maanantai 23. helmikuuta 2009

Oksutautia

Kasvatus on kivaa, ja pentujen kasvun seuraaminen on tosi kiehtovaa. Mutta kun jokin alkaa mennä pieleen niin sitten yleensä meneekin ihan kunnolla. Lara on oksennellut lauantaista lähtien, ja alkoi olla tänä aamuna jo tosi vaisu ja surkea. Eilen ja tänään käyty lääkärissä, toivottavasti hoito alkaa nyt tepsiä. Huomenna uudestaan lääkäriin jos ei Lara ole huomattavasti piristynyt. Laran lapsoset eli N-pennut alkoivat oksennella eilen, ne ovat toistaiseksi pirteämpiä kuin emonsa, mutta illalla vien nekin lääkäriin, eilenkin ne jo päivystyksessä näytin mutta silloin ei niille vielä tehty mitään.

Myös Hyvinkäällä pennut ovat olleet muutaman päivän normaalia vaisumpia, ensin pistimme asian sen piikkiin että Tyyne aloitti vihdoin ja viimein oikein kunnon vieroituskiiman, ja vieroitti pentuja oikein kunnolla kurittaen, mutta lilapennut ovat nyt niin vaisuja että tänään vietiin lääkäriin nekin.

Jos joku lähiviikkoina uskaltaa sanoa ääneen että "sinähän varmaan teet hyvät rahat noilla kissanpennuilla" niin saan varmaan käyttää kaiken itsehillintäni etten mottaa kuonoon... Tällä hetkellä kun kannan selkä vääränä rahaa eläinlääkäriin niin hyvä jos pääsen edes plus miinus nolla tulokseen sitten kun pennuille on löytynyt kodit. Eipä silti, en tätä tosiaankaan rahan takia tee (jos tekisin niin olisin jo ajat sitten lopettanut koska voittoa ei todellakaan tule).

Pitäkäähän peukut ja varpaatkin pystyssä että hoito alkaisi tepsiä kaikkiin. Kyllä noihin pikku riiviöihin ehtii kuitenkin jo muutamassa viikossa kiintyä niin paljon, että yhden yhtäkään ei tekisi mieli menettää.

Tyyne leikataan näillä näkymin heti, kunhan tämä juoksu loppuu. Toisaalta sääli, se on ollut erinomainen, suorastaan esimerkillinen emo ja synnytyskin oli tosi helppo, mutta pitää olla realisti: ei minun eikä Leenan elämäntilanne tällä hetkellä anna myöten laajentaa kasvatusta liikaa. Tyyne on sopeutunut Leenalle siedettävästi, mutta ei kuitenkaan täysin, aikuisena kun se joutui kotia vaihtamaan. Kunhan Tyyne on toipunut leikkauksesta niin aloitan pikkuhiljaa etsiä sille lopullista lemmikkikotia, jossa se pääsisi olemaan oma itsensä. Tyynehän on luonteeltaan aivan superia: tosi leikkisä, reipas, kehrääväinen ja puskee niin että heittää melkein kuperkeikkaa - mutta se ei sopeudu isoon kissajoukkoon, ihanteellisin sille olisi koti, jossa sillä olisi kaverina 1-2 muuta kissaa.

2 kommenttia:

Eve kirjoitti...

Voi kettu, voi kurjuus :( Inhottava paha mahatauti, mene pois! *manaa*

Tsemppiä sairastuvalle ja Satulle. Toivottavasti oksentelun syy ja paras hoito siihen löytyy pian ja kaikki kääntyy hyväksi taas.

maarit kirjoitti...

Toivotaan parasta! Me pidetään kovasti peukkuja!