Turokissa vilahdettu

Käytiinpä siis Turussa näyttelyssä, omat kastraatit jätin suosiolla kotiin, näyttelyyn oli ilmoitettu "vain" turkulaistunut sijoitusnaaraani Polgara. Saavuimme (minä ja jälkikasvu) Turkuun jo perjantai-iltana, majoituimme Luolaleijonien eli Polgaran, Aslanin ja Raichun + palvelusväen luo. Olipa ihanaa nähdä kissakolmikko kotioloissa!

Polgara on hupaisa tyyppi, hieman rauhallisempi ja hiljaisempi versio Larasta. Joopa, Lara taitaa olla jopa itämaiseksi aika adhd... mutta erittäin kotoisaa oli Polgaran touhujen seurailu :)

Aslania ja Raichua olen tätä ennen tavannut vain näyttelyissä, joten niiden näkeminen kotioloissa oli myös tosi hienoa. Aslan hurmasi minut täysin, voiko lempeämpää kissaa olla? Raichu puolestaan on hyvin elegantti siamilaisherra, ei mikään extreme, mutta minun silmääni erittäin kaunis, klassinen tyypiltään. Itse jopa toivoisin kissaemoiltani enemmän Raichun näköisiä pentuja kuin mitään ylityypitettyjä lerppakorvia - ei sillä, että näistä "minun" pitkäkarvalinjoistani helpolla mitään superkorvia saisikaan... Kirjoitin "minun" tahallani lainausmerkkeihin, koska pienessä rodussa vain yhteistyöllä pärjää, ilman muiden kasvattajien myötävaikutusta en olisi koskaan päässyt kasvatuksessa alkua pitemmälle.

Lauantai siis meni pääosin Turokissa, joskin karkasin näkemättä paneelia, kun Hanna jäi Polgaran seuraksi.

Polgara pääsi juuri ja juuri avoimeen luokkaan (ikää 10 kk ja 2 päivää), ja sai sertinsä ihan mukavien arvostelujen kera. Kivasti se kieltämättä on kehittynytkin, siitä on tullut sievempi kuin mitä uskalsin toivoakaan, kun se oli pentu. Sillä on todella kaunis suklaakilpparisävy ja pitkäkarvaksi hyvin selkeä kontrasti kuviossa (ja hyvät täplät!), ja upea puuhkahäntä. Kokonaisuutena se on aika elegantti, vaikka tuomari yrittikin väittää että "pasta ja pizza on maistunut". Höh, pitäähän tulevalla siitosnaaraalla hyvä ruokahalu olla, parempi vaan, että se ei
ole ihan ruipelo! Korvatkin saivat hieman jopa kehuja "wide at base" mutta kyllähän ne rehellisyyden nimissä saisivat olla rutkasti alempana...

Iltapäivällä pidettiin sitten BaJaVan sääntömääräinen syyskokous. Ketään ei yllättäne, että jatkan edelleen hallituksessa sekä pentuvälittäjänä (ja siinä sivussa yritän hieman muutenkin kotisivuja päivitellä). Surokin hallituksessakin on edessä toinen vuosi. Nyt syksyllä en ole sattuneesta syystä ollut kummassakaan luottamustoimessa niin aktiivinen, kuin mitä haluaisin, mutta yritän ensi vuonna löytää hieman enemmän aikaa yhdistystoiminnallekin.

Muuten kuuluu jännitystä... Olga ja Alfred treffailivat n. viikko sitten, ja tulivat hyvin toimeen. Yhtään varmaa astumista ei ole kuitenkaan nähty eikä kuultu, eli tilanne on ihan sama kuin Iiriksen kanssa, eli jännityksellä odotamme, kuinka kävi.

Minulla on tarkoitus mennä Iiristä ensi viikolla katsomaan... Saapa nähdä, uskallanko sen jälkeen veikata mitään.