Paljon kuvia kaikista pentueista ja lisää tulossa

Ohessa ensimmäinen kuva Iiriksestä ja kolmesta pennusta. Kävin tänään katsomassa niitä, Iiris on jo tosi pirteä, ja kaksi pennuista, suklaa(täplikäs?)valkea poika, ja suklaatiketti (?) tyttö kasvavat vallan mainiosti. Kolmas pentu, suklaatiketti (?) poika aiheuttaa huolta. Se ei ole nyt pariin päivään kasvanut. Se käytettiin eilen lääkärissä mutta eihän noin pienelle voi tehdä muuta kuin nesteyttää ja määrätä antibioottia ja lisäruokintaa. Toivon parasta ja samalla pelkään pahinta. Mukanani oli huippukuvaaja Jani, joten lähiaikoina lienee tulossa huomattavasti parempia otoksia 6-päiväisistä pennuista ja emosta.

Eilen kävin pikaisesti Piikkiössä, Oneida oli luovutusvalmis eli kävin sen luovuttamassa uuteen, omaan kotiin. Alla olevassa kuvassa poseeraa Olga-sisko, tuleva kasvatusnaaraani, jos kaikki menee hyvin.

Pentueen paras on edelleen Oskar-poika, alla kuvassa Taimi-emonsa kanssa. Siitä on nyt viikonloppuna tullut pari kyselyä, mutta vielä mitään aivan varmaa ei ole, joten otan yhä lisäkyselyjäkin vastaan.

Sitten nämä meidän kotituholaiset, eli huomenna 5 viikkoa täyttävät P-pennut. Vauhti kasvaa päivä päivältä, järki valitettavasti ei juurikaan. Pientä edistystä on havaittavissa, eli melkein kuin vahingossa osa onnistuu jo välillä pissimään hiekkalaatikkoon eikä sen viereen, ja pari pennuista suostuu jo vähäsen maistelemaan muutakin kuin emon maitoa, tai hiekkalaatikosta hiekkaa (joka on ja pysyy paakkuntumattomana merkkinä kunnes sen syöminen loppuu).

Tässä ylemmässä kuvassa tummempi tytöistä, Roosa.

Tummempaa poikaa, Tomppaa, on lähes MAHDOTON kuvata, niin vilkas se on! Ohessa esimerkki. Se on lauman johtaja, se tekee kaiken ekana ja muut matkivat. Jani muuten oli sitä mieltä, että se on ehkä sittenkin tumma suklaa, ei ruskea. Samaa olen minäkin koko ajan aprikoinut. Vedän varmaan pitkää tikkua, että miten sen rekisteröin - ja ehkä teetän geenitestin varsinkin jos se menee kasvatukseen.

Sitten vaaleampi pojista, Vallu. Kitisee kuin vinkulelu yhä edelleen, jos asiat eivät mene sen mielen mukaan.

Yhteiskuva. Ollaan me vielä aika pieniä - mutta huomatkaa taustalla Tomppa, joka olisi jo kovaa vauhtia menossa olohuoneen puolelle jos en minä olisi napannut sitä kouraani.

Ja viimeisenä vaaleampi tytöistä, Netta. Se on sävyltään vaaleampi suklaakilppari kuin siskonsa, mutta toisaalta siinä on toistaiseksi ainakin vähemmän punaista näkyvissä. Muista pennuista on alustavia kyselyitä, mutta ainakin toinen tytöistä on vapaa. Jos Roosa pysyy virheettömänä, niin se menee näillä näkymin sijoitukseen, mutta onneksi on toinenkin tyttö, eli plan B on olemassa, jos Roosalle jokin tyrä tms. kasvatuksen estävä vika vielä paukahtaisi.

Iiriksen tilannepäivitys ja O-pennut rokotettu

Iiris ja pennut kävivät tänään vielä varmuuden vuoksi lääkärissä. Iirikseltä on alkanut herua maitoa ihan hyvin, myös tytölle, mutta koska se itse oli yhä aika uupunut ja söi huonosti, niin se ja pennut saivat nesteytystä ja Iiris viikon antibioottikuurin. Jospa tämä tästä, päivä päivältä tilanne kuitenkin näyttää valoisammalta.

O-pennut ovat nyt virallisestikin täysin terveitä, kaikilla on vähintään eka rokotus, Oneidalla jo tehostekin ja se muuttaa viikonloppuna omaan uuteen kotiinsa. Oskar ja Olga saavat tehosteen kolmen viikon päästä, minkä jälkeen Oskar olisi valmis muuttamaan uuteen kotiin - toivottavasti löytyy pian se koti, joka osaa arvostaa klassista siamilaisväriä ja upeaa, tosi seurallista luonnetta! Ks. kuvat edellisessä merkinnässä.

P-pentueelle on luvassa katsojia ja kuvaajia viikonloppuna. Ne alkavat olla hauskassa iässä, seurallisuus ja vauhti lisääntyy päivä päivältä. Tolkku ei ole vielä lisääntynyt yhtään, tummin Tomppa-poika tänään maistoi toista muonaa, jota kokeilin - loput juoksevat melkeinpä ruokakuppia karkuun...

Pari kuvaa viikonlopulta

Elina lähetti minulle vielä muutaman sunnuntaina otetun kuvan. Ekana vauvakasa.

Pennut kasvavat hyvin, ja aukaisivat kaikki silmänsä keskiviikkoaamuun mennessä. Siinä vaiheessa ne minusta aina alkavat näyttää enemmän oikeilta kissoilta! Eivätpä nuo juuri muuta vielä tosin tee, kuin syövät ja nukkuvat, mutta pari kertaa on joku jo vähän uteliaana yrittänyt nostaa päätään, kun tulen pesän luo.

Seuraavaksi meidän vanhin rouva eli Dina esittelee oci-ilmettä :)

Varsin onnistunut kuva Maijasta vielä.

Maija suhtautuu näihin pentuihin vähän paremmin kuin edellisiin. Aluksi se jopa yritti hoitaa näitäkin, mutta kun en uskalla pitää pentuhuoneen ovea auki, jos en ole itse vahtimassa, niin Maija veti purut sieraimiin. Nyt se ärisee välillä Laralle, mutta välillä jopa leikkii Laran kanssa, kun Lara tulee ruoka- ja jaloittelutauolle pentujen luota.

Oneida on nyt lähes varmasti varattu! Ennen kuin poistan sen kaikilta varauslistoilta, odotan kuitenkin varausmaksun saapumista tilille. Vaikuttaa hyvältä, rauhalliselta kodilta eli sellaiselta, jonne Oneidan uskoisin sopeutuvan.

Sain entiseltä omistajalta viestin, että uutta kotia etsinyt 2-vuotias kasvattini löysi jo hänen kauttaan uuden kodin. Hyvä niin.

P-pennut 1 viikkoa

Kuvat on otettu eilen, eli kuvassa 6 päivän vanhoja. Silmät ovat visusti kiinni kaikilla, epätavallista minun kasvateillani, mutta toisaalta nämähän syntyivätkin paria päivää aiemmin kun pentueeni yleensä. Hyvin pulleita ja tyytyväisiä pentusia ovat kaikki, jokainen oli tähän iltaan mennessä tuplannut syntymäpainonsa.

Kuvissa osa, lopuista ei tullut julkaisukelpoista, ja jokin raja pitää olla sekä pentujen että emojen "rääkkäyksellä" eli kuvausyrityksillä tässä vaiheessa. En itsekään pysty sanomaan kuin livenä, kuka on kuka, näistä kuvista tunnistan vain osan, niin tasainen porukka tämä pentue on tässä vaiheessa. Kaikki kuvat Elina, Nexun emäntä ja kuuluisa Temppukissojen kouluttaja.

Seuraavassa kuvassa on isoin, ja sävyltään hieman tummempi tyttö.

Tässä alempana olevassa kuvassa on suklaatäplikäs poika.

Veikkaisin, että sama pentu myös tässä. Jahka vähän kasvavat, niin alkaa ne erottaa kuvistakin jo helpommalla ;-)

En sitten eilen päässyt Piikkiöön, Annalle tuli esteitä. O-pennut joka tapauksessa ovat täysin toipuneet flunssanpoikasesta, ja saavat tällä viikolla ekan rokotuksen. Tähtäämme siihen, että ne olisivat luovutusvalmiita helmi-maaliskuun vaihteessa. Menee pari viikkoa myöhemmäksi, kuin pentujeni luovutus yleensä, mutta pentujen terveys ja sääntöjen noudattaminen ennen kaikkea...

Kasvattini etsii uutta kotia

Sain pari päivää sitten tiedon, että 2-vuotias kasvattini, itämainen pitkäkarva, leikattu uros, väri suklaa, etsii uutta kotia. Omistajan elämäntilanne on muuttunut niin paljon, että kissalle ei valitettavasti riitä niin paljon huomiota kuin se tarvitsisi.

Kyseessä on hyvin aktiivinen ja seurallinen kissa, joten joko toisen kissan seuraksi, tai sitten kotiin, jolla on sille runsaasti aikaa!

Minulta saa lisätietoja ja omistajan yhteystiedot. Kissa asuu tällä hetkellä Oulussa.

Muuten kuuluu hyvää. Laran pennut kasvavat erittäin hyvin, ne ovat pulleita pieniä makkaroita! Huomenna on tarkoitus käydä pikareissulla Piikkiössä, vien rekisterikirjat sinne, pennut saavat vihdoin ekan rokotuksensa ensi viikolla, jos kaikki menee suunnitellusti. Luovutuskunnossa ne ovat sitten muutaman viikon päästä eli tehosterokotuksen jälkeen. Punatabby Oneida etsii edelleen rakastavaa lemmikkikotia.

Ekat kuvat P-pentueesta

Yleisön pyynnöstä, suorastaan ruikutuksesta, tässä pari kuvaa. Laatu ei päätä huimaa, kamerani ei ole kovin hyvä, ja olen joutunut räiskimään ne salamalla - siksikään en näin alkuun viitsi liikoja kuvata ja rasittaa emoa ja pentuja.

Nämä pari ekaa ovat tältä päivältä, eli pennut 3 päivän iässä. Löydä ekasta kuvasta kaikki neljä!

Sitten pari kuvaa ihan muutaman tunnin ikäisistä.

P-pennuilla on nyt nimet, tosin työnimiä vielä mietin, nämä tulevat rekisterikirjaan mutta pitäähän niillä jotkin kutsumanimet olla, kunnes tulevat kodit keksivät paremmat.

2 tyttöä, molemmat suklaakilpikonnatäplikkäitä: Polgara ja Poledra.

2 poikaa, ruskeatäplikäs (sanoisin) Belgarath ja suklaatäplikäs Belgarion.

Kaikki Eddingsinsä lukeneet ymmärtävät nämä, muille selitykseksi että nimet eivät tällä kertaa ole venäläisiä, vaan otettu suosikkifantasiakirjailijani teoksista.

Ja lopuksi malliesimerkki siitä, miltä näyttävät kaikki Annan luona ottamani kuvat. Onneksi on kavereita, joilla on a) parempi kamera b) enemmän taitoa kuin minulla! Eli alla Oskarin ja Olgan aikas epäonninen poseeraus.

Tuoreita kuvia O-pennuista

Pikkuisempia pentuja en ole vielä kauheasti raaskinut rääkätä kuvauksella, halusin varmistaa, että kaikki varmasti lähtevät kasvamaan hyvin. Yritän huomenna pari kuvaa räiskiä, kun kaikilla on painot nousussa. Lara on kyllä loistava emo, ja kokemus on tuonut sen otteisiin varmuutta. Kyllähän se hoiti ensimmäiset pentunsakin tosi hyvin, mutta nyt huomaa selvästi, että homma on paremmin hallussa.

Mutta kiitoksia Tiinalle ja Mikolle Piikkiön-reissusta perjantaina. Tuloksena Oskar on nyt varattu, ja muutamia kuviakin sain, vaikka valo olikin vähäinen, eli laatu ei ihan päätä huimaa, mutta parempia nämä ovat kuin mitä minun idioottipokkarillani saisi.

Ylläolevassa kuvassa tulevaisuuden toivo Olga, eli se jää Annalle, mutta luultavasti sen eka pentue syntyy minun nimissäni.

Sitten pari kuvaa Oneidasta. Harmi kun ei tullut parempia, mutta neitonen ujosteli kameraa - toivottavasti nämäkin riittäisivät hurmaamaan :-)

Viimeisenä Oskar, joka siis hurmasi itselleen tulevan kodin :-)

Laran pennut syntyneet ja O-pentujen kuulumiset

Lara alkoi hieman yllättäen synnyttää eilisiltana, pari päivää ennen "virallista" laskettua aikaa! Se on kyllä salakavala tapaus - se kiinnostui pesälaatikostakin vasta eilisaamuna, siitä tiesin odottaa että lähiaikoina tapahtuu, mutta silti nopeus hieman yllätti. Pieniä muitakin merkkejä oli kyllä nähtävissä, mutta luulenpa että joku kokemattomampi ei olisi niitä edes huomannut.

Pennut eivät ole mitään isoja, mutta syntyivät todella nopeasti ja helposti,ensimmäinen klo 19.20, ja viimeinenkin klo 20.45. Neljä tervettä ja pirteää, yksi oli lisää, mutta se oli aivan eloton, ja painoi vain 54 grammaa märkänä.Jotenkin myös sen sikiövesi oli oudon väristä, ja pentu myös näytti kehittymättömämmältä kuin muut. En edes kovin tosissani yrittänyt sitä elvyttää,kun suoraan sanoen se näytti niin kuolleelta :-( Veikkaan että istukkaan on tullut jotain häikkää tms. ja pentu on kuollut jo muutamia päiviä sitten.

Mutta loput neljä voivat hyvin, 83-98 grammaa syntymäpaino (märkänä), tänään aamulla kaikki olivat joko pitäneet painonsa (eli käytännössä varmaan hieman kasvaneet)ja pari oli kasvanutkin jo muutaman gramman.

Kaksi urosta, suklaatäplikäs ja sitten joko tosi tumma suklaatäplikäs tai vaalea ruskeatäplikäs, en osaa päättää. Minusta se on tumma suklaa mutta en uskalla olla ihan varma. Toivottavasti saan jonkun kasvattajan kylään, ennen kuin pentujen rekisteröintipaperit pitää lähettää... *vink, vink*

Sitten kaksi (?) tyttöä. Toisesta olen ihan varma, se nimittäin on kuivuttuaan alkanut saada selvästi punaisia laikkuja turkkiin, eli suklaakilpikonnatäplikäs.Toisesta en ole ihan varma. Pitää nyt vielä parin päivän kuluttua katsoa uudestaan, pikavilkaisulla se näyttää tytöltä, mutta punaista ei kyllä vielä turkissa näy oikein yhtään, eli erehtymisen vaara on olemassa. Kaikkien tämän pentueen tyttöjen kun on pakko olla kilpikonnia, kun isä-Siegfried on punainen.

Kuvioltaan kaikki ovat täplikkäitä. Joko Siegfriedin isä on rekattu väärin (silloin herra S ei välttämättä kantaisikaan klassista), tai sitten vaan sattumalta tällä kertaa ei tullut klassisia muuten vaan. Kaikki ovat siis itämaisia pitkäkarvoja. Tämä on P-pentue, mutta hieman olen miettinyt teemaksi David Eddingsin Belgariad-sarjasta otettuja nimiä, joten voi olla, että osan pennuista nimi alkaakin pehmeällä B:llä ;-)

O-pentuja kävin katsomassa perjantaina. Oskar alkaa olla satavarmasti varattu.

Eli niistä kotia etsii vain punainen klassinen tabby Oneida, LEMMIKIKSI. Tein lopullisesti päätöksen tytöt taas nähtyäni. Olga-sisko jää kasvatukseen, se on aavistuksen tyypikkäämpi ja myös luonteeltaan rohkeampi. Oneida on vähän ujonpuoleinen, eli rauhalliseen kotiin, ei kaikista riehakkaimpaan lapsiperheeseen. Kaunis sekin on, ja tosi upean värinen, mutta luonteeltaan se ei ole näyttely- tai kasvatuskissa.

Koetan saada kuvia ladattua koneelle lähipäivinä vihdoin. Pöytäkoneeni alkaa vaan vedellä viimeisiään, joten on pieniä teknisiä ongelmia, kärsivällisyyttä hieman pyydän nyt!

Pari näyttelykuvaa ja pentukuulumiset

Muutama kuva viime sunnuntailta. Pari ekaa kuvaa ovat Heikki Siltalan ottamia, Heikki näemmä kokeili taidekuvausta :) Kuvissa siis tepastelee Siegfried eli sijoituskollini Shilby Line's Sambal Oleg.

Kolmas kuva on Pekka Savolaisen ottama, ja siinä on Skazki Natan, OLH b 22, kastraattiuros.

Kuten olette saattaneet jo Willicon ja Temppukissojen blogeista lukea, Natanin sisko Nexu on nyt emo! Porvoossa siis kasvaa neljä Nexun ja Pekon klassista tabbypentua! Aivan uskomaton tuuri, ne kun olisivat voineet olla kaikki täplikkäitäkin. Siellä on ruskea klassinen tabby, 1 tyttö ja 1 poika, ja suklaa klassinen tabby, 1 tyttö ja 1 poika. Aivan unelmaa!

Ylpeä isoäiti Lara täällä kasvattaa omaa masuaan. Tänään tunsin jo pontevia potkuja, eli kyllä siellä hyvinvoivia kavereita on kyydissä! Veikkaan vähän pienempää pentuetta kuin viimeksi (mikä ei välttämättä olisi huono asia, kyllä se viimekertainen kuusikko oli melkoinen jengi liikkeelle lähdettyään ;)

Piikkiössä O-pennut alkavat olla paranemaan päin. Yritän päästä sinnekin lähiaikoina.

Ainakin punainen klassinen tabby Oneida etsii yhä kotia. Pitkän pähkäilyn jälkeen: myös lemmikkikoti käy, sijoitussopimus ei ole aivan välttämätön, koska tärkeintä on kuitenkin hyvä koti, ja Olga-sisko jää näillä näkymin varmasti kasvatukseen.

SUROK ja pennuista

Viikonloppu meni Surokin näyttelyssä, tällä kertaa lähinnä infopöydässä palelemassa (vaikka näyttelyssä oli muuten lämmin, niin lähellä ulko-ovea tuli vilu), toki sunnuntaina oli yksi kissakin mukana, eli suuret kiitokset sijoitusemännälle Siegfriedin raahaamisesta paikalle Tampereelta asti.

Katselin siis näyttelyä ensi kertaa Surokin hallituksen jäsenen näkökulmasta. Huu, nostan hattua kaikille niille, jotka vuodesta toiseen jaksavat näyttelyitä talkootyönä järjestää. Itse lintsasin perjantain pystytyksen, eli otin osaa talkoisiin vain la ja su, ja silti olin aivan poikki eilisiltana. Tästä voi myös lukea rivien välistä, että ei näyttelyissä varmaan koskaan liikaa innokasta talkooväkeä ole, mikä vihjeenä mainittakoon.

Alan tässä pikkuhiljaa myös opetella Surokin varasihteerin hommia. Työ on lähinnä paperinpyöritystä, mutta myös muutamaan kinkkiseen puheluun olen joutunut vastaamaan. Ei minulla aina vastauksia valmiina ole, mutta yritän ottaa asioista selvää. Vaikka olen ollut rotukissaharrastuksessa tavalla tai toisella mukana jo 10 vuotta, niin en edes yritä väittää tietäväni kaikkea.

Sen verran vielä näyttelystä, että Siegfried käyttäytyi kuin unelma, todella mallikelpoisesti vaikka tämä oli vasta sen toinen näyttely! Se osui myös parinkin kuvaajan linssin eteen, toivottavasti joukkoon eksyi myös jokin julkaisukelpoinen kuva, pitää ahkerasti lähipäivät kytätä gallerioita. Serti tuli, eli jos joku vielä miettii kollia tytölleen niin herra S saattaa olla vielä hetkisen leikkaamatta, jos ei nyt näyttely laukaise siinä älytöntä kollitusta. Siitä on yksi kysely Laran lisäksi, mutta voin vielä korkeintaan yhtä muuta harkita jos lähiaikoina älyätte kysellä ;)

Sitten vähän tylsempiä uutisia. O-pentue Piikkiössä kävi viime viikolla lääkärissä, vaisuus ja huono ruokahalu olivat kiusanneet varsinkin Oskaria. Olin pudota pyllylleni kun lääkäri veikkasi syyksi flunssaa - en ollut osannut edes epäillä kun ei pennuilla ole ollut hengitystieoireita, kilpparilla oli aiemmin vähän silmätulehdusta mutta sekin oli jo saatu hoidettua pois. Mutta ei auta voivottelu, pennuilla on nyt tukihoitona antibioottikuuri, ja Anna tuuppaa niihin toipilasruokaa vaikka väkisin jos ei muuten uppoa. Onneksi tilanne ei ole hengenvaarallinen, kyseessä ei siis vaikuta olevan mikään todella ärhäkkä pöpö - aikuisilla kissoilla ei ole mitään oireita ollut (toki ne ovat kaikki rokotettuja asianmukaisesti, mutta pennut vaan ovat herkempiä).

Tämä tietysti lykkää pentueen rokotuksia, ja siten myös luovutusta. Mutta siitä viis, tärkeintä olisi nyt saada ne kuntoon!

O-pennut 8 viikkoa ja kuvia viimein

No niin, nyt siis lauantaisen reissun kuvasatoa, tässä muutamia minun suosikkejani. Kuvia on lisääkin, koetan tänään tai huomenna päivittää kotisivut ja linkittää ainakin sinne lisää kuvia, jos en saa aikaan kuvia laittaa itse sivuillekin.

Olga ja Oskar. Olga-kilppari on ainoa varmasti varattu.

Rudolf-setä hoitaa Oskaria, sylinä minä. Joo mie olen aika isokätinen naiseksi mutta on nuo pennut silti aika pieniä vielä!

Taimi-emon poseeraus - se malttoi sentään hetken olla paikoillaankin minkä mouruamiselta ehti. Sillä on uskomattoman kaunis profiili ja pitkä pää, mutta voi tuota karmeaa silmien väriä - no, kukaan ei ole täydellinen. Täytyy vaan toivoa, että edes jommallakummalla sen tyttäristä olisi aikuisena vähän parempi silmien väri.

Hihii, myös Olga on haamukuvioltaan klassinen tabby, tässä kuvassa todistusaineistoa!

Miten niin Oskar erottuu jo hieman kollin näköisenä joukosta?

Sokerina pohjalla ainoa varmasti varaamaton eli punainen klassinen tabby Oneida. Se on niin tättähäärä että edes Jani ei saanut siitä kuvaa, jossa näkyisivät sen parhaat puolet, mutta söpöys näkyy tästäkin kuvasta. Se etsii edelleen luotettavaa ja yhteistyökykyistä sijoituskotia.

Kaikki kuvat on siis ottanut Jan Nyström.

Dora ja Piikkiössä käyty

Sain pitkästä aikaa kuvaterveisiä Doralta (Skazki Nimfadora, OSH b 03 24 var), joka on siis Nexun, Iiriksen, Noelin, Natanin ja Nadirin sisko N-pentueestani. Dorasta on tullut elegantti neitonen, tässä mukana vähän todistusaineistoa. Hauska rimpula, jotain samaa kuin Nexussa ja Iiriksessä ja kuitenkin niin erilainen :)

Tänään kävin Ninan kanssa Piikkiössä Annan luona. Vierailulla olivat myös burmakasvattaja Katriina ja pitkän linjan bajavalainen, loistokuvaaja Jani - lähipäivinä saanen parhaita paloja julkaistavaksi, tuskin maltan odottaa. Itse en sitten viitsinyt edes kuvia ottaa, sorry vaan, mutta ne olisivat kuitenkin kalvenneet niin paljon Janin kuvien rinnalla - mutta uskokaa pois, hyvää todella kannattaa odottaa, vaikka sitten muutama päivä kauemmin! Oli kyllä muutenkin mukava reissu, kyllä tuollaiset kissaihmisten kokoontumisajot ovat aina tosi antoisia!

Taimilla oli kiiiiima. Ja se on jatkunut jo melkein 2 viikkoa. Pentuparat olivat vähän pyörällä päästään kun emo ei ole niitä malttanut hoitaa, mutta pieniä laantumisen merkkejä juoksu jo osoitti, onneksi. Siamilainen Oskar oli edelleen lupaavin minusta. Punainen Oneida on myös nätti, mutta emon kiima on saanut siitä vähän säpsyn, uskoisin luonteen taas korjaantuvan kunhan Taimi palautuu "normaaliksi". Kilppari-Olga oli melkoinen tättähäärä, hirmuinen meno päällä. Hauskan värinen tilkkutäkki, ja vähän huvittavan näköinen tässä vaiheessa, silmät jenkkiesivanhemmilta perityt lautaset ;) Mutta sekin voi vielä kehittyä vaikka mihin suuntaan.

Varaustilanne voi yhä elää, mutta tällä hetkellä varmasti etsii kotia vain Oneida, mieluiten sijoitussopimuksella.

Lara varmasti tiine

Kuvitukseksi ensin tuoreehko räpsäytys Taimi-emosta ja Oneida-typykästä maitobaarissa :)

Lisää pikkukissoja odotettavissa Laralta tammikuun lopulla! Kaikki ovat sitten joko itämaisia pitkäkarvoja tai balineeseja.

Asia varmistui aatonaattona, Lara oli ollut muutaman päivän vähän vaisu ja söi huonosti, joten päätin ennen pyhiä käyttää sen varmuuden vuoksi lääkärissä. Lääkäri ei löytänyt Larasta mitään vikaa, eli kyse taisi olla vain raskauspahoinvoinnista, mutta ultra näytti vähintään kolme pientä kissanalkua! Nyttemmin on Laran ruokahalu palautunut entiselleen eli valtaisaksi, ja pieni masukin sille on jo kasvanut :)

O-pentue kasvaa kohisten Piikkiössä. Kaksi pentua, Oskar ja Oneida, ovat yhä vapaana. Kyselyitä on tullut, mutta ei vielä mitään varmaa. Pääsen vihdoin ja viimein itsekin niitä taas katsomaan viikonloppuna, silloin viimeistään sitten lisää kuvia!

Oskar

Oli ihan pakko laittaa tänne nämä tuoreet kuvat Oskarista, kun se on niin ihana! Terveisiä vaan erityisesti Lendille ;-)

Taimi-mamma hoitaa :)

Aika kiva sivuprofiili :)

Hieman uninen poseeraus. Korvat nyt aina saisivat olla vielä isommat ja alempana, mutta ei ollenkaan pöhkömmän näköinen poju!

Iiris astutettu uudestaan ja pentukuvia

Käykääpä kurkkimassa pari uuttakin pentukuvaa O-pennuista täältä:

http://akoyankissala.blogspot.com/

Kuten Annakin kirjoittaa, tosiaan punainen klassinen tabbytyttö Oneida etsii sijoituskotia. Se on sen verran lupaava ja niin namuisen värinen, että mielelläni teettäisin pentueen sillä.

Oskar-veli on myös kotia vailla, tärkeintä on rakastava koti, mutta toki ilahdun kovasti jos sitä joku jaksaisi pari kertaa näyttelyyn raahata, ja jos hermot kestäisi pitää sitä leikkaamattoman hetkisen niin ehkä sille saattaisi olla morsiankin tiedossa. Eli jonkinlainen osasijoitussopimuskin edullisin ehdoin on mahdollinen, muttei välttämätön.

Lara on hyvinkin tiineen oloinen, vähän turhankin rauhallinen, toivottavasti kaikki on hyvin. Pitää tarkkailla sitä hyvin...

Vein Iiriksen torstaina Turkuun Maksin luo ja hain sen eilisiltana pois. Pari vuorokautta nuoripari oli pitänyt kivaa, sen jälkeen Maksi oli liian uuvuksissa jatkaakseen vaikka Iiriksellä selvästi juoksu vielä jatkuikin... mutta tällä kertaa siis meni paremmin sikäli että astumisia oli selkeästi enemmän, toivottavasti tällä kertaa myös tuli pentuja. Jos tulee, niin ne syntyvät helmikuun loppupuolella.

En ole ehtinyt tai jaksanut väsätä mitään hienoja joulukortteja tänäkään vuonna, mutta kiitos kaikille jotka ovat minulle kortin lähettäneet. Tätä kautta haluan toivottaa kaikille höpinöideni lukijoille Oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua, ja Onnellista, Onnellista Uutta Vuotta!

Hyviä uutisia Larasta, huonoja Iiriksestä

Kävin eilen Iiristä katsomassa. Ihme juttu: nisät helottaa edelleen kuin vuodenaikaan sopivasti jouluvalot, mutta mahaa ei ole tullut YHTÄÄN, ja juoksua näyttäisi aloittavan :-( Ainakin mouruaa ja perheen kastraattipoika mokoma astuu sitä parhaansa mukaan. Eli harmillista kyllä, oireet viittaavat valetiineyteen, uusintareissu Turkuun lienee tiedossa lähipäivinä. Jos ei toisella yrityksellä Maksin kanssa onnaa, niin sitten pitää varmaan jo vaihtaa kollia.

Onkin viime vuodet mennyt ihan älyttömän hyvin, vuosikaudet on ollut niin onnellinen tilanne että tyttöni ovat tulleet kertalaakista tiineeksi. Viimeksi on ollut vastaavia ongelmia ihan kasvatusurani alkuvaiheessa, Ninnin eka pentue oli tosi helppo mutta toista ei meinattu saada ensin alulle millään...

Olisi tässä kieltämättä muitakin joulukiireitä kuin Iiriksen kuskailu Turkuun ja takaisin, mutta ei auta, parempi hoitaa asia nyt kuin lykätä sitä - varsinkin kun Maksin käytös pahenee koko ajan pikku hiljaa, se tuskin on enää kovin pitkään leikkaamaton.

Lara sen sijaan vaikuttaa hyvinkin tiineeltä. Nisät ovat kasvaneet ja painoakin on jo tullut lisää. Koska astutuksesta on vasta n. kolme viikkoa, en uskalla olla satavarma mutta toivotaan parasta!

O-pentueen varaustilanteesta: kilppari Olga jää näillä näkymin synnyinkotiinsa Annalle. Punaisesta Oneidasta on yksi potentiaalinen kysely (Katja, palaan asiaan kun kiireiltäni ehdin ;). Oskar-simskupoika etsii vielä varmasti kotia. Uusia kuvia toivon saavani pian... Koetan myös kotisivuja päivittää viimeistään jouluna.

Kuvia itsenäisyyspäivältä

Minun oli tarkoitus käydä O-pentuetta katsomassa männä viikonloppuna, mutta valitettavasti minusta riippumattomista syistä reissu peruuntui. Tässä kuitenkin Annalta saamiani kuvia n. viikon takaa eli pennut ovat kuvissa n. kuukauden ikäisiä. Tuskin maltan odottaa että näkisin pennut taas ihan itse, mutta menee varmaan joulun jälkeen, valitettavasti :-(

Kaipa tuo Oneida pitänee rekisteröidä klassiseksi tabbyksi, vaikka se geneettisesti todennäköisesti luultavasti yksivärinen onkin. Ihana!!

Sitten pari vauvapainikuvaa, nämä ovat minusta aina yhtä ihania.

Ja sitten vielä yksi yleinen sohvalla seikkailukuva.

Varaustilanteesta: Anna taitaa miettiä yhä, kumpi tytöistä jää hänelle? Toinen tytöistä joka tapauksessa etsii kotia, joko sijoitukseen tai sitten ihan lemmikiksi. Oskar-poika lienee suklaanaamio (paras arvaus tällä hetkellä), ja se etsii joko lemmikkikotia tai sitten voisi myös jonkinlainen osasijoitussopimus tulla kyseeseen.

Vihdoin kuvia O-pentueesta

Vihdoin nyt näitä kuvia O-pennuista, lisääkin koetetaan saada ja isompina, mutta edes jotain... Nämä on siis otettu 21.11, eli näistä pennut ovat jo kasvaneet kovasti.

Tässä ekassa kuvassa poseeraa Olga, OSH f var eli kilpikonna itämainen lyhytkarva. Kauhea piipittäjä! Koosta saatte jotain käsitystä kun vertaatte minun käteeni etualalla.

Sitten rohkea ja utelias poika Oskar, SIA b (?) var eli luultavimmin suklaanaamio siamilainen. Väristä en mene ihan satavarmaksi vielä vannomaan.

Ja sitten se pentueen namipala ja iloinen ylläri, Oneida-tyttönen! OSH d (d 22), eli punainen itämainen lyhytkarva. Sen (haamu)kuvio on klassinen tabby!

Tyttöjen varaustilanne on auki, mutta vähintään simskupoika etsii hyvää kotia! Sille saattaisi olla yksi morsian tiedossa, jos koti jaksaisi pitää hetken kauemmin leikkaamatta. Ehdoton edellytys tämä ei kuitenkaan ole, ehdoistakin voidaan neuvotella.

Meinasi unohtua että kaikki kuvat on ottanut Elina Väyrynen.

Lara, Iiris ja pennut

Pahoitteluni kun tämä blogipäivitystahti on nyt kamalan huonoa. Välillä vaan muu elämä ottaa pahan niskalenkin koneella istumisesta. Kirjoitan lisää ja julkaisen vihdoin kuvia lähipäivinä, mutta suurimmat uutiset ovat seuraavassa:

Turun näyttely meni hienosti, Dina oli III kategorian paras veteraani, ja Maksi sai sertinsä.

O-pentue olivat aivan hurmaavaa joukkoa. En osaa vielä päättää, kumman tytöistä sijoittaisin, eli kiinnostuneet voivat kysellä kumpaakin ;-) Poika lienee todennäköisimmin suklaanaamio.

Iiristä kävin katsomassa tiistaina. Tiineeltä näyttää, eli Skazki P-pentue syntynee 5.1. tienoilla!

Lara kävi maanantaista torstaihin treffeillä Siegfriedin kanssa. Nyt jäämme jännityksellä odottamaan mahdollisia tuloksia. Ja nyt nukkumaan, lisää juttua ja niitä kuvia toiste!

Viikonloppuna Turkuun

Blogista voisi päätellä, etten muuta teekään kuin juoksen Turku - pk-seutu -väliä ;-) Oikeastaan se ei mene ihan niin - viime viikolla iski aikamoinen lentsu (ei sika mutta ihan tarpeeksi kipeä olin silti), ja sitten tällä viikolla olin neljä päivää lomalla Roomassa, kissa-asioista kirjoittaminen ja yleensäkin sähköinen yhteydenpito on jäänyt vähille.

Mutta huomenna siis vaihteeksi Turkuun ja jee, Piikkiöön, vihdoinkin näen pennut livenä! Toivottavasti saan myös otettua edes jotain siedettäviä kuvia.

Sunnuntaina sitten ollaan Dinan ja Maksin kanssa Turokin kissanäyttelyssä, itse häärään assarina vaikka se toipilaana ja reissusta väsyneenä ei ehkä maailman fiksuinta hommaa olekaan...

Lara on taas kuin se ei ikinä olisi pillereillä ollutkaan. Eli se on taas aloittanut tutun juoksutahdin, reilu viikko älämölöä, vajaa viikko taukoa ja taas alkaa mouru. Veisin sen mielelläni jo viikonloppuna Tampereelle treffeille Siegfriedin kanssa, mutta erinäisistä yhteensattumista johtuen pääsen viemään sen vasta maanantai-iltana. Toivottavasti on silloin yhä kunnon juoksu päällä.