Olin tänään sopinut treffit Qamarin kyselijöiden kanssa sen sijoituskotiin, ja poju taisi hurmata itselleen uuden kodin jo vierailun ensi minuuteilla. Se nimittäin suostui esittelemään myös sylikissapuoltaan - joskin ennen vierailun päättymistä he näkivät myös sen riehuvan riiviöpuolen, eli ei ainakaan pitäisi pystyä väittämään, että olisin myymässä "sikaa säkissä". Poika lähtee ihan lemmikiksi, mutta tärkeintähän on aina hyvä koti, ja sellaiseen se on ehdottomasti muuttamassa ensi viikolla! Kuvaukseen en tällä kertaa keskittynyt (kuten ei Qamarkaan ;), joten vain yksi räpsäys, vasemmalla Iiris, oikealla Qamar.Alkuviikosta kävin Itä-Suomessa, mm. Mikkelissä pitkästä aikaa koko kasvatukseni kantanaarasta Ninniä (CH Gas-Giant's Dione, OLH h 24), suklaakilpikonnatäplikästä itämaista pitkäkarvaa katsomassa. Ensin kuitenkin pari kuvaa sen maatiaiskissakavereista. Ensin Manu, alias "Paksu Poika". Manu tykkäisi kyllä Ninnistäkin, ainakin leikkiseurana, Ninni ei niinkään Manusta, vaan pitää sen kovassa kurissa. Manu on vaikuttavan kokoinen herra, hieman on ylipainoakin mutta ei kuitenkaan niin hirmuisesti, aika paljon tuosta massasta on ihan tiukkaa lihasta!
Ninnin bestis tätä nykyä on maatiaisneiti Miki, vähän ujo mutta kovin viehko!
Niin ja tietenkin piti kuvata pikkurouvaa itseään! Ninni täytti hiljattain 10 vuotta, mutta ikä ei vielä yhtään paina. Ninnula oli aivan oma itsensä - aluksi ujosteli, mutta pian jo kehräsi äänekkäästi ja puski minua. Sillä on myös yhä huvittava tapa heittäytyä palveltavaksi - kun me emännän kanssa istuimme keittiössä, kuului makuuhuoneesta vaativaa ulinaa - Ninniä piti välillä käydä leikittämässä ja rapsuttamassa siellä, ei puhettakaan että hänen vaativuutensa viitsisi itse tulla etsimään seuraa keittiöstä asti!
Ninnillä on yhä hätkähdyttävän vihreät silmät, ja oikean vanhan liiton javaneesiturkki. Sen kaukainen jälkeläinen Lara jos joskus vielä kasvattaa tuollaisen, niin halkean onnesta. Toistaiseksi vasta elättelen haavetta että jospa syksyllä Lara vähän tuuheamman turkin kasvattaisi.Ninni nyt ei rehellisyyden nimissä ollut edes nuorena mikään supertyypikäs, mutta sen parhaita puolia toki soisi näkevänsä yhä nuoremmissakin pitkäkarvoissa, eli tuota upeaa silmien väriä ja turkin laatua ei tosiaankaan kaikilla ole!
Ninni on ainoa omassa kodissani asunut kissani, jolle olen joutunut etsimään aikuisena uuden kodin, aika haikeilla mielin Mikkelistä lähdin...
3 kommenttia:
Onpa kiva nähdä pari lisäkuvaa Ninnistä. Upea turkki sillä tosiaan on <3 Jossakin olen nähnyt aika paljon Ninniä muistuttavan kissan, tai itse asiassa kaksi sellaista ;)
Oh Satu..esitin Bajavan FB-sivuilla hartaan toiveen saada seuraavassa lehdessä kuvallisen esittelyn OLH-vanhuksista <3 Ninnihän sopisihi siihen kuin nakutettu <3
Oi vau, ihana Ninni <3 Hurjat nuo silmät! On se jotenkin eri puusta veistetyn oloinen kuin Polgara, vaikka saman värinen onkin. Tuo turkki on aivan ihana!
Kaukainen jälkeläinen täältä lähettää terveisiä, pyörii näppiksellä kehräämässä ja pusuja kerjäämässä :D
Lähetä kommentti