Oikea helmi etsii kotia

 

 

Muut X-pennut ovat nyt löytäneet kotinsa, mutta suklaakilpparinaamio balineesi Adalmiina (Skazki Ororo, BAL h) etsii vielä omaansa. Se on koko ajan ollut pentueen rohkein, sosiaalinen pieni kissa, joka sopeutuu varmasti myös vilkkaampaankin kotiin. Eilen nimittäin oli sitä katsomassa mm. lukuisia lapsia, ja Adalmiinaa viihtyi erinomaisesti leikityksen ja ihailun kohteena.

 

Eilen uusiin koteihin muuttivat Pyro-poika ja kilpparityttö Kerttu. Pyro saa seurakseen kaksi pientä koiraa, Kerttu samaten koiria ja nuoren ragdoll-pojan. Nellistä tehtiin myyntipaperit, ja sen uusi koti kävi sitä katsomassa. Se menee sijoitukseen mutta ei minulle vaan kahden muun kasvattajan yhteisomistukseen. Koska kyseiset kasvattajat eivät ole ainakaan vielä julkistaneet asiaa omilla sivuillaan, niin jätän heille sen riemun, mutta voin jo tässä vaiheessa sanoa, että olen todella onnellinen ja tyytyväinen, että tästä pentueesta menee yksi pentu kasvatukseen.

Tämä pentue kun jää ainakin tällä erää viimeiseksi kissalassani. Suurin syy on se, että tällä hetkellä perheen, kissojen ja työn kunnialla hoitaminen alkaa käydä liian raskaaksi. Haluan tehdä asiat kunnolla, ja nykytilanteessa tässä yhtälössä jää jonkin asian hoitaminen aina puolitiehen. Toki tässä on mukana jonkinasteista leipiintymistäkin - yli 13 vuotta rotukissakuvioissa ja yli 11 vuotta kasvattajana on pitkä aika, vaikkei toki niin pitkä kuin joillain suuresti arvostamillani pitkän linjan kasvattajilla.

Ette te minusta silti kokonaan eroon pääse. Blogiin ilmestyy edelleen silloin tällöin tarinaa ja kuvia, ja silloin tällöin minua tullaan näkemään näyttelyissäkin.

Lapsenlapsia , PRA-testausta ja kasvatusta

Oskarista tuli tällä viikolla isä! Neljä pentua syntyi Fercatin kissalaan! Pennuista on tulossa lisää infoa Fercatin kotisivuille, kunhan ne vähän kasvavat, mutta ne siis ovat balineeseja tai varianttisiamilaisia, ja väreinä ovat mahdollisia joko kokovalkoinen, tai sitten perinteiset naamiovärit.

Omien kasvatuskissojeni PRA-testaus on jo edennyt, osa on jo testattu ja viimeisetkin on tarkoitus testata joulun jälkeen. Toivon kovasti, että kukaan kissoistani ei saa testistä PRA-tulosta, vaan että ne olisivat korkeintaan kantajia, mutta jää nähtäväksi. Tuloksia en siis ole vielä labrasta saanut.

Olen tässä viime viikkoina miettinyt pitkästä aikaa todella ankarasti näitä kasvatuskuvioita. Kaksi naarasta on astutettu, ja hupsista heijaa, kolmaskin taitaa olla tiine, vaikkakin aiemmin, kuin mitä suunnittelin - asia selviää maanantaina, kun kyseinen tyttö käy ultrassa. Eli luultavasti ensi vuoden alkupuolella on kolme pentuetta tulossa, ehkä neljäkin, jos Iiriksen kanssa käy hyvin. Iiriksen kohtutulehduksen hoito on sujunut hyvin, mutta mikään ei ole vielä varmaa.

Näin monta pentuetta melkein yhtä aikaa on ennätykseni, toivottavasti löytyy kaikille hyvät kodit! Sitäkin suuremmalla syyllä, että nämä pian tulevat kolme tai neljä pentuetta jäävät luultavasti pikku kissalani viimeisiksi. Olen asian kanssa paininut ja miettinyt pitkään, välillä jopa niin, etten ole yöllä unta saanut. Omaan kotiini en voi valitettavasti uusia kasvatuskissoja ottaa, en, vaikka kovasti tahtoisinkin jossain vaiheessa niin tehdä. Pelkästään sijoituskissoilla kasvattaminen ei taas pitemmän päälle minua kiinnosta.

On toki kiintoisaa kokeilla erilaisia yhdistelmiä, ja siten ehkä hitusen viedä rotua eteenpäin, ja samalla tietenkin ilahduttaa muutamia uusia ihmisiä ihanilla itämaislemmikeillä, mutta kasvatuksesta häviää jotain olennaista, jos yhdetkään pennut eivät enää synny minun luonani. Iso osa kasvatuksen riemusta kun syntyy siitä, miten pentujen kasvua on kerta kerralta aina yhtä kiehtovaa seurata. Toki seuraan tiiviisti sijoituspentueitani, käyn niitä katsomassa niin usein kuin suinkin pystyn - mutta ei se silti ole ihan sama asia.

Tätä päätöstä on ollut todella raskas tehdä, ja voi olla, että käännän kelkkani ja otan tästä takapakkia, jos jostain kotini lähistöltä löytyy upea sijoituskoti, ja päätän sittenkin vielä sijoittaa tytön, mutta tällä hetkellä olen kallistunut siihen, että kertarysäyksellä en halua lopettaa, mutta vuoden 2011 pentueista aion sijoittaa vain ja ainoastaan poikapentuja. Siis jos löytyy sellaisia ihania uusia koteja, jotka ovat valmiita pitämään kollipoikaa hetken leikkaamatta, maksimissaan n. vuoden vanhaksi.

Tässä yhteydessä haluan kiittää kaikkia nykyisiä ja entisiä sijoituskissojeni koteja: te olette tehneet kasvatuksestani mahdollista edes tähän asti! Ilman teitä en olisi edes tässä pisteessä. Kun reilut 9 vuotta sitten hain kasvattajanimeä, en uskaltanut toivoakaan pääseväni edes näin pitkälle urallani - enkä ilman teitä olisi päässytkään.

Niin, miksi aion sijoittaa seuraavista pentueista poikia - se vaatii ehkä pienen selityksen... Koko pienen "urani" ajan olen kamppaillut aina saman ongelman kanssa, ja samaan ongelmaan törmäävät kaikki muutkin pitkäkarvakasvattajat - mistä ihmeestä löytää kolli tytölle. Voi tietysti olla, että ketään eivät kollini kiinnosta, kun suurin osa pennuista tulee olemaan variantteja, mutta olen valmis ottamaan riskin. Tulevien sijoituskollieni sukutaulut kun ovat sellaisia, että jos joku oikeasti haluaa kasvatukseensa myös pitkäkarvapuolella uusia tai vähän käytettyjä linjoja, niin niitä olisi tarjolla.

Niin ja toki erittäin mielelläni myyn tulevista pentueista jonkun naaraspennun kasvatukseen, joko nykyisille kasvattajille tai sellaiseksi tosissaan aikoville...

Suunnitelmat alkavat vihdoin toteutua

Kissankasvatus ja etenkin tämä bloginpito on edelleen viettänyt hiljaiseloa, muun elämän, varsinkin yhden pienen sellaisen, viedessä niin paljon aikaa...

Jotain on kuitenkin tapahtunutkin.

Oskar kävi hiljattain vierailulla söpön balineesineitosen luona. Oskar täytti tällä viikolla vuoden, ja samalla sen siitoshyväksyntä meni umpeen... koska Murphyn laki yleensä toimii myös kissankasvatuksessa, olen saanut siitä nyt pari muutakin kyselyä. Olen todella aidosti pahoillani, mutten voi sitä luvata kellekään, jos balineesityttö osoittautuu tiineeksi.

En nyt nimittäin mistään pysty muuttumaan sille vaadittavaksi avoimen luokan näyttelytulokseksi, ja toisaalta myöskin sijoituskodin hermoja en voi loputtomiin venyttää.

Tilanne olisi toinen, jos asuisimme isossa omakotitalossa ja voisin itse pitää kolleja - mutta kun asumme kerrostalossa ja tänne ei taatusti tule kollia, niin ei auta muu kuin tehdä sijoitussopimuksia. Sijoitussopimukset ovat kollipojan kanssa aina tosi iso riski, kuten jokainen yhtään mitään leikkaamattomista kissoista tietävä tajuaa...

Sama koskee oikeastaan myös Ollia (Skazki Belgarion). Sen luona kävi hurmaava valkolaikkukilpparineitonen: Penni tuli, näki ja valloitti, paitsi Ollin sydämen niin myös minut ;-) Aivan ihana kissa! Valitettavasti Pennin vierailun jälkeen meno Ollin kotona on mennyt aika hurjaksi, Olli ja kastraattibalineesi Kassu astuvat kilpaa toisiaan ja mouruavat kuin viimeistä päivää, eli heti kun Pennin tiineys toivottavasti varmistuu, niin annan Ollin kodille leikkautusluvan.

Mitä tulee naaraisiin, niin Oskarin sisko Olga pitää jalkoja visusti ristissä. Iiris sen sijaan aloitti vihdoin eilisiltana toisen juoksunsa pillereiden jälkeen, eli se lähtee huomenna treffeille kollin kanssa! Nyt peukut ja varpaatkin pystyyn, että tulisi niitä hopeapitkäkarvoja pitkästä aikaa, edellinen hopeakissa kun syntyi kissalaani vuonna 2005 eli reilut viisi vuotta sitten... noh, tärkeintä olisi että tulisi terveitä ja hyväluonteisia pentuja. Pari erittäin alustavaa varaustakin niistä jo on, mutta riippuu nyt paljon siitä, mitä sieltä tulee... jos tulee.

Niin ja onpa minulla uusi kasvatusnaaraskin! Sijoitukseen muutti hiljattain Tistan Alexandra, BAL h, jonka kutsumanimeksi tuli Irmeli ja kaveriksi sijoituskollini Martti (Cannonball Golden Dream). Alustava suunnitelma on siis ensi vuonna Irmelille ja Martille varianttipentue.

Kotona kisulaiset ovat tottuneet jo aika hyvin vauvaan. Maijan taannoisten allergiatestien tulokset olivat kyllä aika shokeeraavat: niiden mukaan se on herkistynyt vaikka ja mille, mm. sekä kalalle että kanalle... MUTTA: todellisen tilanteen näemme vasta, kun sen nyt syömä allergiamuona alkaa toivottavasti vaikuttaa ja iho mennä parempaan kuntoon. Sen jälkeen täytyy pikku hiljaa itse kokeilemalla testata, mille kaikelle se on oikeasti allerginen... ja mitä se mahdollisesti sietää herkistymisestään huolimatta.

Mitä tulee viime aikoina tapetilla olleeseen, joissakin IV kategorian kissoissa ilmenneeseen PRA:ta (sokeuteen johtava perinnöllinen sairaus) aiheuttavaan geeniin, niin sanon suoraan ja rehellisesti, että omia kissojani en ole vielä ehtinyt testauttaa. Tarkoituksena se kyllä on, testitikut olen jo labrasta saanut, mutta koska sijoituskissani ovat hujan hajan ympäri Etelä-Suomen, niin toteutukseen voi vielä mennä jokunen viikko aikaa.

Hiukan pitempään kasvattaneena toivoisin kuitenkin, että ihmiset, sekä kasvattajat, että lemmikinomistajat, pitäisivät päänsä kylmänä. Ennen kuin kissojen testaus yleistyy Suomessa, on täysin mahdotonta varmuudella sanoa, kuinka yleisestä ongelmasta on kyse. On myös hyvä muistaa, että tauti on resessiivinen, eli sen saamiseksi täytyy olla huonoa tuuria, eli sama viallinen geeni täytyy saada molemmilta vanhemmilta. Jos kissa on saanut geenin vain toiselta vanhemmaltaan, eli on vain ns. kantaja, se ei itse tule koskaan sairastumaan. Itse en missään nimessä aio karsia tässä alkuvaiheessa automaattisesti mahdollisia kantajia kasvatuksestani, koska se olisi pitemmällä tähtäimellä erittäin lyhytnäköistä toimintaa. Pienessä rodussamme (puhun nyt etenkin itämaisista pitkäkarvoista) se voisi pitemmän päälle johtaa koko rodun häviämiseen. Kanta on muutenkin turhan pieni...

Sen sijaan peräänkuulutan avoimuutta ja vastuullisuutta! Jos kasvatuskissa osoittautuu kantajaksi, niin sille tulisi etsiä normaalin testituloksen saanut partneri, ja jatkossa sitten jättää, jos mahdollista, mieluummin ei-kantaja jatkoon. Toivon hartaasti, että viime aikoina käyty keskustelu johtaa siihen, että kasvattajat testaavat kissansa, ja tekevät järkeviä päätöksiä niiden jalostuskäytöstä. Jospa tämä siis johtaisi siihen, että entistä suurempana kriteerinä kasvatuskissojen valintaan olisi terveys, ei jokin tietty ulkonäköpiirre kuten ylityypitetyt korvat tai jokin tietty väri...

Muuten, kolleista ja kasvatuksesta puheen olleen: yhdellä tutullani on edelleen muutaman vuoden vanha pitkäkarvapoika leikkaamatta. Muistaakseni ruskeatäplikäs, kantaa diluutiota ja yksivärisyyttä, ehkä myös naamiota. Tämä vaan vinkiksi epätoivoisille kollinetsijöille...

Iiris astutettu

Ensin kehno, mutta tuore kuva Maksista. Siitä on tullut muuten ihan komea, mutta silmien värissä on toivomisen varaa. Onneksi Iiriksellä on hyvänväriset silmät, eli jos pentuja tulee niin täytyy toivoa etteivät kaikki saisi isänsä silmienväriä.

Olipahan viikonloppu... hartiat ja yläselkä ihan jumissa, varmaan osittain kaikesta junassa istumisesta... eli vaikka toisaalta harmi etten tänään päässyt Piikkiöön Taimia katsomaan, niin toisaalta hyvä että tämä päivä meni ihan kotosalla.

Perjantai-iltana siis vein Iiriksen Turkuun Maksin luo. Iiris oli heti juonessa mukana, alkoi tutkia reippaasti paikkoja ja sanoi "kurr" kollille. Maksi sen sijaan kauhistui: "apua, vieras kissa reviirillä", ja sähisi ja murisi tytölle. On vaan nuo nuoret kollipojat välillä niin ihastuttavan pöljiä että! Maksihan on jo 11 kk, ja on viime viikkoina alkanut öisin laulella yms. eli sukukypsä pitäisi olla jo, ja yleensä kollini ovat kyllä jo 8 kk:n iässä saaneet tyttöjä tiineeksi. Maksi sen sijaan ei aluksi tuntunut tajuavan homman nimeä sitten millään. Se vaan pyrki pois samasta huoneesta tytön kanssa, eikä halunnut olla sen kanssa tekemisissä ollenkaan. Koska kuitenkaan ruumiita ei näyttänyt olevan tulossa, hyppäsin junaan ja yöksi kotiin.

Lauantaiaamuna sitten Kissaliiton syysliittokokoukseen Tampereelle. Edustin BaJaVaa, eli minulla olisi periaatteessa ollut puheoikeus omaa rotua koskevassa asiassa. BaJaVahan teki Siam-Orient ry:n tuella sääntömuutosehdotuksen tämän kokouksen käsiteltäväksi. No, minä olin vähän epäonninen edustaja: oli ennalta sovittua iltamenoa, jonne olin luvannut mennä jo ennen kuin minut valittiin edustamaan BaJaVaa - ja kävi juuri niin kuin pelkäsin: minun piti lähteä pois Tampereelta ennen kuin sitä meidän asiaa ehdittiin pitkän asialistan loppupäässä käsitellä... Onneksi kuitenkin ehdotus meni läpi! Eli uusi sanamuoto astuu voimaan 1.1.2010:

2.6.7
SRK KATEGORIA 4 KASVATUSSÄÄNNÖT:
vanha muoto: Kahden varianttikissan lyhytkarvaisen jälkeläisen saa yhdistää vain pitkäkarvaisen kanssa.
1.1.2010 alkaen uusi muoto: Varianttikissan saa risteyttää vain itämaisen pitkäkarvan / balineesin / seychellien pitkäkarvan kanssa, tai varianttikissalla, joka sukutaulunsa tai DNA-testituloksen perusteella kantaa pitkäkarvageeniä.

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa - no, helpottaa pitkäkarvakasvatusta, jossa varsinkin pitkäkarvakolleista on lähes aina pulaa. Jos joku ei ymmärrä, mistä on kyse, niin voin joskus pyynnöstä vääntää rautalangasta :-)

Mitä tulee Maksiin ja Iirikseen, vihdoin tänään aamuyöllä alkoi tapahtua! Maksin koti oivalsi kokeilla, että mitä tapahtuu, jos kissat päästetäänkin tutkimaan koko kämppää - ja kas, Maksi oivalsi mitä siltä vaaditaan! Sitä vaan ahdisti olla "pienessä" tilassa - kasvattajan on nyt vaan pakko huomauttaa että YLEENSÄ kollit astuvat paremmin ollessaan vain yhdessä huoneessa naaraan kanssa, mutta Maksi on kai se poikkeus, joka vahvistaa säännön. Ja sitäpaitsi ei se tila edes ollut mikään kamalan pieni...

Koska vasta tänä aamuna ensimmäiset todistetut astumiset tapahtuivat, ja yön riekuttuaan kissat nukkuivat päivän, niin päätin hakea sittenkin Iiriksen kotiin vasta huomenna. Eipä kai yhdestä lisävuorokaudesta tässä tapauksessa voi haittaakaan olla.

Nyt vaan sitten en ehtinyt nähdä Taimia ennen pentuetta... no, toivottavasti kaikki menee hyvin. Näen painajaisia 7 punaisesta pojasta ja toivon olevani väärässä :-)

Blogi osittaiselle kesälomalle ja kommenteista

Älkää pelästykö, te harvalukuiset mutta sitkeät lukijani! Kokonaan en bloggausta lopeta, mutta minulla alkoi juuri ensimmäinen kunnon kesäloma kahteen vuoteen, joten koneen ääressä en luultavimmin ole niin usein kuin normaalisti.

Osittain tuon takia laitoin myös kommenttien moderoinnin päälle. Eli yhä tosi mielelläni otan kommenttejanne vastaan, mutta ne näkyvät sivuilla vasta kun olen jossain välissä ehtinyt ne itse lukea. Toinen syy tähän on se, että sain eilen varsin ikävään sävyyn kirjoitetun kommentin, jonka pienen pähkäilyn jälkeen päädyin poistamaan. Sain ämpärillisen aikamoista tekstiä niskaani, ja kaiken lisäksi vaikuttaa siltä, että nimimerkillä esiintynyt kirjoittaja on mitä suurimmalla todennäköisyydellä erehtynyt henkilöstä, eli haukkui väärää puuta.

Otan kyllä kritiikkiäkin vastaan, en todellakaan väitä että olisin täydellinen ihminen ja varmasti olen kasvatuksessanikin joskus tehnyt virheitä tai sellaisia valintoja, joita voi arvostella, mutta jos jollain on jotain noin negatiivista sanottavaa, niin toivoisin kyllä yhteydenottoa joko sähköpostitse tai puhelimitse, kumpikaan niistä ei ole salainen. Se olisi aikuismaisempi tapa hoitaa mahdolliset erimielisyydet kuin kirjoittaa nimettömänä ikävänsävyinen kommentti blogiin.