Hienoja kuvia S-pentueesta torstailta

Torstaina oli S-pentuja katsomassa myös eräs monien tuntema huippukuvaaja. Käykääpä kurkkimassa kuvia täällä! Ihania, eikös, vaikka itse sanonkin :-)

Tänään tuli käytyä BaJaVan kokouksessa Ruuhkan näyttelyssä. Itse näyttely tuli katsottua aika

pikakelauksella. Mukavaa oli kuitenkin nähdä tuttuja ihmisiä ja vähän tietysti kissojakin.

Penturikasta pääsiäistä

Ensin muutama kuva, vaikka kuvaukseen en ehtinytkään juuri keskittyä. Ekassa kuvassa Skazki Renata, suklaakilpikonnanaamio siamilainen.

Toisessa kuvassa isukin (Cannonball Golden Dream, OSH b) kanssa.

Skazki Radomir (SIA d var) ja Skazki Roksana (SIA b var).

Ja vielä Skazki Rozalia (OSH b var).

Ns. normaalit ihmiset kai paistavat lammasta pääsiäisenä, koristelevat kodin keltaisilla tipuilla ja kasvattavat rairuohoa... Kah, mitä tekee kissankasvattaja... risteilee ympäri Etelä-Suomea katsomassa ja luovuttamassa sijoituspentujaan. Noh, meneehän se pääsiäinen näinkin :-)

Eli kiirastorstaina kävin vihdoin ja viimein taas Turussa katsomassa S-pentuetta. Kiitos vain

kaikille osapuolille kivasta seurasta! Pennut olivat kasvaneet valtaisasti, ja kaunistuneet aivan

älyttömästi, vaikka itse sanonkin. Kukaan niistä ei kyllä omista mitään super-extreme korvia,

mutta muuten ne ovat sieviä ja osa erittäin tyypikkäitäkin. Itse otankin mieluummin sen kokonaisuutena kauniin kissan kuin vain ne korvat, sanokaa mitä sanotte...

Reissun saldona on ainakin se, että nyt on viimeinenkin eli cremesavu Knut-poju varattu.

Mutta kuten edellisessä postauksessani sanoin, saattaisin etsiskellä suklaatäplikkäälle pitkäkarvapojalle sijoituskotia, joten pentukyselyitä otan vastaan yhä...

Pitkäperjantaina eli tänään kävin sitten Sysmässä, luovuttamassa ekat kaksi R-pentua, siskokset

Rozalian (OSH b var) ja Roksanan (SIA b var) samaan kotiin. Uudesta kodista ei luultavasti puutu vauhtia jatkossa, sellainen tehokaksikko nämä typykät ovat. Niistä tulee luultavasti Coco ja Choko - pientä erimielisyyttä kutsumanimistä olin kyllä aistivinani ;-)

Renata (SIA h var) jää synnyinkotiinsa, siirrän sen vanhempineen sijoituskodin nimiin. Hieman haikea olo tuli, kun lähdin kohti kotia, vaikka kukaan kissoista ei ole ikinä minun luonani asunutkaan.

Radomir (SIA d var) muuttaa lähiviikkoina Raumalle sijoitussopimuksella, jahka saamme aikataulu-, auto- ym. ongelmat ratkottua.

Huomenna olisi sitten ohjelmassa "vain" BaJaVan kevätkokous Ruuhkan näyttelyn yhteydessä, toivottavasti pääsen paikalle ja näen monta bajavalaista siellä...

Turokissa vilahdettu

Käytiinpä siis Turussa näyttelyssä, omat kastraatit jätin suosiolla kotiin, näyttelyyn oli ilmoitettu "vain" turkulaistunut sijoitusnaaraani Polgara. Saavuimme (minä ja jälkikasvu) Turkuun jo perjantai-iltana, majoituimme Luolaleijonien eli Polgaran, Aslanin ja Raichun + palvelusväen luo. Olipa ihanaa nähdä kissakolmikko kotioloissa!

Polgara on hupaisa tyyppi, hieman rauhallisempi ja hiljaisempi versio Larasta. Joopa, Lara taitaa olla jopa itämaiseksi aika adhd... mutta erittäin kotoisaa oli Polgaran touhujen seurailu :)

Aslania ja Raichua olen tätä ennen tavannut vain näyttelyissä, joten niiden näkeminen kotioloissa oli myös tosi hienoa. Aslan hurmasi minut täysin, voiko lempeämpää kissaa olla? Raichu puolestaan on hyvin elegantti siamilaisherra, ei mikään extreme, mutta minun silmääni erittäin kaunis, klassinen tyypiltään. Itse jopa toivoisin kissaemoiltani enemmän Raichun näköisiä pentuja kuin mitään ylityypitettyjä lerppakorvia - ei sillä, että näistä "minun" pitkäkarvalinjoistani helpolla mitään superkorvia saisikaan... Kirjoitin "minun" tahallani lainausmerkkeihin, koska pienessä rodussa vain yhteistyöllä pärjää, ilman muiden kasvattajien myötävaikutusta en olisi koskaan päässyt kasvatuksessa alkua pitemmälle.

Lauantai siis meni pääosin Turokissa, joskin karkasin näkemättä paneelia, kun Hanna jäi Polgaran seuraksi.

Polgara pääsi juuri ja juuri avoimeen luokkaan (ikää 10 kk ja 2 päivää), ja sai sertinsä ihan mukavien arvostelujen kera. Kivasti se kieltämättä on kehittynytkin, siitä on tullut sievempi kuin mitä uskalsin toivoakaan, kun se oli pentu. Sillä on todella kaunis suklaakilpparisävy ja pitkäkarvaksi hyvin selkeä kontrasti kuviossa (ja hyvät täplät!), ja upea puuhkahäntä. Kokonaisuutena se on aika elegantti, vaikka tuomari yrittikin väittää että "pasta ja pizza on maistunut". Höh, pitäähän tulevalla siitosnaaraalla hyvä ruokahalu olla, parempi vaan, että se ei
ole ihan ruipelo! Korvatkin saivat hieman jopa kehuja "wide at base" mutta kyllähän ne rehellisyyden nimissä saisivat olla rutkasti alempana...

Iltapäivällä pidettiin sitten BaJaVan sääntömääräinen syyskokous. Ketään ei yllättäne, että jatkan edelleen hallituksessa sekä pentuvälittäjänä (ja siinä sivussa yritän hieman muutenkin kotisivuja päivitellä). Surokin hallituksessakin on edessä toinen vuosi. Nyt syksyllä en ole sattuneesta syystä ollut kummassakaan luottamustoimessa niin aktiivinen, kuin mitä haluaisin, mutta yritän ensi vuonna löytää hieman enemmän aikaa yhdistystoiminnallekin.

Muuten kuuluu jännitystä... Olga ja Alfred treffailivat n. viikko sitten, ja tulivat hyvin toimeen. Yhtään varmaa astumista ei ole kuitenkaan nähty eikä kuultu, eli tilanne on ihan sama kuin Iiriksen kanssa, eli jännityksellä odotamme, kuinka kävi.

Minulla on tarkoitus mennä Iiristä ensi viikolla katsomaan... Saapa nähdä, uskallanko sen jälkeen veikata mitään.

Iiris astutettu

Ensin kehno, mutta tuore kuva Maksista. Siitä on tullut muuten ihan komea, mutta silmien värissä on toivomisen varaa. Onneksi Iiriksellä on hyvänväriset silmät, eli jos pentuja tulee niin täytyy toivoa etteivät kaikki saisi isänsä silmienväriä.

Olipahan viikonloppu... hartiat ja yläselkä ihan jumissa, varmaan osittain kaikesta junassa istumisesta... eli vaikka toisaalta harmi etten tänään päässyt Piikkiöön Taimia katsomaan, niin toisaalta hyvä että tämä päivä meni ihan kotosalla.

Perjantai-iltana siis vein Iiriksen Turkuun Maksin luo. Iiris oli heti juonessa mukana, alkoi tutkia reippaasti paikkoja ja sanoi "kurr" kollille. Maksi sen sijaan kauhistui: "apua, vieras kissa reviirillä", ja sähisi ja murisi tytölle. On vaan nuo nuoret kollipojat välillä niin ihastuttavan pöljiä että! Maksihan on jo 11 kk, ja on viime viikkoina alkanut öisin laulella yms. eli sukukypsä pitäisi olla jo, ja yleensä kollini ovat kyllä jo 8 kk:n iässä saaneet tyttöjä tiineeksi. Maksi sen sijaan ei aluksi tuntunut tajuavan homman nimeä sitten millään. Se vaan pyrki pois samasta huoneesta tytön kanssa, eikä halunnut olla sen kanssa tekemisissä ollenkaan. Koska kuitenkaan ruumiita ei näyttänyt olevan tulossa, hyppäsin junaan ja yöksi kotiin.

Lauantaiaamuna sitten Kissaliiton syysliittokokoukseen Tampereelle. Edustin BaJaVaa, eli minulla olisi periaatteessa ollut puheoikeus omaa rotua koskevassa asiassa. BaJaVahan teki Siam-Orient ry:n tuella sääntömuutosehdotuksen tämän kokouksen käsiteltäväksi. No, minä olin vähän epäonninen edustaja: oli ennalta sovittua iltamenoa, jonne olin luvannut mennä jo ennen kuin minut valittiin edustamaan BaJaVaa - ja kävi juuri niin kuin pelkäsin: minun piti lähteä pois Tampereelta ennen kuin sitä meidän asiaa ehdittiin pitkän asialistan loppupäässä käsitellä... Onneksi kuitenkin ehdotus meni läpi! Eli uusi sanamuoto astuu voimaan 1.1.2010:

2.6.7
SRK KATEGORIA 4 KASVATUSSÄÄNNÖT:
vanha muoto: Kahden varianttikissan lyhytkarvaisen jälkeläisen saa yhdistää vain pitkäkarvaisen kanssa.
1.1.2010 alkaen uusi muoto: Varianttikissan saa risteyttää vain itämaisen pitkäkarvan / balineesin / seychellien pitkäkarvan kanssa, tai varianttikissalla, joka sukutaulunsa tai DNA-testituloksen perusteella kantaa pitkäkarvageeniä.

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa - no, helpottaa pitkäkarvakasvatusta, jossa varsinkin pitkäkarvakolleista on lähes aina pulaa. Jos joku ei ymmärrä, mistä on kyse, niin voin joskus pyynnöstä vääntää rautalangasta :-)

Mitä tulee Maksiin ja Iirikseen, vihdoin tänään aamuyöllä alkoi tapahtua! Maksin koti oivalsi kokeilla, että mitä tapahtuu, jos kissat päästetäänkin tutkimaan koko kämppää - ja kas, Maksi oivalsi mitä siltä vaaditaan! Sitä vaan ahdisti olla "pienessä" tilassa - kasvattajan on nyt vaan pakko huomauttaa että YLEENSÄ kollit astuvat paremmin ollessaan vain yhdessä huoneessa naaraan kanssa, mutta Maksi on kai se poikkeus, joka vahvistaa säännön. Ja sitäpaitsi ei se tila edes ollut mikään kamalan pieni...

Koska vasta tänä aamuna ensimmäiset todistetut astumiset tapahtuivat, ja yön riekuttuaan kissat nukkuivat päivän, niin päätin hakea sittenkin Iiriksen kotiin vasta huomenna. Eipä kai yhdestä lisävuorokaudesta tässä tapauksessa voi haittaakaan olla.

Nyt vaan sitten en ehtinyt nähdä Taimia ennen pentuetta... no, toivottavasti kaikki menee hyvin. Näen painajaisia 7 punaisesta pojasta ja toivon olevani väärässä :-)

Sinkoilua edes takas - sunnuntaina kyyti Turkuun?

Huaah. Miksi kaikki asiat tapahtuvat aina päällekkäin? Tänään siis vien Iiriksen Turkuun, muuten sinne voisi jäädä pyörimäänkin vaikka yöksi, mutta kun jo lupasin mennä lauantaiaamuna Tampereelle BaJaVan edustajana liittokokoukseen. Siellähän sitten minulla on puheoikeus omaa rotua koskevissa asioissa, mutta ei äänioikeutta.

Eli sinkoilua edestakaisin ja junamatkailua on siis perjantai-ilta ja lauantaikin.

Sunnuntaina ajattelin kyllä sitten kaikessa rauhassa hakea Iiriksen takaisin, kävi Maksin kanssa miten kävi. Saisin auton lainaan mutta hirvittää lähteä yksin - haluaisiko kukaan lähteä seuraksi? Käytäisiin samalla myös Taimia katsomassa Piikkiössä, Taimin pennut syntyvät nyt päivänä minä hyvänsä, itse veikkaan kyllä vasta ensi viikkoa, virallinen laskettu aika (66 vrk) on tiistaina.

BaJaVan esittelynäyttelyssä

Tämä päivä meni BaJaVan esittelynäyttelyssä. Näyttely pidettiin ensi kertaa Sammatissa, ja menestys oli parempaa kuin mitä me järjestävän seuran jäsenet olimme uskaltaneet toivoakaan, yleisöä kävi ihan kivasti ja tunnelma oli mukava.

Itseltäni mukana oli vain ocicat-Dina, koska se on omista kotona asuvista kissoistani se ainoa, joka oikeasti viihtyy hyvin näyttelyissä. Dina edusti oceja hienosti tepastellen rotuesittelyn ajan pöydällä ja jutellen jäljittelemättömään oci-tyyliinsä. Kokeilimme myös huviksemme agilityä, hih, kaksi pistettä kun Dina melkein vahingossa suostui menemään yhdestä esteestä oikein läpi. Noooo, EHKÄ ne agilitytreenit olisi pitänyt aloittaa vähän nuorempana kuin 10-vuotiaana! :-D

Omista kasvateistani oli mukana temppukissa-Nexu, ja nytpä on kasvattajalla Elinan ja Janin Kissan aktivointi -kirja tekijöiden omistuskirjoituksilla varustettuna ;-) Aion kyllä lukea kirjan kannesta kanteen ja yrittää kokeilla oppeja käytännössäkin pikku hiljaa.

Muuten ei kuulu kummempia. Iiristä ei edelleenkään kiinnosta aloittaa seuraavaa juoksua, täytyy nyt vaan toivoa, ettei sille ajateltua kollia nyt ihan heti leikattaisi.

Leon pentuja varattavissa ja BaJaVan kesätapaaminen

Tulipa vietettyä todella mukava iltapäivä Karjaalla BaJaVan kesätapaamisessa grilliruokaa syöden ja toisten kissaihmisten kanssa jutellen. Kyllä voisivat vaan BaJaVan jäsenet laajemminkin tulla mukaan ensi vuonna, nyt siellä oli lähinnä hallitus muutamalla muulla vahvistettuna. Oli meitä kuitenkin enemmän kuin viime vuonna, eli oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Samalla reissulla tuli tietenkin myös ihasteltua kissoja. Emäntämme Leenan luona näin muiden muassa iki-ihanan Leon (Skazki Isidor), joka on yksi maailman lutuisimpia kissoja vaikka itse kasvattajana sanonkin.

Ja kotimatkalla poikkesimme Siuntion puolella, katsomassa Leon ja Mesiksen pentuja Ftres-kissalassa. Kaikki pennut etsivät vielä omaa kotia, yksi lienee jäämässä emonsa iloksi, mutta neljä reipasta kissanalkua olisi vielä omaa syliä vailla. Pennut olivat mukavia luonteeltaan ja varsin suloisia kaikki! Oma suosikkini oli ruskea ticked tabby Anoya, mutta eivätpä nuo muutkaan yhtään hullumman näköisiä ole! Kuten aina, vilkkaita pentuja ei ollut mitenkään helppo kuvata, mutta ohessa nyt muutama onnistunein otos:

Toinen punatabbynaamio siamilaispojista, älkää vaan kysykö kumpi!

Ja tässä sama pentu vähän toisesta kulmasta.

Suklaakilpikonnanaamio balineesineiti Daisy. Kasvattajan ottamissa kuvissa se näyttää melkeinpä kilpikonnanaamiolta, mutta nyt kun näin sen itse, veikkaisin kuitenkin suklaakilpikonnanaamiota, vaikka en mikään naamiokissojen paras asiantuntija olekaan.

Lindsay on ruskeatäplikäs itämainen pitkäkarva, kuten kuvasta näkyy, hyvin tumma sävyltään, tummimmat karvat ovat käytännössä mustia.

Pentujen ruokahetki, mukana myös emo-Mesis (0ikealla).

Valpas katse raapimapuun päältä.

Leenan luona oli myös pakko räpsäistä pari kuvaa pentujen isästä Leosta, salamalla nyt kuvat ovat aina vähän sinne päin, mutta on se lutunen!

Milana alustavasti varattu

Tänään kävi mukava nuoripari katsomassa Milanaa, ja se teki kaikkensa hurmatakseen itselleen kodin, kehräsi ja keikisteli. Temput tepsivät, neitonen on nyt alustavasti varattu :-) Jos nyt kaikki menee hyvin, niin se muuttaa kuun lopussa. Uudessa kodissa odottaa 3-vuotias kilpparityttö kaveria. Velipoika Miroslav etsiskelee edelleen omaa kotia.

Koetan kohta lisätä muutaman kuvan picasaan.

BaJaVan picnic-retki näyttää peruuntuvan, kellään ei ole nyt oikein intoa järjestää... pitää siis laittaa infoa BaJaVan sivuillekin. Itse töppäsin ja onnistuin saamaan teatteriliput juuri samalle päivälle. Joskus olisi hyötyä kalenterinlukutaidosta.

Terveiset luentopäivästä

BaJaVan, Siam-Orientin ja Oricatin yhteinen luentopäivä on nyt ohi, ja toivottavasti yleisöllä oli yhtä kivaa kuin järjestäjillä. Minusta ainakin aiheet olivat kiintoisia ja luennoitsijat asiantuntevia. Nyt on kyllä aika lailla kooma kun aloitin vähän jälkeen klo 7 häärätä keittiössä.

Kun viimeistä luentoa kuuntelin, se käsitteli kissakaupan kuluttajasuojaa, niin tuli välillä mieleen, että kasvattajaksi ryhtyminen vaatii sitä, että on vähintään pari ruuvia löysällä. Paljon vastuuta ja vaivaa, hurjasti kuluja vähiin tuottoihin nähden ja huonolla tuurilla kasvatin omistaja vetää vaikka oikeuteen jos kaikki ei menekään suunnitellusti. Ääritapaus toki tuo, mutta hyvä että tulee välillä mietittyä kauhuskenaarioitakin. Itsellenihän kasvatus on "vain" harrastus, joskin hyvin tärkeä, aikaavievä ja rakas sellainen, mutta ihan hyvä ajatella asioita myös välillä lainopillisista näkökulmista.

Kirkkonummelle ja yksi kuva

Kohta pitää startata kohti Kirkkonummea ja kissanäyttelyä. Tänään en siis ole siellä kissojen kanssa, vaan "vain" BaJaVan kokouksessa. Huomenna kyllä sitten on Dina mukana, Larakin on ilmoitettu mutta kun se on astutettu niin se ei tietenkään tule mukaan. Huomenna heilun myös assistenttina, koettakaahan jaksaa minua ;)

Kotona on aika mielenkiintoiset tunnelmat, sanoisinko. Lara alkaa hieman hiljentyä, Turusta paluun jälkeen se kyllä kaipasi vielä Konstaa kovasti ja äänekkäästi. Nyt sitten lähiviikot jännitetään, onko se tiine.

Maija sai hepulin kun Lara palasi. Kun Lara oli poissa, oli Maija maailman yksinäisin ja onnettomin pikku kissa, se jopa istui Teron sylissä, mitä se ei normaalisti koskaan tee, kehräsi ja puski. Mutta kun Lara palasi, niin sepä haisikin jollekin oudolle. Ja kehtasi vielä huutaa pahalla äänellä. Maijan reaktio oli nopea: kunnon sähinä ja turpiin vaan... Koetapa siinä sitten selittää Maijalle, että juuri tuota kauheaa otusta taisit muuten kaivata... Hieman alkaa jo tilanne rauhoittua nyt.

Dinasta on täällä uudessa asunnossa tullut entistä pahempi aamusylikissa. Olen joutunut nimittäin tekemään Terolle pienen myönnytyksen eli kissat eivät enää nuku vieressäni öisin, kun Tero on paljon herkkäunisempi kuin minä, ja hän herää jokaiseen pieneen ääneenkin. Minähän en herää vaikka vieressä tapahtuisi mitä. Kissat ovat pikkuhiljaa ryytyneet kohtaloonsa eivätkä enää huuda ihan koko yötä oven takana, mutta Dina varsinkin ottaa vahingon takaisin aamulla, korkojen kera. Kun juon aamukahvia, minun sylissäni istuu pienenpieni ocicatin poikanen, ikää vaivaiset 9 vuotta... Sitten alkaa mieletön kehrääminen ja leipominen, aamulypsy suorastaan. Ja sitten minulle myös jutellaan ihanaisella ocicatin rääpätysäänellä. Välillä Dinalla heittää överiksi ja se alkaa pureksia minua tai kiipeää niskaani tukistamaan. Siinä vaiheessa se on kyllä pakko heittää pois, julma minä.

Se kuva meinasi unohtua. Eli mukana Janeten ottama kuva lemmenparista Konsta ja Lara. Laitan lisää kuvia kun ehdin, nyt pitää mennä.

BaJaVan kesätapaamisesta

Eilen oli BaJaVan perinteinen kesätapaaminen Aulin luona Riihimäellä. Paikalla oli kourallinen bajavalaisia, enemmänkin olisi mahtunut! Ruokaa olimme ostaneet runsain mitoin, kuten aina, syön tähteitä vielä huomennakin...

Mitenköhän ensi vuonna paikalle uskaltautuisi muitakin jäseniä kuin aina samat kantapeikot? Älkää nyt käsittäkö väärin, on aina kiva nähdä kavereita, mutta kyllä sinne uusiakin bajavalaisia mukaan mahtuisi. Kyseessähän ei ole pelkästään kasvattajille suunnattu tapahtuma, vaan se on suunnattu kaikille BaJaVan jäsenille. Kyllähän siellä paljon kissoista ja kasvatuksesta puhutaan, mutta ei pelkästään. Eilenkin puheena olivat mm. koirakilpailut ja kaninkasvatus (ja hyi meitä, kanipaisti...).

Kotisivujen uudistushankkeeni muuten vihdoin etenee...

Pari kuvaa ja suunnittelua

Huomasin eilen, että Heikki Siltala http://www.heikkisiltala.com/ oli ottanut muutamia kuvia myös Konstasta näyttelyssä. Heikin sivuilta löytyy lisää näyttelykuvia, mutta tässä omat suosikkini.

Eilen olin muutaman muun BaJaVan, Sajamin ja Oricatin jäsenen kanssa kahvikupin äärellä suunnittelemassa syksyn yhteistä, jäsenille suunnattua luentopäivää. Suunnittelu etenee mukavasti, kannattaa seurata yhdistysten ilmoittelua.