R-pentue 6 viikkoa

Ohessa pieni kuvaterveinen - show'n kylläkin varastavat pentueen vanhemmat etualalla, mutta jos katsotte tarkasti niin kuvasta löytyvät myös kaikki neljä pentua :-)

R-pennuista ja vanhemmista muutama kuva

Sain tehtyä uuden kuvakansion R-pentueelle vanhempineen, klikkaa linkkiä!

Kaikista muista on vähintään pari kuvaa, mutta emo Irmeli ja tytär Renata, suklaakilpparinaamiot, olivat yhtä painajaismaisia kuvattavia molemmat. Molemmista on vain yksi edes kelvollinen kuva. Kilppariemo on periyttänyt siis värinsä lisäksi elohopeanvilkkaan luonteensa... Sikäli harmi, että Renata oli melko lupaava, luulen että siitä voisi kasvatustasoinen tulla...

Seuraava projekti olisi saada rekisteröintipaperit postiin. Sen jälkeen kotisivut vihdoin ajan tasalle - sen jälkeen pentuja voisi alkaa mainostaakin pikku hiljaa...

Iiris tiine ja muutakin juttua

Iiris kävi eilen ultrassa ja se on tiine! Eläinlääkäri näki varmasti 2 pentua, toki toivon, että niitä olisi enemmänkin... Ennen kaikkea kuitenkin toivon, että tällä kertaa olisi parempi tuuri ja kaikki menisi hyvin! Jos pentuja tulee, niin laskettu aika on n. 23.3.

Edellistä blogimerkintää kirjoitin aika lailla silmät ristissä, joten jotain jäi sanomatta. Kuviakin olisi enemmän, mutta katsotaan milloin saan niitä esille. R-pennuista on aikaista sanoa mitään varmaa, mutta tällä hetkellä lemmikkikotia etsii ainakin suklaanaamio siamilaistyttö Roksana, muiden kohdalla on vielä mietinnässä, kuka mahdollisesti jäisi kasvatukseen. Eli muitakin saa kysellä kyllä... Luultavasti testaan ne pennut, joita edes harkitaan kasvatukseen, jo ennen luovutusta PRA-kantajuuden varalta. Kaikkia pentuja en automaattisesti aio testata, koska ne voivat olla korkeintaan kantajia tai sitten negatiivisia (koska isä on kantaja ja emo on negatiivinen) ja siten ne eivät siis sairastu.

Pentujen vanhemmistakin jäi viimeksi kirjoittamatta pari sanaa. Täytyy sanoa, että olen erittäin positiivisesti yllättynyt Martin kehityksestä. Siitä on kehittynyt elegantti ja tyypikäs herra! Sillä on kerrassaan upea profiili, hyvä ilme ja vihreät silmät. Toivon kovasti, että se periyttää tyyppiään myös pennuilleen.

Irmeli taasen näyttää juuri siltä mitä se onkin - keskenkasvuinen balineesineitonen :-) Eli mittasuhteet hupaisasti pielessä, mutta täytyy kyllä kommentoida että ONNEKSI se on varsin isokokoinen ikäisekseen! Kiitettävän hyvin se on myös pentunsa hoitanut, ihania pulleroita ne ovat!

Tänään kävin muuten Oskarin pentuja katsomassa Fercatin kissalassa. Hih, ruskeanaamio poika on sitten kuitenkin balineesi! Siitä oli tosi vaikea sanoa viimeksi kun kävin, että mikä se on. Yleensä minulla nuo epämääräiset tapaukset paljastuvat kasvaessaan lyhytkarvoiksi, mutta tällä kertaa kävi juuri päinvastoin :-) Suloisia pentuja muutenkin, käykääpä kurkkimassa Fercatin sivuilla, ainakin yksi pentu etsii myös vielä kotiakin...

S-pentue 1 viikkoa ja R-pentue 4 viikkoa

Hanna olikin jo kirjoittanut aivan ihanat kuvaukset 1-viikkoisista S-pennuista, joilla on nyt jo työnimetkin :-) En käy sitä tässä toistamaan, käykää se lukemassa Hannan blogista: http://luolaleijonanklaani.blogspot.com/2011/02/pennut-1vko-ja-tyonimia.html

Myös uusia kuvia pennuista on nähtävissä täällä: http://luolaleijonanklaani.kuvat.fi/kuvat/Skazki%20S/Pennut%201%20vko/

Varaustilanne elää yhä, tottakai kun pennut ovat näin pikkuisia. Mutta ainakin pari poikaa etsii vielä omaa kotia.

Viikonloppuna kävin vihdoin ja viimein Sysmässä katsomassa 4-viikkoisia R-pentuja. Kyllähän sijoituskoti oli arvioinut värit ja sukupuolet aivan oikein, mutta oli silti ihanaa nähdä pennut itsekin. Söpöisiä olivat! Pitää tässä lähipäivinä laittaa rekisteröintipaperit postiin, näillä mennään: yksi poika, Skazki Radomir, SIA d var eli punanaamio siamilainen. Kolme tyttöä: Skazki Rozalia, OSH b var eli suklaa itämainen lyhytkarva - se oli porukan rauhallisin ja aivan mielettömän suloinen! Skazki Renata, SIA h var eli suklaakilpikonnanaamio siamilainen, porukan elohopea! Ja Skazki Roksana, SIA b var eli suklaanaamio siamilainen. Saattaa olla, että yksi tytöistä jää synnyinkotiinsa ja sitä ehkä käytetään kasvatukseen, mutta jos näin ei käy, niin haeskelen ehkä joko Rozalialle tai Renatalle sijoituskotia pääkaupunkiseudulta, ja saatan harkita Radomir-pojan osasijoitusta yhtä astutusta vastaan.

Blogger kettuilee minulle, en nyt saa kuvia järkevästi sijoitettua tekstiin (osaisiko joku kertoa minulle, mitä on pielessä?). Kuvat siis ylhäältä alas: pentueen isä Cannonball Golden Dream eli Martti, Roksana, Radomir, Renata, Rozalia, emo Tistan Alexandra eli Irmeli ja koko pentukasa.

Skazki R-pentue syntynyt

Nyt ne ovat täällä! Oho hups -pentue, eli Martin ja Irmelin ylläripläjäys! Mutta niin kuin usein käy juuri silloin kun ei pitäisi, niin kaikki on tähän asti mennyt loistavasti! Irmeli synnytti pentunsa kuin tyhjää vain, helposti ja nopeasti, ja ne olivat myös ihan hyvän kokoisia, 89-99 grammaa syntymäpainot. Ohessa muutama kännykkäkameran kuva.

Koska pennut syntyivät Sysmässä sijoituskodissa, niin ihan heti en pääse niitä itse katsomaan. Pentuja on kuitenkin neljä, yksi suklaa itämainen ja kolme siamilaista. Kaikki siis variantteja. Alustava veikkaus on, että yksi simskuista olisi poika, loput tyttöjä. Mutta katsellaan. Sitten kun pääsen itse katsomaan niin eiköhän asia silloin lopullisesti selviä. Mihinkään pentuvälityksiin tms. en näitä myöskään laita sitä ennen.

Kävin tänään myös Oskarin pentuja katsomassa, eli Fercatin O-pentuetta. Suloisia pikkuisia! Valkoinen balineesityttö, kilpparinaamio simskutyttö, ja luultavimmin simsku poika, ruskeanaamio jonka turkin pituus oli kyllä todella hankala määrittää. Luultavammin kuitenkin vain tavallista pörröisempi variantti. Kamera jäi kotiin, sorry, mutta Elinan sivuille varmaan ilmaantuu ennemmin tai myöhemmin uusia kuvia.

Kolme pentuetta tulossa

Ei tämän nyt ihan näin pitänyt mennä, mutta kissat päättivät toisin... eli peräti kolme pentuetta on lähiaikoina tulossa.

Ensimmäisenä syntyy todellinen ylläripentue, laskettu aika on n. 13.1. Minulle siis kävi todella vanhanaikaisesti, kun otin riskin ja sijoitin kollin luo naaraan. Ennen kuin kukaan ehti edes tajuta mitään, tyttö aloitti juoksun ja kollihan sen huomasi ennen ihmisiä... Kissat eristettiin toisistaan heti kun eka astuminen oli nähty, mutta joskushan se kertalaaki riittää... Pentuja on siis tulossa yhdistelmästä Cannonball Golden Dream (OSH b eli suklaa itämainen) x Tistan Alexandra (BAL h eli suklaakilpikonnanaamio balineesi). Kaikki tulevat pennut ovat itämaisia tai siamilaisia (variantteja), todennäköisimmät värit ovat suklaa, pojilla myös punainen ja tytöillä myös suklaakilpikonna. Kaikki pennut ovat yksivärisiä.

Pentueen emo "Irmeli" on siis melko teini vielä itsekin, mutta mitä nyt olen kuullut aiemmista vastaavista tapauksista, niin yllättävän hyvin teinimammat selviävät tiineydestä ja synnytyksestä. Täytyy vain toivoa, että näin käy nytkin. Koetan saada Irmelistä lisää infoa kotisivuilleni lähiaikoina.

Toisena ovat tulossa Olgan pennut, laskettu aika on n. 23.1. Niistä olenkin jo kirjoittanut aiemmin, mutta odotettavissa on siis luultavimmin itämaisia lyhyt- tai toivottavasti myös pitkäkarvoja.

Kolmas pentue on tulossa Polgaralle, laskettu aika on n. 7.2. Siitäkin olen jo aiemmin kirjoittanut, mutta itämaisia lyhytkarvoja (variantteja) on siis tulossa.

Kaikissa pentueissa myös naamiokissat ovat ainakin teoriassa mahdollisia, jää nähtäväksi.

Kaikki pentueet ovat siis sijoituspentueita, Sysmässä, Raumalla ja Turussa. Eli tiedossa on kasvattajalle reissaamista pitkin ja poikin Suomea. Ihan niin usein en varmaankaan pysty kotisivuja ja blogia päivittämään, kuin parin edellisen pentueen kohdalla, kun pentueet syntyivät joko kotonani tai pääkaupunkiseudulla, mutta yritän tietysti parhaani. Tämä vuosi nyt on sikäli poikkeuksellinen että olen vanhempainvapaalla, mutta jatkossa jos naaraita sijoitan, niin sijoituskotien on tosiaan oltava pääkaupunkiseudulla - jatkossa en perheellisenä ja työssäkäyvänä pysty enää reissamaan sillä malliin kuin mitä nyt alkavana vuonna tulee pentueiden takia tehtyä.

Mitä tulee Iirikseen, niin aivan lähipäivät ratkaisevat, leikataanko se, vai viedäänkö se kollin luo. Joudun valitettavasti vaihtamaan kollia... Syy on se, että ensimmäiset PRA-testitulokset ovat nyt tulleet, ja Iiris osoittautui kantajaksi, samoin kuin Polgara. Polgaran suhteen asia ei ole mikään ongelma, koska se on astutettu negatiiviseksi testatulla kollilla, eli tulevat pennut tulevat kaikki olemaan joko negatiivisia tai korkeintaan kantajia. Iirikselle aiottua sulhoa ei ole vielä ehditty testata, joten valitettavasti en uskalla ottaa riskiä. Jos se ikinä pääsee kollin luo, niin sulhanen on sitten sama kuin Olgalla, eli negatiiviseksi testattu Alfred eli Yazoo Kwame. Tuntuu toisaalta vähän pöljältä käyttää samaa kollia kahdelle eri naaraalleni, mutta muita varmasti PRA-negatiivisia vaihtoehtoja ei tällä hetkellä ole. Parempi pelata varman päälle...

Sellaista tänne. Komea Olli-kollikin on muuten nyt sitten isä. Ollin pennuista löytyy eka info täältä: http://www.nalittna.com/9 eli neljä pentua putkahti maailmaan jouluaaton aattona.

Suunnitelmat alkavat vihdoin toteutua

Kissankasvatus ja etenkin tämä bloginpito on edelleen viettänyt hiljaiseloa, muun elämän, varsinkin yhden pienen sellaisen, viedessä niin paljon aikaa...

Jotain on kuitenkin tapahtunutkin.

Oskar kävi hiljattain vierailulla söpön balineesineitosen luona. Oskar täytti tällä viikolla vuoden, ja samalla sen siitoshyväksyntä meni umpeen... koska Murphyn laki yleensä toimii myös kissankasvatuksessa, olen saanut siitä nyt pari muutakin kyselyä. Olen todella aidosti pahoillani, mutten voi sitä luvata kellekään, jos balineesityttö osoittautuu tiineeksi.

En nyt nimittäin mistään pysty muuttumaan sille vaadittavaksi avoimen luokan näyttelytulokseksi, ja toisaalta myöskin sijoituskodin hermoja en voi loputtomiin venyttää.

Tilanne olisi toinen, jos asuisimme isossa omakotitalossa ja voisin itse pitää kolleja - mutta kun asumme kerrostalossa ja tänne ei taatusti tule kollia, niin ei auta muu kuin tehdä sijoitussopimuksia. Sijoitussopimukset ovat kollipojan kanssa aina tosi iso riski, kuten jokainen yhtään mitään leikkaamattomista kissoista tietävä tajuaa...

Sama koskee oikeastaan myös Ollia (Skazki Belgarion). Sen luona kävi hurmaava valkolaikkukilpparineitonen: Penni tuli, näki ja valloitti, paitsi Ollin sydämen niin myös minut ;-) Aivan ihana kissa! Valitettavasti Pennin vierailun jälkeen meno Ollin kotona on mennyt aika hurjaksi, Olli ja kastraattibalineesi Kassu astuvat kilpaa toisiaan ja mouruavat kuin viimeistä päivää, eli heti kun Pennin tiineys toivottavasti varmistuu, niin annan Ollin kodille leikkautusluvan.

Mitä tulee naaraisiin, niin Oskarin sisko Olga pitää jalkoja visusti ristissä. Iiris sen sijaan aloitti vihdoin eilisiltana toisen juoksunsa pillereiden jälkeen, eli se lähtee huomenna treffeille kollin kanssa! Nyt peukut ja varpaatkin pystyyn, että tulisi niitä hopeapitkäkarvoja pitkästä aikaa, edellinen hopeakissa kun syntyi kissalaani vuonna 2005 eli reilut viisi vuotta sitten... noh, tärkeintä olisi että tulisi terveitä ja hyväluonteisia pentuja. Pari erittäin alustavaa varaustakin niistä jo on, mutta riippuu nyt paljon siitä, mitä sieltä tulee... jos tulee.

Niin ja onpa minulla uusi kasvatusnaaraskin! Sijoitukseen muutti hiljattain Tistan Alexandra, BAL h, jonka kutsumanimeksi tuli Irmeli ja kaveriksi sijoituskollini Martti (Cannonball Golden Dream). Alustava suunnitelma on siis ensi vuonna Irmelille ja Martille varianttipentue.

Kotona kisulaiset ovat tottuneet jo aika hyvin vauvaan. Maijan taannoisten allergiatestien tulokset olivat kyllä aika shokeeraavat: niiden mukaan se on herkistynyt vaikka ja mille, mm. sekä kalalle että kanalle... MUTTA: todellisen tilanteen näemme vasta, kun sen nyt syömä allergiamuona alkaa toivottavasti vaikuttaa ja iho mennä parempaan kuntoon. Sen jälkeen täytyy pikku hiljaa itse kokeilemalla testata, mille kaikelle se on oikeasti allerginen... ja mitä se mahdollisesti sietää herkistymisestään huolimatta.

Mitä tulee viime aikoina tapetilla olleeseen, joissakin IV kategorian kissoissa ilmenneeseen PRA:ta (sokeuteen johtava perinnöllinen sairaus) aiheuttavaan geeniin, niin sanon suoraan ja rehellisesti, että omia kissojani en ole vielä ehtinyt testauttaa. Tarkoituksena se kyllä on, testitikut olen jo labrasta saanut, mutta koska sijoituskissani ovat hujan hajan ympäri Etelä-Suomen, niin toteutukseen voi vielä mennä jokunen viikko aikaa.

Hiukan pitempään kasvattaneena toivoisin kuitenkin, että ihmiset, sekä kasvattajat, että lemmikinomistajat, pitäisivät päänsä kylmänä. Ennen kuin kissojen testaus yleistyy Suomessa, on täysin mahdotonta varmuudella sanoa, kuinka yleisestä ongelmasta on kyse. On myös hyvä muistaa, että tauti on resessiivinen, eli sen saamiseksi täytyy olla huonoa tuuria, eli sama viallinen geeni täytyy saada molemmilta vanhemmilta. Jos kissa on saanut geenin vain toiselta vanhemmaltaan, eli on vain ns. kantaja, se ei itse tule koskaan sairastumaan. Itse en missään nimessä aio karsia tässä alkuvaiheessa automaattisesti mahdollisia kantajia kasvatuksestani, koska se olisi pitemmällä tähtäimellä erittäin lyhytnäköistä toimintaa. Pienessä rodussamme (puhun nyt etenkin itämaisista pitkäkarvoista) se voisi pitemmän päälle johtaa koko rodun häviämiseen. Kanta on muutenkin turhan pieni...

Sen sijaan peräänkuulutan avoimuutta ja vastuullisuutta! Jos kasvatuskissa osoittautuu kantajaksi, niin sille tulisi etsiä normaalin testituloksen saanut partneri, ja jatkossa sitten jättää, jos mahdollista, mieluummin ei-kantaja jatkoon. Toivon hartaasti, että viime aikoina käyty keskustelu johtaa siihen, että kasvattajat testaavat kissansa, ja tekevät järkeviä päätöksiä niiden jalostuskäytöstä. Jospa tämä siis johtaisi siihen, että entistä suurempana kriteerinä kasvatuskissojen valintaan olisi terveys, ei jokin tietty ulkonäköpiirre kuten ylityypitetyt korvat tai jokin tietty väri...

Muuten, kolleista ja kasvatuksesta puheen olleen: yhdellä tutullani on edelleen muutaman vuoden vanha pitkäkarvapoika leikkaamatta. Muistaakseni ruskeatäplikäs, kantaa diluutiota ja yksivärisyyttä, ehkä myös naamiota. Tämä vaan vinkiksi epätoivoisille kollinetsijöille...