Kuvaterveiset Marinalta ja punainen onkin tyttö

Sain Marinan kodilta aivan ihania kuvia! Älkää peljästykö, tyttö ei liiku normaalisti vapaana, vaan kesämökillä saaressa on nuo ulkoilukuvat otettu. Tuo väri on vaan niiiiin ihana, vaikka itse sanonkin. Sen suklaiset osat ovat hyvin tummia suklaakilpparille, tulee ihan Maijan sisko Belladonna mieleen. Toisaalta muistan hyvin, että kun Belladonnan viereen laittoi Maijan, jonka mustat osiot ovat aivan yönmustia, niin ei ollut epäilystäkään, etteikö Belladonna olisi ollut suklaakilppari bicolour, eli samanvärinen kuin Marina.

Muistin virkistykseksi Marina siis on viime talven M-pentueesta, Maksin, Milan ja Morriksen (Miroslav) sisko.

Sitten on vielä pakko hehkuttaa: Annalta tuli eilisiltana viestiä, kun hän oli päässyt katselemaan pentujen häntien alle paremmin. Punatabby pentu onkin TYTTÖ! Wohou! Aika unelmaa :-)
Katsotaan nyt rauhassa kuitenkin, kuinka pennut kehittyvät. Jos molemmat tyttöpennut pysyvät kasvatustasoisina, niin Anna pitää toisen, mutta toinen sitten etsii hyvää sijoituskotia.

Kollit, Iiris ja kohta toivottavasti pentuja Taimilla

Elämme jännittäviä aikoja. Taimilla (Chat de Nacre's Daryl Hannam) on tänään laskettu aika, ja kovasti se jo merkkejä antaa että varmaan jo huomenna on jotain uutta kerrottavaa viimeistään.

Taimin pennuthan syntyvät minun kasvattajanimelläni, mutta kannamme vastuun yhdessä sen kodin eli Annan kanssa, Annalla kun on jo kokemusta sijoituskotina toimimisesta ja oma kasvattajanimikin. Koska Taimi ja pennut sijaitsevat Annan luona Piikkiössä, niin minun roolini on toki virallisena kasvattajana olla päävastuussa, mutta Annan vastuulla on se päivittäinen hoito. Toisin sanoen, kyllä minultakin saa pennuista kysellä jahka ne nyt ensin saadaan maailmaan, mutta myöhemmin Annalta kyllä saa ajantasaisempaa tietoa pentujen luonteista ym. Toki yritän niitä käydä säännöllisesti katsomassa, mutta varmaan en pääse Piikkiöön niin usein kuin haluaisin. Jos itse saisin päättää, kävisin kerran viikossa, mutta käytännön järjestelyjen takia varmaan realistisempaa on parin kolmen viikon välein.

Mutta toivotaan nyt ensin, että kaikki tulevat elävinä ja terveinä maailmaan! Peukut ja varpaatkin pystyyn!

Hain Iiriksen eilisiltana Turusta. Otin lisää kuvia Maksista, koetan lähipäivinä siirtää ne koneelle, jos joukossa on jokin kelvollinen niin laitan tänne. Maksi on kyllä kehittynyt edukseen, sillä on aika hyvä ilme ja se lila turkki on vaan niin kaunis!

Sain muuten pari päivää sitten myös Marinasta, Maksin siskosta, uusia kuvia, laitan nekin lähipäivinä tänne :-)

Kotisivulleni muuten vihdoin päivitin tuoreet kuvat muistakin kolleistani, käykääpä katsomassa. Nyt on siellä edes kasvatuskissat kuvineen ja sukutauluineen suht hyvin ajan tasalla, ainahan sitä voisi parempia kuvia saada mutta nyt on edes siedettävät kaikista. Mutta uusiakin saa ottaa, mikä mainittakoon pienenä painostuksena paitsi itselleni myös sijoituskodeille ;-)

Iiristä taisi ottaa pannuun sulhasen luota lähtö, se huusi koko matkan Turusta Pasilaan. Se siitä rentouttavasta junamatkasta... hassua, sillä menomatkalla Turkuun se oli hiiren hiljaa.

Seuraavat kolme viikkoa nyt sitten odotellaan ensimmäisiä merkkejä, onko Iiris tiine. Jos on, niin laskettu aika on 5.11. eli loppiaisaattona.