Viimeinen L-pentu muutti

Vihdoin ja viimein viimeinen L-pennuista muutti eilen uuteen kotiin. Lakritsista eli Viirusta oli tullut jo varsin kookas nuoriherra, jolla on hienon vihreät silmät. Uusi koti vaikuttaa erinomaiselta, Viirusta tulee toivottavasti vielä hyvä kaveri kahden kotikissan kanssa.

L-pentuehan syntyi tuttavaperheeni luona sijoituksessa, eikä puolivuotiaasta pennusta luopuminen ollut enää helppoa. Kyllähän puolivuotias kissa vielä sopeutuu varsin nopeasti uuteen paikkaan, mutta toivottavasti jatkossa uudet kodit löytyvät vähän nuorempina. Tähän astinen ennätykseni taisi olla, että koti löytyi vasta lähes 5 kk:n iässä, mutta nyt on siis sekin lyöty.

Nyt kun se Tyyne alkaisi juosta... pelkään että pian on kollivaihtoehdot aika vähissä muuten. Toisaalta tietysti hyväkin, että pentueisiin tulee nyt väkisinkin aika pitkä tauko, kun on muutto ja muut syyskiireet edessä.

Viimeinen L-pentu lähtee - mutta kissoja etsii uutta kotia

Vihdoin ja viimein taisi löytyä oma koti L-pentueeni viimeiselle pojalle. En vielä uskalla poistaa sitä pentulistoilta, uskon asian lopullisesti vasta kun torstaina pentu lähtee. Jos jotain on kasvatuksesta oppinut niin sen, että asiat ovat varmoja vasta kun ne ovat tapahtuneet.

Omassa kasvatuksessa ovat siis asiat ihan mukavalla tolalla, mutta erään kasvattini perheessä etsii uutta kotia vajaa 5-vuotias itämainen pitkäkarvatyttö. Väri on suklaakilpikonna. Se on aivan ihana kissa, se rakastaa kaikkia ihmisiä mutta on nyttemmin alkanut pomottaa liikaa perheen nuorempia kissoja. Tilanne on katseltu jo pitkään, mutta valitettavasti se menee vain pahemmaksi, ei paremmaksi.

Lisäsin tähän kuvan, kuvan on ottanut Jan Nyström. Kissa etsii siis uutta hyvää kotia ensisijaisesti ainoana kissana, ehkä yksi kissakaveri voisi kotona olla, muttei sen enempää. Laittakaa sanaa kiertämään...