keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Uutta vuotta ja pieni päivitys N-pentueeseen

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

Eilisiltana kun punnitsin kotona pentuja, havaitsin että märät pennut olivat hieman hämänneet minua. Jos nyt katsoin oikein (tabbykuviot vaan vilisevät silmissä ;-), niin pentueessa onkin vain kolme valkolaikkua ja kolme on sitten ilman laikkuja... yhdellä pennulla kai vaan olikin vähän vaaleampi pohjaväri, mikä hämäsi.

Eli tämänhetkiset veikkaukset väreistä:

2 x suklaa klassinen tabby valkoisella, on vähän siinä ja siinä, meneekö se valkoisen määrä läpi näyttelyissä, vai tuleeko sanomista.
2 x suklaa klassinen tabby (ilman valkoista siis)
1 x suklaatäplikäs
1 x suklaatäplikäs, jossa hieman valkoista (vain lemmikiksi tai valkolaikkukasvatukseen, ei näyttelyyn).

Ihmetellään lisää sukupuolia ja karvanpituuksia, jahka nyt edes alkaisivat kaikki kasvaa. Kaikki ovat terveen ja pirteän oloisia, mutta toivotaan että Laralta alkaisi tulla maitoa tarpeeksi kaikille, ainakin terhakasti yrittävät pennut imeä.

tiistai 30. joulukuuta 2008

N-pentue ja kuvia M-pennuista


Lara sitten yllätti tänään minut oikein kunnolla! Aamulla kun tein lähtöä töihin, se oli vähän omituinen, ja siksi pyysin vapaapäivällä ollutta Teroa pitämään Laraa silmällä. Onneksi pyysin, sillä en ehtinyt olla töissä kuin puolisen tuntia kun Tero soitti: eka pentu oli jo puoliksi ulkona! Onneksi pomot joustivat, sain vaihdettua vapaapäivän ja niin säntäsin kotiin, kaksi pentua ehti syntyä ennen kuin pääsin perille. Loput neljä syntyivät sitten minun nähteni... eli joo, niitä on KUUSI!!! En tajua mihin tuo Lara, joka ei ole mikään iso naaras, niitä oikein jemmasi! Olihan sillä isohko maha mutta silti.

Kaikki pennut ovat itämaisia ja väriltään eri sortin suklaita. Peräti neljä on klassisia tabbyjä, kolmessa on valkoista, valitettavasti vain yhdessä "tarpeeksi'" näyttelyitä ajatellen.

Loput kaksi ovat täplikkäitä, yksi ilman valkoista, toisessa taitaa olla hieman valkeaa mutta turhan vähäsen.

Laitan oheen yhden kuvan josta tosin puuttuu osa pennuista, mutta loput kuvista ovat liian heikkoja laadultaan tai sitten vähän turhan roisin verisiä.

M-pennuista laitoin lisää kuvia Picasaan: http://picasaweb.google.com/svalkiai/MPennut#
Koetan tässä lähiaikoina saada jotain kuvia myös varsinaisille sivuilleni, mutta toistaiseksi saatte tyytyä näihin...

Maija muuten on virkaintoinen apukätilö! Se pissittää pentuja ja istuu pesässä MUTTA myös yrittää salakuljettaa niitä saunaan. Eli vahtimaan sitä joutuu.

sunnuntai 28. joulukuuta 2008

Konsta-isukki ja pentujen kuulumisia

Konsta (Skazki Konstantin, OSH b 03 22 var) on nyt isä! Mummeli-kissalan Ada synnytti neljä tervettä itämaista tapaninpäivänä. Ensimmäiset kuvat löytyvät täältä (kuvissa myös "lastenhoitajana" isoäiti Blueberry)
http://picasaweb.google.fi/lh/sredir?uname=Petri.Jaakkola.Mummeli&target=ALBUM&id=5284162179823627601&authkey=AvfwvZUC6gw&feat=email

Tarkempia tietoja ilmaantunee Mummeli-kissalan sivuille jahka pennut vähän kasvavat.

Kävin tänään myös Hyvinkäällä (kuvia yritän saada viimeistään huomenissa koneelle ja nettiin) katsomassa omia M-pentujani. Rekisteröin nyt sitten pennut seuraavasti: vain yksi itämainen pitkäkarva, Maksim, väri lila. Kaikki loput kolme ovat valitettavasti variantteja. Marina on ihan selvä tapaus: suklaakilpikonna bicolour. Milanan rekisteröin lilakilpikonna bicolourina, mutta cremelaikuissa on sen verran täpliä että pitää nyt vielä seurata, onko se sittenkin kuviollinen, luultavimmin ne ovat haamukuvioita vain. Miroslav-pojan rekisteröin punaisena bicolourina - se on sitten ensimmäinen punainen, jonka rekisteröin kuviottomana! Pojan väri on niin mahdottoman tasainen punainen, että on tosi hankalaa sanoa, onko sen (haamu)kuvio täplikäs vai tiketti... olkoon sitten yksivärinen ja vaihtakoon näyttelyssä väriä, jos tulevaa omistajaa kiinnostaa.

Pennuista on tullut edelleen kyselyitä mutta mitään varmaa ei vielä ole, eli kannattaa yhä kysellä jos kiinnostaa!

Uutta kotia etsineet Kimba ja Dimi ovat nyt löytäneet kodin. Täytyy toivoa että kaikki menisi hyvin.

tiistai 23. joulukuuta 2008

Joulua ja kuulumisia

Kiitokset kaikille ihanille kissatuttaville, jotka ovat lähettäneet toinen toistaan suloisempia joulutervehdyksiä! Ja hyvää joulua kaikille, jotka tätä eksyvät lukemaan :-)

M-pentue Hyvinkäällä kasvaa ja vipeltää jo hurjaa vauhtia. Kuvaamaan menen seuraavan kerran vasta joulun jälkeen, vaikkei millään kyllä malttaisi odottaa sinne asti. Parilla pennulla on ollut vähän silmätulehduksen poikasta, mutta siihen on nyt tippakuuri haettu, toivotaan että lähtee sillä.

Viime viikonloppu meni Pariisissa Teron kanssa, oikein kivaa oli. Yhdistimme siis kivan viikonlopun kissan hakuun, kuinkas muuten. Kissa on tyttö, suklaakilpikonna itämainen pitkäkarva, isä on oma kasvattini, emo täysin vierasta linjaa. Meni sijoituskotiin, ja nyt sitten vaan toivotaan että tällä kertaa kaikki menisi hyvin. Pitkä matka on aina stressi kissalle, mutta tämä tulokas on jo melkein puolivuotias, ja näytti lihaksikkaalta ja hyväkuntoiselta, joten toivon että kaikki alkaa sujua. Lisää prinsessasta kunhan kriittisimmistä ensimmäisistä viikoista selvitään kunnialla.

Kotia etsiville Kimballe ja Dimille on alustavasti koti tiedossa, mutta lopullisesti asia varmistuu uudenvuoden tienoilla.

torstai 18. joulukuuta 2008

M-pennut melkein 3 viikkoa


Leena ystävällisesti lähetti kuvia M-pennuista, kun valitettavasti en nyt ihan lähipäivinä pääse niitä itse katsomaan. Yllä punavalkea poika Miroslav.

Koko poppoo.

Lila pitkäkarva poju Maksim.


Ja oma suosikkini suklaakilpparivalkea typy Marina.

tiistai 16. joulukuuta 2008

Lara-tynnyri


Tero on antanut Laralle uuden lempinimen: Tynnyri. Kieltämättä Lartsu näyttää siltä, kuin se olisi nielaissut rantapallon. Eli aika tukevassa kunnossa pikkurouva on. Tero muistaa edelleen joka aamu kertoa sille: kaksi, korkeintaan kolme. Minä veikkaan että neljä siellä varmaankin on, toivottavasti ei enemmän, sekin riittäisi paremmin kuin hyvin.




maanantai 15. joulukuuta 2008

M-pentue reilut 2 viikkoa

Näin pienten pentujen kuvaaminen on kyllä vaikeaa! Ovat toisaalta niin pieniä palleroita, ja toisaalta vauhti lisääntyy päivä päivältä... Yllä nyt kumminkin kaikki kolme valkolaikkuista kaveria. Kaikki näyttävät yksivärisiltä (ei siis tabbyiltä) tässä vaiheessa, mutta punaisen (haamu)kuviota tässä arvuutellaan, ja mietin hieman että onko tuo lilakilppari täplikäs vai haamutäplikäs?


Pojat painivat :-)









Pentuja on jonkin verran kyselty, mutta varmoja varauksia suostun ottamaan vastaan vasta joskus joulun jälkeen. Punavalkeaa Miroslav-poikaa on kyselty tosi paljon, sitä en siksi viitsi edes laittaa mihinkään pentuvälityslistoille. Lilakilpikonnavalkea tyttö Milana on myös alustavasti varattu.
Lila pitkäkarvapoika Maksim etsii yhä kotia, samaten Marina, suklaakilpikonnavalkea tyttö. Marina on muuten oma suosikkini ihanan värinsä ansiosta. Sen näkisin mielelläni päätyvän kasvatukseen, vaikka ihan ehdoton edellytys tämä ei ole. Lupaavimmalta näyttää tällä hetkellä punavalkea poika, mutta en minä näin pienistä käy vannomaan mitään varmaa.

perjantai 12. joulukuuta 2008

Kuvia kotia etsivistä kissaherroista


Tässä nyt muutama kuva kotia etsivistä kissoista. Yllä Dimi.


Kimba esittää salamavalossa kummituseläintä, oikeasti sillä on tietenkin siniset silmät kuten kaikilla siamilaisilla.

Kimba vähän toisesta kulmasta.


Ja vielä Dimi puuhkahäntineen.



torstai 11. joulukuuta 2008

Uutta kotia etsii

Sain eilen tiedon, että kaksi kasvattiani on uutta kotia vailla. Perheen elämäntilanne on muuttunut, eikä kissoille riitä tarpeeksi aikaa :-( Molemmat kissat ovat neljävuotiaita leikattuja poikia.

Kimba on suklaatabbynaamio siamilainen, se on oikein reipas ja ystävällinen kissaherra.

Dimi on suklaatäplikäs itämainen pitkäkarva, upea puuhkahäntä! Dimi on hieman kaveriaan ujompi, mutta kun siihen tutustuu, niin se on varsinainen kehräysmoottori.

Lisätietoja ja omistajien yhteystiedot saa minun kauttani - sanaa saa myös laittaa kiertämään. Olisi toki hienoa, jos pojat päätyisivät samaan kotiin, mutta aivan ehdoton edellytys se ei ole.

Koetan kaivella kuvia koneelta jahka ehdin.

Hyvinkäällä pennut voivat hyvin, menen lauantaina katsomaan. Laralla alkaa kotona olla jo varsin muhkea maha, laskettuun aikaan on kolme viikkoa...

perjantai 5. joulukuuta 2008

M-pentue 1 viikko


Kävin eilen Hyvinkäällä katsomassa M-pentuja ja Tyyneä. Tyyne on tosi pirteä ja hyväkuntoinen emo, pennut ovat kasvaneet todella hyvin ja tasaisesti. Suklaakilpikonnavalkea tyttö pitää vielä silmiä kiinni, muilla on jo silmät auki. Ylempänä kuvassa koko poppoo.


Tässä ylempänä olevassa kuvassa poikapennut emonsa kanssa. Lila poika on varma pitkäkarva, punavalkea poika sen sijaan lähes satavarmasti variantti.


Tässä kuvassa yllä kaikki pennut. Tyttöjen karvanpituudesta on vähän vaikeampi sanoa kuin poikien. Epäilen valitettavasti hyvin vahvasti, että lilakilpikonna(täplikäs?) bicolour tyttö on variantti eli lyhytkarva... Suklaakilpikonnavalkoisesta en ole ihan varma. Tällä hetkellä veikkaisin, että variantti, mutta turkki toisaalta tuntuu hieman silkkisemmältä kuin siskolla, eli pientä toivoa vielä elätän, että ehkä se sittenkin saattaa vielä pitkäkarvaksi paljastua. Muutaman viikon päästä olen toivottavasti paljon viisaampi.



Vielä oli pakko laittaa yksi kuva tuosta isosta lila mönkeröstä kasan päällimmäisenä. Se on nähtävästi päättänyt kasvaa yhtä isoksi kollinjötkäleeksi kuin isänsä...



Tämä viimeinen kuva oli pakko laittaa ihan vaan siksi, että näkyy tuon lilakilpparin ihana väritys :-)
Kotona muuten Laralla on jo aikamoisen söpö masu! Laskettu aika on 1.1.



perjantai 28. marraskuuta 2008

M-pentueesta ensimmäiset kuvat

Alle vuorokauden vanhat pennut, kaikki kuvat Leena & Jari:

Kaikki laikukkaat:


Lilakin päässyt kuvaan:
Toisella kilpparilla ja lilalla on väärä suunta...:



Tyynen ja Peten Skazki M-pentue syntyi

Tänään vihdoin ja viimein, 68. tiineyspäivänä Tyyne päätti päästää sekä minut että sijoituskotinsa piinasta. Viime päivät olin käytännössä leiriytynyt Hyvinkäällä, mitä nyt kävin välillä töissä ja sen ajan olin kuin tulisilla hiilillä, onneksi onnistuimme järjestämään Tyynelle "päivystävien kätilöiden" vahtivuorot...

Kun synnytys lopulta käynnistyi, se sujui melko helposti. Ensimmäinen pentu oli tiukimmassa kuten yleensä, loput tulivat helpommin. Yhteensä meni varsinaiseen synnytysvaiheeseen vain reilut kolme tuntia, mutta kyllä sitä odotettiinkin, jo sunnuntainahan Tyyne alkoi antaa ensimmäisiä merkkejä synnytyksestä, ja nyt siis eletään perjantaina.

Kuvia otti Leenan mies Jari, meikä-kätilö unohti kameran kotiin... no, saatte kyllä kuvia kunhan ehdimme. Kaikki pennut ovat itämaisia lyhyt- tai pitkäkarvoja.

ALUSTAVAT arviot väreistä ja sukupuolista: lilakilpikonna bicolour tyttö, paino 93 g, lila poika, 113 g, punainen bicolour poika, 105 g, ja viimeisenä syntyi suklaakilpikonna bicolour tyttö, 103 g. Peräti kolme valkolaikkua siis tällä kertaa, ja varsinkin lilakilpparivalkoisessa on valkoista tosi hyvin, muissakin näyttäisi olevan tarpeeksi. En uskalla vielä sanoa onko joku kuvioltaan ticked tabby tai täplikäs, yksivärisiltä näyttivät märkinä kaikki, mutta sehän voi hämätä.

Karvanpituuksistakaan en uskalla tässä vaiheessa vannoa. Punavalkea poika näytti äkkisilmäyksellä lyhytkarvaisimmalta, mutta mene tiedä. Muutaman viikon päästä vasta uskallan sanoa varmemmin vähän kaikesta. Nyt vain toivon, että kaikki alkaisi sujua hyvin!

sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Tyyne ja lumimyrsky

Kävin Hyvinkäällä Tyyneä katsomassa. Mukava reissu muuten, mutta pois en meinannut enää päästäkään, oli sellainen lumimyräkkä että junat lievästi sanoen takkuilivat. Kotimatkassa meni yli pari tuntia kaikkien kommellusten jälkeen.


Tyynen masu on laskeutunut ja kun masua tunnusteli, kävi melkoinen jytinä. Ihan päivänä minä hyvänsä nyt tapahtuu. Kuvia oli lähes mahdoton ottaa, kun rouva vaan halusi puskea tai istua sylissä. Ainoastaan yhden edes sinnepäin sain räpsäistyä.

lauantai 22. marraskuuta 2008

Turok ja Tyyne

Turussa käyty kissanäyttelyssä, oli kyllä uuvuttava päivä. Tuntuu että en tainnut istua kuin lounastauolla, jouduin assistentiksi hieman hitaammanpuoleiselle kolmoskategorian tuomarille nimittäin.

Mukana oli vain ocicat-Dina, joka tällä kertaa sai sertin. Kivaa. Vanha rouva käyttäytyi todella mallikelpoisesti, siitä saattoi vain olla ylpeä.

Kiitoksia myös Katille, Pekalle ja Anille matkaseurasta. Junalla olisi ollut paljon tylsempää mennä.

Hyvinkäällä alkaa tapahtua nyt päivänä minä hyvänsä. Tyyne on selvästi pesänrakennuspuuhissa. Jännittävää. Huomenna menen katsomaan, ja YRITÄN tällä kertaa muistaa myös kameran mukaan.

torstai 20. marraskuuta 2008

Hei hei kulkuset

Vaikka joulu lähestyykin, niin Konsta ei valitettavasti saa pitää enää kulkusiaan. Eli tänään heilahtaa eläinlääkärin veitsi ja Konsta siirtyy konsulttikerhoon. Kahden viimeisen tytön vierailun jälkeen meno Konstan kotona alkoi mennä vähän turhan villiksi, tilanne vain paheni päivä päivältä, joten oli pakko antaa leikkauslupa. Nyt sitten toivotaan, että a) tilanne rauhoittuisi pian ja b) ainakin joku Konstan tyttöystävistä olisi tiine.

Kolme tyttöä kävi kylässä, mutta viimeisen, balineesitytön kanssa tuskin tapahtui yhtään mitään. Olen lähes satavarma että oma Larani on pieniin päin, sitä ennen käyneestä tytöstä (joka on myös balineesi) ei ole vielä mitään varmuutta, mutta nyt ei auta muu kuin toivoa parasta.

Tyyne on hyvinkin paksuna Leenan luona. H-hetken pitäisi koittaa ensi viikolla, yritän vihdoin taas mennä katsomaan tylleröä tällä viikolla, viime aikoina kun nuo työmatkat yms. ovat haitanneet kaikkea muuta elämää.

torstai 13. marraskuuta 2008

Työmatkojen keskeltä

Uusi vuosi, uudet kujeet. Tämä on pitänyt paikkaansa minun kohdallani, samaan syssyyn kun vuoden alussa vaihtui työpaikka ja löytyi se mies, joka nykyisin asustelee saman katon alla minun ja kissojen kanssa. Uusi työ on antoisaa, mutta työmatkoja on välillä turhankin paljon. En kyllä selviäisi kaikesta jos ei minulla olisi luottokissanhoitajia, Tero ja tarvittaessa Terhikin.

Se kadonnut työläppärikin löytyi vahingoittumattomana löytötavarasta, hypin kattoon onnesta kun sain tiedon asiasta.

Konstalla on nyt ollut kylässä kolmas morsian mutta valitettavasti joko juoksu ei ollut kunnollinen alun perinkään tai sitten se loppui kollin luona, mitään astumiseen viittaavaakaan ei ole ollut havaittavissa. Ekasta morsiosta, balineesikaunottaresta, ei ole vielä täyttä varmuutta, mutta uskallan jo tässä vaiheessa veikata, että oma Larani on lähes varmasti tiine. Uutta mouruamista ei ole alkanut, ja painokin on alkanut nousta.

Tyyneäkin pitäisi ehtiä katsomaan livenä taas ennen synnytystä...

lauantai 8. marraskuuta 2008

Terveiset luentopäivästä

BaJaVan, Siam-Orientin ja Oricatin yhteinen luentopäivä on nyt ohi, ja toivottavasti yleisöllä oli yhtä kivaa kuin järjestäjillä. Minusta ainakin aiheet olivat kiintoisia ja luennoitsijat asiantuntevia. Nyt on kyllä aika lailla kooma kun aloitin vähän jälkeen klo 7 häärätä keittiössä.

Kun viimeistä luentoa kuuntelin, se käsitteli kissakaupan kuluttajasuojaa, niin tuli välillä mieleen, että kasvattajaksi ryhtyminen vaatii sitä, että on vähintään pari ruuvia löysällä. Paljon vastuuta ja vaivaa, hurjasti kuluja vähiin tuottoihin nähden ja huonolla tuurilla kasvatin omistaja vetää vaikka oikeuteen jos kaikki ei menekään suunnitellusti. Ääritapaus toki tuo, mutta hyvä että tulee välillä mietittyä kauhuskenaarioitakin. Itsellenihän kasvatus on "vain" harrastus, joskin hyvin tärkeä, aikaavievä ja rakas sellainen, mutta ihan hyvä ajatella asioita myös välillä lainopillisista näkökulmista.

perjantai 7. marraskuuta 2008

Pentujen katselua ja muuta kivaa

Kävin eilen katsomassa Leena B:n pentuja Karjaalla. Aivan valloittavia, varsinkin tikettitytöt veivät sydämen! Pentujen isä on oma kasvattini, Skazki Isidor eli Leo. Aivan uskomattoman ihana leikkaamaton kolli: sen sai vääntää vaikka solmuun ja poika vaan kehräsi :-) Sitäpaitsi nätti poika vaikka itse kasvattajana sanonkin. Arvatkaa kuka unohti kameran kotiin...

Unohtaminen on muutenkin ollut päivän sana: aamulla en mennyt töihin vaan kurssille. Oli poikkeuksellisesti työläppäri mukana, ja niinpä minä sen unohdin junaan. Arvatkaa pääsikö pari kirosanaa ja sitten itku. Läppäriä nimittäin ei ole löytynyt vieläkään. No, työkone on sen verran hyvin suojattu, ettei kukaan pääse hevillä tiedostoihin käsiksi, mutta harmittaa silti.

Työmatkaputki odottaa, Tero on pian kissojen yksinhuoltaja taas. Varovaisen toiveikas olen Laran suhteen, se ei ainakaan vielä ole aloittanut uudestaan mouruta eli ehkä pentuja pukkaa.

Kissojen kanssa ei kyllä ikinä voi suunnitella liikaa: tarkoitushan oli astuttaa Tyyne jo keväällä, ja Lara aikaisintaan Turokin jälkeen. Ja tadaa - Tyyne-tyllerön laskettu aika on 25.11. tienoilla, ja jos tuo Lara-laa on tiine, niin pentuja odotellaan uudenvuoden tienoilla. Jotta näin. Ei tule olemaan kasvattajalla mitään vapaa-ajanvietto-ongelmia kevättalvella, sano.

maanantai 3. marraskuuta 2008

URK takana

URK:n näyttely sunnuntaina Kirkkonummella on nyt käyty, ja olin kyllä illalla ihan poikki sen jälkeen. Kissoista mukana oli vain Dina, Lara ja Maija onneksi sillä aikaa tekivät rauhan kotona ja kotiin palatessani nukkuivat jo autuaina vierekkäin. Dinalla ei tällä kertaa mennyt putkeen, hävittiin sekä sertikilpailu että veteraaniluokka, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että vaikka Dina teki parhaansa keimaillakseen tuomareille, käyttäytyi niin mallikelpoisesti kuin vain parhaimmillaan osaa, niin kilpakumppanit olivat paremmassa turkissa. 9-vuotiaan ocicatin turkin kontrasti ei vaan enää ole entisensä.

Turokin näyttelyyn Turkuun 22.11. vielä Dinskun kanssa tulen, mutta sen jälkeen pidämme näyttelyissä pienen tuumaustauon taas. Keväällä sitten harkitaan taas.

Olin assistenttina, ja vaikka omistajat toivat kiitettävästi kissansa tuomarille enkä joutunut juoksemaan ympäri hallia niitä etsimässä, niin silti olin aika poikki paneelin jälkeen.

Kiitoksia Maaritille blogipalkinnosta myös!

Tyynellä on maailman söpöin pikku masu! Eli nyt uskon että ihan varmasti on pitkästä aikaa pentuja tulossa! Käykää katsomassa kuvat Jalecatsin blogista, Tyyne siis majailee sijoitettuna siellä.

lauantai 1. marraskuuta 2008

Kirkkonummelle ja yksi kuva


Kohta pitää startata kohti Kirkkonummea ja kissanäyttelyä. Tänään en siis ole siellä kissojen kanssa, vaan "vain" BaJaVan kokouksessa. Huomenna kyllä sitten on Dina mukana, Larakin on ilmoitettu mutta kun se on astutettu niin se ei tietenkään tule mukaan. Huomenna heilun myös assistenttina, koettakaahan jaksaa minua ;)

Kotona on aika mielenkiintoiset tunnelmat, sanoisinko. Lara alkaa hieman hiljentyä, Turusta paluun jälkeen se kyllä kaipasi vielä Konstaa kovasti ja äänekkäästi. Nyt sitten lähiviikot jännitetään, onko se tiine.

Maija sai hepulin kun Lara palasi. Kun Lara oli poissa, oli Maija maailman yksinäisin ja onnettomin pikku kissa, se jopa istui Teron sylissä, mitä se ei normaalisti koskaan tee, kehräsi ja puski. Mutta kun Lara palasi, niin sepä haisikin jollekin oudolle. Ja kehtasi vielä huutaa pahalla äänellä. Maijan reaktio oli nopea: kunnon sähinä ja turpiin vaan... Koetapa siinä sitten selittää Maijalle, että juuri tuota kauheaa otusta taisit muuten kaivata... Hieman alkaa jo tilanne rauhoittua nyt.

Dinasta on täällä uudessa asunnossa tullut entistä pahempi aamusylikissa. Olen joutunut nimittäin tekemään Terolle pienen myönnytyksen eli kissat eivät enää nuku vieressäni öisin, kun Tero on paljon herkkäunisempi kuin minä, ja hän herää jokaiseen pieneen ääneenkin. Minähän en herää vaikka vieressä tapahtuisi mitä. Kissat ovat pikkuhiljaa ryytyneet kohtaloonsa eivätkä enää huuda ihan koko yötä oven takana, mutta Dina varsinkin ottaa vahingon takaisin aamulla, korkojen kera. Kun juon aamukahvia, minun sylissäni istuu pienenpieni ocicatin poikanen, ikää vaivaiset 9 vuotta... Sitten alkaa mieletön kehrääminen ja leipominen, aamulypsy suorastaan. Ja sitten minulle myös jutellaan ihanaisella ocicatin rääpätysäänellä. Välillä Dinalla heittää överiksi ja se alkaa pureksia minua tai kiipeää niskaani tukistamaan. Siinä vaiheessa se on kyllä pakko heittää pois, julma minä.


Se kuva meinasi unohtua. Eli mukana Janeten ottama kuva lemmenparista Konsta ja Lara. Laitan lisää kuvia kun ehdin, nyt pitää mennä.

torstai 30. lokakuuta 2008

Lara kävi Turussa ja blogipalkinto :)


Laran ja Konstan treffit ovat nyt sitten onnellisesti ohi. Typykkä oli Turussa puolitoista vuorokautta, ja lemmenparilla alkoi synkata melkein heti. Lara toki aluksi hieman suhisi Konstalle, mutta lähinnä muodon vuoksi, luulen. Ei kai sitä nyt heti... Mutta jo muutaman tunnin päästä L ja K olivat täydessä touhussa. Ne olivat kyllä oikein söpö pari, ystävystyivät keskenään. Joskus niinkin... Toisenlaisistakin kissojen treffeistä kun on kokemuksia, välillä "kyyhkyläiset" mättävät toisiaan turpaan että lätty lätisee, eivätkä vahingossakaan suostu tekemään mitään ihmisten nähden ainakaan. Koetan laittaa lähipäivinä uusia kuvia tänne ja/tai kotisivuille lempiväisistä.


Mutta sitten päivän uutinen! Leena palkitsi höpinäni blogipalkinnolla, ks. yllä (ja minä sitten en vieläkään osaa laittaa noita kuvia keskelle tekstiä).
Tunnustuksen mukana kulkee teksti:
Maininnan eteenpäin jakamisen sääntöjä ovat:
1. Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen,mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfäärin tehdynpanostuksen johdosta, millä tahansa maailman kielellä.
2. Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen jasitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.
3. Palkinnon saaja laittaa palkinnon logon blogiinsa.
4. Logo tulisi linkittää alkuperäiseen osoitteeseen.
5. Palkinnon saaja julkaisee säännöt blogissaan.

Itse haluaisin antaa blogipalkinnon seuraaville:

Sultsinan blogi
Möykkykissojen blogi
Jalecat's
Annan blogi
Orifame

Voisinpa luetella tässä kaikki lukemani blogit, mutta tuossa tänä iltana ensimmäisenä mieleen tulleet.




lauantai 25. lokakuuta 2008

Lara ja uudet kotisivut

Lara availee ääntä... eli taitaa olla Turun reissu edessä.

Uusien kotisivujen suomenkielinen versio alkaa olla sellaisessa kuosissa, että nyt ilkeän laittaa linkin tänne. Toki korjattavaa vielä on, ja englanninkieliset pentusivut ovat vielä ihan sekaisin.

http://koti.welho.com/svalkiai

Käykää katsomassa, kommentteja saa esittää! Sivut on tehnyt kasvattini omistaja Nona, mutta minä niitä nyt sitten päivitän. Vanhat sivut toimivat vielä rinnalla ainakin jonkin aikaa, mutta niitä ei enää päivitetä.

perjantai 24. lokakuuta 2008

Kotisivut etenevät vihdoin

Lätkäisin uudet sivut jo nettiin mutta vieläpä en kerrokaan osoitetta. Kollit-sivu pitää nimittäin vielä päivittää, sitten vasta ilkeää alkaa kertoa tosissaan uusista sivuista. On niissä vielä paljon hommaa sen jälkeenkin, mutta kun on edes oikeat kissat sivuilla niin onhan se jo alku.

Olen kyllä ikuisessa kiitollisuudenvelassa Janille, joka on tähän asti tehnyt sivuni!

Kissat voivat hyvin, Lara kuulostaa siltä että se kohta alkaa taas juosta. Kaipa se on pakko seuraavasta juoksusta astuttaa. Olisin oikeasti halunnut vielä n. kuukauden odottaa, että se olisi saanut ekan avoimen luokan sertinsä Turokista, mutta ei taida uskaltaa huudattaa toista loputtomiin. Eli jos Lara on abs syksyn näyttelyissä, niin se sitten tarkoittaa vaan sitä, että mahdollisesti tiinettä ei tietenkään saa näyttelyyn tuoda.

Emäntä sen sijaan vaikuttaa kaatuvan pian syysflunssaan. Ei kiva, oli viikonlopulle paljon muitakin suunnitelmia kuin poteminen. Miksi sitä tunnollisena työntekijänä aina sairastuukin viikonloppuna?

perjantai 17. lokakuuta 2008

Pentuja, pentuja!




Kävin tänään Hyvinkäällä katsomassa sijoitustyttöäni Tyyneä (Skazki Jelena, OSH h 03 24 var). Astutuksesta on kohta neljä viikkoa ja nisät loistavat kuin jouluvalot, ja painoa on myös tullut lisää. Eli tiineeltä tuo Tyyne-tyllerö vaikuttaa, jipii! Toivottavasti nyt kaikki menee hyvin, sekä minä että Leena, jonka luona Tyyne asustelee, odotamme pentuja todella innokkaasti. Isänkin uskaltaa varmaan jo tässä vaiheessa paljastaa, vaikka monet lienevät sen jo arvanneetkin: lila itämainen pitkäkarva, CH Jalecat's Beter Bang.
Molemmat vanhemmat ovat varsin kookkaita ja mukavaluonteisia itämaisia, toivottavasti tulee samanmoisia kissavauvoja. Väriskaala voi olla aika laaja: suklaa, lila, pojilla myös punainen ja creme, tytöillä myös suklaakilpikonna tai lilakilpikonna. Joko valkolaikuilla (bicolour) tai ilman, yksivärisenä tai tabbynä (ticked tabby tai täplikäs). Sekä itämaiset pitkäkarvat että lyhytkarvat (variantit) ovat mahdollisia, periaatteessa myös naamiopennut.
Konsta-kolliani kosittiin tänään! Lähipäivinä kylään tulee kilpikonnanaamio balineesi tyttö. Mutta siitä lisää myöhemmin, jos homma onnistuu.
Mukana myös muutama Leenan ottama kuva Tyynestä, minä kun unohdin kamerani kotiin.


maanantai 13. lokakuuta 2008

Näyttelyterveiset

Sunnuntaina olin Laran ja Dinan kanssa Ery-Sydin näyttelyssä, ja olin myös assistenttina.

Dina sai ekan sertinsä luokassa 6. Saa nyt sitten nähdä, jaksanko sen käyttää GIP:ksi asti. Se sai paljon kehuja hyvästä ocicat-ilmeestään, mutta kyllähän sen kontrasti on iän myötä haalistunut, jos olisi tullut sertikilpailu (onneksi ei!), niin serti olisi kyllä ollut tosi tiukassa. No, käydään Dinan kanssa niin kauan kuin molemmilla, sekä kissalla että omistajalla, on kivaa. Heti jos Dina alkaa osoittaa kyllästymisen merkkejä niin siihen loppuu sen näyttelyura. Ei viitsi 9-vuotiasta rääkätä kun ei ole kuitenkaan mikään pakko.

Lara oli TP-nuori! Joskin rehellisyyden nimissä on sanottava, että kilpailua ei ollut... Mutta tuomari kyllä kehui Laraa, piti sen kropasta, supervihreästä silmien väristä ja hyvistä täplistä, myös turkki alkaa olla sellainen kuin pitääkin, silkkinen muttei liian tuuhea. Ainoa mistä oikeasti tuli miinusta olivat, yllätys yllätys, korvat, mutta senhän jo tiesimmekin.

Paneelissa ei sitten taas mitään jakoa ollutkaan, vastassa oli niin hieno mustavalkea nuori itämaispoika. Mutta joka tapauksessa oli kivaa kun oma kissa ja vieläpä oma kasvatti oli paneelissa.

Lara jatkaa kiekumista... Tästä juoksusta en vielä uskalla astuttaa, koska pennut syntyisivät pahimpaan joulunalusruuhkaan töissä, en edes uskalla haaveilla saavani "synnytyslomaa". Mutta seuraavasta sitten!

perjantai 10. lokakuuta 2008

Lara aloittelee taas

Juoksua siis. Kiitettävää täsmällisyyttä: viikko mourua, viikko taukoa, ja taas alkaa. Tämä on siis kolmas juoksu jo muutaman viikon sisään. Tämä nyt ainakin vielä kärsitään, kun ensi maanantaina neiti täyttää vasta 9 kk, mutta sen jälkeen alan harkita. Se on jo aika ison tytön kokoinen, ja ei nuo jatkuvat juoksutkaan hyvää tee. Ja ihan periaatteesta en kyllä pistä tyttöä, jolla ei ole vielä pentuja ollut, pillereille.

Sunnuntaina tullaan näyttelyyn. Varmaan aika mielenkiintoista tulee siitäkin. Olen muuten assarinakin.

maanantai 6. lokakuuta 2008

Suunnitelmien muutoksia

Kissojen kanssa suunnitelmien teko on oikein mukavaa, mutta hyvin usein suunnitelmia joutuu muuttamaan. Konstan toinen kyselijä päätyi sittenkin käyttämään toista kollia, ja ensimmäisestä kyselijästä ei ole nyt kuulunut, liekö tyttö pistänyt tassut ristiin vai miten...

Pyysin BaJaVan kollineuvonantajaa (en nyt keksi parempaa titteliä!) laskemaan yhdistelmän Konsta x Lara sukusiitoskertoimen. Kyllähän se prosentti aika korkeaksi nousee, vähän päälle 9, mutta sitä nyt tässä harkitsen jos tilanne näyttää yhä muutaman viikon päästä tältä kuin nyt, eli Konstalle ei muita morsioita kuulu ja Lara juoksee joka toinen viikko. Jos tämä toteutuu, niin on ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen kerta, kun noin vahvasti linjatun yhdistelmän toteutan.

Hyvät puolet: joukossa lienee täplikkäiden lisäksi melko varmasti myös klassisia tabbyjä! Todennäköisin väri on suklaa, pienenpieni mahdollisuus myös lilaan ja aivan teoreettinen myös kaneliin. Valkolaikuilla tai ilman, myös yksiväriset ja naamiopennut ovat ainakin teoriassa mahdollisia.

Huonot puolet: no, ei kai minun tarvitse alkaa luetella sukusiitoksen mahdollisia huonoja puolia? Hyvällä tuurilla kaikki pennut ovat terveitä, huonolla tuurilla sitten linjani piilevät viat tulevat esiin niin että rymisee. Mutta tähän hätään en oikein muutakaan keksi. Sanomattakin lienee selvää, että jos pentueeseen syntyy joku kasvatustasoinen, niin sille on sitten jo aivan pakko etsiä täysin vierassukuinen sulho tai morsio.

Tyynen suhteen pidetään yhä peukkuja pystyssä, ei ole ainakaan alkanut mouruta uudestaan eli pentuja ehkä tulossa.

Lara ja Maija, ja ennen kaikkea niiden omistaja, selvisivät naruepisodista säikähdyksellä. Uudessa asunnossa itämaisilla jatkuu tuttu ralli, ja ocicat Dina viihtyy oikein hyvin saunan lauteilla. Tero oli varsin kypsä kuunneltuaan lähes viikon Laran juoksuaikaa minun ollessani työmatkalla.

maanantai 29. syyskuuta 2008

Muutto, narunpätkiä ja kauhunhetkiä

Nyt sitten ollaan uudessa kodissa! Uusi kämppä on kyllä aivan ihana, kunhan se ensin muuttolaatikoiden alta ilmestyy näkyviin. Huh, en enää kyllä ikinä halua muuttaa kaksi kertaa samana vuonna.

Kissat olivat pahimman muuttoruljanssin ajan hoidossa kaksi yötä. Sattui vaan sitten sunnuntaina niin ikävästi, että kissanhoitaja soitti kauhuissaan: leikeissä käytetty langanpätkä oli unohtunut näkyville, ja heti kun silmä vältti, siitä oli pitkä pätkä kateissa. Koska Maija on tunnettu narunsyöjä ja Lara menee suorastaan hurmioon kaikesta narua muistuttavastakin, niin hieman kauhistutti. Koska olen taas lähdössä työmatkalle (ja Tero-parka jää kotiin kuuntelemaan Laran aarioita muuttolaatikoiden keskelle), niin en uskaltanut jäädä arvailemaan vaan kiikutin molemmat epäillyt eilisiltana Hertan päivystykseen. Siellä ne rauhoitettiin (ainoa melko varma keino saada kissa oksentamaan), ja sitten ne ykäsivätkin koko iltapäivän ruokalistansa - ilman naruja. Eli joko naru on suolistossa tai sitten se ei ole mahaan asti ikinä päätynytkään. Hilpeätä.

Mutta tulipa taas kerran muistutus itselle, että vaikka itselleni on jo täysin automaattista kaikkien narua muistuttavienkin esineiden piilotus, niin siitä täytyy aika ajoin muistuttaa muita.

Suurin osa yöstä menikin sitten kylpyhuoneen lattialla torkkuessa kahden toipilaan kanssa. Lara tokeni nopeammin, ja alkoi jo aamuyöstä taas laulella olemattomien kollien perään, mutta Maija oli aamullakin vielä vähän vaisu. Tosin se tunnetusti reagoi kaikkiin lääkkeisiin voimakkaammin kuin muut kissani, sehän meni rokotuksestakin ihan veteläksi. Eli vielä en ole kauhean huolissani, toki Terolla on nyt tarkat ohjeet seurata narunpurijoiden vointia.

Konstan kodista tuli viestiä: kollittaa jo aika tavalla! Eli kiinnostuneet tytöt, pistäkäähän vipinää tassuun tai jäätte rannalle soittelemaan, loputtomiin ei kollinelkeitä jakseta Turussa katsella!

perjantai 26. syyskuuta 2008

Taas juoksu

Lara aloittelee taas juoksua. Tulin eilisiltana kymmenen jälkeen työmatkalta silmät ristissä, ja ensimmäinen ääni oli pikkuneidin "RÄÄÄÄÄH". Tätäpä tähän muuttoruljanssiin enää kaivattiinkin... Tero aikoo kysyä tuttaviltaan hyökkäysvoimissa, tehdäänkö kissoihin jossain äänenvaimentia. Luulen kyllä, että hänen suureksi pettymyksekseen vastaus tulee olemaan kieltävä.

Tosin minä edelleen väitän, että verrattuna Ninnin ja Maijan kiekunaan Laran huutelu on vielä ainakin toistaiseksi lastenleikkiä. Itämaiseksi verrattain hiljainen tapaus, mutta se on tietysti aina mihin vertaa... Ninnistä ja Maijasta lähti aikoinaan aivan infernaalinen älämölö. Kiekuna vaihteli falsetista bassoon, erityisesti öisin. Lara sentään välillä älyää pitää nukkumistaukoja.

maanantai 22. syyskuuta 2008

Kuvia ja Tyyne




Heikki Siltala oli taas kerran ottanut reilu viikko sitten Nummelassa upeita kuvia. On ihan pakko laittaa tähän pari, niissä esiintyvät Dina ja iki-ihana Esteri, kasvattini Skazki Esfir, SYL n 03 21. Lisäsin myös profiilikuvaksi Heikin ottaman tosi hauskan kuvan, siinä olemme minä ja Lara. Lisää kuvia löytyy osoitteesta http://www.heikkisiltala.com/
Tyyne on nyt sitten astutettu! Juoksu alkoi uudestaan, tai sitten viime viikon mourut olivat vasta lämmittelyä. Jos nyt kaikki menee hyvin, niin pentuja olisi luvassa n. 25.11. Mutta vielä en uskalla enempää mainostaa, katsotaan nyt ensin muutama viikko, tärppäsikö edes.
Kotisivuhankkeeni on nyt jäissä, koska pitää pakata, muuttaa ja purkaa, ja samaan saumaan tulee ikävästi pari työmatkaa. Koetan kuitenkin viimeistään ensi kuussa saada uudet sivut nettiin, tässä kuussa ei valitettavasti taida olla toivoa kun nukkuakin pitää joskus.

lauantai 20. syyskuuta 2008

Rokotuksia ja testejä

Laran eka juoksu meni onneksi alle viikossa ohi. Voi olla, että tämä oli vasta harjoittelua, sillä ainoastaan pari päivää se huusi ihan hulluna. Toivon nyt, ettei se mouruaisi ihan jatkuvasti, kun en millään haluaisi astuttaa sitä kuin vasta Turokin näyttelyn jälkeen joskus.

Perjantaina roudasimme Teron kanssa kaikki kolme kissaa eläinlääkäriin. Larasta otettiin siitostestit, se ei ollenkaan pitänyt verikokeen ottamisesta, mutta otettavahan ne on. Dina ja Maija saivat rokotukset. Maija on parina edellisvuonna saanut rokotuskohtaan kunnon patin, josta on sitten lähtenyt karvat. Nyt vaihdettiin sekä rokotteen merkkiä että rokotuskohtaa. Ainakaan vielä ei ole pattia noussut, mutta kyllä oli Maija eilen illalla hiljaista tyttöä, eli rokotus veti sen aivan veteläksi.

Tyyne on nyt kollin luona kyläilemässä. Sillä oli juoksun tynkääkin, mutta vielä ei ole valitettavasti mitään raportoitavaa, sillä erilaisten sählinkien seurauksena se taisi sitten kuitenkin päästä kollin luo vähän turhan myöhään. No, ei hätä ole tämän näköinen, odotellaan uutta juoksua sitten. Se on kyllä hurmannut kyläilypaikkansa täysin, se kun on samanlainen reipas sähläri kuin Maija, niin en yhtään ihmettele.

Konstasta tuli siitoskysely, toivottavasti se johtaa myös pentuihin. Olisi tosi kivaa, jos edes yhdet pennut sillä ehtisi teettää!

lauantai 13. syyskuuta 2008

Nummelaa ja korvatulppia


Olimme esittelynäyttelyssä tänään Nummelassa, mukana Lara edustamassa itämaisia pitkäkarvoja, ja Dina ocicateja. Meni ihan ok. Dinan mielestä vaan sen kanssa esiintynyt egyptin mau oli ihan yäk, sille piti sihistä. Tosin puolustaudumme sillä, että mau aloitti ;-)

Larakin oli vähän rutisevalla tuulella vaihteeksi, ei tosin ihmekään kun mielessä olivat vaan ihanat kollipojat eivätkä mitkään ihme näyttelyt. Mutta siinähän se meni päivä ja Manxrengasta ei voi muuta kuin kiitellä hyvistä järjestelyistä.

Tosi mukavaa oli myös nähdä Suomen ekaa seychellien pitkäkarvaa eli omaa kasvattiani Esteriä (Skazki Esfir) pitkästä aikaa. Esteri on minusta tosi kaunis kissa, vaikka itse sanonkin, mutta valitettavasti sillä ei ole mitkään superhyvät näyttelyhermot. Tällä kertaa se kuitenkin käyttäytyi edellisiä kertoja paremmin, joten voi olla, että sitä tulevaisuudessakin nähdään näyttelyissä ainakin silloin tällöin.

Joko Lara vasta harjoittelee tämän ekan juoksunsa kanssa, tai sitten minulla on hurjemmat univelat kuin luulenkaan... Nukuin nimittäin viime yön varsin hyvin, vaikka samassa kaksiossa kanssani oli juoksuaikainen itämainen :-O Tosin makuuhuoneen ovi oli kiinni, ja korvissa tulpat, mutta silti. Tosin neljän aikaan aamulla heräsin ja aloin miettiä, heräänkö tulpat korvissa herätyskelloon. Tosi fiksua.

Liitteenä oleva kuva tarkoittaa, että olen alkanut opetella uuden kamerani käyttöä, kuvassa itämaiseni eilisiltana. Lara alkaa olla melkein Maijan kokoinen. Ei kai pitäisi enää ihmetellä, että vauvani aloitti juoksut... Koetan jatkaa kameraan tutustumista pikkuhiljaa.

perjantai 12. syyskuuta 2008

Väärä kissa juoksee

Heh, näinhän tämä aina menee... eilisiltana juuri pääsin kehuskelemaan kasvattajakollegalle, että "ei meidän pikkuneiti vielä mitään pojista tajua". Kun olin päässyt kotiin, niin arvatkaa kuka sanoi kovalla äänellä "MOAUH". Lara tietenkin. Sen mielestä siis pari päivää vajaat 8 kk vanhana on täysin sopiva aika alkaa haaveilla kolliseurasta. Saa nyt nähdä, miten usein tätä riemua saamme kokea. Olin ajatellut astuttaa Laran aikaisintaan Turun näyttelyn jälkeen, mutta pitää nyt katsoa myös sen mukaan, miten usein sillä on juoksu.

Se on kyllä isokokoinen ikäisekseeen, mutta minun puolestani se saisi vielä pari kuukautta harrastaa kasvamista ennen kuin ryhdytään pentuja tekemään.

Huomenna olemme siis Laran ja Dinan kanssa esittelynäyttelyssä Nummelassa. Toivottavasti Laraa jänskättää näyttely sen verran, ettei se vetäisi hirmuisia jodlauksia siellä. Muuten käy sääliksi sekä yleisöä että muita näytteilleasettajia.

PS. Uusi kamera on haettu eilen kaupasta. Yritän viikonlopun aikana alkaa harjoitella sen käyttöä.

torstai 11. syyskuuta 2008

Hieman valoisammalta näyttää...

...siis paitsi ulkona ihana auringonpaiste, niin suunnitelmatkin näyttävät ehkä sittenkin toteutuskelpoisilta, kiitos ihanien kasvattajakaverieni avun!

Tyyne lähtee luultavasti jo viikonloppuna kollin luo, kollin omistajat todella ystävällisesti suostuvat ottamaan sen luokseen ainakin joksikin aikaa, nyt sitten toivotaan että kollin haju saisi aikaan juoksuajan... Juttelin eilen sijoituskodin kanssa, osa pissailuongelmasta voi johtua myös siitä, että talouden vanhin kissa terrorisoi nuorimmaista eli Tyyneä, eikä välillä edes päästä sitä hiekkalaatikolle.

Alan kallistua seuraavaan ratkaisuun: yritetään nyt saada jotenkin Tyynelle ne pennut, mutta sen jälkeen se steriloidaan ja sille etsitään uusi lemmikkikoti, vaikka oman pentunsa kanssa jos kaikki menee hyvin. Vielä tässä on monta mutkaa matkassa, mutta yritetään nyt toimia näin.

Uusi kamera on nyt tilattu, enää on kiinni siitä että milloin ehdin sen hakea Ruoholahdesta.

keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Kamera?

Olin tilannut netin kautta kameran, no, tänään tuli sitten tieto että ko. malli on liikkeestä loppu eikä uusia ole tulossa. Eli takaisin lähtöruutuun, kamera risa eikä ole uutta... Saa muuten antaa vinkkejä hyvästä digikamerasta. En halua järkkäriä, mutta ns. paremman pokkarin jolla saisi kissakuvat jotenkin onnistumaan.

Tyynen kanssa säätö jatkuu. Lähipäivinä lienee pakko tehdä jokin päätös suuntaan tai toiseen.

tiistai 9. syyskuuta 2008

Tyynen kanssa meni hermot

Nyt alkaa sijoituskodin pinna olla lopullisesti katkennut... muut syyt on suljettu pois, mutta merkkailu jatkuu... Koetan nyt kiivaasti keksiä varasuunnitelmaa, mutta jos ei onnistu niin sitten täytyy antaa leikkauslupa :(

Ei ole tämä pienimuotoinen kasvatus todellakaan aina mitenkään helppoa tai hauskaa.

Kotona onneksi on rauha maassa. Lara ja Maija ovat parhaat kaverit, Dina tuntuu välillä jäävän vähän paitsioon mutta toisaalta välillä sitten se ja Lara vetävät sikeitä tosi söpösti samassa pesässä tai painivat. Pitäisi tilata Laralle siitostestiaika lääkärille, vielä se ei ole tehnyt onneksi elettäkään, että kolliseura kiinnostaisi. Hyvä niin, sillä olen suunnitellut astuttavani sen aikaisintaan loppuvuodesta.

sunnuntai 7. syyskuuta 2008

Muutama kuva auringonpaisteessa







Tuli eilen vielä leikittyä vanhan kameran kanssa, uusi kun ei ole vielä saapunut. Aurinko paistoi lasitetulle parvekkeelle, kuvat sai siksi ilman salamaa. Laraa kiinnosti kaikki muu kuin kuvaus, mm. näkymä ikkunasta, kuin myös Maijaa. Kun yritin kuvata viimeiseksi oci-Dinaa, oli itämaisten kärsivällisyys jo lopahtanut, joten ne siirtyivät kiusaamaan Dinskua, kuten kuvasta näkyy :)

Kotisivujen kanssakin olen hieman askarrellut. Opettelua vaatii, mutta alan päästä kärryille.

perjantai 5. syyskuuta 2008

Muuttosuunnitelmat etenevät

Jihuu! Eilisiltana sain tarjouksen asunnostani, ja hyväksyin sen. Eli jos ei nyt mitään älyttömiä ylläreitä enää tule, niin minä, Tero ja kissat pääsemme muuttamaan uuteen asuntoon syys-lokakuun vaihteessa. Reipasta muuttoapua vastaanotetaan! Yhteen on muuttamassa kaksi hamsteria, tavaraa tosiaan riittää. Tosin jos joku tarvitsee jotain huonekalua, astiaa, kodinkonetta tms. niin kannattaa kysellä, meillä on nyt sitten lähes kaikkea tuplana...

Saapa nähdä, miten Lara suhtautuu muuttoon. Se on toisaalta niin nuori, että sopeutunee nopeasti. Edellisten muuttojen perusteella näen jo sieluni silmin, miten Dina ja Maija reagoivat. Dina tutkii ensin kaikki paikat, ja menee sitten ylimmälle mahdolliselle paikalle tarkkailemaan tilannetta. Maija juoksee ympyrää kuin leijona häkissä, sanoo kovalla äänellä "MAU", ja rauhoittuu vasta muutaman päivän päästä. Mutta kun tärkeimmät ovat mukana eli tutut ihmiset, tutut kissakaverit ja tutut rutiinit, niin eiköhän tilanne rauhoitu muutamassa päivässä.

torstai 4. syyskuuta 2008

Kotisivuja

Kotisivuhanke etenee, etanan vauhdilla mutta silti. Eilen sain asennettua pari uutta ohjelmaa kotikoneelleni, ja luultavasti lätkäisen sivut ainakin alkuun welhon palvelimelle. Nyt kun vielä saisi sivut päivitettyä sellaiseen kuosiin, että ne ilkeää julkaista :)

Uusi kamera on tilattu, vielä täytyy hommata siihen laturi, muuten se syö liikaa AA-paristoja.

Tänään illalla suunnitellaan taas lisää luentopäivää. Eiköhän siitä ihan hyvä tule.

sunnuntai 31. elokuuta 2008

Pentu-uutisia

Omat pentusuunnitelmat eivät ole vielä edenneet, mutta kasvattini on näiden pentujen isä:
http://www.freewebs.com/smm-kotisivut/

Aika hurmaavia, eikö?

lauantai 30. elokuuta 2008

Tyyne, osa 2

Aina pitäisi tutkia ennen kuin alkaa hutkia... Voi nimittäin olla, että Tyynen sijoituskodin kissojen pissiongelmiin onkin syynä (kissojen mielestä) "väärä" hiekka... Toivottavasti näin on, jos ongelma ratkeaa hiekan vaihdolla, niin voinkin pitää Tyynen pennutussuunnitelmat yhä voimassa.

Lara tuli juuri auttamaan kirjoittamisessa. Se on yhä niin vauva että siitä on uskomattoman kiintoisaa seurata hiiren kursoria. Harmi vaan kun se ei ole lasimestarin lapsia eli näkyvyys näytölle on nyt vähän huono. Taidanpa siirtyä hyödyllisempiin toimiin eli tiskaamaan.

torstai 28. elokuuta 2008

Tyynen kanssa ongelmia

Nyt ei paljon naurata... Tyyne-tyllerön, eli kasvattini Skazki Jelenan (OSH h 03 24 var) kotoa tuli viestiä. Tyyne ei ole juossut koko kesänä, mutta pissinyt kaikki paikat, mm. sängyt, sitäkin suuremmalla innolla :( Nyt alkaa sijoituskodilla olla hermot mennyt.

Vaihtoehdot ovat aika vähissä. Itselleni en pysty Tyyneä ottamaan, nykyinen asuntoni on liian pieni "vieraileville tähdille", ja uuteen muutan aikaisintaan n. kuukauden päästä, ehkä myöhemminkin. Eli lienee pakko antaa lupa leikkauttaa Tyyne... eli se niistä pentusuunnitelmista. Jos jollakulla on parempia ideoita, niin kertokaa!

Toivottavasti joku (Laura?) nyt ainakin innostuisi käyttämään Konsta-kolliani jollekulle tytölleen. Omalle Laralleni se on vähän turhan likeistä sukua, ja vaikka uskaltaisinkin kokeilla niin Konsta voi hyvinkin olla leikattu silloin kun Laran astutus on aikaisintaan ajankohtaista.

keskiviikko 27. elokuuta 2008

Olgaa ei enää ole

Äidiltä tuli tekstari. Vanhin kissani, 15-vuotias kotikissa Olga, on jouduttu nukuttamaan pois. Olihan se jo aika raihnainen, mutta vielä reilu viikko sitten kiipesi syliini ja kehräsi yhtä lujaa kuin epäkuntoinen jääkaappi... Itku pääsee. Sen hampaat olivat päässeet niin heikkoon kuntoon, että pahimpien poistosta ja antibioottikuurista huolimatta tulehdus sen selätti.

tiistai 26. elokuuta 2008

Ruuhkan näyttelykuulumisia

Rurokissa siis oltiin sunnuntaina kahden kissan kanssa. Oli pitkä päivä, viime aikoina on kai tottunut liian hyvään kun näyttelyt ovat yleensä loppuneet vähän aiemmin.

Mukana olivat siis Lara ja Dina.

Lara sihisi jo vähemmän kuin viimeksi, eli treenaus kannattaa. Vähän sanoi "jäpjäpjäp" tuomarille, muttei mitään sen kummempaa. Thea antoi ihan mukavat arvostelut, kehui hyvää kokoa, vihreitä silmiä, isoja korvia, pitkää kroppaa ja korkeita jalkoja. Huomautettavaa tuli lyhyehköstä hännästä ja korvien asennosta, kuinkas muuten. Alempanahan ne saisivat olla. EX1 tuli, muttei tällä kertaa sen enempää.

Dina hävisi sertikilpailun todella nätille nuorelle oci-tytölle. Mutta veteraaniluokassa se oli sitten paras veteraaninaaras, koko III kategorian parhaan veteraanin palkinnon vei toinen oci, tosi komea poika.

Heikki Siltala oli onnistunut ottamaan yhden kuvan Larasta, ks.
http://www.heikkisiltala.com/galleries/20080824vantaa/0074.html
Näkee miten tyttöä jännittää! Aika murkkuikäisen näköinen: pää, tassut ja kroppa ihan eri paria.

torstai 21. elokuuta 2008

Lara


Pitäisi nyt ihan oikeasti saada aikaiseksi ostaa uusi kamera, eikä vain puhua siitä. Huomasin että olen viimeksi kuvannut Laraa melkein kuukausi sitten, ja saanut kuvan varsin puheliaasta tytöstä, mutta eipä siitä muuta näe kuin että silmät ovat vihreät ;-) Lara on tuostakin taas kovasti kasvanut ja häntäkin alkaa muistuttaa puuhkaa. Pentuna siinä oli niin vähän karvaa että välillä jo vähän epäilytti oman karvanpituudenmäärittelytaito, mutta kyllä se pitkäkarva on!

tiistai 19. elokuuta 2008

Näyttelyyn tulossa

Rurokin vahvistuskirje on saapunut meillekin. Raahaan paikalle vain sunnuntaiksi Laran, ja ocicat-Dinan. Lara toivottavasti sähisee viime kertaa vähemmän ;-) Dinan kanssa käydään periaatteella "näyttely kerrallaan", niin kauan kun ocimummeli jaksaa viihtyä.

Maija jää tällä kertaa kotiin, ja ihan hyvä niin. Olin viikonlopun Lappeenrannassa, ja Terhi hoiti sillä aikaa kissoja. Maijan mielestä mamma ei näemmä olisi saanut olla poissa, se on taas vaihteeksi nyppinyt karvojaan, ei siis ole todellakaan näyttelykuosissa.

tiistai 12. elokuuta 2008

Pentujen katselua

Kun omia pentuja ei ole tällä hetkellä muuten kuin suunnitelmissa, niin on sitäkin kivempi käydä muiden pentuja katsomassa. Toki pentujen katselu vaatii melkoista tahdonvoimaa ja päätöstä jo etukäteen "näistä kukaan ei muuta meille". Eilen kävin Merjan pentuja ihmettelemässä: aivan hurmaavia kolmeviikkoisia pullukoita. Maha viistää maata, niin hyvin Grace-emo on ne hoitanut, mutta silti pikkuiset ottavat jo välilä hupaisia juoksuaskelia. Varsinkin tytöt hurmasivat minut täysin, hullu kilpparifani kun olen.

Kaverini itämainen pitkäkarvatyttö muuten lienee löytänyt sopivan kodin, kivaa. Mutta jos joku etsiskelee aikuisempaa kissaa villin pennun sijasta, mutta itämaiset miellyttävät, niin käykääpä kurkkaamassa vaikka Black-Belle's kissalan sivuja. Yhdellä kaverillani on kyseisen kissalan kasvatti, aivan ihana itämaisukkeli, ja hän pyysi välittämään viestiä eteenpäin.

Sain myös ilouutisen eilen: näillä näkymin Nummelan esittelynäyttelyyn 13.9. http://www.suomenmanxrengas.org/ tulee paikalle myös yksi Suomen harvoista seychellien pitkäkarvoista, iki-ihana Esteri eli oma kasvattini Skazki Esfir. Pitää varmaan ottaa tavoitteeksi ostaa uusi kamera sitä ennen, on ollut jo pitkään hankinnassa kun vanha hyvinpalvellut digipokkari alkaa vedellä viimeisiään. Itsekin olen ilmoittanut Laran Nummelaan.

sunnuntai 10. elokuuta 2008

BaJaVan kesätapaamisesta

Eilen oli BaJaVan perinteinen kesätapaaminen Aulin luona Riihimäellä. Paikalla oli kourallinen bajavalaisia, enemmänkin olisi mahtunut! Ruokaa olimme ostaneet runsain mitoin, kuten aina, syön tähteitä vielä huomennakin...

Mitenköhän ensi vuonna paikalle uskaltautuisi muitakin jäseniä kuin aina samat kantapeikot? Älkää nyt käsittäkö väärin, on aina kiva nähdä kavereita, mutta kyllä sinne uusiakin bajavalaisia mukaan mahtuisi. Kyseessähän ei ole pelkästään kasvattajille suunnattu tapahtuma, vaan se on suunnattu kaikille BaJaVan jäsenille. Kyllähän siellä paljon kissoista ja kasvatuksesta puhutaan, mutta ei pelkästään. Eilenkin puheena olivat mm. koirakilpailut ja kaninkasvatus (ja hyi meitä, kanipaisti...).

Kotisivujen uudistushankkeeni muuten vihdoin etenee...

tiistai 5. elokuuta 2008

Pari kuvaa ja suunnittelua




Huomasin eilen, että Heikki Siltala http://www.heikkisiltala.com/ oli ottanut muutamia kuvia myös Konstasta näyttelyssä. Heikin sivuilta löytyy lisää näyttelykuvia, mutta tässä omat suosikkini.
Eilen olin muutaman muun BaJaVan, Sajamin ja Oricatin jäsenen kanssa kahvikupin äärellä suunnittelemassa syksyn yhteistä, jäsenille suunnattua luentopäivää. Suunnittelu etenee mukavasti, kannattaa seurata yhdistysten ilmoittelua.

maanantai 4. elokuuta 2008

Näyttelykuulumisia

Surokin näyttelyssä Helsingin Kaapelitehtaalla tuli vietettyä hikinen sunnuntai. Onneksi muistin millainen pätsi tuo näyttelypaikka on, joten vaikka ulkona ei järin lämmintä ollut, olin pukeutunut hellevaatteisiin.

Menestystä tuli tällä kertaa täysin yli odotusten. Tavoitteet tuli saavutettua ja vähän lisääkin.

Suurin yllätys oli, että Lara oli nuorten luokassa TP! Se sai kehuja, harmoninen tyttö kuulemma. Sattuipa sellainenkin ihmeellinen tapaus että TP-valinnassa tuomari pudotti kissan toisensa jälkeen kunnes jäljellä olivat kaksi minun kasvattiani, Konsta ja Lara. Siinä vaiheessa kasvattajalla meinasi pettää polvet alta kun tajuntaan kolahti että valitsee tuomari kumman vaan, niin kasvattini on paneelissa.

Eihän se Lara sitten enää paneelissa pärjännyt, hävisi lyhytkarvalle 2-0, mutta mitäpä siitä, hieno saavutus pitkäkarvalle joka tapauksessa. Ainoa huono puoli siinä oli, että koska tämä oli tyttösen eka näyttely, sitä pelottivat muut kissat, joille se sitten varmuuden vuoksi sähisi. Täytyy yrittää syksyllä terästäytyä ja näyttelyttää sitä enemmän, jospa se siitä vielä tottuisi. Pentuluokkaan kun ei saatu aikaiseksi tulla.

Maija sai sertinsä ja on nyt sitten IP. Sen korkeampaa tavoitetta en ole sille asettanutkaan, ehkä vielä joskus sen johonkin näyttelyyn tuon jos se ei liho liikaa, hieman tuli jo huomautusta elintasovatsasta. Laran pentumuonat ovat maistuneet parhaiten Maijalle. Maijahan ei suuremmin näyttelyistä välitä, häkissä se kaivautuu verhojen alle, mutta tuomarin pöydällä se on ihan nätisti, joten ihan täysin en poissulje sen näyttelyttämistä jatkossa, mutta ainakin toistaiseksi Maija pääsee näyttelyistä tauolle.

Sijoituskollini Konsta sai siitoshyväksynnän, mitä siis tultiin pääasiassa hakemaan. Eli nyt on sitten komea varianttipoika pitkäkarvatyttöjen käytettävissä jos kiinnostusta riittää. Se oli myös nuorten luokassa arvostelussa, tuomari pääosin tykkäsi, ainoa mistä tuli miinusta oli valkoisen määrä, on sillä hilkulla onko Konstassa valkoista tarpeeksi. Mutta oli mukavaa kuulla että en ole ainoa, jonka mielestä Konstan klassinen tabbykuvio on todella hieno! Muutenkin siitä on tulossa raamikas poika, ehkä yhtä iso kuin isoisä Nemosta.

perjantai 1. elokuuta 2008

Viimeinen L-pentu muutti

Vihdoin ja viimein viimeinen L-pennuista muutti eilen uuteen kotiin. Lakritsista eli Viirusta oli tullut jo varsin kookas nuoriherra, jolla on hienon vihreät silmät. Uusi koti vaikuttaa erinomaiselta, Viirusta tulee toivottavasti vielä hyvä kaveri kahden kotikissan kanssa.

L-pentuehan syntyi tuttavaperheeni luona sijoituksessa, eikä puolivuotiaasta pennusta luopuminen ollut enää helppoa. Kyllähän puolivuotias kissa vielä sopeutuu varsin nopeasti uuteen paikkaan, mutta toivottavasti jatkossa uudet kodit löytyvät vähän nuorempina. Tähän astinen ennätykseni taisi olla, että koti löytyi vasta lähes 5 kk:n iässä, mutta nyt on siis sekin lyöty.

Nyt kun se Tyyne alkaisi juosta... pelkään että pian on kollivaihtoehdot aika vähissä muuten. Toisaalta tietysti hyväkin, että pentueisiin tulee nyt väkisinkin aika pitkä tauko, kun on muutto ja muut syyskiireet edessä.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2008

Kissalan arkea

Olin eilen tavallista vähemmän kotona, kävin katsomassa kummitytärtä. Kissojen kosto ei antanut kauan odottaa itseään, aamuyö oli aika levotonta. Yritä siinä nukkua kun Maija ja Lara kiitävät ylitsesi, tai Lara menee ja puree Teroa varpaasta.

Aamulla Tero aikoi laittaa lehteen ilmoituksen "vaihdetaan kolme kissaa kahteen rauhalliseen kastematoon". Juu ei, en vaihda, hyvä ettei aamukahvit menneet väärään kurkkuun kun väsyneenä hihittelin tuota ajatusta.

Ihanaa muuten kun on vihdoin lämmintä, Maija oli niin lötkö että kerrankin oli helppoa leikata sen kynnet kun se vaan köllötti ja kehräsi. Dinan ja Laran saa vaikka vääntää solmuun eivätkä ne ole kynsien leikkauksesta moksiskaan, Maija on vähän jäykempi tapaus.

tiistai 29. heinäkuuta 2008

Viimeinen L-pentu lähtee - mutta kissoja etsii uutta kotia


Vihdoin ja viimein taisi löytyä oma koti L-pentueeni viimeiselle pojalle. En vielä uskalla poistaa sitä pentulistoilta, uskon asian lopullisesti vasta kun torstaina pentu lähtee. Jos jotain on kasvatuksesta oppinut niin sen, että asiat ovat varmoja vasta kun ne ovat tapahtuneet.


Omassa kasvatuksessa ovat siis asiat ihan mukavalla tolalla, mutta erään kasvattini perheessä etsii uutta kotia vajaa 5-vuotias itämainen pitkäkarvatyttö. Väri on suklaakilpikonna. Se on aivan ihana kissa, se rakastaa kaikkia ihmisiä mutta on nyttemmin alkanut pomottaa liikaa perheen nuorempia kissoja. Tilanne on katseltu jo pitkään, mutta valitettavasti se menee vain pahemmaksi, ei paremmaksi.

Lisäsin tähän kuvan, kuvan on ottanut Jan Nyström. Kissa etsii siis uutta hyvää kotia ensisijaisesti ainoana kissana, ehkä yksi kissakaveri voisi kotona olla, muttei sen enempää. Laittakaa sanaa kiertämään...

perjantai 25. heinäkuuta 2008

Asuntokuumetta

Suunnittelen muuttoa. Taas. Ei jaksaisi, mutta toisaalta kahden asunnon välillä reissaus alkaa syödä naista, ja varsinkin sitä miestä joka enemmän reissaa ;)

Uusi asunto on jo katsottuna. Kissat tulevat ihastumaan siihen, se on nimittäin reilut 30 neliötä isompi kuin nykyinen. Vanha asunto pitäisi siis pikkuhiljaa myydä, onneksi ei ole vielä mikään kiire.

Asunnonnäytöistä tulee kyllä "hauskoja". Joko on pakko olla itse paikalla ja ottaa koppia Larasta, joka on mestarikarkaaja käytävään, tai sitten on pakko viedä kissat hoitoon Terhille. Ei paljon kiinnosta etsiä kissoja rapusta asunnonkatsojien jäljiltä. Yksi aamu oli hyvä: oli jo kiire töihin, kun tytöt päättivät joukolla lähteä ihmettelemään rappukäytävää. Lara säntäsi alaspäin, Dina ylöspäin, ja Maija hölmöimpänä tallusteli rapputasanteella. Siinä vaiheessa saattoi päästä pari ärräpäätä.

torstai 24. heinäkuuta 2008

Ninnin kuulumisia

Sain oikein mukavan viestin Ninnin uudelta emännältä. Ninnihän on ensimmäinen itämainen pitkäkarvani, syntynyt vuonna 2000 ja se on myös kissalani kantanaaras, suurin osa pennuistani polveutuu suoraan Ninnistä ja loputkin suoraan Ninnin sisarpuolen tyttärestä Maijasta. Viime kesänä Ninni muutti uuteen kotiin Mikkeliin. Se ei ollut helppo päätös, olihan se ehtinyt olla luonani lähes 7 vuotta. Ninni on muuten oikein ihana kissa, mutta kun se vihaa kaikkia pikkupentuja paitsi omiaan... Kasvatusta en kuitenkaan halunnut kokonaan lopettaa tai toimia ainoastaan sijoituskotien varassa, joten pitkän miettimisen jälkeen Ninnille löytyi uusi hyvä koti.

Koko ajan oli selvää, että uuden kodin on oltava superhyvä, muuten Ninni ei olisi muuttanut minnekään. Ninni on sopeutunut mainiosti, sillä on seurana kaksi kotikissaa, toisen kanssa se on hyvä kaveri, ja toistakin se on oppinut sietämään.

Ninni on ujo, mutta sillä on aina ollut vahva oma tahto. Ninni on myös ollut tähänastisista kissoistani ehdottomasti älykkäin, olen ihan varma että jos se kunnolla viitsisi paneutua asiaan, se oppisi kääntämään myös avainta lukossa - kaiken muun se jo avaakin.

keskiviikko 23. heinäkuuta 2008

Kissanminttua

Muistin pitkästä aikaa eilen kaivaa varastosta Maijalle uuden lempilelun. Maijan lempiharrastus noin muuten tuntuu olevan toisten kissojen kanssa riehuminen, mutta yksi lelu on yli muiden: Ikean valmistama sininen kissanminttua sisältävä kala. Maija jäystää sitä, kuljettelee sitä suussaan, ja lopulta kala aina päätyy kuivamuonakuppiin. On aika huvittavan näköistä kun kala täyttää suurimman osan kupista, ja sitten Maija yrittää jotenkin kupin reunoilta kalastella raksuja :) Nuo kalalelut eivät valitettavasti ole kovin pitkäikäisiä, Maija myös yrittää syödä niitä ja siinä vaiheessa ne on pakko heittää pois.

Muutin kommenttien asetuksia ja yhtäkkiä uusia tekstejä ei voikaan kommentoida. Niin ei pitäisi olla, asetuksien mukaan tekstejä voi kommentoida mutta käytännössä ei. Mitenhän tuon korjaisi?

Ps. Juuri kun pääsin sanomasta, niin kommentit näyttäisivät taas toimivan! Jee!

tiistai 22. heinäkuuta 2008

Suunnitelmia

Kunpa voisin kirjoittaa tähän tosi selkeitä suunnitelmia, että mitä pentueita on odotettavissa. Harmi kyllä, kasvatus ja varsinkin pitkäkarvakasvatus ei vaan yleensä mene niin.

Ensimmäiseksi pennut ovat suunnitteilla varianttineitonen Tyynelle. Nyt kun vaan Tyyne alkaisi juosta. Keväällä se kyllä kiekui, mutta silloin ei useista syistä pennutus ollut ajankohtaista. Saapa nähdä, onko kumpikaan sille suunnitelluista kolleista leikkaamatta vielä silloin, kun kissaneito vihdoin suvaitsisi taas aloittaa juoksut. Vaihtoehdot ovat pitkäkarva ja variantti. Kummassakin vaihtoehdossa on puolensa. Pitkäkarvan kanssa tietysti tulisi varmemmin pitkäkarvaisia pentuja, ja väriskaala olisi suklaa, lila, punainen, creme, tietty kilpikonnat, kaikki tämä tikettinä, täplikkäänä tai yksivärisenä, myös valkolaikut tietenkin mahdollisia.

Jos taas käyttäisinkin Tyynelle omaa varianttikolliani, niin riskinä tietenkin olisi, ettei yksikään pennuista olisi pitkäkarva, toki hyvällä tuurilla vaikka kaikki voivat olla tässäkin tapauksessa pitkäkarvoja. Värivalikoima olisi suurin piirtein sama kuin edellisessä vaihtoehdossa, joskin kaikki pennut kantaisivat klassista tabbyä, ja valkolaikkuisten pentujen todennäköisyys olisi suurempi, ja mahdolliset kuviot olisivat täplikäs (jos olen lottovoittaja, niin myös klassinen tabby) ja yksivärinen.

Laralle on myös toki pennut suunnitteilla, mutta toivottavasti vasta ensi talvena. Yhtä kollia olen jo kysynyt, jos se toteutuu, niin kaikki pennut olisivat pitkäkarvaisia. Toinen vaihtoehtoni on teettää varianttipentue, mutta olisihan se puhdas pitkäkarvapentuekin edes kerran elämässä hauska...

Kommentteja?

maanantai 21. heinäkuuta 2008

Vaikutelmia reissusta

Kävin hullulla viikonloppuretkellä, yhdessä viikonlopussa sekä Lappeenranta että Tampere.

Lappeenrannassa majoituimme vanhempieni luo. Siellä valtaa pitää 15-vuotias kotikissa Olga. Se oli alunperin minun kissani, mutta sen ollessa parivuotias se tuli pariksi kuukaudeksi hoitoon vanhempieni luo - eikä pikkuveljeni sitten enää tahtonutkaan palauttaa sitä ;) Olga on varsin liikuttava vanha rouva. Se on väriltään kilpikonnatabby bicolour (kuinkas muuten!), ja sen kehräys on aina ollut aivan omanlaistaan. 15 vuotta on kissalle jo aika kunnioitettava ikä, mutta toistaiseksi Olgalla ei ole ollut mitään todella vakavia vaivoja.

Samalla reissulla tapasin taas myös siskoni kissat, omat kasvattini suklaatabbynaamio siamilaisen Kimban (Skazki Kot Semjon C-pentueesta) ja suklaatäplikkään itämaisen pitkäkarvan Dimin (Skazki Dmitri D-pentueesta). Kimba on syntynyt minun luonani Moskovassa, ja se vaikuttaisi aina tunnistavan minut. En ole kyllä varma muistaako se asuneeni luonani, vai olenko vain käynyt siskon luona tarpeeksi usein ;-) Kimballa on samanlainen hörisevä kehräysääni kuin emollaan Ninnillä, vaikka se ei muuten juuri ulkoisesti emoaan muistuta, vaan on enemmän tullut isäänsä Kassuun. Dimi on vähän ujompi, mutta hyvin mustasukkainen Kimban saamasta huomiosta: eli kun silitän Kimbaa, ilmestyy paikalle myös Dimi vaatimaan rapsutuksia. Dimillä on aivan mieletön puuhkahäntä ja muutenkin runsaasti turkkia, se on komea ilmestys. Valitettavasti asian kääntöpuolena on, että pojat sitten syövät jatkuvasti kuivamuonaa, jonka ainakin pitäisi ehkäistä karvapalloja...

Luottokissanhoitajani Terhi oli käynyt poissaollessani ruokkimassa ja viihdyttämässä omia kissojani, mutta silti Lara varsinkin esitti pitkät valitusvirret saapuessani. Onneksi kukaan niistä ei ole pitkävihaista lajia, tänään aamulla Lara löytyi vierestäni, Maija peittoni päältä ja Dinakin tuli puskemaan.

perjantai 18. heinäkuuta 2008

Kissalan kokoonpano

Koska kissalan kotisivut odottavat inspiraatiota, aikaa ym. niin ajattelin kirjoitella tähän lyhyen päivityksen siitä, keitä meillä asustaa ja keitä on sijoituksessa. Kotonani asuu kolme kissaa, sijoituskodeissa asuu kaksi.

Kotona vaikuttaa siis ensinnäkin kaksi kastraattirouvaa, ocicat-Dina ja itämainen Maija. Ja kuten eilen tuli runoiltua, uusimpana nyt puolivuotias itämainen pitkäkarva Lara.

Dina on kissoistani vanhin, kohta 9 vuotta, ja näyttelymenestyksellä mitattuna myös kaunein ;)
Ostin sen aikoinaan ihan lemmikiksi, pentu- ja nuortenluokissa käytiin kyllä näyttelyitä kokeilemassa, mutta menestys ei ollut kovin kummoista, EX2, EX3... Kastraattiluokissa käytin sitä nuorempana valmistumassa Premioriksi asti, mutta sitten tuli pitkä näyttelytauko kun asuimme yli 4 vuotta Moskovassa. Sieltä palattuani olen käyttänyt Dinaa harvakseltaan näyttelyissä, Dinasta tuli hiljattain IP 8 vuoden kypsässä iässä. Ja kas kummaa, kahdessa näyttelyssä kolmesta se on ollut paneelissa. Hieman huvittavaa: kasvatan itämaisia mutta paras näyttelykissani on oci ;-)

Keskimmäinen on Maija, kilpikonna bicolour itämaisvariantti. Maijassa on kauneinta sen väri, vaikka itse omistajana sanonkin, niin harvoin näkee niin kaunista kuviota kuin Maijalla. Maijan kanssa on tarkoitus käydä vielä yhdessä näyttelyssä, toivon mukaan tulee titteliksi sen jälkeen IP (leikkaamattomana jaksettiin championiksi asti). Maija ei näyttelyistä niin perusta itse, eikä se myöskään ole mikään supernäyttelykissa. Maijan parhaat ominaisuudet ovat toisaalla: se oli erinomainen emo, ja kaikki sen kolme synnytystä sujuivat ilman mitään hankaluuksia. Eräs tuomari ihmetteli suureen ääneen, miksi kissa on leikattu. En viitsinyt sanoa, vaikka varmaan olisi pitänyt, että leikkauksen syy oli, että mitä vanhemmaksi kissarouva tuli, sitä suuremmalla innolla se merkkaili. Merkkailu onneksi loppui kuin seinään heti kun Maija leikattiin viime syksynä.

Laraa kuvailinkin jo viime tekstissä lyhyesti. Olemme tulossa sen kanssa Surokin näyttelyyn sunnuntaille, siellä on ihan mielenkiintoista kuulla, mitä tuomari siitä pitää. Upean vihreät silmät sillä on, ja tosi kaunis suklaatäplikäs väri, ja pitkäkarvaksi jopa aika hyvä kontrasti - mutta ne korvat... lähes ainahan ne pitkäkarvalla saisivat olla alempana. Hyvin kauniin muotoinen pää sillä kyllä on. Lara on kissalani tulevaisuuden toivo, mutta suunnitelmista lisää joku toinen päivä...

Koska en asu suuressa kartanossa, kasvatus kävisi pitemmän päälle mahdottomaksi ilman hyviä sijoituskoteja. Tällä hetkellä sijoituksessa on kaksi kissaa, tyttö ja poika.

Tyttö on J-pentueesta eli Maijan viimeisestä pentueesta, Skazki Jelena eli Tyyne. Se on suklaakilpikonnatäplikäs bicolour variantti (OSH h 03 24 var). Lue: tosi hassun näköinen tilkkutäkki. Ulkonäöltään se muistuttaa paljon Maijaa, mutta isältään Killeriltä se on perinyt hieman paremman korvien asennon. Tällä hetkellä sekä sijoituskoti että minä odotamme kuin kuuta nousevaa Tyynen seuraavaa juoksua: jos kaikki menee suunnitellusti niin Tyynestä tulee seuraavan pentueeni emo.

Nuorin sijoituskissani on K-pentueesta, Skazki Konstantin, suklaatabby bicolour variantti (OSH b 03 22 var). Se oli melkoinen yllätys: tiesin että sen isä kantaa varmasti klassista tabbyä, mutta emon kohdalla mitään varmuutta ei ollut. Sillä on todella hyvä kontrasti kuviossa, ja muutenkin se on varsin kivannäköinen, isokokoinen nuorimies. Se on nyt kohta 8 kk vanha, ja toivon kovasti että se pysyisi siistinä sen aikaa, että 1-2 tyttöä ehtisi sen luona käydä astutusreissulla. Sekin tulee Surokiin siitostarkastukseen.

Pari ulkomaista kasvattajaa on minulle pennun velkaa (olemme tehneet siis vaihtokaupat, he ovat saaneet minulta pennun), mutta viime aikoina ei ole tuuria ollut noiden tuontiprojektien suhteen. Pikemminkin päinvastoin. Mutta katsotaan...

torstai 17. heinäkuuta 2008

ensimmäinen kokeilu

Pitkään olen miettinyt ajatusta oman blogin aloittamisesta. Kotisivuja en ole saanut päivitettyä aikoihin, ja suurella mielenkiinnolla luen muiden kissaloiden blogeja. Saapa nähdä, miten innokkaasti jaksan tai ehdin tänne kirjoitella kuulumisia.



Joka kesä minua jaksaa ihmetyttää hiljainen pentukysyntä. Viimeisin pikku kissalani pentue on syntynyt 13.1., eli ne ovat nyt vähän reilut puolivuotiaita. Kotonani on pentueen ainoa tyttö, Skazki Larisa, suklaatäplikäs itämainen pitkäkarva. Alusta lähtien oli selvää, että jos tähän pentueeseen syntyy pitkäkarvatyttö, niin se muuttaa minulle. Silloin ajattelin, että ihan sama minkänäköinen se on, kunhan edes luonne olisi kiva... "Lara" on ylittänyt kaikki odotukseni!



Se on suloinen ja äärettömän ihmisrakas. Se vilpittömästi uskoo, että kaikki ihmiset ovat olemassa vain sitä varten, sille ei ole vielä tullut mieleenkään ujostella ketään.



Sijoituskodissa Mellunkylässä asustaa vielä sen veli Lakritsi eli Viiru. Viiru on ruskeatäplikäs itämainen lyhytkarva (variantti), se on vähintään yhtä vilkas kuin siskonsa, ja kuulemma muistuttaa enemmän vuohta kuin kissaa. Kaikki ihmisten ruoka kelpaa... Toivottavasti sillekin vielä oma koti löytyy, vielä kun sijoituskoti raaskisi jotenkin luopua siitä.

Mutta takaisin Laraan. Aluksi isommat kissani olivat aivan pöyristyneitä pikkuisen saapumisesta. Vanhin, pian 9-vuotias ocicat Dina, hyväksyi sen nopeammin. Itämainen Maija jaksoi öristä sille kolme viikkoa. Kolmen viikon jälkeen alkoi ensin varovainen leikkiminen, ja nyt itämaistytöt ovat parhaat kaverit. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita välillä riittää, kun tytöt kiitävät peräkanaa pitkin asuntoani.