Qamar edelleen kotia vailla

Otsikko kertoo kaiken, eli tällä hetkellä kasvateistani kotia etsii vain Qamar-poju. Se olisi nyt täysin luovutusvalmis, vielä vaan puuttuu oma syli. Sen sisko Querida (uudessa kodissa Suna) muutti lauantaina uuteen kotiinsa Punkaharjulle, minkä jälkeen Qamarista on tullut entistä "pahempi" sylikissa. Se on erittäin seurallinen, leikkisä, viihtyy sylissä ja olkapäällä. Se on erittäin aito itämainen, siksi en edelleenkään halua myydä sitä ainoaksi kissaksi, vaan uudessa kodissa pitäisi vähintään olla suunnitteilla kissakaverin ottaminen lähiaikoina.

Kävin eilen sitä sijoituskodissa katsomassa, tässä poseeraus "kuin kaksi marjaa", eli vasemmalla Iiris-emo, oikealla Qamar-poju.

Sunasta ei tullut otettua yhtään kuvaa luovutuksen yhteydessä, joten tässä vielä tällainen yhteisposeeraus veljen kanssa (otettu 19.5.).

Pari eilen otettua kuvaa Qamarista myös täällä: http://picasaweb.google.com/svalkiai/SkazkiQ#

Sitten muut uutiset: Taimi löysi uuden lemmikkikodin! Mutta niinhän se menee, että juuri sitä kysytään, mitä ei ole tarjolla, olen nyt saanut parikin soittoa, soittaja toivoo aikuista itämaista tai siamilaista. Jos sinulla on sellainen kotia vaille, niin minulta saa soittajan yhteystiedot.

Varaustilanteen ja muitakin muutoksia

Vähän reilussa viikossa on tapahtunut valtaisasti. Viime viikon loppupuoliskolla oli aikomus luovuttaa suklaatäplikäs pojuni Belgarion uuteen kotiin. Syystä tai toisesta poika oli tosi vaisu muutaman päivän, mitään selkeitä oireita sillä ei ollut suuntaan eikä toiseen, mutta siinä missä Poledra-sisko riehui sata lasissa, niin Belgarion lähinnä nukkui... Näytin sitä viime perjantaina lääkärillekin, joka tutki ja tutki eikä löytänyt pojasta mitään vikaa. Yhteistuumin tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että sitä ei kannattanut lauantaina luovuttaa, vaan katsoa muutama päivä tilanteen kehitystä. Asiasta pennun varaajien kanssa neuvoteltuani tulimme siihen tulokseen, että uuteen kotiin muuttikin Poledra-tyttö!

Toinen vaihtoehto olisi ollut odottaa Belgarionin piristymistä, mutta siinä vaiheessa kun ei ollut kristallipalloa niin en osannut yhtään sanoa, meneekö siinä kaksi päivää vai kaksi viikkoa... Poledra sen sijaan oli useita satoja grammoja veljeään isompi, ja pirteyden perikuva, ei ollut vaikeaa päättää kumpi lähtee ekana, kun uudella kodilla ei ollut pennun sukupuolella väliä, tärkeintä oli luonne ja se on molemmilla erinomainen!

Niinpä Poledra asustelee nyt sitten uudessa kodissa, on hyvää vauhtia kietomassa kaikki tassunsa alle, ja opettelee tuntemaan nimeä Pilkku.

Belgarion sitten tietenkin jo heti sunnuntaina alkoi osoittaa piristymisen merkkejä. Nyt se on jo täysin ennallaan, riehuu, syö kuin hevonen (aikoo selvästi ottaa sisaruksensa kiinni koossa) ja JUTTELEE äänellään, jota voisi kauniisti kuvata ilmeikkääksi, rumasti voisi joku kyllä sanoa että se imitoi ruostunutta saranaa...

Tässä alla nyt pojasta tuore kuva, parempaa en nyt saanut kun mitäs menin pikkuäijää häiritsemään kesken iltapesun...

Belgarion etsii siis ensisijaisesti rakastavaa lemmikkikotia! Mikään ei toisaalta ole este myöskään näyttelyiden kokeilemiselle, ja järkevästi perusteltuna voisin sallia sen käytön kasvatukseenkin, koska ei siinä mitään vikaakaan ole. Se näyttäisi olevan perimässä emonsa hyvää silmien väriä, sillä on kaunis profiili ja nätti vaalea suklaaväri.

Eilen kävin katsomassa myös 11-viikkoisia Q-pentuja. Suna (Querida) on edelleen sievä! Qamar on puolestaan valtaisan kokoinen ikäisekseen (1700 grammaa ja risat), ja edelleenkin erittäin vilkas, sisko on aavistuksen rauhallisempi. Qamaria on kyselty lemmikkikotiin Jyväskylään, luultavimmin se sinne myös lähtee. Varaustilannetta päivitän sivuilleni sitten kun varausmaksu on maksettu. Pentujen yhteisposeeraus alla.

Ja vielä Suna-kaunotar:

Lisääkin kuvia on, mutta myöhäisestä ajankohdasta johtuen en nyt jaksa niitä siirtää mihinkään, tarkoitus on lähipäivinä kyllä!

Muitakin muutoksia kuin varaustilanteessa on tapahtunut: Lara siirtyi viime perjantaina konsultiksi eli se steriloitiin. Hieman jäi kaivelemaan että se jäi yhtä sertiä vaille tittelistä IC, mutta kokeillaan kastraattiluokkia sitten kun karvat mahaan ovat kasvaneet takaisin. Lara on ollut kertakaikkiaan erinomainen kasvatusnaaras, se on synnyttänyt erittäin helposti ja sillä on riittänyt sekä hyvin maitoa että loistavaa huolenpitoa pennuilleen, eli varsin haikeaa oli se leikkauttaa, mutta monestakin syystä, joista suurin on oma elämäntilanne, se oli fiksuinta leikkauttaa nyt. Ei minun kasvatukseni tähän lopu, jäähän minulle kaksi sijoitustyttöä Olga ja Polgara (ähym, arvatkaa kenen pitäisi ehtiä päivittää kotisivut lähiaikoina), ja ehkä Iiriskin (Skazki Ninel, Q-pentujen emo) tekee vielä toisen pentueen minun nimissäni.

Sellainenkin tilanteen muutos on tässä nyt tapahtunut, että lupasin Annalle mainostaa Taimia täälläkin uutta kotia etsivänä. Taimi (Chat de Nacre's Daryl Hannam), joka on O-pentueeni emo, on siirtynyt sijoituskotinsa eli Annan omistukseen. Olimme pitkään Annan kanssa kahden vaiheilla, teettääkö sille toiset pennut vai mitä tehdä, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että viisainta olisi etsiä sille uusi "eläkepäivien" koti (jos 2-vuotiaasta kissasta voi noin edes puhua). Taimi ei enää tule toimeen isossa laumassa, itse veikkaan että se sai pentueestaan sen verran lisää itsevarmuutta että se on alkanut isotella - mikä stressaa koko Annan sakkia, eikä vähiten Taimin omaa tytärtä Olgaa, jonka Taimi on ottanut silmätikukseen. Sinänsä ihan luonnollinen reaktio kissalta - mutta ihmisen ja koko kissaporukan kannalta vähän hankala...

Lisätietoja ja kuvia Taimista (vanhoja kuvia löytyy tästä blogistakin!) saa joko minulta tai Annalta Akoyan-kissalasta.

Paljon kuvia kaikista pentueista ja lisää tulossa

Ohessa ensimmäinen kuva Iiriksestä ja kolmesta pennusta. Kävin tänään katsomassa niitä, Iiris on jo tosi pirteä, ja kaksi pennuista, suklaa(täplikäs?)valkea poika, ja suklaatiketti (?) tyttö kasvavat vallan mainiosti. Kolmas pentu, suklaatiketti (?) poika aiheuttaa huolta. Se ei ole nyt pariin päivään kasvanut. Se käytettiin eilen lääkärissä mutta eihän noin pienelle voi tehdä muuta kuin nesteyttää ja määrätä antibioottia ja lisäruokintaa. Toivon parasta ja samalla pelkään pahinta. Mukanani oli huippukuvaaja Jani, joten lähiaikoina lienee tulossa huomattavasti parempia otoksia 6-päiväisistä pennuista ja emosta.

Eilen kävin pikaisesti Piikkiössä, Oneida oli luovutusvalmis eli kävin sen luovuttamassa uuteen, omaan kotiin. Alla olevassa kuvassa poseeraa Olga-sisko, tuleva kasvatusnaaraani, jos kaikki menee hyvin.

Pentueen paras on edelleen Oskar-poika, alla kuvassa Taimi-emonsa kanssa. Siitä on nyt viikonloppuna tullut pari kyselyä, mutta vielä mitään aivan varmaa ei ole, joten otan yhä lisäkyselyjäkin vastaan.

Sitten nämä meidän kotituholaiset, eli huomenna 5 viikkoa täyttävät P-pennut. Vauhti kasvaa päivä päivältä, järki valitettavasti ei juurikaan. Pientä edistystä on havaittavissa, eli melkein kuin vahingossa osa onnistuu jo välillä pissimään hiekkalaatikkoon eikä sen viereen, ja pari pennuista suostuu jo vähäsen maistelemaan muutakin kuin emon maitoa, tai hiekkalaatikosta hiekkaa (joka on ja pysyy paakkuntumattomana merkkinä kunnes sen syöminen loppuu).

Tässä ylemmässä kuvassa tummempi tytöistä, Roosa.

Tummempaa poikaa, Tomppaa, on lähes MAHDOTON kuvata, niin vilkas se on! Ohessa esimerkki. Se on lauman johtaja, se tekee kaiken ekana ja muut matkivat. Jani muuten oli sitä mieltä, että se on ehkä sittenkin tumma suklaa, ei ruskea. Samaa olen minäkin koko ajan aprikoinut. Vedän varmaan pitkää tikkua, että miten sen rekisteröin - ja ehkä teetän geenitestin varsinkin jos se menee kasvatukseen.

Sitten vaaleampi pojista, Vallu. Kitisee kuin vinkulelu yhä edelleen, jos asiat eivät mene sen mielen mukaan.

Yhteiskuva. Ollaan me vielä aika pieniä - mutta huomatkaa taustalla Tomppa, joka olisi jo kovaa vauhtia menossa olohuoneen puolelle jos en minä olisi napannut sitä kouraani.

Ja viimeisenä vaaleampi tytöistä, Netta. Se on sävyltään vaaleampi suklaakilppari kuin siskonsa, mutta toisaalta siinä on toistaiseksi ainakin vähemmän punaista näkyvissä. Muista pennuista on alustavia kyselyitä, mutta ainakin toinen tytöistä on vapaa. Jos Roosa pysyy virheettömänä, niin se menee näillä näkymin sijoitukseen, mutta onneksi on toinenkin tyttö, eli plan B on olemassa, jos Roosalle jokin tyrä tms. kasvatuksen estävä vika vielä paukahtaisi.

O-pennut 8 viikkoa ja kuvia viimein

No niin, nyt siis lauantaisen reissun kuvasatoa, tässä muutamia minun suosikkejani. Kuvia on lisääkin, koetan tänään tai huomenna päivittää kotisivut ja linkittää ainakin sinne lisää kuvia, jos en saa aikaan kuvia laittaa itse sivuillekin.

Olga ja Oskar. Olga-kilppari on ainoa varmasti varattu.

Rudolf-setä hoitaa Oskaria, sylinä minä. Joo mie olen aika isokätinen naiseksi mutta on nuo pennut silti aika pieniä vielä!

Taimi-emon poseeraus - se malttoi sentään hetken olla paikoillaankin minkä mouruamiselta ehti. Sillä on uskomattoman kaunis profiili ja pitkä pää, mutta voi tuota karmeaa silmien väriä - no, kukaan ei ole täydellinen. Täytyy vaan toivoa, että edes jommallakummalla sen tyttäristä olisi aikuisena vähän parempi silmien väri.

Hihii, myös Olga on haamukuvioltaan klassinen tabby, tässä kuvassa todistusaineistoa!

Miten niin Oskar erottuu jo hieman kollin näköisenä joukosta?

Sokerina pohjalla ainoa varmasti varaamaton eli punainen klassinen tabby Oneida. Se on niin tättähäärä että edes Jani ei saanut siitä kuvaa, jossa näkyisivät sen parhaat puolet, mutta söpöys näkyy tästäkin kuvasta. Se etsii edelleen luotettavaa ja yhteistyökykyistä sijoituskotia.

Kaikki kuvat on siis ottanut Jan Nyström.

Dora ja Piikkiössä käyty

Sain pitkästä aikaa kuvaterveisiä Doralta (Skazki Nimfadora, OSH b 03 24 var), joka on siis Nexun, Iiriksen, Noelin, Natanin ja Nadirin sisko N-pentueestani. Dorasta on tullut elegantti neitonen, tässä mukana vähän todistusaineistoa. Hauska rimpula, jotain samaa kuin Nexussa ja Iiriksessä ja kuitenkin niin erilainen :)

Tänään kävin Ninan kanssa Piikkiössä Annan luona. Vierailulla olivat myös burmakasvattaja Katriina ja pitkän linjan bajavalainen, loistokuvaaja Jani - lähipäivinä saanen parhaita paloja julkaistavaksi, tuskin maltan odottaa. Itse en sitten viitsinyt edes kuvia ottaa, sorry vaan, mutta ne olisivat kuitenkin kalvenneet niin paljon Janin kuvien rinnalla - mutta uskokaa pois, hyvää todella kannattaa odottaa, vaikka sitten muutama päivä kauemmin! Oli kyllä muutenkin mukava reissu, kyllä tuollaiset kissaihmisten kokoontumisajot ovat aina tosi antoisia!

Taimilla oli kiiiiima. Ja se on jatkunut jo melkein 2 viikkoa. Pentuparat olivat vähän pyörällä päästään kun emo ei ole niitä malttanut hoitaa, mutta pieniä laantumisen merkkejä juoksu jo osoitti, onneksi. Siamilainen Oskar oli edelleen lupaavin minusta. Punainen Oneida on myös nätti, mutta emon kiima on saanut siitä vähän säpsyn, uskoisin luonteen taas korjaantuvan kunhan Taimi palautuu "normaaliksi". Kilppari-Olga oli melkoinen tättähäärä, hirmuinen meno päällä. Hauskan värinen tilkkutäkki, ja vähän huvittavan näköinen tässä vaiheessa, silmät jenkkiesivanhemmilta perityt lautaset ;) Mutta sekin voi vielä kehittyä vaikka mihin suuntaan.

Varaustilanne voi yhä elää, mutta tällä hetkellä varmasti etsii kotia vain Oneida, mieluiten sijoitussopimuksella.

Oskar

Oli ihan pakko laittaa tänne nämä tuoreet kuvat Oskarista, kun se on niin ihana! Terveisiä vaan erityisesti Lendille ;-)

Taimi-mamma hoitaa :)

Aika kiva sivuprofiili :)

Hieman uninen poseeraus. Korvat nyt aina saisivat olla vielä isommat ja alempana, mutta ei ollenkaan pöhkömmän näköinen poju!

Eka kuva O-pentueesta

Eli tuollaisia mötkäleitä siellä... ihan pikkupentuja ei ole minusta järkevää rääkätä liikaa turhilla "muotokuvilla", mutta kuvataan sitten enemmän kunhan kasvavat. Punainen poju on aika pieni, mutta toivotaan että kaikista kolmesta tulee eläjiä.

Skazki O-pentue syntynyt

Taimi piti minua ja Annaa hermoraunioina koko eilisen päivän. Puoliltapäivin nimittäin tuli limatulppa tms. ja sen jälkeen EI MITÄÄN tuntikausiin. Taimi alkoi sitten synnyttää vasta aamuyöllä, sitten kun synnytys todenteolla käynnistyi niin kaikki sujui tosi nopeasti.

Pentuja syntyi neljä, mutta valitettavasti viimeisenä syntynyt oli vammainen, vatsanpeitteet puuttuivat eli suolet pursusivat, ei mitään mukavaa :-( Noitahan silloin tällöin syntyy, mutta itselleni tämä oli ensimmäinen tapaus (ja kyseessä on siis jo 15. kasvattajanimelläni syntynyt pentue). Valitettavasti mitään muuta ei tuollaisessa tapauksessa voinut tehdä kuin päästää pikkuisen pois tuskistaan :-(

Mutta kolme on siis normaalin oloista pentua, nyt vaan toivotaan että kaikki alkaa sujua hyvin! Taimi oli ensikertalaisena aluksi ihan pihalla, mitä pitää tehdä, mutta on nyt alkanut rauhoittua.

Syntyi kaksi itämaista, kilpikonna tyttö, OSH f, sen rekkarinimeksi tullee Skazki Olga. Se jää Annalle joko itselle tai sijoitukseen, jos se pysyy kasvatustasoisena.

Toinen itämaisista on poika, ja se on PUNAINEN KLASSINEN TABBY, OSH d 22 :-D Jos siihen ei tule mitään vikoja, niin etsin sille luotettavaa ja pitkäpinnaista sijoituskotia, joka yrittäisi pitää mahdollisimman pitkään leikkaamattomana. Alustavasti kaavailen sille nimeksi Skazki Oliver.

Kolmas pentu on siamilainen, ja myös poika. Naamioväri selvinnee tässä pikku hiljaa. Siitä tullee Skazki Oskar. Jos kaksi muuta pysyvät kasvatustasoisina, niin se myydään lemmikiksi. Jos muihin tulee jotain vikoja, niin sitten pitää harkita simskun jättämistä kasvatukseen.

Olen ihan täpinöissäni :-) Kuvia ilmestyy jahka Anna ehtii ottaa, nyt tärkeintä on seurata, että Taimi alkaa hoitaa vauvojaan ja että pennut alkavat kasvaa normaalisti. Sukutaulu löytyy jo nyt Annan sivuilta, paiskaan sen myös omille sivuilleni tässä lähipäivinä.

Lara meillä kotona aloittelee juoksua eli availee ääntään. Luultavasti tästä juoksusta en sitä vielä astuta, mutta seuraavasta varmaankin kyllä.

Kollit, Iiris ja kohta toivottavasti pentuja Taimilla

Elämme jännittäviä aikoja. Taimilla (Chat de Nacre's Daryl Hannam) on tänään laskettu aika, ja kovasti se jo merkkejä antaa että varmaan jo huomenna on jotain uutta kerrottavaa viimeistään.

Taimin pennuthan syntyvät minun kasvattajanimelläni, mutta kannamme vastuun yhdessä sen kodin eli Annan kanssa, Annalla kun on jo kokemusta sijoituskotina toimimisesta ja oma kasvattajanimikin. Koska Taimi ja pennut sijaitsevat Annan luona Piikkiössä, niin minun roolini on toki virallisena kasvattajana olla päävastuussa, mutta Annan vastuulla on se päivittäinen hoito. Toisin sanoen, kyllä minultakin saa pennuista kysellä jahka ne nyt ensin saadaan maailmaan, mutta myöhemmin Annalta kyllä saa ajantasaisempaa tietoa pentujen luonteista ym. Toki yritän niitä käydä säännöllisesti katsomassa, mutta varmaan en pääse Piikkiöön niin usein kuin haluaisin. Jos itse saisin päättää, kävisin kerran viikossa, mutta käytännön järjestelyjen takia varmaan realistisempaa on parin kolmen viikon välein.

Mutta toivotaan nyt ensin, että kaikki tulevat elävinä ja terveinä maailmaan! Peukut ja varpaatkin pystyyn!

Hain Iiriksen eilisiltana Turusta. Otin lisää kuvia Maksista, koetan lähipäivinä siirtää ne koneelle, jos joukossa on jokin kelvollinen niin laitan tänne. Maksi on kyllä kehittynyt edukseen, sillä on aika hyvä ilme ja se lila turkki on vaan niin kaunis!

Sain muuten pari päivää sitten myös Marinasta, Maksin siskosta, uusia kuvia, laitan nekin lähipäivinä tänne :-)

Kotisivulleni muuten vihdoin päivitin tuoreet kuvat muistakin kolleistani, käykääpä katsomassa. Nyt on siellä edes kasvatuskissat kuvineen ja sukutauluineen suht hyvin ajan tasalla, ainahan sitä voisi parempia kuvia saada mutta nyt on edes siedettävät kaikista. Mutta uusiakin saa ottaa, mikä mainittakoon pienenä painostuksena paitsi itselleni myös sijoituskodeille ;-)

Iiristä taisi ottaa pannuun sulhasen luota lähtö, se huusi koko matkan Turusta Pasilaan. Se siitä rentouttavasta junamatkasta... hassua, sillä menomatkalla Turkuun se oli hiiren hiljaa.

Seuraavat kolme viikkoa nyt sitten odotellaan ensimmäisiä merkkejä, onko Iiris tiine. Jos on, niin laskettu aika on 5.11. eli loppiaisaattona.

Iiris astutettu

Ensin kehno, mutta tuore kuva Maksista. Siitä on tullut muuten ihan komea, mutta silmien värissä on toivomisen varaa. Onneksi Iiriksellä on hyvänväriset silmät, eli jos pentuja tulee niin täytyy toivoa etteivät kaikki saisi isänsä silmienväriä.

Olipahan viikonloppu... hartiat ja yläselkä ihan jumissa, varmaan osittain kaikesta junassa istumisesta... eli vaikka toisaalta harmi etten tänään päässyt Piikkiöön Taimia katsomaan, niin toisaalta hyvä että tämä päivä meni ihan kotosalla.

Perjantai-iltana siis vein Iiriksen Turkuun Maksin luo. Iiris oli heti juonessa mukana, alkoi tutkia reippaasti paikkoja ja sanoi "kurr" kollille. Maksi sen sijaan kauhistui: "apua, vieras kissa reviirillä", ja sähisi ja murisi tytölle. On vaan nuo nuoret kollipojat välillä niin ihastuttavan pöljiä että! Maksihan on jo 11 kk, ja on viime viikkoina alkanut öisin laulella yms. eli sukukypsä pitäisi olla jo, ja yleensä kollini ovat kyllä jo 8 kk:n iässä saaneet tyttöjä tiineeksi. Maksi sen sijaan ei aluksi tuntunut tajuavan homman nimeä sitten millään. Se vaan pyrki pois samasta huoneesta tytön kanssa, eikä halunnut olla sen kanssa tekemisissä ollenkaan. Koska kuitenkaan ruumiita ei näyttänyt olevan tulossa, hyppäsin junaan ja yöksi kotiin.

Lauantaiaamuna sitten Kissaliiton syysliittokokoukseen Tampereelle. Edustin BaJaVaa, eli minulla olisi periaatteessa ollut puheoikeus omaa rotua koskevassa asiassa. BaJaVahan teki Siam-Orient ry:n tuella sääntömuutosehdotuksen tämän kokouksen käsiteltäväksi. No, minä olin vähän epäonninen edustaja: oli ennalta sovittua iltamenoa, jonne olin luvannut mennä jo ennen kuin minut valittiin edustamaan BaJaVaa - ja kävi juuri niin kuin pelkäsin: minun piti lähteä pois Tampereelta ennen kuin sitä meidän asiaa ehdittiin pitkän asialistan loppupäässä käsitellä... Onneksi kuitenkin ehdotus meni läpi! Eli uusi sanamuoto astuu voimaan 1.1.2010:

2.6.7
SRK KATEGORIA 4 KASVATUSSÄÄNNÖT:
vanha muoto: Kahden varianttikissan lyhytkarvaisen jälkeläisen saa yhdistää vain pitkäkarvaisen kanssa.
1.1.2010 alkaen uusi muoto: Varianttikissan saa risteyttää vain itämaisen pitkäkarvan / balineesin / seychellien pitkäkarvan kanssa, tai varianttikissalla, joka sukutaulunsa tai DNA-testituloksen perusteella kantaa pitkäkarvageeniä.

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa - no, helpottaa pitkäkarvakasvatusta, jossa varsinkin pitkäkarvakolleista on lähes aina pulaa. Jos joku ei ymmärrä, mistä on kyse, niin voin joskus pyynnöstä vääntää rautalangasta :-)

Mitä tulee Maksiin ja Iirikseen, vihdoin tänään aamuyöllä alkoi tapahtua! Maksin koti oivalsi kokeilla, että mitä tapahtuu, jos kissat päästetäänkin tutkimaan koko kämppää - ja kas, Maksi oivalsi mitä siltä vaaditaan! Sitä vaan ahdisti olla "pienessä" tilassa - kasvattajan on nyt vaan pakko huomauttaa että YLEENSÄ kollit astuvat paremmin ollessaan vain yhdessä huoneessa naaraan kanssa, mutta Maksi on kai se poikkeus, joka vahvistaa säännön. Ja sitäpaitsi ei se tila edes ollut mikään kamalan pieni...

Koska vasta tänä aamuna ensimmäiset todistetut astumiset tapahtuivat, ja yön riekuttuaan kissat nukkuivat päivän, niin päätin hakea sittenkin Iiriksen kotiin vasta huomenna. Eipä kai yhdestä lisävuorokaudesta tässä tapauksessa voi haittaakaan olla.

Nyt vaan sitten en ehtinyt nähdä Taimia ennen pentuetta... no, toivottavasti kaikki menee hyvin. Näen painajaisia 7 punaisesta pojasta ja toivon olevani väärässä :-)

Sinkoilua edes takas - sunnuntaina kyyti Turkuun?

Huaah. Miksi kaikki asiat tapahtuvat aina päällekkäin? Tänään siis vien Iiriksen Turkuun, muuten sinne voisi jäädä pyörimäänkin vaikka yöksi, mutta kun jo lupasin mennä lauantaiaamuna Tampereelle BaJaVan edustajana liittokokoukseen. Siellähän sitten minulla on puheoikeus omaa rotua koskevissa asioissa, mutta ei äänioikeutta.

Eli sinkoilua edestakaisin ja junamatkailua on siis perjantai-ilta ja lauantaikin.

Sunnuntaina ajattelin kyllä sitten kaikessa rauhassa hakea Iiriksen takaisin, kävi Maksin kanssa miten kävi. Saisin auton lainaan mutta hirvittää lähteä yksin - haluaisiko kukaan lähteä seuraksi? Käytäisiin samalla myös Taimia katsomassa Piikkiössä, Taimin pennut syntyvät nyt päivänä minä hyvänsä, itse veikkaan kyllä vasta ensi viikkoa, virallinen laskettu aika (66 vrk) on tiistaina.

Morriksen kulkusten lähtölaskenta

Niin se aika rientää - eli Tyynen ja Peten suloiset pikku vauvelit ovat järkyttävän kokoisia kollinrötkäleitä :-) Ikää siis vähän reilut 10 kk. Turusta ei ole kuulunut mitään kummempia, eli olettaisin Maksin käytöksen olevan vielä siedettävää. Toisin kuin Morriksen (Skazki Miroslav, punainen ticked tabby bicolour) - Morris pääsee eläinlääkärin pöydälle maanantaina, kastraatioaika on siis varattu, jollei nyt viikonloppuna ilmaannu jostain sille tyttöystävää (eli jos joku on kiinnostunut käyttämään komeaa varianttipoikaa kasvatukseen, niin nyt on kirjaimellisesti viimeiset hetket kertoa se minulle, leikkausta voidaan HIEMAN lykätä tarvittaessa).

Morris siis lauleskelee karmivia aarioita kaikki illat ja aamut, on erittäin levoton eikä malta edes leikkiä kaverinsa Noelin kanssa muuta kuin... no joo, arvannette, että Morriksen mielikuvituksessa Noel on se kaivattu tyttöystävä, mikä taas ei Noelista ole ollenkaan humoristista.

Näin Morriksen pari viikkoa sitten Pirokin näyttelyssä, se oli ISO ja komea, edelleen ehkäpä pentueen hienoin. Toisaalta ymmärrän jos ei kyselyjä tule, onhan se kuitenkin "vain" variantti ja tällä hetkellä on pitkästä aikaa edes muutama pitkäkarva- ja balineesikolli BaJaVan kollilistalla.

Kiitoksia muuten kannustavista kommenteista edelliseen kirjoitukseeni. Toivotaan nyt kuitenkin Taimille kohtuullisen kokoista pentuetta, ja kohtuullisella tarkoitan siis vähän vähempää kuin 8... Taimin isoäiti tosin on Maija, jonka hallussa on kissalani tämänhetkinen ennätys, legendaariset "Seitsemän veljestä" eli Skazki G-pentue, josta Taimin isukki Gerasim jatkoi ainoana sukua. Eli kaikki on mahdollista, vaikken uutta ennätystä tosissani toivokaan!

Pikaisesti kuulumisia

Mitähän tänne kuuluu... syksyä ainakin! Ei voi mitään, syksy on bloginpitäjän inhokkivuodenaika. Olen aina ihmetellyt ja salaa kai vähän ihaillutkin niitä ihmisiä, jotka ovat syksyfaneja. Minua syksy lähinnä masentaa, varsinkin tämä pääkaupunkiseudun loputon pimeys.

Onneksi on jotain mitä odottaa (paitsi ensimmäistä syyslomaa sitten kaukaisten kouluaikojen), eli Taimi on hyvinkin tukevasti tiine! Sen emännän Annan kanssa odotamme marraskuun alkua ja pentujen maailmaan saapumista toisaalta innolla, toisaalta lievällä kauhulla. Se kun näyttää jo nyt niin paksulta että luultavasti on ISO pentue tulossa.

Laran ja Iiriksen pentuasiat eivät ole vielä edistyneet. Laran suhteen odotan Siegfriedin suomalaisia papereita ja pojan aikuistumista, hyvin pentumainen se oli vielä Pirokin näyttelyssä reilu viikko sitten. Eli juu, jos kaikki menee niin kuin toivon, niin Lara tekisi Siegfriedin kanssa kissalani ensimmäisen täyspitkäkarvapentueen. Iiris ei ole ekan juoksunsa jälkeen vielä aloittanut uutta, mikä on toisaalta ihan hyväkin, kyllä se joutaakin vielä kasvaa hetkisen. Sillekin on kollia kysytty alustavasti ainakin. Toisaalta on mahdoton pentukuume jo, toisaalta yritän pistää itselleni jäitä hattuun: kolme pentuetta aivan yhtä aikaa ei ole tavoitteeni, kahdessakin on ihan tarpeeksi tekemistä.

Työt ja työmatkat ovat viime aikoina haitanneet harrastustoimintaa: kissat toki saavat perushoitonsa ja ne pitävät itse huolen myös siitä, että päivän seurustelutuokio täyttyy - Maija esimerkiksi tulee huutamaan suoraan tähän tietsikan näytön viereen, jos se kokee itsensä laiminlyödyksi... Mutta kuvia en ole ehtinyt ottaa, ja kotisivut eivät ole edistyneet. Silloin harvoin kun olisi aikaa, ei ole energiaa - lue mitä kirjoitin alkuun syksystä ;)

Viikonlopuksi kyllä aion ryhdistäytyä - on pakko: lauantaina olemme Kirkkonummella kissanäyttelyssä. Mukana Iiris, Lara, Dina ja ensiesiintymisensä näyttelyssä suorittaa myös uusi sijoituspoikani Martti eli Cannonball Golden Dream. Seuraavaksi pitäisi alkaa setviä kyytiä itselleni, Dinalle ja Laralle...

Pentuja odotettavissa ja kollien kuulumiset

Kaikki merkit viittaavat siihen, että kasvattajanimelläni on tulossa uusi pentue marraskuun alussa. Pentue syntyy tiiviissä yhteistyössä Annan (Akoyan-kissala) kanssa, eli ne syntyvät Annan luona Piikkiössä Turun seudulla. Vanhemmat ovat siis Taimi ja Riksi, virallisemmin Chat de Nacre's Daryl Hannam ja Yrttitarhan Etruskisahrami. Kaikki tulevat pennut ovat variantteja eli siis pitkäkarvageeniä kantavia lyhytkarvoja. Sekä itämaiset että siamilaiset ovat mahdollisia, kaikissa sateenkaaren väreissä. Luultavimmin joukkio on kuitenkin aika puna- ja kilpparivoittoista, kun emo on suklaakilpikonna ja isä punainen. Toivottavasti kaikki menee hyvin, lupaavalta näyttää tässä vaiheessa.

Päivitin muuten tuossa alkuviikosta taas vähäsen urosten sivua kotisivuillani. Eli nyt on jokaisesta edes kuva... Sukutauluja vielä vähän uupuu, koetan ainakin Siegfriedin taulun saada lähiaikoina sivuille. Maksim ja Siegfried on nyt testattu, molemmilla on FIV ja FeLV-testien tulos negatiivinen niin kuin pitääkin, Maksin sienitesti myös ok eli negatiivinen, Siegfriedin sienitestitulosta vielä odottelen. Mutta Maksi siis olisi valmis vaikka heti yrittämään tositoimia, Siegfriedkin luultavasti muutaman viikon sisällä, jahka sienitestin tulos saapuu, ja saadaan suomalaiset rekisteripaperit kuntoon.

Maksista on nyt tullut sen verran kyselyitä, että nyt alkaa olla viimeiset hetket ilmoittautua kiinnostuneeksi, kohta vihellän pelin poikki. Siegfriediä ei ole vielä kauheasti kyselty, mikä on toisaalta ihan ymmärrettävää, eihän kukaan ota sikaa säkissä eli pitää nyt oikeasti saada se sukutaulu lähiaikoina sivuille...

Lelun metsästystä ja vuositarkastusta

Tällä kertaa lelua ei metsästänyt yksikään kissa, vaan emäntä. Maijan lempparileluja ovat Ikeasta saatavat, kissanmintun tuoksuiset isohkot pehmolelut. Saa vastaavia myös muualta, mutta Ikeassa ne ovat edullisia, Maijalla kun ei sellainen lelu kauaa vanhene: sitä kun paitsi kanniskellaan suussa, kieritetään kissanmuonassa ja hukutetaan juomakuppiin, niin silmän välttäessä siitä myös revitään paloja - ja koska en halua kissalleni suolitukosta niin revitty lelu päätyy varsin nopeasti roskiin.

Käytiin sitten eilen Ikeassa kun oli auto käytössä, mutta vedettiin vesiperä. Juuri kyseiset lelut olivat tilapäisesti loppu. Pitää ostaa kalliimpia korvikkeita tilalle. Jos ei Maijalla nimittäin ole mieluisia leluja, se on maanvaiva...

Torstaina käytiin isolla porukalla eläinlääkärissä. Ei voinut kuin itsekin naureskella, miten erilaisia kissani ovat. Ensin rokotettiin Maija. Sehän on kotona varsinainen touho, hyvin vilkas ja reipas. Eläinlääkärin pöydällä sen sijaan makasi litteänä kuin lettu Maija, joka yritti olla niin kuin ei olisikaan. Ainakin sitä oli helppo tutkia! Seuraavaksi Dina, joka tepasteli pöydällä pirteänä ja itsevarmana kuin kissanäyttelyssä ikään - ja kumpikaan ei edes ehtinyt tajuta, kun rokotukset pistettiin. Hyvässä kunnossa olivat molemmat kastraattitytöt. Molemmilla on aavistus hammaskiven alkua, mutta tilanne on vielä täysin hallinnassa, toki sitä pitää seurata, mutta poistaminen olisi tässä vaiheessa vielä hätävarjelun liioittelua.

Seuraavaksi sitten ankeriaat - ei kun leikkaamattomat tyttöni Lara ja Iiris. Laralla varsinkin oli tuhat jalkaa, ihan kuin saippuanpalasta olisi pidellyt. Kolme ihmistä tarvittiin, että saatiin siitä verinäyte siitostestejä varten. Iiris on tullut emoonsa, se oli lähes yhtä liukas, siitä otettiin samat testit. Iiris rauhoittui siinä vaiheessa, kun sitä harjattiin sienitestiä varten - Lara oli sitä mieltä, että harjaaminenkin oli ihan tylsää..

Jotta sellainen käynti! Muuten ei täällä kummempia. Vielä pari viikkoa pitää odotella, ennen kuin uskallamme veikata, onko Taimi tiine. Iiris ei vielä (koputtaa puuta) ole aloittanut juoksua, kolli sille on jo katsottuna, mutta toivon ettei se nyt ihan heti huomenna aloittaisikaan, se on vasta 8 kk, se saisi nyt ainakin vielä pari kuukautta kasvaa. Lara on edelleen pillereillä. En voi suositella niiden käyttöä pitemmän päälle, mutta itse olen vähän pakkoraossa, pitää nyt katsoa ensin muiden suunnitelmien eteneminen, ennen kuin uskallan tosissani alkaa suunnitella Laralle toista pentuetta

Pentuja toivottavasti tulossa mutta vähän myös huolta

Taimi on nyt sitten astutettu! Sulhasenkin nimen voinee jo mainita, eli kyseessä on CH Yrttitarhan Etruskisahrami, kutsumanimeltä Riksi, punainen (punatäplikäs) itämainen lyhytkarvakolli. Kaikki mahdolliset pennut ovat siis lyhytkarvaisia, joko itämaisia tai siamilaisia (variantteja). Luultavimmin yksivärisiä (Riksi lienee geneettisesti yksivärinen), todennäköisimmät (haamu)kuviot ovat täplikäs ja lempparini klassinen tabby. Mutta saa nyt nähdä, onko Taimi edes tiine, ainakin pariskunta on kovasti yrittänyt!
Jos hyvin käy, niin pentuja on odotettavissa marraskuun alkupäivinä.

Tämä on ollut ehdottomasti viikonlopun paras uutinen. Maanantaitani on varjostanut se, että sain tiedon Tampereelta: Dimi, suklaatäplikäs itämainen pitkäkarva Skazki Dmitri, kastraattipoika D-pentueestani on sairastunut. Vielä ei ole tarkkaa tietoa mikä sitä vaivaa, toivon parasta enkä uskalla edes ajatella muuta.

Vastapainoksi yksi kuva meiltä tänä aamuna. Mitä tekevät kissat, kun emäntä häipyy töihin? Ahtautuvat kaikki samaan pesään saunan lauteille, ja mulkoilevat sieltä Teroa tyyliin "eikö tässä talossa saa edes rauhassa nukkua"? Etualalla Lara, sen takana vasemmalla Maija, ja oikealla Dina. Sanokaa mitä sanotte, Maija ei tosiaankaan vastaa nykyistä extreme-ihannetta, mutta minusta se on yhä melkein 5-vuotiaana todella kaunis ja ylväs kissa! Ovathan nuo kaksi suklaista kaveriakin todella lutuisia, ja varmaan itse asiassa fiksumpia kuin hieman hömelö Maija, mutta jos veistoksellisuuspisteitä jaetaan niin Maija taitaa voittaa. Paitsi tietenkin silloin kun se tipahtelee kömpelösti alas milloin mistäkin...

Vierailulla Fercatin kissalassa

Kävimme sunnuntaina kyläilemässä Fermien luona, heillä on siellä kahdella naaraalla pienet pennut, Kiaralla yksi ainokainen kilpikonnanaamio balineesi, ja Siirillä kaksi lapsosta, valkoinen siamilainen poika, ja valkoinen balineesityttö. Valkoinen balineesityttö jää kotiin, jos se vain pysyy kasvatustasoisena, kaksi muuta etsivät vielä omaa kotia. Kaikki kolme olivat varsin hurmaavia, todistusaineistoa ohessa.

Etualalla valkoinen simskupoika.

Poseeraminen on haukotuttavaa hommaa, tuumi poju.

Arvaatte varmaan, että olin aivan myyty tästä pikku kilpparista. Minusta kilppariväriset kissat ovat vaan niiiin ihania, oli rotu mikä hyvänsä.

Viimeisessä kuvassa neiti kilpparikin kertoo mielipiteensä kuvauksesta ;-)

Ai miten niin on pentukuume? Seuraava pentue on jo kovasti suunnitteilla, Ranskan-tuonnillani Taimilla kun on vihdoin suomalainen rekkarinumero. Toivotaan nyt vaan kovasti että kaikki menisi hyvin. Pentuehan syntyy tiiviissä yhteistyössä Akoyan-kissalan kanssa, vaikka pennut nyt sitten minun kasvattajanimelleni tulevatkin. Jos nyt kaikki menee hyvin, niin luvassa on itämaisvariantteja, ehkä myös siamilaisia. Kaikki perusvärit mahdollisia, luultavimmin yksivärisenä, punaiset pennut lienevät kylläkin (haamu)kuvioltaan täplikkäitä. Mutta ennen kuin voi alkaa enemmän haaveilla, pitäisi saada kolli kylään Turun seutuville ja tyttö astutettua...

Iiris vihdoin ja viimein ja lauantaina Jumboon

Sainpahan vihdoin aikaiseksi siirtää pari viikkoa sitten sijoitustytöstäni Iiriksestä räpsityt kuvat myös tänne. Hiljaa hyvä tulee. Muutama kuva lisää löytyy täältä: http://picasaweb.google.com/svalkiai/SkazkiNinelIiris# eli tein Iirikselle oman albumin.

Kuten kuvista näkyy, Iiriksellä on todelliset kissanpäivät kotinsa terassilla. Mutta kyllä meillä kotonakin osataan. Iiriksen esiäiti Maija on saanut uuden lempinimen, Kerrostalokyylä. Sen uusi lempiharrastus on istua lasitetulla parvekkeella kyttäämässä liikettä pihalla. Tero törmäsi tuossa yhtenä päivänä vastapäiseen naapuriin, joka kertoi hänellä ja lapsenlapsilla olleen todella hauskaa päivänä muutamana, kun he pihalla palloa pelatessaan olivat sattuneet katsahtamaan ylöspäin ja huomanneet kolmannessa kerroksessa innokkaan yleisön. Maija oli seurannut katseellaan palloa tiiviisti kuin tennismatsissa ikään, ja kun pallo oli välillä kadonnut "parvekelipan" alle, oli Maija yrittänyt kuikkia, minne se hävisi.

Laran kanssa menemme lauantaina klo 10-12 kauppakeskus Jumbon Faunattareen mannekiiniksi. Tarkoitus on siis esitellä neloskategorian kissoja, paikalle tulee toki muitakin, kokonaisuudessaan tapahtuma kesto on klo 10-17, mutta minä lupauduin tuomaan itämaisen pitkäkarvan aamusella näytille. Saapa nähdä miten se sujuu, Lara ei ole tuollaisessa tilanteessa koskaan ollut, vaikka kotona se rakastaakin esiintymistä.

Ranskasta jo joulukuussa tuodulla Taimilla on nyt sitten vihdoin viimein suomalainen rekkarinumero! Syy oli tällä kertaa täysin Ranskan päässä, Kissaliiton ja rotukirjaajan toiminta oli esimerkillisen nopeaa. Nyt siis tosissaan suunnitellaan astutusta, joka toivottavasti toteutuu mahdollisimman pian. Uusi Skazki-pentue siis odotettavissa Turun seudulla syksyllä. Näillä näkymin suunnitelmissa on varianttipentue, tarkemmin kerron jahka suunnitelmat alkavat muuttua todellisuudeksi.

Iiriksen kuulumisia

Kävin tänään taas vaihteeksi sijoitustyttöäni Iiristä katsomassa. Suloinen oli, kuinkas muuten, ja kasvanut kovasti. Pitää kai alkaa vihdoin tosissaan miettiä sille kollia. Vielä se ei onneksi juokse. Otin siitä aika paljon kuvia, sillä isäntäväki on verkottanut terassin, joka on todellinen pikkukissan puuhamaa: pihapuussa juoksentelee orava, jota Iiris tuijottaa aivan hypnotisoituna, ja lisäksi terassilla pyörii kärpäsiä, joita on kiva jahdata. Omat kuvat koetan vihdoin lähipäivinä siirtää koneelle, mutta sitä ennen muutama Iiriksen isäntäväen ottama kuva:

Alla olevassa kuvassa myös Iiriksen paras kaveri Elvis, cremehopeatäplikäs itämainen lyhytkarva.

Iiriksen poseeraus verkon takaa:

Tuontikissojen suhteen muuten asiat ovat VIHDOIN edenneet, eli sainpa vihdoin, peräti SEITSEMÄN kuukauden odotuksen jälkeen, Taimin rekkarin Ranskasta! Uskomattoman hidasta toimintaa siellä päässä. Nyt vaan ei auta muu kuin toivoa ja rukoilla, että Kissaliitto käsittelisi rekisteröintihakemuksen nopeasti. Tyttö kun on jo yli vuoden vanha, ja on juossut varsin tiuhaan tahtiin puolivuotiaasta lähtien.

Sen sijaan jouduin tällä viikolla perumaan Siegfriedin suunnitellun ensiesiintymisen Surokin näyttelyssä. Enpä ole saanut sen rekkaria vieläkään Sveitsistä, niin milläs menet näyttelyyn? Asian piti mukamas olla vain transferia vailla, mutta näköjään siinäkin kestää. No, onneksi kyseinen kisulainen on Fife-rekisterissä, eli sen rekkaaminen Suomeen on ihan läpihuutojuttu jahka rekkarin nyt ensin toivottavasti pian saan. Toivotaan vaan, ettei sen kanssa asiat veny niin kamalasti kuin Taimin kanssa!

Surokin näyttelyssä olenkin sitten pienemmällä kokoonpanolla kuin sataan vuoteen (noin). Lauantaina häärään ilman kissaa assarina, sunnuntaina paikalla on sitten Iiris, ja minä assarina. Siinä se...

Lara on nyt Herkkusieni

Toisin sanoen olimme eilen Pirokin näyttelyssä Tampereella, ja kolmas serti tuli, ja titteli on nyt sitten Champion. Itse hääräsin assistenttina, mikä hieman kadutti klo 19, kun näytteilleasettajat alkoivat pakata tavaroitaan ja minä vielä odotin paneelin loppumista. Vastapainoksi yritän ottaa tämän päivän enemmän levon kannalta. Valokuvausta en ole nyt ehtinyt harrastaa, kun puolet viikosta meni työmatkalla. Koetan lähipäivinä ottaa taas jonkun kuvankin.

Vielä kotia etsivät Miro ja Mila ovat kuitenkin sopeutuneet jo varsin hyvin lauman jatkoksi, ne viipottavat jo menemään joka paikassa täysin kuin kotonaan ainakin. Silti yhä etsin molemmille kotia, jo siitäkin syystä että isoäiti Maijan mielestä meidän kissakiintiö on kolme. Piste. Ja tästä ei Maijan kanssa voi edes keskustella. Pientä pehmenemistä tai kompromissia on jo ilmassa, Maija ei enää viitsi räyhätä koko aikaa, mutta kyllä vähintään kerran päivässä jompikumpi pennuista saa mummoltaan turpiinsa.

Pientä matkakuumettakin on tässä jo ilmassa... jos nyt kaikki menee hyvin tällä kertaa, niin kesäkuun puolivälissä lähdemme käymään Sveitsissä, hakemassa punatäplikkään itämaisen pitkäkarvapojan meille. Tarkoitus on sillä toivottavasti ainakin yksi pentue kasvattaa, sille on jo sijoituskoti odottamassa. Mutta lisää tästä pojasta sitten, kun ensin nyt saadaan se Suomeen, ja toivottavasti kaikki menee hyvin tällä kertaa. Minulla kun ei ole tuontien kanssa liiemmin tuuria ollut, ainoa onnistunut tuontini kun on jo vuonna 2004 Saksasta tuotu Valentino vom Südstern, josta olikin sitten paljonkin hyötyä sekä itämaisen pitkäkarvan että balineesin kasvatukselle Suomessa.

Pitäisi kotisivujakin päivittää... viimeistään kesälomalla toivottavasti! Minähän kävin joulun alla Ranskasta hakemassa suklaakilpikonna itämaisen pitkäkarvatytön, kutsumanimeltä Taimi, joka kylläkin asustelee Annan luona Turun lähistöllä, mutta kun sillä ei ole vieläkään papereita! Ranskalaisilla kestää ihan uskomattoman kauan. Ennen kuin paperit saapuvat ja saan sen rekisteröityä Suomessa, niin ei voi kauhean tosissaan tehdä pennutussuunnitelmia, mutta nyt ainakin tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että ehkä kuitenkin sen eka pentue syntyisi minun nimissäni, minkä jälkeen typykkä siirtyy Annan omistukseen. Mutta katsoo nyt. Tässä palapelissä on niin monta liikkuvaa osaa nyt, että en uskalla julistaa mitään varmoja suunnitelmia mihinkään suuntaan.