P-pennut 11 viikkoa ja suunnitelmien muutos

Meillä kävi lauantaina ja sunnuntaina vieraita. Lauantaina Jani, joka otti kuvia pennuista, saanen niitä taas jossain vaiheessa, kunhan hän ehtii. Muuten erittäin mukava vierailu, mutta hän oli valitettavasti samaa mieltä kanssani: tummemmalla tytöllä on ihan viimeisessä häntänikamassa hännän päässä pienenpieni mutka :-(

Alkuperäinen tarkoitushan oli, että tummempi tyttö menisi Aslanin ja Raichun kiusaksi Luolaleijonan klaanin jatkoksi. Se on ollut koko ajan oma suosikkini, sillä on aavistuksen avoimemmat korvat kuin siskollaan.

Isoja eroja sisaruksissa ei kuitenkaan ole, varsin tasainen sakki, joukosta puuttuvat sekä näyttelyhuiput että toisaalta täysin lemmikkitasoiset. Joten asiaa pari päivää pähkäiltyämme tulimme sunnuntaina vierailulla käyneiden Luolaleijonien ihmisedustajien kanssa siihen tulokseen, että sinne muuttaakin vaaleampi tytöistä. Siitä tulee nyt sitten sijoituskodin toiveesta Polgara kuitenkin. Aiemmin tyttöjen nimet ovat siis olleet toisin päin, mikä voi tietty vähän nyt jatkossa hankaloittaa vanhojen kuvien katselua mutta siitä viis!

On tässä "uudessa Polgarassa" eli vaaleammassakin typyssä omat hyvät puolensa. Huippunäyttelykissaa en siitä lupaa, korvat ovat moiseen liian pystyt, mutta ei siinä mitään sertin epääviä vikojakaan ole. Ja hyviä puoliakin löytyy: kauniin vaalea väri, pitkä pää ja melkein kilometrin pituinen häntä nyt ainakin.

Klaanin edustus otti myös kuvia, tässä pari näytettä niitä Janin otoksia odotellessa.

Alla Belgarath eli tummempi pojista. Siitä on nyt vihdoin tullut kyselyitä, olinkin jo vähän ihmetellyt että eikö muka kukaan muu kuin minä näe, miten kaunis poika se on! Sillä on Siegfried-isukilta peritty oikeaoppinen itämaisilme nyt ainakin!

Sitten pari kuvaa, joissa loput pennut: vasemmalla vaaleampi uusi Polgara, keskellä tummempi eli Poledra tätä nykyä, ja niiden takana hieman Belgarion.

Pennuista siis Belgarion ja Polgara ovat varmasti varattuja. Belgarathia on tosiaan kyselty alustavasti, mutta Poledra, tummempi kilpparitytöistä, etsii nyt sitten lähinnä lemmikkikotia. Se on varsin hauska tapaus: se on alkanut ottaa oppia emostaan, eli itämaiseen tapaan ääntä löytyy, se on hyvin seurallinen ja selittää minulle iltaisin päivän tekemiset. Se on hyvin reipas ja rohkea niin kuin kaikki muutkin Laran pennut, ja sillä on korvien takana aivan uskomattoman hellyyttävät "Roope Ankka" -tupsut, joita olen tähän asti tottunut näkemään enimmäkseen poikapennuilla.

Belgarionin lievään silmätulehdukseen on muuten onneksi alkanut tippakuuri tehota. Pentujen ruokahalu alkaa vihdoin palata, joskin en enää pariin päivään ole ollut niistä kamalan huolissani, oksentelua ei ole enää ilmennyt ja vauhti taas vaan kiihtyy päivä päivältä. Toki ne ovat yhä lähipäivät tiiviissä tarkkailussa, ja kontrollikäynnille lääkäriin mennään heti, jos pienintäkin huononemista tilanteessa ilmenee, mutta päivä päivältä paremmalta näyttää.

Lauantaina muuten käytiin Janin kanssa pikaisesti katsomassa myös Q-pentuja, jotka täyttävät tänään jo 7 viikkoa. Uskomattomia erittäin hyvinvoivia läskipulleroita :-D Kuvia siis tulossa, itse en viitsinyt omalla kameralla edes ottaa, kun Janin otokset ovat vähintään 10 kertaa parempia kuitenkin! Kivaluonteisia molemmat. Tytöllä on tytöksi ja pitkäkarvaksi varsin kiva korvien asento ja aivan ihana suklaatikettiväri. Pojalla on erittäin kiva ilme, silmien muoto ja asento, ja kivan kollimainen kuono-osa jo tässä vaiheessa. Harmi vaan kun se on variantti, mutta kaikkea ei voi saada samassa paketissa...