Morriksen kulkusten lähtölaskenta

Niin se aika rientää - eli Tyynen ja Peten suloiset pikku vauvelit ovat järkyttävän kokoisia kollinrötkäleitä :-) Ikää siis vähän reilut 10 kk. Turusta ei ole kuulunut mitään kummempia, eli olettaisin Maksin käytöksen olevan vielä siedettävää. Toisin kuin Morriksen (Skazki Miroslav, punainen ticked tabby bicolour) - Morris pääsee eläinlääkärin pöydälle maanantaina, kastraatioaika on siis varattu, jollei nyt viikonloppuna ilmaannu jostain sille tyttöystävää (eli jos joku on kiinnostunut käyttämään komeaa varianttipoikaa kasvatukseen, niin nyt on kirjaimellisesti viimeiset hetket kertoa se minulle, leikkausta voidaan HIEMAN lykätä tarvittaessa).

Morris siis lauleskelee karmivia aarioita kaikki illat ja aamut, on erittäin levoton eikä malta edes leikkiä kaverinsa Noelin kanssa muuta kuin... no joo, arvannette, että Morriksen mielikuvituksessa Noel on se kaivattu tyttöystävä, mikä taas ei Noelista ole ollenkaan humoristista.

Näin Morriksen pari viikkoa sitten Pirokin näyttelyssä, se oli ISO ja komea, edelleen ehkäpä pentueen hienoin. Toisaalta ymmärrän jos ei kyselyjä tule, onhan se kuitenkin "vain" variantti ja tällä hetkellä on pitkästä aikaa edes muutama pitkäkarva- ja balineesikolli BaJaVan kollilistalla.

Kiitoksia muuten kannustavista kommenteista edelliseen kirjoitukseeni. Toivotaan nyt kuitenkin Taimille kohtuullisen kokoista pentuetta, ja kohtuullisella tarkoitan siis vähän vähempää kuin 8... Taimin isoäiti tosin on Maija, jonka hallussa on kissalani tämänhetkinen ennätys, legendaariset "Seitsemän veljestä" eli Skazki G-pentue, josta Taimin isukki Gerasim jatkoi ainoana sukua. Eli kaikki on mahdollista, vaikken uutta ennätystä tosissani toivokaan!

Tampereen kuulumiset

Sunnuntai meni Pirokin näyttelyssä assistenttina. Toki mukana oli yksi oma kissakin, eli sijoituspoikani Siegfried (Shilby Line's Sambal Oleg, OLH d 24) suoritti ensiesiintymisensä näyttelyssä. Olin positiivisesti yllättynyt! Poika on kehittynyt kivasti, toki korvia saisi olla enemmän, mutta niinhän pitkäkarvoilla lähes aina. Parasta siinä kyllä on luonne ja ensikertalaiseksi loistokkaat näyttelyhermot: poikaa ei pelottanut oikeastaan yhtään, ja tuomarinsa Lone Lundin se hurmasi aivan täysin. Lone otti pojan jopa TP-valintaan, missä tosin ei sitten ollutkaan enää mitään jakoa, mutta silti :-) Heidi eli sijoitusemäntä otti paljonkin kuvia, toivottavasti joukossa on jokin kelvollinen.

Myös kolme kasvattiani oli kisoissa mukana. Nexu hurmasi sekä agilityradalla että tuomarin pöydällä, vaikka ihan hitusen pitikin näyttää mieltä - sekin kun on nyt saanut ekan juoksunsa.

Greta oli myös kirjaimellisesti raahannut Noelin ja Morriksen (Skazki Noel ja Miroslav) mukaansa. Pojat ovat ISOJA :-D Molemmat selvästi kehittyvät vielä, minusta ne tietenkin olivat komeita mutta tällä kertaa tuomarilla oli tosi monta kissaa nuorten luokassa, ja vielä tasokkaampi vei voiton niistä.

Illalla ennen kotiinlähtöä kävin vielä Tyyneä ja Moeta katsomassa Emilian luona. Tyyne selvästi viihtyy, oli ihana nähdä miten mukavasti siellä menee. Tosi kivaa kun Tyyne hyväksyi seychellois-Moen uudeksi kaverikseen salamavauhtia. Jälleen kerran tuli todistettua, että itämainen ei sovi ainoaksi kissaksi. Toki harvinaisia poikkeuksia on, mutta yleensä näin se vaan menee. Tyynen edellisen kaverin Dimin avaustulokset saapuivat muuten hiljattain. Vaikka oman kasvatin kuolema nuorena (vähän alle 5-vuotiaana) on aina todella ikävää, niin toisaalta avauksen tulos oli minulle myös pieni huojentumisen paikka. Ilmeni nimittäin, että kyseessä oli synnynnäinen sydänläppien kehityshäiriö eli mitraaliläpän dysplasia. Sen verran olen ehtinyt ottaa selvää, että kyseistä vikaa esiintyy kissoilla, mutta ei ole ainakaan toistaiseksi mitään todisteita siitä, että se olisi perinnöllinen, eli se on vain harmillinen "valuvika" joita silloin tällöin vain syystä tai toisesta osuu kohdalle. Tämä oli minulle siis siksi pieni helpotus, että vaikka Dimiä itseään ei käytetty jalostukseen, niin sen veljestä polveutuu suuri osa kasvateistani, ja veljenlapsia on käytetty laajemminkin jalostukseen. Toki tilannetta pitää seurata, mutta tässä vaiheessa uskoisin kyseessä olevan yksittäisen tapauksen.

Kuvia puolentoista viikon takaa

Elina oli ihana, ja ehti lähettää 6.6. otettuja Hyvinkään näyttelykuvia. Laitan nyt vaan muutaman omasta mielestäni parhaasta päästä olevan näytille. Viikonloppuna kävin Sveitsissä, kissanhakureissulla kuinkas muuten, mutta siitä lisää jahka saan kuvat ladattua koneelle. Sen verran voin sanoa että olen ainakin toistaiseksi hyvin tyytyväinen tuontiini: poju vaikuttaa terveeltä, reippaalta ja hyväluonteiselta. Toivottavasti ei tällä kertaa mitään ikäviä ylläreitä tule... *koputtaa puuta ja lujaa*

Sitten yläkuvassa Lara, joka "kiroilee mutta käyttäytyy".

Oli ihan pakko laittaa toinenkin kuva meidän mammasta.

Sitten tulevaisuuden toivoni eli Iiris (Skazki Ninel). Pöljä tyyppi, kehräsi koko ajan tuomarin pöydällä :-) Tuli ihan esi-isä Henry mieleen.

Sitten pentueen komistus eli Noel poseeraa näyttelyhäkissä.

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä Miroslav, ei kun Morris tätä nykyä. Omistaja aikoo yrittää pitää sitä hetken leikkaamatta, joten jos joku on kiinnostunut pitkäkarvakasvatukseen niin yhteystiedot saa minulta. Se on tosi raamikas poika jo tässä vaiheessa, vähän reilut puolivuotiaana.

Yhteenveto Hyvinkäältä

Lauantaina siis tuli käytyä Hyvinkäällä näyttelyreissulla, matkaseurana Laran lisäksi sen tytär Iiris, ja Iiriksen emäntä Sike miniänsä Maijun kanssa. Näyttelypaikalla sitten treffattiiin paljonkin tuttuja, Laran pennuista olivat paikalla Noel ja Nexu, ja paikalle saapui myös Morris (Skazki Miroslav).

Morris sai siitoshyväksynnän, sitä on tarkoitus yrittää pitää hetki leikkaamatta, mutta katsotaan nyt. Jos joku tyttö ehtii käydä kylässä ennen leikkausta, niin hyvä, jos ei, niin ei sitten... Morriksesta on kyllä tullut varsin komea herra, se on kehittynyt edukseen. Eli jos jotakuta kiinnostaa punavalkea varianttikolli valkolaikkukasvatukseen, niin minulta saa omistajan yhteystiedot.

Kaikki kolme Laran pentua saivat EX1-tuloksen. Kaikki saivat hurjasti kehuja upeasta tabbykuviosta ja lämpimästä suklaaväristä. Noel on varmaan se pentueen kaikista komein, ei kyllä tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa kun tuomari kirosi ääneen sen knikin huomatessaan. Toivottavasti Noelia nähdään myöhemmin kastraattiluokissa...

Nexun käytös ihmetytti ja ihastutti kasvattajaa. Eka näyttely ja se käyttäytyi kuin vanha konkari! Ja kyseessä siis oli kotona se kaikista omapäisin pentu, nyt sen ilkeää sanoa jo ääneen kun Elina on tehnyt niin hyvää työtä sen kanssa ;-) Nexusta löytyy kuva täältä: http://www.heikkisiltala.com/galleries/20090606hyvinkaa/0062.html

Myös Iiris (Skazki Ninel) oli päässyt pariin Heikin kuvaan, tässä näyte:

Kuvan tekijänoikeudet siis www.heikkisiltala.com Iiriskin oli varsin hienosti, eli aion kyllä sitäkin raahata ainakin johonkin näyttelyyn, ennenkuin sen pennutus tulee ajankohtaiseksi.

Ainakin Elina otti paljon kuvia, toivottavasti niistä jokunen eksyy kasvattajallekin? *vink vink*

Kasvattajaluokassa ei muuten ollut mitään mahkuja kun Pinokin Tuijalla oli upeita kasvatteja paikalla. Mutta Lara oli kategorian paras kasvatusnaaras :-) Kasvattajan hymy ulottui korviin asti loppupäivän. Okei okei, myönnän että kilpailua ei ollut, mutta oli tosi kiva saada kokoon siitosluokka pitkästä aikaa, suuri kiitos siitä kuuluu Evelle, Elinalle, Sikelle, Maijulle ja Gretalle :-)

Huomenna Hyvinkäälle näytille

Wohou! Tajusin juuri, että jos ei nyt kukaan viime hetkellä peru, niin minä saan pitkästä piiiitkästä aikaan huomenna Eryn näyttelyssä Hyvinkäällä kasvattajaluokan kasaan :-) Harvinaista herkkua minulle. Ja Lara pääsee kilpailemaan siitosluokassa.

Itse roudaan siis paikalle Laran ja sen tyttären Iiriksen (Skazki Ninel), Iiriksen sijoituskodin suosiollisella avustuksella. Lisäksi ehdin ilmoittaa Miroslavin, joka uudessa kodissa tottelee nimeä Morris :-) Niiden lisäksi uudet omistajat ovat ilmoittaneet paikalle Noelin ja Nexun. Jännää nähdä niitä pitkästä aikaa! Tero pääsi viime sunnuntaina Royalin rekassa pitämään temppukissa-Nexua sylissäkin (Nexu oli kuulemma sanonut pari kertaa "rääp", tulipa kummasti joku emokissa mieleen kuvauksesta), mutta minä en muilta kiireiltäni päässyt paikalle.

Milana ja Miroslav-Morris siis muuttivat uusiin koteihinsa sunnuntaina. Milana pääsi monirotuisen kilpparityttökisun kaveriksi, ja nyt niistä on tullut jo hyvät ystävät. Morris meni samaan paikkaan kuin Noel, jos ette ole jo rivien välistä arvanneet :-D Ihanampaa kotia en olisi voinut sille toivoa. Noel vaikuttaa olevan aivan innosta soikeana uudesta kaveristaan, ja alkusuhinoiden jälkeen myös Morris on sopeutunut vallan loistavasti.

Meillä kotona sen sijaan on omituisen hiljaista. Itse en ole ehtinyt hiljaisuudesta vielä paljon nauttia, kun tästä viikosta puolet meni työmatkalla. Toki kolme kissaa aina jotain pientä saa aikaan, mutta ei niin paljon kuin pennut. Mitä nyt Maija kanniskelee uutta pesää lelunaan - siitä on joskus pakko saada kuva, niin hölmöltä se touhu näyttää, ja kiusaa Dinaa, ja välillä sitten Lara ja Maija kiitävät yhtä lujaa vauhtia kuin pahimmat riekkuikäiset pennut konsanaan.

Sijoituskotia etsiskelevästä suklaisesta pikkukollista on tullut parikin kyselyä, mutta toistaiseksi neuvottelut kesken. Eli vielä saa ottaa yhteyttä...

Sokeriksi pohjalle yksi kuva Dora-tytöstä (Skazki Nimfadora) kavereineen. Sain kuvan jo pari viikkoa sitten, mutta onpa mukamas ollut kova kiire...

Mila, Miro ja ihan joku muu

Milana on nyt sitten ihan virallisesti varattu, eli varausmaksu on tililläni. Uusi koti tulee sen hakemaan sunnuntaina. Hieman ikävä sitä tulee, siitä on kuoriutunut varsinainen kehruukone, tosin se on myös noista kahdesta se pahempi riiviö tätä nykyä!

Mirolle tulee perjantaina katsoja... koska asia on vasta harkintavaiheessa, parempi kun en taaskaan etukäteen mölise mitään, mutta koti olisi kyllä tosi kiva.

Lahdesta tuli taas tosi hauskoja kuvia. Millähän itämaisen pentu ei leikkisi? Oheisessa kuvassa Noel ei tosiaankaan aio laajentaa ruokavaliotaan, vaan löysi kivan uuden lelun kirsikoista...

Kesäisiä kuvaterveisiä

Ulkona näyttää ihan kesältä: koivuissa on isot lehdet ja voikukat ovat alkaneet kukkia :-) Vielä kun tuo sää olisi muutaman asteen lämpimämpi niin kaikki olisi täydellistä. Kunnon kesäsäitä odotellessa kuitenkin nyt kuvia.

Vielä kotia etsivät Miroslav ja Milana poseeraavat. Milanasta tuli yllättäen tänään peräti kaksi kyselyä, joista toinen lienee tulossa jo huomenna katsomaan. Nyt peukut ja varpaatkin pystyyn, että kyseessä olisi se oikea koti Milalle.

Greta lähetti taas aivan ihania ulkoilukuvia Noelista. Noel nauttii jo ulkoilusta valjaissa, ensijärkytyksestä toivuttuaan. Tassu mokoma, johon ulkoiluharjoitusten alussa takertui se pihkapallo, yritti vähän tulehtua, mutta vaiva meni onneksi ihan kotikonstein eli ahkeralla puhdistuksella ohi, ja nyt voi taas treenata valjastelua.

Sokerina pohjalla vielä naapurin poika eli Natan. Se paahtaa tuhatta ja sataa kaverinsa Monnin kanssa, kuva on räpsäisty harvalla lepotauolla :-)

Saapa nähdä miten noiden pentukyselyjen kanssa käy, kyllähän olisi jo korkea aika Miron ja Milan löytää oikea koti, vaikka kyllähän ne täälläkin viihtyvät päivä päivältä paremmin, nytkin toinen tuhoaa työtuoliani ja toinen hilluu ties missä Maija-mummoa ärsyttämässä.

Laran valmistuspaperit laitoin tänään postiin. Mitään huippunäyttelykissaa siitä ei koskaan tule, mutta koska olin ehtinyt varmuuden vuoksi ilmoittaa sen Hyvinkään Ery-Sydin näyttelyyn kesäkuun alkupuolella, niin tullaan nyt ainakin sinne. Jää sitten nähtäväksi, yritetäänkö IC:ksi asti vai ei... ainakin kastraattiluokkiin tehdään kyllä sitten paluu joskus myöhemmin. Eryn näyttelyyn saatan saada jopa kasvattaja- ja siitosluokan pitkästä pitkästä aikaa.

Noel kevätretkellä

Nexu-siskon kevätretkeilystä voitte lukea Temppukissat-blogista, mutta myös Noel-veli Lahdessa on viime päivinä harjoitellut ulkoilua. Aluksi Noel oli kuulemma sitä mieltä, että YÄÄÄÄH Mamma, täällä on pelottavaa kun puut humisevat... Seuraavana päivänä tyynemmällä säällä oli jo sujunut paljon paremmin. Ote omistajan postista minulle: "Ensin käveltiin vähän matkan päähän metsäaukealle aurinkoiselle rinteelle istumaan ja Noel lähtikin heti tutkimaan ympäristöä. Varista se tuijotti ja ihmetteli pitkään, sellanen lihava lähes kesy varis oli sitä mieltä ettei tuosta riu'usta ole vastusta ja tuli siihen muutaman metrin päähän tepastelemaan. Noel maistoi kaikkea kävyistä ruohoon, lätki kärpäsiä ja pyydysti koppakuoriaisen :D. Takaisin kotiinpäin oli matkaa noin 200 metriä ja sen Noel tuli ihan omin jaloin kävellen vanavedessä, tosin loppumatkasta äänekkäästi protestoiden. Vissiin olisi pitänyt toimitusjohtajalle olla kyyti tarjolla niinkuin menomatkalla, "Hei henkilökunta, tästä ei ollut mitään puhetta että pitää itse kävellä!!". Loppumatkaa latisti myös se, että etutassuun tarttui pihkapallero, joka tyystin esti etenemisen."

Kotona tilanne suurinpiirtein ennallaan. Lara on Miron ja Milan kanssa kaveri, Dina on puolueeton, ja Maija rähjää, räyhää ja sihisee. Ehkä aavistuksen vähemmän kuin vielä viikonloppuna... mutta silti: tulkaahan nyt hyvät kodit ja hakekaa nuo meidän kaksi ylimääräistä "lehmännahkaista" pois. Taatusti kivan kissan saatte :-D