Suunnitelmien muutoksia

Kissojen kanssa suunnitelmien teko on oikein mukavaa, mutta hyvin usein suunnitelmia joutuu muuttamaan. Konstan toinen kyselijä päätyi sittenkin käyttämään toista kollia, ja ensimmäisestä kyselijästä ei ole nyt kuulunut, liekö tyttö pistänyt tassut ristiin vai miten...

Pyysin BaJaVan kollineuvonantajaa (en nyt keksi parempaa titteliä!) laskemaan yhdistelmän Konsta x Lara sukusiitoskertoimen. Kyllähän se prosentti aika korkeaksi nousee, vähän päälle 9, mutta sitä nyt tässä harkitsen jos tilanne näyttää yhä muutaman viikon päästä tältä kuin nyt, eli Konstalle ei muita morsioita kuulu ja Lara juoksee joka toinen viikko. Jos tämä toteutuu, niin on ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen kerta, kun noin vahvasti linjatun yhdistelmän toteutan.

Hyvät puolet: joukossa lienee täplikkäiden lisäksi melko varmasti myös klassisia tabbyjä! Todennäköisin väri on suklaa, pienenpieni mahdollisuus myös lilaan ja aivan teoreettinen myös kaneliin. Valkolaikuilla tai ilman, myös yksiväriset ja naamiopennut ovat ainakin teoriassa mahdollisia.

Huonot puolet: no, ei kai minun tarvitse alkaa luetella sukusiitoksen mahdollisia huonoja puolia? Hyvällä tuurilla kaikki pennut ovat terveitä, huonolla tuurilla sitten linjani piilevät viat tulevat esiin niin että rymisee. Mutta tähän hätään en oikein muutakaan keksi. Sanomattakin lienee selvää, että jos pentueeseen syntyy joku kasvatustasoinen, niin sille on sitten jo aivan pakko etsiä täysin vierassukuinen sulho tai morsio.

Tyynen suhteen pidetään yhä peukkuja pystyssä, ei ole ainakaan alkanut mouruta uudestaan eli pentuja ehkä tulossa.

Lara ja Maija, ja ennen kaikkea niiden omistaja, selvisivät naruepisodista säikähdyksellä. Uudessa asunnossa itämaisilla jatkuu tuttu ralli, ja ocicat Dina viihtyy oikein hyvin saunan lauteilla. Tero oli varsin kypsä kuunneltuaan lähes viikon Laran juoksuaikaa minun ollessani työmatkalla.

Muutto, narunpätkiä ja kauhunhetkiä

Nyt sitten ollaan uudessa kodissa! Uusi kämppä on kyllä aivan ihana, kunhan se ensin muuttolaatikoiden alta ilmestyy näkyviin. Huh, en enää kyllä ikinä halua muuttaa kaksi kertaa samana vuonna.

Kissat olivat pahimman muuttoruljanssin ajan hoidossa kaksi yötä. Sattui vaan sitten sunnuntaina niin ikävästi, että kissanhoitaja soitti kauhuissaan: leikeissä käytetty langanpätkä oli unohtunut näkyville, ja heti kun silmä vältti, siitä oli pitkä pätkä kateissa. Koska Maija on tunnettu narunsyöjä ja Lara menee suorastaan hurmioon kaikesta narua muistuttavastakin, niin hieman kauhistutti. Koska olen taas lähdössä työmatkalle (ja Tero-parka jää kotiin kuuntelemaan Laran aarioita muuttolaatikoiden keskelle), niin en uskaltanut jäädä arvailemaan vaan kiikutin molemmat epäillyt eilisiltana Hertan päivystykseen. Siellä ne rauhoitettiin (ainoa melko varma keino saada kissa oksentamaan), ja sitten ne ykäsivätkin koko iltapäivän ruokalistansa - ilman naruja. Eli joko naru on suolistossa tai sitten se ei ole mahaan asti ikinä päätynytkään. Hilpeätä.

Mutta tulipa taas kerran muistutus itselle, että vaikka itselleni on jo täysin automaattista kaikkien narua muistuttavienkin esineiden piilotus, niin siitä täytyy aika ajoin muistuttaa muita.

Suurin osa yöstä menikin sitten kylpyhuoneen lattialla torkkuessa kahden toipilaan kanssa. Lara tokeni nopeammin, ja alkoi jo aamuyöstä taas laulella olemattomien kollien perään, mutta Maija oli aamullakin vielä vähän vaisu. Tosin se tunnetusti reagoi kaikkiin lääkkeisiin voimakkaammin kuin muut kissani, sehän meni rokotuksestakin ihan veteläksi. Eli vielä en ole kauhean huolissani, toki Terolla on nyt tarkat ohjeet seurata narunpurijoiden vointia.

Konstan kodista tuli viestiä: kollittaa jo aika tavalla! Eli kiinnostuneet tytöt, pistäkäähän vipinää tassuun tai jäätte rannalle soittelemaan, loputtomiin ei kollinelkeitä jakseta Turussa katsella!

Taas juoksu

Lara aloittelee taas juoksua. Tulin eilisiltana kymmenen jälkeen työmatkalta silmät ristissä, ja ensimmäinen ääni oli pikkuneidin "RÄÄÄÄÄH". Tätäpä tähän muuttoruljanssiin enää kaivattiinkin... Tero aikoo kysyä tuttaviltaan hyökkäysvoimissa, tehdäänkö kissoihin jossain äänenvaimentia. Luulen kyllä, että hänen suureksi pettymyksekseen vastaus tulee olemaan kieltävä.

Tosin minä edelleen väitän, että verrattuna Ninnin ja Maijan kiekunaan Laran huutelu on vielä ainakin toistaiseksi lastenleikkiä. Itämaiseksi verrattain hiljainen tapaus, mutta se on tietysti aina mihin vertaa... Ninnistä ja Maijasta lähti aikoinaan aivan infernaalinen älämölö. Kiekuna vaihteli falsetista bassoon, erityisesti öisin. Lara sentään välillä älyää pitää nukkumistaukoja.

Muuttosuunnitelmat etenevät

Jihuu! Eilisiltana sain tarjouksen asunnostani, ja hyväksyin sen. Eli jos ei nyt mitään älyttömiä ylläreitä enää tule, niin minä, Tero ja kissat pääsemme muuttamaan uuteen asuntoon syys-lokakuun vaihteessa. Reipasta muuttoapua vastaanotetaan! Yhteen on muuttamassa kaksi hamsteria, tavaraa tosiaan riittää. Tosin jos joku tarvitsee jotain huonekalua, astiaa, kodinkonetta tms. niin kannattaa kysellä, meillä on nyt sitten lähes kaikkea tuplana...

Saapa nähdä, miten Lara suhtautuu muuttoon. Se on toisaalta niin nuori, että sopeutunee nopeasti. Edellisten muuttojen perusteella näen jo sieluni silmin, miten Dina ja Maija reagoivat. Dina tutkii ensin kaikki paikat, ja menee sitten ylimmälle mahdolliselle paikalle tarkkailemaan tilannetta. Maija juoksee ympyrää kuin leijona häkissä, sanoo kovalla äänellä "MAU", ja rauhoittuu vasta muutaman päivän päästä. Mutta kun tärkeimmät ovat mukana eli tutut ihmiset, tutut kissakaverit ja tutut rutiinit, niin eiköhän tilanne rauhoitu muutamassa päivässä.