Suloisia videoita tällä kertaa

Moni lienee nämä jo bongannutkin mutta S-pentujen söpöilyä linkin takana täällä.

Kävin pentuja katsomassa eilen. Ihania ihania ovat vaikka itse sanonkin! Erityisen tyytyväinen olen Cecilian (suklaakilpparihopeatiketti) ja Pelen (sinihopeatiketti) kehitykseen. Molemmista on tullut uskomattoman siroja ja tyypikkäitä! Cecilian silmät ovat aavistuksen turhan hallitsevat, mutta kukapa olisi täydellinen, ja Pele muistuttaa komeaa isäänsä päivä päivältä enemmän,

siis muutenkin kuin väriltään.

Pöhköimmät luonteet ovat Knutilla (cremesavu) ja Siriuksella (punatiketti). Pojat vaan kehräävät

ja haluavat olla sylissä.

Fanni (suklaakilppari ja tulevaisuuden toivoni) on puolestaan sylikissa ja riiviö samoissa trikoissa.

Otava (lilatiketti) on porukan isoin edelleen, tyypiltään se eroaa muista pojista, letkeä luonne on kyllä silläkin.

Mitäpä muuta... Iiris astutettiin vielä viimeisen kerran pääsiäisenä. Vielä ei ole varmuutta, miten kävi, mutta valitettavasti ei kovin hyvältä vaikuta. Jos ei nytkään onnistunut niin luovutamme ja Iiris leikataan. Iso harmi jos näin käy, mutta joskus on pakko lopettaa pään seinään hakkaaminen.

Radomir muutti äitienpäivän aattona uuteen kotiin ja siitä tuli Hugo. Tuoreita kuvia siitä odottelen.. Se muutti siis Sissin ja Olgan seuraksi Raumalle, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan niin joskus syksyllä on siis suunnitelmissa variantti x variantti -yhdistelmä Hugo x Olga.

Punaista, punaista ja kilpparia siis tulossa, jos suunnitelma toteutuu.

Kuvia, Iiris ja Olga

Hanna oli napsinut vinon pinon lisäkuvia S-pennuista, käykääpä katsomassa linkin takaa!

Iiriksestä on valitettavasti taas vaihteeksi huonoa kerrottavaa. Sehän kävi hiljattain ultrassa, jossa lääkäri näki 1-2 pentua. Kun kävin Iiristä viime viikolla katsomassa, minun oli vaikeaa asiaa uskoa, koska maha oli erittäin pieni. Valitettavasti pahat aavistukset toteutuivat taaskin, ja tämän viikon alussa Iiris aloitti uuden juoksun. Uusintaultra ei näyttänyt enää mitään pentuihin viittaavaa. Ainoa onni onnettomuudessa on, että myöskään mikään ei toistaiseksi viittaa uuteen kohtutulehdukseen. Hieman tekisi mieli jo luovuttaa, mutta kaipa pään paukuttaminen puuhun on kivaa... ja onhan Iiris oikeasti yksi kauneimpia kasvattejani, puhumattakaan siitä, että luonne on superia, suorastaan puhdasta kultaa. Niinpä ehkä vielä kerran yritetään seuraavasta juoksusta astutusta, tällä kertaa kollilla, joka on paitsi testattu PRA-negatiiviseksi (pakko olla, koska Iiris on testattu kantajaksi), ja jolla on myös jälkeläisnäyttöä (yksi normaalikokoinen pentue tähän mennessä). En viitsi julkistaa sulhoa ennen kuin astutus tapahtuu, sillä on tässä ollut niin paljon huonoa onnea matkassa, että en viitsi hehkuttaa etukäteen...

Olgan epäonnisen pennun avaustulos saapui viimein. Mitään elimellistä vikaa tms. ei löytynyt - kuolinsyy vaikuttaa olleen ihonalainen bakteeritulehdus. Pöpö lienee päässyt iskemään siinä rankan alun riepotuksessa. Ikävää, mutta toisaalta huojentavaa, että kyseessä oli nähtävästi aivan puhdas huono tuuri.

Eipä voi tässä muuta kuin onnitella ja taputella itseään selkään siitä, että tällä hetkellä kaikesta epäonnesta huolimatta on myös kaksi onnistunutta ja erittäin hyvinvoipaa pentuetta maailmassa!

Iiriksen kanssa siis vielä yksi yritys ohjelmassa. Mitä tulee Olgaan, niin luultavasti yritämme myös sen kanssa uudestaan. Luultavimmin astutus on ajankohtaista kuitenkin aikaisintaan toukokuussa. Kolli on vielä mietinnässä. Olgahan siis on kilpikonna itämaisvariantti, ja testattu PRA-negatiiviseksi. Sukutaulu on erittäin mielenkiintoinen, emohan on Ranskan tuonti, ja isän linjoja ei pitkäkarvapuolelta muilta löydy. Mieluiten käyttäisin sille pitkäkarva- tai balineesikollia, mutta myös varianttivaihtoehtoja tietysti harkitsen. Kasvattajakaverit huhuu - nyt jos koskaan kaipaan yhteistyötä! Eli saa ehdottaa komeita kolleja, jotka olisivat leikkaamatta vielä toukokuun paikkeilla :-)

Nyt peukut ja varpaatkin pystyyn

Vein eilen Iiriksen Piikkiöön Alfred-kollin (Yazoo Kwame) luo. Iiris siis aloitti uuden mourun maanantaina, tiistaina oli kohtutulehduksen jälkeinen kontrolliultra, jonka mukaan kaikki oli ainakin toistaiseksi ok, joten ei muuta kuin matkaan.

Iiriksellä ja Alfredilla ovat treffit sujuneet loistavasti pienen alkukursailun jälkeen. Eli tänään on kuultu useampia astumisia.

Nyt vaan sitten toivotaan kovasti, että tuloksena on neljäs (!!! kääääk, kaikkien aikojen ennätykseni jos toteutuu) pentueeni tänä vuonna eikä uutta kohtutulehdusta...

Jos pentuja tulee, niin ne ovat sitten itämaisia pitkäkarvoja tai lyhytkarvoja (variantteja). Todennäköisimmät värit ovat musta (ruskea) tai suklaa, ja todennäköisin kuvio ticked tabby, valkolaikuilla tai ilman. Pieni mahdollisuus on muihinkin väreihin ja kuvioihin. Alfred kantaa sekä naamiota että yksivärisyyttä, mutta Iiris ehkä ei, joten jää nähtäväksi ovatko naamiokissat ja/tai yksiväriset mahdollisia. Mutta eipäs nuolaista ennen kuin tipahtaa... N. kolmen viikon päästä tilanne selviää, silloin on tarkoitus varata uusi ultra-aika Iirikselle.

Kolme pentuetta tulossa

Ei tämän nyt ihan näin pitänyt mennä, mutta kissat päättivät toisin... eli peräti kolme pentuetta on lähiaikoina tulossa.

Ensimmäisenä syntyy todellinen ylläripentue, laskettu aika on n. 13.1. Minulle siis kävi todella vanhanaikaisesti, kun otin riskin ja sijoitin kollin luo naaraan. Ennen kuin kukaan ehti edes tajuta mitään, tyttö aloitti juoksun ja kollihan sen huomasi ennen ihmisiä... Kissat eristettiin toisistaan heti kun eka astuminen oli nähty, mutta joskushan se kertalaaki riittää... Pentuja on siis tulossa yhdistelmästä Cannonball Golden Dream (OSH b eli suklaa itämainen) x Tistan Alexandra (BAL h eli suklaakilpikonnanaamio balineesi). Kaikki tulevat pennut ovat itämaisia tai siamilaisia (variantteja), todennäköisimmät värit ovat suklaa, pojilla myös punainen ja tytöillä myös suklaakilpikonna. Kaikki pennut ovat yksivärisiä.

Pentueen emo "Irmeli" on siis melko teini vielä itsekin, mutta mitä nyt olen kuullut aiemmista vastaavista tapauksista, niin yllättävän hyvin teinimammat selviävät tiineydestä ja synnytyksestä. Täytyy vain toivoa, että näin käy nytkin. Koetan saada Irmelistä lisää infoa kotisivuilleni lähiaikoina.

Toisena ovat tulossa Olgan pennut, laskettu aika on n. 23.1. Niistä olenkin jo kirjoittanut aiemmin, mutta odotettavissa on siis luultavimmin itämaisia lyhyt- tai toivottavasti myös pitkäkarvoja.

Kolmas pentue on tulossa Polgaralle, laskettu aika on n. 7.2. Siitäkin olen jo aiemmin kirjoittanut, mutta itämaisia lyhytkarvoja (variantteja) on siis tulossa.

Kaikissa pentueissa myös naamiokissat ovat ainakin teoriassa mahdollisia, jää nähtäväksi.

Kaikki pentueet ovat siis sijoituspentueita, Sysmässä, Raumalla ja Turussa. Eli tiedossa on kasvattajalle reissaamista pitkin ja poikin Suomea. Ihan niin usein en varmaankaan pysty kotisivuja ja blogia päivittämään, kuin parin edellisen pentueen kohdalla, kun pentueet syntyivät joko kotonani tai pääkaupunkiseudulla, mutta yritän tietysti parhaani. Tämä vuosi nyt on sikäli poikkeuksellinen että olen vanhempainvapaalla, mutta jatkossa jos naaraita sijoitan, niin sijoituskotien on tosiaan oltava pääkaupunkiseudulla - jatkossa en perheellisenä ja työssäkäyvänä pysty enää reissamaan sillä malliin kuin mitä nyt alkavana vuonna tulee pentueiden takia tehtyä.

Mitä tulee Iirikseen, niin aivan lähipäivät ratkaisevat, leikataanko se, vai viedäänkö se kollin luo. Joudun valitettavasti vaihtamaan kollia... Syy on se, että ensimmäiset PRA-testitulokset ovat nyt tulleet, ja Iiris osoittautui kantajaksi, samoin kuin Polgara. Polgaran suhteen asia ei ole mikään ongelma, koska se on astutettu negatiiviseksi testatulla kollilla, eli tulevat pennut tulevat kaikki olemaan joko negatiivisia tai korkeintaan kantajia. Iirikselle aiottua sulhoa ei ole vielä ehditty testata, joten valitettavasti en uskalla ottaa riskiä. Jos se ikinä pääsee kollin luo, niin sulhanen on sitten sama kuin Olgalla, eli negatiiviseksi testattu Alfred eli Yazoo Kwame. Tuntuu toisaalta vähän pöljältä käyttää samaa kollia kahdelle eri naaraalleni, mutta muita varmasti PRA-negatiivisia vaihtoehtoja ei tällä hetkellä ole. Parempi pelata varman päälle...

Sellaista tänne. Komea Olli-kollikin on muuten nyt sitten isä. Ollin pennuista löytyy eka info täältä: http://www.nalittna.com/9 eli neljä pentua putkahti maailmaan jouluaaton aattona.

Huonoja uutisia

Kaipa tämän joskus piti osua minunkin kohdalleni... Olen kasvattanut kohta 9 vuotta, eikä yhtään kohtutulehdusta ennen tätä päivää. Eli Iiris alkoi oireilla eilisiltana, tänään se onneksi saatiin lääkäriin. Pentuja oli vain yksi, tai ehkä ei yhtään, lääkärikään ei uskaltanut olla varma - joka tapauksessa, jos pentu olikin, niin mennyttä se oli joka tapauksessa :-(

Ainoa onni onnettomuudessa on, että Iiris voi itse kohtuullisen hyvin. Tulehdusarvot eivät ole kauheasti koholla, myös munuais- ym. arvot ovat ok, eli yritämme vielä pelastaa sen kohdun. Eli tyhjennyspiikkejä ja antibiootteja ohjelmassa. Jos ne tepsivät, niin heti seuraavasta juoksusta on pakko astuttaa, ja toivoa parasta. Saattaapi olla kollin vaihto edessä, Iiriksen sulhanen kun ei ole vielä todistettavasti saanut ketään tiineeksi. Kollit vaan ovat tällä hetkellä kortilla :-(

HARMITTAA, ihan vietävästi :-( Tietenkin juuri tästä pentueesta oli monta etukäteiskyselyäkin... Olga vaikuttaa lupaavalta, eli aion tarjota kyselijöille pentua siltä, tai sitten Polgaralta, jos niillä nyt menee kaikki ok. Polgaran tiineydestä ei toki vielä ole mitään varmuutta. Toki toivon ihmettä eli vielä pentuetta Iirikselle, mutta jää nähtäväksi miten käy.

Sunan kuulumisia

Sain jo jokunen viikko sitten kuvia Sunan (Skazki Querida, OLH b 25) ensimmäisistä päivistä uudessa kodissa. Eli kuvat ovat jo melkein kuukauden takaa, mutta hyväähän kannattaa odottaa... Typykällä menee loistavasti, kuten kuvasta näkyy, Yuki-norski on adoptoinut pikkuisen täysin.

Poseeraus:

Ja rohkea ulkoilija:

Sunan Qamar-veljen uudeksi nimeksi tulee Andaman, ja se muuttaa uuteen kotiinsa perjantaina. Tuntuu ihan oudolta, kun ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen ei tarvitse keskittyä uusien hyvien kotien löytämiseen pennuille! Toisaalta ihan kivakin, on aina mukavaa kun oikea kissa päätyy oikeaan kotiin, mutta kyllä pentujen myynti ja markkinointi välillä stressaakin kun ihan rehellisiä ollaan.

Uusia suunnitelmia silti jo punon... Olgan suunnitelmat tulikin jo edellisessä merkinnässä mainittua, sijoituskodin kanssa haaveilemme uudesta pentueesta Iirikselle joskus syksyllä (sopivaa pitkäkarvakolliakin olen jo alustavasti kysellyt mutta se pysyköön vielä hetken salaisuutena), ja Polgarallekin on suunnitteilla pentue, tosin todennäköisesti vasta ensi vuoden puolella. Polgaralle olen alustavasti ajatellut varianttipentuetta, kahdesta syystä: vaikka Polgara tosi suloinen ja viehkeä onkin, niin tyyppiä voisi parantaa, ja toiseksi tuoda hieman uusia linjoja pitkäkarvakasvatukseen.

Winski ja Olga

Sain Winskin (Skazki Belgarath) kodilta jokusen kuvan reilu viikko sitten. Poika on edelleen ehkä pentueen komein minusta. Mitä mieltä olette väristä, tumma suklaa vai vaalea ruskea? Suklaatäplikkäänä minä sen rekisteröin...

Olen pikku hiljaa viilailemassa kotisivuja vähän paremmin ajan tasalle. Tänään lisäsin vihdoin ja viimein Olgan naaraisiin. Sillehän on suunnitteilla pennut joskus ensi talvena, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin sulho on Yazoo Kwame (OLH n 25), joka asustelee Annan luona kuten Olgakin.

Hyviä uutisia Larasta, huonoja Iiriksestä

Kävin eilen Iiristä katsomassa. Ihme juttu: nisät helottaa edelleen kuin vuodenaikaan sopivasti jouluvalot, mutta mahaa ei ole tullut YHTÄÄN, ja juoksua näyttäisi aloittavan :-( Ainakin mouruaa ja perheen kastraattipoika mokoma astuu sitä parhaansa mukaan. Eli harmillista kyllä, oireet viittaavat valetiineyteen, uusintareissu Turkuun lienee tiedossa lähipäivinä. Jos ei toisella yrityksellä Maksin kanssa onnaa, niin sitten pitää varmaan jo vaihtaa kollia.

Onkin viime vuodet mennyt ihan älyttömän hyvin, vuosikaudet on ollut niin onnellinen tilanne että tyttöni ovat tulleet kertalaakista tiineeksi. Viimeksi on ollut vastaavia ongelmia ihan kasvatusurani alkuvaiheessa, Ninnin eka pentue oli tosi helppo mutta toista ei meinattu saada ensin alulle millään...

Olisi tässä kieltämättä muitakin joulukiireitä kuin Iiriksen kuskailu Turkuun ja takaisin, mutta ei auta, parempi hoitaa asia nyt kuin lykätä sitä - varsinkin kun Maksin käytös pahenee koko ajan pikku hiljaa, se tuskin on enää kovin pitkään leikkaamaton.

Lara sen sijaan vaikuttaa hyvinkin tiineeltä. Nisät ovat kasvaneet ja painoakin on jo tullut lisää. Koska astutuksesta on vasta n. kolme viikkoa, en uskalla olla satavarma mutta toivotaan parasta!

O-pentueen varaustilanteesta: kilppari Olga jää näillä näkymin synnyinkotiinsa Annalle. Punaisesta Oneidasta on yksi potentiaalinen kysely (Katja, palaan asiaan kun kiireiltäni ehdin ;). Oskar-simskupoika etsii vielä varmasti kotia. Uusia kuvia toivon saavani pian... Koetan myös kotisivuja päivittää viimeistään jouluna.

Iiris ja Maksi ne yhteen soppii eli muutos pentuesuunnitelmaan

Iiris (Skazki Ninel) aloitti tiistaina toisen juoksunsa. Ikää sillä alkaa olla tarpeeksi pennutusta varten, ja toisaalta myös tammikuun alkupuolella mahdollisesti syntyvät pennut syntyisivät minulle ihanteelliseen aikaan töiden kannalta.

Olen jo hetken aikaa hautonut ja miettinyt, että kääntäisinkö kelkkani ja luopuisinko haaveestani saada Iirikseltä ihastuttavia valkolaikkukilpparityttöjä... kyllä toisaalta vähän riipaisee luopua haaveesta, mutta piti nyt ottaa järki käteen. Olin siis ajatellut käyttää ulkopuolista balineesikollia, mutta päätinkin nyt kokeilla sittenkin Iiriksen astuttamista omalla kollillani, eli Maksilla (Skazki Maksim, lila itämainen pitkäkarva). Tässä kun on nyt minusta riippumattomien syiden takia käynyt niin, että luultavasti kukaan muu ei lähiaikoina ole käyttämässä Maksia, ja en usko, että sekään on enää montaa viikkoa leikkaamatta, sekin on alkanut viime aikoina esittää sen verran kollin elkeitä.

Eli huomenna illalla lähden viemään Iiristä Maksin luo treffeille Turkuun, ja toivotaan sitten että nuoripari, molemmat ensikertalaisia, ymmärtävät mistä on kyse :-) Uskallan tällaista yhdistelmää suunnitella siksi, että vaikka molemmat ovat omia kasvattejani, ne ovat jo varsin kaukaista sukua toisilleen, eli sukusiitoskerroin pysyy aivan järkevissä rajoissa.

Jos käy hyvin, niin pentujen todennäköisin väri on suklaa ticked tabby tai suklaatäplikäs, valkolaikkuisena tai ilman laikkuja. Toki salaa toivon myös lilaa, yksivärisiä ja kenties myös naamiopentuja, mutta niitä tulee sitten vaan tuurilla!