Ruuhkan kuulumiset

Kävinpä tänään pitkästä aikaa kissanäyttelyssä ihan turistina, eli RuRokin näyttelyssä Messukeskuksessa. Samalla tuli osallistuttua BaJaVan sääntömääräiseen kevätkokoukseen. Ja vähän katseltua muitakin messuja, vaikka kissanäyttelyssä suurin osa ajasta menikin.

Oli tosi kivaa nähdä tuttuja, ja ihaninta oli, että pari kasvattiani oli paikalla. Skazki Vissarion eli Cola, suklaa itämaisvariantti, sai kolmannen sertinsä ja valmistui Championiksi. Colasta on tullut tosi raamikas poika ja se on mielestäni kaunistunut. Eihän se mikään extreme ole, mutta ihan tasapainoinen kokonaisuus ja hyvät näyttelyhermot.

Pentuluokassakin oli todella iloinen yllätys kun Eve ja Leena olivat ilmoittaneet Piiperön eli Skazki Kitty Pryden, OLH f 25, paikalle. Harmitti vietävästi kun parilla minuutilla myöhästyin enkä kuullut sen arvosteluja, mutta TP-valinnassa olin paikalla ja tuomari tuntui pääosin tykkäävän kyllä. Ihanaa oli myös nähdä kuinka rauhallisesti ja hienosti pentu käyttäytyi ensimmäisessä näyttelyssään.

Kuvia en ottanut, kun paikalla oli ihmisiä joilla on taatusti parempi kamera ja enemmän taitoakin kuin minulla. Tähän olisin pari arkistojen aarretta halunnut muuten vaan liittää, mutta blogger kenkkuilee ja menee aina jumiin kun yritän, pitää kokeilla toiste...

Muuten kissalassa, jos tätä siksi voi vielä kutsua, ei ole uutta uutisoitavaa. Waldemar-kolli keikkuu nyt kollilistoilla, pari alustavaa kyselyä on, mutta uusia kyselyitä saa esittää, kun mikään ei ole vielä satavarmaa. Näillä näkymin poika on ainakin vielä alkukesällä käytettävissä, sen pitemmälle en uskalla luvata.

Pentuja, Fanni ja oksutautia

U-pennuilla on kaikki hienosti, ne ovat nyt kuusiviikkoisia ja kasvavat ja kehittyvät normaalisti. Kuvapäivitystä ei vaan nyt ole luvassa, koska sijoitusemännän tietokone on korjaamolla...

Fanni aloitti pian näyttelyn jälkeen ekan juoksunsa, eli taisi onnistua haistelemaan sen verran lähihäkkien kollien sulotuoksuja... Kaikki testit on otettu, eli Fanni on FIV-, FeLV-, sieni- ja PRA-negatiivinen, nyt vaan sitten pitäisi onnistua päättämään kolli. Ihan tästä ekasta juoksusta ei päätetty siis astuttaa, antaa neitosen vielä hetken kasvaa. Paria kollivaihtoehtoa puntaroin, paljon riippuu nyt siitä, milloin Fannin seuraavat juoksut tulevat ja kumpi kolleista on sillä hetkellä vielä leikkaamatta ja asianmukaiset testit siitä otettu.

T-pennut Hertta ja Hilma puolestaan hakivat taannoisesta näyttelystä vatsataudin :-( Onneksi ei mitään kauhean vakavaa, mutta tosi tylsää silti.

Turokin näyttely jäi tällä kertaa väliin, ja muutenkin luultavimmin loppuvuosi on näyttelytaukoa. Ensi vuonna joskus varmaan taas uudestaan...

U-pennut 5 viikkoa ja Eryn näyttely

Uusia kuvia U-pennuista löytyy täältä:

https://picasaweb.google.com/109633492049201515753/PennutViisiViikkoa#

Kyllä minä taidan tuon Unelman punaisena ja lyhytkarvana rekisteröidä, mutta aion myös teettää geenitestin jolla asia sitten lopullisesti selviää. Pitäisi saada lähiaikoina rekisteröintipaperit postiin ja kotisivujakin päivitettyä.

Viikonlopusta suuri osa vierähti Eryn näyttelyssä Helsingissä. Lauantaina paikalla oli peräti neljä kasvattiani, erittäin jälkijunassa tajusin, että olisihan sitä voinut jostain kaivaa jonkun vielä viidenneksi, niin olisi saanut kasvattajaluokan. Lauantain menestys ylitti kaikki odotukseni. Iiris (CH Skazki Ninel) ja Hilma (tulevaisuuden toivoni Skazki Tamila, OLH n 25) olivat Tausennin pöydällä, Iiris sai ekan sertinsä kastraattiluokassa, Hilma sai mukavat arvostelut, mutta ei päässyt TP-valintaan, koska sattuipa niin, että samassa luokassa oli myös Ninan UPEA uusi Amerikasta tuotu pitkäkarvapoika.

Edströmin pöydällä puolestaan esiintyivät Fanni (Skazki Sametti Tigrovna, OSH h var) ja Hertta (Skazki Taisia, OSH n 25 var). Fanni sai oikein mukavat arvostelut ja pääsi TP-valintaan asti, mutta siellä hävisi hienolle sininaamio simskulle. Hertta sen sijaan sai kasvattajansa melkein sydärin partaalle olemalla tuomarin paras :-) Tosin paneelin lopputulos oli arvattavissa, kun vastassa oli samainen upea Ninan tuontipoju, jolle Hilma-sisko jo alkuvaiheessa hävisi.

Lauantaista jäi siis oikein mukava fiilis.

Sunnuntaina pystyin itse olemaan vain osan päivää paikalla, mutta pari kasvattiani oli mukana, eli Siken luona asustelevat Iiris ja Fanni. Iirishän on virallisesti jo Siken, ja Fanni siis sijoituskissani. Iiris sai toisen CAP-sertinsä Rautiolta, eli sikäli meni ihan odotetusti. Valitettavasti pitkä mammatauko ei ole tehnyt Iiriksen näyttelyhermoille hyvää - aiemmin se kehräsi ja puski tuomaria, nyt se tänä viikonloppuna katsoi parhaaksi venkoilla ja välillä vähän sähähtääkin. Fannin näyttely meni Noskovan syynissä ihan penkin alle... En valitettavasti pystynyt olemaan paikalla koko päivää, muuten olisin saattanut nostaa asiasta metelin, mutta nyt aion pitää mölyt mahassani, vaikka Fannin tulos olikin minusta sääntöjen väärää tulkintaa. Enemmän en aio asiaa näin julkisesti repostella, mutta saa minulta kysyä yksityisesti, että mitä ihmettä ;-)

Fannin osalta sen käyttösuunnitelmat siitoskissana pysyvät joka tapauksessa ennallaan. Kolli on nyt vaan vähän avoinna, punnitsen eri vaihtoehtoja parhaillaan, mutta paljon riippuu myös siitä,

kuka sopivista kolleista on vielä leikkaamatta sitten kun Fanni-neiti suvaitsee joskus aloittaa juoksut. Tähän asti sillä ei ole ollut mitään kiirettä asialla.

Harmi vaan, jos tai kun siitä ei nyt näytä kummoista näyttelykissaa tulevan. Itseäni asia ei niinkään harmita, olen enemmänkin intohimoinen kasvattaja kuin kovinkaan innokas näyttelyihminen, mutta sijoitusemäntä Siken puolesta harmittaa sitäkin enemmän, hän kun olisi kiinnostunut käymään näyttelyissä vähän enemmänkin.

Pikaisesti kuulumisia

Skazkilandiassa kaikki hyvin, muu elämä on vaan viime aikoina haitannut bloggausta...

Molemmat pennut ovat nyt varattuja, ne muuttavat samaan kotiin Helsinkiin, ja jos kaikki menee hyvin, Tamila tekee jossain vaiheessa Skazki-pentueen eli se menee sijoitussopimuksella.

Ruuhkan näyttelyyn oli tarkoitus tulla turistiksi mutta suunnitelmat heittivät häränpyllyä, eli näyttelyviikonloppu vaihtuikin varsin mukavaksi pikalomaksi helteisessä Itä-Suomessa. Kaikkea ei voi aina saada...

Omat kotona asuvat kisulaiset kävivät tänään rokotuksilla. Dina ja Maija käyttäytyivät mallikelpoisesti (kuten aina eläinlääkärissä), Lara taas esitteli eläinlääkärissä tuhatta jalkaansa. On tosi huvittavaa, että kotona Laran saa vääntää melkeinpä solmuun ja se vaan kehrää, mutta eläinlääkärissä yritetään singota joka suuntaan ja kiivetä pois pöydältä konstilla millä hyvänsä. Taidan haudata haaveeni näyttelyttää sitä joskus vielä kastraattiluokissa.

Kuvia en ole ehtinyt ottaa, mutta yritän korjata asian lähiaikoina.

Hieman juttuakin

Itse olen homman vapaaehtoisesti ottanut, joten en valita, mutta jos joku ihmettelee kovin hyytynyttä kotisivujen päivitystä, niin yksi syy muiden joukossa on se, että hoidan tänä vuonna SUROKin jäsenten ulkomaan näyttelyilmoittautumiset eteenpäin. Toukokuun Tallinnan näyttely lähestyy uhkaavasti, joten postia tulee melkein tulvimalla - vähä vapaa-aika kuluu siis yhdistysvelvollisuuksissa...

Mutta tänään oli hiljaisempi päivä (tyyntä myrskyn edellä, ennen kuin mattimyöhäiset havahtuvat, luulen ;). Joten sain hieman muokattuja kuvatekstejä R-pentueen omaan galleriaan. Kävin niitä tosiaan viime sunnuntaina katsomassa. Suloisia riiviöitä olivat, mahtava vauhti oli päällä, kun kaikki neljä innostuivat riehumaan, ja ylimpinä keikkuivat myös emo-Irmeli ja isä-Martti. Onneksi pennut myös hyytyvät yhtä nopeasti kuin käynnistyvät, joten sain siis räpsittyä muutaman siedettävän kuvankin, kun vauhti alkoi hidastua :-)

Kaikki vaikuttavat tässä vaiheessa kivaluonteisilta. Kaikista ihmisläheisin ja vilkkain on suklaanaamio siamilainen Roksana, mutta ei muillakaan missään nimessä huonot luonteet ole!

Varaustilanteesta: Renata jää synnyinkotiinsa. Radomir taitaa muuttaa Raumalle Olgan ja Sissin seuraksi, ja jos kaikki menee hyvin, siitä tulee Olgan uusi sulhanen, kunhan siitä tulee sukukypsä! Jos tämä suunnitelma toteutuu, niin onpahan pikku kissalani ihka ensimmäinen variantti x variantti -pentue. Sehän on siis ihan sallittu yhdistelmä, kun kumpikin osapuoli on ns. varmoja variantteja (molemmilla toinen vanhemmista on pitkäkarvainen). Ainoa huono puoli asiassa on, että tilastollinen todennäköisyys pitkäkarvapentuihin on vain 25 %. Mutta katsotaan nyt. Poika on niin nuori, että mitä vaan voi sattua.

Olgahan on testattu PRA-negatiiviseksi, ja Radomir voi vanhempiensa testitulosten perusteella olla korkeintaan kantaja tai hyvällä tuurilla myös negatiivinen. Radomir on tarkoitus ilman muuta testata myös, niin tietää sitten, tarvitseeko mahdollisia tulevia pentuja testata vai ei.

Mutta kieltämättä hullua suunnitella jo uutta pentuetta kun isäkandidaatilla on ikää 9,5 viikkoa... jos saan aikaiseksi ilmoittaa Radomirin johonkin kesän näyttelyyn hakemaan siitoshyväksyntää, niin sitten se saattaa olla lyhyen aikaa myös muiden kasvattajien käytettävissä.

Rozaliaa (suklaa itämainen) ja Roksanaa (suklaanaamio siamilainen) on molempia kyselty lemmikkikoteihin. Ne ovat siis alustavasti varattuja, mutta annan niiden nyt toistaiseksi roikkua vielä pentuvälityslistoilla.

S-pentueen varaustilanne alkanee selvitä lähipäivinä, kun pääsen parin pennunostajan kanssa valitsemaan, kuka menee kenellekin. Pennuista on vielä 1-2 vailla kotia, mutta en ole niitä mihinkään vielä oikeastaan ilmoitellut, kun yritän ensin saada selkoa itsekin, ketkä ovat vapaana ja ketkä ovat varattuja. Ehtiihän tässä onneksi vielä, kun pennut ovat vasta 6-viikkoisia.

Turokissa vilahdettu

Käytiinpä siis Turussa näyttelyssä, omat kastraatit jätin suosiolla kotiin, näyttelyyn oli ilmoitettu "vain" turkulaistunut sijoitusnaaraani Polgara. Saavuimme (minä ja jälkikasvu) Turkuun jo perjantai-iltana, majoituimme Luolaleijonien eli Polgaran, Aslanin ja Raichun + palvelusväen luo. Olipa ihanaa nähdä kissakolmikko kotioloissa!

Polgara on hupaisa tyyppi, hieman rauhallisempi ja hiljaisempi versio Larasta. Joopa, Lara taitaa olla jopa itämaiseksi aika adhd... mutta erittäin kotoisaa oli Polgaran touhujen seurailu :)

Aslania ja Raichua olen tätä ennen tavannut vain näyttelyissä, joten niiden näkeminen kotioloissa oli myös tosi hienoa. Aslan hurmasi minut täysin, voiko lempeämpää kissaa olla? Raichu puolestaan on hyvin elegantti siamilaisherra, ei mikään extreme, mutta minun silmääni erittäin kaunis, klassinen tyypiltään. Itse jopa toivoisin kissaemoiltani enemmän Raichun näköisiä pentuja kuin mitään ylityypitettyjä lerppakorvia - ei sillä, että näistä "minun" pitkäkarvalinjoistani helpolla mitään superkorvia saisikaan... Kirjoitin "minun" tahallani lainausmerkkeihin, koska pienessä rodussa vain yhteistyöllä pärjää, ilman muiden kasvattajien myötävaikutusta en olisi koskaan päässyt kasvatuksessa alkua pitemmälle.

Lauantai siis meni pääosin Turokissa, joskin karkasin näkemättä paneelia, kun Hanna jäi Polgaran seuraksi.

Polgara pääsi juuri ja juuri avoimeen luokkaan (ikää 10 kk ja 2 päivää), ja sai sertinsä ihan mukavien arvostelujen kera. Kivasti se kieltämättä on kehittynytkin, siitä on tullut sievempi kuin mitä uskalsin toivoakaan, kun se oli pentu. Sillä on todella kaunis suklaakilpparisävy ja pitkäkarvaksi hyvin selkeä kontrasti kuviossa (ja hyvät täplät!), ja upea puuhkahäntä. Kokonaisuutena se on aika elegantti, vaikka tuomari yrittikin väittää että "pasta ja pizza on maistunut". Höh, pitäähän tulevalla siitosnaaraalla hyvä ruokahalu olla, parempi vaan, että se ei
ole ihan ruipelo! Korvatkin saivat hieman jopa kehuja "wide at base" mutta kyllähän ne rehellisyyden nimissä saisivat olla rutkasti alempana...

Iltapäivällä pidettiin sitten BaJaVan sääntömääräinen syyskokous. Ketään ei yllättäne, että jatkan edelleen hallituksessa sekä pentuvälittäjänä (ja siinä sivussa yritän hieman muutenkin kotisivuja päivitellä). Surokin hallituksessakin on edessä toinen vuosi. Nyt syksyllä en ole sattuneesta syystä ollut kummassakaan luottamustoimessa niin aktiivinen, kuin mitä haluaisin, mutta yritän ensi vuonna löytää hieman enemmän aikaa yhdistystoiminnallekin.

Muuten kuuluu jännitystä... Olga ja Alfred treffailivat n. viikko sitten, ja tulivat hyvin toimeen. Yhtään varmaa astumista ei ole kuitenkaan nähty eikä kuultu, eli tilanne on ihan sama kuin Iiriksen kanssa, eli jännityksellä odotamme, kuinka kävi.

Minulla on tarkoitus mennä Iiristä ensi viikolla katsomaan... Saapa nähdä, uskallanko sen jälkeen veikata mitään.

Iiris TP ja Ollista kuvia

Yllä ja parissa seuraavassa poseeraa vihdoin ja viimein Olli, alias Skazki Belgarion. Tai no, poseeraa ja poseeraa. Kävin pari päivää sitten sitä kuvaamassa, tulokset varsin laihoja kuten ennustinkin. Noh, ehkä näistä jostain saa jotain siedettävää rajattua kotisivuja varten... Olli on terve itämainen kissanpentu eli se riehuu, yrittää syödä kameran hihnan, tunkee nenänsä kasvattajan käsilaukkuun yms. jne.

Olli muistuttaa sekä luonteeltaan että ulkonäöltään hyvin paljon emoansa Laraa. Eli ei pelkää mitään, ja vaatii suurella äänellä ruokaa heti kun joku edes katsoo keittiöön päin ;-) Ilme on hitusen kollimaisempi jo nyt, ja hännästä näyttäisi tulevan pitempi, mutta muuten oli melkein kuin olisi Laran tohellusta katsellut :-)

Alla Ollin paras kaveri Kassu, eli kastraattiherra Skazki Kaspar (BAL b). Anteeksi suokaa salamalla räiskiminen... mm. Iiriksen ja Nexun ja muiden N-pentujen setä. Minä sitten niin tykkään suklaanaamioista!

Ja vielä yksi bonuskuva Ollista, joka sentään puoleksi sekunniksi malttoi jäädä paikoilleen.

Muita uutisia: Oskarille on nyt väsätty oma lyhyt esittely kotisivuille, yritän lähiaikoina vääntää vastaavan myös Ollista. Mitään päivää en uskalla sattuneista syistä mennä lupaamaan... mutta sen jälkeen kotisivut olisivat melko hyvin ajan tasalla, paljonhan niitä voisi parannella mutta katsotaan nyt, mitä syksymmällä oikeasti ehtii. Parempi kun en suureen ääneen lupaa muuta, kuin jossain vaiheessa Ollin esittelyn. Olli on tarkoitus testata joskus syksymmällä. Kyselyjä tyttökissoilta otan vastaan! Ollin sukutaulu löytyy myös PawPeds-tietokannasta, jos joku haluaa esim. laskeskella sukusiitosprosenttia alustavasti.

Sitten näytelmäkuulumiset: Iiris (Skazki Ninel) oli hakemassa ekaa avoimen luokan sertiään eilen URK:n näyttelyssä Hyvinkäällä. Reissu sujui aivan yli odotusten :-) Iiris hurmasi tuomarinsa aivan täysin, eikä vähiten varmaan siksi, että se kehräsi ja puski... Kehuja tuli mm. upeasta, lyhyestä (sic!) turkin laadusta, värityksen hienosta kontrastista ja lämpimästä värisävystä, kauniista profiilista ja hyvästä ilmeestä. Ainoa, mitä olisi saanut olla enemmän ja alempana, oli, kuten tavallista, korvia. Tuomari sanoikin, että hänen mielestään Iiris on aivan upea kissa, mutta ei kannata kaikilta tuomareilta odottaa yhtä paljon kehuja - toiset kun näkevät IV kategorian kissoissa vain ne korvat -ja jos niitä ei ole "tarpeeksi", niin se siitä...

Kaikista noista kehuista huolimatta olin ennen TP-valintoja aivan satavarma, että vastassa ollut Bajangin kasvatti, Millan simskutyttö voittaisi, koska sillä oli kieltämättä upeat korvat. Leuka taisi loksahtaa kun tuomari osoittikin Iiristä ja sanoi "Today she is my best". :-) Loppupäivän leijailin sitten pilvissä, eikä iloani tippaakaan himmentänyt se, että paneelissa Iiris hävisi molemmilla äänillä upealle Yumi-tytölle (Cannonball Frontpage News) - pysyipä muuten voitto kumminkin suvussa, kun Yumi on minun Martti-kollini siskopuoli ;-D

Ainakin Elina V. otti Iiriksestä kuviakin näyttelyssä, toivottavasti edes jokunen onnistuikin...

SUROK ja pennuista

Viikonloppu meni Surokin näyttelyssä, tällä kertaa lähinnä infopöydässä palelemassa (vaikka näyttelyssä oli muuten lämmin, niin lähellä ulko-ovea tuli vilu), toki sunnuntaina oli yksi kissakin mukana, eli suuret kiitokset sijoitusemännälle Siegfriedin raahaamisesta paikalle Tampereelta asti.

Katselin siis näyttelyä ensi kertaa Surokin hallituksen jäsenen näkökulmasta. Huu, nostan hattua kaikille niille, jotka vuodesta toiseen jaksavat näyttelyitä talkootyönä järjestää. Itse lintsasin perjantain pystytyksen, eli otin osaa talkoisiin vain la ja su, ja silti olin aivan poikki eilisiltana. Tästä voi myös lukea rivien välistä, että ei näyttelyissä varmaan koskaan liikaa innokasta talkooväkeä ole, mikä vihjeenä mainittakoon.

Alan tässä pikkuhiljaa myös opetella Surokin varasihteerin hommia. Työ on lähinnä paperinpyöritystä, mutta myös muutamaan kinkkiseen puheluun olen joutunut vastaamaan. Ei minulla aina vastauksia valmiina ole, mutta yritän ottaa asioista selvää. Vaikka olen ollut rotukissaharrastuksessa tavalla tai toisella mukana jo 10 vuotta, niin en edes yritä väittää tietäväni kaikkea.

Sen verran vielä näyttelystä, että Siegfried käyttäytyi kuin unelma, todella mallikelpoisesti vaikka tämä oli vasta sen toinen näyttely! Se osui myös parinkin kuvaajan linssin eteen, toivottavasti joukkoon eksyi myös jokin julkaisukelpoinen kuva, pitää ahkerasti lähipäivät kytätä gallerioita. Serti tuli, eli jos joku vielä miettii kollia tytölleen niin herra S saattaa olla vielä hetkisen leikkaamatta, jos ei nyt näyttely laukaise siinä älytöntä kollitusta. Siitä on yksi kysely Laran lisäksi, mutta voin vielä korkeintaan yhtä muuta harkita jos lähiaikoina älyätte kysellä ;)

Sitten vähän tylsempiä uutisia. O-pentue Piikkiössä kävi viime viikolla lääkärissä, vaisuus ja huono ruokahalu olivat kiusanneet varsinkin Oskaria. Olin pudota pyllylleni kun lääkäri veikkasi syyksi flunssaa - en ollut osannut edes epäillä kun ei pennuilla ole ollut hengitystieoireita, kilpparilla oli aiemmin vähän silmätulehdusta mutta sekin oli jo saatu hoidettua pois. Mutta ei auta voivottelu, pennuilla on nyt tukihoitona antibioottikuuri, ja Anna tuuppaa niihin toipilasruokaa vaikka väkisin jos ei muuten uppoa. Onneksi tilanne ei ole hengenvaarallinen, kyseessä ei siis vaikuta olevan mikään todella ärhäkkä pöpö - aikuisilla kissoilla ei ole mitään oireita ollut (toki ne ovat kaikki rokotettuja asianmukaisesti, mutta pennut vaan ovat herkempiä).

Tämä tietysti lykkää pentueen rokotuksia, ja siten myös luovutusta. Mutta siitä viis, tärkeintä olisi nyt saada ne kuntoon!

Lara, Iiris ja pennut

Pahoitteluni kun tämä blogipäivitystahti on nyt kamalan huonoa. Välillä vaan muu elämä ottaa pahan niskalenkin koneella istumisesta. Kirjoitan lisää ja julkaisen vihdoin kuvia lähipäivinä, mutta suurimmat uutiset ovat seuraavassa:

Turun näyttely meni hienosti, Dina oli III kategorian paras veteraani, ja Maksi sai sertinsä.

O-pentue olivat aivan hurmaavaa joukkoa. En osaa vielä päättää, kumman tytöistä sijoittaisin, eli kiinnostuneet voivat kysellä kumpaakin ;-) Poika lienee todennäköisimmin suklaanaamio.

Iiristä kävin katsomassa tiistaina. Tiineeltä näyttää, eli Skazki P-pentue syntynee 5.1. tienoilla!

Lara kävi maanantaista torstaihin treffeillä Siegfriedin kanssa. Nyt jäämme jännityksellä odottamaan mahdollisia tuloksia. Ja nyt nukkumaan, lisää juttua ja niitä kuvia toiste!

Dinan VP-yllätys

Olimme tänään URK:n näyttelyssä Kirkkonummella, kiitos vain kaikille seurasta, ja erikoiskiitos Maijulle kuskaamisesta! Mukana Dina, Lara, Iiris ja sijoituspojuni Martti (Cannonball Golden Dream, OSH b) ensiesittelyssään. Aloitetaan vaikka nuorimmasta päästä, eli Martista. Se kilpaili nuorten luokassa, sai oikein mukavat arvostelut, pääsi vielä TP-valintaan, mutta nuorten luokassa oli hienoja kissoja tungokseksi asti, joten tällä kertaa ei sen kummempaa menestystä. Haimme kuitenkin samalla reissulla sille myös varmuuden vuoksi siitoshyväksynnän.

Iiris oli jälleen oma itsensä: kehruukone! Se on kyllä ihanan höppänä solmuunväännettävä tapaus, ja toisin kuin emonsa Lara, yhtä rento näyttelyssä kuin kotonaan. EX1 tuli, ja TP-valinnassa jälleen kerran se oli kolmen parhaan joukossa, mutta Quanin komea mustavalkopoika vei voiton, ja ihan oikealle kyllä voitto meni, en voi valittaa.

Lara sai ihme kyllä sertinsä, eli toinen serti Champion-luokassa. "Ihme kyllä" sanon siksi, että matami ei sitten ollenkaan välittänyt näytelmistä tänään, herne taisi mennä syvälle nenään jo heti aamusella kun eläinlääkärillekin piti sähistä. Loppupäivästä se alkoi jo rauhoittua, jopa keikisteli häkissään ja puski minua, eli hieman paremmin alkoi jo mennä. Se on kyllä ihan eri kissa näyttelyssä kuin kotona, mikä on kyllä suuri harmi, ihanaluonteisempaa kissaa kun saa kotioloissa hakea. Seuraava serti pitäisi hakea ulkomailta, jos mielii valmistua seuraavaan titteliin. Katsotaan nyt... seuraava siirto saattaa olla mammaloma kuitenkin.

Mutta se joka tänään veti omistajan hymyn korviin oli veteraani-ocini Dina (IP Ginie's Dinah). Veteraaniluokassa se jäi kolmanneksi, ja kirjaimellisesti juoksin sen kanssa veteraaniarvostelusta Peltosen varsinaiseen arvosteluun IP-luokassa. Dinalla oli tänään oikein kelpo näyttelypäivä, se oli hyvällä tuulella ja sai kehuja kovasti. Silti en kummoisia odottanut, kun suklaatäplikkäistä kastraattioceista alettiin valita Värin parasta, vastustajat kun olivat kaikki useampia vuosia nuorempia ja osa varsin nimekkäitä, lukuisia titteleitä keränneitä ja maailmaan kiertäneitä kissoja. Kun Peltonen alkoi luetella voittajakissan ominaisuuksia, niin ajattelin että ehkä noista jokin voisi kuvailla Dinaakin, mutta siinä vaiheessa kun hän sanoi, että hienoa on, että kyseinen kissa on jo 10-vuotias, niin leukani loksahti polviin asti! Täytyy sanoa että teki kutaa :-)

Dina kutsuttiin myös TP-valintaan, ja siellä yllätykseni oli jo vähän pienempi kun Dina meni suoraa päätä paneeliin, eli oli tuomarinsa paras naaraskastraatti tänään! Paneelissa se sai vielä kaksi ääntä, josta olen tosi ylpeä, lopulta se hävisi burmatytölle, mikä ei oikeastaan edes harmita, kyllä burmat ovat Suomessa sen verran kovatasoisia.

Itsehän käyn näyttelyissä vähän laiskanpuoleisesti, yleensä vain yhtenä päivänä viikonlopussa, ja pidän yleensä pitkiä taukoja silloin kun kotona on pennut, mutta tällaisina päivinä ymmärrän hyvin niitä, jotka hurahtavat kiertämään näyttelyitä harva se viikonloppu kun oma kissa alkaa menestyä.

Ehkä nyt siis kuitenkin vielä yhteen näyttelyyn ilmoitan Dinulin tälle vuodelle - vaikka toisaalta ymmärränkin hyvin, että joskus voi päivä olla toisenlainen, onhan Dina joskus jäänyt jopa sertittä kun vastassa on samassa luokassa ollut nuorempi ja parempitäpläisempi kaveri. Dinalle olen myös tehnyt pyhän lupauksen, että jos se joskus alkaa selvästi stressaantua liikaa näyttelyistä, niin sen osalta ne loppuvat kuin seinään, vaikka sitten oltaisiin vain sertinkin päässä seuraavasta tittelistä.

Pikaisesti kuulumisia

Mitähän tänne kuuluu... syksyä ainakin! Ei voi mitään, syksy on bloginpitäjän inhokkivuodenaika. Olen aina ihmetellyt ja salaa kai vähän ihaillutkin niitä ihmisiä, jotka ovat syksyfaneja. Minua syksy lähinnä masentaa, varsinkin tämä pääkaupunkiseudun loputon pimeys.

Onneksi on jotain mitä odottaa (paitsi ensimmäistä syyslomaa sitten kaukaisten kouluaikojen), eli Taimi on hyvinkin tukevasti tiine! Sen emännän Annan kanssa odotamme marraskuun alkua ja pentujen maailmaan saapumista toisaalta innolla, toisaalta lievällä kauhulla. Se kun näyttää jo nyt niin paksulta että luultavasti on ISO pentue tulossa.

Laran ja Iiriksen pentuasiat eivät ole vielä edistyneet. Laran suhteen odotan Siegfriedin suomalaisia papereita ja pojan aikuistumista, hyvin pentumainen se oli vielä Pirokin näyttelyssä reilu viikko sitten. Eli juu, jos kaikki menee niin kuin toivon, niin Lara tekisi Siegfriedin kanssa kissalani ensimmäisen täyspitkäkarvapentueen. Iiris ei ole ekan juoksunsa jälkeen vielä aloittanut uutta, mikä on toisaalta ihan hyväkin, kyllä se joutaakin vielä kasvaa hetkisen. Sillekin on kollia kysytty alustavasti ainakin. Toisaalta on mahdoton pentukuume jo, toisaalta yritän pistää itselleni jäitä hattuun: kolme pentuetta aivan yhtä aikaa ei ole tavoitteeni, kahdessakin on ihan tarpeeksi tekemistä.

Työt ja työmatkat ovat viime aikoina haitanneet harrastustoimintaa: kissat toki saavat perushoitonsa ja ne pitävät itse huolen myös siitä, että päivän seurustelutuokio täyttyy - Maija esimerkiksi tulee huutamaan suoraan tähän tietsikan näytön viereen, jos se kokee itsensä laiminlyödyksi... Mutta kuvia en ole ehtinyt ottaa, ja kotisivut eivät ole edistyneet. Silloin harvoin kun olisi aikaa, ei ole energiaa - lue mitä kirjoitin alkuun syksystä ;)

Viikonlopuksi kyllä aion ryhdistäytyä - on pakko: lauantaina olemme Kirkkonummella kissanäyttelyssä. Mukana Iiris, Lara, Dina ja ensiesiintymisensä näyttelyssä suorittaa myös uusi sijoituspoikani Martti eli Cannonball Golden Dream. Seuraavaksi pitäisi alkaa setviä kyytiä itselleni, Dinalle ja Laralle...

Tampereen kuulumiset

Sunnuntai meni Pirokin näyttelyssä assistenttina. Toki mukana oli yksi oma kissakin, eli sijoituspoikani Siegfried (Shilby Line's Sambal Oleg, OLH d 24) suoritti ensiesiintymisensä näyttelyssä. Olin positiivisesti yllättynyt! Poika on kehittynyt kivasti, toki korvia saisi olla enemmän, mutta niinhän pitkäkarvoilla lähes aina. Parasta siinä kyllä on luonne ja ensikertalaiseksi loistokkaat näyttelyhermot: poikaa ei pelottanut oikeastaan yhtään, ja tuomarinsa Lone Lundin se hurmasi aivan täysin. Lone otti pojan jopa TP-valintaan, missä tosin ei sitten ollutkaan enää mitään jakoa, mutta silti :-) Heidi eli sijoitusemäntä otti paljonkin kuvia, toivottavasti joukossa on jokin kelvollinen.

Myös kolme kasvattiani oli kisoissa mukana. Nexu hurmasi sekä agilityradalla että tuomarin pöydällä, vaikka ihan hitusen pitikin näyttää mieltä - sekin kun on nyt saanut ekan juoksunsa.

Greta oli myös kirjaimellisesti raahannut Noelin ja Morriksen (Skazki Noel ja Miroslav) mukaansa. Pojat ovat ISOJA :-D Molemmat selvästi kehittyvät vielä, minusta ne tietenkin olivat komeita mutta tällä kertaa tuomarilla oli tosi monta kissaa nuorten luokassa, ja vielä tasokkaampi vei voiton niistä.

Illalla ennen kotiinlähtöä kävin vielä Tyyneä ja Moeta katsomassa Emilian luona. Tyyne selvästi viihtyy, oli ihana nähdä miten mukavasti siellä menee. Tosi kivaa kun Tyyne hyväksyi seychellois-Moen uudeksi kaverikseen salamavauhtia. Jälleen kerran tuli todistettua, että itämainen ei sovi ainoaksi kissaksi. Toki harvinaisia poikkeuksia on, mutta yleensä näin se vaan menee. Tyynen edellisen kaverin Dimin avaustulokset saapuivat muuten hiljattain. Vaikka oman kasvatin kuolema nuorena (vähän alle 5-vuotiaana) on aina todella ikävää, niin toisaalta avauksen tulos oli minulle myös pieni huojentumisen paikka. Ilmeni nimittäin, että kyseessä oli synnynnäinen sydänläppien kehityshäiriö eli mitraaliläpän dysplasia. Sen verran olen ehtinyt ottaa selvää, että kyseistä vikaa esiintyy kissoilla, mutta ei ole ainakaan toistaiseksi mitään todisteita siitä, että se olisi perinnöllinen, eli se on vain harmillinen "valuvika" joita silloin tällöin vain syystä tai toisesta osuu kohdalle. Tämä oli minulle siis siksi pieni helpotus, että vaikka Dimiä itseään ei käytetty jalostukseen, niin sen veljestä polveutuu suuri osa kasvateistani, ja veljenlapsia on käytetty laajemminkin jalostukseen. Toki tilannetta pitää seurata, mutta tässä vaiheessa uskoisin kyseessä olevan yksittäisen tapauksen.

Paluu lomalta, Surok, uusi kolli ja vihdoin pari kuvaa

Aluksi pari kuvaa taas pitkästä aikaa, yllä Dina poseeraa auringonvalossa.

Tuo ylläoleva kuva siis esittelee Laran ja kummipojan kohtaamista. Ei ihme että poika sai kopattua kissasta kiinni ;-)

Kuten blogimerkintöjen vähyydestä on voinut havaita, heinäkuussa keskityin lomailuun enkä niinkään koneen ääressä kökkimiseen. Harvinaista herkkua kun oli: kunnon kesäloma eikä vaihteeksi yhtäkään pentua kotona :) Aikuiset kisulaiset uskaltaa helpommin jättää vähän pitemmäksikin aikaa luotettavan hoitajan seuraan.Toki kissojani olen sitten saanut lepytellä, kun olen ollut kotona. Maijalle olen kantanut selkä vääränä uusia leluja, sillä kun on varsin lyhyt vieteri ja sillä pitäisi olla koko ajan uusia virikkeitä.

Viikonloppuna palasinkin sitten tämän kissaharrastuksen maailmaan taas tiiviimmin oikein kunnon rysäyksellä, eli olin Kaapelitehtaalla Surokin näyttelyssä kaksi päivää. Ensimmäisenä päivänä "vain" assistenttina, toisena päivänä oli kissakin mukana, toki assarin hommatkin jatkuivat. Kaapelitehtaalla on omat hyvät puolensa, yleisö löytää sinne varsin mukavasti, ja onhan sinne hyvät liikenneyhteydet myös julkisilla, mutta voi hyvä ihme että siellä on kuuma! Assistenttina touhutessa tuntui, että aivotkin sulavat. Hieman oli pakko ihmetellä, jälleen kerran, kun varsinkin paneelissa jotkut omistajat näyttivät synkkää naamaa, jos kissa ei voittanut. Hei haloo, tämän kuitenkin pitäisi olla vain harrastus.... Voin kyllä lämpimästi suositella assistentin hommia kaikille, joiden aika käy joskus näyttelyssä pitkäksi. Varsinkin neloskategorian assareista kun melkein aina tuntuu olevan pulaa. Mikä on minusta outoa, harvoinpa oikeasti nämä meidän itämaiset ovat huonosti käyttäytyviä, joitakin muiden kategorioiden omistajia, jopa assistenttina toimivia, vaan tuntuu pelottavan näiden ääni. Nelosen tuomarit onneksi osaavat useimmat lukea kissoja niin hyvin, että paneeliin eivät edes päädy ne itämaiskategorian edustajat, joilla sattuu olemaan huonompi päivä.

Näyttelyssä oli siis sunnuntaina oma Iirikseni, ja olin todella ylpeä sen käytöksestä. Se vaan kehräsi :-) Se myös pääsi TP-valintoihin asti jättäen useita puhtaita lyhytkarvoja taakseen, vaikka pakko myöntää, kyllä se paneeliin päässyt oli vielä upeampi. Iloinen yllätys oli myös Natan-pojun, Iiriksen veljen, paikallaolo. Se oli kasvanut ihan valtaisasti, mutta oli yhä muuten oma lutuinen itsensä. Ja kyllä tuo tabbykuvio vaan on pitkäkarvallakin kaunis, Nate on siitä elävä todiste!

Nyt sitten uskallan sen julkistaa: tänään lähti kohti sijoituskotia uusi kollini! Tarina, kuinka se minun omistukseeni päätyi, on pitkä, siitä lisää ehkä joskus toiste, mutta joka tapauksessa, nyt on kissalani kollivahvuudessa uusi suklaa itämainen lyhytkarvapoika, Cannonball Golden Dream. Ikää sille tulee huomenna 4 kk, joten ihan vielä se ei ymmärrä tytöistä yhtään mitään, mutta ehkä jo talvella. Se on siis puhdas lyhytkarva, mutta minulla on lupa antaa sitä muillekin kasvattajille pitkäkarva- tai balineesikasvatukseen. Olen tosi paljon jäljessä näissä päivityshommissa, mutta jahka ehdin, laitan sivuilleni sukutaulun ja toivottavasti kuviakin.

Iiriksen kuulumisia

Kävin tänään taas vaihteeksi sijoitustyttöäni Iiristä katsomassa. Suloinen oli, kuinkas muuten, ja kasvanut kovasti. Pitää kai alkaa vihdoin tosissaan miettiä sille kollia. Vielä se ei onneksi juokse. Otin siitä aika paljon kuvia, sillä isäntäväki on verkottanut terassin, joka on todellinen pikkukissan puuhamaa: pihapuussa juoksentelee orava, jota Iiris tuijottaa aivan hypnotisoituna, ja lisäksi terassilla pyörii kärpäsiä, joita on kiva jahdata. Omat kuvat koetan vihdoin lähipäivinä siirtää koneelle, mutta sitä ennen muutama Iiriksen isäntäväen ottama kuva:

Alla olevassa kuvassa myös Iiriksen paras kaveri Elvis, cremehopeatäplikäs itämainen lyhytkarva.

Iiriksen poseeraus verkon takaa:

Tuontikissojen suhteen muuten asiat ovat VIHDOIN edenneet, eli sainpa vihdoin, peräti SEITSEMÄN kuukauden odotuksen jälkeen, Taimin rekkarin Ranskasta! Uskomattoman hidasta toimintaa siellä päässä. Nyt vaan ei auta muu kuin toivoa ja rukoilla, että Kissaliitto käsittelisi rekisteröintihakemuksen nopeasti. Tyttö kun on jo yli vuoden vanha, ja on juossut varsin tiuhaan tahtiin puolivuotiaasta lähtien.

Sen sijaan jouduin tällä viikolla perumaan Siegfriedin suunnitellun ensiesiintymisen Surokin näyttelyssä. Enpä ole saanut sen rekkaria vieläkään Sveitsistä, niin milläs menet näyttelyyn? Asian piti mukamas olla vain transferia vailla, mutta näköjään siinäkin kestää. No, onneksi kyseinen kisulainen on Fife-rekisterissä, eli sen rekkaaminen Suomeen on ihan läpihuutojuttu jahka rekkarin nyt ensin toivottavasti pian saan. Toivotaan vaan, ettei sen kanssa asiat veny niin kamalasti kuin Taimin kanssa!

Surokin näyttelyssä olenkin sitten pienemmällä kokoonpanolla kuin sataan vuoteen (noin). Lauantaina häärään ilman kissaa assarina, sunnuntaina paikalla on sitten Iiris, ja minä assarina. Siinä se...

Yhteenveto Hyvinkäältä

Lauantaina siis tuli käytyä Hyvinkäällä näyttelyreissulla, matkaseurana Laran lisäksi sen tytär Iiris, ja Iiriksen emäntä Sike miniänsä Maijun kanssa. Näyttelypaikalla sitten treffattiiin paljonkin tuttuja, Laran pennuista olivat paikalla Noel ja Nexu, ja paikalle saapui myös Morris (Skazki Miroslav).

Morris sai siitoshyväksynnän, sitä on tarkoitus yrittää pitää hetki leikkaamatta, mutta katsotaan nyt. Jos joku tyttö ehtii käydä kylässä ennen leikkausta, niin hyvä, jos ei, niin ei sitten... Morriksesta on kyllä tullut varsin komea herra, se on kehittynyt edukseen. Eli jos jotakuta kiinnostaa punavalkea varianttikolli valkolaikkukasvatukseen, niin minulta saa omistajan yhteystiedot.

Kaikki kolme Laran pentua saivat EX1-tuloksen. Kaikki saivat hurjasti kehuja upeasta tabbykuviosta ja lämpimästä suklaaväristä. Noel on varmaan se pentueen kaikista komein, ei kyllä tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa kun tuomari kirosi ääneen sen knikin huomatessaan. Toivottavasti Noelia nähdään myöhemmin kastraattiluokissa...

Nexun käytös ihmetytti ja ihastutti kasvattajaa. Eka näyttely ja se käyttäytyi kuin vanha konkari! Ja kyseessä siis oli kotona se kaikista omapäisin pentu, nyt sen ilkeää sanoa jo ääneen kun Elina on tehnyt niin hyvää työtä sen kanssa ;-) Nexusta löytyy kuva täältä: http://www.heikkisiltala.com/galleries/20090606hyvinkaa/0062.html

Myös Iiris (Skazki Ninel) oli päässyt pariin Heikin kuvaan, tässä näyte:

Kuvan tekijänoikeudet siis www.heikkisiltala.com Iiriskin oli varsin hienosti, eli aion kyllä sitäkin raahata ainakin johonkin näyttelyyn, ennenkuin sen pennutus tulee ajankohtaiseksi.

Ainakin Elina otti paljon kuvia, toivottavasti niistä jokunen eksyy kasvattajallekin? *vink vink*

Kasvattajaluokassa ei muuten ollut mitään mahkuja kun Pinokin Tuijalla oli upeita kasvatteja paikalla. Mutta Lara oli kategorian paras kasvatusnaaras :-) Kasvattajan hymy ulottui korviin asti loppupäivän. Okei okei, myönnän että kilpailua ei ollut, mutta oli tosi kiva saada kokoon siitosluokka pitkästä aikaa, suuri kiitos siitä kuuluu Evelle, Elinalle, Sikelle, Maijulle ja Gretalle :-)

Huomenna Hyvinkäälle näytille

Wohou! Tajusin juuri, että jos ei nyt kukaan viime hetkellä peru, niin minä saan pitkästä piiiitkästä aikaan huomenna Eryn näyttelyssä Hyvinkäällä kasvattajaluokan kasaan :-) Harvinaista herkkua minulle. Ja Lara pääsee kilpailemaan siitosluokassa.

Itse roudaan siis paikalle Laran ja sen tyttären Iiriksen (Skazki Ninel), Iiriksen sijoituskodin suosiollisella avustuksella. Lisäksi ehdin ilmoittaa Miroslavin, joka uudessa kodissa tottelee nimeä Morris :-) Niiden lisäksi uudet omistajat ovat ilmoittaneet paikalle Noelin ja Nexun. Jännää nähdä niitä pitkästä aikaa! Tero pääsi viime sunnuntaina Royalin rekassa pitämään temppukissa-Nexua sylissäkin (Nexu oli kuulemma sanonut pari kertaa "rääp", tulipa kummasti joku emokissa mieleen kuvauksesta), mutta minä en muilta kiireiltäni päässyt paikalle.

Milana ja Miroslav-Morris siis muuttivat uusiin koteihinsa sunnuntaina. Milana pääsi monirotuisen kilpparityttökisun kaveriksi, ja nyt niistä on tullut jo hyvät ystävät. Morris meni samaan paikkaan kuin Noel, jos ette ole jo rivien välistä arvanneet :-D Ihanampaa kotia en olisi voinut sille toivoa. Noel vaikuttaa olevan aivan innosta soikeana uudesta kaveristaan, ja alkusuhinoiden jälkeen myös Morris on sopeutunut vallan loistavasti.

Meillä kotona sen sijaan on omituisen hiljaista. Itse en ole ehtinyt hiljaisuudesta vielä paljon nauttia, kun tästä viikosta puolet meni työmatkalla. Toki kolme kissaa aina jotain pientä saa aikaan, mutta ei niin paljon kuin pennut. Mitä nyt Maija kanniskelee uutta pesää lelunaan - siitä on joskus pakko saada kuva, niin hölmöltä se touhu näyttää, ja kiusaa Dinaa, ja välillä sitten Lara ja Maija kiitävät yhtä lujaa vauhtia kuin pahimmat riekkuikäiset pennut konsanaan.

Sijoituskotia etsiskelevästä suklaisesta pikkukollista on tullut parikin kyselyä, mutta toistaiseksi neuvottelut kesken. Eli vielä saa ottaa yhteyttä...

Sokeriksi pohjalle yksi kuva Dora-tytöstä (Skazki Nimfadora) kavereineen. Sain kuvan jo pari viikkoa sitten, mutta onpa mukamas ollut kova kiire...

Kesäisiä kuvaterveisiä

Ulkona näyttää ihan kesältä: koivuissa on isot lehdet ja voikukat ovat alkaneet kukkia :-) Vielä kun tuo sää olisi muutaman asteen lämpimämpi niin kaikki olisi täydellistä. Kunnon kesäsäitä odotellessa kuitenkin nyt kuvia.

Vielä kotia etsivät Miroslav ja Milana poseeraavat. Milanasta tuli yllättäen tänään peräti kaksi kyselyä, joista toinen lienee tulossa jo huomenna katsomaan. Nyt peukut ja varpaatkin pystyyn, että kyseessä olisi se oikea koti Milalle.

Greta lähetti taas aivan ihania ulkoilukuvia Noelista. Noel nauttii jo ulkoilusta valjaissa, ensijärkytyksestä toivuttuaan. Tassu mokoma, johon ulkoiluharjoitusten alussa takertui se pihkapallo, yritti vähän tulehtua, mutta vaiva meni onneksi ihan kotikonstein eli ahkeralla puhdistuksella ohi, ja nyt voi taas treenata valjastelua.

Sokerina pohjalla vielä naapurin poika eli Natan. Se paahtaa tuhatta ja sataa kaverinsa Monnin kanssa, kuva on räpsäisty harvalla lepotauolla :-)

Saapa nähdä miten noiden pentukyselyjen kanssa käy, kyllähän olisi jo korkea aika Miron ja Milan löytää oikea koti, vaikka kyllähän ne täälläkin viihtyvät päivä päivältä paremmin, nytkin toinen tuhoaa työtuoliani ja toinen hilluu ties missä Maija-mummoa ärsyttämässä.

Laran valmistuspaperit laitoin tänään postiin. Mitään huippunäyttelykissaa siitä ei koskaan tule, mutta koska olin ehtinyt varmuuden vuoksi ilmoittaa sen Hyvinkään Ery-Sydin näyttelyyn kesäkuun alkupuolella, niin tullaan nyt ainakin sinne. Jää sitten nähtäväksi, yritetäänkö IC:ksi asti vai ei... ainakin kastraattiluokkiin tehdään kyllä sitten paluu joskus myöhemmin. Eryn näyttelyyn saatan saada jopa kasvattaja- ja siitosluokan pitkästä pitkästä aikaa.

Lara on nyt Herkkusieni

Toisin sanoen olimme eilen Pirokin näyttelyssä Tampereella, ja kolmas serti tuli, ja titteli on nyt sitten Champion. Itse hääräsin assistenttina, mikä hieman kadutti klo 19, kun näytteilleasettajat alkoivat pakata tavaroitaan ja minä vielä odotin paneelin loppumista. Vastapainoksi yritän ottaa tämän päivän enemmän levon kannalta. Valokuvausta en ole nyt ehtinyt harrastaa, kun puolet viikosta meni työmatkalla. Koetan lähipäivinä ottaa taas jonkun kuvankin.

Vielä kotia etsivät Miro ja Mila ovat kuitenkin sopeutuneet jo varsin hyvin lauman jatkoksi, ne viipottavat jo menemään joka paikassa täysin kuin kotonaan ainakin. Silti yhä etsin molemmille kotia, jo siitäkin syystä että isoäiti Maijan mielestä meidän kissakiintiö on kolme. Piste. Ja tästä ei Maijan kanssa voi edes keskustella. Pientä pehmenemistä tai kompromissia on jo ilmassa, Maija ei enää viitsi räyhätä koko aikaa, mutta kyllä vähintään kerran päivässä jompikumpi pennuista saa mummoltaan turpiinsa.

Pientä matkakuumettakin on tässä jo ilmassa... jos nyt kaikki menee hyvin tällä kertaa, niin kesäkuun puolivälissä lähdemme käymään Sveitsissä, hakemassa punatäplikkään itämaisen pitkäkarvapojan meille. Tarkoitus on sillä toivottavasti ainakin yksi pentue kasvattaa, sille on jo sijoituskoti odottamassa. Mutta lisää tästä pojasta sitten, kun ensin nyt saadaan se Suomeen, ja toivottavasti kaikki menee hyvin tällä kertaa. Minulla kun ei ole tuontien kanssa liiemmin tuuria ollut, ainoa onnistunut tuontini kun on jo vuonna 2004 Saksasta tuotu Valentino vom Südstern, josta olikin sitten paljonkin hyötyä sekä itämaisen pitkäkarvan että balineesin kasvatukselle Suomessa.

Pitäisi kotisivujakin päivittää... viimeistään kesälomalla toivottavasti! Minähän kävin joulun alla Ranskasta hakemassa suklaakilpikonna itämaisen pitkäkarvatytön, kutsumanimeltä Taimi, joka kylläkin asustelee Annan luona Turun lähistöllä, mutta kun sillä ei ole vieläkään papereita! Ranskalaisilla kestää ihan uskomattoman kauan. Ennen kuin paperit saapuvat ja saan sen rekisteröityä Suomessa, niin ei voi kauhean tosissaan tehdä pennutussuunnitelmia, mutta nyt ainakin tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että ehkä kuitenkin sen eka pentue syntyisi minun nimissäni, minkä jälkeen typykkä siirtyy Annan omistukseen. Mutta katsoo nyt. Tässä palapelissä on niin monta liikkuvaa osaa nyt, että en uskalla julistaa mitään varmoja suunnitelmia mihinkään suuntaan.

Olipahan taas viikonloppu

Nyt on RuRokin näyttely lusittu ja kyllä taas menikin vähän eri tavalla kuin mitä olin suunnitellut... Suunnitelma siis oli notkua oman häkin luona, tai litkiä kahvia ja juoruta, ja korkeintaan välillä vähän jaloitella myyntipöytien luona. No, tyhmästä tai liian kiltistä, ihan miten tahdotte tulkita, päästä kärsi taas koko ruumis. Eli kun lauantaiaamuna puuttui assistentteja niin minua ei tarvinnut kauhean pitkään ylipuhua, ja sitten kun lauantai meni ihan ok, niin lupasin olla sunnuntainkin. Seurauksena olin kyllä sitten sunnuntai-iltana täysin hämärän rajamailla, ja jalat aivan romuna. Mutta ainakin aika meni nopeasti eikä tullut tylsää.

Lara sai kaksi ekaa sertiään, eli sikäli tavoite saavutettu! Toivottavasti saadaan vielä se kolmaskin serti, että ainakin CH tulisi titteliksi, ja nälkä kasvaa syödessä, ehkä sittenkin yritetään IC:ksi asti. Sen korkeampiin luokkiin ehkä ei pyritä, tai ehkä sitten joskus leikkauksen jälkeen voisi katsoa, kuinka pitkälle kastraattiluokissa rahkeet riittävät. Lara käyttäytyi siedettävästi ottaen huomioon, että näyttelytauko oli ollut tosi pitkä. Aluksi sitä vähän hermostutti, mutta varsinkin sunnuntaina se oli jo varsin rentona tuomarin pöydällä.

Lauantai kyllä alkoi sikäli masentavasti, että ruotsalaistuomari ei löytänyt Larasta oikein mitään muuta hyvää sanottavaa kuin pitkän kropan ja korkeat jalat. Korvat, silmät ja pää olivat hänen mielestään ihan kamalat. Se kyllä sitten vähän lohdutti, kun olin hänen assarinaan ja huomasin, ettei hän lauantaina pitänyt oikein kenestäkään muustakaan. Sunnuntaina italialainen tuomari löysi jo Larasta enemmän positiivistakin sanottavaa. Ja enpä minä Larasta ole ikinä mitään huippunäyttelykissaa kuvitellutkaan, sehän on otettu kotiini kasvatusnaaraaksi ja siinä hommassa se on aivan huippu. Sen luonne on kyllä aivan supermahtava, ja se vaikuttaa periyttäneen ihanaa luonnettaan hyvin myös pennuilleen.

Laran poika Natan oli lauantaina myös paikalla, se sai paremmat arvostelut ja kieltämättä se onkin ainakin tässä vaiheessa lupaavampi kuin emonsa. Sitä toivottavasti nähdään vielä näyttelyissä muutenkin, ainakin sen omistajat sellaista vähän lupailivat.

Kotona en siis viikonloppuna ehtinyt juuri kuin käydä kääntymässä, mutta sielläkin menee kohtuuhyvin. Hain M-pentueen vielä kotia etsivät Miroslavin ja Milanan meille perjantai-iltana, ne saivat valtakunnakseen toisen makuuhuoneen. Ekana iltana niitä selvästi jännitti uusi paikka ja uudet hajut, mutta jo lauantaina ne olivat kuin kotonaan. Vielä en ole uskaltanut niitä päästä muuta huushollia tutkimaan, mutta Lara on jo käynyt pari kertaa niitä moikkaamassa ja kaikki on mennyt todella hyvin. Larasta pennut ovat vain kiinnostavia, se nuuhkii niitä innoissaan ja hieman jopa nuolaisi Miroa tänä aamuna. Miro aluksi säikähti mutta kun se huomasi, ettei tuo isompi kissa tahdo pahaa, niin sekin relasi. Dinan ja Maijan kanssa totuttelu aloitetaan loppuviikosta, nimittäin joudun tässä nyt pariksi päiväksi työmatkalle, Teron on helpompi hoitaa viittä kissaa kun ne ovat kahdessa helpommin hallittavassa ryhmässä.

Mirolle olisi EHKÄ koti tiedossa mutta vasta kesäkuun paikkeilla. Milana etsii yhä omaa kotiaan, lähinnä lemmikiksi.

Noel lähti Lahteen

Taas pieneni lauma hitusen. Eli Noel muutti tänään uuteen kotiinsa Lahteen. Seurana sillä on aluksi kaksi spanielia, mutta omistajalla on tarkoitus ennemmin tai myöhemmin (minä veikkaan että ennemmin!) ottaa Noelille kaveriksi toinen itämainen.

Kylläpä oli taas haikeaa. Noel on ollut yksi omistani suosikeistani, sellainen solmuunväännettävä sylissä pörisijä :-) Mutta näillä näkymin tapaan Noelin seuraavan kerran Hyvinkään näyttelyssä, ja jos poika ei nyt ihan päätä näyttelyitä hulluna inhota, niin varmaan nähdään sitä myöhemminkin. Mikä olisi kyllä kasvattajasta ihan huippujuttu, Noel on ehdottomasti yksi pentueen lupaavimmista.

Ihan kuin vauhti täällä olisi jo hieman hiljentynyt, kun riiviöitä on enää "vain" neljä kuuden sijasta? Vai tuntuukohan minusta vain siltä?

Hyvää pääsiäistä kaikille, lähipäivinä en välttämättä kauheasti ehdi istua koneen ääressä, puhelimesta tavoittaa jos tulee kiireistä asiaa...