Iiris tiine ja muutakin juttua

Iiris kävi eilen ultrassa ja se on tiine! Eläinlääkäri näki varmasti 2 pentua, toki toivon, että niitä olisi enemmänkin... Ennen kaikkea kuitenkin toivon, että tällä kertaa olisi parempi tuuri ja kaikki menisi hyvin! Jos pentuja tulee, niin laskettu aika on n. 23.3.

Edellistä blogimerkintää kirjoitin aika lailla silmät ristissä, joten jotain jäi sanomatta. Kuviakin olisi enemmän, mutta katsotaan milloin saan niitä esille. R-pennuista on aikaista sanoa mitään varmaa, mutta tällä hetkellä lemmikkikotia etsii ainakin suklaanaamio siamilaistyttö Roksana, muiden kohdalla on vielä mietinnässä, kuka mahdollisesti jäisi kasvatukseen. Eli muitakin saa kysellä kyllä... Luultavasti testaan ne pennut, joita edes harkitaan kasvatukseen, jo ennen luovutusta PRA-kantajuuden varalta. Kaikkia pentuja en automaattisesti aio testata, koska ne voivat olla korkeintaan kantajia tai sitten negatiivisia (koska isä on kantaja ja emo on negatiivinen) ja siten ne eivät siis sairastu.

Pentujen vanhemmistakin jäi viimeksi kirjoittamatta pari sanaa. Täytyy sanoa, että olen erittäin positiivisesti yllättynyt Martin kehityksestä. Siitä on kehittynyt elegantti ja tyypikäs herra! Sillä on kerrassaan upea profiili, hyvä ilme ja vihreät silmät. Toivon kovasti, että se periyttää tyyppiään myös pennuilleen.

Irmeli taasen näyttää juuri siltä mitä se onkin - keskenkasvuinen balineesineitonen :-) Eli mittasuhteet hupaisasti pielessä, mutta täytyy kyllä kommentoida että ONNEKSI se on varsin isokokoinen ikäisekseen! Kiitettävän hyvin se on myös pentunsa hoitanut, ihania pulleroita ne ovat!

Tänään kävin muuten Oskarin pentuja katsomassa Fercatin kissalassa. Hih, ruskeanaamio poika on sitten kuitenkin balineesi! Siitä oli tosi vaikea sanoa viimeksi kun kävin, että mikä se on. Yleensä minulla nuo epämääräiset tapaukset paljastuvat kasvaessaan lyhytkarvoiksi, mutta tällä kertaa kävi juuri päinvastoin :-) Suloisia pentuja muutenkin, käykääpä kurkkimassa Fercatin sivuilla, ainakin yksi pentu etsii myös vielä kotiakin...

Skazki R-pentue syntynyt

Nyt ne ovat täällä! Oho hups -pentue, eli Martin ja Irmelin ylläripläjäys! Mutta niin kuin usein käy juuri silloin kun ei pitäisi, niin kaikki on tähän asti mennyt loistavasti! Irmeli synnytti pentunsa kuin tyhjää vain, helposti ja nopeasti, ja ne olivat myös ihan hyvän kokoisia, 89-99 grammaa syntymäpainot. Ohessa muutama kännykkäkameran kuva.

Koska pennut syntyivät Sysmässä sijoituskodissa, niin ihan heti en pääse niitä itse katsomaan. Pentuja on kuitenkin neljä, yksi suklaa itämainen ja kolme siamilaista. Kaikki siis variantteja. Alustava veikkaus on, että yksi simskuista olisi poika, loput tyttöjä. Mutta katsellaan. Sitten kun pääsen itse katsomaan niin eiköhän asia silloin lopullisesti selviä. Mihinkään pentuvälityksiin tms. en näitä myöskään laita sitä ennen.

Kävin tänään myös Oskarin pentuja katsomassa, eli Fercatin O-pentuetta. Suloisia pikkuisia! Valkoinen balineesityttö, kilpparinaamio simskutyttö, ja luultavimmin simsku poika, ruskeanaamio jonka turkin pituus oli kyllä todella hankala määrittää. Luultavammin kuitenkin vain tavallista pörröisempi variantti. Kamera jäi kotiin, sorry, mutta Elinan sivuille varmaan ilmaantuu ennemmin tai myöhemmin uusia kuvia.

Tuloksia ja odottelua

Oskarin PRA-testitulokset saapuivat, ja niiden mukaan se on negatiivinen! Hieno homma. Muiden kissojeni testaus on edennyt hitaasti mutta kuitenkin...

Irmelin pennut eivät ole vielä syntyneet, no, huomenna se virallinen laskettu aika vasta onkin.

On pitänyt jo aiemmin kirjoittaa, mutta Maijan iho-oireet ovat hellittäneet huomattavasti! Olen rukannut sen ruokavaliota melko lailla. Tosin koska se mahdollisten allergiaa aiheuttavien aineiden lista oli pitkä kuin nälkävuosi, niin kaikkia en ole yrittänytkään sulkea kertaheitolla pois, mutta tuoteselosteita olen lukenut tarkasti, ja yrittänyt valita sellaisia ruokia, joissa olisi mahdollisimman vähän kyseisiä ruoka-aineita.

Sattumaa tai ei, mutta Maijan iho on nyt rauhallinen, ja karvattomiin laikkuihin on kasvanut uusi hieno turkki :-) Maija myös leikkii taas entistä enemmän, välillä jopa riesaksi asti... sitä on ainakin hyvä syyttää, kun kotisivujen päivitystahti ei vieläkään päätä huimaa - on aika mahdoton keskittyä johonkin tarkkuutta vaativaan, kun vieressä moukuu itämainen, jolle on heitettävä hiirtä... Huoh. Vaikka Lara on välillä myös rasittava adhd-tapaus, niin se osaa leikkiä yksinkin ;) Maija tarvitsee viihdyttäjän :)

Lapsenlapsia , PRA-testausta ja kasvatusta

Oskarista tuli tällä viikolla isä! Neljä pentua syntyi Fercatin kissalaan! Pennuista on tulossa lisää infoa Fercatin kotisivuille, kunhan ne vähän kasvavat, mutta ne siis ovat balineeseja tai varianttisiamilaisia, ja väreinä ovat mahdollisia joko kokovalkoinen, tai sitten perinteiset naamiovärit.

Omien kasvatuskissojeni PRA-testaus on jo edennyt, osa on jo testattu ja viimeisetkin on tarkoitus testata joulun jälkeen. Toivon kovasti, että kukaan kissoistani ei saa testistä PRA-tulosta, vaan että ne olisivat korkeintaan kantajia, mutta jää nähtäväksi. Tuloksia en siis ole vielä labrasta saanut.

Olen tässä viime viikkoina miettinyt pitkästä aikaa todella ankarasti näitä kasvatuskuvioita. Kaksi naarasta on astutettu, ja hupsista heijaa, kolmaskin taitaa olla tiine, vaikkakin aiemmin, kuin mitä suunnittelin - asia selviää maanantaina, kun kyseinen tyttö käy ultrassa. Eli luultavasti ensi vuoden alkupuolella on kolme pentuetta tulossa, ehkä neljäkin, jos Iiriksen kanssa käy hyvin. Iiriksen kohtutulehduksen hoito on sujunut hyvin, mutta mikään ei ole vielä varmaa.

Näin monta pentuetta melkein yhtä aikaa on ennätykseni, toivottavasti löytyy kaikille hyvät kodit! Sitäkin suuremmalla syyllä, että nämä pian tulevat kolme tai neljä pentuetta jäävät luultavasti pikku kissalani viimeisiksi. Olen asian kanssa paininut ja miettinyt pitkään, välillä jopa niin, etten ole yöllä unta saanut. Omaan kotiini en voi valitettavasti uusia kasvatuskissoja ottaa, en, vaikka kovasti tahtoisinkin jossain vaiheessa niin tehdä. Pelkästään sijoituskissoilla kasvattaminen ei taas pitemmän päälle minua kiinnosta.

On toki kiintoisaa kokeilla erilaisia yhdistelmiä, ja siten ehkä hitusen viedä rotua eteenpäin, ja samalla tietenkin ilahduttaa muutamia uusia ihmisiä ihanilla itämaislemmikeillä, mutta kasvatuksesta häviää jotain olennaista, jos yhdetkään pennut eivät enää synny minun luonani. Iso osa kasvatuksen riemusta kun syntyy siitä, miten pentujen kasvua on kerta kerralta aina yhtä kiehtovaa seurata. Toki seuraan tiiviisti sijoituspentueitani, käyn niitä katsomassa niin usein kuin suinkin pystyn - mutta ei se silti ole ihan sama asia.

Tätä päätöstä on ollut todella raskas tehdä, ja voi olla, että käännän kelkkani ja otan tästä takapakkia, jos jostain kotini lähistöltä löytyy upea sijoituskoti, ja päätän sittenkin vielä sijoittaa tytön, mutta tällä hetkellä olen kallistunut siihen, että kertarysäyksellä en halua lopettaa, mutta vuoden 2011 pentueista aion sijoittaa vain ja ainoastaan poikapentuja. Siis jos löytyy sellaisia ihania uusia koteja, jotka ovat valmiita pitämään kollipoikaa hetken leikkaamatta, maksimissaan n. vuoden vanhaksi.

Tässä yhteydessä haluan kiittää kaikkia nykyisiä ja entisiä sijoituskissojeni koteja: te olette tehneet kasvatuksestani mahdollista edes tähän asti! Ilman teitä en olisi edes tässä pisteessä. Kun reilut 9 vuotta sitten hain kasvattajanimeä, en uskaltanut toivoakaan pääseväni edes näin pitkälle urallani - enkä ilman teitä olisi päässytkään.

Niin, miksi aion sijoittaa seuraavista pentueista poikia - se vaatii ehkä pienen selityksen... Koko pienen "urani" ajan olen kamppaillut aina saman ongelman kanssa, ja samaan ongelmaan törmäävät kaikki muutkin pitkäkarvakasvattajat - mistä ihmeestä löytää kolli tytölle. Voi tietysti olla, että ketään eivät kollini kiinnosta, kun suurin osa pennuista tulee olemaan variantteja, mutta olen valmis ottamaan riskin. Tulevien sijoituskollieni sukutaulut kun ovat sellaisia, että jos joku oikeasti haluaa kasvatukseensa myös pitkäkarvapuolella uusia tai vähän käytettyjä linjoja, niin niitä olisi tarjolla.

Niin ja toki erittäin mielelläni myyn tulevista pentueista jonkun naaraspennun kasvatukseen, joko nykyisille kasvattajille tai sellaiseksi tosissaan aikoville...

Pentuja kenties tulossa

Iiris lähti pari viikkoa sitten miehelään... Aluksi ei kauhean lupaavalta vaikuttanut, mutta sitten kissojen väleissä oli kuulemma tapahtunut huomattavaa lämpenemistä. Mitään ei ole kukaan ihminen kuitenkaan varmuudella nähnyt tai kuullut, eli ainakin jonkin aikaa saamme nyt vielä arvailla, onnistuiko kollipoika hommissaan. Julkistan sulhon myöhemmin, jos astutus onnistui, mutta väreinä luvassa lienee todennäköisimmin mustaa tai suklaata, hopealla tai ilman, valkolaikuilla tai ilman. Todennäköisin kuvio on täplikäs, jos olen lottovoittaja niin hienoinen mahdollisuus on myös klassiseen tabbyyn...

Olga puolestaan aloitti pitkästä aikaa juoksut myös. Se on parasta aikaa Alfredin (Yazoo Kwame) luona Piikkiössä. Kissoilla kuulemma synkkaa hyvin, joten toivotaan parasta sieltäkin!

Toivon tietenkin Olgalta itämaisia pitkäkarvapentuja, mutta toki myös variantit ovat mahdollisia, samoin naamiot. Todennäköisimmät värit ovat musta tai suklaa, pojat voivat tietty olla punaisia tai tytöt kilppareita kuten emonsa. Tilastollisesti 50 % on kuviollisia (todennäköisimmin tikettejä) ja 50 % yksivärisiä. Kummastakaan pentueesta ei pysty varmuudella sanomaan, ovatko diluutiovärit (sininen ja lila) mahdollisia vai ei - sen näkee sitten, jos sellainen pentu maailmaan putkahtaa.

Mitä tulee kolleihin, niin Olli (Skazki Belgarion) on nyt leikattu - onneksi morsian Penni paisuu kuin pullataikina! Tosi kiintoisa yhdistelmä tulossa, kurkkikaa tänne: http://www.nalittna.com/10 Sen verran täytyy Heidin mahdollisten värien listaa kommentoida, että hänen mukaansa siniset olisivat mahdollisia - no, teoriassa kyllä, käytännön näkee sitten... ja jos siniset, niin sitten myös lilat ;-D Ja toki simskutkin voivat olla tabbynaamioita. Todennäköisin kuvio lienee täplikäs, pieni mahdollisuus on klassiseen tabbyyn sielläkin. Mutta tosiaan, koska emo on valkolaikkuinen kilppari, niin teoriassa ainakin on mahdollista hyvin laaja väriskaala :-)

Oskar on yhä leikkaamatta mutta prkl prkl kun sillä ei tosiaan ole sitä näyttelytulosta ja siitoshyväksyntä on mennyt umpeen :-( Se nyt lienee leikkaamatta kuitenkin siihen asti, että balineesimorsiamen pennut ehtivät syntyä, katsotaan sitten tilannetta.

Tällaista tänne. Koska suunnitelmia on niin paljon, niin rehellisesti sanoen toivon kohtuullisen kokoisia pentueita, sellainen 4 pentua per pentue olisi ihan sopiva. Ja nyt kun menen tällaisia sammakkoja päästelemään suustani, niin varmaan jokainen tyttöni pyöräyttää seitsemän...

Suunnitelmat alkavat vihdoin toteutua

Kissankasvatus ja etenkin tämä bloginpito on edelleen viettänyt hiljaiseloa, muun elämän, varsinkin yhden pienen sellaisen, viedessä niin paljon aikaa...

Jotain on kuitenkin tapahtunutkin.

Oskar kävi hiljattain vierailulla söpön balineesineitosen luona. Oskar täytti tällä viikolla vuoden, ja samalla sen siitoshyväksyntä meni umpeen... koska Murphyn laki yleensä toimii myös kissankasvatuksessa, olen saanut siitä nyt pari muutakin kyselyä. Olen todella aidosti pahoillani, mutten voi sitä luvata kellekään, jos balineesityttö osoittautuu tiineeksi.

En nyt nimittäin mistään pysty muuttumaan sille vaadittavaksi avoimen luokan näyttelytulokseksi, ja toisaalta myöskin sijoituskodin hermoja en voi loputtomiin venyttää.

Tilanne olisi toinen, jos asuisimme isossa omakotitalossa ja voisin itse pitää kolleja - mutta kun asumme kerrostalossa ja tänne ei taatusti tule kollia, niin ei auta muu kuin tehdä sijoitussopimuksia. Sijoitussopimukset ovat kollipojan kanssa aina tosi iso riski, kuten jokainen yhtään mitään leikkaamattomista kissoista tietävä tajuaa...

Sama koskee oikeastaan myös Ollia (Skazki Belgarion). Sen luona kävi hurmaava valkolaikkukilpparineitonen: Penni tuli, näki ja valloitti, paitsi Ollin sydämen niin myös minut ;-) Aivan ihana kissa! Valitettavasti Pennin vierailun jälkeen meno Ollin kotona on mennyt aika hurjaksi, Olli ja kastraattibalineesi Kassu astuvat kilpaa toisiaan ja mouruavat kuin viimeistä päivää, eli heti kun Pennin tiineys toivottavasti varmistuu, niin annan Ollin kodille leikkautusluvan.

Mitä tulee naaraisiin, niin Oskarin sisko Olga pitää jalkoja visusti ristissä. Iiris sen sijaan aloitti vihdoin eilisiltana toisen juoksunsa pillereiden jälkeen, eli se lähtee huomenna treffeille kollin kanssa! Nyt peukut ja varpaatkin pystyyn, että tulisi niitä hopeapitkäkarvoja pitkästä aikaa, edellinen hopeakissa kun syntyi kissalaani vuonna 2005 eli reilut viisi vuotta sitten... noh, tärkeintä olisi että tulisi terveitä ja hyväluonteisia pentuja. Pari erittäin alustavaa varaustakin niistä jo on, mutta riippuu nyt paljon siitä, mitä sieltä tulee... jos tulee.

Niin ja onpa minulla uusi kasvatusnaaraskin! Sijoitukseen muutti hiljattain Tistan Alexandra, BAL h, jonka kutsumanimeksi tuli Irmeli ja kaveriksi sijoituskollini Martti (Cannonball Golden Dream). Alustava suunnitelma on siis ensi vuonna Irmelille ja Martille varianttipentue.

Kotona kisulaiset ovat tottuneet jo aika hyvin vauvaan. Maijan taannoisten allergiatestien tulokset olivat kyllä aika shokeeraavat: niiden mukaan se on herkistynyt vaikka ja mille, mm. sekä kalalle että kanalle... MUTTA: todellisen tilanteen näemme vasta, kun sen nyt syömä allergiamuona alkaa toivottavasti vaikuttaa ja iho mennä parempaan kuntoon. Sen jälkeen täytyy pikku hiljaa itse kokeilemalla testata, mille kaikelle se on oikeasti allerginen... ja mitä se mahdollisesti sietää herkistymisestään huolimatta.

Mitä tulee viime aikoina tapetilla olleeseen, joissakin IV kategorian kissoissa ilmenneeseen PRA:ta (sokeuteen johtava perinnöllinen sairaus) aiheuttavaan geeniin, niin sanon suoraan ja rehellisesti, että omia kissojani en ole vielä ehtinyt testauttaa. Tarkoituksena se kyllä on, testitikut olen jo labrasta saanut, mutta koska sijoituskissani ovat hujan hajan ympäri Etelä-Suomen, niin toteutukseen voi vielä mennä jokunen viikko aikaa.

Hiukan pitempään kasvattaneena toivoisin kuitenkin, että ihmiset, sekä kasvattajat, että lemmikinomistajat, pitäisivät päänsä kylmänä. Ennen kuin kissojen testaus yleistyy Suomessa, on täysin mahdotonta varmuudella sanoa, kuinka yleisestä ongelmasta on kyse. On myös hyvä muistaa, että tauti on resessiivinen, eli sen saamiseksi täytyy olla huonoa tuuria, eli sama viallinen geeni täytyy saada molemmilta vanhemmilta. Jos kissa on saanut geenin vain toiselta vanhemmaltaan, eli on vain ns. kantaja, se ei itse tule koskaan sairastumaan. Itse en missään nimessä aio karsia tässä alkuvaiheessa automaattisesti mahdollisia kantajia kasvatuksestani, koska se olisi pitemmällä tähtäimellä erittäin lyhytnäköistä toimintaa. Pienessä rodussamme (puhun nyt etenkin itämaisista pitkäkarvoista) se voisi pitemmän päälle johtaa koko rodun häviämiseen. Kanta on muutenkin turhan pieni...

Sen sijaan peräänkuulutan avoimuutta ja vastuullisuutta! Jos kasvatuskissa osoittautuu kantajaksi, niin sille tulisi etsiä normaalin testituloksen saanut partneri, ja jatkossa sitten jättää, jos mahdollista, mieluummin ei-kantaja jatkoon. Toivon hartaasti, että viime aikoina käyty keskustelu johtaa siihen, että kasvattajat testaavat kissansa, ja tekevät järkeviä päätöksiä niiden jalostuskäytöstä. Jospa tämä siis johtaisi siihen, että entistä suurempana kriteerinä kasvatuskissojen valintaan olisi terveys, ei jokin tietty ulkonäköpiirre kuten ylityypitetyt korvat tai jokin tietty väri...

Muuten, kolleista ja kasvatuksesta puheen olleen: yhdellä tutullani on edelleen muutaman vuoden vanha pitkäkarvapoika leikkaamatta. Muistaakseni ruskeatäplikäs, kantaa diluutiota ja yksivärisyyttä, ehkä myös naamiota. Tämä vaan vinkiksi epätoivoisille kollinetsijöille...

Syyssuunnitelmia

Onpa taas aikaa vierähtänyt enkä ole ehtinyt omaa blogia päivittää, saati sitten muiden blogeja lukea...

Mutta tässä nyt tosi pikaiset kuulumiset.

Iiris (Skazki Ninel) on nyt titteliltään Champion :) Se valmistui elokuussa Rurokin näyttelyssä. Sille on suunnitteilla pennut myöhemmin syksyllä, astutus on ajankohtainen joskus Eryn näyttelyn jälkeen. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin luvassa on pitkästä aikaa hopeapentue... Toivon siis hopeisia itämaisia pitkäkarvoja, ja saanen tuurillani vasullisen hopeanaamioisia simskuvariantteja ;-p No, tärkeintä olisi että saataisiin pentuja, ja että synnytys sujuisi tällä kertaa helpommin kuin viimeksi! Iiriksellähän oli melkoisia alkuvaikeuksia, mutta sitten kun alkoi sujua, niin se oli kerrassaan erinomainen emo.

Olga (Skazki Olga) on muuttanut kaverilleni Eijalle Raumalle, mutta edelleen sijoitussopimuksella ja pennut ovat suunnitteilla ehkä jo myös tänä syksynä. Pitkä tarina, mutta tärkeintä on, että Olga on tosi tyytyväinen Eijan luona, sen kaverina on Skazki Darja Dontsova (OSH b 24 var) alias Sissi, toisesta kasvattamastani pentueesta, suloinen varianttineiti hyvin monen suomalaisen ja tätä nykyä myös ulkomaisen IV kategorian pitkäkarvan takana... Sissi siis on D-pentueeni emo, D-pennuista vain yhtä, Skazki Damiria (OLH b 24) eli Tikrua, käytettiin kasvatukseen, mutta se siis löytyy hyvin monien Skazki-kissojen ja muidenkin sukutaulusta.

Polgara on aloittanut juoksut, mutta toistaiseksi juoksut ovat sen verran laimeita ja niitä on harvakseltaan, että sen astutuksella ei ole kiirettä. Todennäköisimmin Polgaran pennut ovat suunnitteilla ensi kevättalvella. Kollikin on katsottuna, jos kaikki menee kuten toivon, niin luvassa on varianttipentue, ja ehkä myös hopeaa...

Olenko siis hurahtamassa hopeakasvatukseen... no, ehken niinkään, mutta tarvitsen kasvatukseeni uusia linjoja, ja kun kasvattajakaverini ovat ystävällisesti luvanneet antaa käyttää upeita hopeakollejaan, niin mikä ettei! Hopeakasvatus on haastavaa, tiedän, mutta pitäähän elämässä haasteita olla...

Mitä tulee kolleihini, niin toivoisin niille kovasti tyttöseuraa! Belgarionia ei ole vielä testattu (tarkoitan siis siitostestejä, FIV-, FeLV- ja sienitestit), mutta se testataan kyllä tarvittaessa ensi tilassa - yhtään kyselyä siitä ei ole vielä tullut, niin en viitsi äitiyslomalaisen budjettiani venyttää mahdollisesti turhaan... Oskar olisi valmiina odottamassa erästä balineesityttöä, mutta tyttö mokoma ei vaan juokse...

Martille (Cannonball Golden Dream, OSH b) olen ostamassa balineesimorsianta. Huh, täytyy minulla muutama ruuvi olla löysällä, mutta jos suunnitelma toteutuu niin luvassa on sitten joskus ensi vuonna paljon suklaata, joko yksivärisenä tai naamiollisena...

Omat kissat kotona voivat hyvin, mitä nyt Maija taas vaihteeksi repi kainalonsa ruvelle ja joutui antibioottikuurille. Tätä on nyt sattunut, yleensä talvisin, kerran tai pari vuodessa, sen verran monta kertaa, että yritän nyt löytää syytä. Maijasta siis kupattiin eläinlääkärikäynnillä kunnioitettavat viisi (5!!!) putkiloa verta, ja näytteet lähetettiin tutkittavaksi allergioiden varalta. Voi tietenkin olla, että syy on jotain ihan muuta kuin allergia, mutta tuleepa nyt testattua!

Kuviakin olisi, mutta niitä joskus toiste - toivottavasti jatkossa pystyn vähän paremmin tätä blogia päivittämään taas!

Iiris TP ja Ollista kuvia

Yllä ja parissa seuraavassa poseeraa vihdoin ja viimein Olli, alias Skazki Belgarion. Tai no, poseeraa ja poseeraa. Kävin pari päivää sitten sitä kuvaamassa, tulokset varsin laihoja kuten ennustinkin. Noh, ehkä näistä jostain saa jotain siedettävää rajattua kotisivuja varten... Olli on terve itämainen kissanpentu eli se riehuu, yrittää syödä kameran hihnan, tunkee nenänsä kasvattajan käsilaukkuun yms. jne.

Olli muistuttaa sekä luonteeltaan että ulkonäöltään hyvin paljon emoansa Laraa. Eli ei pelkää mitään, ja vaatii suurella äänellä ruokaa heti kun joku edes katsoo keittiöön päin ;-) Ilme on hitusen kollimaisempi jo nyt, ja hännästä näyttäisi tulevan pitempi, mutta muuten oli melkein kuin olisi Laran tohellusta katsellut :-)

Alla Ollin paras kaveri Kassu, eli kastraattiherra Skazki Kaspar (BAL b). Anteeksi suokaa salamalla räiskiminen... mm. Iiriksen ja Nexun ja muiden N-pentujen setä. Minä sitten niin tykkään suklaanaamioista!

Ja vielä yksi bonuskuva Ollista, joka sentään puoleksi sekunniksi malttoi jäädä paikoilleen.

Muita uutisia: Oskarille on nyt väsätty oma lyhyt esittely kotisivuille, yritän lähiaikoina vääntää vastaavan myös Ollista. Mitään päivää en uskalla sattuneista syistä mennä lupaamaan... mutta sen jälkeen kotisivut olisivat melko hyvin ajan tasalla, paljonhan niitä voisi parannella mutta katsotaan nyt, mitä syksymmällä oikeasti ehtii. Parempi kun en suureen ääneen lupaa muuta, kuin jossain vaiheessa Ollin esittelyn. Olli on tarkoitus testata joskus syksymmällä. Kyselyjä tyttökissoilta otan vastaan! Ollin sukutaulu löytyy myös PawPeds-tietokannasta, jos joku haluaa esim. laskeskella sukusiitosprosenttia alustavasti.

Sitten näytelmäkuulumiset: Iiris (Skazki Ninel) oli hakemassa ekaa avoimen luokan sertiään eilen URK:n näyttelyssä Hyvinkäällä. Reissu sujui aivan yli odotusten :-) Iiris hurmasi tuomarinsa aivan täysin, eikä vähiten varmaan siksi, että se kehräsi ja puski... Kehuja tuli mm. upeasta, lyhyestä (sic!) turkin laadusta, värityksen hienosta kontrastista ja lämpimästä värisävystä, kauniista profiilista ja hyvästä ilmeestä. Ainoa, mitä olisi saanut olla enemmän ja alempana, oli, kuten tavallista, korvia. Tuomari sanoikin, että hänen mielestään Iiris on aivan upea kissa, mutta ei kannata kaikilta tuomareilta odottaa yhtä paljon kehuja - toiset kun näkevät IV kategorian kissoissa vain ne korvat -ja jos niitä ei ole "tarpeeksi", niin se siitä...

Kaikista noista kehuista huolimatta olin ennen TP-valintoja aivan satavarma, että vastassa ollut Bajangin kasvatti, Millan simskutyttö voittaisi, koska sillä oli kieltämättä upeat korvat. Leuka taisi loksahtaa kun tuomari osoittikin Iiristä ja sanoi "Today she is my best". :-) Loppupäivän leijailin sitten pilvissä, eikä iloani tippaakaan himmentänyt se, että paneelissa Iiris hävisi molemmilla äänillä upealle Yumi-tytölle (Cannonball Frontpage News) - pysyipä muuten voitto kumminkin suvussa, kun Yumi on minun Martti-kollini siskopuoli ;-D

Ainakin Elina V. otti Iiriksestä kuviakin näyttelyssä, toivottavasti edes jokunen onnistuikin...

Oskar testattu

Kävin viime viikolla Järvenpäässä, katsomassa ja kuvaamassa sijoituskolliani Oskaria. Oli reissulla käytännöllinenkin tarkoitus - toimin lompakkona kun Oskarista otettiin siitostestit. Poika on sen verran iso ikäisekseen että uskoisin sen viimeistään alkusyksystä olevan valmis tositoimiin... yhdestä naaraasta on ollut alustavasti puhetta, mutta koska Oskarille on haettu varmuuden vuoksi siitoshyväksyntä näyttelystä, niin se on muidenkin käytettävissä.

Räpsin pari kuvaakin, joskin ilman salamaa tuli sisätiloissa vähän hämyistä, ja salaman kanssa silmien väri simskuilla menee pilalle - oikeasti Oskarilla on todella hienot upeansiniset siamilaissilmät!

Toisessa kuvassa muuten vilahtaa Oskarin kaveri, maatiaiskastraattiherra Oula, aivan hurmaava valkoinen, oranssisilmäinen söpöliini!

Sen verran olen saanut viime aikoina aikaiseksi, että olen hieman päivitellyt kotisivujakin. Oskarista ja toisesta nuoresta kollistani Ollista (Skazki Belgarion) pitäisi vielä väsätä esittelyt... katsotaan milloin jaksan, tämä heinäkuun helle imee kasvattajaparasta viimeisetkin mehut :/
Homma nyt kuitenkin etenee sen verran, että tänään olisi tarkoitus vielä käydä Ollia katsomassa, ja toivottavasti saisin jonkin kuvankin siitä otettua. Se oli kyllä vielä

luonani asuessaan pentujen ehdottomasti hankalin kuvattava - Olli kun rrrrakastaa kaikkia ihmisiä niin paljon, että sen on ihan pakko tunkea syliin koko ajan - kuvaa siinä sitten...

Qamar etsii edelleen kotia ja pieni kollipäivitys

Kävin eilen katsomassa sijoituskodissa vielä kotia etsivää Qamar-pojua. Herra on edelleen mitä hurmaavin: hulluna ihmisten perään ja erittäin vilkas! Se etsii siis kotia, jossa olisi vähintään yksi kissa ennestään. Poikaa ei ollut ihan helppo kuvata, sen verran energinen se on, mutta tässä nyt muutama räpsäys (kuvia klikkaamalla ne näkee isompana).

Ensimmäisessä kuvassa poju esittelee hienoa sivuprofiiliaan.

Toisessa kuvassa näkyy hieno itämainen ilme.

Tässä kuvassa onnistutaan näyttämään juuri niin höntiltä pojankoltiaiselta, kuin mitä ollaankin
;-)

Poika on edelleen ikäisekseen iso, mutta myös erittäin elegantti. Soveltuu lemmikiksi perheeseen, joka ymmärtää itämaisen olevan aktiivinen kissa, mutta mitään esteitä ei ole myöskään käydä näyttelyssä, ja myös pitkäkarvakasvatukseen poika soveltuisi. Voisin siis edelleen myydä joko ihan lemmikiksi tai sitten sijoitussopimuksella. Toivottavasti se sopiva koti nyt ilmoittaisi itsestään!

Pitäisi saada kotisivutkin ajan tasalle kollien (ja toki naaraidenkin) osalta. Sivuilla olevat tiedot ovat hieman vanhentuneita... Siegfried eli Shilby Line's Sambal Oleg (OLH d 24), P-pentueeni isukki, on nyt leikattu. Siitä on toivottavasti tulossa kuitenkin isä Jalecat's-kissalan Isiksen pennuille!

Nuoria kolleja minulla on kasvamassa kaksi: Oskar (suklaanaamio siamilaisvariantti) ja Belgarion eli Olli (P-pentueesta suklaatäplikäs itämainen pitkäkarva). Oskarille lienee käyttöä luvassa, Belgarionista odotan kyselyjä...

Yksi kolli olisi valmiina kollin tehtäviin vaikka heti, suklaa itämainen lyhytkarva Martti eli Cannonball Golden Dream. Sille oli jo yksi pitkäkarvatyttö sovittuna, mutta minusta riippumattomista syistä astutus ei ole vielä toteutunut. Toivottavasti sitä nyt joku ehtisi käyttää, ennen kuin on pakko leikata! Se on kyllä jo reilun vuoden vanha, mutta käytös on pysynyt siistinä, joten toivotaan parasta! Minulta saa kuvia siitä (kotisivuilla oleva on aika vanha kuva jo), ja sijoituskoti lupaili ottaa uusiakin lähiaikoina...

Oskar Hyvinkäällä

Oltiinpa eilen Hyvinkäällä mekin :-) Tällä kertaa ei minun kasvateilleni tullut niin huikeaa menestystä, mutta taso oli erittäin kova, ja mieltä kyllä lämmitti, että paneelissa ja jopa kategoriavoittajina oli balineeseja ja variantteja! Itse olin ilmoittanut kaksi kissaa, sijoituspoikani Oskarin (SIA b var) ja sijoitustyttöni Polgaran (OLH h 24). Lisäksi oli tosi mukavaa nähdä omaa kasvattia Nexua, joka on nyt sitten virallisesti CH Skazki Nereida, ja Nexun kahta ihanaa pentua! Muutenkin oli kivaa olla kissanäyttelyssä pitkästä aikaa, minähän pidin oikeastaan koko kevään taukoa, kun kotona oli pieniä pentuja.

Polgarasta on kuvia täällä: http://luolaleijonanklaani.blogspot.com/2010/06/polgara-hyvinkaalla.html joten niitä en käy tässä toistamaan. Olin vaan siitä tosi ylpeä, se oli ihanan reipas ja luulen, että se vielä tunnisti minut, ainakin hyvin pitkämielisesti se suhtautui kasvattajalta saamiinsa pusuihin ;)

Oli myös erittäin kivaa nähdä Oskaria pitkästä aikaa! O-pentueestahan meni komea Oskar-poika sijoitukseen, viimeksi olin nähnyt sitä luovutuksen yhteydessä. Poika on edelleen nätti, kuten allaolevista kuvista voi todeta!

Oskarilla on edelleen erinomainen profiili, hyvä ilme ja todella hienon väriset silmät, tuomari-Edström totesi, että yhdet parhaista siamilaissilmistä koko sunnuntaina. Korvien asento on ok, mutta tokihan (kuten lähes aina) korvat voisivat olla tuomareiden mielestä isommat. Kiitoksia Hannalle kuvista! Laitoin muutaman lisäkuvan myös tänne eli loin Oskarille oman albumin:

http://picasaweb.google.com/svalkiai/SkazkiOskar#

Hain Oskarille siitoshyväksyntää, mikä on siis voimassa kunnes se täyttää vuoden eli 4.11. asti. Kiinnostuneiden tyttöjen omistajilta otetaan kyselyitä vastaan! Yksi astutus on alustavasti sovittu, mutta jos vaan Oskarin käytös pysyy siistinä, niin voin harkita muitakin. Oskar on nyt 7 kuukautta vanha, eli uskoisin että viimeistään syksyllä se ymmärtää, mitä tyttöjen kanssa pitäisi tehdä... koska kyseessä on sijoituskolli, niin en voi luvata, miten pitkään se pysyy leikkaamattomana. Jos se ei ala merkata, niin se voi olla vielä pitkälle vuoden loppuun leikkaamaton - mutta jos se löytää itsestään ruiskumestarin niin siinä vaiheessa minun on pakko antaa leikkauslupa.

Qamar muuten etsii yhä kotia! Pari kyselyä tuli männä viikolla, mutta ne eivät valitettavasti johtaneet mihinkään. Siitä saisi joku aivan ihanaluonteisen kissan!

P-pennut 8,5 viikkoa, Q-pennut 4 viikkoa ja pari bonuskuvaa O-pennuista

Edellisestä blogimerkinnästä kulunut viikko on ollut varsin vaiheikas. Viikko sitten eli viime torstaina meille tuli vieraita Sveitsistä, he lähtivät tiistaiaamuna. Paljon en koneella ehtinyt istua silloin, ja sen kyllä huomaa mm. vastaamattomien sähköpostien, naamakirjaviestien ym. määrästä... Jonkin verran olen kuluneen viikon aikana kuitenkin ehtinyt hillua kameran kanssa, vaihtelevalla menestyksellä. Ensin pari tänä iltana pikaisesti räpsäistyä kuvaa 8,5 viikon vanhoista P-pennuista. Etualalla Belgarion, taaimpana Poledra ja oikealla Polgara. Kasan alimmaisin, tummimman Belgarathin naamaa ei näy.

Pennut alkavat olla varsinaisia riiviöitä, joiden kuvaaminen muuten kuin puoliunisina on varsin haastavaa. Kokeilen viikonloppuna toivottavasti paremmalla ajalla ja tuurilla! Niillä oli viime viikolla hieman mahataudin poikasta, mutta onneksemme tällä kertaa selvisimme ruokavaliolla (Hill's i/d) ja Promax-probioottitahnalla, antibioottikuuria tms. ei tarvittu, vatsa rauhoittui muutamassa päivässä kaikilla.

Sitten pienemmät pennut. Tarkoitus on tämän viikon aikana saada näistä jotain kotisivuillekin. Mutta noin alustavasti: alla kuvassa Skazki Qamar, OSH b 03 24 var uros, eli suklaatäplikäs bicolour itämainen lyhytkarva (variantti).

Ja sitten tyttö, Skazki Querida, OLH b 25 eli suklaa ticked tabby itämainen pitkäkarva.

Lisää kuvia näistä hurmaajista löytyy täältä, eli väänsin näille oman pikku kuvagallerian, kiitos Sikelle ihanista kuvista! Ks. http://picasaweb.google.com/svalkiai/SkazkiQ#

Lauantaina kävimme isolla porukalla Piikkiössä, luovuttamassa Oskarin uuteen kotiinsa.

Kuvassa siis Skazki Oskar, SIA b var, joka muutti sijoituskotiin Järvenpäähän. Oskar siis on käytettävissä balineesi- tai pitkäkarvakasvatukseen myöhemmin tänä vuonna! Yksi melko varma kysely on, mutta muitakin suostun harkitsemaan, jos niitä tulee.

Annalle jäi Skazki Olga, OSH f var, kuvassa alla. Todennäköisesti sen eka pentue joskus ensi syksynä/talvena syntyy kuitenkin minun nimissäni.

Täällä siis kaikki hyvin, mutta aivan shokissa luin äsken Willicon blogia. Yhden Nexun pennun menetys koskee myös minuun tosi syvästi, varsinkin kun kyseessä oli pentueen ehdottomasti lupaavin poika. Aina ei näitä asioita jaksa eikä voikaan käsittää...

Q-pentue 3 viikkoa ja muidenkin kuulumiset

Kävin eilen pikapikaa vilkaisemassa Iiriksen ja nuorimman pentueeni tilanteen sijoituskodissa. Sain räpsittyä muutaman kuvan. Pennut painivat jo kovaa vauhtia pesässä, mutta Iiris ei vielä salli niiden retkeillä pesän ulkopuolella.

Poika on minusta edelleen väriltään suklaatäplikäsvalkea bicolour, ja karvanpituudeltaan todennäköisesti lyhytkarva.

Tyttö lienee suklaa ticked tabby, ja uskoisin sen olevan pitkäkarva. Uskoisin siitä kasvavan varsin viehättävän! Pennut ovat mielestäni tässä vaiheessa melko lupaavia molemmat, joten toivoisin edes jommankumman päätyvän kasvatukseen.

En ole näitä vielä missään muualla kuin tässä blogissa mainostanut. Yritän lähipäivinä saada edes jotain tietoa kotisivuilleni, viime viikot ovat olleet uskomattoman kiireisiä työmatkoineen, eli olen ehtinyt tehdä vain välttämättömimmät hommat, mutta kaikki "extra", mm. kotisivut, on jäänyt täysin hunningolle. Nimiäkään en ole vielä keksinyt, työnimetkin ovat toistaiseksi vain "Typy" ja "Poju".

Kotiin kuuluu kummia. Lara oksenteli koko eilisen päivän, mutta nyt vatsa vaikuttaisi olevan rauhoittumassa kotikonstein, ja tänä aamuna se jo vähän söikin, eli ihan vielä en ole raahaamassa sitä tai pentuja lääkäriin. P-pennuista yksi oksensi kerran tänä aamuna, mutta kaikki syövät hyvin ja riehuvat kuin raivopäinen hunnilauma, eli niillä ei ainakaan toistaiseksi ole mitään hätää. Tilannetta on kyllä tietenkin pakko tarkkailla tosi hyvin, 7-viikkoiset ovat vielä niin pieniä että

niiden terveyttä on syytä seurata huolellisesti.

Viikon loppupuolella on ohjelmassa Oskarin luovutus. Se menee nyt sitten kuitenkin SIJOITUKSEEN, mikä kiinnostuneille balineesi- ja pitkäkarvatytöille täten ilmoitetaan. Yritän siitäkin saada infoa kotisivuille jossain vaiheessa...

Oskar varattu

Oskarilla kävi sunnuntaina katsoja, ja poika hurmasi täysin! Se on nyt siis varattu :-)

Otin eilen kuvia sekä 6-viikkoisista P-pennuista (liki mahdoton tehtävä) ja Q-pennuista eli Iiriksen pennuista, jotka täyttivät 2 viikkoa. Iiriksen pennut ovat PULLEITA ja erittäin hyvinvoipia. Suloisia kuin mitkä! Veikkaan edelleen että tyttö on pitkäkarva, ja poika lyhytkarva. Varma en vielä uskalla olla.

Kuvia tulossa myös tänne loppuviikosta...

Paljon kuvia kaikista pentueista ja lisää tulossa

Ohessa ensimmäinen kuva Iiriksestä ja kolmesta pennusta. Kävin tänään katsomassa niitä, Iiris on jo tosi pirteä, ja kaksi pennuista, suklaa(täplikäs?)valkea poika, ja suklaatiketti (?) tyttö kasvavat vallan mainiosti. Kolmas pentu, suklaatiketti (?) poika aiheuttaa huolta. Se ei ole nyt pariin päivään kasvanut. Se käytettiin eilen lääkärissä mutta eihän noin pienelle voi tehdä muuta kuin nesteyttää ja määrätä antibioottia ja lisäruokintaa. Toivon parasta ja samalla pelkään pahinta. Mukanani oli huippukuvaaja Jani, joten lähiaikoina lienee tulossa huomattavasti parempia otoksia 6-päiväisistä pennuista ja emosta.

Eilen kävin pikaisesti Piikkiössä, Oneida oli luovutusvalmis eli kävin sen luovuttamassa uuteen, omaan kotiin. Alla olevassa kuvassa poseeraa Olga-sisko, tuleva kasvatusnaaraani, jos kaikki menee hyvin.

Pentueen paras on edelleen Oskar-poika, alla kuvassa Taimi-emonsa kanssa. Siitä on nyt viikonloppuna tullut pari kyselyä, mutta vielä mitään aivan varmaa ei ole, joten otan yhä lisäkyselyjäkin vastaan.

Sitten nämä meidän kotituholaiset, eli huomenna 5 viikkoa täyttävät P-pennut. Vauhti kasvaa päivä päivältä, järki valitettavasti ei juurikaan. Pientä edistystä on havaittavissa, eli melkein kuin vahingossa osa onnistuu jo välillä pissimään hiekkalaatikkoon eikä sen viereen, ja pari pennuista suostuu jo vähäsen maistelemaan muutakin kuin emon maitoa, tai hiekkalaatikosta hiekkaa (joka on ja pysyy paakkuntumattomana merkkinä kunnes sen syöminen loppuu).

Tässä ylemmässä kuvassa tummempi tytöistä, Roosa.

Tummempaa poikaa, Tomppaa, on lähes MAHDOTON kuvata, niin vilkas se on! Ohessa esimerkki. Se on lauman johtaja, se tekee kaiken ekana ja muut matkivat. Jani muuten oli sitä mieltä, että se on ehkä sittenkin tumma suklaa, ei ruskea. Samaa olen minäkin koko ajan aprikoinut. Vedän varmaan pitkää tikkua, että miten sen rekisteröin - ja ehkä teetän geenitestin varsinkin jos se menee kasvatukseen.

Sitten vaaleampi pojista, Vallu. Kitisee kuin vinkulelu yhä edelleen, jos asiat eivät mene sen mielen mukaan.

Yhteiskuva. Ollaan me vielä aika pieniä - mutta huomatkaa taustalla Tomppa, joka olisi jo kovaa vauhtia menossa olohuoneen puolelle jos en minä olisi napannut sitä kouraani.

Ja viimeisenä vaaleampi tytöistä, Netta. Se on sävyltään vaaleampi suklaakilppari kuin siskonsa, mutta toisaalta siinä on toistaiseksi ainakin vähemmän punaista näkyvissä. Muista pennuista on alustavia kyselyitä, mutta ainakin toinen tytöistä on vapaa. Jos Roosa pysyy virheettömänä, niin se menee näillä näkymin sijoitukseen, mutta onneksi on toinenkin tyttö, eli plan B on olemassa, jos Roosalle jokin tyrä tms. kasvatuksen estävä vika vielä paukahtaisi.

Iiriksen tilannepäivitys ja O-pennut rokotettu

Iiris ja pennut kävivät tänään vielä varmuuden vuoksi lääkärissä. Iirikseltä on alkanut herua maitoa ihan hyvin, myös tytölle, mutta koska se itse oli yhä aika uupunut ja söi huonosti, niin se ja pennut saivat nesteytystä ja Iiris viikon antibioottikuurin. Jospa tämä tästä, päivä päivältä tilanne kuitenkin näyttää valoisammalta.

O-pennut ovat nyt virallisestikin täysin terveitä, kaikilla on vähintään eka rokotus, Oneidalla jo tehostekin ja se muuttaa viikonloppuna omaan uuteen kotiinsa. Oskar ja Olga saavat tehosteen kolmen viikon päästä, minkä jälkeen Oskar olisi valmis muuttamaan uuteen kotiin - toivottavasti löytyy pian se koti, joka osaa arvostaa klassista siamilaisväriä ja upeaa, tosi seurallista luonnetta! Ks. kuvat edellisessä merkinnässä.

P-pentueelle on luvassa katsojia ja kuvaajia viikonloppuna. Ne alkavat olla hauskassa iässä, seurallisuus ja vauhti lisääntyy päivä päivältä. Tolkku ei ole vielä lisääntynyt yhtään, tummin Tomppa-poika tänään maistoi toista muonaa, jota kokeilin - loput juoksevat melkeinpä ruokakuppia karkuun...

Oskar etsii yhä kotia

Anna oli ottanut muutaman kuvan Oskarista, eli tällainen suloinen siamilaisen alku etsii yhä kotia - alkuviikon kysely ei valitettavasti johtanut mihinkään.

Nuoremmista pennuista P-pennut jatkavat pissimistä kaikkialle muualle kuin hiekkalaatikkoon, ja märkämuona ei vielä kelpaa. Huomenna vaihdan muonamerkkiä, katsotaan jos se uppoaisi paremmin!

Illalla kävin taas katsomassa Iiriksen ja nuorimpien pentujen tilanteen. Iiris oli jo huomattavasti pirteämpi kuin eilen, ainoa mikä hieman huolettaa on se, että se ei syö muuta kuin kädestä pesälaatikkoon tuotua muonaa. Tosin muona on todella energiapitoista toipilasmuonaa, joten parempi sekin kuin ei mitään! Poikapennut, varsinkin se suklaavalkea, kasvavat varsin hyvin. Tyttö on jäänyt niistä vähän jälkeen, tuntuu nimittäin että vain parista nisästä tulee kunnolla maitoa. Annoinkin sille tänään hieman lisäruokaa, ja toivon että se sai siitä lisäpuhtia taisteluun. Sen hassusti olleet takajalat ovat oienneet oikeastaan jo ihan täysin, eli nähtävästi kyse oli vain siitä, että ne olivat synnytyskanavassa jääneet jotenkin hassusti tms.

P-pennut melkein 4 viikkoa

Yritin eilen ja tänään räiskiä kuvia. Joukossa oli jokunen ihan siedettävä, mutta kyllä kului aikaa ja kamerasta pattereita :-)

Tässä ekassa kuvassa vaaleampi tytöistä, työnimeltä Netta.

Sitten tässä tokassa kuvassa tummempi tytöistä, työnimeltä Roosa. Se on yhä siskoaan aavistuksen lupaavampi, vaikka ei niissä kyllä isoa eroa ole.

Suklaapoika on yhä kovaäänisin, ja rohkeimmasta päästä.

Ruskeatäplikästä poikaa olen aikaisemmin pitänyt hieman pohdiskelevana, se on pesässä katsellut aikansa ennen kuin on liittynyt muiden vauvapainileikkeihin - mutta tänään kun kaadoin pesästä etuseinän pois, se uskaltautui kauimmas tutkimaan. Hiekat on nyt vaihdettu paakkuntumattomaan, mutta kiinteitä ruokia aloittelen sitten kun lapsoset edes uskaltavat vieressä olevaa hiekkalaatikkoa tutkimaan :-D

Eiliseltä yksi imetyskuva vain siksi, että se näyttää värit aika todenmukaisena. Muut kuvat on räiskitty salamalla, tämä aurinkonpaisteessa ilman keinovaloa.

Iiris pitää yhä meitä jännityksessä. Kävin toissapäivänäkin katsomassa, nyt ollaan soiteltu kun tilanne ei ole muuttunut miksikään. Huomenna katsomaan, jos eivät pennut nyt yöllä ala syntyä.

Oskarista tuli kysely, peukut pystyyn!

Siamilaispentu etsii kotia peruutuksen vuoksi ja muita pentu-uutisia

Oskarin varaus valitettavasti peruuntui, joten kotia etsii aivan upealuonteinen siamilaisen alku, väri suklaanaamio. Lemmikiksi tai sijoitussopimuksella - näyttelyitäkin saa kokeilla mutta huippunäyttelytähteä en siitä lupaa - vaikkei pojassa sinänsä mitään vikaakaan ole. Vanhoja kuvia löytyy tästä blogista ja sivujeni kautta, uusia koetetaan ottaa heti kun ehditään.

Olin kolmisen päivää työmatkalla ja sillä aikaa P-pennut olivat päättäneet ryhtyä ISOIKSI. Ne yrittävät kilvan pesästä pois, Laran suureksi hermostukseksi. Viikonlopun tienoilla lienee aika siis laajentaa niiden elinpiiriä, ja aloitella pikkuhiljaa kiinteän ruuan ja hiekkalaatikon käytön harjoittelu. Yritän myös jonkinlaisia kuvia saada otettua, jos ei koko viikonloppu mene päivystävän kätilön hommissa...

Iiriksellä nimittäin alkaa laskettu aika lähestyä. Kävin eilen katsomassa, mamma on muhkea mutta ei vielä tee elettäkään synnyttääkseen. Kiirettä ei vielä ole, huomenna taitaa olla 65 päivää kasassa jos nyt oikein muistan.