sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Lapsenlapsia , PRA-testausta ja kasvatusta

Oskarista tuli tällä viikolla isä! Neljä pentua syntyi Fercatin kissalaan! Pennuista on tulossa lisää infoa Fercatin kotisivuille, kunhan ne vähän kasvavat, mutta ne siis ovat balineeseja tai varianttisiamilaisia, ja väreinä ovat mahdollisia joko kokovalkoinen, tai sitten perinteiset naamiovärit.

Omien kasvatuskissojeni PRA-testaus on jo edennyt, osa on jo testattu ja viimeisetkin on tarkoitus testata joulun jälkeen. Toivon kovasti, että kukaan kissoistani ei saa testistä PRA-tulosta, vaan että ne olisivat korkeintaan kantajia, mutta jää nähtäväksi. Tuloksia en siis ole vielä labrasta saanut.

Olen tässä viime viikkoina miettinyt pitkästä aikaa todella ankarasti näitä kasvatuskuvioita. Kaksi naarasta on astutettu, ja hupsista heijaa, kolmaskin taitaa olla tiine, vaikkakin aiemmin, kuin mitä suunnittelin - asia selviää maanantaina, kun kyseinen tyttö käy ultrassa. Eli luultavasti ensi vuoden alkupuolella on kolme pentuetta tulossa, ehkä neljäkin, jos Iiriksen kanssa käy hyvin. Iiriksen kohtutulehduksen hoito on sujunut hyvin, mutta mikään ei ole vielä varmaa.

Näin monta pentuetta melkein yhtä aikaa on ennätykseni, toivottavasti löytyy kaikille hyvät kodit! Sitäkin suuremmalla syyllä, että nämä pian tulevat kolme tai neljä pentuetta jäävät luultavasti pikku kissalani viimeisiksi. Olen asian kanssa paininut ja miettinyt pitkään, välillä jopa niin, etten ole yöllä unta saanut. Omaan kotiini en voi valitettavasti uusia kasvatuskissoja ottaa, en, vaikka kovasti tahtoisinkin jossain vaiheessa niin tehdä. Pelkästään sijoituskissoilla kasvattaminen ei taas pitemmän päälle minua kiinnosta.

On toki kiintoisaa kokeilla erilaisia yhdistelmiä, ja siten ehkä hitusen viedä rotua eteenpäin, ja samalla tietenkin ilahduttaa muutamia uusia ihmisiä ihanilla itämaislemmikeillä, mutta kasvatuksesta häviää jotain olennaista, jos yhdetkään pennut eivät enää synny minun luonani. Iso osa kasvatuksen riemusta kun syntyy siitä, miten pentujen kasvua on kerta kerralta aina yhtä kiehtovaa seurata. Toki seuraan tiiviisti sijoituspentueitani, käyn niitä katsomassa niin usein kuin suinkin pystyn - mutta ei se silti ole ihan sama asia.

Tätä päätöstä on ollut todella raskas tehdä, ja voi olla, että käännän kelkkani ja otan tästä takapakkia, jos jostain kotini lähistöltä löytyy upea sijoituskoti, ja päätän sittenkin vielä sijoittaa tytön, mutta tällä hetkellä olen kallistunut siihen, että kertarysäyksellä en halua lopettaa, mutta vuoden 2011 pentueista aion sijoittaa vain ja ainoastaan poikapentuja. Siis jos löytyy sellaisia ihania uusia koteja, jotka ovat valmiita pitämään kollipoikaa hetken leikkaamatta, maksimissaan n. vuoden vanhaksi.

Tässä yhteydessä haluan kiittää kaikkia nykyisiä ja entisiä sijoituskissojeni koteja: te olette tehneet kasvatuksestani mahdollista edes tähän asti! Ilman teitä en olisi edes tässä pisteessä. Kun reilut 9 vuotta sitten hain kasvattajanimeä, en uskaltanut toivoakaan pääseväni edes näin pitkälle urallani - enkä ilman teitä olisi päässytkään.

Niin, miksi aion sijoittaa seuraavista pentueista poikia - se vaatii ehkä pienen selityksen... Koko pienen "urani" ajan olen kamppaillut aina saman ongelman kanssa, ja samaan ongelmaan törmäävät kaikki muutkin pitkäkarvakasvattajat - mistä ihmeestä löytää kolli tytölle. Voi tietysti olla, että ketään eivät kollini kiinnosta, kun suurin osa pennuista tulee olemaan variantteja, mutta olen valmis ottamaan riskin. Tulevien sijoituskollieni sukutaulut kun ovat sellaisia, että jos joku oikeasti haluaa kasvatukseensa myös pitkäkarvapuolella uusia tai vähän käytettyjä linjoja, niin niitä olisi tarjolla.

Niin ja toki erittäin mielelläni myyn tulevista pentueista jonkun naaraspennun kasvatukseen, joko nykyisille kasvattajille tai sellaiseksi tosissaan aikoville...

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Huonoja uutisia

Kaipa tämän joskus piti osua minunkin kohdalleni... Olen kasvattanut kohta 9 vuotta, eikä yhtään kohtutulehdusta ennen tätä päivää. Eli Iiris alkoi oireilla eilisiltana, tänään se onneksi saatiin lääkäriin. Pentuja oli vain yksi, tai ehkä ei yhtään, lääkärikään ei uskaltanut olla varma - joka tapauksessa, jos pentu olikin, niin mennyttä se oli joka tapauksessa :-(

Ainoa onni onnettomuudessa on, että Iiris voi itse kohtuullisen hyvin. Tulehdusarvot eivät ole kauheasti koholla, myös munuais- ym. arvot ovat ok, eli yritämme vielä pelastaa sen kohdun. Eli tyhjennyspiikkejä ja antibiootteja ohjelmassa. Jos ne tepsivät, niin heti seuraavasta juoksusta on pakko astuttaa, ja toivoa parasta. Saattaapi olla kollin vaihto edessä, Iiriksen sulhanen kun ei ole vielä todistettavasti saanut ketään tiineeksi. Kollit vaan ovat tällä hetkellä kortilla :-(

HARMITTAA, ihan vietävästi :-( Tietenkin juuri tästä pentueesta oli monta etukäteiskyselyäkin... Olga vaikuttaa lupaavalta, eli aion tarjota kyselijöille pentua siltä, tai sitten Polgaralta, jos niillä nyt menee kaikki ok. Polgaran tiineydestä ei toki vielä ole mitään varmuutta. Toki toivon ihmettä eli vielä pentuetta Iirikselle, mutta jää nähtäväksi miten käy.

lauantai 4. joulukuuta 2010

Polgarakin kollin luo

Huu... jos kaikki suunnitelmani toteutuvat, on meillä keväällä pitkästä aikaa pentuja sitten vaikka muille jakaa...

Eli myös Polgara aloitti juoksun, ja koska sen sijoituskodille sopisivat parhaiten helmikuiset pennut, niin ei muuta kuin kollin luo! Uskaltanen kollin tässä jo paljastaa, silläkin uhalla että ei onnistu, eli isäkandidaatti on komea Jenkkilän-tuonti, Felitan Tiger Woods, OSH as 25. Eli mahdollisesti myös hopeisia variantteja lienee tulossa, joskin täytyy sanoa, että itselleni värillä ei ole suurta väliä, kun vaan eivät olisi siamilaisia. Todennäköisimmät värit ovat musta, suklaa, punainen ja kilppari, hopealla tai ilman, tikettinä tai täplikkäänä. Riippuen siitä, kantaako Pol diluutiota, myös muut värit ovat ainakin teoriassa mahdollisia.

Olgasta ei vielä pysty sanomaan mitään varmaa, mutta lupaavalta vaikuttaa, eli ehkäpä Alfred on onnistunut, vaikkei kukaan ihminen mitään kuullut tai nähnyt.

Kävin tällä viikolla Punkaharjulla, ja näin myös ihanaisen Sunan (Skazki Querida, OLH b 25). Sievä neitonen on siitä tullut! Kuvia en ottanut, kun sen omistajien blogissa on varsin tasokkaita kuvia, itse en sisätiloissa salamalla olisi saanut kummoisia aikaiseksi kuitenkaan.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Iiris on tai ei

Kävin Iiristä katsomassa. En kyllä uskalla sanoa juuta tai jaata.. Hiukan on valitettavasti sellainen tytinä että ehkä se ei ole tiine :( Toisaalta uutta juoksuakaan ei ole vielä kuulunut, joten pientä toivoa on! Eipä auta muu kuin odotella, lähiaikoina joko masu alkaa kasvaa tai sitten alkaa uusi mouru..