Milana alustavasti varattu

Tänään kävi mukava nuoripari katsomassa Milanaa, ja se teki kaikkensa hurmatakseen itselleen kodin, kehräsi ja keikisteli. Temput tepsivät, neitonen on nyt alustavasti varattu :-) Jos nyt kaikki menee hyvin, niin se muuttaa kuun lopussa. Uudessa kodissa odottaa 3-vuotias kilpparityttö kaveria. Velipoika Miroslav etsiskelee edelleen omaa kotia.

Koetan kohta lisätä muutaman kuvan picasaan.

BaJaVan picnic-retki näyttää peruuntuvan, kellään ei ole nyt oikein intoa järjestää... pitää siis laittaa infoa BaJaVan sivuillekin. Itse töppäsin ja onnistuin saamaan teatteriliput juuri samalle päivälle. Joskus olisi hyötyä kalenterinlukutaidosta.

Parvekekuvia

Ilta-aurinko paistoi tänään niin hienosti parvekkeelle että päätin ottaa kuvia kissoista, jotka tietenkin pomppivat siellä aivan onnessaan. Siis toim. huom. meillä on tietenkin parvekelasit! Kuvat onnistuivat kohtuullisesti, osa vaan ylivalottui eli valoa oli vähän liikaakin. Tässä muutama paras pala, lisään vielä muutaman picasaankin kohta.

Milana poseeraa. Tämä neitonen on reipastunut huomattavasti, kiva kissa typykästä on tulossa! Se etsii yhä omaa kotiaan, lähinnä lemmikiksi.

Sitten meidän matami Dina, josta täällä onkin näkynyt harvemmin kuvia, korjataan nyt se puute!

Ja kolmantena myös meidän komistus Miroslav, joka samaten kuten siskonsa Milana, etsii yhä omaa kotia. Alustavaa kiinnostusta siitä on ollut, mutta katsotaan nyt.

Myös Maija ja Lara pomppivat parvekkeella mutta niitä en tällä kertaa saanut kuviin, vauhtia oli liikaa.

Helmikuun alkua

Elämässä ei tällä hetkellä juuri muuta tunnu olevankaan kuin pentuja, pentuja, mutta niinhän se menee kun kotona on kuusi riiviön alkua, jotka vasta opettelevat syömistä, hiekkalaatikolla käymistä jne... Syöminen alkaa olla vihdoin hallussa kaikilla kuudella, hiekkalaatikko sen sijaan on vielä välillä vähän hakusessa. Ohessa uninen ryhmäkuva, muutama kuva lisää on täällä http://picasaweb.google.com/svalkiai Perjantaina kävin Hyvinkäällä, isommat pennut ovat jo 9-viikkoisia ja ne saivat ensimmäiset rokotuksensa. Ohessa muutamia Leenan & Jarin ottamia kuvia, muutaman oman otokseni lisäsin myös picasaan.

Pojat yllä. Molemmat ovat oikein hurmaavia, mutta lila Maksim vaan kaunistuu päivä päivältä!

Koko riiviölauma.

Miroslav on (haamu)kuvioltaan ticked tabby :-) Se on rekisteröity yksivärisenä, mutta jos joku sen näyttelyyn joskus veisi niin sitten voisi harkita värintarkastusluokkaa.

Marina.

Isommista pennuista kaikki muut paitsi Milana etsivät yhä omaa kotia.

Pienemmistä pennuista on tullut melko paljon kyselyitä jo tässä vaiheessa. Kolme on nyt alustavasti varattu, mutta omaa kotia etsivät ainakin suklaa klassinen tabby pitkäkarvapoika Natan, ja molemmat suklaatäplikkäät valkoisella, Nimfadora ja Nadir, ne ovat lyhytkarvoja.

Kuvausharjoituksia, pentuja ja uutta kotia etsiviä

Kiitoksia Jarille ylläolevasta kuvasta, jossa ovat M-pentueen Maksim (lila itämainen pitkäkarva, etsii yhä kotia) ja emo Tyyne.

Kävin myös itse torstaina Hyvinkäällä kuvaamassa 7-viikkoisia M-pentuja, ja eilen räiskin kuvia 2,5-viikkoisista N-mönkiäisistä meillä kotona. Laitoin joitakin kuvia myös picasaan http://picasaweb.google.com/svalkiai . Käykää sieltä katsomassa, mutta tässä vaan pari näytettä.

N-pennut 2,5 viikkoa.

Kauheat varpaita purevat lilamonsterit... ;-D ähhähää, tuo pahempi monsteri jää näillä näkymin synnyinkotiinsa Leenalle. Muut M-pennut etsivät yhä rakastavia koteja.

Sellaisen ikävän uutisen sain tänään, että 4-vuotias kasvattini, itämainen pitkäkarvapoika Dimi, ei ole sopeutunut uuteen kotiinsa. Siellä on ennestään liikaa kissoja :-( Vähän aavistelin pahaa kun sen sinne luovutin, mutta toivoin parasta. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että Dimi tarvitsisi kodin, jossa on korkeintaan yksi kissa ennestään, myös rauhalliset koirat tulevat kyseeseen.

Kuvausillan satoa ja N-pennuilla nimet

Riviin järjesty! Myönnetään, kuva on lavastettu ;)

Isoin poika, Noel, oli linssilude :)

Sanon suoraan: minusta tuollaisten 2-viikkoisten pentujen kuvaus on TOSI hankalaa. Emo rääkyy vieressä jos pentuja nostaa, kun ne piipittävät, ja valoa ei talvi-iltana ole yhtään, joutuu räiskimään salamalla... yritän uudestaan viikonloppuna. Kuvat eivät tee oikeutta klassisten tabbyjen kuviolle, ja jännä kyllä huomata, pitkäkarvoja ne taitavat olla jo siksikin, että kuvio ei erotu ihan niin hyvin kuin lyhytkarvapennusta.

Muuten menee taas kivasti. Viime viikko oli melkoista vuoristorataa, emolla maha löysällä ja pennut kasvoivat vähän miten kuten, mutta nyt kanadieetin ja attapektiinin ansiosta emon tuotokset alkavat olla kiinteämpiä ja pennut ovat pari viime päivää kasvaneet oikein mukavasti ilman mitään minun puuttumistani asioihin.

Nyt keksin pennuille nimet kun niillä alkaa jo hieman näkyä luonne-eroja. Karvanpituuksista en ole edelleenkään satavarma, värit nyt tuskin enää muuttuvat.

Eli saanko esitellä:

Tytöt Nereida – OLH b 22, Nimfadora - OSH b 03 24 var, Ninel – OLH b 03 22.
Pojat Noel – OLH b 03 22, Natan – OLH b 22, Nadir - OSH b 03 24 var.

Nummelaa ja korvatulppia

Olimme esittelynäyttelyssä tänään Nummelassa, mukana Lara edustamassa itämaisia pitkäkarvoja, ja Dina ocicateja. Meni ihan ok. Dinan mielestä vaan sen kanssa esiintynyt egyptin mau oli ihan yäk, sille piti sihistä. Tosin puolustaudumme sillä, että mau aloitti ;-)

Larakin oli vähän rutisevalla tuulella vaihteeksi, ei tosin ihmekään kun mielessä olivat vaan ihanat kollipojat eivätkä mitkään ihme näyttelyt. Mutta siinähän se meni päivä ja Manxrengasta ei voi muuta kuin kiitellä hyvistä järjestelyistä.

Tosi mukavaa oli myös nähdä Suomen ekaa seychellien pitkäkarvaa eli omaa kasvattiani Esteriä (Skazki Esfir) pitkästä aikaa. Esteri on minusta tosi kaunis kissa, vaikka itse sanonkin, mutta valitettavasti sillä ei ole mitkään superhyvät näyttelyhermot. Tällä kertaa se kuitenkin käyttäytyi edellisiä kertoja paremmin, joten voi olla, että sitä tulevaisuudessakin nähdään näyttelyissä ainakin silloin tällöin.

Joko Lara vasta harjoittelee tämän ekan juoksunsa kanssa, tai sitten minulla on hurjemmat univelat kuin luulenkaan... Nukuin nimittäin viime yön varsin hyvin, vaikka samassa kaksiossa kanssani oli juoksuaikainen itämainen :-O Tosin makuuhuoneen ovi oli kiinni, ja korvissa tulpat, mutta silti. Tosin neljän aikaan aamulla heräsin ja aloin miettiä, heräänkö tulpat korvissa herätyskelloon. Tosi fiksua.

Liitteenä oleva kuva tarkoittaa, että olen alkanut opetella uuden kamerani käyttöä, kuvassa itämaiseni eilisiltana. Lara alkaa olla melkein Maijan kokoinen. Ei kai pitäisi enää ihmetellä, että vauvani aloitti juoksut... Koetan jatkaa kameraan tutustumista pikkuhiljaa.

Väärä kissa juoksee

Heh, näinhän tämä aina menee... eilisiltana juuri pääsin kehuskelemaan kasvattajakollegalle, että "ei meidän pikkuneiti vielä mitään pojista tajua". Kun olin päässyt kotiin, niin arvatkaa kuka sanoi kovalla äänellä "MOAUH". Lara tietenkin. Sen mielestä siis pari päivää vajaat 8 kk vanhana on täysin sopiva aika alkaa haaveilla kolliseurasta. Saa nyt nähdä, miten usein tätä riemua saamme kokea. Olin ajatellut astuttaa Laran aikaisintaan Turun näyttelyn jälkeen, mutta pitää nyt katsoa myös sen mukaan, miten usein sillä on juoksu.

Se on kyllä isokokoinen ikäisekseeen, mutta minun puolestani se saisi vielä pari kuukautta harrastaa kasvamista ennen kuin ryhdytään pentuja tekemään.

Huomenna olemme siis Laran ja Dinan kanssa esittelynäyttelyssä Nummelassa. Toivottavasti Laraa jänskättää näyttely sen verran, ettei se vetäisi hirmuisia jodlauksia siellä. Muuten käy sääliksi sekä yleisöä että muita näytteilleasettajia.

PS. Uusi kamera on haettu eilen kaupasta. Yritän viikonlopun aikana alkaa harjoitella sen käyttöä.

Hieman valoisammalta näyttää...

...siis paitsi ulkona ihana auringonpaiste, niin suunnitelmatkin näyttävät ehkä sittenkin toteutuskelpoisilta, kiitos ihanien kasvattajakaverieni avun!

Tyyne lähtee luultavasti jo viikonloppuna kollin luo, kollin omistajat todella ystävällisesti suostuvat ottamaan sen luokseen ainakin joksikin aikaa, nyt sitten toivotaan että kollin haju saisi aikaan juoksuajan... Juttelin eilen sijoituskodin kanssa, osa pissailuongelmasta voi johtua myös siitä, että talouden vanhin kissa terrorisoi nuorimmaista eli Tyyneä, eikä välillä edes päästä sitä hiekkalaatikolle.

Alan kallistua seuraavaan ratkaisuun: yritetään nyt saada jotenkin Tyynelle ne pennut, mutta sen jälkeen se steriloidaan ja sille etsitään uusi lemmikkikoti, vaikka oman pentunsa kanssa jos kaikki menee hyvin. Vielä tässä on monta mutkaa matkassa, mutta yritetään nyt toimia näin.

Uusi kamera on nyt tilattu, enää on kiinni siitä että milloin ehdin sen hakea Ruoholahdesta.

Kamera?

Olin tilannut netin kautta kameran, no, tänään tuli sitten tieto että ko. malli on liikkeestä loppu eikä uusia ole tulossa. Eli takaisin lähtöruutuun, kamera risa eikä ole uutta... Saa muuten antaa vinkkejä hyvästä digikamerasta. En halua järkkäriä, mutta ns. paremman pokkarin jolla saisi kissakuvat jotenkin onnistumaan.

Tyynen kanssa säätö jatkuu. Lähipäivinä lienee pakko tehdä jokin päätös suuntaan tai toiseen.