Hammashoitoa

Tänään sain vihdoin raahattua kaikki kolme kotona asuvaa kissaani hammaskiven poistoon.

Maija oli iloinen ylläri, hammaskiveä oli joo, mutta mitään muuta vikaa ei hampaista löytynyt.

12-vuotias veteraaniocini Dina sen sijaan tarvitsee uuden käynnin, ainakin yksi hammas pitää vetää pois :-(

Ikävin ylläri oli Lara: sen hampaista peräti kaksi on niin kehnossa kunnossa, että sitäkin odottaa uusintakäynti :-( Aika tylsää, kun kyse on kuitenkin vasta 4-vuotiaasta kissasta.

Muuten kuuluu ihan mukavaa: Fanni kasvattelee mahaa Pohjois-Vantaalla sijoituskodissaan. Lähiaikoina sitä katsomaan... koetan muistaa kameran mukaan.

Pikaisesti kuulumisia

Skazkilandiassa kaikki hyvin, muu elämä on vaan viime aikoina haitannut bloggausta...

Molemmat pennut ovat nyt varattuja, ne muuttavat samaan kotiin Helsinkiin, ja jos kaikki menee hyvin, Tamila tekee jossain vaiheessa Skazki-pentueen eli se menee sijoitussopimuksella.

Ruuhkan näyttelyyn oli tarkoitus tulla turistiksi mutta suunnitelmat heittivät häränpyllyä, eli näyttelyviikonloppu vaihtuikin varsin mukavaksi pikalomaksi helteisessä Itä-Suomessa. Kaikkea ei voi aina saada...

Omat kotona asuvat kisulaiset kävivät tänään rokotuksilla. Dina ja Maija käyttäytyivät mallikelpoisesti (kuten aina eläinlääkärissä), Lara taas esitteli eläinlääkärissä tuhatta jalkaansa. On tosi huvittavaa, että kotona Laran saa vääntää melkeinpä solmuun ja se vaan kehrää, mutta eläinlääkärissä yritetään singota joka suuntaan ja kiivetä pois pöydältä konstilla millä hyvänsä. Taidan haudata haaveeni näyttelyttää sitä joskus vielä kastraattiluokissa.

Kuvia en ole ehtinyt ottaa, mutta yritän korjata asian lähiaikoina.

Kuulumisia pitkästä aikaa

Blogi on viettänyt hiljaiseloa, koska meillä on nyt pieni vauva - eikä tällä kertaa kyse ole kissasta ;-) Kissat ovat suhtautuneet uuteen tulokkaaseen hyvin, Lara on ystävällisin ja uteliain, Maija ja Dina aluksi hieman varautuneempia mutta alkavat nekin selvästi jo tottua. Enempää en tänne kirjoita, tämä kun ei ole vauvablogi vaan kissablogi, pyrin pitämäänkin tämän sellaisena.

Surokin näyttelyyn en itse päässyt, mutta paikalla olleet kasvattini olivat saaneet kivat arvostelut.

Sunalla ja co. on muuten oma blogi, käykää tsekkaamassa http://www.fincrimsonettes.blogspot.com/

Lisää tarinaa joku päivä kun ajatus juoksee paremmin... hiukan on suunnitelmien muutoksia tiedossa, mutta niistä lisää kunhan ne varmistuvat!

Pari kuvaa viikonlopulta

Elina lähetti minulle vielä muutaman sunnuntaina otetun kuvan. Ekana vauvakasa.

Pennut kasvavat hyvin, ja aukaisivat kaikki silmänsä keskiviikkoaamuun mennessä. Siinä vaiheessa ne minusta aina alkavat näyttää enemmän oikeilta kissoilta! Eivätpä nuo juuri muuta vielä tosin tee, kuin syövät ja nukkuvat, mutta pari kertaa on joku jo vähän uteliaana yrittänyt nostaa päätään, kun tulen pesän luo.

Seuraavaksi meidän vanhin rouva eli Dina esittelee oci-ilmettä :)

Varsin onnistunut kuva Maijasta vielä.

Maija suhtautuu näihin pentuihin vähän paremmin kuin edellisiin. Aluksi se jopa yritti hoitaa näitäkin, mutta kun en uskalla pitää pentuhuoneen ovea auki, jos en ole itse vahtimassa, niin Maija veti purut sieraimiin. Nyt se ärisee välillä Laralle, mutta välillä jopa leikkii Laran kanssa, kun Lara tulee ruoka- ja jaloittelutauolle pentujen luota.

Oneida on nyt lähes varmasti varattu! Ennen kuin poistan sen kaikilta varauslistoilta, odotan kuitenkin varausmaksun saapumista tilille. Vaikuttaa hyvältä, rauhalliselta kodilta eli sellaiselta, jonne Oneidan uskoisin sopeutuvan.

Sain entiseltä omistajalta viestin, että uutta kotia etsinyt 2-vuotias kasvattini löysi jo hänen kauttaan uuden kodin. Hyvä niin.

Lara, Iiris ja pennut

Pahoitteluni kun tämä blogipäivitystahti on nyt kamalan huonoa. Välillä vaan muu elämä ottaa pahan niskalenkin koneella istumisesta. Kirjoitan lisää ja julkaisen vihdoin kuvia lähipäivinä, mutta suurimmat uutiset ovat seuraavassa:

Turun näyttely meni hienosti, Dina oli III kategorian paras veteraani, ja Maksi sai sertinsä.

O-pentue olivat aivan hurmaavaa joukkoa. En osaa vielä päättää, kumman tytöistä sijoittaisin, eli kiinnostuneet voivat kysellä kumpaakin ;-) Poika lienee todennäköisimmin suklaanaamio.

Iiristä kävin katsomassa tiistaina. Tiineeltä näyttää, eli Skazki P-pentue syntynee 5.1. tienoilla!

Lara kävi maanantaista torstaihin treffeillä Siegfriedin kanssa. Nyt jäämme jännityksellä odottamaan mahdollisia tuloksia. Ja nyt nukkumaan, lisää juttua ja niitä kuvia toiste!

Viikonloppuna Turkuun

Blogista voisi päätellä, etten muuta teekään kuin juoksen Turku - pk-seutu -väliä ;-) Oikeastaan se ei mene ihan niin - viime viikolla iski aikamoinen lentsu (ei sika mutta ihan tarpeeksi kipeä olin silti), ja sitten tällä viikolla olin neljä päivää lomalla Roomassa, kissa-asioista kirjoittaminen ja yleensäkin sähköinen yhteydenpito on jäänyt vähille.

Mutta huomenna siis vaihteeksi Turkuun ja jee, Piikkiöön, vihdoinkin näen pennut livenä! Toivottavasti saan myös otettua edes jotain siedettäviä kuvia.

Sunnuntaina sitten ollaan Dinan ja Maksin kanssa Turokin kissanäyttelyssä, itse häärään assarina vaikka se toipilaana ja reissusta väsyneenä ei ehkä maailman fiksuinta hommaa olekaan...

Lara on taas kuin se ei ikinä olisi pillereillä ollutkaan. Eli se on taas aloittanut tutun juoksutahdin, reilu viikko älämölöä, vajaa viikko taukoa ja taas alkaa mouru. Veisin sen mielelläni jo viikonloppuna Tampereelle treffeille Siegfriedin kanssa, mutta erinäisistä yhteensattumista johtuen pääsen viemään sen vasta maanantai-iltana. Toivottavasti on silloin yhä kunnon juoksu päällä.

Sekalaisia kuvia

Täällä ei oikeastaan arkea kummempaa, mutta lätkäisenpä tänne muutaman kuvan, kiitos niistä kuvaajille Susanna ja Merja!

Alla Dina sanoo rääp kameralle ja näyttelytunnelmalle, kuva siis parin viikon takaa Kirkkonummen näyttelystä.



Seuraavassa kuvassa alla vähän rauhallisempi poseeraus. Tuosta ilmeestä ja kuono-osasta saa olla moni nuorempi oci kateellinen, vaikka meidän vanharouva ei enää täplien kontrastilla niin vakuutakaan.

Sitten "lapsenlapsi", eli Susannan Lili, Tistan-kasvatti, jonka isä on Leo (Skazki Isidor).

Ja sokerina pohjalla oma kasvattini, Aarre (Skazki Fjodor Dostojevski, OLH d 24, s. 2003 eli B-pentueeni komein poika).

Pentuesuunnitelmia

Laran, Iiriksen ja Siegfriedin sienitestitulokset (kaikki negatiivisia niin kuin pitikin) saapuivat tänään. Eli nyt on kaikki muodollisuudet hoidettu, voi alkaa tosissaan miettiä astutuksia. Iiris astutetaan ehkä jo seuraavasta juoksusta - katsotaan nyt milloin se alkaa.

Tein päätöksen, että Laran viime viikolla saama pilleri saa nyt ainakin tällä erää olla viimeinen. Aloitin matokuurin kaikille kolmelle kissalle, kun tajusin, että Larallehan pitää uusia tehosterokote, edellinen rokotus ehtii taatusti mennä vanhaksi ennen mahdollisten pentujen luovutusikää. Joskus on hyötyäkin siitä, että Laran toinen nimi on tätä nykyä Hotko: se veti oman annoksensa ruokaan piilotettuna. Maijalle on aina helppoa antaa lääke, Dina sen sijaan on tätä nykyä ongelma. Se on nyt vanhemmiten päättänyt, että kaikki lääkkeet ovat myrkkyä. Vaikka se muuten on erittäin helposti käsiteltävä kissa, niin lääkkeiden anto sille on sellaista taistelua, että tarvitsen apulaisen pitämään kissaa kiinni, ja silti on yleensä kädet naarmuilla ja tuskanhiki päässä, ennen kuin lääke on varmasti kissan mahassa asti. Tänään yritin samaa temppua kuin Laraan, ja herkkuruuan seassa sainkin suurimman osan lääkkeestä kissaan. En ole kuitenkaan varma, menikö kaikki... huomenna pitää kai sitten valmistautua taistoon. Kolmen päivä kuuri Axiluria, nääs.

Sain muuten kollisivuni kotisivuilla sen verran ajan tasalle, että kaikkien sukutaulut ovat nyt siellä. Vielä kun saisi tuoreet kuvatkin - yritän vihdoin lähiaikoina.

BaJaVan esittelynäyttelyssä

Tämä päivä meni BaJaVan esittelynäyttelyssä. Näyttely pidettiin ensi kertaa Sammatissa, ja menestys oli parempaa kuin mitä me järjestävän seuran jäsenet olimme uskaltaneet toivoakaan, yleisöä kävi ihan kivasti ja tunnelma oli mukava.

Itseltäni mukana oli vain ocicat-Dina, koska se on omista kotona asuvista kissoistani se ainoa, joka oikeasti viihtyy hyvin näyttelyissä. Dina edusti oceja hienosti tepastellen rotuesittelyn ajan pöydällä ja jutellen jäljittelemättömään oci-tyyliinsä. Kokeilimme myös huviksemme agilityä, hih, kaksi pistettä kun Dina melkein vahingossa suostui menemään yhdestä esteestä oikein läpi. Noooo, EHKÄ ne agilitytreenit olisi pitänyt aloittaa vähän nuorempana kuin 10-vuotiaana! :-D

Omista kasvateistani oli mukana temppukissa-Nexu, ja nytpä on kasvattajalla Elinan ja Janin Kissan aktivointi -kirja tekijöiden omistuskirjoituksilla varustettuna ;-) Aion kyllä lukea kirjan kannesta kanteen ja yrittää kokeilla oppeja käytännössäkin pikku hiljaa.

Muuten ei kuulu kummempia. Iiristä ei edelleenkään kiinnosta aloittaa seuraavaa juoksua, täytyy nyt vaan toivoa, ettei sille ajateltua kollia nyt ihan heti leikattaisi.

Siegfriedillä suomalainen rekkari ja aktivointia

Hurraa! Siegfriedillä (Shilby Line's Sambal Oleg, OLH d 24) on suomalainen rekisterinumero! Eli nyt voin alkaa tosissani suunnitella sille ja Laralle pentuetta pikku hiljaa. Vähäsen vahingossa valehtelin, kun aiemmin kirjoitin, että kyseessä olisi eka täysin pitkäkarvapentueeni. Maijahan pukkasi ilmoille ensimmäisessä pentueessaan (Skazki E-pentue vuonna 2005) kaikki pennut pitkäkarvoja, mutta silloin kyseessä oli puhdas hyvä tuuri, sillä Maijahan on itse variantti. Seuraavissa pentueissaan Maija ottikin vahingon takaisin, toisessa pentueessa oli 7 poikaa, joista vain 2 pitkäkarvaista, viimeisessä pentueessa jäi henkiin 2 pentua, jotka molemmat olivat lyhytkarvoja. Ja pentujen isä oli siis joka pentueessa pitkäkarvainen.

Ihan Maijan takia taidan marssia lähiaikoina kirjakauppaan ja ostaa Elinan ja Janin uuden kirjan Kissan aktivointi. Toki myös sen takia, että siinä on monessa kuvassa mannekiinina oma kasvattini Nexu, ja puhetemppua demonstroi ocini Dina. Mutta Maija on viime aikoina kunnostautunut lähinnä kouluttamalla minua, eli pitänee joskus kokeilla, onnistuisiko koulutus toisin päin. Kun illalla yritän kotikoneelta lukea sähköpostejani, ilmestyy viereen kolmivärinen kissa, joka vertahyytävällä äänellä karjuu korvaani "MAU", kunnes ymmärrän edes hetkeksi lähteä koneelta ja alkaa leikittää sitä. Maija varmaan pitää minua erittäin huonona oppilaana kun välillä yritän jättää sen huomiotta ;-)

Dina ja Lara ovat jotenkin helpompia tuossa suhteessa. Dina tunkee aamuisin syliin leipomaan, ja sille oikeastaan riittää, kunhan sitä ehtii huomioida aamulla. Lara on muuten vain kaikessa touhussa mukana "auttamassa", mutta se myös keksii itse leikkejä. Hänen korkeimman kolmivärisyyttään Maijaa, lempinimeltä Lehmis, sen sijaan pitää viihdyttää!

Ps. Sain muuten vihdoin Siegfriedin rekkarin kotisivuilleni!

Dinan VP-yllätys

Olimme tänään URK:n näyttelyssä Kirkkonummella, kiitos vain kaikille seurasta, ja erikoiskiitos Maijulle kuskaamisesta! Mukana Dina, Lara, Iiris ja sijoituspojuni Martti (Cannonball Golden Dream, OSH b) ensiesittelyssään. Aloitetaan vaikka nuorimmasta päästä, eli Martista. Se kilpaili nuorten luokassa, sai oikein mukavat arvostelut, pääsi vielä TP-valintaan, mutta nuorten luokassa oli hienoja kissoja tungokseksi asti, joten tällä kertaa ei sen kummempaa menestystä. Haimme kuitenkin samalla reissulla sille myös varmuuden vuoksi siitoshyväksynnän.

Iiris oli jälleen oma itsensä: kehruukone! Se on kyllä ihanan höppänä solmuunväännettävä tapaus, ja toisin kuin emonsa Lara, yhtä rento näyttelyssä kuin kotonaan. EX1 tuli, ja TP-valinnassa jälleen kerran se oli kolmen parhaan joukossa, mutta Quanin komea mustavalkopoika vei voiton, ja ihan oikealle kyllä voitto meni, en voi valittaa.

Lara sai ihme kyllä sertinsä, eli toinen serti Champion-luokassa. "Ihme kyllä" sanon siksi, että matami ei sitten ollenkaan välittänyt näytelmistä tänään, herne taisi mennä syvälle nenään jo heti aamusella kun eläinlääkärillekin piti sähistä. Loppupäivästä se alkoi jo rauhoittua, jopa keikisteli häkissään ja puski minua, eli hieman paremmin alkoi jo mennä. Se on kyllä ihan eri kissa näyttelyssä kuin kotona, mikä on kyllä suuri harmi, ihanaluonteisempaa kissaa kun saa kotioloissa hakea. Seuraava serti pitäisi hakea ulkomailta, jos mielii valmistua seuraavaan titteliin. Katsotaan nyt... seuraava siirto saattaa olla mammaloma kuitenkin.

Mutta se joka tänään veti omistajan hymyn korviin oli veteraani-ocini Dina (IP Ginie's Dinah). Veteraaniluokassa se jäi kolmanneksi, ja kirjaimellisesti juoksin sen kanssa veteraaniarvostelusta Peltosen varsinaiseen arvosteluun IP-luokassa. Dinalla oli tänään oikein kelpo näyttelypäivä, se oli hyvällä tuulella ja sai kehuja kovasti. Silti en kummoisia odottanut, kun suklaatäplikkäistä kastraattioceista alettiin valita Värin parasta, vastustajat kun olivat kaikki useampia vuosia nuorempia ja osa varsin nimekkäitä, lukuisia titteleitä keränneitä ja maailmaan kiertäneitä kissoja. Kun Peltonen alkoi luetella voittajakissan ominaisuuksia, niin ajattelin että ehkä noista jokin voisi kuvailla Dinaakin, mutta siinä vaiheessa kun hän sanoi, että hienoa on, että kyseinen kissa on jo 10-vuotias, niin leukani loksahti polviin asti! Täytyy sanoa että teki kutaa :-)

Dina kutsuttiin myös TP-valintaan, ja siellä yllätykseni oli jo vähän pienempi kun Dina meni suoraa päätä paneeliin, eli oli tuomarinsa paras naaraskastraatti tänään! Paneelissa se sai vielä kaksi ääntä, josta olen tosi ylpeä, lopulta se hävisi burmatytölle, mikä ei oikeastaan edes harmita, kyllä burmat ovat Suomessa sen verran kovatasoisia.

Itsehän käyn näyttelyissä vähän laiskanpuoleisesti, yleensä vain yhtenä päivänä viikonlopussa, ja pidän yleensä pitkiä taukoja silloin kun kotona on pennut, mutta tällaisina päivinä ymmärrän hyvin niitä, jotka hurahtavat kiertämään näyttelyitä harva se viikonloppu kun oma kissa alkaa menestyä.

Ehkä nyt siis kuitenkin vielä yhteen näyttelyyn ilmoitan Dinulin tälle vuodelle - vaikka toisaalta ymmärränkin hyvin, että joskus voi päivä olla toisenlainen, onhan Dina joskus jäänyt jopa sertittä kun vastassa on samassa luokassa ollut nuorempi ja parempitäpläisempi kaveri. Dinalle olen myös tehnyt pyhän lupauksen, että jos se joskus alkaa selvästi stressaantua liikaa näyttelyistä, niin sen osalta ne loppuvat kuin seinään, vaikka sitten oltaisiin vain sertinkin päässä seuraavasta tittelistä.

Pikaisesti kuulumisia

Mitähän tänne kuuluu... syksyä ainakin! Ei voi mitään, syksy on bloginpitäjän inhokkivuodenaika. Olen aina ihmetellyt ja salaa kai vähän ihaillutkin niitä ihmisiä, jotka ovat syksyfaneja. Minua syksy lähinnä masentaa, varsinkin tämä pääkaupunkiseudun loputon pimeys.

Onneksi on jotain mitä odottaa (paitsi ensimmäistä syyslomaa sitten kaukaisten kouluaikojen), eli Taimi on hyvinkin tukevasti tiine! Sen emännän Annan kanssa odotamme marraskuun alkua ja pentujen maailmaan saapumista toisaalta innolla, toisaalta lievällä kauhulla. Se kun näyttää jo nyt niin paksulta että luultavasti on ISO pentue tulossa.

Laran ja Iiriksen pentuasiat eivät ole vielä edistyneet. Laran suhteen odotan Siegfriedin suomalaisia papereita ja pojan aikuistumista, hyvin pentumainen se oli vielä Pirokin näyttelyssä reilu viikko sitten. Eli juu, jos kaikki menee niin kuin toivon, niin Lara tekisi Siegfriedin kanssa kissalani ensimmäisen täyspitkäkarvapentueen. Iiris ei ole ekan juoksunsa jälkeen vielä aloittanut uutta, mikä on toisaalta ihan hyväkin, kyllä se joutaakin vielä kasvaa hetkisen. Sillekin on kollia kysytty alustavasti ainakin. Toisaalta on mahdoton pentukuume jo, toisaalta yritän pistää itselleni jäitä hattuun: kolme pentuetta aivan yhtä aikaa ei ole tavoitteeni, kahdessakin on ihan tarpeeksi tekemistä.

Työt ja työmatkat ovat viime aikoina haitanneet harrastustoimintaa: kissat toki saavat perushoitonsa ja ne pitävät itse huolen myös siitä, että päivän seurustelutuokio täyttyy - Maija esimerkiksi tulee huutamaan suoraan tähän tietsikan näytön viereen, jos se kokee itsensä laiminlyödyksi... Mutta kuvia en ole ehtinyt ottaa, ja kotisivut eivät ole edistyneet. Silloin harvoin kun olisi aikaa, ei ole energiaa - lue mitä kirjoitin alkuun syksystä ;)

Viikonlopuksi kyllä aion ryhdistäytyä - on pakko: lauantaina olemme Kirkkonummella kissanäyttelyssä. Mukana Iiris, Lara, Dina ja ensiesiintymisensä näyttelyssä suorittaa myös uusi sijoituspoikani Martti eli Cannonball Golden Dream. Seuraavaksi pitäisi alkaa setviä kyytiä itselleni, Dinalle ja Laralle...

Pari kuvaa ja Iiriksen eka juoksu

Ihan ekana Maksin sijoituskodin ottama upea poseerauskuva Maksista. Poika siis on jo varsin upean kokoinen, ja kehittynyt minusta edukseen. Parin tyttökissan kanssa on edelleen alustavia treffisuunnitelmia, mutta koska kaikki on yhä suunnitelman asteella, niin otan yhä uusia kyselyitä vastaan. Poika kun on pysynyt toistaiseksi siistinä, mutta pitää koputtaa puuta! Mitään älyttömiä paloruiskuimitaatioita kun ei ole tarkoitus pakottaa sijoituskotia kestämään.

Kävin eilen Mellunkylässä Laran synnyinkodissa (sehän on oma kasvattini, mutta syntynyt sijoituskodissa, jolle olen ikuisessa kiitollisuudenvelassa). Siellä on neljä kissaa, mutta illan hämärissä eivät digipokkarini ja vajavaiset kuvaustaitoni oikein riittäneet, vain kahdesta sain edes jonkinlaisen kuvan. Pahoittelen näidenkin kehnoa laatua, muita ei ilkeä edes näyttää...

Ylläolevassa kuvassa Laran emo Lilli, tunnetaan myös nimillä Illusia ja virallisimmin Skazki Fiona Feodora, suklaa klassinen tabby.

Yllä Laran velipuoli I-pentueesta, tunnetaan nimellä Luis (Skazki Ilja Muromets, OLH b). Oikeasti tosi komistus, upea tasainen suklaaväri ja puuhkahäntä.

Kotona ei kummempia, mitä nyt Dina saa välillä hillittömän hellyyskohtauksen, tänään iski oikein kunnon kohtaus mahdottoman ocicat-rääkymisen kera, sellainen pitäisi joskus videoida, ei niitä usko muuten kukaan :-D Maija on teurastanut kaikki pehmolelunsa, huomenna pitää mennä eläinkauppaan. Lara on muuten vaan ylimpänä touhona auttamassa kaikissa kodin askareissa.

Sijoitustyttöni Iiris on nyt sitten perjantain kunniaksi aloittanut ekan juoksun, eli 8,5 kk iässä. Lara, sen emo, aloitti 8 kk iässä, isoäiti Lilli taisi muistaakseni aikoinaan olla jo lähes 10 kk kun aloitti. Eli terveisiä vaan Iiriksen siskoille Doralle ja Nexulle, kiva olisi kuulla miten niiden kanssa käy... en haluaisi maalata piruja seinille, mutta lienee vain ajan kysymys milloin niidenkin kodeissa alkaa komea kiekuminen. Itse katselen nyt, miten usein tuo Iiris alkaa juosta, astutussuunnitelmat sovitetaan sitten sen mukaan.

Lelun metsästystä ja vuositarkastusta

Tällä kertaa lelua ei metsästänyt yksikään kissa, vaan emäntä. Maijan lempparileluja ovat Ikeasta saatavat, kissanmintun tuoksuiset isohkot pehmolelut. Saa vastaavia myös muualta, mutta Ikeassa ne ovat edullisia, Maijalla kun ei sellainen lelu kauaa vanhene: sitä kun paitsi kanniskellaan suussa, kieritetään kissanmuonassa ja hukutetaan juomakuppiin, niin silmän välttäessä siitä myös revitään paloja - ja koska en halua kissalleni suolitukosta niin revitty lelu päätyy varsin nopeasti roskiin.

Käytiin sitten eilen Ikeassa kun oli auto käytössä, mutta vedettiin vesiperä. Juuri kyseiset lelut olivat tilapäisesti loppu. Pitää ostaa kalliimpia korvikkeita tilalle. Jos ei Maijalla nimittäin ole mieluisia leluja, se on maanvaiva...

Torstaina käytiin isolla porukalla eläinlääkärissä. Ei voinut kuin itsekin naureskella, miten erilaisia kissani ovat. Ensin rokotettiin Maija. Sehän on kotona varsinainen touho, hyvin vilkas ja reipas. Eläinlääkärin pöydällä sen sijaan makasi litteänä kuin lettu Maija, joka yritti olla niin kuin ei olisikaan. Ainakin sitä oli helppo tutkia! Seuraavaksi Dina, joka tepasteli pöydällä pirteänä ja itsevarmana kuin kissanäyttelyssä ikään - ja kumpikaan ei edes ehtinyt tajuta, kun rokotukset pistettiin. Hyvässä kunnossa olivat molemmat kastraattitytöt. Molemmilla on aavistus hammaskiven alkua, mutta tilanne on vielä täysin hallinnassa, toki sitä pitää seurata, mutta poistaminen olisi tässä vaiheessa vielä hätävarjelun liioittelua.

Seuraavaksi sitten ankeriaat - ei kun leikkaamattomat tyttöni Lara ja Iiris. Laralla varsinkin oli tuhat jalkaa, ihan kuin saippuanpalasta olisi pidellyt. Kolme ihmistä tarvittiin, että saatiin siitä verinäyte siitostestejä varten. Iiris on tullut emoonsa, se oli lähes yhtä liukas, siitä otettiin samat testit. Iiris rauhoittui siinä vaiheessa, kun sitä harjattiin sienitestiä varten - Lara oli sitä mieltä, että harjaaminenkin oli ihan tylsää..

Jotta sellainen käynti! Muuten ei täällä kummempia. Vielä pari viikkoa pitää odotella, ennen kuin uskallamme veikata, onko Taimi tiine. Iiris ei vielä (koputtaa puuta) ole aloittanut juoksua, kolli sille on jo katsottuna, mutta toivon ettei se nyt ihan heti huomenna aloittaisikaan, se on vasta 8 kk, se saisi nyt ainakin vielä pari kuukautta kasvaa. Lara on edelleen pillereillä. En voi suositella niiden käyttöä pitemmän päälle, mutta itse olen vähän pakkoraossa, pitää nyt katsoa ensin muiden suunnitelmien eteneminen, ennen kuin uskallan tosissani alkaa suunnitella Laralle toista pentuetta

Pentuja toivottavasti tulossa mutta vähän myös huolta

Taimi on nyt sitten astutettu! Sulhasenkin nimen voinee jo mainita, eli kyseessä on CH Yrttitarhan Etruskisahrami, kutsumanimeltä Riksi, punainen (punatäplikäs) itämainen lyhytkarvakolli. Kaikki mahdolliset pennut ovat siis lyhytkarvaisia, joko itämaisia tai siamilaisia (variantteja). Luultavimmin yksivärisiä (Riksi lienee geneettisesti yksivärinen), todennäköisimmät (haamu)kuviot ovat täplikäs ja lempparini klassinen tabby. Mutta saa nyt nähdä, onko Taimi edes tiine, ainakin pariskunta on kovasti yrittänyt!
Jos hyvin käy, niin pentuja on odotettavissa marraskuun alkupäivinä.

Tämä on ollut ehdottomasti viikonlopun paras uutinen. Maanantaitani on varjostanut se, että sain tiedon Tampereelta: Dimi, suklaatäplikäs itämainen pitkäkarva Skazki Dmitri, kastraattipoika D-pentueestani on sairastunut. Vielä ei ole tarkkaa tietoa mikä sitä vaivaa, toivon parasta enkä uskalla edes ajatella muuta.

Vastapainoksi yksi kuva meiltä tänä aamuna. Mitä tekevät kissat, kun emäntä häipyy töihin? Ahtautuvat kaikki samaan pesään saunan lauteille, ja mulkoilevat sieltä Teroa tyyliin "eikö tässä talossa saa edes rauhassa nukkua"? Etualalla Lara, sen takana vasemmalla Maija, ja oikealla Dina. Sanokaa mitä sanotte, Maija ei tosiaankaan vastaa nykyistä extreme-ihannetta, mutta minusta se on yhä melkein 5-vuotiaana todella kaunis ja ylväs kissa! Ovathan nuo kaksi suklaista kaveriakin todella lutuisia, ja varmaan itse asiassa fiksumpia kuin hieman hömelö Maija, mutta jos veistoksellisuuspisteitä jaetaan niin Maija taitaa voittaa. Paitsi tietenkin silloin kun se tipahtelee kömpelösti alas milloin mistäkin...

RuRok, kotisivuja ja kiirettä

Viikonloppu meni aika lailla kissanäyttelyn merkeissä. Eilen lauantaina tosin vain aamupäivän olin paikalla, roudasin kaverin kissoja Esteriä ja Sakuraa tuomarin pöydälle, kun kaveri itse joutui käymään välillä muualla. Tänään sitten koko päivä, onneksi päästiin yllättävänkin äkkiä pois, jäi illalla aikaa kotonakin vähäsen. Tuloksia: ocini Dina sai sertinsä, ja kehuja muutenkin, "gorgeous type", mutta ne täplät... kontrasti on haalistunut vuosien varrella, eli paneeliin ei enää taida olla asiaa kuten joskus nuorempana. Veteraaniarvostelussa se jäi toiseksi somalitytön jälkeen.

Lara sai ekan sertinsä Champion-luokasta. Tämän päivän tuomari, Berta N., piti Larasta todella paljon, kehui ilmeen, pitkän kropan ja supervihreät silmät, ja sulki onneksi silmänsä sen pieniltä kauneusvirheiltä ;-)

Sijoituskollini Maksi oli myös näyttelyssä, ja sai siitoshyväksynnän, mitä siis tultiin hakemaan. Nyt puuttuvat enää ne tyttöystävät, huhuu... yhden tytön vierailusta tosin on jo alustavasti sovittu. Maksi siis on lila itämainen pitkäkarva. Olisi pitänyt ehtiä ottaa siitä uusia kuvia, mutta kiirettä piti kun oli neljä kissaa mukana, ja sitten menin vielä paneelin ajaksi auttamaan "ylimääräisenä" assistenttina.

Eniten kyllä lämmitti mieltä Iiris. Kun kävin perjantaina sitä katsomassa, ja mm. leikkasin sen kynnet, se oli vähän känkkäränkkätuulella, näinköhän se suunnittelee ekaa juoksua, mutta nyt se oli itse aurinkoisuus. Se teki parhaansa hurmatakseen lehmäkissafanina tunnetun Thean, ja onnistuikin aika hyvin. Se vain kehräsi Thealle ja tuomarioppilas-Minnalle. TP-valintaan asti se pääsikin, mutta siellä vielä hieman tyypikkäämpi mustavalkea poika vei voiton.

Sain muuten eilen vihdoin aikaiseksi laittaa kotisivuja vähän kuntoon. Naaraat-sivu on nyt ajan tasalla, seuraavaksi pitäisi käydä urosten sivun kimppuun. Sitä ennen pitäisi kuitenkin raapia kasaan Karvacorner seuraavaan Sajam-lehteen. Jossain vaiheessa pitäisi kai käydä päivätöissä ja nukkuakin.

Paluu lomalta, Surok, uusi kolli ja vihdoin pari kuvaa

Aluksi pari kuvaa taas pitkästä aikaa, yllä Dina poseeraa auringonvalossa.

Tuo ylläoleva kuva siis esittelee Laran ja kummipojan kohtaamista. Ei ihme että poika sai kopattua kissasta kiinni ;-)

Kuten blogimerkintöjen vähyydestä on voinut havaita, heinäkuussa keskityin lomailuun enkä niinkään koneen ääressä kökkimiseen. Harvinaista herkkua kun oli: kunnon kesäloma eikä vaihteeksi yhtäkään pentua kotona :) Aikuiset kisulaiset uskaltaa helpommin jättää vähän pitemmäksikin aikaa luotettavan hoitajan seuraan.Toki kissojani olen sitten saanut lepytellä, kun olen ollut kotona. Maijalle olen kantanut selkä vääränä uusia leluja, sillä kun on varsin lyhyt vieteri ja sillä pitäisi olla koko ajan uusia virikkeitä.

Viikonloppuna palasinkin sitten tämän kissaharrastuksen maailmaan taas tiiviimmin oikein kunnon rysäyksellä, eli olin Kaapelitehtaalla Surokin näyttelyssä kaksi päivää. Ensimmäisenä päivänä "vain" assistenttina, toisena päivänä oli kissakin mukana, toki assarin hommatkin jatkuivat. Kaapelitehtaalla on omat hyvät puolensa, yleisö löytää sinne varsin mukavasti, ja onhan sinne hyvät liikenneyhteydet myös julkisilla, mutta voi hyvä ihme että siellä on kuuma! Assistenttina touhutessa tuntui, että aivotkin sulavat. Hieman oli pakko ihmetellä, jälleen kerran, kun varsinkin paneelissa jotkut omistajat näyttivät synkkää naamaa, jos kissa ei voittanut. Hei haloo, tämän kuitenkin pitäisi olla vain harrastus.... Voin kyllä lämpimästi suositella assistentin hommia kaikille, joiden aika käy joskus näyttelyssä pitkäksi. Varsinkin neloskategorian assareista kun melkein aina tuntuu olevan pulaa. Mikä on minusta outoa, harvoinpa oikeasti nämä meidän itämaiset ovat huonosti käyttäytyviä, joitakin muiden kategorioiden omistajia, jopa assistenttina toimivia, vaan tuntuu pelottavan näiden ääni. Nelosen tuomarit onneksi osaavat useimmat lukea kissoja niin hyvin, että paneeliin eivät edes päädy ne itämaiskategorian edustajat, joilla sattuu olemaan huonompi päivä.

Näyttelyssä oli siis sunnuntaina oma Iirikseni, ja olin todella ylpeä sen käytöksestä. Se vaan kehräsi :-) Se myös pääsi TP-valintoihin asti jättäen useita puhtaita lyhytkarvoja taakseen, vaikka pakko myöntää, kyllä se paneeliin päässyt oli vielä upeampi. Iloinen yllätys oli myös Natan-pojun, Iiriksen veljen, paikallaolo. Se oli kasvanut ihan valtaisasti, mutta oli yhä muuten oma lutuinen itsensä. Ja kyllä tuo tabbykuvio vaan on pitkäkarvallakin kaunis, Nate on siitä elävä todiste!

Nyt sitten uskallan sen julkistaa: tänään lähti kohti sijoituskotia uusi kollini! Tarina, kuinka se minun omistukseeni päätyi, on pitkä, siitä lisää ehkä joskus toiste, mutta joka tapauksessa, nyt on kissalani kollivahvuudessa uusi suklaa itämainen lyhytkarvapoika, Cannonball Golden Dream. Ikää sille tulee huomenna 4 kk, joten ihan vielä se ei ymmärrä tytöistä yhtään mitään, mutta ehkä jo talvella. Se on siis puhdas lyhytkarva, mutta minulla on lupa antaa sitä muillekin kasvattajille pitkäkarva- tai balineesikasvatukseen. Olen tosi paljon jäljessä näissä päivityshommissa, mutta jahka ehdin, laitan sivuilleni sukutaulun ja toivottavasti kuviakin.

Nexun poseeraus

Sain niin huippuhienon poseerauskuvan Nexusta Janilta, että pakko julkaista se täälläkin, kuvaajan luvalla tietty (http://www.studiofotokatti.fi/).

Nexu on kuin kopio emostaan, kuviota lukuunottamatta. Paitsi Laralla ei tainnut olla tuossa iässä (reilut 6 kk) olla edes tuon vertaa häntää. Nexuhan asustelee täällä: http://temppukissat.blogspot.com/ , kasvattaja on aikamoisen ylpeä pikku oravasta :)

Blogi on ollut aika lailla kesäteloilla, mutta koetetaanpa nyt kertoa hieman kuulumisiakin. Itse olen kuvaillut tosi laiskasti, mutta tänään tuli räiskittyä muutama kuva kissojen ja vauvan kohtaamisesta. Kummipoikamme Verneri, 6 kk, kävi nimittäin pikaisesti kylässä. Vauvan ja kissojen kiinnostus toisiinsa oli molemminpuolista. Dina ja Maija luovuttivat aika nopeasti, mutta Lara tunki aivan vauvaan kiinni - sillä seurauksella, että Verneri sai napattua hetkeksi oikein kunnon otteen turkista. Hölmistynyt Lara väisti kauemmaksi ehkä noin viideksi minuutiksi, mutta sitten uteliaisuus voitti, ja taas se oli nuuhkimassa Verneriä, mutta nyt minä olin valppaampi ja menin väliin, ennen kuin pieni käsi heilahti. Koetan lähipäivinä laittaa tännekin jonkun kuvan, jos onnistuivat, tuohon Janin hienon kuvan viereen ei oikein ilkeä laittaa omia räiskäisyjään.

Nyt kun minulla tosiaan on pitkästä aikaa kunnon kesäloma, niin olisin aivan pulassa ilman luotettavia kissanhoitajiani. Olemme reissanneet sekä lähelle (mm. Sipooseen saarimökille ja Järvenpäähän piknikille, muun muassa) että kauas, Pietarissa olimme viime viikolla. Yllättävän vähän tällä kertaa näkyi siellä irtokissoja, ja nekin näkemämme olivat selvästi jonkun lemmikkejä, sen verran hyväkuntoisen näköisiä ne olivat.

Omista kissoista sen verran, että Maijasta on tullut "vanhuudenhöperö". Ei nyt siis ihan oikeasti, sehän täyttää vasta 5 vuotta syksyllä, mutta jotenkin se on pehmentynyt. Se puskee jopa Teroa, ja saa epämaijamaisia hellyydenpuuskia paljon entistä useammin. Maija on myös oppinut, että varmin keino saada laiska emäntä leikkimään sen kanssa, on tulla sanomaan kovalla äänellä "MAU" korvan juureen, juuri kun emäntä yrittää tehdä jotain hyödyllistä tietokoneella (eli yleensä roikkuu naamakirjassa tai joskus sentään yrittää laittaa sähköpostia kavereillekin). Maijalle ei kelpaa sitten mikä tahansa lelu: joko sille pitää antaa pehmolelu, joka löytyy pian hukutettuna vesikuppiin tai muuta mukavaa, tai sitten pitää kaivaa esille huiska.

Larasta saisi varmaan muuten hyvän temppukissan, kun se on niin ahne, mutta en ole vielä löytänyt sellaista kissannamia, jota se söisi! Siis sehän syö leivänmurusetkin pöydän alta, mutta jos sille yrittää tarjota jotain kissanminttunappeja, tai maitonappeja, vitamiiniraksuja ym. ym. niin se ei syö niitä! Vinkkejä vastaanotetaan...

Dina on oma itsensä, kämpän kruunaamaton kuningatar. Mitä nyt useimmiten aamuisin sillä iskee välillä kauhea vauvatuskohtaus, 9-vuotias oci käyttäytyy kuin sillä olisi ikää korkeintaan 9 viikkoa ja minä olisin sen mamma. Kehräystä, leipomista, ja aivan hassulla äänellä juttelemista, sitä ääntä Dina käyttää vain kiehnätessään. Sitä pitäisi joskus nauhoittaa, ei sitä kukaan usko isosta kissasta lähteväksi jos ei kuule :-)

Lomailukuulumisia

Saatiin viikko sitten anoppikokelaan auto viikoksi lainaan, ja kyllä me normaalisti autottomat olemmekin sitten autoilleet oikein kunnolla, viikossa kilometrejä kertyi reilut tuhat. Minä ajan, tuo toinen kortiton lukee karttaa, ihan hyvä työnjako. Ajelu alkoi kissaisissa merkeissä, kun käytiin Nummi-Pusulassa erään kasvattajan mökillä pentuja katsomassa. Suloisia olivat! Minulle on nyt varattu suklaa lyhytkarvapoika, jota sijoituskoti jo malttamattomana odottaa. Vielä kuitenkin täytyy rokotusten mennä hyvin ennen kuin päästään luovutuksesta sopimaan. Yritin ottaa kuvia, mutta mökissä oli niin hämärää ja pennut vilkkaalla tuulella, joten täytynee odotella kunnes kasvattaja saa otettua uusia.

Muuten tuli sitten käytyä sukuloimassa, Terhi hoiti kissoja sillä välin. Eipä hänellä tainnut liiemmin hommia olla, kun helle teki täälläkin kuulemma kissat aika lötköiksi. Dina ja Maija ovat jopa hoikistuneet jonkin verran, kun enää ei ole pentumuonia varastettavaksi. Lara sen sijaan on rotevoitunut ja muutenkin kasvanut, ei siitä jättikissaa tule koskaan, mutta kiva todeta jälleen kerran että nuori naaras voi kasvaa vielä pentueen jälkeenkin.

Dinalla on turkki vaihteeksi niin hyvässä kunnossa, että uskaltauduin ilmoittamaan sen Ruuhkan näyttelyyn loppukesällä yhdeksi päiväksi. Olisi ehkä pitänyt ilmoittaa se Surokin näyttelyyn myös, mutta jahkailin liian kauan, tilaisuus meni jo. Jonkinlaisella kokoonpanolla kuitenkin molemmissa elokuun näyttelyissä minä ja kissani olemme. Tica-näyttelyyn houkuteltiin mutten halua stressata kissojani liikaa, joten se jää väliin.

Maija, tuo höperö valkokirjokilpparimme, on aika jännä kissa: välillä tuntuu, ettei se ihmisistä piittaa tuon taivaallista, mutta kyllä sillä oli tainnut ikävä olla. Eilisiltana palasimme reissusta, no, Maijalla on vähän hitaat piuhat, tänään aamulla se meinasi mennä aamiaista syödessäni solmuun kun sen piti kehrätä ja puskea melkein kuperkeikkaa melkein kuin Tyyne-tyttärensä ikään.

Laran kanssa ne tuossa paahtavat iltarallia. Sitä ennen Maija tuli vonkumaan tähän tietsikan viereen - sen kanssa piti leikkiä. Maijalla on hyvin kuuluva ääni, silloin kun se on jotain vailla.

Huomenna Hyvinkäälle näytille

Wohou! Tajusin juuri, että jos ei nyt kukaan viime hetkellä peru, niin minä saan pitkästä piiiitkästä aikaan huomenna Eryn näyttelyssä Hyvinkäällä kasvattajaluokan kasaan :-) Harvinaista herkkua minulle. Ja Lara pääsee kilpailemaan siitosluokassa.

Itse roudaan siis paikalle Laran ja sen tyttären Iiriksen (Skazki Ninel), Iiriksen sijoituskodin suosiollisella avustuksella. Lisäksi ehdin ilmoittaa Miroslavin, joka uudessa kodissa tottelee nimeä Morris :-) Niiden lisäksi uudet omistajat ovat ilmoittaneet paikalle Noelin ja Nexun. Jännää nähdä niitä pitkästä aikaa! Tero pääsi viime sunnuntaina Royalin rekassa pitämään temppukissa-Nexua sylissäkin (Nexu oli kuulemma sanonut pari kertaa "rääp", tulipa kummasti joku emokissa mieleen kuvauksesta), mutta minä en muilta kiireiltäni päässyt paikalle.

Milana ja Miroslav-Morris siis muuttivat uusiin koteihinsa sunnuntaina. Milana pääsi monirotuisen kilpparityttökisun kaveriksi, ja nyt niistä on tullut jo hyvät ystävät. Morris meni samaan paikkaan kuin Noel, jos ette ole jo rivien välistä arvanneet :-D Ihanampaa kotia en olisi voinut sille toivoa. Noel vaikuttaa olevan aivan innosta soikeana uudesta kaveristaan, ja alkusuhinoiden jälkeen myös Morris on sopeutunut vallan loistavasti.

Meillä kotona sen sijaan on omituisen hiljaista. Itse en ole ehtinyt hiljaisuudesta vielä paljon nauttia, kun tästä viikosta puolet meni työmatkalla. Toki kolme kissaa aina jotain pientä saa aikaan, mutta ei niin paljon kuin pennut. Mitä nyt Maija kanniskelee uutta pesää lelunaan - siitä on joskus pakko saada kuva, niin hölmöltä se touhu näyttää, ja kiusaa Dinaa, ja välillä sitten Lara ja Maija kiitävät yhtä lujaa vauhtia kuin pahimmat riekkuikäiset pennut konsanaan.

Sijoituskotia etsiskelevästä suklaisesta pikkukollista on tullut parikin kyselyä, mutta toistaiseksi neuvottelut kesken. Eli vielä saa ottaa yhteyttä...

Sokeriksi pohjalle yksi kuva Dora-tytöstä (Skazki Nimfadora) kavereineen. Sain kuvan jo pari viikkoa sitten, mutta onpa mukamas ollut kova kiire...