunnelmien jälkeen jotain hyvääkin kerrottavaa: Sveitsin tuontini Siegfried (Shilby Line's Sambal Oleg), punatäplikäs itämainen pitkäkarva, voi mainiosti sijoituskodissaan Tampereella, ja tänään vihdoin posti toi sen sveitsiläisen rekkarin. Koska se on rekisteröity Fife-järjestöön, niin sen rekisteröinti Suomeen pitäisi olla hyvinkin nopea prosessi. Ennen sen rekkarin saamista en ole viitsinyt sitä laajemmin mainostaa, mutta nyt tässä virallinen treffi-ilmoitus: Siegfried on lyhyen aikaa tänä syksynä / talvena käytettävissä myös ulkopuolisiin astutuksiin. Päivitin tuossa eilen hitusen kotisivujeni Urokset-osiota, vielä siinä on paljon työtä, mutta nyt siellä on vihdoin vähintään nimeltä mainittu oikeasti leikkaamattomat sijoituspoikani tällä hetkellä.

Nyt kun minulla vihdoin on kourassa pojan rekkari, niin lähiaikoina koetan saada sukutaulun myös sivuilleni. Sitä ennen mahdollisesti kiinnostuneet voivat pyytää postitse kopiota. Ihan kaikille se ei sovi, koska sen isoisä on suomalainen kissa, Skazki Gerasim (jonka vanhemmat puolestaan ovat Tikru x Maija, eli virallisemmin CH Skazki Damir x IP, CH Divan Blossom of Bliss), mutta kolme neljäsosaa sukutaulusta siis on Suomessa tuntemattomampia suuruuksia.

Maksista on tullut nyt toinenkin kysely, saa nyt sitten nähdä, onko se vielä leikkaamatta kun morsianehdokkaan astutus on ajankohtaista. Koska kummankin morsion astutusajankohdasta ei ole vielä mitään hajuakaan, niin otan siitä vielä kyselyjä vastaan, vihellän sitten pelin poikki jos kyselyitä alkaa olla liikaa.

Kolmas kollini on vielä aika vauva (nuo kaksi yllämainittua varmasti ymmärtävät tyttöjen päälle joko heti tai viimeistään myöhemmin syksyllä), Cannonball Golden Dream eli sijoituskodissa Martti (OMG, parempi etten sano mitään niin kauan kun koti on tyytyväinen kolliinsa). Sillä on komea sukutaulu täynnä mm. Okonor- ja Kattilan-kissoja, itse se ei kyllä mikään tuleva huippunäyttelytähti ole, mutta luonne on sillä puhdasta kultaa. Olen kasvattajan kanssa sopinut, että saan antaa sitä pitkäkarva- tai balineesikasvatukseen, mikä vinkkinä täten mainitaan.

Kunhan saan uusia julkaisukelpoisia kuvia pojistani niin laitan tänne heti! Siegfriedillähän tosin on oma blogi.

Lomailukuulumisia

Saatiin viikko sitten anoppikokelaan auto viikoksi lainaan, ja kyllä me normaalisti autottomat olemmekin sitten autoilleet oikein kunnolla, viikossa kilometrejä kertyi reilut tuhat. Minä ajan, tuo toinen kortiton lukee karttaa, ihan hyvä työnjako. Ajelu alkoi kissaisissa merkeissä, kun käytiin Nummi-Pusulassa erään kasvattajan mökillä pentuja katsomassa. Suloisia olivat! Minulle on nyt varattu suklaa lyhytkarvapoika, jota sijoituskoti jo malttamattomana odottaa. Vielä kuitenkin täytyy rokotusten mennä hyvin ennen kuin päästään luovutuksesta sopimaan. Yritin ottaa kuvia, mutta mökissä oli niin hämärää ja pennut vilkkaalla tuulella, joten täytynee odotella kunnes kasvattaja saa otettua uusia.

Muuten tuli sitten käytyä sukuloimassa, Terhi hoiti kissoja sillä välin. Eipä hänellä tainnut liiemmin hommia olla, kun helle teki täälläkin kuulemma kissat aika lötköiksi. Dina ja Maija ovat jopa hoikistuneet jonkin verran, kun enää ei ole pentumuonia varastettavaksi. Lara sen sijaan on rotevoitunut ja muutenkin kasvanut, ei siitä jättikissaa tule koskaan, mutta kiva todeta jälleen kerran että nuori naaras voi kasvaa vielä pentueen jälkeenkin.

Dinalla on turkki vaihteeksi niin hyvässä kunnossa, että uskaltauduin ilmoittamaan sen Ruuhkan näyttelyyn loppukesällä yhdeksi päiväksi. Olisi ehkä pitänyt ilmoittaa se Surokin näyttelyyn myös, mutta jahkailin liian kauan, tilaisuus meni jo. Jonkinlaisella kokoonpanolla kuitenkin molemmissa elokuun näyttelyissä minä ja kissani olemme. Tica-näyttelyyn houkuteltiin mutten halua stressata kissojani liikaa, joten se jää väliin.

Maija, tuo höperö valkokirjokilpparimme, on aika jännä kissa: välillä tuntuu, ettei se ihmisistä piittaa tuon taivaallista, mutta kyllä sillä oli tainnut ikävä olla. Eilisiltana palasimme reissusta, no, Maijalla on vähän hitaat piuhat, tänään aamulla se meinasi mennä aamiaista syödessäni solmuun kun sen piti kehrätä ja puskea melkein kuperkeikkaa melkein kuin Tyyne-tyttärensä ikään.

Laran kanssa ne tuossa paahtavat iltarallia. Sitä ennen Maija tuli vonkumaan tähän tietsikan viereen - sen kanssa piti leikkiä. Maijalla on hyvin kuuluva ääni, silloin kun se on jotain vailla.

Pari kuvaa vielä tännekin

Näitä on eräässä muussa paikassa jo ollutkin näytillä, mutta pari kuvaa vielä tännekin vajaan parin viikon takaiselta Sveitsin reissulta. Ensimmäisenä oma kasvattini, Wynny eli Skazki Iowyn Illusia, OSH b 25. Skazki Isidorin (Leo) ja Illarionin (Pele) täyssisko muuten. Tosi suloinen luonne, aivan kuten veljensäkin! Wynnyllä on tällä hetkellä neljä pentua, mutta niistä en saanut kunnollisia kuvia, valitettavasti.

Sitten Siegfriedin eli uuden sijoituskollini emo Chat de Nacre's Caramelita, OLH h 24. Maijan pojantytär, sen isä on aikoinaan Ranskaan lähtenyt Skazki Gerasim, OLH d 24. Jotain siinä on samaa kuin esiäidissään Ninnissä, jos ei muuta niin väri ;-)

Ja viimeisenä minun ottamistani kuvista se parhaiten onnistunut. Siegfriedin omassa blogissa on paljon parempia, jotka on otettu jo uudessa kodissa Tampereella, mutta pitää nyt yksi omakin otos tänne läiskäistä.

Kollien määrä sen kuin lisääntyy... tosin minulla ei taida olla itselläni kaikille sopivaa tyttöä, mutta toisaalta luotan siihen että kysyntää on, siitoskolleista kun on ollut aina krooninen pula ainakin siitä asti kun minä olen kasvattanut, ja varmaan kauemminkin. Olen nimittäin löytänyt oikein mukavalta vaikuttavan sijoituskodin suklaa lyhytkarvapojalle, josta ilmoittelin täälläkin. Lopullisesti asia ratkennee sunnuntaina, kun menen pojua katsomaan.

Minulla on uusi kolli ja kollilla oma blogi

Siirsin eilen vihdoin Sveitsin-reissun kuvat koneelle. Kissakuvat eivät ole kovin tasokkaita, mutta koetan jossain vaiheessa pari tänne laittaa. Sitä inspiraatiota tai oikeammin sopivaa vapaata hetkeä odotellessa mainostan nyt uutta pojuani, joka siis asuu sijoituskodissa. Koetan lähiaikoina saada siitä infoa myös kotisivuilleni. Kyseessä on siis Sveitsin-tuonti, punatäplikäs itämainen pitkäkarva Shilby Line's Sambal Oleg, uudelta kutsumanimeltään Siegfried. Se kantaa varmuudella diluutiota ja suklaata (vanhemmat OLH e 25 ja OLH h 24), jos sattuu olemaan tuuria matkassa niin myös klassista ja kanelia (mutta näitä siis vain tuurilla, molempia löytyy sukutaulusta kyllä).

Siegfriedillä on oma blogi, käykääpä katsomassa ensikuvia uudesta kodista sieltä: http://sillisiegfried.blogspot.com/

Itse olen varsin tyytyväinen tuontiini yhä, ja toivon peukut ja varpaatkin ristissä, että tällä kertaa kaikki sujuisi hyvin. Poju on varsin kivannäköinen, toki korvia saisi olla enemmän mutta niinhän pitkäkarvoilla aina. Annan sitä kyllä 1-2 ulkopuolisen käyttöön jos se vaan pysyy siistinä, katsotaan, eka tavoite kun nyt on, että poju pysyy terveenä ja hengissä... ai miten niin minulla on tuonneista huonoja kokemuksia?

Työmatkojen keskeltä

Uusi vuosi, uudet kujeet. Tämä on pitänyt paikkaansa minun kohdallani, samaan syssyyn kun vuoden alussa vaihtui työpaikka ja löytyi se mies, joka nykyisin asustelee saman katon alla minun ja kissojen kanssa. Uusi työ on antoisaa, mutta työmatkoja on välillä turhankin paljon. En kyllä selviäisi kaikesta jos ei minulla olisi luottokissanhoitajia, Tero ja tarvittaessa Terhikin.

Se kadonnut työläppärikin löytyi vahingoittumattomana löytötavarasta, hypin kattoon onnesta kun sain tiedon asiasta.

Konstalla on nyt ollut kylässä kolmas morsian mutta valitettavasti joko juoksu ei ollut kunnollinen alun perinkään tai sitten se loppui kollin luona, mitään astumiseen viittaavaakaan ei ole ollut havaittavissa. Ekasta morsiosta, balineesikaunottaresta, ei ole vielä täyttä varmuutta, mutta uskallan jo tässä vaiheessa veikata, että oma Larani on lähes varmasti tiine. Uutta mouruamista ei ole alkanut, ja painokin on alkanut nousta.

Tyyneäkin pitäisi ehtiä katsomaan livenä taas ennen synnytystä...

Pentuja, pentuja!

Kävin tänään Hyvinkäällä katsomassa sijoitustyttöäni Tyyneä (Skazki Jelena, OSH h 03 24 var). Astutuksesta on kohta neljä viikkoa ja nisät loistavat kuin jouluvalot, ja painoa on myös tullut lisää. Eli tiineeltä tuo Tyyne-tyllerö vaikuttaa, jipii! Toivottavasti nyt kaikki menee hyvin, sekä minä että Leena, jonka luona Tyyne asustelee, odotamme pentuja todella innokkaasti. Isänkin uskaltaa varmaan jo tässä vaiheessa paljastaa, vaikka monet lienevät sen jo arvanneetkin: lila itämainen pitkäkarva, CH Jalecat's Beter Bang.

Molemmat vanhemmat ovat varsin kookkaita ja mukavaluonteisia itämaisia, toivottavasti tulee samanmoisia kissavauvoja. Väriskaala voi olla aika laaja: suklaa, lila, pojilla myös punainen ja creme, tytöillä myös suklaakilpikonna tai lilakilpikonna. Joko valkolaikuilla (bicolour) tai ilman, yksivärisenä tai tabbynä (ticked tabby tai täplikäs). Sekä itämaiset pitkäkarvat että lyhytkarvat (variantit) ovat mahdollisia, periaatteessa myös naamiopennut.

Konsta-kolliani kosittiin tänään! Lähipäivinä kylään tulee kilpikonnanaamio balineesi tyttö. Mutta siitä lisää myöhemmin, jos homma onnistuu.

Mukana myös muutama Leenan ottama kuva Tyynestä, minä kun unohdin kamerani kotiin.

Suunnitelmien muutoksia

Kissojen kanssa suunnitelmien teko on oikein mukavaa, mutta hyvin usein suunnitelmia joutuu muuttamaan. Konstan toinen kyselijä päätyi sittenkin käyttämään toista kollia, ja ensimmäisestä kyselijästä ei ole nyt kuulunut, liekö tyttö pistänyt tassut ristiin vai miten...

Pyysin BaJaVan kollineuvonantajaa (en nyt keksi parempaa titteliä!) laskemaan yhdistelmän Konsta x Lara sukusiitoskertoimen. Kyllähän se prosentti aika korkeaksi nousee, vähän päälle 9, mutta sitä nyt tässä harkitsen jos tilanne näyttää yhä muutaman viikon päästä tältä kuin nyt, eli Konstalle ei muita morsioita kuulu ja Lara juoksee joka toinen viikko. Jos tämä toteutuu, niin on ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen kerta, kun noin vahvasti linjatun yhdistelmän toteutan.

Hyvät puolet: joukossa lienee täplikkäiden lisäksi melko varmasti myös klassisia tabbyjä! Todennäköisin väri on suklaa, pienenpieni mahdollisuus myös lilaan ja aivan teoreettinen myös kaneliin. Valkolaikuilla tai ilman, myös yksiväriset ja naamiopennut ovat ainakin teoriassa mahdollisia.

Huonot puolet: no, ei kai minun tarvitse alkaa luetella sukusiitoksen mahdollisia huonoja puolia? Hyvällä tuurilla kaikki pennut ovat terveitä, huonolla tuurilla sitten linjani piilevät viat tulevat esiin niin että rymisee. Mutta tähän hätään en oikein muutakaan keksi. Sanomattakin lienee selvää, että jos pentueeseen syntyy joku kasvatustasoinen, niin sille on sitten jo aivan pakko etsiä täysin vierassukuinen sulho tai morsio.

Tyynen suhteen pidetään yhä peukkuja pystyssä, ei ole ainakaan alkanut mouruta uudestaan eli pentuja ehkä tulossa.

Lara ja Maija, ja ennen kaikkea niiden omistaja, selvisivät naruepisodista säikähdyksellä. Uudessa asunnossa itämaisilla jatkuu tuttu ralli, ja ocicat Dina viihtyy oikein hyvin saunan lauteilla. Tero oli varsin kypsä kuunneltuaan lähes viikon Laran juoksuaikaa minun ollessani työmatkalla.

Muutto, narunpätkiä ja kauhunhetkiä

Nyt sitten ollaan uudessa kodissa! Uusi kämppä on kyllä aivan ihana, kunhan se ensin muuttolaatikoiden alta ilmestyy näkyviin. Huh, en enää kyllä ikinä halua muuttaa kaksi kertaa samana vuonna.

Kissat olivat pahimman muuttoruljanssin ajan hoidossa kaksi yötä. Sattui vaan sitten sunnuntaina niin ikävästi, että kissanhoitaja soitti kauhuissaan: leikeissä käytetty langanpätkä oli unohtunut näkyville, ja heti kun silmä vältti, siitä oli pitkä pätkä kateissa. Koska Maija on tunnettu narunsyöjä ja Lara menee suorastaan hurmioon kaikesta narua muistuttavastakin, niin hieman kauhistutti. Koska olen taas lähdössä työmatkalle (ja Tero-parka jää kotiin kuuntelemaan Laran aarioita muuttolaatikoiden keskelle), niin en uskaltanut jäädä arvailemaan vaan kiikutin molemmat epäillyt eilisiltana Hertan päivystykseen. Siellä ne rauhoitettiin (ainoa melko varma keino saada kissa oksentamaan), ja sitten ne ykäsivätkin koko iltapäivän ruokalistansa - ilman naruja. Eli joko naru on suolistossa tai sitten se ei ole mahaan asti ikinä päätynytkään. Hilpeätä.

Mutta tulipa taas kerran muistutus itselle, että vaikka itselleni on jo täysin automaattista kaikkien narua muistuttavienkin esineiden piilotus, niin siitä täytyy aika ajoin muistuttaa muita.

Suurin osa yöstä menikin sitten kylpyhuoneen lattialla torkkuessa kahden toipilaan kanssa. Lara tokeni nopeammin, ja alkoi jo aamuyöstä taas laulella olemattomien kollien perään, mutta Maija oli aamullakin vielä vähän vaisu. Tosin se tunnetusti reagoi kaikkiin lääkkeisiin voimakkaammin kuin muut kissani, sehän meni rokotuksestakin ihan veteläksi. Eli vielä en ole kauhean huolissani, toki Terolla on nyt tarkat ohjeet seurata narunpurijoiden vointia.

Konstan kodista tuli viestiä: kollittaa jo aika tavalla! Eli kiinnostuneet tytöt, pistäkäähän vipinää tassuun tai jäätte rannalle soittelemaan, loputtomiin ei kollinelkeitä jakseta Turussa katsella!

Kuvia ja Tyyne

Heikki Siltala oli taas kerran ottanut reilu viikko sitten Nummelassa upeita kuvia. On ihan pakko laittaa tähän pari, niissä esiintyvät Dina ja iki-ihana Esteri, kasvattini Skazki Esfir, SYL n 03 21. Lisäsin myös profiilikuvaksi Heikin ottaman tosi hauskan kuvan, siinä olemme minä ja Lara. Lisää kuvia löytyy osoitteesta http://www.heikkisiltala.com/

Tyyne on nyt sitten astutettu! Juoksu alkoi uudestaan, tai sitten viime viikon mourut olivat vasta lämmittelyä. Jos nyt kaikki menee hyvin, niin pentuja olisi luvassa n. 25.11. Mutta vielä en uskalla enempää mainostaa, katsotaan nyt ensin muutama viikko, tärppäsikö edes.

Kotisivuhankkeeni on nyt jäissä, koska pitää pakata, muuttaa ja purkaa, ja samaan saumaan tulee ikävästi pari työmatkaa. Koetan kuitenkin viimeistään ensi kuussa saada uudet sivut nettiin, tässä kuussa ei valitettavasti taida olla toivoa kun nukkuakin pitää joskus.

Rokotuksia ja testejä

Laran eka juoksu meni onneksi alle viikossa ohi. Voi olla, että tämä oli vasta harjoittelua, sillä ainoastaan pari päivää se huusi ihan hulluna. Toivon nyt, ettei se mouruaisi ihan jatkuvasti, kun en millään haluaisi astuttaa sitä kuin vasta Turokin näyttelyn jälkeen joskus.

Perjantaina roudasimme Teron kanssa kaikki kolme kissaa eläinlääkäriin. Larasta otettiin siitostestit, se ei ollenkaan pitänyt verikokeen ottamisesta, mutta otettavahan ne on. Dina ja Maija saivat rokotukset. Maija on parina edellisvuonna saanut rokotuskohtaan kunnon patin, josta on sitten lähtenyt karvat. Nyt vaihdettiin sekä rokotteen merkkiä että rokotuskohtaa. Ainakaan vielä ei ole pattia noussut, mutta kyllä oli Maija eilen illalla hiljaista tyttöä, eli rokotus veti sen aivan veteläksi.

Tyyne on nyt kollin luona kyläilemässä. Sillä oli juoksun tynkääkin, mutta vielä ei ole valitettavasti mitään raportoitavaa, sillä erilaisten sählinkien seurauksena se taisi sitten kuitenkin päästä kollin luo vähän turhan myöhään. No, ei hätä ole tämän näköinen, odotellaan uutta juoksua sitten. Se on kyllä hurmannut kyläilypaikkansa täysin, se kun on samanlainen reipas sähläri kuin Maija, niin en yhtään ihmettele.

Konstasta tuli siitoskysely, toivottavasti se johtaa myös pentuihin. Olisi tosi kivaa, jos edes yhdet pennut sillä ehtisi teettää!

Hieman valoisammalta näyttää...

...siis paitsi ulkona ihana auringonpaiste, niin suunnitelmatkin näyttävät ehkä sittenkin toteutuskelpoisilta, kiitos ihanien kasvattajakaverieni avun!

Tyyne lähtee luultavasti jo viikonloppuna kollin luo, kollin omistajat todella ystävällisesti suostuvat ottamaan sen luokseen ainakin joksikin aikaa, nyt sitten toivotaan että kollin haju saisi aikaan juoksuajan... Juttelin eilen sijoituskodin kanssa, osa pissailuongelmasta voi johtua myös siitä, että talouden vanhin kissa terrorisoi nuorimmaista eli Tyyneä, eikä välillä edes päästä sitä hiekkalaatikolle.

Alan kallistua seuraavaan ratkaisuun: yritetään nyt saada jotenkin Tyynelle ne pennut, mutta sen jälkeen se steriloidaan ja sille etsitään uusi lemmikkikoti, vaikka oman pentunsa kanssa jos kaikki menee hyvin. Vielä tässä on monta mutkaa matkassa, mutta yritetään nyt toimia näin.

Uusi kamera on nyt tilattu, enää on kiinni siitä että milloin ehdin sen hakea Ruoholahdesta.

Kamera?

Olin tilannut netin kautta kameran, no, tänään tuli sitten tieto että ko. malli on liikkeestä loppu eikä uusia ole tulossa. Eli takaisin lähtöruutuun, kamera risa eikä ole uutta... Saa muuten antaa vinkkejä hyvästä digikamerasta. En halua järkkäriä, mutta ns. paremman pokkarin jolla saisi kissakuvat jotenkin onnistumaan.

Tyynen kanssa säätö jatkuu. Lähipäivinä lienee pakko tehdä jokin päätös suuntaan tai toiseen.

Tyynen kanssa meni hermot

Nyt alkaa sijoituskodin pinna olla lopullisesti katkennut... muut syyt on suljettu pois, mutta merkkailu jatkuu... Koetan nyt kiivaasti keksiä varasuunnitelmaa, mutta jos ei onnistu niin sitten täytyy antaa leikkauslupa :(

Ei ole tämä pienimuotoinen kasvatus todellakaan aina mitenkään helppoa tai hauskaa.

Kotona onneksi on rauha maassa. Lara ja Maija ovat parhaat kaverit, Dina tuntuu välillä jäävän vähän paitsioon mutta toisaalta välillä sitten se ja Lara vetävät sikeitä tosi söpösti samassa pesässä tai painivat. Pitäisi tilata Laralle siitostestiaika lääkärille, vielä se ei ole tehnyt onneksi elettäkään, että kolliseura kiinnostaisi. Hyvä niin, sillä olen suunnitellut astuttavani sen aikaisintaan loppuvuodesta.

Tyyne, osa 2

Aina pitäisi tutkia ennen kuin alkaa hutkia... Voi nimittäin olla, että Tyynen sijoituskodin kissojen pissiongelmiin onkin syynä (kissojen mielestä) "väärä" hiekka... Toivottavasti näin on, jos ongelma ratkeaa hiekan vaihdolla, niin voinkin pitää Tyynen pennutussuunnitelmat yhä voimassa.

Lara tuli juuri auttamaan kirjoittamisessa. Se on yhä niin vauva että siitä on uskomattoman kiintoisaa seurata hiiren kursoria. Harmi vaan kun se ei ole lasimestarin lapsia eli näkyvyys näytölle on nyt vähän huono. Taidanpa siirtyä hyödyllisempiin toimiin eli tiskaamaan.

Tyynen kanssa ongelmia

Nyt ei paljon naurata... Tyyne-tyllerön, eli kasvattini Skazki Jelenan (OSH h 03 24 var) kotoa tuli viestiä. Tyyne ei ole juossut koko kesänä, mutta pissinyt kaikki paikat, mm. sängyt, sitäkin suuremmalla innolla :( Nyt alkaa sijoituskodilla olla hermot mennyt.

Vaihtoehdot ovat aika vähissä. Itselleni en pysty Tyyneä ottamaan, nykyinen asuntoni on liian pieni "vieraileville tähdille", ja uuteen muutan aikaisintaan n. kuukauden päästä, ehkä myöhemminkin. Eli lienee pakko antaa lupa leikkauttaa Tyyne... eli se niistä pentusuunnitelmista. Jos jollakulla on parempia ideoita, niin kertokaa!

Toivottavasti joku (Laura?) nyt ainakin innostuisi käyttämään Konsta-kolliani jollekulle tytölleen. Omalle Laralleni se on vähän turhan likeistä sukua, ja vaikka uskaltaisinkin kokeilla niin Konsta voi hyvinkin olla leikattu silloin kun Laran astutus on aikaisintaan ajankohtaista.

Pari kuvaa ja suunnittelua

Huomasin eilen, että Heikki Siltala http://www.heikkisiltala.com/ oli ottanut muutamia kuvia myös Konstasta näyttelyssä. Heikin sivuilta löytyy lisää näyttelykuvia, mutta tässä omat suosikkini.

Eilen olin muutaman muun BaJaVan, Sajamin ja Oricatin jäsenen kanssa kahvikupin äärellä suunnittelemassa syksyn yhteistä, jäsenille suunnattua luentopäivää. Suunnittelu etenee mukavasti, kannattaa seurata yhdistysten ilmoittelua.

Näyttelykuulumisia

Surokin näyttelyssä Helsingin Kaapelitehtaalla tuli vietettyä hikinen sunnuntai. Onneksi muistin millainen pätsi tuo näyttelypaikka on, joten vaikka ulkona ei järin lämmintä ollut, olin pukeutunut hellevaatteisiin.

Menestystä tuli tällä kertaa täysin yli odotusten. Tavoitteet tuli saavutettua ja vähän lisääkin.

Suurin yllätys oli, että Lara oli nuorten luokassa TP! Se sai kehuja, harmoninen tyttö kuulemma. Sattuipa sellainenkin ihmeellinen tapaus että TP-valinnassa tuomari pudotti kissan toisensa jälkeen kunnes jäljellä olivat kaksi minun kasvattiani, Konsta ja Lara. Siinä vaiheessa kasvattajalla meinasi pettää polvet alta kun tajuntaan kolahti että valitsee tuomari kumman vaan, niin kasvattini on paneelissa.

Eihän se Lara sitten enää paneelissa pärjännyt, hävisi lyhytkarvalle 2-0, mutta mitäpä siitä, hieno saavutus pitkäkarvalle joka tapauksessa. Ainoa huono puoli siinä oli, että koska tämä oli tyttösen eka näyttely, sitä pelottivat muut kissat, joille se sitten varmuuden vuoksi sähisi. Täytyy yrittää syksyllä terästäytyä ja näyttelyttää sitä enemmän, jospa se siitä vielä tottuisi. Pentuluokkaan kun ei saatu aikaiseksi tulla.

Maija sai sertinsä ja on nyt sitten IP. Sen korkeampaa tavoitetta en ole sille asettanutkaan, ehkä vielä joskus sen johonkin näyttelyyn tuon jos se ei liho liikaa, hieman tuli jo huomautusta elintasovatsasta. Laran pentumuonat ovat maistuneet parhaiten Maijalle. Maijahan ei suuremmin näyttelyistä välitä, häkissä se kaivautuu verhojen alle, mutta tuomarin pöydällä se on ihan nätisti, joten ihan täysin en poissulje sen näyttelyttämistä jatkossa, mutta ainakin toistaiseksi Maija pääsee näyttelyistä tauolle.

Sijoituskollini Konsta sai siitoshyväksynnän, mitä siis tultiin pääasiassa hakemaan. Eli nyt on sitten komea varianttipoika pitkäkarvatyttöjen käytettävissä jos kiinnostusta riittää. Se oli myös nuorten luokassa arvostelussa, tuomari pääosin tykkäsi, ainoa mistä tuli miinusta oli valkoisen määrä, on sillä hilkulla onko Konstassa valkoista tarpeeksi. Mutta oli mukavaa kuulla että en ole ainoa, jonka mielestä Konstan klassinen tabbykuvio on todella hieno! Muutenkin siitä on tulossa raamikas poika, ehkä yhtä iso kuin isoisä Nemosta.

Viimeinen L-pentu muutti

Vihdoin ja viimein viimeinen L-pennuista muutti eilen uuteen kotiin. Lakritsista eli Viirusta oli tullut jo varsin kookas nuoriherra, jolla on hienon vihreät silmät. Uusi koti vaikuttaa erinomaiselta, Viirusta tulee toivottavasti vielä hyvä kaveri kahden kotikissan kanssa.

L-pentuehan syntyi tuttavaperheeni luona sijoituksessa, eikä puolivuotiaasta pennusta luopuminen ollut enää helppoa. Kyllähän puolivuotias kissa vielä sopeutuu varsin nopeasti uuteen paikkaan, mutta toivottavasti jatkossa uudet kodit löytyvät vähän nuorempina. Tähän astinen ennätykseni taisi olla, että koti löytyi vasta lähes 5 kk:n iässä, mutta nyt on siis sekin lyöty.

Nyt kun se Tyyne alkaisi juosta... pelkään että pian on kollivaihtoehdot aika vähissä muuten. Toisaalta tietysti hyväkin, että pentueisiin tulee nyt väkisinkin aika pitkä tauko, kun on muutto ja muut syyskiireet edessä.