Varaustilanteen ja muitakin muutoksia

Vähän reilussa viikossa on tapahtunut valtaisasti. Viime viikon loppupuoliskolla oli aikomus luovuttaa suklaatäplikäs pojuni Belgarion uuteen kotiin. Syystä tai toisesta poika oli tosi vaisu muutaman päivän, mitään selkeitä oireita sillä ei ollut suuntaan eikä toiseen, mutta siinä missä Poledra-sisko riehui sata lasissa, niin Belgarion lähinnä nukkui... Näytin sitä viime perjantaina lääkärillekin, joka tutki ja tutki eikä löytänyt pojasta mitään vikaa. Yhteistuumin tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että sitä ei kannattanut lauantaina luovuttaa, vaan katsoa muutama päivä tilanteen kehitystä. Asiasta pennun varaajien kanssa neuvoteltuani tulimme siihen tulokseen, että uuteen kotiin muuttikin Poledra-tyttö!

Toinen vaihtoehto olisi ollut odottaa Belgarionin piristymistä, mutta siinä vaiheessa kun ei ollut kristallipalloa niin en osannut yhtään sanoa, meneekö siinä kaksi päivää vai kaksi viikkoa... Poledra sen sijaan oli useita satoja grammoja veljeään isompi, ja pirteyden perikuva, ei ollut vaikeaa päättää kumpi lähtee ekana, kun uudella kodilla ei ollut pennun sukupuolella väliä, tärkeintä oli luonne ja se on molemmilla erinomainen!

Niinpä Poledra asustelee nyt sitten uudessa kodissa, on hyvää vauhtia kietomassa kaikki tassunsa alle, ja opettelee tuntemaan nimeä Pilkku.

Belgarion sitten tietenkin jo heti sunnuntaina alkoi osoittaa piristymisen merkkejä. Nyt se on jo täysin ennallaan, riehuu, syö kuin hevonen (aikoo selvästi ottaa sisaruksensa kiinni koossa) ja JUTTELEE äänellään, jota voisi kauniisti kuvata ilmeikkääksi, rumasti voisi joku kyllä sanoa että se imitoi ruostunutta saranaa...

Tässä alla nyt pojasta tuore kuva, parempaa en nyt saanut kun mitäs menin pikkuäijää häiritsemään kesken iltapesun...

Belgarion etsii siis ensisijaisesti rakastavaa lemmikkikotia! Mikään ei toisaalta ole este myöskään näyttelyiden kokeilemiselle, ja järkevästi perusteltuna voisin sallia sen käytön kasvatukseenkin, koska ei siinä mitään vikaakaan ole. Se näyttäisi olevan perimässä emonsa hyvää silmien väriä, sillä on kaunis profiili ja nätti vaalea suklaaväri.

Eilen kävin katsomassa myös 11-viikkoisia Q-pentuja. Suna (Querida) on edelleen sievä! Qamar on puolestaan valtaisan kokoinen ikäisekseen (1700 grammaa ja risat), ja edelleenkin erittäin vilkas, sisko on aavistuksen rauhallisempi. Qamaria on kyselty lemmikkikotiin Jyväskylään, luultavimmin se sinne myös lähtee. Varaustilannetta päivitän sivuilleni sitten kun varausmaksu on maksettu. Pentujen yhteisposeeraus alla.

Ja vielä Suna-kaunotar:

Lisääkin kuvia on, mutta myöhäisestä ajankohdasta johtuen en nyt jaksa niitä siirtää mihinkään, tarkoitus on lähipäivinä kyllä!

Muitakin muutoksia kuin varaustilanteessa on tapahtunut: Lara siirtyi viime perjantaina konsultiksi eli se steriloitiin. Hieman jäi kaivelemaan että se jäi yhtä sertiä vaille tittelistä IC, mutta kokeillaan kastraattiluokkia sitten kun karvat mahaan ovat kasvaneet takaisin. Lara on ollut kertakaikkiaan erinomainen kasvatusnaaras, se on synnyttänyt erittäin helposti ja sillä on riittänyt sekä hyvin maitoa että loistavaa huolenpitoa pennuilleen, eli varsin haikeaa oli se leikkauttaa, mutta monestakin syystä, joista suurin on oma elämäntilanne, se oli fiksuinta leikkauttaa nyt. Ei minun kasvatukseni tähän lopu, jäähän minulle kaksi sijoitustyttöä Olga ja Polgara (ähym, arvatkaa kenen pitäisi ehtiä päivittää kotisivut lähiaikoina), ja ehkä Iiriskin (Skazki Ninel, Q-pentujen emo) tekee vielä toisen pentueen minun nimissäni.

Sellainenkin tilanteen muutos on tässä nyt tapahtunut, että lupasin Annalle mainostaa Taimia täälläkin uutta kotia etsivänä. Taimi (Chat de Nacre's Daryl Hannam), joka on O-pentueeni emo, on siirtynyt sijoituskotinsa eli Annan omistukseen. Olimme pitkään Annan kanssa kahden vaiheilla, teettääkö sille toiset pennut vai mitä tehdä, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että viisainta olisi etsiä sille uusi "eläkepäivien" koti (jos 2-vuotiaasta kissasta voi noin edes puhua). Taimi ei enää tule toimeen isossa laumassa, itse veikkaan että se sai pentueestaan sen verran lisää itsevarmuutta että se on alkanut isotella - mikä stressaa koko Annan sakkia, eikä vähiten Taimin omaa tytärtä Olgaa, jonka Taimi on ottanut silmätikukseen. Sinänsä ihan luonnollinen reaktio kissalta - mutta ihmisen ja koko kissaporukan kannalta vähän hankala...

Lisätietoja ja kuvia Taimista (vanhoja kuvia löytyy tästä blogistakin!) saa joko minulta tai Annalta Akoyan-kissalasta.