Skazki Waldemar

Tässä siis vihdoin ja viimein pari tuoreehkoa kuvaa Waldemarista, joka on siis erittäin rajoitetusti käytettävissä kasvatukseen. Saa silti kysellä, pari kyselyä on, mutta olen kollien kanssa oppinut että kyselyistä ei oteta, sitten vasta alan "myydä ei-oota" kunhan on oikeasti joku tyttö käynyt treffeillä.

Waldemarin sukutaulu löytyy PawPedsistä: http://www.pawpeds.com/db/?a=p&id=1141996&g=4&p=sia&date=iso&o=ajgrep

Samoja linjoja löytyy muualtakin, tiedetään, mutta kyseisen pentueen kohdalla kiusaus tehdä pitkästä aikaa pitkäkarvapentue kasvoi liian suureksi... kyseistä pentuetta ennen minulla  oli ollut pari yhdistelmää, joista tuli pelkkiä variantteja, vaikka teoriassa pitkäkarvaakin olisi voinut tulla. Yritän siis selitellä tässä että vaikka järki sanoi, että Waldemarin emo olisi kannattanut jollain vieraslinjaisella lyhytkarvalla astuttaa, niin sydän käski tehdä pitkäkarvoja pitkästä aikaa.

No mutta kumminkin, jos jotakuta kiinnostaa, niin Waldemar on kuitenkin oma ainutkertainen itsensä, sillä on upea turkki, kaunis profiili ja luonne on vallan mainio. Siitä on otettu perussiitostestit (FIV, FeLV ja sieni, kaikki negatiivisia tietenkin), PRA-testin mukaan se on PRA-kantaja eli mahdollisen morsiamen tulee olla PRA-negatiivinen. Waldemar kantaa kanelia, testasin asian ihan huvikseni. Haamukuvioltaan se lienee tiketti, koska mitään haamuraitoja tai täpliä siinä ei ole koskaan näkynyt.

Suunnitelmat alkavat vihdoin toteutua

Kissankasvatus ja etenkin tämä bloginpito on edelleen viettänyt hiljaiseloa, muun elämän, varsinkin yhden pienen sellaisen, viedessä niin paljon aikaa...

Jotain on kuitenkin tapahtunutkin.

Oskar kävi hiljattain vierailulla söpön balineesineitosen luona. Oskar täytti tällä viikolla vuoden, ja samalla sen siitoshyväksyntä meni umpeen... koska Murphyn laki yleensä toimii myös kissankasvatuksessa, olen saanut siitä nyt pari muutakin kyselyä. Olen todella aidosti pahoillani, mutten voi sitä luvata kellekään, jos balineesityttö osoittautuu tiineeksi.

En nyt nimittäin mistään pysty muuttumaan sille vaadittavaksi avoimen luokan näyttelytulokseksi, ja toisaalta myöskin sijoituskodin hermoja en voi loputtomiin venyttää.

Tilanne olisi toinen, jos asuisimme isossa omakotitalossa ja voisin itse pitää kolleja - mutta kun asumme kerrostalossa ja tänne ei taatusti tule kollia, niin ei auta muu kuin tehdä sijoitussopimuksia. Sijoitussopimukset ovat kollipojan kanssa aina tosi iso riski, kuten jokainen yhtään mitään leikkaamattomista kissoista tietävä tajuaa...

Sama koskee oikeastaan myös Ollia (Skazki Belgarion). Sen luona kävi hurmaava valkolaikkukilpparineitonen: Penni tuli, näki ja valloitti, paitsi Ollin sydämen niin myös minut ;-) Aivan ihana kissa! Valitettavasti Pennin vierailun jälkeen meno Ollin kotona on mennyt aika hurjaksi, Olli ja kastraattibalineesi Kassu astuvat kilpaa toisiaan ja mouruavat kuin viimeistä päivää, eli heti kun Pennin tiineys toivottavasti varmistuu, niin annan Ollin kodille leikkautusluvan.

Mitä tulee naaraisiin, niin Oskarin sisko Olga pitää jalkoja visusti ristissä. Iiris sen sijaan aloitti vihdoin eilisiltana toisen juoksunsa pillereiden jälkeen, eli se lähtee huomenna treffeille kollin kanssa! Nyt peukut ja varpaatkin pystyyn, että tulisi niitä hopeapitkäkarvoja pitkästä aikaa, edellinen hopeakissa kun syntyi kissalaani vuonna 2005 eli reilut viisi vuotta sitten... noh, tärkeintä olisi että tulisi terveitä ja hyväluonteisia pentuja. Pari erittäin alustavaa varaustakin niistä jo on, mutta riippuu nyt paljon siitä, mitä sieltä tulee... jos tulee.

Niin ja onpa minulla uusi kasvatusnaaraskin! Sijoitukseen muutti hiljattain Tistan Alexandra, BAL h, jonka kutsumanimeksi tuli Irmeli ja kaveriksi sijoituskollini Martti (Cannonball Golden Dream). Alustava suunnitelma on siis ensi vuonna Irmelille ja Martille varianttipentue.

Kotona kisulaiset ovat tottuneet jo aika hyvin vauvaan. Maijan taannoisten allergiatestien tulokset olivat kyllä aika shokeeraavat: niiden mukaan se on herkistynyt vaikka ja mille, mm. sekä kalalle että kanalle... MUTTA: todellisen tilanteen näemme vasta, kun sen nyt syömä allergiamuona alkaa toivottavasti vaikuttaa ja iho mennä parempaan kuntoon. Sen jälkeen täytyy pikku hiljaa itse kokeilemalla testata, mille kaikelle se on oikeasti allerginen... ja mitä se mahdollisesti sietää herkistymisestään huolimatta.

Mitä tulee viime aikoina tapetilla olleeseen, joissakin IV kategorian kissoissa ilmenneeseen PRA:ta (sokeuteen johtava perinnöllinen sairaus) aiheuttavaan geeniin, niin sanon suoraan ja rehellisesti, että omia kissojani en ole vielä ehtinyt testauttaa. Tarkoituksena se kyllä on, testitikut olen jo labrasta saanut, mutta koska sijoituskissani ovat hujan hajan ympäri Etelä-Suomen, niin toteutukseen voi vielä mennä jokunen viikko aikaa.

Hiukan pitempään kasvattaneena toivoisin kuitenkin, että ihmiset, sekä kasvattajat, että lemmikinomistajat, pitäisivät päänsä kylmänä. Ennen kuin kissojen testaus yleistyy Suomessa, on täysin mahdotonta varmuudella sanoa, kuinka yleisestä ongelmasta on kyse. On myös hyvä muistaa, että tauti on resessiivinen, eli sen saamiseksi täytyy olla huonoa tuuria, eli sama viallinen geeni täytyy saada molemmilta vanhemmilta. Jos kissa on saanut geenin vain toiselta vanhemmaltaan, eli on vain ns. kantaja, se ei itse tule koskaan sairastumaan. Itse en missään nimessä aio karsia tässä alkuvaiheessa automaattisesti mahdollisia kantajia kasvatuksestani, koska se olisi pitemmällä tähtäimellä erittäin lyhytnäköistä toimintaa. Pienessä rodussamme (puhun nyt etenkin itämaisista pitkäkarvoista) se voisi pitemmän päälle johtaa koko rodun häviämiseen. Kanta on muutenkin turhan pieni...

Sen sijaan peräänkuulutan avoimuutta ja vastuullisuutta! Jos kasvatuskissa osoittautuu kantajaksi, niin sille tulisi etsiä normaalin testituloksen saanut partneri, ja jatkossa sitten jättää, jos mahdollista, mieluummin ei-kantaja jatkoon. Toivon hartaasti, että viime aikoina käyty keskustelu johtaa siihen, että kasvattajat testaavat kissansa, ja tekevät järkeviä päätöksiä niiden jalostuskäytöstä. Jospa tämä siis johtaisi siihen, että entistä suurempana kriteerinä kasvatuskissojen valintaan olisi terveys, ei jokin tietty ulkonäköpiirre kuten ylityypitetyt korvat tai jokin tietty väri...

Muuten, kolleista ja kasvatuksesta puheen olleen: yhdellä tutullani on edelleen muutaman vuoden vanha pitkäkarvapoika leikkaamatta. Muistaakseni ruskeatäplikäs, kantaa diluutiota ja yksivärisyyttä, ehkä myös naamiota. Tämä vaan vinkiksi epätoivoisille kollinetsijöille...

Iiris TP ja Ollista kuvia

Yllä ja parissa seuraavassa poseeraa vihdoin ja viimein Olli, alias Skazki Belgarion. Tai no, poseeraa ja poseeraa. Kävin pari päivää sitten sitä kuvaamassa, tulokset varsin laihoja kuten ennustinkin. Noh, ehkä näistä jostain saa jotain siedettävää rajattua kotisivuja varten... Olli on terve itämainen kissanpentu eli se riehuu, yrittää syödä kameran hihnan, tunkee nenänsä kasvattajan käsilaukkuun yms. jne.

Olli muistuttaa sekä luonteeltaan että ulkonäöltään hyvin paljon emoansa Laraa. Eli ei pelkää mitään, ja vaatii suurella äänellä ruokaa heti kun joku edes katsoo keittiöön päin ;-) Ilme on hitusen kollimaisempi jo nyt, ja hännästä näyttäisi tulevan pitempi, mutta muuten oli melkein kuin olisi Laran tohellusta katsellut :-)

Alla Ollin paras kaveri Kassu, eli kastraattiherra Skazki Kaspar (BAL b). Anteeksi suokaa salamalla räiskiminen... mm. Iiriksen ja Nexun ja muiden N-pentujen setä. Minä sitten niin tykkään suklaanaamioista!

Ja vielä yksi bonuskuva Ollista, joka sentään puoleksi sekunniksi malttoi jäädä paikoilleen.

Muita uutisia: Oskarille on nyt väsätty oma lyhyt esittely kotisivuille, yritän lähiaikoina vääntää vastaavan myös Ollista. Mitään päivää en uskalla sattuneista syistä mennä lupaamaan... mutta sen jälkeen kotisivut olisivat melko hyvin ajan tasalla, paljonhan niitä voisi parannella mutta katsotaan nyt, mitä syksymmällä oikeasti ehtii. Parempi kun en suureen ääneen lupaa muuta, kuin jossain vaiheessa Ollin esittelyn. Olli on tarkoitus testata joskus syksymmällä. Kyselyjä tyttökissoilta otan vastaan! Ollin sukutaulu löytyy myös PawPeds-tietokannasta, jos joku haluaa esim. laskeskella sukusiitosprosenttia alustavasti.

Sitten näytelmäkuulumiset: Iiris (Skazki Ninel) oli hakemassa ekaa avoimen luokan sertiään eilen URK:n näyttelyssä Hyvinkäällä. Reissu sujui aivan yli odotusten :-) Iiris hurmasi tuomarinsa aivan täysin, eikä vähiten varmaan siksi, että se kehräsi ja puski... Kehuja tuli mm. upeasta, lyhyestä (sic!) turkin laadusta, värityksen hienosta kontrastista ja lämpimästä värisävystä, kauniista profiilista ja hyvästä ilmeestä. Ainoa, mitä olisi saanut olla enemmän ja alempana, oli, kuten tavallista, korvia. Tuomari sanoikin, että hänen mielestään Iiris on aivan upea kissa, mutta ei kannata kaikilta tuomareilta odottaa yhtä paljon kehuja - toiset kun näkevät IV kategorian kissoissa vain ne korvat -ja jos niitä ei ole "tarpeeksi", niin se siitä...

Kaikista noista kehuista huolimatta olin ennen TP-valintoja aivan satavarma, että vastassa ollut Bajangin kasvatti, Millan simskutyttö voittaisi, koska sillä oli kieltämättä upeat korvat. Leuka taisi loksahtaa kun tuomari osoittikin Iiristä ja sanoi "Today she is my best". :-) Loppupäivän leijailin sitten pilvissä, eikä iloani tippaakaan himmentänyt se, että paneelissa Iiris hävisi molemmilla äänillä upealle Yumi-tytölle (Cannonball Frontpage News) - pysyipä muuten voitto kumminkin suvussa, kun Yumi on minun Martti-kollini siskopuoli ;-D

Ainakin Elina V. otti Iiriksestä kuviakin näyttelyssä, toivottavasti edes jokunen onnistuikin...

Oskar testattu

Kävin viime viikolla Järvenpäässä, katsomassa ja kuvaamassa sijoituskolliani Oskaria. Oli reissulla käytännöllinenkin tarkoitus - toimin lompakkona kun Oskarista otettiin siitostestit. Poika on sen verran iso ikäisekseen että uskoisin sen viimeistään alkusyksystä olevan valmis tositoimiin... yhdestä naaraasta on ollut alustavasti puhetta, mutta koska Oskarille on haettu varmuuden vuoksi siitoshyväksyntä näyttelystä, niin se on muidenkin käytettävissä.

Räpsin pari kuvaakin, joskin ilman salamaa tuli sisätiloissa vähän hämyistä, ja salaman kanssa silmien väri simskuilla menee pilalle - oikeasti Oskarilla on todella hienot upeansiniset siamilaissilmät!

Toisessa kuvassa muuten vilahtaa Oskarin kaveri, maatiaiskastraattiherra Oula, aivan hurmaava valkoinen, oranssisilmäinen söpöliini!

Sen verran olen saanut viime aikoina aikaiseksi, että olen hieman päivitellyt kotisivujakin. Oskarista ja toisesta nuoresta kollistani Ollista (Skazki Belgarion) pitäisi vielä väsätä esittelyt... katsotaan milloin jaksan, tämä heinäkuun helle imee kasvattajaparasta viimeisetkin mehut :/
Homma nyt kuitenkin etenee sen verran, että tänään olisi tarkoitus vielä käydä Ollia katsomassa, ja toivottavasti saisin jonkin kuvankin siitä otettua. Se oli kyllä vielä

luonani asuessaan pentujen ehdottomasti hankalin kuvattava - Olli kun rrrrakastaa kaikkia ihmisiä niin paljon, että sen on ihan pakko tunkea syliin koko ajan - kuvaa siinä sitten...

Kollikuvia edes tänne

Suklaa itämaispoikani sijoituskoti kuuli pyyntöni, eli tässä joitakin kuvia Martista (Cannonball Golden Dream, OSH b). Poika on puhdas lyhytkarva, mutta käytettävissä balineesi- tai pitkäkarvakasvatukseen muillekin. Se on jo reilun vuoden vanha, eli varmasti osaisi hommansa. Testit ovat kunnossa myös. Yksi tyttö sille jo olikin sovittu, mutta minusta riippumattomista syistä astutus on lykkääntynyt (toivottavasti ei kokonaan peruuntunut!), joten otan uusiakin kyselyjä vastaan. Sukutaulu löytyy kotisivuiltani.

Mitäs pidätte? Minusta aika kiva, ei mikään superextreme, mutta tasapainoisen näköinen kissa!

Muita kuulumisia: Qamarista on tullut viikon sisään peräti kolme kyselyä! Huomenna sille tulee katsojat, pitäkää peukkuja ja varpaitakin pystyssä, koti vaikuttaa todella erinomaiselta! Joskin täytyy myös sanoa, että eivät ne kaksi muutakaan kyselyä huonolta vaikuta ollenkaan, eli jo nyt on ihme jos ei poju viimein hurmaa itselleen omaa kotia!

Q-pentue 3 viikkoa ja muidenkin kuulumiset

Kävin eilen pikapikaa vilkaisemassa Iiriksen ja nuorimman pentueeni tilanteen sijoituskodissa. Sain räpsittyä muutaman kuvan. Pennut painivat jo kovaa vauhtia pesässä, mutta Iiris ei vielä salli niiden retkeillä pesän ulkopuolella.

Poika on minusta edelleen väriltään suklaatäplikäsvalkea bicolour, ja karvanpituudeltaan todennäköisesti lyhytkarva.

Tyttö lienee suklaa ticked tabby, ja uskoisin sen olevan pitkäkarva. Uskoisin siitä kasvavan varsin viehättävän! Pennut ovat mielestäni tässä vaiheessa melko lupaavia molemmat, joten toivoisin edes jommankumman päätyvän kasvatukseen.

En ole näitä vielä missään muualla kuin tässä blogissa mainostanut. Yritän lähipäivinä saada edes jotain tietoa kotisivuilleni, viime viikot ovat olleet uskomattoman kiireisiä työmatkoineen, eli olen ehtinyt tehdä vain välttämättömimmät hommat, mutta kaikki "extra", mm. kotisivut, on jäänyt täysin hunningolle. Nimiäkään en ole vielä keksinyt, työnimetkin ovat toistaiseksi vain "Typy" ja "Poju".

Kotiin kuuluu kummia. Lara oksenteli koko eilisen päivän, mutta nyt vatsa vaikuttaisi olevan rauhoittumassa kotikonstein, ja tänä aamuna se jo vähän söikin, eli ihan vielä en ole raahaamassa sitä tai pentuja lääkäriin. P-pennuista yksi oksensi kerran tänä aamuna, mutta kaikki syövät hyvin ja riehuvat kuin raivopäinen hunnilauma, eli niillä ei ainakaan toistaiseksi ole mitään hätää. Tilannetta on kyllä tietenkin pakko tarkkailla tosi hyvin, 7-viikkoiset ovat vielä niin pieniä että

niiden terveyttä on syytä seurata huolellisesti.

Viikon loppupuolella on ohjelmassa Oskarin luovutus. Se menee nyt sitten kuitenkin SIJOITUKSEEN, mikä kiinnostuneille balineesi- ja pitkäkarvatytöille täten ilmoitetaan. Yritän siitäkin saada infoa kotisivuille jossain vaiheessa...

Kollit, Iiris ja kohta toivottavasti pentuja Taimilla

Elämme jännittäviä aikoja. Taimilla (Chat de Nacre's Daryl Hannam) on tänään laskettu aika, ja kovasti se jo merkkejä antaa että varmaan jo huomenna on jotain uutta kerrottavaa viimeistään.

Taimin pennuthan syntyvät minun kasvattajanimelläni, mutta kannamme vastuun yhdessä sen kodin eli Annan kanssa, Annalla kun on jo kokemusta sijoituskotina toimimisesta ja oma kasvattajanimikin. Koska Taimi ja pennut sijaitsevat Annan luona Piikkiössä, niin minun roolini on toki virallisena kasvattajana olla päävastuussa, mutta Annan vastuulla on se päivittäinen hoito. Toisin sanoen, kyllä minultakin saa pennuista kysellä jahka ne nyt ensin saadaan maailmaan, mutta myöhemmin Annalta kyllä saa ajantasaisempaa tietoa pentujen luonteista ym. Toki yritän niitä käydä säännöllisesti katsomassa, mutta varmaan en pääse Piikkiöön niin usein kuin haluaisin. Jos itse saisin päättää, kävisin kerran viikossa, mutta käytännön järjestelyjen takia varmaan realistisempaa on parin kolmen viikon välein.

Mutta toivotaan nyt ensin, että kaikki tulevat elävinä ja terveinä maailmaan! Peukut ja varpaatkin pystyyn!

Hain Iiriksen eilisiltana Turusta. Otin lisää kuvia Maksista, koetan lähipäivinä siirtää ne koneelle, jos joukossa on jokin kelvollinen niin laitan tänne. Maksi on kyllä kehittynyt edukseen, sillä on aika hyvä ilme ja se lila turkki on vaan niin kaunis!

Sain muuten pari päivää sitten myös Marinasta, Maksin siskosta, uusia kuvia, laitan nekin lähipäivinä tänne :-)

Kotisivulleni muuten vihdoin päivitin tuoreet kuvat muistakin kolleistani, käykääpä katsomassa. Nyt on siellä edes kasvatuskissat kuvineen ja sukutauluineen suht hyvin ajan tasalla, ainahan sitä voisi parempia kuvia saada mutta nyt on edes siedettävät kaikista. Mutta uusiakin saa ottaa, mikä mainittakoon pienenä painostuksena paitsi itselleni myös sijoituskodeille ;-)

Iiristä taisi ottaa pannuun sulhasen luota lähtö, se huusi koko matkan Turusta Pasilaan. Se siitä rentouttavasta junamatkasta... hassua, sillä menomatkalla Turkuun se oli hiiren hiljaa.

Seuraavat kolme viikkoa nyt sitten odotellaan ensimmäisiä merkkejä, onko Iiris tiine. Jos on, niin laskettu aika on 5.11. eli loppiaisaattona.

Pentuesuunnitelmia

Laran, Iiriksen ja Siegfriedin sienitestitulokset (kaikki negatiivisia niin kuin pitikin) saapuivat tänään. Eli nyt on kaikki muodollisuudet hoidettu, voi alkaa tosissaan miettiä astutuksia. Iiris astutetaan ehkä jo seuraavasta juoksusta - katsotaan nyt milloin se alkaa.

Tein päätöksen, että Laran viime viikolla saama pilleri saa nyt ainakin tällä erää olla viimeinen. Aloitin matokuurin kaikille kolmelle kissalle, kun tajusin, että Larallehan pitää uusia tehosterokote, edellinen rokotus ehtii taatusti mennä vanhaksi ennen mahdollisten pentujen luovutusikää. Joskus on hyötyäkin siitä, että Laran toinen nimi on tätä nykyä Hotko: se veti oman annoksensa ruokaan piilotettuna. Maijalle on aina helppoa antaa lääke, Dina sen sijaan on tätä nykyä ongelma. Se on nyt vanhemmiten päättänyt, että kaikki lääkkeet ovat myrkkyä. Vaikka se muuten on erittäin helposti käsiteltävä kissa, niin lääkkeiden anto sille on sellaista taistelua, että tarvitsen apulaisen pitämään kissaa kiinni, ja silti on yleensä kädet naarmuilla ja tuskanhiki päässä, ennen kuin lääke on varmasti kissan mahassa asti. Tänään yritin samaa temppua kuin Laraan, ja herkkuruuan seassa sainkin suurimman osan lääkkeestä kissaan. En ole kuitenkaan varma, menikö kaikki... huomenna pitää kai sitten valmistautua taistoon. Kolmen päivä kuuri Axiluria, nääs.

Sain muuten kollisivuni kotisivuilla sen verran ajan tasalle, että kaikkien sukutaulut ovat nyt siellä. Vielä kun saisi tuoreet kuvatkin - yritän vihdoin lähiaikoina.

Siegfriedin paperisota etenee ja muita kollikuulumisia

Alkuviikon surkeiden tunnelmien jälkeen jotain hyvääkin kerrottavaa: Sveitsin tuontini Siegfried (Shilby Line's Sambal Oleg), punatäplikäs itämainen pitkäkarva, voi mainiosti sijoituskodissaan Tampereella, ja tänään vihdoin posti toi sen sveitsiläisen rekkarin. Koska se on rekisteröity Fife-järjestöön, niin sen rekisteröinti Suomeen pitäisi olla hyvinkin nopea prosessi. Ennen sen rekkarin saamista en ole viitsinyt sitä laajemmin mainostaa, mutta nyt tässä virallinen treffi-ilmoitus: Siegfried on lyhyen aikaa tänä syksynä / talvena käytettävissä myös ulkopuolisiin astutuksiin. Päivitin tuossa eilen hitusen kotisivujeni Urokset-osiota, vielä siinä on paljon työtä, mutta nyt siellä on vihdoin vähintään nimeltä mainittu oikeasti leikkaamattomat sijoituspoikani tällä hetkellä.

Nyt kun minulla vihdoin on kourassa pojan rekkari, niin lähiaikoina koetan saada sukutaulun myös sivuilleni. Sitä ennen mahdollisesti kiinnostuneet voivat pyytää postitse kopiota. Ihan kaikille se ei sovi, koska sen isoisä on suomalainen kissa, Skazki Gerasim (jonka vanhemmat puolestaan ovat Tikru x Maija, eli virallisemmin CH Skazki Damir x IP, CH Divan Blossom of Bliss), mutta kolme neljäsosaa sukutaulusta siis on Suomessa tuntemattomampia suuruuksia.

Maksista on tullut nyt toinenkin kysely, saa nyt sitten nähdä, onko se vielä leikkaamatta kun morsianehdokkaan astutus on ajankohtaista. Koska kummankin morsion astutusajankohdasta ei ole vielä mitään hajuakaan, niin otan siitä vielä kyselyjä vastaan, vihellän sitten pelin poikki jos kyselyitä alkaa olla liikaa.

Kolmas kollini on vielä aika vauva (nuo kaksi yllämainittua varmasti ymmärtävät tyttöjen päälle joko heti tai viimeistään myöhemmin syksyllä), Cannonball Golden Dream eli sijoituskodissa Martti (OMG, parempi etten sano mitään niin kauan kun koti on tyytyväinen kolliinsa). Sillä on komea sukutaulu täynnä mm. Okonor- ja Kattilan-kissoja, itse se ei kyllä mikään tuleva huippunäyttelytähti ole, mutta luonne on sillä puhdasta kultaa. Olen kasvattajan kanssa sopinut, että saan antaa sitä pitkäkarva- tai balineesikasvatukseen, mikä vinkkinä täten mainitaan.

Kunhan saan uusia julkaisukelpoisia kuvia pojistani niin laitan tänne heti! Siegfriedillähän tosin on oma blogi.

RuRok, kotisivuja ja kiirettä

Viikonloppu meni aika lailla kissanäyttelyn merkeissä. Eilen lauantaina tosin vain aamupäivän olin paikalla, roudasin kaverin kissoja Esteriä ja Sakuraa tuomarin pöydälle, kun kaveri itse joutui käymään välillä muualla. Tänään sitten koko päivä, onneksi päästiin yllättävänkin äkkiä pois, jäi illalla aikaa kotonakin vähäsen. Tuloksia: ocini Dina sai sertinsä, ja kehuja muutenkin, "gorgeous type", mutta ne täplät... kontrasti on haalistunut vuosien varrella, eli paneeliin ei enää taida olla asiaa kuten joskus nuorempana. Veteraaniarvostelussa se jäi toiseksi somalitytön jälkeen.

Lara sai ekan sertinsä Champion-luokasta. Tämän päivän tuomari, Berta N., piti Larasta todella paljon, kehui ilmeen, pitkän kropan ja supervihreät silmät, ja sulki onneksi silmänsä sen pieniltä kauneusvirheiltä ;-)

Sijoituskollini Maksi oli myös näyttelyssä, ja sai siitoshyväksynnän, mitä siis tultiin hakemaan. Nyt puuttuvat enää ne tyttöystävät, huhuu... yhden tytön vierailusta tosin on jo alustavasti sovittu. Maksi siis on lila itämainen pitkäkarva. Olisi pitänyt ehtiä ottaa siitä uusia kuvia, mutta kiirettä piti kun oli neljä kissaa mukana, ja sitten menin vielä paneelin ajaksi auttamaan "ylimääräisenä" assistenttina.

Eniten kyllä lämmitti mieltä Iiris. Kun kävin perjantaina sitä katsomassa, ja mm. leikkasin sen kynnet, se oli vähän känkkäränkkätuulella, näinköhän se suunnittelee ekaa juoksua, mutta nyt se oli itse aurinkoisuus. Se teki parhaansa hurmatakseen lehmäkissafanina tunnetun Thean, ja onnistuikin aika hyvin. Se vain kehräsi Thealle ja tuomarioppilas-Minnalle. TP-valintaan asti se pääsikin, mutta siellä vielä hieman tyypikkäämpi mustavalkea poika vei voiton.

Sain muuten eilen vihdoin aikaiseksi laittaa kotisivuja vähän kuntoon. Naaraat-sivu on nyt ajan tasalla, seuraavaksi pitäisi käydä urosten sivun kimppuun. Sitä ennen pitäisi kuitenkin raapia kasaan Karvacorner seuraavaan Sajam-lehteen. Jossain vaiheessa pitäisi kai käydä päivätöissä ja nukkuakin.

Kolleja kolleja

Kun keskikesä on ohi, niin tyttökissatkin muistavat yleensä taas, miten mukavaa on mouruta. Kauhulla vaan odotan, milloin Iiris löytää itsestään naisten naisen. Lara on edelleen toistaiseksi pillereillä.

Olen ollut huomaavinani parilla muullakin kasvattajalla saman suuntaisia "ongelmia". Siksi käytän tilaisuutta hyväkseni, ja mainostan M-pentueeni poikia. Molemmat ovat nyt reilut 8 kk vanhoja, ja mitä olen kuullut, jo varsin kunnioitettavan kokoisia kollin rötkäleitä molemmat. Varsinkin Morriksen (Skazki Miroslav) käytöskin jo viittaa siihen, että se voisi hyvinkin ymmärtää jo tyttöjen päälle.

Maksim (lila itämainen pitkäkarva) on näillä näkymin tulossa Rurokin näyttelyyn sunnuntaille, silloin olen senkin suhteen jo paljon viisaampi. Maksim testataan lähipäivinä, se asuu sijoituskodissa Turussa.

Morris (punavalkea ticked tabby itämaisvariantti) testataan vain tarvittaessa. Se löytyy Lahdesta.

Molempia poikia voi kysellä minun kauttani. Molemmat ovat ainakin vielä hetken leikkaamattomia, mutta kummankaan kotia ei ole tarkoitus rääkätä kovin pitkään, jos pojat keksivät merkkailun ihanuuden niin ne pääsevät hyvin pian karvanopistaan, joten jos kiinnostusta on, ilmoittele :-)

Lara on nyt Herkkusieni

Toisin sanoen olimme eilen Pirokin näyttelyssä Tampereella, ja kolmas serti tuli, ja titteli on nyt sitten Champion. Itse hääräsin assistenttina, mikä hieman kadutti klo 19, kun näytteilleasettajat alkoivat pakata tavaroitaan ja minä vielä odotin paneelin loppumista. Vastapainoksi yritän ottaa tämän päivän enemmän levon kannalta. Valokuvausta en ole nyt ehtinyt harrastaa, kun puolet viikosta meni työmatkalla. Koetan lähipäivinä ottaa taas jonkun kuvankin.

Vielä kotia etsivät Miro ja Mila ovat kuitenkin sopeutuneet jo varsin hyvin lauman jatkoksi, ne viipottavat jo menemään joka paikassa täysin kuin kotonaan ainakin. Silti yhä etsin molemmille kotia, jo siitäkin syystä että isoäiti Maijan mielestä meidän kissakiintiö on kolme. Piste. Ja tästä ei Maijan kanssa voi edes keskustella. Pientä pehmenemistä tai kompromissia on jo ilmassa, Maija ei enää viitsi räyhätä koko aikaa, mutta kyllä vähintään kerran päivässä jompikumpi pennuista saa mummoltaan turpiinsa.

Pientä matkakuumettakin on tässä jo ilmassa... jos nyt kaikki menee hyvin tällä kertaa, niin kesäkuun puolivälissä lähdemme käymään Sveitsissä, hakemassa punatäplikkään itämaisen pitkäkarvapojan meille. Tarkoitus on sillä toivottavasti ainakin yksi pentue kasvattaa, sille on jo sijoituskoti odottamassa. Mutta lisää tästä pojasta sitten, kun ensin nyt saadaan se Suomeen, ja toivottavasti kaikki menee hyvin tällä kertaa. Minulla kun ei ole tuontien kanssa liiemmin tuuria ollut, ainoa onnistunut tuontini kun on jo vuonna 2004 Saksasta tuotu Valentino vom Südstern, josta olikin sitten paljonkin hyötyä sekä itämaisen pitkäkarvan että balineesin kasvatukselle Suomessa.

Pitäisi kotisivujakin päivittää... viimeistään kesälomalla toivottavasti! Minähän kävin joulun alla Ranskasta hakemassa suklaakilpikonna itämaisen pitkäkarvatytön, kutsumanimeltä Taimi, joka kylläkin asustelee Annan luona Turun lähistöllä, mutta kun sillä ei ole vieläkään papereita! Ranskalaisilla kestää ihan uskomattoman kauan. Ennen kuin paperit saapuvat ja saan sen rekisteröityä Suomessa, niin ei voi kauhean tosissaan tehdä pennutussuunnitelmia, mutta nyt ainakin tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että ehkä kuitenkin sen eka pentue syntyisi minun nimissäni, minkä jälkeen typykkä siirtyy Annan omistukseen. Mutta katsoo nyt. Tässä palapelissä on niin monta liikkuvaa osaa nyt, että en uskalla julistaa mitään varmoja suunnitelmia mihinkään suuntaan.