Tampereen kuulumiset

Sunnuntai meni Pirokin näyttelyssä assistenttina. Toki mukana oli yksi oma kissakin, eli sijoituspoikani Siegfried (Shilby Line's Sambal Oleg, OLH d 24) suoritti ensiesiintymisensä näyttelyssä. Olin positiivisesti yllättynyt! Poika on kehittynyt kivasti, toki korvia saisi olla enemmän, mutta niinhän pitkäkarvoilla lähes aina. Parasta siinä kyllä on luonne ja ensikertalaiseksi loistokkaat näyttelyhermot: poikaa ei pelottanut oikeastaan yhtään, ja tuomarinsa Lone Lundin se hurmasi aivan täysin. Lone otti pojan jopa TP-valintaan, missä tosin ei sitten ollutkaan enää mitään jakoa, mutta silti :-) Heidi eli sijoitusemäntä otti paljonkin kuvia, toivottavasti joukossa on jokin kelvollinen.

Myös kolme kasvattiani oli kisoissa mukana. Nexu hurmasi sekä agilityradalla että tuomarin pöydällä, vaikka ihan hitusen pitikin näyttää mieltä - sekin kun on nyt saanut ekan juoksunsa.

Greta oli myös kirjaimellisesti raahannut Noelin ja Morriksen (Skazki Noel ja Miroslav) mukaansa. Pojat ovat ISOJA :-D Molemmat selvästi kehittyvät vielä, minusta ne tietenkin olivat komeita mutta tällä kertaa tuomarilla oli tosi monta kissaa nuorten luokassa, ja vielä tasokkaampi vei voiton niistä.

Illalla ennen kotiinlähtöä kävin vielä Tyyneä ja Moeta katsomassa Emilian luona. Tyyne selvästi viihtyy, oli ihana nähdä miten mukavasti siellä menee. Tosi kivaa kun Tyyne hyväksyi seychellois-Moen uudeksi kaverikseen salamavauhtia. Jälleen kerran tuli todistettua, että itämainen ei sovi ainoaksi kissaksi. Toki harvinaisia poikkeuksia on, mutta yleensä näin se vaan menee. Tyynen edellisen kaverin Dimin avaustulokset saapuivat muuten hiljattain. Vaikka oman kasvatin kuolema nuorena (vähän alle 5-vuotiaana) on aina todella ikävää, niin toisaalta avauksen tulos oli minulle myös pieni huojentumisen paikka. Ilmeni nimittäin, että kyseessä oli synnynnäinen sydänläppien kehityshäiriö eli mitraaliläpän dysplasia. Sen verran olen ehtinyt ottaa selvää, että kyseistä vikaa esiintyy kissoilla, mutta ei ole ainakaan toistaiseksi mitään todisteita siitä, että se olisi perinnöllinen, eli se on vain harmillinen "valuvika" joita silloin tällöin vain syystä tai toisesta osuu kohdalle. Tämä oli minulle siis siksi pieni helpotus, että vaikka Dimiä itseään ei käytetty jalostukseen, niin sen veljestä polveutuu suuri osa kasvateistani, ja veljenlapsia on käytetty laajemminkin jalostukseen. Toki tilannetta pitää seurata, mutta tässä vaiheessa uskoisin kyseessä olevan yksittäisen tapauksen.

Dimi :-(

Pikainen tilannepäivitys illansuussa: Dimin tila meni hoitoyrityksistä huolimatta vain koko ajan huonommaksi, melko varmasti sydän petti ensin ja sitten seurauksena myös keuhkot. Valitettavasti armeliainta oli päästää Dimi nukkumaan ikiunta. Fiilikset ovat aika surkeat. Yhdessä omistajan kanssa sovimme, että sen ruumis lähetetään avattavaksi Eviraan, niin saadaan varma syy selville. Luultavasti sydänvika siis. Kissa oli vähän alle 5-vuotias, olisin kyllä suonut sille vielä monta tervettä vuotta mutta aina ei asiat mene niin kuin toivoo.

Pentuja toivottavasti tulossa mutta vähän myös huolta

Taimi on nyt sitten astutettu! Sulhasenkin nimen voinee jo mainita, eli kyseessä on CH Yrttitarhan Etruskisahrami, kutsumanimeltä Riksi, punainen (punatäplikäs) itämainen lyhytkarvakolli. Kaikki mahdolliset pennut ovat siis lyhytkarvaisia, joko itämaisia tai siamilaisia (variantteja). Luultavimmin yksivärisiä (Riksi lienee geneettisesti yksivärinen), todennäköisimmät (haamu)kuviot ovat täplikäs ja lempparini klassinen tabby. Mutta saa nyt nähdä, onko Taimi edes tiine, ainakin pariskunta on kovasti yrittänyt!
Jos hyvin käy, niin pentuja on odotettavissa marraskuun alkupäivinä.

Tämä on ollut ehdottomasti viikonlopun paras uutinen. Maanantaitani on varjostanut se, että sain tiedon Tampereelta: Dimi, suklaatäplikäs itämainen pitkäkarva Skazki Dmitri, kastraattipoika D-pentueestani on sairastunut. Vielä ei ole tarkkaa tietoa mikä sitä vaivaa, toivon parasta enkä uskalla edes ajatella muuta.

Vastapainoksi yksi kuva meiltä tänä aamuna. Mitä tekevät kissat, kun emäntä häipyy töihin? Ahtautuvat kaikki samaan pesään saunan lauteille, ja mulkoilevat sieltä Teroa tyyliin "eikö tässä talossa saa edes rauhassa nukkua"? Etualalla Lara, sen takana vasemmalla Maija, ja oikealla Dina. Sanokaa mitä sanotte, Maija ei tosiaankaan vastaa nykyistä extreme-ihannetta, mutta minusta se on yhä melkein 5-vuotiaana todella kaunis ja ylväs kissa! Ovathan nuo kaksi suklaista kaveriakin todella lutuisia, ja varmaan itse asiassa fiksumpia kuin hieman hömelö Maija, mutta jos veistoksellisuuspisteitä jaetaan niin Maija taitaa voittaa. Paitsi tietenkin silloin kun se tipahtelee kömpelösti alas milloin mistäkin...