Syvä huokaus... pitkäkarvapennuista on pitkähkö varauslista, mutta näyttää siltä, että tällä hetkellä saan vain variantteja... Älkää käsittäkö väärin, suuri osa pentueistani on ollut varianttipentueita, minusta varianttipentueiden teettäminen on lähes ainoa tapa laajentaa pitkäkarvaisten geenipoolia. Toki ulkomaantuonnit ovat toinen tapa, mutta ei varmaan kukaan kasvattaja jaksa olla koko ajan tuomassa lisää kissoja ulkomailta - täytyyhän tuonneillakin olla hyvä koti tiedossa (joko kasvattajan omassa kodissa tai luotettavassa sijoituskodissa), ja onhan tuonneissa oma vaivansa, kustannuksensa ja riskinsä myös...
Tilanne on siis sellainen, että Iiris viihtyy loistavasti Piikkiössä pitkäkarvasulhonsa Alfredin luona toisella yrityksellä, mistä oheiset kuvat olkoot todisteena. (Kuvaajana Hanna S, suuri kiitos hänelle!) Mitään takeita toisen yrityksen onnistumiselle ei kuitenkaan ole, vaikka tietenkin kovasti toivon, että tällä kertaa tuloksena olisi pentuja, ja mieluiten pitkäkarvaisia (vaikka tietysti variantit ovat myös mahdollisia).
Alfredin toinen morsian Olga kävi tänään röntgenissä... Minulla oli vaan sellainen aavistus. Masussa on vain yksi elävä pentu, ja yksi muumio :-( Tällä hetkellä en uskalla edes toivoa mitään sen elävän sukupuolesta tai karvanpituudesta, ainoa toiveeni on, että se saataisiin elävänä ja terveenä maailmaan!
Sysmässä R-pentue kasvaa ja voi hyvin! Turussa Polgara paisuu kuin pullataikina, se aikoo nähtävästi pullauttaa jalkapallojoukkueellisen verran pentuja - mutta nekin, samoin kuin Ärrät, ovat sitten kaikki variantteja.
1 kommentti:
Voi kun tuosta Iiris+Alfred -yhdistelmästä tulisi pentuja! Molemmat vanhemmat hurmasivat kyllä kuvaajan täysin, vaikka aika hankala niitä oli kuvata kun paras paikka olisi ollut vain ihmisen sylissä ;) Tuollaisia luonteita kun tulisi lisää ja pitkällä karvalla, niin olisi kyllä hienoa!
Olgalle ja pennulle on peukut täällä pystyssä, kunhan tosiaan selviäisi terveenä se ainokainen.
Terveisiä Pullataikinalta ;)
Lähetä kommentti