Kuvaterveiset Marinalta ja punainen onkin tyttö

Sain Marinan kodilta aivan ihania kuvia! Älkää peljästykö, tyttö ei liiku normaalisti vapaana, vaan kesämökillä saaressa on nuo ulkoilukuvat otettu. Tuo väri on vaan niiiiin ihana, vaikka itse sanonkin. Sen suklaiset osat ovat hyvin tummia suklaakilpparille, tulee ihan Maijan sisko Belladonna mieleen. Toisaalta muistan hyvin, että kun Belladonnan viereen laittoi Maijan, jonka mustat osiot ovat aivan yönmustia, niin ei ollut epäilystäkään, etteikö Belladonna olisi ollut suklaakilppari bicolour, eli samanvärinen kuin Marina.

Muistin virkistykseksi Marina siis on viime talven M-pentueesta, Maksin, Milan ja Morriksen (Miroslav) sisko.

Sitten on vielä pakko hehkuttaa: Annalta tuli eilisiltana viestiä, kun hän oli päässyt katselemaan pentujen häntien alle paremmin. Punatabby pentu onkin TYTTÖ! Wohou! Aika unelmaa :-)
Katsotaan nyt rauhassa kuitenkin, kuinka pennut kehittyvät. Jos molemmat tyttöpennut pysyvät kasvatustasoisina, niin Anna pitää toisen, mutta toinen sitten etsii hyvää sijoituskotia.

Morriksen kulkusten lähtölaskenta

Niin se aika rientää - eli Tyynen ja Peten suloiset pikku vauvelit ovat järkyttävän kokoisia kollinrötkäleitä :-) Ikää siis vähän reilut 10 kk. Turusta ei ole kuulunut mitään kummempia, eli olettaisin Maksin käytöksen olevan vielä siedettävää. Toisin kuin Morriksen (Skazki Miroslav, punainen ticked tabby bicolour) - Morris pääsee eläinlääkärin pöydälle maanantaina, kastraatioaika on siis varattu, jollei nyt viikonloppuna ilmaannu jostain sille tyttöystävää (eli jos joku on kiinnostunut käyttämään komeaa varianttipoikaa kasvatukseen, niin nyt on kirjaimellisesti viimeiset hetket kertoa se minulle, leikkausta voidaan HIEMAN lykätä tarvittaessa).

Morris siis lauleskelee karmivia aarioita kaikki illat ja aamut, on erittäin levoton eikä malta edes leikkiä kaverinsa Noelin kanssa muuta kuin... no joo, arvannette, että Morriksen mielikuvituksessa Noel on se kaivattu tyttöystävä, mikä taas ei Noelista ole ollenkaan humoristista.

Näin Morriksen pari viikkoa sitten Pirokin näyttelyssä, se oli ISO ja komea, edelleen ehkäpä pentueen hienoin. Toisaalta ymmärrän jos ei kyselyjä tule, onhan se kuitenkin "vain" variantti ja tällä hetkellä on pitkästä aikaa edes muutama pitkäkarva- ja balineesikolli BaJaVan kollilistalla.

Kiitoksia muuten kannustavista kommenteista edelliseen kirjoitukseeni. Toivotaan nyt kuitenkin Taimille kohtuullisen kokoista pentuetta, ja kohtuullisella tarkoitan siis vähän vähempää kuin 8... Taimin isoäiti tosin on Maija, jonka hallussa on kissalani tämänhetkinen ennätys, legendaariset "Seitsemän veljestä" eli Skazki G-pentue, josta Taimin isukki Gerasim jatkoi ainoana sukua. Eli kaikki on mahdollista, vaikken uutta ennätystä tosissani toivokaan!

Kaikki pennut varattu mutta sijoituskotia etsiskelen

Ylimmäisessä kuvassa poseeraava Miro hurmasi tänään itselleen uuden kodin! Se on nyt siis varattu, se lähtee uuteen kotiin sunnuntaina, kuten myös Milana.

Tässä vielä Miro näyttää lisää mallia, kuinka aurinkoa otetaan :-)

Sijoituskotia tosiaan etsiskelen, jos sellainen jostain ilmaantuisi lähiviikkoina. Tarjolla olisi suklaa itämainen lyhytkarva, uros, joka on luovutusiässä kesä-heinäkuun vaihteessa. Jos kiinnostuit, ota yhteyttä! Enempää en tässä kerro, koska ostan pojan vain sillä ehdolla, että sille löytyy luotettava sijoituskoti. Turha mölistä suunnitelmista, jotka eivät välttämättä toteudu.

Sitten vielä kuva sisaruksista sylikkäin. On todella kivaa, että ne menevät koteihin, joissa on jo ennestään yksi innokkaasti kaveria kaipaava kissa.

Kuvat eivät muuten tee Milanalle oikeutta, tämänpäiväinen pennunkatsoja ihasteli sen väriä kovasti. Niinhän se vähän menee, lilavalkea tai lilakilpparivalkea ei välttämättä näytä oikein miltään varsinkaan salamalla otetuissa kuvissa, mutta luonnonvalossa väri on tosi hurmaava.

Voin kyllä nyt sanoa että iso kivi vierähti sydämeltä kun viimeinenkin pentu varattiin tänään. Aivan hurmaavia ovat molemmat pentueet olleet, mutta on kiva vaihteeksi palata normaalielämään "vain" kolmen kissan kanssa.

Kuvausharjoituksia ja Iiristä katsomaan

Piti tuossa pari päivää sitten ottaa kuvia Milasta ja Mirosta, kun sisarukset riehumisen lomassa nukkuivat kasassa. Ehdin ottaa yhden kuvan, kun muistikortti alkoi herjata olevansa täynnä. Nyt sitten sain vihdoin otettua kuvista varmuuskopion että sain vanhoja tuhottua kortilta. Jatkan harjoituksia taas joku päivä, kun ei tämä ainokainen kuva nyt niin kovin onnekas ollut.

Aamu oli tapahtumarikas: heitin varmaan kymmenen kertaa Laran alas pöydältä, kun meillä oli erimielisyyttä siitä, saako se syödä voileipäni vai ei. Hieman minua nauratti kun luin Temppukissojen blogia, siellä Laran tytär Nexu tekee ihan mitä vaan saadakseen makupalan ja huomiota. Kehen lienee tullut? Seuraavaksi kävin kaivamassa Milan tv-tason alta pariin otteeseen, etteivät Teron hienot johtoviritykset tuhoutuisi.

Miro sen sijaan on jännä tapaus: se keskittyy yleiseen säheltämiseen mutta harvemmin sitä saa kiinni mistään erityisen kavalasta tempusta. Mitä nyt se yritti yhteistyössä Laran kanssa aamulla tuhota suihkuverhoa, kun sen takaa on niin kiva vaania kaveria. Siitä tulee varmasti iso poika, se on jo nyt paljon painavampi kuin Lara, vaikkei kooltaan vielä oikeastaan muuten isompi ole.

Jos muuten joku haluaisi itselleen sijoituskissan, niin minulla saattaisi olla sopiva tiedossa... tosin POIKA. Väri olisi yksivärinen suklaa, rotu itämainen lyhytkarva. En pakottaisi pitämään ruikkivaa kollia, vaan tarkoitus olisi yhdet pennut teettää ja sitten saisi leikata. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä. Tämän enempää en mainosta ennenkuin Miro löytää kodin, se on nyt ykkösprioriteetti kumminkin.

Tänään illalla menen Iiristä katsomaan! Jee! Kuvia toivottavasti seuraa, jos ei neiti ole liian riehutuulella.

Mila, Miro ja ihan joku muu

Milana on nyt sitten ihan virallisesti varattu, eli varausmaksu on tililläni. Uusi koti tulee sen hakemaan sunnuntaina. Hieman ikävä sitä tulee, siitä on kuoriutunut varsinainen kehruukone, tosin se on myös noista kahdesta se pahempi riiviö tätä nykyä!

Mirolle tulee perjantaina katsoja... koska asia on vasta harkintavaiheessa, parempi kun en taaskaan etukäteen mölise mitään, mutta koti olisi kyllä tosi kiva.

Lahdesta tuli taas tosi hauskoja kuvia. Millähän itämaisen pentu ei leikkisi? Oheisessa kuvassa Noel ei tosiaankaan aio laajentaa ruokavaliotaan, vaan löysi kivan uuden lelun kirsikoista...

Milana alustavasti varattu

Tänään kävi mukava nuoripari katsomassa Milanaa, ja se teki kaikkensa hurmatakseen itselleen kodin, kehräsi ja keikisteli. Temput tepsivät, neitonen on nyt alustavasti varattu :-) Jos nyt kaikki menee hyvin, niin se muuttaa kuun lopussa. Uudessa kodissa odottaa 3-vuotias kilpparityttö kaveria. Velipoika Miroslav etsiskelee edelleen omaa kotia.

Koetan kohta lisätä muutaman kuvan picasaan.

BaJaVan picnic-retki näyttää peruuntuvan, kellään ei ole nyt oikein intoa järjestää... pitää siis laittaa infoa BaJaVan sivuillekin. Itse töppäsin ja onnistuin saamaan teatteriliput juuri samalle päivälle. Joskus olisi hyötyä kalenterinlukutaidosta.

Kesäisiä kuvaterveisiä

Ulkona näyttää ihan kesältä: koivuissa on isot lehdet ja voikukat ovat alkaneet kukkia :-) Vielä kun tuo sää olisi muutaman asteen lämpimämpi niin kaikki olisi täydellistä. Kunnon kesäsäitä odotellessa kuitenkin nyt kuvia.

Vielä kotia etsivät Miroslav ja Milana poseeraavat. Milanasta tuli yllättäen tänään peräti kaksi kyselyä, joista toinen lienee tulossa jo huomenna katsomaan. Nyt peukut ja varpaatkin pystyyn, että kyseessä olisi se oikea koti Milalle.

Greta lähetti taas aivan ihania ulkoilukuvia Noelista. Noel nauttii jo ulkoilusta valjaissa, ensijärkytyksestä toivuttuaan. Tassu mokoma, johon ulkoiluharjoitusten alussa takertui se pihkapallo, yritti vähän tulehtua, mutta vaiva meni onneksi ihan kotikonstein eli ahkeralla puhdistuksella ohi, ja nyt voi taas treenata valjastelua.

Sokerina pohjalla vielä naapurin poika eli Natan. Se paahtaa tuhatta ja sataa kaverinsa Monnin kanssa, kuva on räpsäisty harvalla lepotauolla :-)

Saapa nähdä miten noiden pentukyselyjen kanssa käy, kyllähän olisi jo korkea aika Miron ja Milan löytää oikea koti, vaikka kyllähän ne täälläkin viihtyvät päivä päivältä paremmin, nytkin toinen tuhoaa työtuoliani ja toinen hilluu ties missä Maija-mummoa ärsyttämässä.

Laran valmistuspaperit laitoin tänään postiin. Mitään huippunäyttelykissaa siitä ei koskaan tule, mutta koska olin ehtinyt varmuuden vuoksi ilmoittaa sen Hyvinkään Ery-Sydin näyttelyyn kesäkuun alkupuolella, niin tullaan nyt ainakin sinne. Jää sitten nähtäväksi, yritetäänkö IC:ksi asti vai ei... ainakin kastraattiluokkiin tehdään kyllä sitten paluu joskus myöhemmin. Eryn näyttelyyn saatan saada jopa kasvattaja- ja siitosluokan pitkästä pitkästä aikaa.

Lara on nyt Herkkusieni

Toisin sanoen olimme eilen Pirokin näyttelyssä Tampereella, ja kolmas serti tuli, ja titteli on nyt sitten Champion. Itse hääräsin assistenttina, mikä hieman kadutti klo 19, kun näytteilleasettajat alkoivat pakata tavaroitaan ja minä vielä odotin paneelin loppumista. Vastapainoksi yritän ottaa tämän päivän enemmän levon kannalta. Valokuvausta en ole nyt ehtinyt harrastaa, kun puolet viikosta meni työmatkalla. Koetan lähipäivinä ottaa taas jonkun kuvankin.

Vielä kotia etsivät Miro ja Mila ovat kuitenkin sopeutuneet jo varsin hyvin lauman jatkoksi, ne viipottavat jo menemään joka paikassa täysin kuin kotonaan ainakin. Silti yhä etsin molemmille kotia, jo siitäkin syystä että isoäiti Maijan mielestä meidän kissakiintiö on kolme. Piste. Ja tästä ei Maijan kanssa voi edes keskustella. Pientä pehmenemistä tai kompromissia on jo ilmassa, Maija ei enää viitsi räyhätä koko aikaa, mutta kyllä vähintään kerran päivässä jompikumpi pennuista saa mummoltaan turpiinsa.

Pientä matkakuumettakin on tässä jo ilmassa... jos nyt kaikki menee hyvin tällä kertaa, niin kesäkuun puolivälissä lähdemme käymään Sveitsissä, hakemassa punatäplikkään itämaisen pitkäkarvapojan meille. Tarkoitus on sillä toivottavasti ainakin yksi pentue kasvattaa, sille on jo sijoituskoti odottamassa. Mutta lisää tästä pojasta sitten, kun ensin nyt saadaan se Suomeen, ja toivottavasti kaikki menee hyvin tällä kertaa. Minulla kun ei ole tuontien kanssa liiemmin tuuria ollut, ainoa onnistunut tuontini kun on jo vuonna 2004 Saksasta tuotu Valentino vom Südstern, josta olikin sitten paljonkin hyötyä sekä itämaisen pitkäkarvan että balineesin kasvatukselle Suomessa.

Pitäisi kotisivujakin päivittää... viimeistään kesälomalla toivottavasti! Minähän kävin joulun alla Ranskasta hakemassa suklaakilpikonna itämaisen pitkäkarvatytön, kutsumanimeltä Taimi, joka kylläkin asustelee Annan luona Turun lähistöllä, mutta kun sillä ei ole vieläkään papereita! Ranskalaisilla kestää ihan uskomattoman kauan. Ennen kuin paperit saapuvat ja saan sen rekisteröityä Suomessa, niin ei voi kauhean tosissaan tehdä pennutussuunnitelmia, mutta nyt ainakin tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että ehkä kuitenkin sen eka pentue syntyisi minun nimissäni, minkä jälkeen typykkä siirtyy Annan omistukseen. Mutta katsoo nyt. Tässä palapelissä on niin monta liikkuvaa osaa nyt, että en uskalla julistaa mitään varmoja suunnitelmia mihinkään suuntaan.

Parvekekuvia

Ilta-aurinko paistoi tänään niin hienosti parvekkeelle että päätin ottaa kuvia kissoista, jotka tietenkin pomppivat siellä aivan onnessaan. Siis toim. huom. meillä on tietenkin parvekelasit! Kuvat onnistuivat kohtuullisesti, osa vaan ylivalottui eli valoa oli vähän liikaakin. Tässä muutama paras pala, lisään vielä muutaman picasaankin kohta.

Milana poseeraa. Tämä neitonen on reipastunut huomattavasti, kiva kissa typykästä on tulossa! Se etsii yhä omaa kotiaan, lähinnä lemmikiksi.

Sitten meidän matami Dina, josta täällä onkin näkynyt harvemmin kuvia, korjataan nyt se puute!

Ja kolmantena myös meidän komistus Miroslav, joka samaten kuten siskonsa Milana, etsii yhä omaa kotia. Alustavaa kiinnostusta siitä on ollut, mutta katsotaan nyt.

Myös Maija ja Lara pomppivat parvekkeella mutta niitä en tällä kertaa saanut kuviin, vauhtia oli liikaa.

Noel kevätretkellä

Nexu-siskon kevätretkeilystä voitte lukea Temppukissat-blogista, mutta myös Noel-veli Lahdessa on viime päivinä harjoitellut ulkoilua. Aluksi Noel oli kuulemma sitä mieltä, että YÄÄÄÄH Mamma, täällä on pelottavaa kun puut humisevat... Seuraavana päivänä tyynemmällä säällä oli jo sujunut paljon paremmin. Ote omistajan postista minulle: "Ensin käveltiin vähän matkan päähän metsäaukealle aurinkoiselle rinteelle istumaan ja Noel lähtikin heti tutkimaan ympäristöä. Varista se tuijotti ja ihmetteli pitkään, sellanen lihava lähes kesy varis oli sitä mieltä ettei tuosta riu'usta ole vastusta ja tuli siihen muutaman metrin päähän tepastelemaan. Noel maistoi kaikkea kävyistä ruohoon, lätki kärpäsiä ja pyydysti koppakuoriaisen :D. Takaisin kotiinpäin oli matkaa noin 200 metriä ja sen Noel tuli ihan omin jaloin kävellen vanavedessä, tosin loppumatkasta äänekkäästi protestoiden. Vissiin olisi pitänyt toimitusjohtajalle olla kyyti tarjolla niinkuin menomatkalla, "Hei henkilökunta, tästä ei ollut mitään puhetta että pitää itse kävellä!!". Loppumatkaa latisti myös se, että etutassuun tarttui pihkapallero, joka tyystin esti etenemisen."

Kotona tilanne suurinpiirtein ennallaan. Lara on Miron ja Milan kanssa kaveri, Dina on puolueeton, ja Maija rähjää, räyhää ja sihisee. Ehkä aavistuksen vähemmän kuin vielä viikonloppuna... mutta silti: tulkaahan nyt hyvät kodit ja hakekaa nuo meidän kaksi ylimääräistä "lehmännahkaista" pois. Taatusti kivan kissan saatte :-D

M-pennut sopeutuu ja muutama kuva

M-pentueeni Miro ja Mila ovat nyt olleet luonani reilun viikon, ja sopeutuneet kivasti. Lara on niiden kanssa jo hyvä kaveri, sen ensireaktiokin oli vain kiinnostus, missään vaiheessa se ei ole kertaakaan edes sähissyt niille. Dinakin jo sietää pentuja kunhan ne eivät tule ihan nokan eteen. Maijan kanssa totuttelu on aloitettu oikeastaan vasta tänään, sitä ennen vaihdettu vasta hajuja. Kuten arvata saattoi, Maija rähisee, sähisee ja rähjää... No, jospa se siitä! Vielä parempi tietysti olisi, että Milalle ja Mirolle löytyisi lähiaikoina ne lopulliset kodit.

Lisätäänpä nyt tänne kuitenkin muutama kuvakin...

Natanin poseeraus jo parin viikon takaa (arvatkaa kuka ei ole liiemmin ollut koneen ääressä viime aikoina), kiitos Salla ja Jaakko!

Sitten Lara.

Milana poseeraa. Siitä on tullut tosi elegantti nuori kissaneiti, joskin myös molemmat pennut ovat todella hyvän kokoisia ikäisekseen.

Ja sitten Miroslav, joka minusta vaan komistuu päivä päivältä! Silmät toki saisivat olla vihreämmät, mutta muuten poju on tosi komea!

Olipahan taas viikonloppu

Nyt on RuRokin näyttely lusittu ja kyllä taas menikin vähän eri tavalla kuin mitä olin suunnitellut... Suunnitelma siis oli notkua oman häkin luona, tai litkiä kahvia ja juoruta, ja korkeintaan välillä vähän jaloitella myyntipöytien luona. No, tyhmästä tai liian kiltistä, ihan miten tahdotte tulkita, päästä kärsi taas koko ruumis. Eli kun lauantaiaamuna puuttui assistentteja niin minua ei tarvinnut kauhean pitkään ylipuhua, ja sitten kun lauantai meni ihan ok, niin lupasin olla sunnuntainkin. Seurauksena olin kyllä sitten sunnuntai-iltana täysin hämärän rajamailla, ja jalat aivan romuna. Mutta ainakin aika meni nopeasti eikä tullut tylsää.

Lara sai kaksi ekaa sertiään, eli sikäli tavoite saavutettu! Toivottavasti saadaan vielä se kolmaskin serti, että ainakin CH tulisi titteliksi, ja nälkä kasvaa syödessä, ehkä sittenkin yritetään IC:ksi asti. Sen korkeampiin luokkiin ehkä ei pyritä, tai ehkä sitten joskus leikkauksen jälkeen voisi katsoa, kuinka pitkälle kastraattiluokissa rahkeet riittävät. Lara käyttäytyi siedettävästi ottaen huomioon, että näyttelytauko oli ollut tosi pitkä. Aluksi sitä vähän hermostutti, mutta varsinkin sunnuntaina se oli jo varsin rentona tuomarin pöydällä.

Lauantai kyllä alkoi sikäli masentavasti, että ruotsalaistuomari ei löytänyt Larasta oikein mitään muuta hyvää sanottavaa kuin pitkän kropan ja korkeat jalat. Korvat, silmät ja pää olivat hänen mielestään ihan kamalat. Se kyllä sitten vähän lohdutti, kun olin hänen assarinaan ja huomasin, ettei hän lauantaina pitänyt oikein kenestäkään muustakaan. Sunnuntaina italialainen tuomari löysi jo Larasta enemmän positiivistakin sanottavaa. Ja enpä minä Larasta ole ikinä mitään huippunäyttelykissaa kuvitellutkaan, sehän on otettu kotiini kasvatusnaaraaksi ja siinä hommassa se on aivan huippu. Sen luonne on kyllä aivan supermahtava, ja se vaikuttaa periyttäneen ihanaa luonnettaan hyvin myös pennuilleen.

Laran poika Natan oli lauantaina myös paikalla, se sai paremmat arvostelut ja kieltämättä se onkin ainakin tässä vaiheessa lupaavampi kuin emonsa. Sitä toivottavasti nähdään vielä näyttelyissä muutenkin, ainakin sen omistajat sellaista vähän lupailivat.

Kotona en siis viikonloppuna ehtinyt juuri kuin käydä kääntymässä, mutta sielläkin menee kohtuuhyvin. Hain M-pentueen vielä kotia etsivät Miroslavin ja Milanan meille perjantai-iltana, ne saivat valtakunnakseen toisen makuuhuoneen. Ekana iltana niitä selvästi jännitti uusi paikka ja uudet hajut, mutta jo lauantaina ne olivat kuin kotonaan. Vielä en ole uskaltanut niitä päästä muuta huushollia tutkimaan, mutta Lara on jo käynyt pari kertaa niitä moikkaamassa ja kaikki on mennyt todella hyvin. Larasta pennut ovat vain kiinnostavia, se nuuhkii niitä innoissaan ja hieman jopa nuolaisi Miroa tänä aamuna. Miro aluksi säikähti mutta kun se huomasi, ettei tuo isompi kissa tahdo pahaa, niin sekin relasi. Dinan ja Maijan kanssa totuttelu aloitetaan loppuviikosta, nimittäin joudun tässä nyt pariksi päiväksi työmatkalle, Teron on helpompi hoitaa viittä kissaa kun ne ovat kahdessa helpommin hallittavassa ryhmässä.

Mirolle olisi EHKÄ koti tiedossa mutta vasta kesäkuun paikkeilla. Milana etsii yhä omaa kotiaan, lähinnä lemmikiksi.

Milan ja Miron tilanne ja näyttelyyn

Huokaus. Välillä tekee mieli heittää hanskat tiskiin... Miroslavista ja Milanasta on nyt viime päivinä ollut alustavaa kiinnostusta, mutta toistaiseksi mitään varmoja varauksia ei ole. Pennut itse kyllä tekevät hyvää myynninedistystyötä, keskiviikkona niillä kävi katsojat, Miroslav hurmasi heti, Milana hetken ujosteli mutta hetken kuluttua mötkähti muitta mutkitta katsojan syliin kehräämään. Katsotaan. Toivon kovasti että ne lopulliset kodit lähiviikkoina löytyisivät. Pennut nimittäin muuttavat tänään minun ja Teron huusholliin, loputtomiin niitä ei voi sijoituskodissa pitää, kun minun vastuullanihan ne ovat kunnes lopulliset kodit löytyvät.

Hieman vaan käy sääliksi "vanhoja" kissojani. N-pennut kun lähtivät niin meillä on ollut viime päivät suorastaan idyllistä, kaikki kolme leikkivät ja nukkuvat yhdessä, mutta nyt kun tulee kaksi vierasta pentua niin kyllä se taas hetkeksi sekoittaa pakan, vaikka toki aluksi eristän kissat toisistaan. Veikkaanpa että Dina ja Lara tuskin ovat asiasta kauheasti moksiskaan, mutta Maija on se meidän herkkis, se reagoi muutoksiin voimakkaimmin.

Mutta ei auta valitus, täytyy lähiaikoina taas kuvata pentuja ahkerasti ja toivoa, että ne hurmaavat itselleen uudet kodit pian. Luonteessa ei ainakaan ole vikaa, reippaita ja suloisia ovat molemmat!

Olen huomenna ja sunnuntaina Rurokin näyttelyssä Myyrmäessä. Lara on ilmoitettu molemmille päiville, sen poika Natan lauantaille. Nyt vaan hieman harmittaa etten älynnyt ilmoittaa ketään M-pennuista, suoraan sanoen optimistina kuvittelin kaikkien olevan jo uusissa kodissa tässä vaiheessa. No, pitää pusata häkin päälle mainos niistä ainakin.

Omituisen hiljaista

Muutamassa päivässä on käynyt melkoinen mullistus. Kaikki N-pennut ovat nyt sitten uusissa kodeissa! Pääsiäisenähän lähti kolme, ja loput kolme lähtivät nyt tässä viime päivinä. Iiris (Skazki Ninel) lähti Pohjois-Vantaalle perjantaina. Siitä tulee toivottavasti tuleva kasvatusnaaraani, eli tein siitä sijoitussopimuksen. Muutamassa päivässä se on saanut itämaisesta Elviksestä leikkikaverin ja kotikissa Pimpulasta innokkaan sijaisemon.

Natan lähti melkein naapuriin, kotikissa Monnin kaveriksi. Lähdin saattamaan Natania uuteen kotiin, tosi reippaasti se alkoi heti tutkia paikkoja. Monnin kanssa ne aluksi hieman ujostelivat toisiaan, mutta hyvältä vaikuttaa.

Nadir taisi viime bloggauskuvallaan hurmata itselleen uuden kodin. Eipä sekään pitkälle päätynyt, se lähti tänään Espooseen, aivan ihanaan kotiin. Siellä sitä odotti simskuvariantti Noksu, joka on sattumoisin oman Maijani sisarentytär, eli myös Nadirin jo melko kaukainen sukulainen.

Nadir ehti olla pari päivää ainoana pentuna, ja sillä oli selvästi välillä tylsää, kun emo-Lara vaan joikasi juoksuaikaa eikä oikein enää viitsinyt hoivata ainokaistaan. Mutta olin aika yllättynyt, kun isot kissat, Dina ja Maija, sitten yllättäen alkoivatkin suhtautua pikkuiseen varsin suopeasti.

Enpä olisi uskonut vielä muutama päivä sitten, että Maija huoli pikkupojan viereensä saunan lauteille:

Ja Dina suorastaan hoivasi pikkuista, ja sitten lysähti sen päälle nukkumaan:

Kotona on nyt suorastaan aavemaisen hiljaista. Lara toki huutelee vielä, mutta juoksu on jo selvästi loppusuoralla, laantumaan päin. Lara ja Maija leikkivät innoissaan niinkuin pentuja ei olisi koskaan ollutkaan. Hassua :-) Lara oli aivan superhyvä emo, mutta nyt se käyttäytyy taas kuin teinityttönen. Parempi toisaalta niin, kyllähän nuo ipanaiset jo hyvässä luovutusiässä olivatkin.

Toivottavasti kahdelle vielä myymättömälle pennullekin eli M-pentueen Miroslaville ja Milanalle löytyy hyvät kodit! Miroslaville tulee katsoja keskiviikkona, laittakaa peukut ja varpaatkin pystyyn. Minusta vaan on käsittämätöntä ettei Milanaa ole nyt kukaan kysellyt, se on minusta aivan tosi ihana ja hauskanvärinen nuori kissaneiti!

Kuvia pääsiäiseltä

Tässä nyt muutama kuvanäyte, kiitos kuvaajille eli Kati S, Elina V ja Greta! Laitan näitä ihanuuksia lisää picasaan lähiaikoina, ja Nexustahan on ihan oma galleriansa joka löytyy Willicon-sivujen kautta.
Noel poseeraa uudessa kodissaan.

N-pentueen ainoa kotia etsivä eli Nadir. Eikö olekin vetoava katse? Poika on aito itämainen, aivan hulluna ihmisten perään ja ääni on kuin sumutorvella. Alkuviikon kysely ei johtanut valitettavasti mihinkään, eli poju on yhä vapaa.

Sitten pentukasaa, kameraan katsovat Nadir ja Iiris (Ninel).

Isompia pentuja, Miroslavia ja Milanaa kun olin pääsiäisen aikaan hoitamassa, niin oli kyllä kamera mukana. Mutta kun ne(kin) ovat niin vauhdikkaita ja ihmisrakkaita, niin kuvaamisesta ei tullut mitääään. Nyt tiedän hyvin mitä Leena eli sijoitusemäntä aina valitti. Mirolla ja Milalla kun ei ole muuta vaihdetta kuin hyrisevä sylikissa tai hulluna riehuminen, kuvaaminen on tosi haastavaa jos ei ole kuvausapulaista... Mutta onneksi löytyyhän niistä ne Janin superkuvat reilun viikon takaa, jos joku kaipaa muistinvirkistystä että miltäs ne kaverit näyttivätkään, linkitin nyt Janin ottamat kuvat myös M- ja N-pentueiden omille sivuille kotisivuillani.

Laralla on nyt sitten eka juoksu sitten lokakuun. Minusta se on itämaiseksi varsin hiljainen ja siedettävä, Tero taitaa olla eri mieltä... mutta se on vähän mihin vertaa, verrattuna Ninnin ja Maijan infernaaliseen möykkään se oikeasti on hiljainen, mutta Tero ei olekaan kokenut edellisiä kasvatusnaaraitani leikkaamattomina.

Hain pillerireseptin, niin saan lisäaikaa miettiä, mitä teen Laran kanssa. Uusia pentuja en voi teettää ennenkuin kaikki nykyiset on myyty, asuntomme ei ole kuitenkaan loputtoman suuri ja kissamäärä on tarkoitus pitää kohtuullisena. Jos Tero saisi päättää, Lara leikattaisiin saman tien. Itse haluan vielä vähän miettiä, vaikka tiedänkin pillereiden riskit.

Natan varattu :)

http://jalbum.net/browse/user/album/162143/

Käykääpä katsomassa oheinen linkki. Siellä on kuvia paitsi Willicon-kissalaan muuttaneesta Nexusta (Skazki Nereida), myös jokunen muista pennuista, kuvat on otettu lauantaina. Lisääkin kuvia minulla on jemmassa, mutta koetan saata niitä tänne vaikka huomenna sitten...

Natan on nyt sitten varattu ja tällä kertaa lopullisesti. Se muuttaa melkein naapuriin, muutaman kilometrin päähän meiltä, kovasti kaveria kaipaavan kotikissa Monnin kaveriksi. Sitä tullaan näkemään ainakin yhdessä näyttelyssä, ja yksi alustava siitosvarauskin siitä jo on.

Nadiria on kyselty, mutta saapa nähdä. Toivotaan parasta, kotiehdokas vaikuttaa kyllä kivalta.

Mutta kyselkääpä nyt ihmiset niitä minun valkolaikkujanikin :-) Kaksi on yhä vapaana, Miroslav ja Milana, ovat jo himpun isompia mutta kyllä yhä pentuja silti ja olisivat täysin muuttovalmiita uusiin koteihin!

Nereida Porvooseen ja Natan sittenkin vapaa

Hyvää pääsiäismaanantaita toivottaa Dora (Skazki Nimfadora) uudesta kodistaan! Kuvan on ottanut uusi omistaja Miiu.

Onpahan ollut aika kiire pääsiäinen... kaikkea muutakin kyllä, mutta myös pentujen luovutusta, eli lauantaina lähti Nereida Even luo Porvooseen ainakin toistaiseksi, mahdollisesti se muuttaa vielä kerran jos sopiva sijoituskoti löytyy. Noel ja Nimfadora ovat jo loistavasti sopeutuneet uusiin koteihinsa.

Tein sitten sellaisen tempun mitä en yleensä tee. Eli söin sanani ja peruin Natanin lähdön Saksaan. Syitä on monia, kaikkia en ala julkisesti ruotia, mutta suurin on se, että eipähän tule sitten mitään jälkipuheita että olisin myynyt "viallisen" eli pienen häntämutkan omaavan kissan ulkomaille.

Toisin sanoen molemmissa pentueissa on vielä kaksi omaa kotia etsivää: Milana ja Miroslav, ja Natan ja Nadir. Olen nyt pääsiäisen tienoilla käynyt parina päivänä hoitamassa myös M-pentueen vielä omaa kotia etsiviä, ovat nekin kyllä tosi ihania pennunriiviöitä!

Nyt viimeinen pääsiäispäivä on pyhitetty oman kämpän siivoukselle ennen kuin hukutaan hiekkaan yms.

Nyt huippukuvia myös M-pentueesta

Kuva löytyvät täältä:

http://jcn.kuvat.fi/kuvat/skazkipennut/

Kuvien ottamisen jälkeen lila Maksim siis muutti uuteen kotiin, jossa on alkanut sujua oikein mukavasti, poju on oikein reipas tapaus. Kaksi muuta etsii yhä hyvää kotia!

Huomenna alkaa vähitellen N-pentujen luovutus. Nimfadora taitaa lähteä ensimmäisenä Tuusulaan.

Pähkäilen tässä, myisinkö Natanin Saksaan vai en. Siellä olisi kasvattaja, joka sen haluaisi pienestä knikistä huolimatta. Mietin vaan että meneekö siinä minulla maine, eli olenko ainakin Saksassa sen jälkeen "se suomalainen, joka myy viallisia kissoja kasvatukseen". Kasvattajaa en tunne ennestään, joskaan en ole kuullut hänestä mitään pahaakaan, kissat sinänsä näyttävät kotisivuilla kirkassilmäisiltä ja hyvinvoivilta.

Maksim uuteen kotiin ja kuvia tulossa

Jani http://www.studiofotokatti.fi/ kävi kylässä eilen kuvaamassa molempia pentueita. Toistaiseksi olen saanut nähtäväksi N-pentueen kuvia, ne ovat UPEITA!!! Pitää nyt vielä Janin kanssa sopia, missä saan niitä julkaista, mutta varmasti niitä tulee johonkin näkyviin.
Niitä odotellessa laitetaan tähän pari meikäläisen räpsäystä M-pennuista. N-pentuja en ole nyt kuvannut kun tiesin Janin olevan tulossa kylään, ja hänen kuvansa voittavat omani ihan 6-0!

Milana esittelee hienoa kilpparikuviotaan.

Miroslav taiteilee ikkunalaudalla, huomatkaa isot tassut, tämä poika kasvaa vielä paljon!

Maksim lähti eilen uuteen kotiinsa Turkuun. Kuten jo aiemmin sanottu, tein siitä sijoitussopimuksen eli toivottavasti siitä tulee ainakin yhden pentueen isä ennen leikkausta. Sopeutuminen on alkanut ihan mukavasti.

Nimfadoralla kävi jo toistamiseen sama katsoja kuin aiemmin viime viikolla, ja se on nyt alustavasti varattu.

Kotia etsii siis vielä ainakin neljä pentua. Yksi tyttö: lilakilpikonnavalkea Milana (lemmikiksi), ja kolme poikaa: punavalkea Miroslav, suklaa klassinen tabby Natan ja suklaatäplikäsvalkea Nadir. Poikien kohdalla myös näyttelyt ja/tai kasvatuskäyttö ovat mahdollisia, mutta tärkeintä niillekin on hyvä koti!

URK takana

Kyllä täytyy olla hieman hullu kun käy kissanäyttelyissä ja vielä menee vapaaehtoisesti assistentiksi. Minulla on jalat niin kipeät että saankohan yöllä nukuttua? Olin koko päivän jaloillani lyhyttä ruokataukoa lukuunottamatta. Näyttely venyi tosi pitkälle, ja lopulta paneelissakin sain kantaa melkoisen määrän kissoja: olin assistenttina ensin yhdellä kolmosten tuomarilla ja sitten toisella itämaisten ajan (minua siis yritettiin aamulla vaihtaa kokonaan kolmosten tuomarille, mutta kun halusin assaroida itämaisia), niin jotenkin paneelissa tuntui että kannoin sitten kummankin kissoja ;-) Paneeli kun oli aika epätavallinen, ensin olivat kaikkien kategorioiden pennut, sitten nuoret, sitten kastraatit ja sitten vasta aikuiset. Ja tosiaan kaikki kategoriat sekaisin, ja assistenttien piti siis kantaa omien tuomareidensa kissat.. Välillä olin itsekin sekaisin kuin seinäkello.

M-pennut käyttäytyivät todella hienosti näyttelyssä! Maksim siis vain oli arvostelussa, kaksi muuta vain sen seurana häkissä. Mitä nyt vähän ehdin aina välillä pyörähtää häkin luona, niin ne herättivät kyllä ihastusta. Miroslaville löytyi kaksi faniakin, mukavanoloinen nuoripari. Yrittivät väittää että heille kaksi itämaista muka riittäisi eikä kolmatta enää mahtuisi mukaan, yritin kääntää heidän päätään mutta jää nähtäväksi, onnistuinko ;-)

Maksim sai kivat arvostelut, ehkä jopa vähän paremmat kuin mitä odotin. Tuomari tykkäsi siinä samoista asioista kuin minäkin: isosta koosta (kysyi, mitä minä sille olen oikein syöttänyt kun poika on niin ISO), jo tässä vaiheessa hienosta turkista ja tasaisesta lilaväristä sekä hyvin herttaisesta luonteesta. Ainoa mistä vähän huomautettiin oli että häntä saisi olla pitempi ja silmät vihreämmät. No, molempien suhteen on toki vielä toivoa että ne iän kanssa paranisivat, tai eivät ainakaan menisi kauheasti huonompaan suuntaan...

Iloisena yllätyksenä paikalla oli myös Leo eli Skazki Isidor, suklaa ticked tabby pitkäkarvakasvattini, joka siis asustaa siitoskollina Tistan-kissalassa. Leo on vaan niin nätti ja hyväluonteinen, ei voi kuin ihmetellä miten ihana voi ollakin!

Näin muuten samaisessa näyttelyssä yhden kauneimmista koskaan näkemistäni balineeseista. Mummeli Twixinho Jesse on nimi, ja väri on punanaamio. Mummeli-kissalan sivuilla olevat kuvat eivät tee pojalle täyttä oikeutta, se on oikeasti tosi upea!