Waldemar-poseeraus

Kuva on jo viime kesältä, mutta tässä Waldemarin poseeraus. Sehän ei sitten koskaan jatkanut sukua, mutta velipoika Waltarilla on kolme pentuetta kahdessa eri kissalassa. 

Otin tänä aamuna Maijalta vihdoin kaulurin pois. Leikkaushaava alkoi vihdoin näyttää siltä että uskaltauduin. Nyt vaan peukkuja pystyyn että Maijuskan elämä jatkuisi ongelmitta vielä muutaman vuoden. Sehän on nyt vasta reilut 9-vuotias eli kissaksi ei vielä mikään ikäloppu. 

Maija ja Dior

Kävin kissojen kanssa vuosihuollossa eli uusimassa rokotukset tammikuussa. Muuten kaikki oli hyvin, hampaatkin kaikilla kunnossa ja Dinalla veriarvot erinomaiset, mutta Maijalta löytyi nisäkasvain. 

Edellisen kerran sillä oli nisäkasvain vuonna 2011 mutta silloin selvittiin lähes säikähdyksellä kun se osoittautui hyvänlaatuiseksi. 

Tällä kertaa ei ollut niin hyvä tuuri. Maija leikattiin kahteen kertaan koska ekan leikkauksen yhteydessä tutkittavaksi lähetetty koepala paljasti kasvaimen olleen tällä kertaa pahaa laatua. 

Eli nyt Maijalta on kaikki nisäkudos poistettu. Toisen leikkauksen jälkeen haava meni ja tulehtui, eli on pientä kissaa kyllä koeteltu. Ensimmäisen leikkauksen yhteydessä otettiin verikoe ja röntgen, niiden perusteella kasvain ei ehkä ollut vielä ehtinyt levittää etäpesäkkeitä mutta jää nähtäväksi kuinka paljon lisäaikaa Maija leikkausten ansiosta sai. 

Nyt toipilas alkaa vihdoin olla kunnossa kun tulehdus saatiin talttumaan antibioottikuurin avulla. 

Lopuksi muuten vaan kiva kuva, jonka sain jo taannoin kasvattini omistajalta. Kuvassa komeilee Skazki Winter, ainoa kasvattamani ruskeanaamio balineesi muuten. Kutsumanimi on Dior. 

Hammashoitoa

Tänään sain vihdoin raahattua kaikki kolme kotona asuvaa kissaani hammaskiven poistoon.

Maija oli iloinen ylläri, hammaskiveä oli joo, mutta mitään muuta vikaa ei hampaista löytynyt.

12-vuotias veteraaniocini Dina sen sijaan tarvitsee uuden käynnin, ainakin yksi hammas pitää vetää pois :-(

Ikävin ylläri oli Lara: sen hampaista peräti kaksi on niin kehnossa kunnossa, että sitäkin odottaa uusintakäynti :-( Aika tylsää, kun kyse on kuitenkin vasta 4-vuotiaasta kissasta.

Muuten kuuluu ihan mukavaa: Fanni kasvattelee mahaa Pohjois-Vantaalla sijoituskodissaan. Lähiaikoina sitä katsomaan... koetan muistaa kameran mukaan.

U-pennut 2 viikkoa

Kääk, miten aika rientää! Eija laittoi uusia kuvia U-pennuista, ne löytyvät täältä: https://picasaweb.google.com/109633492049201515753/PennutKahdenViikonIkaisia?feat=email#.

Punaisella pennulla oli vähän silmätulehdusta mutta lääkekuurilla se on saatu kuriin. Tarkoitus olisi lähiaikoina mennä tarkistamaan punaisen sukupuoli ja arpomaan karvanpituudet. Jos kuvien perusteella pitäisi sanoa, niin epäilen edelleen koko köörin olevan lyhytkarvoja (edelleen jaksaa harmittaa, ettei pentueen ainoasta balineesista ollut eläjäksi :( Jos joukossa vastoin odotuksia olisi pitkäkarva, se etsisi automaattisesti sijoituskotia. Jos kaikki ovat lyhytkarvoja, niin sitten pitää miettiä asiaa uusiksi. En raaskisi toisaalta myydä joka ikistä lemmikiksi, sen verran ainutkertainen yhdistelmä on. Pari kyselyä lemmikkikoteihin on jo tullut, mutta katsellaan nyt ainakin viikonloppuun ennen kuin lupaan kellekään mitään varmaa.

Muuten menee pääosin hyvin. Maijan allergia lehahti taas, pitkän hyvän kauden jälkeen. Osasyy on ihan allekirjoittaneen, lipsuin ruokavaliossa turhan monipuoliseksi, pitää taas hieman karsia.

Pikaisesti kuulumisia

Skazkilandiassa kaikki hyvin, muu elämä on vaan viime aikoina haitannut bloggausta...

Molemmat pennut ovat nyt varattuja, ne muuttavat samaan kotiin Helsinkiin, ja jos kaikki menee hyvin, Tamila tekee jossain vaiheessa Skazki-pentueen eli se menee sijoitussopimuksella.

Ruuhkan näyttelyyn oli tarkoitus tulla turistiksi mutta suunnitelmat heittivät häränpyllyä, eli näyttelyviikonloppu vaihtuikin varsin mukavaksi pikalomaksi helteisessä Itä-Suomessa. Kaikkea ei voi aina saada...

Omat kotona asuvat kisulaiset kävivät tänään rokotuksilla. Dina ja Maija käyttäytyivät mallikelpoisesti (kuten aina eläinlääkärissä), Lara taas esitteli eläinlääkärissä tuhatta jalkaansa. On tosi huvittavaa, että kotona Laran saa vääntää melkeinpä solmuun ja se vaan kehrää, mutta eläinlääkärissä yritetään singota joka suuntaan ja kiivetä pois pöydältä konstilla millä hyvänsä. Taidan haudata haaveeni näyttelyttää sitä joskus vielä kastraattiluokissa.

Kuvia en ole ehtinyt ottaa, mutta yritän korjata asian lähiaikoina.

kuulumisia

Kuvapäivitykset ovat jääneet viime aikoina tekemättä (pari kuvaa tosin löytyy täältä), koska S-pentue sairasteli mahataudin viime viikonlopun molemmin puolin. Nyt ne ovat onneksi terveitä

ja ihanan riiviömäisiä taas! Lähipäivinä pääsen itsekin pitkästä aikaa niitä taas katsastamaan.

Käyn tällä hetkellä neuvotteluja viimeisestä varmasti vapaasta pennusta, mutta katsellaan nyt...

R-pentueen luovutus on tarkoitus aloittaa pääsiäisen tienoilla.

Kotiinkin kuuluu hyvää. Maija-itämaiseni on harvinaisen onnekas kissa: sen nisäkasvain osoittautui hyvälaatuiseksi!!! Kissoilla tällainen loistouutinen on kuulemma erittäin harvinainen,

mutta sitäkin kivempi tietysti! Arpi vielä näkyy masussa mutta muuten Maija on aivan entisellään, vauhdikas tarmonpesä.

S-pentue 8 viikkoa

Tuoreita kuvia löytyy taas pentueen omasta galleriasta. Knut on viime päivinä vähän aivastellut, liekö jotain lievää flunssanpoikasta, mutta onneksi ei ole ainakaan vielä tarttunut muihin - toivottavasti ei tartukaan! Knut etsii vielä omaa (lemmikki)kotia. Ceciliaakin saa kysellä sijoitussopimuksella, kyselyt voi osoittaa Noxx-kissalaan. Meillä kotona asustellaan nyt toipilaan kanssa. Maijan nisäkasvain leikattiin pois maanantaina. Potilas on erittäin pirteä, onnistui jo kertaalleen repimään kaulurin pois eikä liimasidekään kestänyt haavan päällä kuin vajaan vuorokauden. Paraneminen näyttäisi edistyvän hyvin! Nyt vaan sitten peukut ja varpaatkin pystyyn, ettei kasvain uusisi...

R-pentueen kuvia

Viime sunnuntaina otetut kuvat löytyvät nyt R-pentueen omasta galleriasta. Epäluonnollisen rauhallisia ovat - kun satuin sopivasti paikalle päiväuniaikaan ;-) Erehdyin tekemään jonkin päivityksen tuonne picasaan, en tiedä toimivatko vanhat linkitykset aiemmista postauksissa - täytyy joku päivä kokeilla. Edellisestä postauksesta löytyy linkki S-pentueen tuoreisiin kuviin, jos joku on ne missannut. Pennuille kuuluu ihan loistavaa, mutta tänne Skazki-kotipesään vähän huonompaa. Löysin eilisiltana kissoilta kynsiä leikatessani Maijan vatsasta patin. Pahat aavistukseni varmistuivat tänään eläinlääkärissä, hän totesi sen nisäkasvaimeksi. Leikkausaika on varattu maanantaille. Patti on onneksi aika pieni, joten täytyy toivoa että se ei ole ehtinyt lähettää etäpesäkkeitä, jos se on pahalaatuinen.

Tuloksia ja odottelua

Oskarin PRA-testitulokset saapuivat, ja niiden mukaan se on negatiivinen! Hieno homma. Muiden kissojeni testaus on edennyt hitaasti mutta kuitenkin...

Irmelin pennut eivät ole vielä syntyneet, no, huomenna se virallinen laskettu aika vasta onkin.

On pitänyt jo aiemmin kirjoittaa, mutta Maijan iho-oireet ovat hellittäneet huomattavasti! Olen rukannut sen ruokavaliota melko lailla. Tosin koska se mahdollisten allergiaa aiheuttavien aineiden lista oli pitkä kuin nälkävuosi, niin kaikkia en ole yrittänytkään sulkea kertaheitolla pois, mutta tuoteselosteita olen lukenut tarkasti, ja yrittänyt valita sellaisia ruokia, joissa olisi mahdollisimman vähän kyseisiä ruoka-aineita.

Sattumaa tai ei, mutta Maijan iho on nyt rauhallinen, ja karvattomiin laikkuihin on kasvanut uusi hieno turkki :-) Maija myös leikkii taas entistä enemmän, välillä jopa riesaksi asti... sitä on ainakin hyvä syyttää, kun kotisivujen päivitystahti ei vieläkään päätä huimaa - on aika mahdoton keskittyä johonkin tarkkuutta vaativaan, kun vieressä moukuu itämainen, jolle on heitettävä hiirtä... Huoh. Vaikka Lara on välillä myös rasittava adhd-tapaus, niin se osaa leikkiä yksinkin ;) Maija tarvitsee viihdyttäjän :)

Suunnitelmat alkavat vihdoin toteutua

Kissankasvatus ja etenkin tämä bloginpito on edelleen viettänyt hiljaiseloa, muun elämän, varsinkin yhden pienen sellaisen, viedessä niin paljon aikaa...

Jotain on kuitenkin tapahtunutkin.

Oskar kävi hiljattain vierailulla söpön balineesineitosen luona. Oskar täytti tällä viikolla vuoden, ja samalla sen siitoshyväksyntä meni umpeen... koska Murphyn laki yleensä toimii myös kissankasvatuksessa, olen saanut siitä nyt pari muutakin kyselyä. Olen todella aidosti pahoillani, mutten voi sitä luvata kellekään, jos balineesityttö osoittautuu tiineeksi.

En nyt nimittäin mistään pysty muuttumaan sille vaadittavaksi avoimen luokan näyttelytulokseksi, ja toisaalta myöskin sijoituskodin hermoja en voi loputtomiin venyttää.

Tilanne olisi toinen, jos asuisimme isossa omakotitalossa ja voisin itse pitää kolleja - mutta kun asumme kerrostalossa ja tänne ei taatusti tule kollia, niin ei auta muu kuin tehdä sijoitussopimuksia. Sijoitussopimukset ovat kollipojan kanssa aina tosi iso riski, kuten jokainen yhtään mitään leikkaamattomista kissoista tietävä tajuaa...

Sama koskee oikeastaan myös Ollia (Skazki Belgarion). Sen luona kävi hurmaava valkolaikkukilpparineitonen: Penni tuli, näki ja valloitti, paitsi Ollin sydämen niin myös minut ;-) Aivan ihana kissa! Valitettavasti Pennin vierailun jälkeen meno Ollin kotona on mennyt aika hurjaksi, Olli ja kastraattibalineesi Kassu astuvat kilpaa toisiaan ja mouruavat kuin viimeistä päivää, eli heti kun Pennin tiineys toivottavasti varmistuu, niin annan Ollin kodille leikkautusluvan.

Mitä tulee naaraisiin, niin Oskarin sisko Olga pitää jalkoja visusti ristissä. Iiris sen sijaan aloitti vihdoin eilisiltana toisen juoksunsa pillereiden jälkeen, eli se lähtee huomenna treffeille kollin kanssa! Nyt peukut ja varpaatkin pystyyn, että tulisi niitä hopeapitkäkarvoja pitkästä aikaa, edellinen hopeakissa kun syntyi kissalaani vuonna 2005 eli reilut viisi vuotta sitten... noh, tärkeintä olisi että tulisi terveitä ja hyväluonteisia pentuja. Pari erittäin alustavaa varaustakin niistä jo on, mutta riippuu nyt paljon siitä, mitä sieltä tulee... jos tulee.

Niin ja onpa minulla uusi kasvatusnaaraskin! Sijoitukseen muutti hiljattain Tistan Alexandra, BAL h, jonka kutsumanimeksi tuli Irmeli ja kaveriksi sijoituskollini Martti (Cannonball Golden Dream). Alustava suunnitelma on siis ensi vuonna Irmelille ja Martille varianttipentue.

Kotona kisulaiset ovat tottuneet jo aika hyvin vauvaan. Maijan taannoisten allergiatestien tulokset olivat kyllä aika shokeeraavat: niiden mukaan se on herkistynyt vaikka ja mille, mm. sekä kalalle että kanalle... MUTTA: todellisen tilanteen näemme vasta, kun sen nyt syömä allergiamuona alkaa toivottavasti vaikuttaa ja iho mennä parempaan kuntoon. Sen jälkeen täytyy pikku hiljaa itse kokeilemalla testata, mille kaikelle se on oikeasti allerginen... ja mitä se mahdollisesti sietää herkistymisestään huolimatta.

Mitä tulee viime aikoina tapetilla olleeseen, joissakin IV kategorian kissoissa ilmenneeseen PRA:ta (sokeuteen johtava perinnöllinen sairaus) aiheuttavaan geeniin, niin sanon suoraan ja rehellisesti, että omia kissojani en ole vielä ehtinyt testauttaa. Tarkoituksena se kyllä on, testitikut olen jo labrasta saanut, mutta koska sijoituskissani ovat hujan hajan ympäri Etelä-Suomen, niin toteutukseen voi vielä mennä jokunen viikko aikaa.

Hiukan pitempään kasvattaneena toivoisin kuitenkin, että ihmiset, sekä kasvattajat, että lemmikinomistajat, pitäisivät päänsä kylmänä. Ennen kuin kissojen testaus yleistyy Suomessa, on täysin mahdotonta varmuudella sanoa, kuinka yleisestä ongelmasta on kyse. On myös hyvä muistaa, että tauti on resessiivinen, eli sen saamiseksi täytyy olla huonoa tuuria, eli sama viallinen geeni täytyy saada molemmilta vanhemmilta. Jos kissa on saanut geenin vain toiselta vanhemmaltaan, eli on vain ns. kantaja, se ei itse tule koskaan sairastumaan. Itse en missään nimessä aio karsia tässä alkuvaiheessa automaattisesti mahdollisia kantajia kasvatuksestani, koska se olisi pitemmällä tähtäimellä erittäin lyhytnäköistä toimintaa. Pienessä rodussamme (puhun nyt etenkin itämaisista pitkäkarvoista) se voisi pitemmän päälle johtaa koko rodun häviämiseen. Kanta on muutenkin turhan pieni...

Sen sijaan peräänkuulutan avoimuutta ja vastuullisuutta! Jos kasvatuskissa osoittautuu kantajaksi, niin sille tulisi etsiä normaalin testituloksen saanut partneri, ja jatkossa sitten jättää, jos mahdollista, mieluummin ei-kantaja jatkoon. Toivon hartaasti, että viime aikoina käyty keskustelu johtaa siihen, että kasvattajat testaavat kissansa, ja tekevät järkeviä päätöksiä niiden jalostuskäytöstä. Jospa tämä siis johtaisi siihen, että entistä suurempana kriteerinä kasvatuskissojen valintaan olisi terveys, ei jokin tietty ulkonäköpiirre kuten ylityypitetyt korvat tai jokin tietty väri...

Muuten, kolleista ja kasvatuksesta puheen olleen: yhdellä tutullani on edelleen muutaman vuoden vanha pitkäkarvapoika leikkaamatta. Muistaakseni ruskeatäplikäs, kantaa diluutiota ja yksivärisyyttä, ehkä myös naamiota. Tämä vaan vinkiksi epätoivoisille kollinetsijöille...

Syyssuunnitelmia

Onpa taas aikaa vierähtänyt enkä ole ehtinyt omaa blogia päivittää, saati sitten muiden blogeja lukea...

Mutta tässä nyt tosi pikaiset kuulumiset.

Iiris (Skazki Ninel) on nyt titteliltään Champion :) Se valmistui elokuussa Rurokin näyttelyssä. Sille on suunnitteilla pennut myöhemmin syksyllä, astutus on ajankohtainen joskus Eryn näyttelyn jälkeen. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin luvassa on pitkästä aikaa hopeapentue... Toivon siis hopeisia itämaisia pitkäkarvoja, ja saanen tuurillani vasullisen hopeanaamioisia simskuvariantteja ;-p No, tärkeintä olisi että saataisiin pentuja, ja että synnytys sujuisi tällä kertaa helpommin kuin viimeksi! Iiriksellähän oli melkoisia alkuvaikeuksia, mutta sitten kun alkoi sujua, niin se oli kerrassaan erinomainen emo.

Olga (Skazki Olga) on muuttanut kaverilleni Eijalle Raumalle, mutta edelleen sijoitussopimuksella ja pennut ovat suunnitteilla ehkä jo myös tänä syksynä. Pitkä tarina, mutta tärkeintä on, että Olga on tosi tyytyväinen Eijan luona, sen kaverina on Skazki Darja Dontsova (OSH b 24 var) alias Sissi, toisesta kasvattamastani pentueesta, suloinen varianttineiti hyvin monen suomalaisen ja tätä nykyä myös ulkomaisen IV kategorian pitkäkarvan takana... Sissi siis on D-pentueeni emo, D-pennuista vain yhtä, Skazki Damiria (OLH b 24) eli Tikrua, käytettiin kasvatukseen, mutta se siis löytyy hyvin monien Skazki-kissojen ja muidenkin sukutaulusta.

Polgara on aloittanut juoksut, mutta toistaiseksi juoksut ovat sen verran laimeita ja niitä on harvakseltaan, että sen astutuksella ei ole kiirettä. Todennäköisimmin Polgaran pennut ovat suunnitteilla ensi kevättalvella. Kollikin on katsottuna, jos kaikki menee kuten toivon, niin luvassa on varianttipentue, ja ehkä myös hopeaa...

Olenko siis hurahtamassa hopeakasvatukseen... no, ehken niinkään, mutta tarvitsen kasvatukseeni uusia linjoja, ja kun kasvattajakaverini ovat ystävällisesti luvanneet antaa käyttää upeita hopeakollejaan, niin mikä ettei! Hopeakasvatus on haastavaa, tiedän, mutta pitäähän elämässä haasteita olla...

Mitä tulee kolleihini, niin toivoisin niille kovasti tyttöseuraa! Belgarionia ei ole vielä testattu (tarkoitan siis siitostestejä, FIV-, FeLV- ja sienitestit), mutta se testataan kyllä tarvittaessa ensi tilassa - yhtään kyselyä siitä ei ole vielä tullut, niin en viitsi äitiyslomalaisen budjettiani venyttää mahdollisesti turhaan... Oskar olisi valmiina odottamassa erästä balineesityttöä, mutta tyttö mokoma ei vaan juokse...

Martille (Cannonball Golden Dream, OSH b) olen ostamassa balineesimorsianta. Huh, täytyy minulla muutama ruuvi olla löysällä, mutta jos suunnitelma toteutuu niin luvassa on sitten joskus ensi vuonna paljon suklaata, joko yksivärisenä tai naamiollisena...

Omat kissat kotona voivat hyvin, mitä nyt Maija taas vaihteeksi repi kainalonsa ruvelle ja joutui antibioottikuurille. Tätä on nyt sattunut, yleensä talvisin, kerran tai pari vuodessa, sen verran monta kertaa, että yritän nyt löytää syytä. Maijasta siis kupattiin eläinlääkärikäynnillä kunnioitettavat viisi (5!!!) putkiloa verta, ja näytteet lähetettiin tutkittavaksi allergioiden varalta. Voi tietenkin olla, että syy on jotain ihan muuta kuin allergia, mutta tuleepa nyt testattua!

Kuviakin olisi, mutta niitä joskus toiste - toivottavasti jatkossa pystyn vähän paremmin tätä blogia päivittämään taas!

Kuulumisia pitkästä aikaa

Blogi on viettänyt hiljaiseloa, koska meillä on nyt pieni vauva - eikä tällä kertaa kyse ole kissasta ;-) Kissat ovat suhtautuneet uuteen tulokkaaseen hyvin, Lara on ystävällisin ja uteliain, Maija ja Dina aluksi hieman varautuneempia mutta alkavat nekin selvästi jo tottua. Enempää en tänne kirjoita, tämä kun ei ole vauvablogi vaan kissablogi, pyrin pitämäänkin tämän sellaisena.

Surokin näyttelyyn en itse päässyt, mutta paikalla olleet kasvattini olivat saaneet kivat arvostelut.

Sunalla ja co. on muuten oma blogi, käykää tsekkaamassa http://www.fincrimsonettes.blogspot.com/

Lisää tarinaa joku päivä kun ajatus juoksee paremmin... hiukan on suunnitelmien muutoksia tiedossa, mutta niistä lisää kunhan ne varmistuvat!

Joitain uusia kuvia ja poikien tilanne

Ensin päivän bonuskuva: Belgarion ja isoisoäiti Maija, jonka pää alkaa selvästi pehmetä, lapsonen saa nukkua jo noin lähellä ;) Pitäisi tuosta vielä kotia etsivästä pojusta ottaa kunnon poseerauskuviakin taas, mutta sehän ei ole helppoa kun lapsesta kamera on niin kiintoisa, että nenä pitää tunkea linssiin kiinni :D

Lisäsin myös pari päivää sitten muutaman kuvan Q-pentujen galleriaan: http://picasaweb.google.com/svalkiai/SkazkiQ#

Kuvat vaan antavat hieman väärän kuvan - riiviöt tekevät paaaaljon muutakin kuin nukkuvat, mutta vain unisena niistä saa edes jotain kuvia. Qamar on edelleen alustavasti varattu, mutta pieni mahdollisuus on vielä varauksen peruuntumiseen, joten toistaiseksi se on yhä pentuvälityslistoilla.

Sama koskee Belgarionia. Meidän rääväsuisesta vinkulelustamme tuli tänään eka kysely pitkiin aikoihin, ja katsomaan sitä tullaan loppuviikosta. Mutta katsotaan, jos ei muuta ole kasvatuksesta reilussa 8 vuodessa oppinut, niin sen, että asiat ovat varmoja vasta kun pentu on uudessa kodissa ja sovitut kauppa- tai sijoitusehdot on täytetty.

Minun piti alunperin olla Pirokin näyttelyssä Tampereella tänä viikonloppuna. Koska osa pennuista sai tehosterokotuksen jälkeen taas lievää oireilua, ja samaten osa toisen tyttöni kodin kissoista oli jokin aika takaperin lievästi kipeänä, niin päädyttiin siihen, että turhia riskejä ei oteta, ja pysytään poissa näyttelystä kunnes on varmaa, että kaikki ovat täysin terveitä. Itse asiassa olen varma, että kissani olisivat päässeet jo aivan kirkkaasti eläinlääkärintarkastuksesta läpi, kellään ei ole enää mitään näkyviä oireita - mutta miksi hakea toipilaalle mahdollisesti paljon pahempi pöpö näyttelystä? Kissalle, varsinkin ensikertalaiselle, näyttely on kuitenkin aina jonkin sortin stressi. Parempi onni toivottavasti ensi kerralla, Hyvinkään näyttelyyn on tarkoitus tulla sunnuntaina!

Se ainoastaan hiukka harmittaa etten sitten nyt viikonloppuna päässyt näkemään kuinka kasvattini Nexu, Skazki Nereida, sai kaksi ekaa sertiään avoimessa luokassa :)

Emo-Lara on toipunut leikkauksesta todella hyvin. Oli aluksi melkoista taistoa että sain sille kaulurin pysymään päässä - jos olette ikinä yrittäneet pukea ankeriasta, jolla on kynnet, niin voitte hiukan kuvitella millaista se oli... mutta lopulta keksin sellaisen patentin että kauluri pysyi päässä ja haava sai olla kohtalaisen rauhassa - mitä nyt jouduin Belgarionia pari päivää vahtimaan ettei se mennyt tissille aivan haavan kohdalle. Kyllä juu, Lara imettää edelleen viimeistä kotona oleva lastaan... ei siinä mitkään pikkuseikat kuten leikkaushaavat tahtia ole haitanneet. Nyt ollaan kaulurista luovuttu, ja emo poikineen riehuvat onnellisena :)

P-pennut luovutusvalmiita

P-pennut täyttävät huomenna 14 viikkoa, ne saivat tällä viikolla tehosterokotuksen ja mikrosirun. Tällä kertaa kaikki meni hyvin, eli pennut ovat muuttovalmiita uusiin koteihin. Kolme on varattu, mutta kotia etsii vielä Poledra (kuvassa alla). Se on kertakaikkisen hurmaava, jutteleva neiti. Joku saa siitä vielä aivan ihanan kissan, kun nyt ensin ymmärtäisi kysyä ja tulla katsomaan - Poledra pitää kyllä huolen hurmaamisesta!

Kaikki kuvat ovat muuten Luolaleijonan klaanin satoa, kiitoksia kovasti!

Maija näytti nuoremmillekin mallia, miten kaikesta voi tehdä lelun :)

Yllä olevassa kuvassa Belgarath, se muuttaa huomenna uuteen kotiin. Ikävä tulee, se on aivan mahdoton ihmisten perään!

Sitten Belgarion eli tulevassa kodissaan Pilkku, sen on tarkoitus muuttaa uuteen kotiinsa ensi viikonloppuna. Vielä läheisriippuvaisempi "vinkulelu" kuin veljensä...

Lara näytti vieraillekin, miten isoja pojankoltiaisia yhä vaan imetetään :D

Niin tosiaan, meillä kävi vieraita ja he veivät Polgaran mukanaan, kuva on jo uudesta kodista :-) Eli Polgara lähti uuteen kotiinsa Luolaleijonaksi, mutta kuten blogia seuranneet ehkä muistavat, en minä suinkaan siitä vielä kokonaan luovu, vaan se lähti sijoitussopimuksella, eli siitä toivottavasti tulee yhden Skazki-pentueen emo joskus ensi talvena/keväänä.

Samalla reissulla, kun P-pennut saivat tehosterokotuksen, niin Q-pennut saivat ekan rokotuksen. Ne ovat edelleen jättikokoisia ikäisekseen ja mahtavan söpöjä! Yritän ehtiä lähipäivinä kuvaamaan ja katsomaan niitä paremmin, kulunut viikko meni suurimmalta osin työmatkalla, mutta nyt ei sitten pitäisikään olla työmatkoja piiiiitkään aikaa...

Uudet upeat kuvat 7-viikkoisista P-pennuista

Janin ottamia hienoja kuvia riiviölaumasta löytyy täältä:

http://jcn.kuvat.fi/kuvat/laranpennut2/

Varoitus: ovat niin söpöjä, että aiheuttavat vakavaa pentukuumetta
:-)

Valtakunnassa noin muuten on kaikki jo aika hyvin. Lara ja Maija riehuvat ja syövät jo entiseen tahtiin, eli niiden kanssa selvittiin kotikonstein ilman lääkärikäyntiä.

Pennuilla on vatsa nyt hieman löysällä, minkä takia ne käytetään tänään eläinlääkärissä. Luultavasti reseptiksi tulee vain dieettimuona i/d:tä ja probioottitahnaa, sen verran pirteitä riiviöt ovat - antibioottiin turvaudutaan vain, jos muu hoito ei ala tepsiä. Koska mitään oksentelua ei ole ilmennyt, niin veikkaan että suurin syy ripulointiin on äkillinen ruokavalion muutos: Laraa ei pariin päivään juuri kiinnostanut imettää, kun se oli niin huonovointinen, ja yhden päivän se oli käytännössä kokonaan erossa pennuistaan, joten pennut ovat viime päivät syöneet enemmän muuta ruokaa verrattuna aiempaan lähes pelkkään emon maitoon. Kunhan vatsat saisi hieman rauhoittumaan, olisi matokuurin aika, siitä sitten n. viikon päähän eka rokotus. Veikkaisin, että ihan tasan 12-viikkoisina nämä ipanat eivät ole vielä luovutusvalmiita, madotus- ja rokotusaikataulujen takia realistinen luovutusajankohta lienee jossain n. 13-14 -viikon iässä.

Pari kuvaa viikonlopulta

Elina lähetti minulle vielä muutaman sunnuntaina otetun kuvan. Ekana vauvakasa.

Pennut kasvavat hyvin, ja aukaisivat kaikki silmänsä keskiviikkoaamuun mennessä. Siinä vaiheessa ne minusta aina alkavat näyttää enemmän oikeilta kissoilta! Eivätpä nuo juuri muuta vielä tosin tee, kuin syövät ja nukkuvat, mutta pari kertaa on joku jo vähän uteliaana yrittänyt nostaa päätään, kun tulen pesän luo.

Seuraavaksi meidän vanhin rouva eli Dina esittelee oci-ilmettä :)

Varsin onnistunut kuva Maijasta vielä.

Maija suhtautuu näihin pentuihin vähän paremmin kuin edellisiin. Aluksi se jopa yritti hoitaa näitäkin, mutta kun en uskalla pitää pentuhuoneen ovea auki, jos en ole itse vahtimassa, niin Maija veti purut sieraimiin. Nyt se ärisee välillä Laralle, mutta välillä jopa leikkii Laran kanssa, kun Lara tulee ruoka- ja jaloittelutauolle pentujen luota.

Oneida on nyt lähes varmasti varattu! Ennen kuin poistan sen kaikilta varauslistoilta, odotan kuitenkin varausmaksun saapumista tilille. Vaikuttaa hyvältä, rauhalliselta kodilta eli sellaiselta, jonne Oneidan uskoisin sopeutuvan.

Sain entiseltä omistajalta viestin, että uutta kotia etsinyt 2-vuotias kasvattini löysi jo hänen kauttaan uuden kodin. Hyvä niin.

Pentuesuunnitelmia

Laran, Iiriksen ja Siegfriedin sienitestitulokset (kaikki negatiivisia niin kuin pitikin) saapuivat tänään. Eli nyt on kaikki muodollisuudet hoidettu, voi alkaa tosissaan miettiä astutuksia. Iiris astutetaan ehkä jo seuraavasta juoksusta - katsotaan nyt milloin se alkaa.

Tein päätöksen, että Laran viime viikolla saama pilleri saa nyt ainakin tällä erää olla viimeinen. Aloitin matokuurin kaikille kolmelle kissalle, kun tajusin, että Larallehan pitää uusia tehosterokote, edellinen rokotus ehtii taatusti mennä vanhaksi ennen mahdollisten pentujen luovutusikää. Joskus on hyötyäkin siitä, että Laran toinen nimi on tätä nykyä Hotko: se veti oman annoksensa ruokaan piilotettuna. Maijalle on aina helppoa antaa lääke, Dina sen sijaan on tätä nykyä ongelma. Se on nyt vanhemmiten päättänyt, että kaikki lääkkeet ovat myrkkyä. Vaikka se muuten on erittäin helposti käsiteltävä kissa, niin lääkkeiden anto sille on sellaista taistelua, että tarvitsen apulaisen pitämään kissaa kiinni, ja silti on yleensä kädet naarmuilla ja tuskanhiki päässä, ennen kuin lääke on varmasti kissan mahassa asti. Tänään yritin samaa temppua kuin Laraan, ja herkkuruuan seassa sainkin suurimman osan lääkkeestä kissaan. En ole kuitenkaan varma, menikö kaikki... huomenna pitää kai sitten valmistautua taistoon. Kolmen päivä kuuri Axiluria, nääs.

Sain muuten kollisivuni kotisivuilla sen verran ajan tasalle, että kaikkien sukutaulut ovat nyt siellä. Vielä kun saisi tuoreet kuvatkin - yritän vihdoin lähiaikoina.

Siegfriedillä suomalainen rekkari ja aktivointia

Hurraa! Siegfriedillä (Shilby Line's Sambal Oleg, OLH d 24) on suomalainen rekisterinumero! Eli nyt voin alkaa tosissani suunnitella sille ja Laralle pentuetta pikku hiljaa. Vähäsen vahingossa valehtelin, kun aiemmin kirjoitin, että kyseessä olisi eka täysin pitkäkarvapentueeni. Maijahan pukkasi ilmoille ensimmäisessä pentueessaan (Skazki E-pentue vuonna 2005) kaikki pennut pitkäkarvoja, mutta silloin kyseessä oli puhdas hyvä tuuri, sillä Maijahan on itse variantti. Seuraavissa pentueissaan Maija ottikin vahingon takaisin, toisessa pentueessa oli 7 poikaa, joista vain 2 pitkäkarvaista, viimeisessä pentueessa jäi henkiin 2 pentua, jotka molemmat olivat lyhytkarvoja. Ja pentujen isä oli siis joka pentueessa pitkäkarvainen.

Ihan Maijan takia taidan marssia lähiaikoina kirjakauppaan ja ostaa Elinan ja Janin uuden kirjan Kissan aktivointi. Toki myös sen takia, että siinä on monessa kuvassa mannekiinina oma kasvattini Nexu, ja puhetemppua demonstroi ocini Dina. Mutta Maija on viime aikoina kunnostautunut lähinnä kouluttamalla minua, eli pitänee joskus kokeilla, onnistuisiko koulutus toisin päin. Kun illalla yritän kotikoneelta lukea sähköpostejani, ilmestyy viereen kolmivärinen kissa, joka vertahyytävällä äänellä karjuu korvaani "MAU", kunnes ymmärrän edes hetkeksi lähteä koneelta ja alkaa leikittää sitä. Maija varmaan pitää minua erittäin huonona oppilaana kun välillä yritän jättää sen huomiotta ;-)

Dina ja Lara ovat jotenkin helpompia tuossa suhteessa. Dina tunkee aamuisin syliin leipomaan, ja sille oikeastaan riittää, kunhan sitä ehtii huomioida aamulla. Lara on muuten vain kaikessa touhussa mukana "auttamassa", mutta se myös keksii itse leikkejä. Hänen korkeimman kolmivärisyyttään Maijaa, lempinimeltä Lehmis, sen sijaan pitää viihdyttää!

Ps. Sain muuten vihdoin Siegfriedin rekkarin kotisivuilleni!

Morriksen kulkusten lähtölaskenta

Niin se aika rientää - eli Tyynen ja Peten suloiset pikku vauvelit ovat järkyttävän kokoisia kollinrötkäleitä :-) Ikää siis vähän reilut 10 kk. Turusta ei ole kuulunut mitään kummempia, eli olettaisin Maksin käytöksen olevan vielä siedettävää. Toisin kuin Morriksen (Skazki Miroslav, punainen ticked tabby bicolour) - Morris pääsee eläinlääkärin pöydälle maanantaina, kastraatioaika on siis varattu, jollei nyt viikonloppuna ilmaannu jostain sille tyttöystävää (eli jos joku on kiinnostunut käyttämään komeaa varianttipoikaa kasvatukseen, niin nyt on kirjaimellisesti viimeiset hetket kertoa se minulle, leikkausta voidaan HIEMAN lykätä tarvittaessa).

Morris siis lauleskelee karmivia aarioita kaikki illat ja aamut, on erittäin levoton eikä malta edes leikkiä kaverinsa Noelin kanssa muuta kuin... no joo, arvannette, että Morriksen mielikuvituksessa Noel on se kaivattu tyttöystävä, mikä taas ei Noelista ole ollenkaan humoristista.

Näin Morriksen pari viikkoa sitten Pirokin näyttelyssä, se oli ISO ja komea, edelleen ehkäpä pentueen hienoin. Toisaalta ymmärrän jos ei kyselyjä tule, onhan se kuitenkin "vain" variantti ja tällä hetkellä on pitkästä aikaa edes muutama pitkäkarva- ja balineesikolli BaJaVan kollilistalla.

Kiitoksia muuten kannustavista kommenteista edelliseen kirjoitukseeni. Toivotaan nyt kuitenkin Taimille kohtuullisen kokoista pentuetta, ja kohtuullisella tarkoitan siis vähän vähempää kuin 8... Taimin isoäiti tosin on Maija, jonka hallussa on kissalani tämänhetkinen ennätys, legendaariset "Seitsemän veljestä" eli Skazki G-pentue, josta Taimin isukki Gerasim jatkoi ainoana sukua. Eli kaikki on mahdollista, vaikken uutta ennätystä tosissani toivokaan!

Pikaisesti kuulumisia

Mitähän tänne kuuluu... syksyä ainakin! Ei voi mitään, syksy on bloginpitäjän inhokkivuodenaika. Olen aina ihmetellyt ja salaa kai vähän ihaillutkin niitä ihmisiä, jotka ovat syksyfaneja. Minua syksy lähinnä masentaa, varsinkin tämä pääkaupunkiseudun loputon pimeys.

Onneksi on jotain mitä odottaa (paitsi ensimmäistä syyslomaa sitten kaukaisten kouluaikojen), eli Taimi on hyvinkin tukevasti tiine! Sen emännän Annan kanssa odotamme marraskuun alkua ja pentujen maailmaan saapumista toisaalta innolla, toisaalta lievällä kauhulla. Se kun näyttää jo nyt niin paksulta että luultavasti on ISO pentue tulossa.

Laran ja Iiriksen pentuasiat eivät ole vielä edistyneet. Laran suhteen odotan Siegfriedin suomalaisia papereita ja pojan aikuistumista, hyvin pentumainen se oli vielä Pirokin näyttelyssä reilu viikko sitten. Eli juu, jos kaikki menee niin kuin toivon, niin Lara tekisi Siegfriedin kanssa kissalani ensimmäisen täyspitkäkarvapentueen. Iiris ei ole ekan juoksunsa jälkeen vielä aloittanut uutta, mikä on toisaalta ihan hyväkin, kyllä se joutaakin vielä kasvaa hetkisen. Sillekin on kollia kysytty alustavasti ainakin. Toisaalta on mahdoton pentukuume jo, toisaalta yritän pistää itselleni jäitä hattuun: kolme pentuetta aivan yhtä aikaa ei ole tavoitteeni, kahdessakin on ihan tarpeeksi tekemistä.

Työt ja työmatkat ovat viime aikoina haitanneet harrastustoimintaa: kissat toki saavat perushoitonsa ja ne pitävät itse huolen myös siitä, että päivän seurustelutuokio täyttyy - Maija esimerkiksi tulee huutamaan suoraan tähän tietsikan näytön viereen, jos se kokee itsensä laiminlyödyksi... Mutta kuvia en ole ehtinyt ottaa, ja kotisivut eivät ole edistyneet. Silloin harvoin kun olisi aikaa, ei ole energiaa - lue mitä kirjoitin alkuun syksystä ;)

Viikonlopuksi kyllä aion ryhdistäytyä - on pakko: lauantaina olemme Kirkkonummella kissanäyttelyssä. Mukana Iiris, Lara, Dina ja ensiesiintymisensä näyttelyssä suorittaa myös uusi sijoituspoikani Martti eli Cannonball Golden Dream. Seuraavaksi pitäisi alkaa setviä kyytiä itselleni, Dinalle ja Laralle...