Skazki Q-pentue syntynyt

Tälle pentueelle tuskin tulee oikeasti Q:lla alkavia nimiä - nimittäin yleensä nimeän pennut slaavilaisten teemojen mukaan (paitsi tuo viimeisin Eddings-pentue eli P ;-D)) - ja venäjässä ei ole Q-kirjainta!

Mutta joo, asiaan. Eilen kello 11.30 tuli hälytys lähteä kätilöimään Iiristä Männikköön, olisin joka tapauksessa ollut menossa tarkistamaan tilanteeen eilen kyllä. Iiriksellä oli selviä supistuksia, mutta ne vain jatkuivat, jatkuivat ja jatkuivat. N. 14.15 alkoi ensimmäisestä pennusta näkyä sikiöpussi, sitten kohta häntä. Ja sitten se häntä näkyikin seuraavat kolme tuntia... yritin varovasti vetääkin siitä, mutta seurauksena oli vain kalvojen rikkoutuminen. Lähdettiin lääkäriin siinä vaiheessa. Lääkäri sai IHME kyllä kiskottua elävän pennun ulos (sen jälkeen kun oli ensin käyty röntgenissä ja tsekattu kokonaistilanne, pentuja näkyi röntgenin avulla yhteensä 5) n. kello 17.40. On tosiaan pieni ihme, että pikku kaveri on yhä hengissä, niin monta tuntia se vietti synnytyskanavassa! Kotiin päästyä sen paino oli 110 g, joten isohko kaveri itämaiseksi! Karvanpituudesta en vielä kenenkään kohdalla sano mitään varmaa, mutta väriksi veikkaisin b 03 24 eli suklaatäplikäsvalkea, ja sukupuoleksi uros.

Sen jälkeen Iiris sai oksitosiinia piikin, minkä jälkeen seuraavat 2 pentua syntyivät melko helposti ja nopeasti, n. klo 18.30 ja 18.45. Molemmat ovat jonkin sortin suklaakuvioisia, veikkaisin että suklaa ticked tabbyjä, uros 105 g ja naaras 107 g. Tytöllä ovat takajalat vähän hassusti vinksallaan, luulen että ne korjaantuvat itsestään, eli veikkaan että luovutusikään mennessä niistä ei enää huomaa mitään outoa, yleensä vastaavissa tapauksissa on tietääkseni käynyt niin? Täysin terve ja todella pippurinen tapaus muuten, närkästyneenä huutaa jos asiat eivät mene sen mielen mukaan.

Tämän jälkeen supistukset loppuivat kuin seinään, toisesta oksitosiinipiikistä huolimatta. Ultrattiin, ja näkyi kaksi hyvää sykettä. Tehtiin päätös odottaa tätä aamua. Yön aikana ei tapahtunut mitään, aamulla kello 8.40 alkoi supistaa uudestaan. Koska mitään ei tapahtunut, niin mentiin kello 11 maissa valmiiksi varattuun aikaan uudestaan lääkäriin. Leikata ei enää kannattanut, koska toinen pennuista oli jo tosi lähellä synnytyskanavassa. Eli kaksi viimeistä syntyivät myöskin lääkäriasemalla, mutta valitettavasti ne olivat ehtineet menehtyä hapenpuutteeseen.

Nyt on helppoa olla jälkiviisas ja jossitella, että jos olisi leikattu jo eilisiltana, niin olisi saatu ne kaksi viimeistäkin elävänä ulos. Toisaalta siinä tapauksessa Iiris saattaisi olla nyt huomattavasti heikommassa kunnossa kuin nyt. Iiris vaikuttaa nyt aika uupuneelta, mutta on vähän suostunut jo syömään, käynyt hiekkalaatikolla ja imettää tyytyväisenä kolmea pirteää pentua. Emme saa koskaan tietää, miten helposti tai vaikeasti keisarileikkaus olisi sujunut, siksi parempi yrittää olla jossittelematta ja yrittää iloita kolmesta pirteästä pennusta. Ja tietenkin toivoa, että nämä pienet ihmeet pysyisivät elävinä ja terveinä! Tämä pentue nimittäin jää isä-Maksin ainoaksi, sen eka pentue epäonnistui, ja nyt Maksi on jo leikattu.

Kotona P-pennut siirrettiin pois pahvilaatikkopesästä kun ne alkoivat käyttää sitä hiekkalaatikkona. Oikea hiekkis ei vielä kiinnosta (paitsi paakkuuntumattoman hiekan syönti sieltä), märkämuonakokeilut on aloitettu, vaaleampi tytöistä eli "Roosa" oli ainoa joka söi vapaaehtoisesti, muille piti tunkea puolipakolla pienet maistiaiset suuhun. Lara on hermoraunio kun sen vauvat, varsinkin tummin poika eli "Tomppa" vilistävät ympäri lattiaa. Lara haluaisi siirtää ne olohuoneen nojatuolin alle "turvaan", tajuamatta, että eiväthän ne siellä mitenkään pysyisi. Meillä, tai varsinkin Terolla, on asiasta eriävä mielipide. Pentu, joka ei vielä osaa käydä hiekkalaatikolla, ei ole kauhean hyvä idea olkkarissa, missä on kaikkia kivoja tyynyjä ym. pehmeitä koloja pissittäväksi...

Huoh. Onneksi tämä sottapyttyvaihe ei ikinä kestä kovin kauaa!

Olen ottanut jokusen kuvankin vastasyntyneistä muuten (tiketeillä molemmilla aika kivat korvanasennot ja pään muodot), mutta en nyt pysty siirtämään niitä koneelle. Yritetään lähipäivinä.

Iirikselle pentuja ja Maksi pois kollilistoilta

Kävin eilen Iiristä katsomassa, ja jos se ei nyt ole tiine, niin parempaa hämääjää ei ole keksittykään! Nisät ovat hirmuiset, ja masukin näyttäisi jo vähän kasvaneen! Suklaa- ja mahdollisesti lilaitämaisia on siis tilauksessa, toivottavasti edes osa pitkäkarvaisina, myös lyhytkarvaiset variantit tietenkin mahdollisia. Salaa toivon mukaan edes yhtä naamiota, ovat ne hauskaa vaihtelua vaikka itämaiskasvatukseen keskitynkin.

Maksi pääsee kulkusistaan eroon tänään. Se on kyllä ollut erittäin helppo kolli, vuosi ja 2 kk kohta ikää, ja yhtään merkkailua ei ole ilmennyt. Toisaalta tyttöseuran makuun päästyään ilta- ja yökutsulaulut ovat olleet välillä melkoisia, joten helppo oli antaa leikkauslupa kun kuitenkin kaksi morsmaikkua on nyt tiineenä, Iiris ja Mummeli-kissalan Tilda, pitää uskoa että ainakin jompikumpi tytöistä saisi onnistuneen pentueen. Iiris oli ainakin oikein hyvinvoiva ja kiiltävässä turkissa.

Mummeli-kissalassa on uusi pentue, voi hyvällä syyllä sanoa "lapsenlapsiksi", niiden emo on Tildan sisko Hilda (suklaakilpparitäplikäs bicolour), eli samaten Iiriksen siskopuoli, ja isä on Skazki Isidorin jälkeläinen "Monni". Toisin sanoen sukutaulusta löytyvät veljekset Skazki Isidor (isoisä) ja Illarion (iso-isoisä toiselta puolelta), eli pentue voisi olla melkeinpä omani ;-) Sukusiitosprosentti pysyy onneksi järjen rajoissa, koska pentueen isoäidit Ada ja Muska ovat eri linjoista. Sain ekoja kuvia Paulalta, sanoisin että lilatäplikäs (tai tosi vaalea suklaatäplikäs?) itämainen, lilavalkea bicolour itämainen, ja kolme naamiota. Ainakin yksi naamioista lienee SYL tai SYS. Mutta nämä veikkaukset voivat vielä mennä metsään, vastasyntyneiden kuvista värien veikkaaminen on varsin vaarallista.

Lara paisuu meillä kotona kuin pullataikina, n. viikko jäljellä laskettuun aikaan. Alan hieman perua puheitani pienemmästä pentueesta kuin viimeksi, tosin veikkaaminen on aika vaikeaa. Jännittävää!

Iiris astutettu uudestaan ja pentukuvia

Käykääpä kurkkimassa pari uuttakin pentukuvaa O-pennuista täältä:

http://akoyankissala.blogspot.com/

Kuten Annakin kirjoittaa, tosiaan punainen klassinen tabbytyttö Oneida etsii sijoituskotia. Se on sen verran lupaava ja niin namuisen värinen, että mielelläni teettäisin pentueen sillä.

Oskar-veli on myös kotia vailla, tärkeintä on rakastava koti, mutta toki ilahdun kovasti jos sitä joku jaksaisi pari kertaa näyttelyyn raahata, ja jos hermot kestäisi pitää sitä leikkaamattoman hetkisen niin ehkä sille saattaisi olla morsiankin tiedossa. Eli jonkinlainen osasijoitussopimuskin edullisin ehdoin on mahdollinen, muttei välttämätön.

Lara on hyvinkin tiineen oloinen, vähän turhankin rauhallinen, toivottavasti kaikki on hyvin. Pitää tarkkailla sitä hyvin...

Vein Iiriksen torstaina Turkuun Maksin luo ja hain sen eilisiltana pois. Pari vuorokautta nuoripari oli pitänyt kivaa, sen jälkeen Maksi oli liian uuvuksissa jatkaakseen vaikka Iiriksellä selvästi juoksu vielä jatkuikin... mutta tällä kertaa siis meni paremmin sikäli että astumisia oli selkeästi enemmän, toivottavasti tällä kertaa myös tuli pentuja. Jos tulee, niin ne syntyvät helmikuun loppupuolella.

En ole ehtinyt tai jaksanut väsätä mitään hienoja joulukortteja tänäkään vuonna, mutta kiitos kaikille jotka ovat minulle kortin lähettäneet. Tätä kautta haluan toivottaa kaikille höpinöideni lukijoille Oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua, ja Onnellista, Onnellista Uutta Vuotta!

Hyviä uutisia Larasta, huonoja Iiriksestä

Kävin eilen Iiristä katsomassa. Ihme juttu: nisät helottaa edelleen kuin vuodenaikaan sopivasti jouluvalot, mutta mahaa ei ole tullut YHTÄÄN, ja juoksua näyttäisi aloittavan :-( Ainakin mouruaa ja perheen kastraattipoika mokoma astuu sitä parhaansa mukaan. Eli harmillista kyllä, oireet viittaavat valetiineyteen, uusintareissu Turkuun lienee tiedossa lähipäivinä. Jos ei toisella yrityksellä Maksin kanssa onnaa, niin sitten pitää varmaan jo vaihtaa kollia.

Onkin viime vuodet mennyt ihan älyttömän hyvin, vuosikaudet on ollut niin onnellinen tilanne että tyttöni ovat tulleet kertalaakista tiineeksi. Viimeksi on ollut vastaavia ongelmia ihan kasvatusurani alkuvaiheessa, Ninnin eka pentue oli tosi helppo mutta toista ei meinattu saada ensin alulle millään...

Olisi tässä kieltämättä muitakin joulukiireitä kuin Iiriksen kuskailu Turkuun ja takaisin, mutta ei auta, parempi hoitaa asia nyt kuin lykätä sitä - varsinkin kun Maksin käytös pahenee koko ajan pikku hiljaa, se tuskin on enää kovin pitkään leikkaamaton.

Lara sen sijaan vaikuttaa hyvinkin tiineeltä. Nisät ovat kasvaneet ja painoakin on jo tullut lisää. Koska astutuksesta on vasta n. kolme viikkoa, en uskalla olla satavarma mutta toivotaan parasta!

O-pentueen varaustilanteesta: kilppari Olga jää näillä näkymin synnyinkotiinsa Annalle. Punaisesta Oneidasta on yksi potentiaalinen kysely (Katja, palaan asiaan kun kiireiltäni ehdin ;). Oskar-simskupoika etsii vielä varmasti kotia. Uusia kuvia toivon saavani pian... Koetan myös kotisivuja päivittää viimeistään jouluna.

Lara, Iiris ja pennut

Pahoitteluni kun tämä blogipäivitystahti on nyt kamalan huonoa. Välillä vaan muu elämä ottaa pahan niskalenkin koneella istumisesta. Kirjoitan lisää ja julkaisen vihdoin kuvia lähipäivinä, mutta suurimmat uutiset ovat seuraavassa:

Turun näyttely meni hienosti, Dina oli III kategorian paras veteraani, ja Maksi sai sertinsä.

O-pentue olivat aivan hurmaavaa joukkoa. En osaa vielä päättää, kumman tytöistä sijoittaisin, eli kiinnostuneet voivat kysellä kumpaakin ;-) Poika lienee todennäköisimmin suklaanaamio.

Iiristä kävin katsomassa tiistaina. Tiineeltä näyttää, eli Skazki P-pentue syntynee 5.1. tienoilla!

Lara kävi maanantaista torstaihin treffeillä Siegfriedin kanssa. Nyt jäämme jännityksellä odottamaan mahdollisia tuloksia. Ja nyt nukkumaan, lisää juttua ja niitä kuvia toiste!

Viikonloppuna Turkuun

Blogista voisi päätellä, etten muuta teekään kuin juoksen Turku - pk-seutu -väliä ;-) Oikeastaan se ei mene ihan niin - viime viikolla iski aikamoinen lentsu (ei sika mutta ihan tarpeeksi kipeä olin silti), ja sitten tällä viikolla olin neljä päivää lomalla Roomassa, kissa-asioista kirjoittaminen ja yleensäkin sähköinen yhteydenpito on jäänyt vähille.

Mutta huomenna siis vaihteeksi Turkuun ja jee, Piikkiöön, vihdoinkin näen pennut livenä! Toivottavasti saan myös otettua edes jotain siedettäviä kuvia.

Sunnuntaina sitten ollaan Dinan ja Maksin kanssa Turokin kissanäyttelyssä, itse häärään assarina vaikka se toipilaana ja reissusta väsyneenä ei ehkä maailman fiksuinta hommaa olekaan...

Lara on taas kuin se ei ikinä olisi pillereillä ollutkaan. Eli se on taas aloittanut tutun juoksutahdin, reilu viikko älämölöä, vajaa viikko taukoa ja taas alkaa mouru. Veisin sen mielelläni jo viikonloppuna Tampereelle treffeille Siegfriedin kanssa, mutta erinäisistä yhteensattumista johtuen pääsen viemään sen vasta maanantai-iltana. Toivottavasti on silloin yhä kunnon juoksu päällä.

Kuvaterveisiä Länsi-Suomesta

Sain vihdoin aikaiseksi siirtää koneelle reilu viikko sitten ottamani kuvat Maksista, eli pikaisesti räpsäistyt kuvat isukkiehdokkaasta Maksista reissulta, kun hain Iiriksen pois Turusta.

Toin tuliaiseksi kissanminttuampparin, joka ei ollut kiinnostanut meidän kissoja, sitä siis meillä oli vaan nuuhkaistu. Maksiin se meni täydestä kuin väärä raha :)

Sitten taas vähän vanhempaa "Skazki-tuotantoa", Aarre eli Skazki Fjodor Dostojevski B-pentueestani (vanhemmat Kissamos Ares x CH Skazki Vasilisa Prekrasnaja). Kiitos Susselle taas kuvasta.

Piikkiöön tuoreelle O-pentueelle kuuluu hyvää. Koska punatabby onkin tyttö, piti sille keksiä uusi nimi: Oneida. Kiitos vaan Eve mietintäavusta!

Kaikki kasvavat hyvin, emolla riittää maitoa ja se on hyvin huolehtivainen. Koputan puuta että jatkossakin menee kaikki yhtä hienosti!

Kollit, Iiris ja kohta toivottavasti pentuja Taimilla

Elämme jännittäviä aikoja. Taimilla (Chat de Nacre's Daryl Hannam) on tänään laskettu aika, ja kovasti se jo merkkejä antaa että varmaan jo huomenna on jotain uutta kerrottavaa viimeistään.

Taimin pennuthan syntyvät minun kasvattajanimelläni, mutta kannamme vastuun yhdessä sen kodin eli Annan kanssa, Annalla kun on jo kokemusta sijoituskotina toimimisesta ja oma kasvattajanimikin. Koska Taimi ja pennut sijaitsevat Annan luona Piikkiössä, niin minun roolini on toki virallisena kasvattajana olla päävastuussa, mutta Annan vastuulla on se päivittäinen hoito. Toisin sanoen, kyllä minultakin saa pennuista kysellä jahka ne nyt ensin saadaan maailmaan, mutta myöhemmin Annalta kyllä saa ajantasaisempaa tietoa pentujen luonteista ym. Toki yritän niitä käydä säännöllisesti katsomassa, mutta varmaan en pääse Piikkiöön niin usein kuin haluaisin. Jos itse saisin päättää, kävisin kerran viikossa, mutta käytännön järjestelyjen takia varmaan realistisempaa on parin kolmen viikon välein.

Mutta toivotaan nyt ensin, että kaikki tulevat elävinä ja terveinä maailmaan! Peukut ja varpaatkin pystyyn!

Hain Iiriksen eilisiltana Turusta. Otin lisää kuvia Maksista, koetan lähipäivinä siirtää ne koneelle, jos joukossa on jokin kelvollinen niin laitan tänne. Maksi on kyllä kehittynyt edukseen, sillä on aika hyvä ilme ja se lila turkki on vaan niin kaunis!

Sain muuten pari päivää sitten myös Marinasta, Maksin siskosta, uusia kuvia, laitan nekin lähipäivinä tänne :-)

Kotisivulleni muuten vihdoin päivitin tuoreet kuvat muistakin kolleistani, käykääpä katsomassa. Nyt on siellä edes kasvatuskissat kuvineen ja sukutauluineen suht hyvin ajan tasalla, ainahan sitä voisi parempia kuvia saada mutta nyt on edes siedettävät kaikista. Mutta uusiakin saa ottaa, mikä mainittakoon pienenä painostuksena paitsi itselleni myös sijoituskodeille ;-)

Iiristä taisi ottaa pannuun sulhasen luota lähtö, se huusi koko matkan Turusta Pasilaan. Se siitä rentouttavasta junamatkasta... hassua, sillä menomatkalla Turkuun se oli hiiren hiljaa.

Seuraavat kolme viikkoa nyt sitten odotellaan ensimmäisiä merkkejä, onko Iiris tiine. Jos on, niin laskettu aika on 5.11. eli loppiaisaattona.

Iiris astutettu

Ensin kehno, mutta tuore kuva Maksista. Siitä on tullut muuten ihan komea, mutta silmien värissä on toivomisen varaa. Onneksi Iiriksellä on hyvänväriset silmät, eli jos pentuja tulee niin täytyy toivoa etteivät kaikki saisi isänsä silmienväriä.

Olipahan viikonloppu... hartiat ja yläselkä ihan jumissa, varmaan osittain kaikesta junassa istumisesta... eli vaikka toisaalta harmi etten tänään päässyt Piikkiöön Taimia katsomaan, niin toisaalta hyvä että tämä päivä meni ihan kotosalla.

Perjantai-iltana siis vein Iiriksen Turkuun Maksin luo. Iiris oli heti juonessa mukana, alkoi tutkia reippaasti paikkoja ja sanoi "kurr" kollille. Maksi sen sijaan kauhistui: "apua, vieras kissa reviirillä", ja sähisi ja murisi tytölle. On vaan nuo nuoret kollipojat välillä niin ihastuttavan pöljiä että! Maksihan on jo 11 kk, ja on viime viikkoina alkanut öisin laulella yms. eli sukukypsä pitäisi olla jo, ja yleensä kollini ovat kyllä jo 8 kk:n iässä saaneet tyttöjä tiineeksi. Maksi sen sijaan ei aluksi tuntunut tajuavan homman nimeä sitten millään. Se vaan pyrki pois samasta huoneesta tytön kanssa, eikä halunnut olla sen kanssa tekemisissä ollenkaan. Koska kuitenkaan ruumiita ei näyttänyt olevan tulossa, hyppäsin junaan ja yöksi kotiin.

Lauantaiaamuna sitten Kissaliiton syysliittokokoukseen Tampereelle. Edustin BaJaVaa, eli minulla olisi periaatteessa ollut puheoikeus omaa rotua koskevassa asiassa. BaJaVahan teki Siam-Orient ry:n tuella sääntömuutosehdotuksen tämän kokouksen käsiteltäväksi. No, minä olin vähän epäonninen edustaja: oli ennalta sovittua iltamenoa, jonne olin luvannut mennä jo ennen kuin minut valittiin edustamaan BaJaVaa - ja kävi juuri niin kuin pelkäsin: minun piti lähteä pois Tampereelta ennen kuin sitä meidän asiaa ehdittiin pitkän asialistan loppupäässä käsitellä... Onneksi kuitenkin ehdotus meni läpi! Eli uusi sanamuoto astuu voimaan 1.1.2010:

2.6.7
SRK KATEGORIA 4 KASVATUSSÄÄNNÖT:
vanha muoto: Kahden varianttikissan lyhytkarvaisen jälkeläisen saa yhdistää vain pitkäkarvaisen kanssa.
1.1.2010 alkaen uusi muoto: Varianttikissan saa risteyttää vain itämaisen pitkäkarvan / balineesin / seychellien pitkäkarvan kanssa, tai varianttikissalla, joka sukutaulunsa tai DNA-testituloksen perusteella kantaa pitkäkarvageeniä.

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa - no, helpottaa pitkäkarvakasvatusta, jossa varsinkin pitkäkarvakolleista on lähes aina pulaa. Jos joku ei ymmärrä, mistä on kyse, niin voin joskus pyynnöstä vääntää rautalangasta :-)

Mitä tulee Maksiin ja Iirikseen, vihdoin tänään aamuyöllä alkoi tapahtua! Maksin koti oivalsi kokeilla, että mitä tapahtuu, jos kissat päästetäänkin tutkimaan koko kämppää - ja kas, Maksi oivalsi mitä siltä vaaditaan! Sitä vaan ahdisti olla "pienessä" tilassa - kasvattajan on nyt vaan pakko huomauttaa että YLEENSÄ kollit astuvat paremmin ollessaan vain yhdessä huoneessa naaraan kanssa, mutta Maksi on kai se poikkeus, joka vahvistaa säännön. Ja sitäpaitsi ei se tila edes ollut mikään kamalan pieni...

Koska vasta tänä aamuna ensimmäiset todistetut astumiset tapahtuivat, ja yön riekuttuaan kissat nukkuivat päivän, niin päätin hakea sittenkin Iiriksen kotiin vasta huomenna. Eipä kai yhdestä lisävuorokaudesta tässä tapauksessa voi haittaakaan olla.

Nyt vaan sitten en ehtinyt nähdä Taimia ennen pentuetta... no, toivottavasti kaikki menee hyvin. Näen painajaisia 7 punaisesta pojasta ja toivon olevani väärässä :-)

Sinkoilua edes takas - sunnuntaina kyyti Turkuun?

Huaah. Miksi kaikki asiat tapahtuvat aina päällekkäin? Tänään siis vien Iiriksen Turkuun, muuten sinne voisi jäädä pyörimäänkin vaikka yöksi, mutta kun jo lupasin mennä lauantaiaamuna Tampereelle BaJaVan edustajana liittokokoukseen. Siellähän sitten minulla on puheoikeus omaa rotua koskevissa asioissa, mutta ei äänioikeutta.

Eli sinkoilua edestakaisin ja junamatkailua on siis perjantai-ilta ja lauantaikin.

Sunnuntaina ajattelin kyllä sitten kaikessa rauhassa hakea Iiriksen takaisin, kävi Maksin kanssa miten kävi. Saisin auton lainaan mutta hirvittää lähteä yksin - haluaisiko kukaan lähteä seuraksi? Käytäisiin samalla myös Taimia katsomassa Piikkiössä, Taimin pennut syntyvät nyt päivänä minä hyvänsä, itse veikkaan kyllä vasta ensi viikkoa, virallinen laskettu aika (66 vrk) on tiistaina.

Iiris ja Maksi ne yhteen soppii eli muutos pentuesuunnitelmaan

Iiris (Skazki Ninel) aloitti tiistaina toisen juoksunsa. Ikää sillä alkaa olla tarpeeksi pennutusta varten, ja toisaalta myös tammikuun alkupuolella mahdollisesti syntyvät pennut syntyisivät minulle ihanteelliseen aikaan töiden kannalta.

Olen jo hetken aikaa hautonut ja miettinyt, että kääntäisinkö kelkkani ja luopuisinko haaveestani saada Iirikseltä ihastuttavia valkolaikkukilpparityttöjä... kyllä toisaalta vähän riipaisee luopua haaveesta, mutta piti nyt ottaa järki käteen. Olin siis ajatellut käyttää ulkopuolista balineesikollia, mutta päätinkin nyt kokeilla sittenkin Iiriksen astuttamista omalla kollillani, eli Maksilla (Skazki Maksim, lila itämainen pitkäkarva). Tässä kun on nyt minusta riippumattomien syiden takia käynyt niin, että luultavasti kukaan muu ei lähiaikoina ole käyttämässä Maksia, ja en usko, että sekään on enää montaa viikkoa leikkaamatta, sekin on alkanut viime aikoina esittää sen verran kollin elkeitä.

Eli huomenna illalla lähden viemään Iiristä Maksin luo treffeille Turkuun, ja toivotaan sitten että nuoripari, molemmat ensikertalaisia, ymmärtävät mistä on kyse :-) Uskallan tällaista yhdistelmää suunnitella siksi, että vaikka molemmat ovat omia kasvattejani, ne ovat jo varsin kaukaista sukua toisilleen, eli sukusiitoskerroin pysyy aivan järkevissä rajoissa.

Jos käy hyvin, niin pentujen todennäköisin väri on suklaa ticked tabby tai suklaatäplikäs, valkolaikkuisena tai ilman laikkuja. Toki salaa toivon myös lilaa, yksivärisiä ja kenties myös naamiopentuja, mutta niitä tulee sitten vaan tuurilla!

Morriksen kulkusten lähtölaskenta

Niin se aika rientää - eli Tyynen ja Peten suloiset pikku vauvelit ovat järkyttävän kokoisia kollinrötkäleitä :-) Ikää siis vähän reilut 10 kk. Turusta ei ole kuulunut mitään kummempia, eli olettaisin Maksin käytöksen olevan vielä siedettävää. Toisin kuin Morriksen (Skazki Miroslav, punainen ticked tabby bicolour) - Morris pääsee eläinlääkärin pöydälle maanantaina, kastraatioaika on siis varattu, jollei nyt viikonloppuna ilmaannu jostain sille tyttöystävää (eli jos joku on kiinnostunut käyttämään komeaa varianttipoikaa kasvatukseen, niin nyt on kirjaimellisesti viimeiset hetket kertoa se minulle, leikkausta voidaan HIEMAN lykätä tarvittaessa).

Morris siis lauleskelee karmivia aarioita kaikki illat ja aamut, on erittäin levoton eikä malta edes leikkiä kaverinsa Noelin kanssa muuta kuin... no joo, arvannette, että Morriksen mielikuvituksessa Noel on se kaivattu tyttöystävä, mikä taas ei Noelista ole ollenkaan humoristista.

Näin Morriksen pari viikkoa sitten Pirokin näyttelyssä, se oli ISO ja komea, edelleen ehkäpä pentueen hienoin. Toisaalta ymmärrän jos ei kyselyjä tule, onhan se kuitenkin "vain" variantti ja tällä hetkellä on pitkästä aikaa edes muutama pitkäkarva- ja balineesikolli BaJaVan kollilistalla.

Kiitoksia muuten kannustavista kommenteista edelliseen kirjoitukseeni. Toivotaan nyt kuitenkin Taimille kohtuullisen kokoista pentuetta, ja kohtuullisella tarkoitan siis vähän vähempää kuin 8... Taimin isoäiti tosin on Maija, jonka hallussa on kissalani tämänhetkinen ennätys, legendaariset "Seitsemän veljestä" eli Skazki G-pentue, josta Taimin isukki Gerasim jatkoi ainoana sukua. Eli kaikki on mahdollista, vaikken uutta ennätystä tosissani toivokaan!

Pentuja odotettavissa ja kollien kuulumiset

Kaikki merkit viittaavat siihen, että kasvattajanimelläni on tulossa uusi pentue marraskuun alussa. Pentue syntyy tiiviissä yhteistyössä Annan (Akoyan-kissala) kanssa, eli ne syntyvät Annan luona Piikkiössä Turun seudulla. Vanhemmat ovat siis Taimi ja Riksi, virallisemmin Chat de Nacre's Daryl Hannam ja Yrttitarhan Etruskisahrami. Kaikki tulevat pennut ovat variantteja eli siis pitkäkarvageeniä kantavia lyhytkarvoja. Sekä itämaiset että siamilaiset ovat mahdollisia, kaikissa sateenkaaren väreissä. Luultavimmin joukkio on kuitenkin aika puna- ja kilpparivoittoista, kun emo on suklaakilpikonna ja isä punainen. Toivottavasti kaikki menee hyvin, lupaavalta näyttää tässä vaiheessa.

Päivitin muuten tuossa alkuviikosta taas vähäsen urosten sivua kotisivuillani. Eli nyt on jokaisesta edes kuva... Sukutauluja vielä vähän uupuu, koetan ainakin Siegfriedin taulun saada lähiaikoina sivuille. Maksim ja Siegfried on nyt testattu, molemmilla on FIV ja FeLV-testien tulos negatiivinen niin kuin pitääkin, Maksin sienitesti myös ok eli negatiivinen, Siegfriedin sienitestitulosta vielä odottelen. Mutta Maksi siis olisi valmis vaikka heti yrittämään tositoimia, Siegfriedkin luultavasti muutaman viikon sisällä, jahka sienitestin tulos saapuu, ja saadaan suomalaiset rekisteripaperit kuntoon.

Maksista on nyt tullut sen verran kyselyitä, että nyt alkaa olla viimeiset hetket ilmoittautua kiinnostuneeksi, kohta vihellän pelin poikki. Siegfriediä ei ole vielä kauheasti kyselty, mikä on toisaalta ihan ymmärrettävää, eihän kukaan ota sikaa säkissä eli pitää nyt oikeasti saada se sukutaulu lähiaikoina sivuille...

Pari kuvaa ja Iiriksen eka juoksu

Ihan ekana Maksin sijoituskodin ottama upea poseerauskuva Maksista. Poika siis on jo varsin upean kokoinen, ja kehittynyt minusta edukseen. Parin tyttökissan kanssa on edelleen alustavia treffisuunnitelmia, mutta koska kaikki on yhä suunnitelman asteella, niin otan yhä uusia kyselyitä vastaan. Poika kun on pysynyt toistaiseksi siistinä, mutta pitää koputtaa puuta! Mitään älyttömiä paloruiskuimitaatioita kun ei ole tarkoitus pakottaa sijoituskotia kestämään.

Kävin eilen Mellunkylässä Laran synnyinkodissa (sehän on oma kasvattini, mutta syntynyt sijoituskodissa, jolle olen ikuisessa kiitollisuudenvelassa). Siellä on neljä kissaa, mutta illan hämärissä eivät digipokkarini ja vajavaiset kuvaustaitoni oikein riittäneet, vain kahdesta sain edes jonkinlaisen kuvan. Pahoittelen näidenkin kehnoa laatua, muita ei ilkeä edes näyttää...

Ylläolevassa kuvassa Laran emo Lilli, tunnetaan myös nimillä Illusia ja virallisimmin Skazki Fiona Feodora, suklaa klassinen tabby.

Yllä Laran velipuoli I-pentueesta, tunnetaan nimellä Luis (Skazki Ilja Muromets, OLH b). Oikeasti tosi komistus, upea tasainen suklaaväri ja puuhkahäntä.

Kotona ei kummempia, mitä nyt Dina saa välillä hillittömän hellyyskohtauksen, tänään iski oikein kunnon kohtaus mahdottoman ocicat-rääkymisen kera, sellainen pitäisi joskus videoida, ei niitä usko muuten kukaan :-D Maija on teurastanut kaikki pehmolelunsa, huomenna pitää mennä eläinkauppaan. Lara on muuten vaan ylimpänä touhona auttamassa kaikissa kodin askareissa.

Sijoitustyttöni Iiris on nyt sitten perjantain kunniaksi aloittanut ekan juoksun, eli 8,5 kk iässä. Lara, sen emo, aloitti 8 kk iässä, isoäiti Lilli taisi muistaakseni aikoinaan olla jo lähes 10 kk kun aloitti. Eli terveisiä vaan Iiriksen siskoille Doralle ja Nexulle, kiva olisi kuulla miten niiden kanssa käy... en haluaisi maalata piruja seinille, mutta lienee vain ajan kysymys milloin niidenkin kodeissa alkaa komea kiekuminen. Itse katselen nyt, miten usein tuo Iiris alkaa juosta, astutussuunnitelmat sovitetaan sitten sen mukaan.

Siegfriedin paperisota etenee ja muita kollikuulumisia

Alkuviikon surkeiden tunnelmien jälkeen jotain hyvääkin kerrottavaa: Sveitsin tuontini Siegfried (Shilby Line's Sambal Oleg), punatäplikäs itämainen pitkäkarva, voi mainiosti sijoituskodissaan Tampereella, ja tänään vihdoin posti toi sen sveitsiläisen rekkarin. Koska se on rekisteröity Fife-järjestöön, niin sen rekisteröinti Suomeen pitäisi olla hyvinkin nopea prosessi. Ennen sen rekkarin saamista en ole viitsinyt sitä laajemmin mainostaa, mutta nyt tässä virallinen treffi-ilmoitus: Siegfried on lyhyen aikaa tänä syksynä / talvena käytettävissä myös ulkopuolisiin astutuksiin. Päivitin tuossa eilen hitusen kotisivujeni Urokset-osiota, vielä siinä on paljon työtä, mutta nyt siellä on vihdoin vähintään nimeltä mainittu oikeasti leikkaamattomat sijoituspoikani tällä hetkellä.

Nyt kun minulla vihdoin on kourassa pojan rekkari, niin lähiaikoina koetan saada sukutaulun myös sivuilleni. Sitä ennen mahdollisesti kiinnostuneet voivat pyytää postitse kopiota. Ihan kaikille se ei sovi, koska sen isoisä on suomalainen kissa, Skazki Gerasim (jonka vanhemmat puolestaan ovat Tikru x Maija, eli virallisemmin CH Skazki Damir x IP, CH Divan Blossom of Bliss), mutta kolme neljäsosaa sukutaulusta siis on Suomessa tuntemattomampia suuruuksia.

Maksista on tullut nyt toinenkin kysely, saa nyt sitten nähdä, onko se vielä leikkaamatta kun morsianehdokkaan astutus on ajankohtaista. Koska kummankin morsion astutusajankohdasta ei ole vielä mitään hajuakaan, niin otan siitä vielä kyselyjä vastaan, vihellän sitten pelin poikki jos kyselyitä alkaa olla liikaa.

Kolmas kollini on vielä aika vauva (nuo kaksi yllämainittua varmasti ymmärtävät tyttöjen päälle joko heti tai viimeistään myöhemmin syksyllä), Cannonball Golden Dream eli sijoituskodissa Martti (OMG, parempi etten sano mitään niin kauan kun koti on tyytyväinen kolliinsa). Sillä on komea sukutaulu täynnä mm. Okonor- ja Kattilan-kissoja, itse se ei kyllä mikään tuleva huippunäyttelytähti ole, mutta luonne on sillä puhdasta kultaa. Olen kasvattajan kanssa sopinut, että saan antaa sitä pitkäkarva- tai balineesikasvatukseen, mikä vinkkinä täten mainitaan.

Kunhan saan uusia julkaisukelpoisia kuvia pojistani niin laitan tänne heti! Siegfriedillähän tosin on oma blogi.

RuRok, kotisivuja ja kiirettä

Viikonloppu meni aika lailla kissanäyttelyn merkeissä. Eilen lauantaina tosin vain aamupäivän olin paikalla, roudasin kaverin kissoja Esteriä ja Sakuraa tuomarin pöydälle, kun kaveri itse joutui käymään välillä muualla. Tänään sitten koko päivä, onneksi päästiin yllättävänkin äkkiä pois, jäi illalla aikaa kotonakin vähäsen. Tuloksia: ocini Dina sai sertinsä, ja kehuja muutenkin, "gorgeous type", mutta ne täplät... kontrasti on haalistunut vuosien varrella, eli paneeliin ei enää taida olla asiaa kuten joskus nuorempana. Veteraaniarvostelussa se jäi toiseksi somalitytön jälkeen.

Lara sai ekan sertinsä Champion-luokasta. Tämän päivän tuomari, Berta N., piti Larasta todella paljon, kehui ilmeen, pitkän kropan ja supervihreät silmät, ja sulki onneksi silmänsä sen pieniltä kauneusvirheiltä ;-)

Sijoituskollini Maksi oli myös näyttelyssä, ja sai siitoshyväksynnän, mitä siis tultiin hakemaan. Nyt puuttuvat enää ne tyttöystävät, huhuu... yhden tytön vierailusta tosin on jo alustavasti sovittu. Maksi siis on lila itämainen pitkäkarva. Olisi pitänyt ehtiä ottaa siitä uusia kuvia, mutta kiirettä piti kun oli neljä kissaa mukana, ja sitten menin vielä paneelin ajaksi auttamaan "ylimääräisenä" assistenttina.

Eniten kyllä lämmitti mieltä Iiris. Kun kävin perjantaina sitä katsomassa, ja mm. leikkasin sen kynnet, se oli vähän känkkäränkkätuulella, näinköhän se suunnittelee ekaa juoksua, mutta nyt se oli itse aurinkoisuus. Se teki parhaansa hurmatakseen lehmäkissafanina tunnetun Thean, ja onnistuikin aika hyvin. Se vain kehräsi Thealle ja tuomarioppilas-Minnalle. TP-valintaan asti se pääsikin, mutta siellä vielä hieman tyypikkäämpi mustavalkea poika vei voiton.

Sain muuten eilen vihdoin aikaiseksi laittaa kotisivuja vähän kuntoon. Naaraat-sivu on nyt ajan tasalla, seuraavaksi pitäisi käydä urosten sivun kimppuun. Sitä ennen pitäisi kuitenkin raapia kasaan Karvacorner seuraavaan Sajam-lehteen. Jossain vaiheessa pitäisi kai käydä päivätöissä ja nukkuakin.

Kolleja kolleja

Kun keskikesä on ohi, niin tyttökissatkin muistavat yleensä taas, miten mukavaa on mouruta. Kauhulla vaan odotan, milloin Iiris löytää itsestään naisten naisen. Lara on edelleen toistaiseksi pillereillä.

Olen ollut huomaavinani parilla muullakin kasvattajalla saman suuntaisia "ongelmia". Siksi käytän tilaisuutta hyväkseni, ja mainostan M-pentueeni poikia. Molemmat ovat nyt reilut 8 kk vanhoja, ja mitä olen kuullut, jo varsin kunnioitettavan kokoisia kollin rötkäleitä molemmat. Varsinkin Morriksen (Skazki Miroslav) käytöskin jo viittaa siihen, että se voisi hyvinkin ymmärtää jo tyttöjen päälle.

Maksim (lila itämainen pitkäkarva) on näillä näkymin tulossa Rurokin näyttelyyn sunnuntaille, silloin olen senkin suhteen jo paljon viisaampi. Maksim testataan lähipäivinä, se asuu sijoituskodissa Turussa.

Morris (punavalkea ticked tabby itämaisvariantti) testataan vain tarvittaessa. Se löytyy Lahdesta.

Molempia poikia voi kysellä minun kauttani. Molemmat ovat ainakin vielä hetken leikkaamattomia, mutta kummankaan kotia ei ole tarkoitus rääkätä kovin pitkään, jos pojat keksivät merkkailun ihanuuden niin ne pääsevät hyvin pian karvanopistaan, joten jos kiinnostusta on, ilmoittele :-)

Niin on minulla toinenkin tosi söpö kollipoika

Sainpa pitkästä aikaa terveisiä Turusta eli Maksin (Skazki Maksim, OLH c) sijoituskodista. Maksi on siis lila itämainen pitkäkarva, Tyynen ja Peten pentueesta (Skazki M-pentue). Aion lähiaikoina otattaa siitä testit ja hakea Ruuhkan näyttelystä siitoshyväksynnän, joten kiinnostuneiden tyttökissojen kyselyjä otetaan vastaan. Alla muutama sijoituskodin ottama kuva, Maksi siis tuo yksivärinen ;) Poika on minusta kehittynyt kivaan suuntaan, silmien väriä lukuunottamatta, huomattavasti vihreämmät saisivat olla.

Nyt huippukuvia myös M-pentueesta

Kuva löytyvät täältä:

http://jcn.kuvat.fi/kuvat/skazkipennut/

Kuvien ottamisen jälkeen lila Maksim siis muutti uuteen kotiin, jossa on alkanut sujua oikein mukavasti, poju on oikein reipas tapaus. Kaksi muuta etsii yhä hyvää kotia!

Huomenna alkaa vähitellen N-pentujen luovutus. Nimfadora taitaa lähteä ensimmäisenä Tuusulaan.

Pähkäilen tässä, myisinkö Natanin Saksaan vai en. Siellä olisi kasvattaja, joka sen haluaisi pienestä knikistä huolimatta. Mietin vaan että meneekö siinä minulla maine, eli olenko ainakin Saksassa sen jälkeen "se suomalainen, joka myy viallisia kissoja kasvatukseen". Kasvattajaa en tunne ennestään, joskaan en ole kuullut hänestä mitään pahaakaan, kissat sinänsä näyttävät kotisivuilla kirkassilmäisiltä ja hyvinvoivilta.

Maksim uuteen kotiin ja kuvia tulossa

Jani http://www.studiofotokatti.fi/ kävi kylässä eilen kuvaamassa molempia pentueita. Toistaiseksi olen saanut nähtäväksi N-pentueen kuvia, ne ovat UPEITA!!! Pitää nyt vielä Janin kanssa sopia, missä saan niitä julkaista, mutta varmasti niitä tulee johonkin näkyviin.
Niitä odotellessa laitetaan tähän pari meikäläisen räpsäystä M-pennuista. N-pentuja en ole nyt kuvannut kun tiesin Janin olevan tulossa kylään, ja hänen kuvansa voittavat omani ihan 6-0!

Milana esittelee hienoa kilpparikuviotaan.

Miroslav taiteilee ikkunalaudalla, huomatkaa isot tassut, tämä poika kasvaa vielä paljon!

Maksim lähti eilen uuteen kotiinsa Turkuun. Kuten jo aiemmin sanottu, tein siitä sijoitussopimuksen eli toivottavasti siitä tulee ainakin yhden pentueen isä ennen leikkausta. Sopeutuminen on alkanut ihan mukavasti.

Nimfadoralla kävi jo toistamiseen sama katsoja kuin aiemmin viime viikolla, ja se on nyt alustavasti varattu.

Kotia etsii siis vielä ainakin neljä pentua. Yksi tyttö: lilakilpikonnavalkea Milana (lemmikiksi), ja kolme poikaa: punavalkea Miroslav, suklaa klassinen tabby Natan ja suklaatäplikäsvalkea Nadir. Poikien kohdalla myös näyttelyt ja/tai kasvatuskäyttö ovat mahdollisia, mutta tärkeintä niillekin on hyvä koti!