Viimeinen pentu varattu

Pitää kotisivutkin lähiaikoina päivittää, viimeinenkin pentu eli Skazki Ororo, "Adalmiina", BAL h, löysi kotinsa sijoituskotinsa ystävän luota. Vielä on muuttopäivä sopimatta ym. pientä säätöä mutta varausmaksu on maksettu, eli tuskin tässä enää ylläreitä tulee.

Lievästi sanoen on haikea olo, kun enempää ei pentuja tule. Hertan (Skazki Taisia) kodin kanssa päädyttiin nimittäin siihen, että Hertan kanssa ei yritetä uudestaan (Hertan ainokainenhan menehtyi synnytykseen joulukuussa). Toisaalta harmittaa mutta kenenkään aika ei juuri nyt riitä...

Ohessa arkistojen kätköistä kaivettu kuva Hertasta, se on yksi kauneimpia kasvattejani mutta aina ei asiat mene niin kuin toivoisi...

Hertan tyynynä Skazki Waldemar, joka on siis sijoituskollini (joo joo, ne kotisivut todellakin pitäisi päivittää). PRA-testin tuloksia yhä odottelen, mutta sen verran tuloksia jo tuli, että Walte-poika on kanelinkantaja. Mitään siitosmatadoria pojasta ei todellakaan ole tarkoitus tehdä, sijoituskodin kanssa on sopimus yhdestä astutuksesta, joten nopeat elävät... pari kyselyä siitä on tullut, mutta kaikki on erittäin epävarmaa joten ei niistä sen enempää. Sähköpostilla saa lisätietoa jos jotakuta kiinnostaa.

Kunhan Waldemarin testitulokset tulevat, niin sitten lisään sen kollilistoille.

Iiriksen ja JJ:n pentue maailmassa

Kertoisiko joku minulle, miksi blogger paiskaa kuvat aina alkuun ja tekstiä ei meinaa saada niiden väliin? Ensinnä siis kuva yhdestä käenpoikasesta eli Fannista (Skazki Sametti Tigrovna).

Sitten tuore emo lepotauolla.

Ja sitten ne varsinaiset uutiset yllä :-)

Ihanaa kun on pitkästä aikaa Iiriksestä todella positiivista kerrottavaa!

Iiris synnytti keskiviikkoiltapäivällä 29.6. pikavauhdilla kaksi tyttöpentua :-) Ensimmäisenä

syntyi vaaleampi tyttö, 117 g! Ja vajaan puolen tunnin päästä perään vielä toisen tummemman tytön, peräti 126 g! Painot ovat painoja märkänä mutta silti, ihan järkyttävän isoja typyjä!

Pieniä alkuvaikeuksia tässä oli, Iiris meinasi aluksi hoivata innokkaammin ottotytärtään Fannia kuin oikeita lapsiaan, mutta pikku hiljaa palikat ovat alkaneet mennä oikeaan järjestykseen sen päässä ja nyt se jo malttaa hoitaa pikkuisiaan ihan mallikkaasti, ja pennuilla painotkin ovat

nousseet ihan hyvin.

Pennut kulkevat toistaiseksi vain työnimillä "tumma" ja "vaalea". Tummempi on tosi tumma ruskea ticked tabby, selästä se on siis ihan yksivärisen mustan näköinen mutta vatsasta, naamasta ja jaloista sen pystyy tiketiksi päättelemään. Vaaleampi lienee myös kuvioltaan tiketti mutta sen väri aiheuttaa minulle päänvaivaa - se on joko tosi tumma suklaa, tai sitten todella

lämmin ruskea. Kunhan pennut nyt ensin vähän kasvavat niin kasvattajakaverit, kaipailen sitten apuanne värin määrityksessä.

Koska synnytys eteni kuin raketti en ehtinyt edes kameraa napata mukaaani, kännykkäkameralla sain jotain räiskittyä, pahoitteluni siis yllä olevien kuvien laadusta.

Pennuille ajattelin keksiä T:llä alkavat nimet, mutta vielä ne ovat mietinnässä. Nyt vaan toivotaan että kaikki sujuu hyvin :-) En olisi kyllä enää uskonut näkeväni Iiristä emona, olen tosi onnellinen!

Skazki R-pentue syntynyt

Nyt ne ovat täällä! Oho hups -pentue, eli Martin ja Irmelin ylläripläjäys! Mutta niin kuin usein käy juuri silloin kun ei pitäisi, niin kaikki on tähän asti mennyt loistavasti! Irmeli synnytti pentunsa kuin tyhjää vain, helposti ja nopeasti, ja ne olivat myös ihan hyvän kokoisia, 89-99 grammaa syntymäpainot. Ohessa muutama kännykkäkameran kuva.

Koska pennut syntyivät Sysmässä sijoituskodissa, niin ihan heti en pääse niitä itse katsomaan. Pentuja on kuitenkin neljä, yksi suklaa itämainen ja kolme siamilaista. Kaikki siis variantteja. Alustava veikkaus on, että yksi simskuista olisi poika, loput tyttöjä. Mutta katsellaan. Sitten kun pääsen itse katsomaan niin eiköhän asia silloin lopullisesti selviä. Mihinkään pentuvälityksiin tms. en näitä myöskään laita sitä ennen.

Kävin tänään myös Oskarin pentuja katsomassa, eli Fercatin O-pentuetta. Suloisia pikkuisia! Valkoinen balineesityttö, kilpparinaamio simskutyttö, ja luultavimmin simsku poika, ruskeanaamio jonka turkin pituus oli kyllä todella hankala määrittää. Luultavammin kuitenkin vain tavallista pörröisempi variantti. Kamera jäi kotiin, sorry, mutta Elinan sivuille varmaan ilmaantuu ennemmin tai myöhemmin uusia kuvia.

Laran pennut syntyneet ja O-pentujen kuulumiset

Lara alkoi hieman yllättäen synnyttää eilisiltana, pari päivää ennen "virallista" laskettua aikaa! Se on kyllä salakavala tapaus - se kiinnostui pesälaatikostakin vasta eilisaamuna, siitä tiesin odottaa että lähiaikoina tapahtuu, mutta silti nopeus hieman yllätti. Pieniä muitakin merkkejä oli kyllä nähtävissä, mutta luulenpa että joku kokemattomampi ei olisi niitä edes huomannut.

Pennut eivät ole mitään isoja, mutta syntyivät todella nopeasti ja helposti,ensimmäinen klo 19.20, ja viimeinenkin klo 20.45. Neljä tervettä ja pirteää, yksi oli lisää, mutta se oli aivan eloton, ja painoi vain 54 grammaa märkänä.Jotenkin myös sen sikiövesi oli oudon väristä, ja pentu myös näytti kehittymättömämmältä kuin muut. En edes kovin tosissani yrittänyt sitä elvyttää,kun suoraan sanoen se näytti niin kuolleelta :-( Veikkaan että istukkaan on tullut jotain häikkää tms. ja pentu on kuollut jo muutamia päiviä sitten.

Mutta loput neljä voivat hyvin, 83-98 grammaa syntymäpaino (märkänä), tänään aamulla kaikki olivat joko pitäneet painonsa (eli käytännössä varmaan hieman kasvaneet)ja pari oli kasvanutkin jo muutaman gramman.

Kaksi urosta, suklaatäplikäs ja sitten joko tosi tumma suklaatäplikäs tai vaalea ruskeatäplikäs, en osaa päättää. Minusta se on tumma suklaa mutta en uskalla olla ihan varma. Toivottavasti saan jonkun kasvattajan kylään, ennen kuin pentujen rekisteröintipaperit pitää lähettää... *vink, vink*

Sitten kaksi (?) tyttöä. Toisesta olen ihan varma, se nimittäin on kuivuttuaan alkanut saada selvästi punaisia laikkuja turkkiin, eli suklaakilpikonnatäplikäs.Toisesta en ole ihan varma. Pitää nyt vielä parin päivän kuluttua katsoa uudestaan, pikavilkaisulla se näyttää tytöltä, mutta punaista ei kyllä vielä turkissa näy oikein yhtään, eli erehtymisen vaara on olemassa. Kaikkien tämän pentueen tyttöjen kun on pakko olla kilpikonnia, kun isä-Siegfried on punainen.

Kuvioltaan kaikki ovat täplikkäitä. Joko Siegfriedin isä on rekattu väärin (silloin herra S ei välttämättä kantaisikaan klassista), tai sitten vaan sattumalta tällä kertaa ei tullut klassisia muuten vaan. Kaikki ovat siis itämaisia pitkäkarvoja. Tämä on P-pentue, mutta hieman olen miettinyt teemaksi David Eddingsin Belgariad-sarjasta otettuja nimiä, joten voi olla, että osan pennuista nimi alkaakin pehmeällä B:llä ;-)

O-pentuja kävin katsomassa perjantaina. Oskar alkaa olla satavarmasti varattu.

Eli niistä kotia etsii vain punainen klassinen tabby Oneida, LEMMIKIKSI. Tein lopullisesti päätöksen tytöt taas nähtyäni. Olga-sisko jää kasvatukseen, se on aavistuksen tyypikkäämpi ja myös luonteeltaan rohkeampi. Oneida on vähän ujonpuoleinen, eli rauhalliseen kotiin, ei kaikista riehakkaimpaan lapsiperheeseen. Kaunis sekin on, ja tosi upean värinen, mutta luonteeltaan se ei ole näyttely- tai kasvatuskissa.

Koetan saada kuvia ladattua koneelle lähipäivinä vihdoin. Pöytäkoneeni alkaa vaan vedellä viimeisiään, joten on pieniä teknisiä ongelmia, kärsivällisyyttä hieman pyydän nyt!

Pentuesuunnitelmia

Laran, Iiriksen ja Siegfriedin sienitestitulokset (kaikki negatiivisia niin kuin pitikin) saapuivat tänään. Eli nyt on kaikki muodollisuudet hoidettu, voi alkaa tosissaan miettiä astutuksia. Iiris astutetaan ehkä jo seuraavasta juoksusta - katsotaan nyt milloin se alkaa.

Tein päätöksen, että Laran viime viikolla saama pilleri saa nyt ainakin tällä erää olla viimeinen. Aloitin matokuurin kaikille kolmelle kissalle, kun tajusin, että Larallehan pitää uusia tehosterokote, edellinen rokotus ehtii taatusti mennä vanhaksi ennen mahdollisten pentujen luovutusikää. Joskus on hyötyäkin siitä, että Laran toinen nimi on tätä nykyä Hotko: se veti oman annoksensa ruokaan piilotettuna. Maijalle on aina helppoa antaa lääke, Dina sen sijaan on tätä nykyä ongelma. Se on nyt vanhemmiten päättänyt, että kaikki lääkkeet ovat myrkkyä. Vaikka se muuten on erittäin helposti käsiteltävä kissa, niin lääkkeiden anto sille on sellaista taistelua, että tarvitsen apulaisen pitämään kissaa kiinni, ja silti on yleensä kädet naarmuilla ja tuskanhiki päässä, ennen kuin lääke on varmasti kissan mahassa asti. Tänään yritin samaa temppua kuin Laraan, ja herkkuruuan seassa sainkin suurimman osan lääkkeestä kissaan. En ole kuitenkaan varma, menikö kaikki... huomenna pitää kai sitten valmistautua taistoon. Kolmen päivä kuuri Axiluria, nääs.

Sain muuten kollisivuni kotisivuilla sen verran ajan tasalle, että kaikkien sukutaulut ovat nyt siellä. Vielä kun saisi tuoreet kuvatkin - yritän vihdoin lähiaikoina.

Siegfriedillä suomalainen rekkari ja aktivointia

Hurraa! Siegfriedillä (Shilby Line's Sambal Oleg, OLH d 24) on suomalainen rekisterinumero! Eli nyt voin alkaa tosissani suunnitella sille ja Laralle pentuetta pikku hiljaa. Vähäsen vahingossa valehtelin, kun aiemmin kirjoitin, että kyseessä olisi eka täysin pitkäkarvapentueeni. Maijahan pukkasi ilmoille ensimmäisessä pentueessaan (Skazki E-pentue vuonna 2005) kaikki pennut pitkäkarvoja, mutta silloin kyseessä oli puhdas hyvä tuuri, sillä Maijahan on itse variantti. Seuraavissa pentueissaan Maija ottikin vahingon takaisin, toisessa pentueessa oli 7 poikaa, joista vain 2 pitkäkarvaista, viimeisessä pentueessa jäi henkiin 2 pentua, jotka molemmat olivat lyhytkarvoja. Ja pentujen isä oli siis joka pentueessa pitkäkarvainen.

Ihan Maijan takia taidan marssia lähiaikoina kirjakauppaan ja ostaa Elinan ja Janin uuden kirjan Kissan aktivointi. Toki myös sen takia, että siinä on monessa kuvassa mannekiinina oma kasvattini Nexu, ja puhetemppua demonstroi ocini Dina. Mutta Maija on viime aikoina kunnostautunut lähinnä kouluttamalla minua, eli pitänee joskus kokeilla, onnistuisiko koulutus toisin päin. Kun illalla yritän kotikoneelta lukea sähköpostejani, ilmestyy viereen kolmivärinen kissa, joka vertahyytävällä äänellä karjuu korvaani "MAU", kunnes ymmärrän edes hetkeksi lähteä koneelta ja alkaa leikittää sitä. Maija varmaan pitää minua erittäin huonona oppilaana kun välillä yritän jättää sen huomiotta ;-)

Dina ja Lara ovat jotenkin helpompia tuossa suhteessa. Dina tunkee aamuisin syliin leipomaan, ja sille oikeastaan riittää, kunhan sitä ehtii huomioida aamulla. Lara on muuten vain kaikessa touhussa mukana "auttamassa", mutta se myös keksii itse leikkejä. Hänen korkeimman kolmivärisyyttään Maijaa, lempinimeltä Lehmis, sen sijaan pitää viihdyttää!

Ps. Sain muuten vihdoin Siegfriedin rekkarin kotisivuilleni!

Pikaisesti kuulumisia

Mitähän tänne kuuluu... syksyä ainakin! Ei voi mitään, syksy on bloginpitäjän inhokkivuodenaika. Olen aina ihmetellyt ja salaa kai vähän ihaillutkin niitä ihmisiä, jotka ovat syksyfaneja. Minua syksy lähinnä masentaa, varsinkin tämä pääkaupunkiseudun loputon pimeys.

Onneksi on jotain mitä odottaa (paitsi ensimmäistä syyslomaa sitten kaukaisten kouluaikojen), eli Taimi on hyvinkin tukevasti tiine! Sen emännän Annan kanssa odotamme marraskuun alkua ja pentujen maailmaan saapumista toisaalta innolla, toisaalta lievällä kauhulla. Se kun näyttää jo nyt niin paksulta että luultavasti on ISO pentue tulossa.

Laran ja Iiriksen pentuasiat eivät ole vielä edistyneet. Laran suhteen odotan Siegfriedin suomalaisia papereita ja pojan aikuistumista, hyvin pentumainen se oli vielä Pirokin näyttelyssä reilu viikko sitten. Eli juu, jos kaikki menee niin kuin toivon, niin Lara tekisi Siegfriedin kanssa kissalani ensimmäisen täyspitkäkarvapentueen. Iiris ei ole ekan juoksunsa jälkeen vielä aloittanut uutta, mikä on toisaalta ihan hyväkin, kyllä se joutaakin vielä kasvaa hetkisen. Sillekin on kollia kysytty alustavasti ainakin. Toisaalta on mahdoton pentukuume jo, toisaalta yritän pistää itselleni jäitä hattuun: kolme pentuetta aivan yhtä aikaa ei ole tavoitteeni, kahdessakin on ihan tarpeeksi tekemistä.

Työt ja työmatkat ovat viime aikoina haitanneet harrastustoimintaa: kissat toki saavat perushoitonsa ja ne pitävät itse huolen myös siitä, että päivän seurustelutuokio täyttyy - Maija esimerkiksi tulee huutamaan suoraan tähän tietsikan näytön viereen, jos se kokee itsensä laiminlyödyksi... Mutta kuvia en ole ehtinyt ottaa, ja kotisivut eivät ole edistyneet. Silloin harvoin kun olisi aikaa, ei ole energiaa - lue mitä kirjoitin alkuun syksystä ;)

Viikonlopuksi kyllä aion ryhdistäytyä - on pakko: lauantaina olemme Kirkkonummella kissanäyttelyssä. Mukana Iiris, Lara, Dina ja ensiesiintymisensä näyttelyssä suorittaa myös uusi sijoituspoikani Martti eli Cannonball Golden Dream. Seuraavaksi pitäisi alkaa setviä kyytiä itselleni, Dinalle ja Laralle...

Pentuja toivottavasti tulossa mutta vähän myös huolta

Taimi on nyt sitten astutettu! Sulhasenkin nimen voinee jo mainita, eli kyseessä on CH Yrttitarhan Etruskisahrami, kutsumanimeltä Riksi, punainen (punatäplikäs) itämainen lyhytkarvakolli. Kaikki mahdolliset pennut ovat siis lyhytkarvaisia, joko itämaisia tai siamilaisia (variantteja). Luultavimmin yksivärisiä (Riksi lienee geneettisesti yksivärinen), todennäköisimmät (haamu)kuviot ovat täplikäs ja lempparini klassinen tabby. Mutta saa nyt nähdä, onko Taimi edes tiine, ainakin pariskunta on kovasti yrittänyt!
Jos hyvin käy, niin pentuja on odotettavissa marraskuun alkupäivinä.

Tämä on ollut ehdottomasti viikonlopun paras uutinen. Maanantaitani on varjostanut se, että sain tiedon Tampereelta: Dimi, suklaatäplikäs itämainen pitkäkarva Skazki Dmitri, kastraattipoika D-pentueestani on sairastunut. Vielä ei ole tarkkaa tietoa mikä sitä vaivaa, toivon parasta enkä uskalla edes ajatella muuta.

Vastapainoksi yksi kuva meiltä tänä aamuna. Mitä tekevät kissat, kun emäntä häipyy töihin? Ahtautuvat kaikki samaan pesään saunan lauteille, ja mulkoilevat sieltä Teroa tyyliin "eikö tässä talossa saa edes rauhassa nukkua"? Etualalla Lara, sen takana vasemmalla Maija, ja oikealla Dina. Sanokaa mitä sanotte, Maija ei tosiaankaan vastaa nykyistä extreme-ihannetta, mutta minusta se on yhä melkein 5-vuotiaana todella kaunis ja ylväs kissa! Ovathan nuo kaksi suklaista kaveriakin todella lutuisia, ja varmaan itse asiassa fiksumpia kuin hieman hömelö Maija, mutta jos veistoksellisuuspisteitä jaetaan niin Maija taitaa voittaa. Paitsi tietenkin silloin kun se tipahtelee kömpelösti alas milloin mistäkin...

Vierailulla Fercatin kissalassa

Kävimme sunnuntaina kyläilemässä Fermien luona, heillä on siellä kahdella naaraalla pienet pennut, Kiaralla yksi ainokainen kilpikonnanaamio balineesi, ja Siirillä kaksi lapsosta, valkoinen siamilainen poika, ja valkoinen balineesityttö. Valkoinen balineesityttö jää kotiin, jos se vain pysyy kasvatustasoisena, kaksi muuta etsivät vielä omaa kotia. Kaikki kolme olivat varsin hurmaavia, todistusaineistoa ohessa.

Etualalla valkoinen simskupoika.

Poseeraminen on haukotuttavaa hommaa, tuumi poju.

Arvaatte varmaan, että olin aivan myyty tästä pikku kilpparista. Minusta kilppariväriset kissat ovat vaan niiiin ihania, oli rotu mikä hyvänsä.

Viimeisessä kuvassa neiti kilpparikin kertoo mielipiteensä kuvauksesta ;-)

Ai miten niin on pentukuume? Seuraava pentue on jo kovasti suunnitteilla, Ranskan-tuonnillani Taimilla kun on vihdoin suomalainen rekkarinumero. Toivotaan nyt vaan kovasti että kaikki menisi hyvin. Pentuehan syntyy tiiviissä yhteistyössä Akoyan-kissalan kanssa, vaikka pennut nyt sitten minun kasvattajanimelleni tulevatkin. Jos nyt kaikki menee hyvin, niin luvassa on itämaisvariantteja, ehkä myös siamilaisia. Kaikki perusvärit mahdollisia, luultavimmin yksivärisenä, punaiset pennut lienevät kylläkin (haamu)kuvioltaan täplikkäitä. Mutta ennen kuin voi alkaa enemmän haaveilla, pitäisi saada kolli kylään Turun seutuville ja tyttö astutettua...

Lara vetelee sikeitä päivän koitoksen jälkeen

Meillä on ollut tänään illalla tosi rauhallista. Siis kissoilla. Me ihmiset olemme sen sijaan huhkineet vähän tavallista tarkemman siivouksen parissa, kun alkoi taas tuntua että hukumme kissankarvoihin.

Laran mielipiteen siivouksen kiinnostavuudesta näette tässä alla:

(Harmi muuten kun salama vääristää värejä, oikeasti Laran väri on melko lämmin suklaa, ei tuollainen ihme harmaa...) No, oikeasti Laraa taisi väsyttää tämän aamun esiintyminen Faunattaressa Jumbossa. Yleisöä nimittäin riitti, emäntäkin pääsi puhumaan suu vaahdossa sekä itämaisista pitkäkarvoista että vähän muistakin saman kategorian roduista. Lara otti esiintymisen suhteellisen tyynesti kevythäkissä, välillä otin sen syliin jotta sitä sai silittää, mutta pääosin se oli kevythäkissä, jossa se viihtyi tällä kertaa paremmin. Samaan aikaan esiintymässä oli myös Katariinan Kuku (kaneli itämainen pitkäkarva), joka esiintyi hienosti valjaissa. Paha vaan, että Laran mielestä Kuku, joka olisi innokkaasti tehnyt tuttavuutta, oli ihan yäk, eli Lara sähisi jos Kuku tuli liian lähelle. Kokonaisuutena meni kuitenkin hyvin, kun työnjako oli, että Laraa sai ihailla vähän kauempaa ja Kukua rapsuttaa. Vasta aivan parituntisen loppupäässä molempia kissoja alkoi selvästi jo esiintyminen kyllästyttää, mutta onneksi Merja sitten ilmaantui paikalle siamilaisensa kanssa.

Huomenna mennään katsomaan pentuja Fercatin kissalaan! Muutenkin on kasvattajilla nyt aika mukavasti pentuja varattavissa, jänniä värejä ja karvanpituuksia joka makuun. Käykää kurkkimassa http://www.bajava.net/pentueet.html

Illusiasta isoäiti taas kerran

Iki-ihanasta Lilli Lillukasta, alias Illusiasta, oikealta nimeltään Skazki Fiona Feodora eli ihka ensimmäisestä kasvattamastani klassisesta tabbystä, tuli jälleen kerran isoäiti 31.3. ja 1.4. välisenä yönä. Lillin tytär sen ekasta pentueesta Wynny, oikealta nimeltään Skazki Iowyn Illusia, OSH b 25 var, sai neljä itämaisvauvaa. Saman pentueen poikiahan on käytetty paljonkin kasvatukseen, aiempi sijoituskollini Illarion eli Pele sai kaksi pentuetta, ja olen jo mennyt sekaisin montako pentuetta Isidorilla eli kotoisammin Leolla, joka asustelee Tistan-kissalassa, oikein onkaan...

Wynnylle tämä oli kuitenkin sen ensimmäinen pentue, neljä suklaista poikaa! Kaksi klassista tabbyä, yksi tiketti ja yksi täplikäs. Ensimmäiset kuvat löytyvät täältä, kun jaksatte skrollailla sivun alalaitaan: http://www.javanesen.com/englisch/kitten_e.htm ja lisää on varmaan pikkuhiljaa tulossa.

Nämä ovat myös minun nykyisen N-pentueeni serkkuja koska oma Larani on Wynnyn siskopuoli.

Mitä tulee omiin pentuihini, niin kyselyt ovat tosiaan vilkastuneet mutta toistaiseksi tuloksia ei ole, eli yhä viisi pentua etsii uutta kotia. M-pentuetta viime viikolla vaivannut lievä mahatauti on saatu aisoihin, joten huomenna tuon kaikki kolme Messukeskukseen näytille. Ainoastaan Maksim on arvostelussa, kaksi muuta turistina ja seuralaisena.

Itse häärään assistenttina, sillä tavalla päivä menee paljon nopeammin kuin vain oman häkin vieressä notkuessa.

Sekalaista pohdintaa

Olisikohan sittenkin pitänyt hankkia sellaiset kotisivut, joita voi päivittää mistä vaan kuten tätä blogia? Nykyisiä kotisivuja pystyn päivittämään vain kotikoneelta, minkä seurauksena ne eivät ole aina niin hyvin ajan tasalla kuin toivoisin, kun sitten illalla päästyäni töistä, käytyäni mahdollisesti jumpassa, ruokittuani kisulaiset, siivottuani hiekkalaatikot jne. niitä silmät ristissä tiirailen.

Mutta eilisiltana otin itseäni niskasta kiinni ja päivitin varaustilanteen. Samalla tein pari muutakin pikku viilausta. Konsta pitäisi siirtää siitoskolleista entisiin kasvatuskissoihin, sehän on jo siirtynyt sijoituskotinsa omistukseen virallisesti. Sama koskee Tyyneä, mutta toisaalta odottelen että Tyynelle löytyisi se täydellinen koti. Sehän tulee tätä nykyä loistavasti toimeen pentujensa isän Peten kanssa, ne ovat Hyvinkäällä valloittaneet Leenan, Jarin ja perheen yläkerran. Mutta mutta, kissojen jatkuva eristäminen muista ei ole kauhean kivaa, joten täytyy toivoa että Petelle ja Tyynelle löytyisi koti yhdessä tai erikseen ennemmin tai myöhemmin. Tyyne on kyllä hyvin sopeutuvainen ja mukautuva luonteeltaan, mutta koska sillä on huonoja kokemuksia isosta laumasta, niin en kertakaikkiaan uskalla myydä sitä paikkaan, jossa olisi enemmän kuin 1 kissa ennestään, tai jos kissoja olisi 2 niin toinen ainakin saisi olla pentu. Toisaalta sitten olen joutunut tyrmäämään kyselyt, joissa sitä on toivottu ainoaksi kissaksi. Minä vaan en kertakaikkiaan usko, että itämainen soveltuisi ainoaksi kissaksi kuin joissain poikkeustapauksissa, ja Tyyne on sen verran sosiaalinen ja seurallinen tapaus, etten usko sen kuuluvan säännön vahvistaviin poikkeuksiin.

Tällä hetkellä kiireisempää olisi kuitenkin löytää hyvät kodit kaikille pennuille. Ennenkuin pennut ovat turvallisesti uusissa kodeissa, en oikein voi tehdä tosissani suunnitelmia uusista pentueista. Eli kiitos vaan kyselijöille, jotka toivovat pentua vasta syksyllä, mutta mitään varmaa en uskalla luvata ennen kuin nykytilanne näyttää valoisammalta.

Lara-tynnyri

Tero on antanut Laralle uuden lempinimen: Tynnyri. Kieltämättä Lartsu näyttää siltä, kuin se olisi nielaissut rantapallon. Eli aika tukevassa kunnossa pikkurouva on. Tero muistaa edelleen joka aamu kertoa sille: kaksi, korkeintaan kolme. Minä veikkaan että neljä siellä varmaankin on, toivottavasti ei enemmän, sekin riittäisi paremmin kuin hyvin.

Tyynen ja Peten Skazki M-pentue syntyi

Tänään vihdoin ja viimein, 68. tiineyspäivänä Tyyne päätti päästää sekä minut että sijoituskotinsa piinasta. Viime päivät olin käytännössä leiriytynyt Hyvinkäällä, mitä nyt kävin välillä töissä ja sen ajan olin kuin tulisilla hiilillä, onneksi onnistuimme järjestämään Tyynelle "päivystävien kätilöiden" vahtivuorot...

Kun synnytys lopulta käynnistyi, se sujui melko helposti. Ensimmäinen pentu oli tiukimmassa kuten yleensä, loput tulivat helpommin. Yhteensä meni varsinaiseen synnytysvaiheeseen vain reilut kolme tuntia, mutta kyllä sitä odotettiinkin, jo sunnuntainahan Tyyne alkoi antaa ensimmäisiä merkkejä synnytyksestä, ja nyt siis eletään perjantaina.

Kuvia otti Leenan mies Jari, meikä-kätilö unohti kameran kotiin... no, saatte kyllä kuvia kunhan ehdimme. Kaikki pennut ovat itämaisia lyhyt- tai pitkäkarvoja.

ALUSTAVAT arviot väreistä ja sukupuolista: lilakilpikonna bicolour tyttö, paino 93 g, lila poika, 113 g, punainen bicolour poika, 105 g, ja viimeisenä syntyi suklaakilpikonna bicolour tyttö, 103 g. Peräti kolme valkolaikkua siis tällä kertaa, ja varsinkin lilakilpparivalkoisessa on valkoista tosi hyvin, muissakin näyttäisi olevan tarpeeksi. En uskalla vielä sanoa onko joku kuvioltaan ticked tabby tai täplikäs, yksivärisiltä näyttivät märkinä kaikki, mutta sehän voi hämätä.

Karvanpituuksistakaan en uskalla tässä vaiheessa vannoa. Punavalkea poika näytti äkkisilmäyksellä lyhytkarvaisimmalta, mutta mene tiedä. Muutaman viikon päästä vasta uskallan sanoa varmemmin vähän kaikesta. Nyt vain toivon, että kaikki alkaisi sujua hyvin!

Tyyne ja lumimyrsky

Kävin Hyvinkäällä Tyyneä katsomassa. Mukava reissu muuten, mutta pois en meinannut enää päästäkään, oli sellainen lumimyräkkä että junat lievästi sanoen takkuilivat. Kotimatkassa meni yli pari tuntia kaikkien kommellusten jälkeen.


Tyynen masu on laskeutunut ja kun masua tunnusteli, kävi melkoinen jytinä. Ihan päivänä minä hyvänsä nyt tapahtuu. Kuvia oli lähes mahdoton ottaa, kun rouva vaan halusi puskea tai istua sylissä. Ainoastaan yhden edes sinnepäin sain räpsäistyä.

Turok ja Tyyne

Turussa käyty kissanäyttelyssä, oli kyllä uuvuttava päivä. Tuntuu että en tainnut istua kuin lounastauolla, jouduin assistentiksi hieman hitaammanpuoleiselle kolmoskategorian tuomarille nimittäin.

Mukana oli vain ocicat-Dina, joka tällä kertaa sai sertin. Kivaa. Vanha rouva käyttäytyi todella mallikelpoisesti, siitä saattoi vain olla ylpeä.

Kiitoksia myös Katille, Pekalle ja Anille matkaseurasta. Junalla olisi ollut paljon tylsempää mennä.

Hyvinkäällä alkaa tapahtua nyt päivänä minä hyvänsä. Tyyne on selvästi pesänrakennuspuuhissa. Jännittävää. Huomenna menen katsomaan, ja YRITÄN tällä kertaa muistaa myös kameran mukaan.

Hei hei kulkuset

Vaikka joulu lähestyykin, niin Konsta ei valitettavasti saa pitää enää kulkusiaan. Eli tänään heilahtaa eläinlääkärin veitsi ja Konsta siirtyy konsulttikerhoon. Kahden viimeisen tytön vierailun jälkeen meno Konstan kotona alkoi mennä vähän turhan villiksi, tilanne vain paheni päivä päivältä, joten oli pakko antaa leikkauslupa. Nyt sitten toivotaan, että a) tilanne rauhoittuisi pian ja b) ainakin joku Konstan tyttöystävistä olisi tiine.

Kolme tyttöä kävi kylässä, mutta viimeisen, balineesitytön kanssa tuskin tapahtui yhtään mitään. Olen lähes satavarma että oma Larani on pieniin päin, sitä ennen käyneestä tytöstä (joka on myös balineesi) ei ole vielä mitään varmuutta, mutta nyt ei auta muu kuin toivoa parasta.

Tyyne on hyvinkin paksuna Leenan luona. H-hetken pitäisi koittaa ensi viikolla, yritän vihdoin taas mennä katsomaan tylleröä tällä viikolla, viime aikoina kun nuo työmatkat yms. ovat haitanneet kaikkea muuta elämää.

Pentujen katselua ja muuta kivaa

Kävin eilen katsomassa Leena B:n pentuja Karjaalla. Aivan valloittavia, varsinkin tikettitytöt veivät sydämen! Pentujen isä on oma kasvattini, Skazki Isidor eli Leo. Aivan uskomattoman ihana leikkaamaton kolli: sen sai vääntää vaikka solmuun ja poika vaan kehräsi :-) Sitäpaitsi nätti poika vaikka itse kasvattajana sanonkin. Arvatkaa kuka unohti kameran kotiin...

Unohtaminen on muutenkin ollut päivän sana: aamulla en mennyt töihin vaan kurssille. Oli poikkeuksellisesti työläppäri mukana, ja niinpä minä sen unohdin junaan. Arvatkaa pääsikö pari kirosanaa ja sitten itku. Läppäriä nimittäin ei ole löytynyt vieläkään. No, työkone on sen verran hyvin suojattu, ettei kukaan pääse hevillä tiedostoihin käsiksi, mutta harmittaa silti.

Työmatkaputki odottaa, Tero on pian kissojen yksinhuoltaja taas. Varovaisen toiveikas olen Laran suhteen, se ei ainakaan vielä ole aloittanut uudestaan mouruta eli ehkä pentuja pukkaa.

Kissojen kanssa ei kyllä ikinä voi suunnitella liikaa: tarkoitushan oli astuttaa Tyyne jo keväällä, ja Lara aikaisintaan Turokin jälkeen. Ja tadaa - Tyyne-tyllerön laskettu aika on 25.11. tienoilla, ja jos tuo Lara-laa on tiine, niin pentuja odotellaan uudenvuoden tienoilla. Jotta näin. Ei tule olemaan kasvattajalla mitään vapaa-ajanvietto-ongelmia kevättalvella, sano.

URK takana

URK:n näyttely sunnuntaina Kirkkonummella on nyt käyty, ja olin kyllä illalla ihan poikki sen jälkeen. Kissoista mukana oli vain Dina, Lara ja Maija onneksi sillä aikaa tekivät rauhan kotona ja kotiin palatessani nukkuivat jo autuaina vierekkäin. Dinalla ei tällä kertaa mennyt putkeen, hävittiin sekä sertikilpailu että veteraaniluokka, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että vaikka Dina teki parhaansa keimaillakseen tuomareille, käyttäytyi niin mallikelpoisesti kuin vain parhaimmillaan osaa, niin kilpakumppanit olivat paremmassa turkissa. 9-vuotiaan ocicatin turkin kontrasti ei vaan enää ole entisensä.

Turokin näyttelyyn Turkuun 22.11. vielä Dinskun kanssa tulen, mutta sen jälkeen pidämme näyttelyissä pienen tuumaustauon taas. Keväällä sitten harkitaan taas.

Olin assistenttina, ja vaikka omistajat toivat kiitettävästi kissansa tuomarille enkä joutunut juoksemaan ympäri hallia niitä etsimässä, niin silti olin aika poikki paneelin jälkeen.

Kiitoksia Maaritille blogipalkinnosta myös!

Tyynellä on maailman söpöin pikku masu! Eli nyt uskon että ihan varmasti on pitkästä aikaa pentuja tulossa! Käykää katsomassa kuvat Jalecatsin blogista, Tyyne siis majailee sijoitettuna siellä.

Lara kävi Turussa ja blogipalkinto :)

Laran ja Konstan treffit ovat nyt sitten onnellisesti ohi. Typykkä oli Turussa puolitoista vuorokautta, ja lemmenparilla alkoi synkata melkein heti. Lara toki aluksi hieman suhisi Konstalle, mutta lähinnä muodon vuoksi, luulen. Ei kai sitä nyt heti... Mutta jo muutaman tunnin päästä L ja K olivat täydessä touhussa. Ne olivat kyllä oikein söpö pari, ystävystyivät keskenään. Joskus niinkin... Toisenlaisistakin kissojen treffeistä kun on kokemuksia, välillä "kyyhkyläiset" mättävät toisiaan turpaan että lätty lätisee, eivätkä vahingossakaan suostu tekemään mitään ihmisten nähden ainakaan. Koetan laittaa lähipäivinä uusia kuvia tänne ja/tai kotisivuille lempiväisistä.

Mutta sitten päivän uutinen! Leena palkitsi höpinäni blogipalkinnolla, ks. yllä (ja minä sitten en vieläkään osaa laittaa noita kuvia keskelle tekstiä).

Tunnustuksen mukana kulkee teksti:

Maininnan eteenpäin jakamisen sääntöjä ovat:

1. Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen,mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfäärin tehdynpanostuksen johdosta, millä tahansa maailman kielellä.

2. Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen jasitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.

3. Palkinnon saaja laittaa palkinnon logon blogiinsa.

4. Logo tulisi linkittää alkuperäiseen osoitteeseen.

5. Palkinnon saaja julkaisee säännöt blogissaan.

Itse haluaisin antaa blogipalkinnon seuraaville:

Sultsinan blogi
Möykkykissojen blogi
Jalecat's
Annan blogi
Orifame

Voisinpa luetella tässä kaikki lukemani blogit, mutta tuossa tänä iltana ensimmäisenä mieleen tulleet.