Tampereen kuulumiset

Sunnuntai meni Pirokin näyttelyssä assistenttina. Toki mukana oli yksi oma kissakin, eli sijoituspoikani Siegfried (Shilby Line's Sambal Oleg, OLH d 24) suoritti ensiesiintymisensä näyttelyssä. Olin positiivisesti yllättynyt! Poika on kehittynyt kivasti, toki korvia saisi olla enemmän, mutta niinhän pitkäkarvoilla lähes aina. Parasta siinä kyllä on luonne ja ensikertalaiseksi loistokkaat näyttelyhermot: poikaa ei pelottanut oikeastaan yhtään, ja tuomarinsa Lone Lundin se hurmasi aivan täysin. Lone otti pojan jopa TP-valintaan, missä tosin ei sitten ollutkaan enää mitään jakoa, mutta silti :-) Heidi eli sijoitusemäntä otti paljonkin kuvia, toivottavasti joukossa on jokin kelvollinen.

Myös kolme kasvattiani oli kisoissa mukana. Nexu hurmasi sekä agilityradalla että tuomarin pöydällä, vaikka ihan hitusen pitikin näyttää mieltä - sekin kun on nyt saanut ekan juoksunsa.

Greta oli myös kirjaimellisesti raahannut Noelin ja Morriksen (Skazki Noel ja Miroslav) mukaansa. Pojat ovat ISOJA :-D Molemmat selvästi kehittyvät vielä, minusta ne tietenkin olivat komeita mutta tällä kertaa tuomarilla oli tosi monta kissaa nuorten luokassa, ja vielä tasokkaampi vei voiton niistä.

Illalla ennen kotiinlähtöä kävin vielä Tyyneä ja Moeta katsomassa Emilian luona. Tyyne selvästi viihtyy, oli ihana nähdä miten mukavasti siellä menee. Tosi kivaa kun Tyyne hyväksyi seychellois-Moen uudeksi kaverikseen salamavauhtia. Jälleen kerran tuli todistettua, että itämainen ei sovi ainoaksi kissaksi. Toki harvinaisia poikkeuksia on, mutta yleensä näin se vaan menee. Tyynen edellisen kaverin Dimin avaustulokset saapuivat muuten hiljattain. Vaikka oman kasvatin kuolema nuorena (vähän alle 5-vuotiaana) on aina todella ikävää, niin toisaalta avauksen tulos oli minulle myös pieni huojentumisen paikka. Ilmeni nimittäin, että kyseessä oli synnynnäinen sydänläppien kehityshäiriö eli mitraaliläpän dysplasia. Sen verran olen ehtinyt ottaa selvää, että kyseistä vikaa esiintyy kissoilla, mutta ei ole ainakaan toistaiseksi mitään todisteita siitä, että se olisi perinnöllinen, eli se on vain harmillinen "valuvika" joita silloin tällöin vain syystä tai toisesta osuu kohdalle. Tämä oli minulle siis siksi pieni helpotus, että vaikka Dimiä itseään ei käytetty jalostukseen, niin sen veljestä polveutuu suuri osa kasvateistani, ja veljenlapsia on käytetty laajemminkin jalostukseen. Toki tilannetta pitää seurata, mutta tässä vaiheessa uskoisin kyseessä olevan yksittäisen tapauksen.

Sekalaista pohdintaa

Olisikohan sittenkin pitänyt hankkia sellaiset kotisivut, joita voi päivittää mistä vaan kuten tätä blogia? Nykyisiä kotisivuja pystyn päivittämään vain kotikoneelta, minkä seurauksena ne eivät ole aina niin hyvin ajan tasalla kuin toivoisin, kun sitten illalla päästyäni töistä, käytyäni mahdollisesti jumpassa, ruokittuani kisulaiset, siivottuani hiekkalaatikot jne. niitä silmät ristissä tiirailen.

Mutta eilisiltana otin itseäni niskasta kiinni ja päivitin varaustilanteen. Samalla tein pari muutakin pikku viilausta. Konsta pitäisi siirtää siitoskolleista entisiin kasvatuskissoihin, sehän on jo siirtynyt sijoituskotinsa omistukseen virallisesti. Sama koskee Tyyneä, mutta toisaalta odottelen että Tyynelle löytyisi se täydellinen koti. Sehän tulee tätä nykyä loistavasti toimeen pentujensa isän Peten kanssa, ne ovat Hyvinkäällä valloittaneet Leenan, Jarin ja perheen yläkerran. Mutta mutta, kissojen jatkuva eristäminen muista ei ole kauhean kivaa, joten täytyy toivoa että Petelle ja Tyynelle löytyisi koti yhdessä tai erikseen ennemmin tai myöhemmin. Tyyne on kyllä hyvin sopeutuvainen ja mukautuva luonteeltaan, mutta koska sillä on huonoja kokemuksia isosta laumasta, niin en kertakaikkiaan uskalla myydä sitä paikkaan, jossa olisi enemmän kuin 1 kissa ennestään, tai jos kissoja olisi 2 niin toinen ainakin saisi olla pentu. Toisaalta sitten olen joutunut tyrmäämään kyselyt, joissa sitä on toivottu ainoaksi kissaksi. Minä vaan en kertakaikkiaan usko, että itämainen soveltuisi ainoaksi kissaksi kuin joissain poikkeustapauksissa, ja Tyyne on sen verran sosiaalinen ja seurallinen tapaus, etten usko sen kuuluvan säännön vahvistaviin poikkeuksiin.

Tällä hetkellä kiireisempää olisi kuitenkin löytää hyvät kodit kaikille pennuille. Ennenkuin pennut ovat turvallisesti uusissa kodeissa, en oikein voi tehdä tosissani suunnitelmia uusista pentueista. Eli kiitos vaan kyselijöille, jotka toivovat pentua vasta syksyllä, mutta mitään varmaa en uskalla luvata ennen kuin nykytilanne näyttää valoisammalta.

N-pennut rokotukseen, M-pennut luovutusvalmiita

M-pennut kävivät rokotuksilla keskiviikkoiltana, itse en päässyt mukaan kun olin työmatkalla. Mutta kaikki oli mennyt hyvin, ja riiviöiden vauhti oli jo torstaiaamuna täysin entisellään, jollei jopa pahempi kuin ennen rokotusta. Pennut olisivat siis nyt täysin valmiita lähtemään uusiin koteihin. Sijoituskodissa ei tilanne ole kauhean kiva: Tyyne vahtii turhankin tarkasti 15-viikkoisia pentujaan, ja kun osalla muistakin kissoista välit eivät ole nyt oikein kunnossa, syntyy välillä oikeita ilmitappeluita, ei siis mitään pientä uhittelua vaan oikein kunnon taisteluja. Niinpä olemme yhdessä Leenan kanssa miettineet ratkaisuehdotuksia. Päätöksenä oli, että pennut muuttavat pois sijoituskodista, mikä toivottavasti rauhoittaa tilannetta siellä edes jonkin verran.

Yhdessä luottokissanhoitajani Terhin kanssa päädyimme sitten seuraavaan: pennut muuttavat sunnuntaina Terhille Helsinkiin! Toivottavasti niille löytyy kuitenkin melko pian uusia koteja, Terhi ei todellakaan aio pitää loputtomiin neljää kissaa. Omaan kotiini en niitä ainakaan ihan vielä tohdi tuoda: Maija nimittäin räyhää yhä pikkupennuillekin, ihan pieniä pehmentymisen merkkejä on jo näkyvissä, mutta sehän vetäisi rantapallon kokoiseen herneen sieraimeen jos nyt yhtäkkiä toisin vielä neljä uutta lisää. Toki minun on pakko viimeistään muutaman viikon päästä hakea isommat pennut Terhiltä pois, mutta siihen mennessä ainakin osa nuoremmista on muuttanut jo omiin uusiin koteihinsa, ja toivoa sopii että ainakin osalle isommistakin on jo siinä vaiheessa löytynyt ihan ikioma lopullinen koti.

Pienempien eli N-pentueen kanssa mennään tänään ekoille rokotuksille. Raportti siitä seuraa sitten myöhemmin, kuviakin koetan ottaa viikonloppuna ja Jani vähän lupaili tulla kylään kameran kanssa joskus lähiaikoina...

Tyyne etsii kotia ja pari kuvaa

Kuten olen ohimennen maininnutkin, niin nyt kun Tyyne alkaa olla toipunut leikkauksesta, niin alan pikkuhiljaa etsiä sille lopullista lemmikkikotia. Valitettavasti kun se ei voi nykyiseen kotiin jäädä loputtomiin, se ja talon vanhin itämainen eivät ole koskaan oikein hyväksyneet toisiaan. Tilannetta tosin ovat nyt vaikeuttaneet pennut, joita Tyyne puolustaa naarasleijonan lailla, voi olla, että tilanne rauhoittuu pentujen lähtiessä, mutta sitä odotellessa toivon että jostain ilmoittautuu koti, jolla olisi aikaa ja huomiota nuorelle, reippaalle ja erittäin ihmisrakkaalle itämaiselle. Tyyne on hyvin sosiaalinen ja hauska kissa, uskon vuorenvarmasti että se sopeutuu 1-2 kissan kaveriksi, mutta nykyinen isompi lauma on vaan sille liikaa.

Tämänpäiväisen kuvausyrityksen satoa suoraan Leenalta:


Tyynen Miroslav-poika (joka myös etsii omaa kotia).

Tyyne-mamma itse.

Taasen Miroslav vähän toisesta kulmasta.

Ja kuvan keskellä Marina.

Hunnilauma hyökkää

...siis aamulla kun sain pentuhuoneen oven auki, niin sieltä ryntäsi kuusi kappaletta pentuja olohuoneeseen kauheaa vauhtia! Konttaisin varmaan vieläkin pitkin olohuonetta pyydystämässä villejä riiviöitä, mutta avuksi tuli iso-isomummu Maija. Sen mielestä pikkuiset ovat ällöttäviä ja se ärisi niille ja yritti vähän lätkiä tassullakin, tämä kylmä vastaanotto hidasti hieman riiviölauman vauhtia, joten sain kaikki pyydystettyä takaisin yhteen huoneeseen. Kaikki myöskin söivät, enemmän tai vähemmän mutta kumminkin tänä aamuna ja eilisiltana. Paino oli eilisiltana nousussa vain tabbypojalla Natanilla, mutta kauhean huolissani en enää ole, kovin sairaat pennut eivät jaksaisi riehua samalla tavalla sata lasissa kuin nämä! Toki seuraan koko ajan tarkasti ja jos yhtään alkaa näyttää uudestaan huonolta niin takaisin lääkäriin sitten.

Tyyne on nyt sitten kastraatti. Leikkaus oli mennyt normaalisti ja Tyyneä ei tunnu leikkaushaava liikoja haittaavan. Jahka se on toipunut leikkauksesta niin alan pikkuhiljaa etsiä sille uutta kotia. Tyynestä joku saa aivan mainion lemmikin! Ihanteellisinta olisi jos se pääsisi samaan kotiin kuin joku pennuistaan, Marina on sen lellilapsi mutta kyllähän se muistakin tykkää.

Parempaan päin menossa

Lara ja sen pennut kävivät siis eilisaamuna vielä saamassa nestettä nahan alle, antibioottia ja pahoinvoinninestolääkettä. Kaikki tappelivat vastaan entistäkin hurjemmin, eli selvää piristymistä oli havaittavissa. Eilisen aamun jälkeen ei ole löytynyt uusia oksennuksia, tanssisin polkkaa onnesta jos osaisin. Lara alkaa olla lähestulkoon normaali, ja syökin jo lähes yhtä hyvin kuin ennen. Osalla pennuista on vielä vähän maha löysällä, mutta sellaisia kaameita vesiruikulikakkoja ei enää ole laatikko täynnä kuten vielä pari päivää sitten. Suurin osa pennuista suostui myös vihdoin tänä aamuna syömään edes vähäsen oma-aloitteisesti. Ainoastaan isoin poika, Noel, kieltäytyi ruuasta, mutta se toisaalta riehui niin sata lasissa että ei sekään enää ihan kamalan sairas voi olla!

Nyt sitten jatketaan antibioottikuuria kaikille ja pahoinvoinninestolääke on haettu apteekista varmuuden vuoksi varalle. Ja toivotaan ettei tulisi enää takapakkia! Pennut ovat menettäneet todella hurjasti painoa, onneksi ne olivat tosi pulleita tätä ennen! Kunhan nyt saisin kaikki syömään normaalisti niin sitten on seuraavan matokuurin paikka. Alunperin ajattelin antaa sen jo tämän viikon alussa mutta tämä sairastelu tuli väliin, jo valmiiksi kipeää mahaa ei viitsi ärsyttää matolääkkeellä.

Hyvinkäällä kaikki pennut syövät jo normaalisti, hyvältä kuulostaa! Niiden emo Tyyne leikataan tänään. Toivottavasti sekin menee hyvin.

Oksutautia

Kasvatus on kivaa, ja pentujen kasvun seuraaminen on tosi kiehtovaa. Mutta kun jokin alkaa mennä pieleen niin sitten yleensä meneekin ihan kunnolla. Lara on oksennellut lauantaista lähtien, ja alkoi olla tänä aamuna jo tosi vaisu ja surkea. Eilen ja tänään käyty lääkärissä, toivottavasti hoito alkaa nyt tepsiä. Huomenna uudestaan lääkäriin jos ei Lara ole huomattavasti piristynyt. Laran lapsoset eli N-pennut alkoivat oksennella eilen, ne ovat toistaiseksi pirteämpiä kuin emonsa, mutta illalla vien nekin lääkäriin, eilenkin ne jo päivystyksessä näytin mutta silloin ei niille vielä tehty mitään.

Myös Hyvinkäällä pennut ovat olleet muutaman päivän normaalia vaisumpia, ensin pistimme asian sen piikkiin että Tyyne aloitti vihdoin ja viimein oikein kunnon vieroituskiiman, ja vieroitti pentuja oikein kunnolla kurittaen, mutta lilapennut ovat nyt niin vaisuja että tänään vietiin lääkäriin nekin.

Jos joku lähiviikkoina uskaltaa sanoa ääneen että "sinähän varmaan teet hyvät rahat noilla kissanpennuilla" niin saan varmaan käyttää kaiken itsehillintäni etten mottaa kuonoon... Tällä hetkellä kun kannan selkä vääränä rahaa eläinlääkäriin niin hyvä jos pääsen edes plus miinus nolla tulokseen sitten kun pennuille on löytynyt kodit. Eipä silti, en tätä tosiaankaan rahan takia tee (jos tekisin niin olisin jo ajat sitten lopettanut koska voittoa ei todellakaan tule).

Pitäkäähän peukut ja varpaatkin pystyssä että hoito alkaisi tepsiä kaikkiin. Kyllä noihin pikku riiviöihin ehtii kuitenkin jo muutamassa viikossa kiintyä niin paljon, että yhden yhtäkään ei tekisi mieli menettää.

Tyyne leikataan näillä näkymin heti, kunhan tämä juoksu loppuu. Toisaalta sääli, se on ollut erinomainen, suorastaan esimerkillinen emo ja synnytyskin oli tosi helppo, mutta pitää olla realisti: ei minun eikä Leenan elämäntilanne tällä hetkellä anna myöten laajentaa kasvatusta liikaa. Tyyne on sopeutunut Leenalle siedettävästi, mutta ei kuitenkaan täysin, aikuisena kun se joutui kotia vaihtamaan. Kunhan Tyyne on toipunut leikkauksesta niin aloitan pikkuhiljaa etsiä sille lopullista lemmikkikotia, jossa se pääsisi olemaan oma itsensä. Tyynehän on luonteeltaan aivan superia: tosi leikkisä, reipas, kehrääväinen ja puskee niin että heittää melkein kuperkeikkaa - mutta se ei sopeudu isoon kissajoukkoon, ihanteellisin sille olisi koti, jossa sillä olisi kaverina 1-2 muuta kissaa.

M-pennut 8 viikkoa

Hyvinkäällä asustava sijoituspentueeni alkaa olla kunnon riiviöiässä, raportoi Leena. Ja laittoi muutamia kuvia. Yllä Marina, joka etsii yhä kotia.

Pentujen emo Tyyne-tilkkutäkki :-)

Pentueen pojat, lila pitkäkarva Maksim ja punavalkea lyhytkarva Miroslav. Molemmat etsivät rakastavaa kotia. Lähinnä lemmikiksi, mutta Maksimin kohdalla voin harkita myös jonkinlaista osaomistus- tai sijoitussopimusta, jos joku jaksaisi sitä pitää jonkin aikaa leikkaamattomana niin tyttöseuraa olisi varmasti luvassa... Kuvista puuttuu alustavasti varattu Milana.

Kotona kaikki on taas vaihteeksi ok. Lara voi erinomaisesti, ja sen mukana myös pennut. Koetan huomenna laittaa kuvia ainakin tänne ja picasaan. Viime päivät ovat olleet niin hektisiä etten ole ehtinyt kotisivuille tehdä kuin pieniä muutoksia, mutta jossain vaiheessa koetan jotain taas nillekin tehdä...

M-pentue 6 viikkoa

Leena lähetti tuoreita kuvia M-pennuista, jotka tänään täyttävät 6 viikkoa. Yllä riiviö-Milana, joka siis on näillä näkymin jäämässä Leenalle - onneksi olkoon vaan...

Hurmuripoika Maksim, lila itämainen pitkäkarva.

Miroslav, punavalkea itämainen lyhytkarva.

Marina, suklaakilpikonna bicolour itämainen lyhytkarva.

Milana (keskellä) esittelee valkoista masuaan.

Koko riiviölauma emonsa Tyynen kanssa.

Kotona koetan syöttää herkkuja Laralle, jotta sillä riittäisi maitoa. Saa nähdä, joudunko vielä turvautumaan lisäruokintaan.

M-pentue 1 viikko

Kävin eilen Hyvinkäällä katsomassa M-pentuja ja Tyyneä. Tyyne on tosi pirteä ja hyväkuntoinen emo, pennut ovat kasvaneet todella hyvin ja tasaisesti. Suklaakilpikonnavalkea tyttö pitää vielä silmiä kiinni, muilla on jo silmät auki. Ylempänä kuvassa koko poppoo.

Tässä ylempänä olevassa kuvassa poikapennut emonsa kanssa. Lila poika on varma pitkäkarva, punavalkea poika sen sijaan lähes satavarmasti variantti.

Tässä kuvassa yllä kaikki pennut. Tyttöjen karvanpituudesta on vähän vaikeampi sanoa kuin poikien. Epäilen valitettavasti hyvin vahvasti, että lilakilpikonna(täplikäs?) bicolour tyttö on variantti eli lyhytkarva... Suklaakilpikonnavalkoisesta en ole ihan varma. Tällä hetkellä veikkaisin, että variantti, mutta turkki toisaalta tuntuu hieman silkkisemmältä kuin siskolla, eli pientä toivoa vielä elätän, että ehkä se sittenkin saattaa vielä pitkäkarvaksi paljastua. Muutaman viikon päästä olen toivottavasti paljon viisaampi.

Vielä oli pakko laittaa yksi kuva tuosta isosta lila mönkeröstä kasan päällimmäisenä. Se on nähtävästi päättänyt kasvaa yhtä isoksi kollinjötkäleeksi kuin isänsä...

Tämä viimeinen kuva oli pakko laittaa ihan vaan siksi, että näkyy tuon lilakilpparin ihana väritys :-)

Kotona muuten Laralla on jo aikamoisen söpö masu! Laskettu aika on 1.1.

M-pentueesta ensimmäiset kuvat

Alle vuorokauden vanhat pennut, kaikki kuvat Leena & Jari:

Kaikki laikukkaat:

Lilakin päässyt kuvaan:

Toisella kilpparilla ja lilalla on väärä suunta...:

Tyynen ja Peten Skazki M-pentue syntyi

Tänään vihdoin ja viimein, 68. tiineyspäivänä Tyyne päätti päästää sekä minut että sijoituskotinsa piinasta. Viime päivät olin käytännössä leiriytynyt Hyvinkäällä, mitä nyt kävin välillä töissä ja sen ajan olin kuin tulisilla hiilillä, onneksi onnistuimme järjestämään Tyynelle "päivystävien kätilöiden" vahtivuorot...

Kun synnytys lopulta käynnistyi, se sujui melko helposti. Ensimmäinen pentu oli tiukimmassa kuten yleensä, loput tulivat helpommin. Yhteensä meni varsinaiseen synnytysvaiheeseen vain reilut kolme tuntia, mutta kyllä sitä odotettiinkin, jo sunnuntainahan Tyyne alkoi antaa ensimmäisiä merkkejä synnytyksestä, ja nyt siis eletään perjantaina.

Kuvia otti Leenan mies Jari, meikä-kätilö unohti kameran kotiin... no, saatte kyllä kuvia kunhan ehdimme. Kaikki pennut ovat itämaisia lyhyt- tai pitkäkarvoja.

ALUSTAVAT arviot väreistä ja sukupuolista: lilakilpikonna bicolour tyttö, paino 93 g, lila poika, 113 g, punainen bicolour poika, 105 g, ja viimeisenä syntyi suklaakilpikonna bicolour tyttö, 103 g. Peräti kolme valkolaikkua siis tällä kertaa, ja varsinkin lilakilpparivalkoisessa on valkoista tosi hyvin, muissakin näyttäisi olevan tarpeeksi. En uskalla vielä sanoa onko joku kuvioltaan ticked tabby tai täplikäs, yksivärisiltä näyttivät märkinä kaikki, mutta sehän voi hämätä.

Karvanpituuksistakaan en uskalla tässä vaiheessa vannoa. Punavalkea poika näytti äkkisilmäyksellä lyhytkarvaisimmalta, mutta mene tiedä. Muutaman viikon päästä vasta uskallan sanoa varmemmin vähän kaikesta. Nyt vain toivon, että kaikki alkaisi sujua hyvin!

Tyyne ja lumimyrsky

Kävin Hyvinkäällä Tyyneä katsomassa. Mukava reissu muuten, mutta pois en meinannut enää päästäkään, oli sellainen lumimyräkkä että junat lievästi sanoen takkuilivat. Kotimatkassa meni yli pari tuntia kaikkien kommellusten jälkeen.


Tyynen masu on laskeutunut ja kun masua tunnusteli, kävi melkoinen jytinä. Ihan päivänä minä hyvänsä nyt tapahtuu. Kuvia oli lähes mahdoton ottaa, kun rouva vaan halusi puskea tai istua sylissä. Ainoastaan yhden edes sinnepäin sain räpsäistyä.

Turok ja Tyyne

Turussa käyty kissanäyttelyssä, oli kyllä uuvuttava päivä. Tuntuu että en tainnut istua kuin lounastauolla, jouduin assistentiksi hieman hitaammanpuoleiselle kolmoskategorian tuomarille nimittäin.

Mukana oli vain ocicat-Dina, joka tällä kertaa sai sertin. Kivaa. Vanha rouva käyttäytyi todella mallikelpoisesti, siitä saattoi vain olla ylpeä.

Kiitoksia myös Katille, Pekalle ja Anille matkaseurasta. Junalla olisi ollut paljon tylsempää mennä.

Hyvinkäällä alkaa tapahtua nyt päivänä minä hyvänsä. Tyyne on selvästi pesänrakennuspuuhissa. Jännittävää. Huomenna menen katsomaan, ja YRITÄN tällä kertaa muistaa myös kameran mukaan.

Hei hei kulkuset

Vaikka joulu lähestyykin, niin Konsta ei valitettavasti saa pitää enää kulkusiaan. Eli tänään heilahtaa eläinlääkärin veitsi ja Konsta siirtyy konsulttikerhoon. Kahden viimeisen tytön vierailun jälkeen meno Konstan kotona alkoi mennä vähän turhan villiksi, tilanne vain paheni päivä päivältä, joten oli pakko antaa leikkauslupa. Nyt sitten toivotaan, että a) tilanne rauhoittuisi pian ja b) ainakin joku Konstan tyttöystävistä olisi tiine.

Kolme tyttöä kävi kylässä, mutta viimeisen, balineesitytön kanssa tuskin tapahtui yhtään mitään. Olen lähes satavarma että oma Larani on pieniin päin, sitä ennen käyneestä tytöstä (joka on myös balineesi) ei ole vielä mitään varmuutta, mutta nyt ei auta muu kuin toivoa parasta.

Tyyne on hyvinkin paksuna Leenan luona. H-hetken pitäisi koittaa ensi viikolla, yritän vihdoin taas mennä katsomaan tylleröä tällä viikolla, viime aikoina kun nuo työmatkat yms. ovat haitanneet kaikkea muuta elämää.

Työmatkojen keskeltä

Uusi vuosi, uudet kujeet. Tämä on pitänyt paikkaansa minun kohdallani, samaan syssyyn kun vuoden alussa vaihtui työpaikka ja löytyi se mies, joka nykyisin asustelee saman katon alla minun ja kissojen kanssa. Uusi työ on antoisaa, mutta työmatkoja on välillä turhankin paljon. En kyllä selviäisi kaikesta jos ei minulla olisi luottokissanhoitajia, Tero ja tarvittaessa Terhikin.

Se kadonnut työläppärikin löytyi vahingoittumattomana löytötavarasta, hypin kattoon onnesta kun sain tiedon asiasta.

Konstalla on nyt ollut kylässä kolmas morsian mutta valitettavasti joko juoksu ei ollut kunnollinen alun perinkään tai sitten se loppui kollin luona, mitään astumiseen viittaavaakaan ei ole ollut havaittavissa. Ekasta morsiosta, balineesikaunottaresta, ei ole vielä täyttä varmuutta, mutta uskallan jo tässä vaiheessa veikata, että oma Larani on lähes varmasti tiine. Uutta mouruamista ei ole alkanut, ja painokin on alkanut nousta.

Tyyneäkin pitäisi ehtiä katsomaan livenä taas ennen synnytystä...

Pentujen katselua ja muuta kivaa

Kävin eilen katsomassa Leena B:n pentuja Karjaalla. Aivan valloittavia, varsinkin tikettitytöt veivät sydämen! Pentujen isä on oma kasvattini, Skazki Isidor eli Leo. Aivan uskomattoman ihana leikkaamaton kolli: sen sai vääntää vaikka solmuun ja poika vaan kehräsi :-) Sitäpaitsi nätti poika vaikka itse kasvattajana sanonkin. Arvatkaa kuka unohti kameran kotiin...

Unohtaminen on muutenkin ollut päivän sana: aamulla en mennyt töihin vaan kurssille. Oli poikkeuksellisesti työläppäri mukana, ja niinpä minä sen unohdin junaan. Arvatkaa pääsikö pari kirosanaa ja sitten itku. Läppäriä nimittäin ei ole löytynyt vieläkään. No, työkone on sen verran hyvin suojattu, ettei kukaan pääse hevillä tiedostoihin käsiksi, mutta harmittaa silti.

Työmatkaputki odottaa, Tero on pian kissojen yksinhuoltaja taas. Varovaisen toiveikas olen Laran suhteen, se ei ainakaan vielä ole aloittanut uudestaan mouruta eli ehkä pentuja pukkaa.

Kissojen kanssa ei kyllä ikinä voi suunnitella liikaa: tarkoitushan oli astuttaa Tyyne jo keväällä, ja Lara aikaisintaan Turokin jälkeen. Ja tadaa - Tyyne-tyllerön laskettu aika on 25.11. tienoilla, ja jos tuo Lara-laa on tiine, niin pentuja odotellaan uudenvuoden tienoilla. Jotta näin. Ei tule olemaan kasvattajalla mitään vapaa-ajanvietto-ongelmia kevättalvella, sano.

URK takana

URK:n näyttely sunnuntaina Kirkkonummella on nyt käyty, ja olin kyllä illalla ihan poikki sen jälkeen. Kissoista mukana oli vain Dina, Lara ja Maija onneksi sillä aikaa tekivät rauhan kotona ja kotiin palatessani nukkuivat jo autuaina vierekkäin. Dinalla ei tällä kertaa mennyt putkeen, hävittiin sekä sertikilpailu että veteraaniluokka, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että vaikka Dina teki parhaansa keimaillakseen tuomareille, käyttäytyi niin mallikelpoisesti kuin vain parhaimmillaan osaa, niin kilpakumppanit olivat paremmassa turkissa. 9-vuotiaan ocicatin turkin kontrasti ei vaan enää ole entisensä.

Turokin näyttelyyn Turkuun 22.11. vielä Dinskun kanssa tulen, mutta sen jälkeen pidämme näyttelyissä pienen tuumaustauon taas. Keväällä sitten harkitaan taas.

Olin assistenttina, ja vaikka omistajat toivat kiitettävästi kissansa tuomarille enkä joutunut juoksemaan ympäri hallia niitä etsimässä, niin silti olin aika poikki paneelin jälkeen.

Kiitoksia Maaritille blogipalkinnosta myös!

Tyynellä on maailman söpöin pikku masu! Eli nyt uskon että ihan varmasti on pitkästä aikaa pentuja tulossa! Käykää katsomassa kuvat Jalecatsin blogista, Tyyne siis majailee sijoitettuna siellä.

Pentuja, pentuja!

Kävin tänään Hyvinkäällä katsomassa sijoitustyttöäni Tyyneä (Skazki Jelena, OSH h 03 24 var). Astutuksesta on kohta neljä viikkoa ja nisät loistavat kuin jouluvalot, ja painoa on myös tullut lisää. Eli tiineeltä tuo Tyyne-tyllerö vaikuttaa, jipii! Toivottavasti nyt kaikki menee hyvin, sekä minä että Leena, jonka luona Tyyne asustelee, odotamme pentuja todella innokkaasti. Isänkin uskaltaa varmaan jo tässä vaiheessa paljastaa, vaikka monet lienevät sen jo arvanneetkin: lila itämainen pitkäkarva, CH Jalecat's Beter Bang.

Molemmat vanhemmat ovat varsin kookkaita ja mukavaluonteisia itämaisia, toivottavasti tulee samanmoisia kissavauvoja. Väriskaala voi olla aika laaja: suklaa, lila, pojilla myös punainen ja creme, tytöillä myös suklaakilpikonna tai lilakilpikonna. Joko valkolaikuilla (bicolour) tai ilman, yksivärisenä tai tabbynä (ticked tabby tai täplikäs). Sekä itämaiset pitkäkarvat että lyhytkarvat (variantit) ovat mahdollisia, periaatteessa myös naamiopennut.

Konsta-kolliani kosittiin tänään! Lähipäivinä kylään tulee kilpikonnanaamio balineesi tyttö. Mutta siitä lisää myöhemmin, jos homma onnistuu.

Mukana myös muutama Leenan ottama kuva Tyynestä, minä kun unohdin kamerani kotiin.