Uutta kotia etsiviä kissoja

Tällaiset blogipäivitykset ovat aina kovin harmillisia, mutta joskus välttämättömiä :-( Eli kaksi kasvattiani etsii uutta kotia, omistajalla on yllättäen puhjennut allergia ja astma :-( Kaverukset ovat tuossa kuvassa, eli 4-vuotias leikattu itämaistyttö Mila on lilakilpikonna bicolour, ja punavalkea Hemmo-poika on kohta puolivuotias eli suuresta koostaan huolimatta pentu vasta.

Molemmat ovat todella suloisia, ihmisrakkaita kissoja, ja sopeutuvat varmasti rakastavaan kotiin yhdessä tai erikseen. En voi kuitenkaan suositella niitä kotiin, jossa on aivan pieniä lapsia, enkä myöskään ainoaksi kissaksi. Minulta saa omistajan yhteystiedot.

Kolmaskin kasvattini etsii kotia, mustavalkea 6-vuotias Domino-poika. Se oli pentueen arkajalkaisin jo meiltä lähtiessään, ja valitettavasti sen perusluonne on pysynyt samana, eli nykyisessä kodissa, jossa on koira ja pieniä lapsia, se ei valitettavasti viihdy. Siitä voi kyselyt osoittaa suoraan sen omistajalle: http://www.freewebs.com/catterymiado/ , mutta tähän vielä siitäkin kuva:

Varaustilanteen ja muitakin muutoksia

Vähän reilussa viikossa on tapahtunut valtaisasti. Viime viikon loppupuoliskolla oli aikomus luovuttaa suklaatäplikäs pojuni Belgarion uuteen kotiin. Syystä tai toisesta poika oli tosi vaisu muutaman päivän, mitään selkeitä oireita sillä ei ollut suuntaan eikä toiseen, mutta siinä missä Poledra-sisko riehui sata lasissa, niin Belgarion lähinnä nukkui... Näytin sitä viime perjantaina lääkärillekin, joka tutki ja tutki eikä löytänyt pojasta mitään vikaa. Yhteistuumin tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että sitä ei kannattanut lauantaina luovuttaa, vaan katsoa muutama päivä tilanteen kehitystä. Asiasta pennun varaajien kanssa neuvoteltuani tulimme siihen tulokseen, että uuteen kotiin muuttikin Poledra-tyttö!

Toinen vaihtoehto olisi ollut odottaa Belgarionin piristymistä, mutta siinä vaiheessa kun ei ollut kristallipalloa niin en osannut yhtään sanoa, meneekö siinä kaksi päivää vai kaksi viikkoa... Poledra sen sijaan oli useita satoja grammoja veljeään isompi, ja pirteyden perikuva, ei ollut vaikeaa päättää kumpi lähtee ekana, kun uudella kodilla ei ollut pennun sukupuolella väliä, tärkeintä oli luonne ja se on molemmilla erinomainen!

Niinpä Poledra asustelee nyt sitten uudessa kodissa, on hyvää vauhtia kietomassa kaikki tassunsa alle, ja opettelee tuntemaan nimeä Pilkku.

Belgarion sitten tietenkin jo heti sunnuntaina alkoi osoittaa piristymisen merkkejä. Nyt se on jo täysin ennallaan, riehuu, syö kuin hevonen (aikoo selvästi ottaa sisaruksensa kiinni koossa) ja JUTTELEE äänellään, jota voisi kauniisti kuvata ilmeikkääksi, rumasti voisi joku kyllä sanoa että se imitoi ruostunutta saranaa...

Tässä alla nyt pojasta tuore kuva, parempaa en nyt saanut kun mitäs menin pikkuäijää häiritsemään kesken iltapesun...

Belgarion etsii siis ensisijaisesti rakastavaa lemmikkikotia! Mikään ei toisaalta ole este myöskään näyttelyiden kokeilemiselle, ja järkevästi perusteltuna voisin sallia sen käytön kasvatukseenkin, koska ei siinä mitään vikaakaan ole. Se näyttäisi olevan perimässä emonsa hyvää silmien väriä, sillä on kaunis profiili ja nätti vaalea suklaaväri.

Eilen kävin katsomassa myös 11-viikkoisia Q-pentuja. Suna (Querida) on edelleen sievä! Qamar on puolestaan valtaisan kokoinen ikäisekseen (1700 grammaa ja risat), ja edelleenkin erittäin vilkas, sisko on aavistuksen rauhallisempi. Qamaria on kyselty lemmikkikotiin Jyväskylään, luultavimmin se sinne myös lähtee. Varaustilannetta päivitän sivuilleni sitten kun varausmaksu on maksettu. Pentujen yhteisposeeraus alla.

Ja vielä Suna-kaunotar:

Lisääkin kuvia on, mutta myöhäisestä ajankohdasta johtuen en nyt jaksa niitä siirtää mihinkään, tarkoitus on lähipäivinä kyllä!

Muitakin muutoksia kuin varaustilanteessa on tapahtunut: Lara siirtyi viime perjantaina konsultiksi eli se steriloitiin. Hieman jäi kaivelemaan että se jäi yhtä sertiä vaille tittelistä IC, mutta kokeillaan kastraattiluokkia sitten kun karvat mahaan ovat kasvaneet takaisin. Lara on ollut kertakaikkiaan erinomainen kasvatusnaaras, se on synnyttänyt erittäin helposti ja sillä on riittänyt sekä hyvin maitoa että loistavaa huolenpitoa pennuilleen, eli varsin haikeaa oli se leikkauttaa, mutta monestakin syystä, joista suurin on oma elämäntilanne, se oli fiksuinta leikkauttaa nyt. Ei minun kasvatukseni tähän lopu, jäähän minulle kaksi sijoitustyttöä Olga ja Polgara (ähym, arvatkaa kenen pitäisi ehtiä päivittää kotisivut lähiaikoina), ja ehkä Iiriskin (Skazki Ninel, Q-pentujen emo) tekee vielä toisen pentueen minun nimissäni.

Sellainenkin tilanteen muutos on tässä nyt tapahtunut, että lupasin Annalle mainostaa Taimia täälläkin uutta kotia etsivänä. Taimi (Chat de Nacre's Daryl Hannam), joka on O-pentueeni emo, on siirtynyt sijoituskotinsa eli Annan omistukseen. Olimme pitkään Annan kanssa kahden vaiheilla, teettääkö sille toiset pennut vai mitä tehdä, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että viisainta olisi etsiä sille uusi "eläkepäivien" koti (jos 2-vuotiaasta kissasta voi noin edes puhua). Taimi ei enää tule toimeen isossa laumassa, itse veikkaan että se sai pentueestaan sen verran lisää itsevarmuutta että se on alkanut isotella - mikä stressaa koko Annan sakkia, eikä vähiten Taimin omaa tytärtä Olgaa, jonka Taimi on ottanut silmätikukseen. Sinänsä ihan luonnollinen reaktio kissalta - mutta ihmisen ja koko kissaporukan kannalta vähän hankala...

Lisätietoja ja kuvia Taimista (vanhoja kuvia löytyy tästä blogistakin!) saa joko minulta tai Annalta Akoyan-kissalasta.

Siamilaispentu etsii kotia peruutuksen vuoksi ja muita pentu-uutisia

Oskarin varaus valitettavasti peruuntui, joten kotia etsii aivan upealuonteinen siamilaisen alku, väri suklaanaamio. Lemmikiksi tai sijoitussopimuksella - näyttelyitäkin saa kokeilla mutta huippunäyttelytähteä en siitä lupaa - vaikkei pojassa sinänsä mitään vikaakaan ole. Vanhoja kuvia löytyy tästä blogista ja sivujeni kautta, uusia koetetaan ottaa heti kun ehditään.

Olin kolmisen päivää työmatkalla ja sillä aikaa P-pennut olivat päättäneet ryhtyä ISOIKSI. Ne yrittävät kilvan pesästä pois, Laran suureksi hermostukseksi. Viikonlopun tienoilla lienee aika siis laajentaa niiden elinpiiriä, ja aloitella pikkuhiljaa kiinteän ruuan ja hiekkalaatikon käytön harjoittelu. Yritän myös jonkinlaisia kuvia saada otettua, jos ei koko viikonloppu mene päivystävän kätilön hommissa...

Iiriksellä nimittäin alkaa laskettu aika lähestyä. Kävin eilen katsomassa, mamma on muhkea mutta ei vielä tee elettäkään synnyttääkseen. Kiirettä ei vielä ole, huomenna taitaa olla 65 päivää kasassa jos nyt oikein muistan.

Pari kuvaa viikonlopulta

Elina lähetti minulle vielä muutaman sunnuntaina otetun kuvan. Ekana vauvakasa.

Pennut kasvavat hyvin, ja aukaisivat kaikki silmänsä keskiviikkoaamuun mennessä. Siinä vaiheessa ne minusta aina alkavat näyttää enemmän oikeilta kissoilta! Eivätpä nuo juuri muuta vielä tosin tee, kuin syövät ja nukkuvat, mutta pari kertaa on joku jo vähän uteliaana yrittänyt nostaa päätään, kun tulen pesän luo.

Seuraavaksi meidän vanhin rouva eli Dina esittelee oci-ilmettä :)

Varsin onnistunut kuva Maijasta vielä.

Maija suhtautuu näihin pentuihin vähän paremmin kuin edellisiin. Aluksi se jopa yritti hoitaa näitäkin, mutta kun en uskalla pitää pentuhuoneen ovea auki, jos en ole itse vahtimassa, niin Maija veti purut sieraimiin. Nyt se ärisee välillä Laralle, mutta välillä jopa leikkii Laran kanssa, kun Lara tulee ruoka- ja jaloittelutauolle pentujen luota.

Oneida on nyt lähes varmasti varattu! Ennen kuin poistan sen kaikilta varauslistoilta, odotan kuitenkin varausmaksun saapumista tilille. Vaikuttaa hyvältä, rauhalliselta kodilta eli sellaiselta, jonne Oneidan uskoisin sopeutuvan.

Sain entiseltä omistajalta viestin, että uutta kotia etsinyt 2-vuotias kasvattini löysi jo hänen kauttaan uuden kodin. Hyvä niin.

Kasvattini etsii uutta kotia

Sain pari päivää sitten tiedon, että 2-vuotias kasvattini, itämainen pitkäkarva, leikattu uros, väri suklaa, etsii uutta kotia. Omistajan elämäntilanne on muuttunut niin paljon, että kissalle ei valitettavasti riitä niin paljon huomiota kuin se tarvitsisi.

Kyseessä on hyvin aktiivinen ja seurallinen kissa, joten joko toisen kissan seuraksi, tai sitten kotiin, jolla on sille runsaasti aikaa!

Minulta saa lisätietoja ja omistajan yhteystiedot. Kissa asuu tällä hetkellä Oulussa.

Muuten kuuluu hyvää. Laran pennut kasvavat erittäin hyvin, ne ovat pulleita pieniä makkaroita! Huomenna on tarkoitus käydä pikareissulla Piikkiössä, vien rekisterikirjat sinne, pennut saavat vihdoin ekan rokotuksensa ensi viikolla, jos kaikki menee suunnitellusti. Luovutuskunnossa ne ovat sitten muutaman viikon päästä eli tehosterokotuksen jälkeen. Punatabby Oneida etsii edelleen rakastavaa lemmikkikotia.

Sekalaista pohdintaa

Olisikohan sittenkin pitänyt hankkia sellaiset kotisivut, joita voi päivittää mistä vaan kuten tätä blogia? Nykyisiä kotisivuja pystyn päivittämään vain kotikoneelta, minkä seurauksena ne eivät ole aina niin hyvin ajan tasalla kuin toivoisin, kun sitten illalla päästyäni töistä, käytyäni mahdollisesti jumpassa, ruokittuani kisulaiset, siivottuani hiekkalaatikot jne. niitä silmät ristissä tiirailen.

Mutta eilisiltana otin itseäni niskasta kiinni ja päivitin varaustilanteen. Samalla tein pari muutakin pikku viilausta. Konsta pitäisi siirtää siitoskolleista entisiin kasvatuskissoihin, sehän on jo siirtynyt sijoituskotinsa omistukseen virallisesti. Sama koskee Tyyneä, mutta toisaalta odottelen että Tyynelle löytyisi se täydellinen koti. Sehän tulee tätä nykyä loistavasti toimeen pentujensa isän Peten kanssa, ne ovat Hyvinkäällä valloittaneet Leenan, Jarin ja perheen yläkerran. Mutta mutta, kissojen jatkuva eristäminen muista ei ole kauhean kivaa, joten täytyy toivoa että Petelle ja Tyynelle löytyisi koti yhdessä tai erikseen ennemmin tai myöhemmin. Tyyne on kyllä hyvin sopeutuvainen ja mukautuva luonteeltaan, mutta koska sillä on huonoja kokemuksia isosta laumasta, niin en kertakaikkiaan uskalla myydä sitä paikkaan, jossa olisi enemmän kuin 1 kissa ennestään, tai jos kissoja olisi 2 niin toinen ainakin saisi olla pentu. Toisaalta sitten olen joutunut tyrmäämään kyselyt, joissa sitä on toivottu ainoaksi kissaksi. Minä vaan en kertakaikkiaan usko, että itämainen soveltuisi ainoaksi kissaksi kuin joissain poikkeustapauksissa, ja Tyyne on sen verran sosiaalinen ja seurallinen tapaus, etten usko sen kuuluvan säännön vahvistaviin poikkeuksiin.

Tällä hetkellä kiireisempää olisi kuitenkin löytää hyvät kodit kaikille pennuille. Ennenkuin pennut ovat turvallisesti uusissa kodeissa, en oikein voi tehdä tosissani suunnitelmia uusista pentueista. Eli kiitos vaan kyselijöille, jotka toivovat pentua vasta syksyllä, mutta mitään varmaa en uskalla luvata ennen kuin nykytilanne näyttää valoisammalta.

Tyyne etsii kotia ja pari kuvaa

Kuten olen ohimennen maininnutkin, niin nyt kun Tyyne alkaa olla toipunut leikkauksesta, niin alan pikkuhiljaa etsiä sille lopullista lemmikkikotia. Valitettavasti kun se ei voi nykyiseen kotiin jäädä loputtomiin, se ja talon vanhin itämainen eivät ole koskaan oikein hyväksyneet toisiaan. Tilannetta tosin ovat nyt vaikeuttaneet pennut, joita Tyyne puolustaa naarasleijonan lailla, voi olla, että tilanne rauhoittuu pentujen lähtiessä, mutta sitä odotellessa toivon että jostain ilmoittautuu koti, jolla olisi aikaa ja huomiota nuorelle, reippaalle ja erittäin ihmisrakkaalle itämaiselle. Tyyne on hyvin sosiaalinen ja hauska kissa, uskon vuorenvarmasti että se sopeutuu 1-2 kissan kaveriksi, mutta nykyinen isompi lauma on vaan sille liikaa.

Tämänpäiväisen kuvausyrityksen satoa suoraan Leenalta:


Tyynen Miroslav-poika (joka myös etsii omaa kotia).

Tyyne-mamma itse.

Taasen Miroslav vähän toisesta kulmasta.

Ja kuvan keskellä Marina.

Karvanpituuksia ja Dimi

Nina-Maria kävi eilen katsomassa pentuja. Hän oli samaa mieltä karvanpituuksista kuin minäkin: valkolaikuttomat klassiset tabbyt pitkäkarvoja ja täplikkäät lyhytkarvoja. Mutta eipä meistä kumpikaan uskaltanut vannoa, mitä kaksi valkolaikkuista klassista tabbyä ovat... tosi vaikeaa tällä kertaa! Taidan katsoa vielä huomiseen, mutta tällä hetkellä itse veikkaisin, että poika, Noel olisi ehkä sittenkin pitkäkarva, tyttö, Ninel ehkä sittenkin lyhytkarva. Tosin en olisi kauhean yllättynyt jos se sittenkin vielä "muuttuisi" pitkäkarvaksi.

Viikonlopun aikaan aloin antaa kaikille pennuille hieman kiinteää ruokaa, maidonvastiketta johon oli sekoitettu hieman purkkimuonaa. Osa syö jo hienosti lusikasta, osa ei... Ninel söisi kyllä mielellään lautaseltakin mutta se on vielä sellaista pärskimistä ja sotkemista ettei tosikaan, jatkamme harjoituksia.

Kaikki kuusi vilistävät jo ympäri lattiaa, ja pari hurjinta yrittää jo ulos pentuhuoneesta kun oven avaa! Nyt olisi tässä vaiheessa sen kivempi, mitä enemmän tulisi katsojia, mikä pienenä vihjeenä mainittakoon...

Kasvattini Dimi löysi uuden kodin Tampereelta! Toivotaan että kaikki nyt menisi hyvin, en haluaisi sille enää yhtään kodinvaihdosta.

Kuvausharjoituksia, pentuja ja uutta kotia etsiviä

Kiitoksia Jarille ylläolevasta kuvasta, jossa ovat M-pentueen Maksim (lila itämainen pitkäkarva, etsii yhä kotia) ja emo Tyyne.

Kävin myös itse torstaina Hyvinkäällä kuvaamassa 7-viikkoisia M-pentuja, ja eilen räiskin kuvia 2,5-viikkoisista N-mönkiäisistä meillä kotona. Laitoin joitakin kuvia myös picasaan http://picasaweb.google.com/svalkiai . Käykää sieltä katsomassa, mutta tässä vaan pari näytettä.

N-pennut 2,5 viikkoa.

Kauheat varpaita purevat lilamonsterit... ;-D ähhähää, tuo pahempi monsteri jää näillä näkymin synnyinkotiinsa Leenalle. Muut M-pennut etsivät yhä rakastavia koteja.

Sellaisen ikävän uutisen sain tänään, että 4-vuotias kasvattini, itämainen pitkäkarvapoika Dimi, ei ole sopeutunut uuteen kotiinsa. Siellä on ennestään liikaa kissoja :-( Vähän aavistelin pahaa kun sen sinne luovutin, mutta toivoin parasta. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että Dimi tarvitsisi kodin, jossa on korkeintaan yksi kissa ennestään, myös rauhalliset koirat tulevat kyseeseen.

Konsta-isukki ja pentujen kuulumisia

Konsta (Skazki Konstantin, OSH b 03 22 var) on nyt isä! Mummeli-kissalan Ada synnytti neljä tervettä itämaista tapaninpäivänä. Ensimmäiset kuvat löytyvät täältä (kuvissa myös "lastenhoitajana" isoäiti Blueberry)
http://picasaweb.google.fi/lh/sredir?uname=Petri.Jaakkola.Mummeli&target=ALBUM&id=5284162179823627601&authkey=AvfwvZUC6gw&feat=email

Tarkempia tietoja ilmaantunee Mummeli-kissalan sivuille jahka pennut vähän kasvavat.

Kävin tänään myös Hyvinkäällä (kuvia yritän saada viimeistään huomenissa koneelle ja nettiin) katsomassa omia M-pentujani. Rekisteröin nyt sitten pennut seuraavasti: vain yksi itämainen pitkäkarva, Maksim, väri lila. Kaikki loput kolme ovat valitettavasti variantteja. Marina on ihan selvä tapaus: suklaakilpikonna bicolour. Milanan rekisteröin lilakilpikonna bicolourina, mutta cremelaikuissa on sen verran täpliä että pitää nyt vielä seurata, onko se sittenkin kuviollinen, luultavimmin ne ovat haamukuvioita vain. Miroslav-pojan rekisteröin punaisena bicolourina - se on sitten ensimmäinen punainen, jonka rekisteröin kuviottomana! Pojan väri on niin mahdottoman tasainen punainen, että on tosi hankalaa sanoa, onko sen (haamu)kuvio täplikäs vai tiketti... olkoon sitten yksivärinen ja vaihtakoon näyttelyssä väriä, jos tulevaa omistajaa kiinnostaa.

Pennuista on tullut edelleen kyselyitä mutta mitään varmaa ei vielä ole, eli kannattaa yhä kysellä jos kiinnostaa!

Uutta kotia etsineet Kimba ja Dimi ovat nyt löytäneet kodin. Täytyy toivoa että kaikki menisi hyvin.

Joulua ja kuulumisia

Kiitokset kaikille ihanille kissatuttaville, jotka ovat lähettäneet toinen toistaan suloisempia joulutervehdyksiä! Ja hyvää joulua kaikille, jotka tätä eksyvät lukemaan :-)

M-pentue Hyvinkäällä kasvaa ja vipeltää jo hurjaa vauhtia. Kuvaamaan menen seuraavan kerran vasta joulun jälkeen, vaikkei millään kyllä malttaisi odottaa sinne asti. Parilla pennulla on ollut vähän silmätulehduksen poikasta, mutta siihen on nyt tippakuuri haettu, toivotaan että lähtee sillä.

Viime viikonloppu meni Pariisissa Teron kanssa, oikein kivaa oli. Yhdistimme siis kivan viikonlopun kissan hakuun, kuinkas muuten. Kissa on tyttö, suklaakilpikonna itämainen pitkäkarva, isä on oma kasvattini, emo täysin vierasta linjaa. Meni sijoituskotiin, ja nyt sitten vaan toivotaan että tällä kertaa kaikki menisi hyvin. Pitkä matka on aina stressi kissalle, mutta tämä tulokas on jo melkein puolivuotias, ja näytti lihaksikkaalta ja hyväkuntoiselta, joten toivon että kaikki alkaa sujua. Lisää prinsessasta kunhan kriittisimmistä ensimmäisistä viikoista selvitään kunnialla.

Kotia etsiville Kimballe ja Dimille on alustavasti koti tiedossa, mutta lopullisesti asia varmistuu uudenvuoden tienoilla.

Kuvia kotia etsivistä kissaherroista

Tässä nyt muutama kuva kotia etsivistä kissoista. Yllä Dimi.

Kimba esittää salamavalossa kummituseläintä, oikeasti sillä on tietenkin siniset silmät kuten kaikilla siamilaisilla.

Kimba vähän toisesta kulmasta.

Ja vielä Dimi puuhkahäntineen.

Uutta kotia etsii

Sain eilen tiedon, että kaksi kasvattiani on uutta kotia vailla. Perheen elämäntilanne on muuttunut, eikä kissoille riitä tarpeeksi aikaa :-( Molemmat kissat ovat neljävuotiaita leikattuja poikia.

Kimba on suklaatabbynaamio siamilainen, se on oikein reipas ja ystävällinen kissaherra.

Dimi on suklaatäplikäs itämainen pitkäkarva, upea puuhkahäntä! Dimi on hieman kaveriaan ujompi, mutta kun siihen tutustuu, niin se on varsinainen kehräysmoottori.

Lisätietoja ja omistajien yhteystiedot saa minun kauttani - sanaa saa myös laittaa kiertämään. Olisi toki hienoa, jos pojat päätyisivät samaan kotiin, mutta aivan ehdoton edellytys se ei ole.

Koetan kaivella kuvia koneelta jahka ehdin.

Hyvinkäällä pennut voivat hyvin, menen lauantaina katsomaan. Laralla alkaa kotona olla jo varsin muhkea maha, laskettuun aikaan on kolme viikkoa...

Pentujen katselua

Kun omia pentuja ei ole tällä hetkellä muuten kuin suunnitelmissa, niin on sitäkin kivempi käydä muiden pentuja katsomassa. Toki pentujen katselu vaatii melkoista tahdonvoimaa ja päätöstä jo etukäteen "näistä kukaan ei muuta meille". Eilen kävin Merjan pentuja ihmettelemässä: aivan hurmaavia kolmeviikkoisia pullukoita. Maha viistää maata, niin hyvin Grace-emo on ne hoitanut, mutta silti pikkuiset ottavat jo välilä hupaisia juoksuaskelia. Varsinkin tytöt hurmasivat minut täysin, hullu kilpparifani kun olen.

Kaverini itämainen pitkäkarvatyttö muuten lienee löytänyt sopivan kodin, kivaa. Mutta jos joku etsiskelee aikuisempaa kissaa villin pennun sijasta, mutta itämaiset miellyttävät, niin käykääpä kurkkaamassa vaikka Black-Belle's kissalan sivuja. Yhdellä kaverillani on kyseisen kissalan kasvatti, aivan ihana itämaisukkeli, ja hän pyysi välittämään viestiä eteenpäin.

Sain myös ilouutisen eilen: näillä näkymin Nummelan esittelynäyttelyyn 13.9. http://www.suomenmanxrengas.org/ tulee paikalle myös yksi Suomen harvoista seychellien pitkäkarvoista, iki-ihana Esteri eli oma kasvattini Skazki Esfir. Pitää varmaan ottaa tavoitteeksi ostaa uusi kamera sitä ennen, on ollut jo pitkään hankinnassa kun vanha hyvinpalvellut digipokkari alkaa vedellä viimeisiään. Itsekin olen ilmoittanut Laran Nummelaan.

Viimeinen L-pentu lähtee - mutta kissoja etsii uutta kotia

Vihdoin ja viimein taisi löytyä oma koti L-pentueeni viimeiselle pojalle. En vielä uskalla poistaa sitä pentulistoilta, uskon asian lopullisesti vasta kun torstaina pentu lähtee. Jos jotain on kasvatuksesta oppinut niin sen, että asiat ovat varmoja vasta kun ne ovat tapahtuneet.

Omassa kasvatuksessa ovat siis asiat ihan mukavalla tolalla, mutta erään kasvattini perheessä etsii uutta kotia vajaa 5-vuotias itämainen pitkäkarvatyttö. Väri on suklaakilpikonna. Se on aivan ihana kissa, se rakastaa kaikkia ihmisiä mutta on nyttemmin alkanut pomottaa liikaa perheen nuorempia kissoja. Tilanne on katseltu jo pitkään, mutta valitettavasti se menee vain pahemmaksi, ei paremmaksi.

Lisäsin tähän kuvan, kuvan on ottanut Jan Nyström. Kissa etsii siis uutta hyvää kotia ensisijaisesti ainoana kissana, ehkä yksi kissakaveri voisi kotona olla, muttei sen enempää. Laittakaa sanaa kiertämään...