sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Paljon kuvia kaikista pentueista ja lisää tulossa

Ohessa ensimmäinen kuva Iiriksestä ja kolmesta pennusta. Kävin tänään katsomassa niitä, Iiris on jo tosi pirteä, ja kaksi pennuista, suklaa(täplikäs?)valkea poika, ja suklaatiketti (?) tyttö kasvavat vallan mainiosti. Kolmas pentu, suklaatiketti (?) poika aiheuttaa huolta. Se ei ole nyt pariin päivään kasvanut. Se käytettiin eilen lääkärissä mutta eihän noin pienelle voi tehdä muuta kuin nesteyttää ja määrätä antibioottia ja lisäruokintaa. Toivon parasta ja samalla pelkään pahinta. Mukanani oli huippukuvaaja Jani, joten lähiaikoina lienee tulossa huomattavasti parempia otoksia 6-päiväisistä pennuista ja emosta.

Eilen kävin pikaisesti Piikkiössä, Oneida oli luovutusvalmis eli kävin sen luovuttamassa uuteen, omaan kotiin. Alla olevassa kuvassa poseeraa Olga-sisko, tuleva kasvatusnaaraani, jos kaikki menee hyvin.

Pentueen paras on edelleen Oskar-poika, alla kuvassa Taimi-emonsa kanssa. Siitä on nyt viikonloppuna tullut pari kyselyä, mutta vielä mitään aivan varmaa ei ole, joten otan yhä lisäkyselyjäkin vastaan.

Sitten nämä meidän kotituholaiset, eli huomenna 5 viikkoa täyttävät P-pennut. Vauhti kasvaa päivä päivältä, järki valitettavasti ei juurikaan. Pientä edistystä on havaittavissa, eli melkein kuin vahingossa osa onnistuu jo välillä pissimään hiekkalaatikkoon eikä sen viereen, ja pari pennuista suostuu jo vähäsen maistelemaan muutakin kuin emon maitoa, tai hiekkalaatikosta hiekkaa (joka on ja pysyy paakkuntumattomana merkkinä kunnes sen syöminen loppuu).

Tässä ylemmässä kuvassa tummempi tytöistä, Roosa.

Tummempaa poikaa, Tomppaa, on lähes MAHDOTON kuvata, niin vilkas se on! Ohessa esimerkki. Se on lauman johtaja, se tekee kaiken ekana ja muut matkivat. Jani muuten oli sitä mieltä, että se on ehkä sittenkin tumma suklaa, ei ruskea. Samaa olen minäkin koko ajan aprikoinut. Vedän varmaan pitkää tikkua, että miten sen rekisteröin - ja ehkä teetän geenitestin varsinkin jos se menee kasvatukseen.

Sitten vaaleampi pojista, Vallu. Kitisee kuin vinkulelu yhä edelleen, jos asiat eivät mene sen mielen mukaan.

Yhteiskuva. Ollaan me vielä aika pieniä - mutta huomatkaa taustalla Tomppa, joka olisi jo kovaa vauhtia menossa olohuoneen puolelle jos en minä olisi napannut sitä kouraani.

Ja viimeisenä vaaleampi tytöistä, Netta. Se on sävyltään vaaleampi suklaakilppari kuin siskonsa, mutta toisaalta siinä on toistaiseksi ainakin vähemmän punaista näkyvissä. Muista pennuista on alustavia kyselyitä, mutta ainakin toinen tytöistä on vapaa. Jos Roosa pysyy virheettömänä, niin se menee näillä näkymin sijoitukseen, mutta onneksi on toinenkin tyttö, eli plan B on olemassa, jos Roosalle jokin tyrä tms. kasvatuksen estävä vika vielä paukahtaisi.

3 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Vaude, ompas komean näköistä sakkia. Näiden kuvien perusteella Willicon kissalan virallinen suosikki on Vallu - ihanat itä-länsikorvat! Muutenkin tutun näköinen, pikkukisuleissa on sukunäköä selvästikin. ;)

Iiriksen vauvoille tsempitykset täältä. Hyvä että emo voi jo paremmin. Toivottavasti tuo heikoin pentu selviää sekin.

luolaleijona kirjoitti...

Voi kun Iiriksellä on onnellinen mammailme. Täällä pidetään peukkuja Iiriksen pojan puolesta, toivottavasti se selviäisi..

Oskar on yksi sydäntenmurskaaja. Hurmaava pieni mies.

Tomppa on kyllä noissa kuvissa menossa ja vauhdilla! Hassua jos sekin on suklaa. Kaikki neljä ovat ihan valtavan suloisia, jokainen omalla tavallaan. Minä kyllä tykkään tuosta Roosan väristäkin tosi paljon vaikka sen varmaan pitäisi ollakin vaaleampi :D Ihana neiti.

Janin kuvia odotellessa ;)

Satu kirjoitti...

Ei sen Roosan värin vaaleampi välttämättä tarvitse olla, Netta vaan on tosi vaalea suklaa :-) Ja Roosassa on ihanammin punaista ainakin tällä hetkellä. Alan taipua siihen, että Tompan rekisteröin suklaana myös, mutta teetän sitten geenitestin vielä jos se menee kasvatukseen, asia selviää alustavasti lähipäivinä.