Pentueiden kuulumisia

Pitäisi tässä vastata neloskategorian kasvattajille lähetettyyn haastatteluun, mutta yleisön pyynnöstä koetan nyt pikaisesti kertoa, missä meillä mennään.

M-pentue Hyvinkäällä alkaa olla riiviöiässä. Tällä viikolla en sitten uskaltautunut katsomaan, kun parilla pennulla uusi silmätulehdus. Nyt on vahvemmat tipat haettu, toivottavasti se siitä. Mistään älyttömän vaarallisesta ja/tai tarttuvasta ei liene kyse, kun kaksi pennuista on ollut koko ajan täysin oireettomia. Leenan sivuilta löytyy jokunen tuore kuva: http://www.jalecats.net/

N-pentujen kanssa on saanut viime päivät vähän jännittää. Laralta tulee nyt jo ihan hyvin maitoa, mutta toiseksi pienimpänä syntynyt pentu (79 g) sai kai vähän huonon startin, kun se ei aluksi meinannut alkaa kasvaa lainkaan. Olen nyt sitten parina päivänä antanut hieman keinomaitoa letkulla lisäksi, ja tänään sekin ylitti 100 gramman rajan. Isoin pennuista painaa jo 163 grammaa, loput siinä 140-160 gramman hujakoilla tänään iltapunnituksessa.

Karvanpituuksista en sano vieläkään mitään, paitsi että yksi pennuista näyttää selkeästi karvaisemmalta kuin muut. Olisi kyllä just sitä minun tuuriani jos tällaisessa laumassa olisi vain yksi pitkäkarva ja loput olisivat variantteja... no, ihan vielä en heitä kirvestä kaivoon. En nimittäin ole pentuja vielä älyttömän tarkasti edes yrittänyt tutkia, tärkeintä on ollut se, että Lara on saanut rauhassa hoitaa vauvojaan, ja tietenkin siinä sivussa olen välillä ryöstänyt pienimmäisen pesästä ruokittavaksi.

Sukupuolista olen jo 90 % varma. Satavarmaksi en sano, sillä ovathan minua kokeemmatkin kasvattajat joskus katsoneet sukupuolet väärin ja havainneet asian vasta luovutusiän paikkeilla ;-)

Sanoisin yhä että kolme poikaa:
- suklaa klassinen tabby bicolour (eniten valkoista tässä pojassa, voisi jopa mennä näyttelyssä ok)
- suklaa klassinen tabby
- suklaatäplikäs valkoisella (tämä on se meidän rääpäle, valkoista on sen verran vähän että lemmikkitasoa valitettavasti).

Ja jos nyt olen katsonut oikein, niin olisi ennätysmäärä tyttöjä minun pentueissani eli KOLME :-)
- suklaa klassinen tabby bicolour (valkoisen määrä on vähän siinä ja siinä, joten lemmikiksi/valkolaikkukasvatukseen)
- suklaatäplikäs (josta koetan saada selvää, onko sillä sittenkin vähän valkoista varpaissa, jos on, niin sitten sekin on lemmikiksi/valkolaikkukasvatukseen - mutta katsotaan nyt vielä)
- suklaa klassinen tabby

Kuvaamalla en nyt ole lapsosia rääkännyt, mutta yritän alkuviikosta...

Lara on jännä emo: se ei suostu pentuhuoneessa syömään kuin pari raksua äärimmäisessä nälässä, muuten kun sillä tulee nälkä, niin se rääkyy oven takana niin kauan, kunnes se pääsee keittiöön kerjäämään parempia eväitä... ja kyllä se syökin! Muutenkin siitä on mukavaa käydä silloin tällöin jaloittelemassa pentuhuoneen ulkopuolella.

Pentuhuoneen ovi on pakko pitää toistaiseksi kiinni lähinnä Maijan takia. Maija-supermammahan meinasi varastaa pennut ensin itselleen. Kun sitä kiellettiin, niin seuraavaksi sitten pennuille alettiin sähistä... joten ei auta, kunnes meidän lehmännahkaisen blondimme päähän tulee järkeä (toivossa on hyvä elää joo) niin ovi on ja pysyy kiinni.

Dina ei yritä lähestyä pentuja ja ottaa muutenkin suhteellisen rauhallisesti. Vähän se on välillä örissyt Laralle kun Lara haisee tietenkin vähän omituiselle.

Työmatkojen keskeltä

Uusi vuosi, uudet kujeet. Tämä on pitänyt paikkaansa minun kohdallani, samaan syssyyn kun vuoden alussa vaihtui työpaikka ja löytyi se mies, joka nykyisin asustelee saman katon alla minun ja kissojen kanssa. Uusi työ on antoisaa, mutta työmatkoja on välillä turhankin paljon. En kyllä selviäisi kaikesta jos ei minulla olisi luottokissanhoitajia, Tero ja tarvittaessa Terhikin.

Se kadonnut työläppärikin löytyi vahingoittumattomana löytötavarasta, hypin kattoon onnesta kun sain tiedon asiasta.

Konstalla on nyt ollut kylässä kolmas morsian mutta valitettavasti joko juoksu ei ollut kunnollinen alun perinkään tai sitten se loppui kollin luona, mitään astumiseen viittaavaakaan ei ole ollut havaittavissa. Ekasta morsiosta, balineesikaunottaresta, ei ole vielä täyttä varmuutta, mutta uskallan jo tässä vaiheessa veikata, että oma Larani on lähes varmasti tiine. Uutta mouruamista ei ole alkanut, ja painokin on alkanut nousta.

Tyyneäkin pitäisi ehtiä katsomaan livenä taas ennen synnytystä...

Kirkkonummelle ja yksi kuva

Kohta pitää startata kohti Kirkkonummea ja kissanäyttelyä. Tänään en siis ole siellä kissojen kanssa, vaan "vain" BaJaVan kokouksessa. Huomenna kyllä sitten on Dina mukana, Larakin on ilmoitettu mutta kun se on astutettu niin se ei tietenkään tule mukaan. Huomenna heilun myös assistenttina, koettakaahan jaksaa minua ;)

Kotona on aika mielenkiintoiset tunnelmat, sanoisinko. Lara alkaa hieman hiljentyä, Turusta paluun jälkeen se kyllä kaipasi vielä Konstaa kovasti ja äänekkäästi. Nyt sitten lähiviikot jännitetään, onko se tiine.

Maija sai hepulin kun Lara palasi. Kun Lara oli poissa, oli Maija maailman yksinäisin ja onnettomin pikku kissa, se jopa istui Teron sylissä, mitä se ei normaalisti koskaan tee, kehräsi ja puski. Mutta kun Lara palasi, niin sepä haisikin jollekin oudolle. Ja kehtasi vielä huutaa pahalla äänellä. Maijan reaktio oli nopea: kunnon sähinä ja turpiin vaan... Koetapa siinä sitten selittää Maijalle, että juuri tuota kauheaa otusta taisit muuten kaivata... Hieman alkaa jo tilanne rauhoittua nyt.

Dinasta on täällä uudessa asunnossa tullut entistä pahempi aamusylikissa. Olen joutunut nimittäin tekemään Terolle pienen myönnytyksen eli kissat eivät enää nuku vieressäni öisin, kun Tero on paljon herkkäunisempi kuin minä, ja hän herää jokaiseen pieneen ääneenkin. Minähän en herää vaikka vieressä tapahtuisi mitä. Kissat ovat pikkuhiljaa ryytyneet kohtaloonsa eivätkä enää huuda ihan koko yötä oven takana, mutta Dina varsinkin ottaa vahingon takaisin aamulla, korkojen kera. Kun juon aamukahvia, minun sylissäni istuu pienenpieni ocicatin poikanen, ikää vaivaiset 9 vuotta... Sitten alkaa mieletön kehrääminen ja leipominen, aamulypsy suorastaan. Ja sitten minulle myös jutellaan ihanaisella ocicatin rääpätysäänellä. Välillä Dinalla heittää överiksi ja se alkaa pureksia minua tai kiipeää niskaani tukistamaan. Siinä vaiheessa se on kyllä pakko heittää pois, julma minä.

Se kuva meinasi unohtua. Eli mukana Janeten ottama kuva lemmenparista Konsta ja Lara. Laitan lisää kuvia kun ehdin, nyt pitää mennä.

Suunnitelmien muutoksia

Kissojen kanssa suunnitelmien teko on oikein mukavaa, mutta hyvin usein suunnitelmia joutuu muuttamaan. Konstan toinen kyselijä päätyi sittenkin käyttämään toista kollia, ja ensimmäisestä kyselijästä ei ole nyt kuulunut, liekö tyttö pistänyt tassut ristiin vai miten...

Pyysin BaJaVan kollineuvonantajaa (en nyt keksi parempaa titteliä!) laskemaan yhdistelmän Konsta x Lara sukusiitoskertoimen. Kyllähän se prosentti aika korkeaksi nousee, vähän päälle 9, mutta sitä nyt tässä harkitsen jos tilanne näyttää yhä muutaman viikon päästä tältä kuin nyt, eli Konstalle ei muita morsioita kuulu ja Lara juoksee joka toinen viikko. Jos tämä toteutuu, niin on ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen kerta, kun noin vahvasti linjatun yhdistelmän toteutan.

Hyvät puolet: joukossa lienee täplikkäiden lisäksi melko varmasti myös klassisia tabbyjä! Todennäköisin väri on suklaa, pienenpieni mahdollisuus myös lilaan ja aivan teoreettinen myös kaneliin. Valkolaikuilla tai ilman, myös yksiväriset ja naamiopennut ovat ainakin teoriassa mahdollisia.

Huonot puolet: no, ei kai minun tarvitse alkaa luetella sukusiitoksen mahdollisia huonoja puolia? Hyvällä tuurilla kaikki pennut ovat terveitä, huonolla tuurilla sitten linjani piilevät viat tulevat esiin niin että rymisee. Mutta tähän hätään en oikein muutakaan keksi. Sanomattakin lienee selvää, että jos pentueeseen syntyy joku kasvatustasoinen, niin sille on sitten jo aivan pakko etsiä täysin vierassukuinen sulho tai morsio.

Tyynen suhteen pidetään yhä peukkuja pystyssä, ei ole ainakaan alkanut mouruta uudestaan eli pentuja ehkä tulossa.

Lara ja Maija, ja ennen kaikkea niiden omistaja, selvisivät naruepisodista säikähdyksellä. Uudessa asunnossa itämaisilla jatkuu tuttu ralli, ja ocicat Dina viihtyy oikein hyvin saunan lauteilla. Tero oli varsin kypsä kuunneltuaan lähes viikon Laran juoksuaikaa minun ollessani työmatkalla.

Muutto, narunpätkiä ja kauhunhetkiä

Nyt sitten ollaan uudessa kodissa! Uusi kämppä on kyllä aivan ihana, kunhan se ensin muuttolaatikoiden alta ilmestyy näkyviin. Huh, en enää kyllä ikinä halua muuttaa kaksi kertaa samana vuonna.

Kissat olivat pahimman muuttoruljanssin ajan hoidossa kaksi yötä. Sattui vaan sitten sunnuntaina niin ikävästi, että kissanhoitaja soitti kauhuissaan: leikeissä käytetty langanpätkä oli unohtunut näkyville, ja heti kun silmä vältti, siitä oli pitkä pätkä kateissa. Koska Maija on tunnettu narunsyöjä ja Lara menee suorastaan hurmioon kaikesta narua muistuttavastakin, niin hieman kauhistutti. Koska olen taas lähdössä työmatkalle (ja Tero-parka jää kotiin kuuntelemaan Laran aarioita muuttolaatikoiden keskelle), niin en uskaltanut jäädä arvailemaan vaan kiikutin molemmat epäillyt eilisiltana Hertan päivystykseen. Siellä ne rauhoitettiin (ainoa melko varma keino saada kissa oksentamaan), ja sitten ne ykäsivätkin koko iltapäivän ruokalistansa - ilman naruja. Eli joko naru on suolistossa tai sitten se ei ole mahaan asti ikinä päätynytkään. Hilpeätä.

Mutta tulipa taas kerran muistutus itselle, että vaikka itselleni on jo täysin automaattista kaikkien narua muistuttavienkin esineiden piilotus, niin siitä täytyy aika ajoin muistuttaa muita.

Suurin osa yöstä menikin sitten kylpyhuoneen lattialla torkkuessa kahden toipilaan kanssa. Lara tokeni nopeammin, ja alkoi jo aamuyöstä taas laulella olemattomien kollien perään, mutta Maija oli aamullakin vielä vähän vaisu. Tosin se tunnetusti reagoi kaikkiin lääkkeisiin voimakkaammin kuin muut kissani, sehän meni rokotuksestakin ihan veteläksi. Eli vielä en ole kauhean huolissani, toki Terolla on nyt tarkat ohjeet seurata narunpurijoiden vointia.

Konstan kodista tuli viestiä: kollittaa jo aika tavalla! Eli kiinnostuneet tytöt, pistäkäähän vipinää tassuun tai jäätte rannalle soittelemaan, loputtomiin ei kollinelkeitä jakseta Turussa katsella!

Taas juoksu

Lara aloittelee taas juoksua. Tulin eilisiltana kymmenen jälkeen työmatkalta silmät ristissä, ja ensimmäinen ääni oli pikkuneidin "RÄÄÄÄÄH". Tätäpä tähän muuttoruljanssiin enää kaivattiinkin... Tero aikoo kysyä tuttaviltaan hyökkäysvoimissa, tehdäänkö kissoihin jossain äänenvaimentia. Luulen kyllä, että hänen suureksi pettymyksekseen vastaus tulee olemaan kieltävä.

Tosin minä edelleen väitän, että verrattuna Ninnin ja Maijan kiekunaan Laran huutelu on vielä ainakin toistaiseksi lastenleikkiä. Itämaiseksi verrattain hiljainen tapaus, mutta se on tietysti aina mihin vertaa... Ninnistä ja Maijasta lähti aikoinaan aivan infernaalinen älämölö. Kiekuna vaihteli falsetista bassoon, erityisesti öisin. Lara sentään välillä älyää pitää nukkumistaukoja.

Kuvia ja Tyyne

Heikki Siltala oli taas kerran ottanut reilu viikko sitten Nummelassa upeita kuvia. On ihan pakko laittaa tähän pari, niissä esiintyvät Dina ja iki-ihana Esteri, kasvattini Skazki Esfir, SYL n 03 21. Lisäsin myös profiilikuvaksi Heikin ottaman tosi hauskan kuvan, siinä olemme minä ja Lara. Lisää kuvia löytyy osoitteesta http://www.heikkisiltala.com/

Tyyne on nyt sitten astutettu! Juoksu alkoi uudestaan, tai sitten viime viikon mourut olivat vasta lämmittelyä. Jos nyt kaikki menee hyvin, niin pentuja olisi luvassa n. 25.11. Mutta vielä en uskalla enempää mainostaa, katsotaan nyt ensin muutama viikko, tärppäsikö edes.

Kotisivuhankkeeni on nyt jäissä, koska pitää pakata, muuttaa ja purkaa, ja samaan saumaan tulee ikävästi pari työmatkaa. Koetan kuitenkin viimeistään ensi kuussa saada uudet sivut nettiin, tässä kuussa ei valitettavasti taida olla toivoa kun nukkuakin pitää joskus.

Rokotuksia ja testejä

Laran eka juoksu meni onneksi alle viikossa ohi. Voi olla, että tämä oli vasta harjoittelua, sillä ainoastaan pari päivää se huusi ihan hulluna. Toivon nyt, ettei se mouruaisi ihan jatkuvasti, kun en millään haluaisi astuttaa sitä kuin vasta Turokin näyttelyn jälkeen joskus.

Perjantaina roudasimme Teron kanssa kaikki kolme kissaa eläinlääkäriin. Larasta otettiin siitostestit, se ei ollenkaan pitänyt verikokeen ottamisesta, mutta otettavahan ne on. Dina ja Maija saivat rokotukset. Maija on parina edellisvuonna saanut rokotuskohtaan kunnon patin, josta on sitten lähtenyt karvat. Nyt vaihdettiin sekä rokotteen merkkiä että rokotuskohtaa. Ainakaan vielä ei ole pattia noussut, mutta kyllä oli Maija eilen illalla hiljaista tyttöä, eli rokotus veti sen aivan veteläksi.

Tyyne on nyt kollin luona kyläilemässä. Sillä oli juoksun tynkääkin, mutta vielä ei ole valitettavasti mitään raportoitavaa, sillä erilaisten sählinkien seurauksena se taisi sitten kuitenkin päästä kollin luo vähän turhan myöhään. No, ei hätä ole tämän näköinen, odotellaan uutta juoksua sitten. Se on kyllä hurmannut kyläilypaikkansa täysin, se kun on samanlainen reipas sähläri kuin Maija, niin en yhtään ihmettele.

Konstasta tuli siitoskysely, toivottavasti se johtaa myös pentuihin. Olisi tosi kivaa, jos edes yhdet pennut sillä ehtisi teettää!

Nummelaa ja korvatulppia

Olimme esittelynäyttelyssä tänään Nummelassa, mukana Lara edustamassa itämaisia pitkäkarvoja, ja Dina ocicateja. Meni ihan ok. Dinan mielestä vaan sen kanssa esiintynyt egyptin mau oli ihan yäk, sille piti sihistä. Tosin puolustaudumme sillä, että mau aloitti ;-)

Larakin oli vähän rutisevalla tuulella vaihteeksi, ei tosin ihmekään kun mielessä olivat vaan ihanat kollipojat eivätkä mitkään ihme näyttelyt. Mutta siinähän se meni päivä ja Manxrengasta ei voi muuta kuin kiitellä hyvistä järjestelyistä.

Tosi mukavaa oli myös nähdä Suomen ekaa seychellien pitkäkarvaa eli omaa kasvattiani Esteriä (Skazki Esfir) pitkästä aikaa. Esteri on minusta tosi kaunis kissa, vaikka itse sanonkin, mutta valitettavasti sillä ei ole mitkään superhyvät näyttelyhermot. Tällä kertaa se kuitenkin käyttäytyi edellisiä kertoja paremmin, joten voi olla, että sitä tulevaisuudessakin nähdään näyttelyissä ainakin silloin tällöin.

Joko Lara vasta harjoittelee tämän ekan juoksunsa kanssa, tai sitten minulla on hurjemmat univelat kuin luulenkaan... Nukuin nimittäin viime yön varsin hyvin, vaikka samassa kaksiossa kanssani oli juoksuaikainen itämainen :-O Tosin makuuhuoneen ovi oli kiinni, ja korvissa tulpat, mutta silti. Tosin neljän aikaan aamulla heräsin ja aloin miettiä, heräänkö tulpat korvissa herätyskelloon. Tosi fiksua.

Liitteenä oleva kuva tarkoittaa, että olen alkanut opetella uuden kamerani käyttöä, kuvassa itämaiseni eilisiltana. Lara alkaa olla melkein Maijan kokoinen. Ei kai pitäisi enää ihmetellä, että vauvani aloitti juoksut... Koetan jatkaa kameraan tutustumista pikkuhiljaa.

Väärä kissa juoksee

Heh, näinhän tämä aina menee... eilisiltana juuri pääsin kehuskelemaan kasvattajakollegalle, että "ei meidän pikkuneiti vielä mitään pojista tajua". Kun olin päässyt kotiin, niin arvatkaa kuka sanoi kovalla äänellä "MOAUH". Lara tietenkin. Sen mielestä siis pari päivää vajaat 8 kk vanhana on täysin sopiva aika alkaa haaveilla kolliseurasta. Saa nyt nähdä, miten usein tätä riemua saamme kokea. Olin ajatellut astuttaa Laran aikaisintaan Turun näyttelyn jälkeen, mutta pitää nyt katsoa myös sen mukaan, miten usein sillä on juoksu.

Se on kyllä isokokoinen ikäisekseeen, mutta minun puolestani se saisi vielä pari kuukautta harrastaa kasvamista ennen kuin ryhdytään pentuja tekemään.

Huomenna olemme siis Laran ja Dinan kanssa esittelynäyttelyssä Nummelassa. Toivottavasti Laraa jänskättää näyttely sen verran, ettei se vetäisi hirmuisia jodlauksia siellä. Muuten käy sääliksi sekä yleisöä että muita näytteilleasettajia.

PS. Uusi kamera on haettu eilen kaupasta. Yritän viikonlopun aikana alkaa harjoitella sen käyttöä.

Tyynen kanssa meni hermot

Nyt alkaa sijoituskodin pinna olla lopullisesti katkennut... muut syyt on suljettu pois, mutta merkkailu jatkuu... Koetan nyt kiivaasti keksiä varasuunnitelmaa, mutta jos ei onnistu niin sitten täytyy antaa leikkauslupa :(

Ei ole tämä pienimuotoinen kasvatus todellakaan aina mitenkään helppoa tai hauskaa.

Kotona onneksi on rauha maassa. Lara ja Maija ovat parhaat kaverit, Dina tuntuu välillä jäävän vähän paitsioon mutta toisaalta välillä sitten se ja Lara vetävät sikeitä tosi söpösti samassa pesässä tai painivat. Pitäisi tilata Laralle siitostestiaika lääkärille, vielä se ei ole tehnyt onneksi elettäkään, että kolliseura kiinnostaisi. Hyvä niin, sillä olen suunnitellut astuttavani sen aikaisintaan loppuvuodesta.

Muutama kuva auringonpaisteessa

Tuli eilen vielä leikittyä vanhan kameran kanssa, uusi kun ei ole vielä saapunut. Aurinko paistoi lasitetulle parvekkeelle, kuvat sai siksi ilman salamaa. Laraa kiinnosti kaikki muu kuin kuvaus, mm. näkymä ikkunasta, kuin myös Maijaa. Kun yritin kuvata viimeiseksi oci-Dinaa, oli itämaisten kärsivällisyys jo lopahtanut, joten ne siirtyivät kiusaamaan Dinskua, kuten kuvasta näkyy :)

Kotisivujen kanssakin olen hieman askarrellut. Opettelua vaatii, mutta alan päästä kärryille.

Muuttosuunnitelmat etenevät

Jihuu! Eilisiltana sain tarjouksen asunnostani, ja hyväksyin sen. Eli jos ei nyt mitään älyttömiä ylläreitä enää tule, niin minä, Tero ja kissat pääsemme muuttamaan uuteen asuntoon syys-lokakuun vaihteessa. Reipasta muuttoapua vastaanotetaan! Yhteen on muuttamassa kaksi hamsteria, tavaraa tosiaan riittää. Tosin jos joku tarvitsee jotain huonekalua, astiaa, kodinkonetta tms. niin kannattaa kysellä, meillä on nyt sitten lähes kaikkea tuplana...

Saapa nähdä, miten Lara suhtautuu muuttoon. Se on toisaalta niin nuori, että sopeutunee nopeasti. Edellisten muuttojen perusteella näen jo sieluni silmin, miten Dina ja Maija reagoivat. Dina tutkii ensin kaikki paikat, ja menee sitten ylimmälle mahdolliselle paikalle tarkkailemaan tilannetta. Maija juoksee ympyrää kuin leijona häkissä, sanoo kovalla äänellä "MAU", ja rauhoittuu vasta muutaman päivän päästä. Mutta kun tärkeimmät ovat mukana eli tutut ihmiset, tutut kissakaverit ja tutut rutiinit, niin eiköhän tilanne rauhoitu muutamassa päivässä.

Tyyne, osa 2

Aina pitäisi tutkia ennen kuin alkaa hutkia... Voi nimittäin olla, että Tyynen sijoituskodin kissojen pissiongelmiin onkin syynä (kissojen mielestä) "väärä" hiekka... Toivottavasti näin on, jos ongelma ratkeaa hiekan vaihdolla, niin voinkin pitää Tyynen pennutussuunnitelmat yhä voimassa.

Lara tuli juuri auttamaan kirjoittamisessa. Se on yhä niin vauva että siitä on uskomattoman kiintoisaa seurata hiiren kursoria. Harmi vaan kun se ei ole lasimestarin lapsia eli näkyvyys näytölle on nyt vähän huono. Taidanpa siirtyä hyödyllisempiin toimiin eli tiskaamaan.

Tyynen kanssa ongelmia

Nyt ei paljon naurata... Tyyne-tyllerön, eli kasvattini Skazki Jelenan (OSH h 03 24 var) kotoa tuli viestiä. Tyyne ei ole juossut koko kesänä, mutta pissinyt kaikki paikat, mm. sängyt, sitäkin suuremmalla innolla :( Nyt alkaa sijoituskodilla olla hermot mennyt.

Vaihtoehdot ovat aika vähissä. Itselleni en pysty Tyyneä ottamaan, nykyinen asuntoni on liian pieni "vieraileville tähdille", ja uuteen muutan aikaisintaan n. kuukauden päästä, ehkä myöhemminkin. Eli lienee pakko antaa lupa leikkauttaa Tyyne... eli se niistä pentusuunnitelmista. Jos jollakulla on parempia ideoita, niin kertokaa!

Toivottavasti joku (Laura?) nyt ainakin innostuisi käyttämään Konsta-kolliani jollekulle tytölleen. Omalle Laralleni se on vähän turhan likeistä sukua, ja vaikka uskaltaisinkin kokeilla niin Konsta voi hyvinkin olla leikattu silloin kun Laran astutus on aikaisintaan ajankohtaista.

Olgaa ei enää ole

Äidiltä tuli tekstari. Vanhin kissani, 15-vuotias kotikissa Olga, on jouduttu nukuttamaan pois. Olihan se jo aika raihnainen, mutta vielä reilu viikko sitten kiipesi syliini ja kehräsi yhtä lujaa kuin epäkuntoinen jääkaappi... Itku pääsee. Sen hampaat olivat päässeet niin heikkoon kuntoon, että pahimpien poistosta ja antibioottikuurista huolimatta tulehdus sen selätti.

Ruuhkan näyttelykuulumisia

Rurokissa siis oltiin sunnuntaina kahden kissan kanssa. Oli pitkä päivä, viime aikoina on kai tottunut liian hyvään kun näyttelyt ovat yleensä loppuneet vähän aiemmin.

Mukana olivat siis Lara ja Dina.

Lara sihisi jo vähemmän kuin viimeksi, eli treenaus kannattaa. Vähän sanoi "jäpjäpjäp" tuomarille, muttei mitään sen kummempaa. Thea antoi ihan mukavat arvostelut, kehui hyvää kokoa, vihreitä silmiä, isoja korvia, pitkää kroppaa ja korkeita jalkoja. Huomautettavaa tuli lyhyehköstä hännästä ja korvien asennosta, kuinkas muuten. Alempanahan ne saisivat olla. EX1 tuli, muttei tällä kertaa sen enempää.

Dina hävisi sertikilpailun todella nätille nuorelle oci-tytölle. Mutta veteraaniluokassa se oli sitten paras veteraaninaaras, koko III kategorian parhaan veteraanin palkinnon vei toinen oci, tosi komea poika.

Heikki Siltala oli onnistunut ottamaan yhden kuvan Larasta, ks.
http://www.heikkisiltala.com/galleries/20080824vantaa/0074.html
Näkee miten tyttöä jännittää! Aika murkkuikäisen näköinen: pää, tassut ja kroppa ihan eri paria.

Lara

Pitäisi nyt ihan oikeasti saada aikaiseksi ostaa uusi kamera, eikä vain puhua siitä. Huomasin että olen viimeksi kuvannut Laraa melkein kuukausi sitten, ja saanut kuvan varsin puheliaasta tytöstä, mutta eipä siitä muuta näe kuin että silmät ovat vihreät ;-) Lara on tuostakin taas kovasti kasvanut ja häntäkin alkaa muistuttaa puuhkaa. Pentuna siinä oli niin vähän karvaa että välillä jo vähän epäilytti oman karvanpituudenmäärittelytaito, mutta kyllä se pitkäkarva on!

Näyttelyyn tulossa

Rurokin vahvistuskirje on saapunut meillekin. Raahaan paikalle vain sunnuntaiksi Laran, ja ocicat-Dinan. Lara toivottavasti sähisee viime kertaa vähemmän ;-) Dinan kanssa käydään periaatteella "näyttely kerrallaan", niin kauan kun ocimummeli jaksaa viihtyä.

Maija jää tällä kertaa kotiin, ja ihan hyvä niin. Olin viikonlopun Lappeenrannassa, ja Terhi hoiti sillä aikaa kissoja. Maijan mielestä mamma ei näemmä olisi saanut olla poissa, se on taas vaihteeksi nyppinyt karvojaan, ei siis ole todellakaan näyttelykuosissa.

Näyttelykuulumisia

Surokin näyttelyssä Helsingin Kaapelitehtaalla tuli vietettyä hikinen sunnuntai. Onneksi muistin millainen pätsi tuo näyttelypaikka on, joten vaikka ulkona ei järin lämmintä ollut, olin pukeutunut hellevaatteisiin.

Menestystä tuli tällä kertaa täysin yli odotusten. Tavoitteet tuli saavutettua ja vähän lisääkin.

Suurin yllätys oli, että Lara oli nuorten luokassa TP! Se sai kehuja, harmoninen tyttö kuulemma. Sattuipa sellainenkin ihmeellinen tapaus että TP-valinnassa tuomari pudotti kissan toisensa jälkeen kunnes jäljellä olivat kaksi minun kasvattiani, Konsta ja Lara. Siinä vaiheessa kasvattajalla meinasi pettää polvet alta kun tajuntaan kolahti että valitsee tuomari kumman vaan, niin kasvattini on paneelissa.

Eihän se Lara sitten enää paneelissa pärjännyt, hävisi lyhytkarvalle 2-0, mutta mitäpä siitä, hieno saavutus pitkäkarvalle joka tapauksessa. Ainoa huono puoli siinä oli, että koska tämä oli tyttösen eka näyttely, sitä pelottivat muut kissat, joille se sitten varmuuden vuoksi sähisi. Täytyy yrittää syksyllä terästäytyä ja näyttelyttää sitä enemmän, jospa se siitä vielä tottuisi. Pentuluokkaan kun ei saatu aikaiseksi tulla.

Maija sai sertinsä ja on nyt sitten IP. Sen korkeampaa tavoitetta en ole sille asettanutkaan, ehkä vielä joskus sen johonkin näyttelyyn tuon jos se ei liho liikaa, hieman tuli jo huomautusta elintasovatsasta. Laran pentumuonat ovat maistuneet parhaiten Maijalle. Maijahan ei suuremmin näyttelyistä välitä, häkissä se kaivautuu verhojen alle, mutta tuomarin pöydällä se on ihan nätisti, joten ihan täysin en poissulje sen näyttelyttämistä jatkossa, mutta ainakin toistaiseksi Maija pääsee näyttelyistä tauolle.

Sijoituskollini Konsta sai siitoshyväksynnän, mitä siis tultiin pääasiassa hakemaan. Eli nyt on sitten komea varianttipoika pitkäkarvatyttöjen käytettävissä jos kiinnostusta riittää. Se oli myös nuorten luokassa arvostelussa, tuomari pääosin tykkäsi, ainoa mistä tuli miinusta oli valkoisen määrä, on sillä hilkulla onko Konstassa valkoista tarpeeksi. Mutta oli mukavaa kuulla että en ole ainoa, jonka mielestä Konstan klassinen tabbykuvio on todella hieno! Muutenkin siitä on tulossa raamikas poika, ehkä yhtä iso kuin isoisä Nemosta.