perjantai 27. helmikuuta 2009

Hunnilauma hyökkää

...siis aamulla kun sain pentuhuoneen oven auki, niin sieltä ryntäsi kuusi kappaletta pentuja olohuoneeseen kauheaa vauhtia! Konttaisin varmaan vieläkin pitkin olohuonetta pyydystämässä villejä riiviöitä, mutta avuksi tuli iso-isomummu Maija. Sen mielestä pikkuiset ovat ällöttäviä ja se ärisi niille ja yritti vähän lätkiä tassullakin, tämä kylmä vastaanotto hidasti hieman riiviölauman vauhtia, joten sain kaikki pyydystettyä takaisin yhteen huoneeseen. Kaikki myöskin söivät, enemmän tai vähemmän mutta kumminkin tänä aamuna ja eilisiltana. Paino oli eilisiltana nousussa vain tabbypojalla Natanilla, mutta kauhean huolissani en enää ole, kovin sairaat pennut eivät jaksaisi riehua samalla tavalla sata lasissa kuin nämä! Toki seuraan koko ajan tarkasti ja jos yhtään alkaa näyttää uudestaan huonolta niin takaisin lääkäriin sitten.

Tyyne on nyt sitten kastraatti. Leikkaus oli mennyt normaalisti ja Tyyneä ei tunnu leikkaushaava liikoja haittaavan. Jahka se on toipunut leikkauksesta niin alan pikkuhiljaa etsiä sille uutta kotia. Tyynestä joku saa aivan mainion lemmikin! Ihanteellisinta olisi jos se pääsisi samaan kotiin kuin joku pennuistaan, Marina on sen lellilapsi mutta kyllähän se muistakin tykkää.

torstai 26. helmikuuta 2009

Parempaan päin menossa

Lara ja sen pennut kävivät siis eilisaamuna vielä saamassa nestettä nahan alle, antibioottia ja pahoinvoinninestolääkettä. Kaikki tappelivat vastaan entistäkin hurjemmin, eli selvää piristymistä oli havaittavissa. Eilisen aamun jälkeen ei ole löytynyt uusia oksennuksia, tanssisin polkkaa onnesta jos osaisin. Lara alkaa olla lähestulkoon normaali, ja syökin jo lähes yhtä hyvin kuin ennen. Osalla pennuista on vielä vähän maha löysällä, mutta sellaisia kaameita vesiruikulikakkoja ei enää ole laatikko täynnä kuten vielä pari päivää sitten. Suurin osa pennuista suostui myös vihdoin tänä aamuna syömään edes vähäsen oma-aloitteisesti. Ainoastaan isoin poika, Noel, kieltäytyi ruuasta, mutta se toisaalta riehui niin sata lasissa että ei sekään enää ihan kamalan sairas voi olla!

Nyt sitten jatketaan antibioottikuuria kaikille ja pahoinvoinninestolääke on haettu apteekista varmuuden vuoksi varalle. Ja toivotaan ettei tulisi enää takapakkia! Pennut ovat menettäneet todella hurjasti painoa, onneksi ne olivat tosi pulleita tätä ennen! Kunhan nyt saisin kaikki syömään normaalisti niin sitten on seuraavan matokuurin paikka. Alunperin ajattelin antaa sen jo tämän viikon alussa mutta tämä sairastelu tuli väliin, jo valmiiksi kipeää mahaa ei viitsi ärsyttää matolääkkeellä.

Hyvinkäällä kaikki pennut syövät jo normaalisti, hyvältä kuulostaa! Niiden emo Tyyne leikataan tänään. Toivottavasti sekin menee hyvin.

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Pientä valoa tunnelin päässä

Tämän aamun tilanne: Lara on jo huomattavasti parempi. Se ei enää oksentele, ja ruoka maistuu tunti tunnilta paremmin. Vatsa on kyllä nyt sitten taas löysällä. Pennutkin ovat hieman pirteämpiä, mutta eivät edelleenkään syö vapaaehtoisesti juuri muuta kuin emon maitoa, jota tuskin tulee mitenkään kauhean hyvin.

Kaikki ne nesteytettiin eilen puoliltapäivin, ja tätä kirjoittaessani tänä aamuna ne ovat taas lääkäriasemalla, veikkaan että ainakin pennut on pakko nesteyttää, Lara saattaa selvitä vähemmällä.

Pennut ovat yhä jatkaneet oksentelua ja ripulointia, ei kiva, ei ollenkaan kiva. Painot ovat yhä laskussa. Mutta nähtävästi nesteytys ja Laran maito pitävät ne jotenkin tolpillaan, osa jaksoi aamulla jo riehua ja kaikki pyrkivät ulos pentuhuoneesta. Harmi vaan kun ovella on vastassa Maija joka läppää tassulla päähän ja rähisee.

Hyvinkäällä pennut alkavat olla jo huomattavasti parempia, sekin kyllä ilahduttaa!

Olen koettanut ipanoille juottaa Nutrisal-liuosta, eli ripulipotilaiden juomaa. No, kyllä sitä väen vängällä menee sisään muutama tippa. Mutta arvatkaa kenelle liuos maistuu: Maijalle! Se käy juomassa sitä ihan vapaaehtoisesti ja hyvällä halulla, kuvittelee kai palvelun parantuneen kun veteen on lisätty glukoosia ja suoloja... Isot daamit ovat kyllä oikein hyvässä kunnossa, oksutauti koettelee vain lauman nuorimmaisia.

tiistai 24. helmikuuta 2009

Lara vähän parempi, pennut siinä ja siinä

Jos nyt jostain on riemua revittävä, niin siitä, että Lara ei ole eilisaamun jälkeen oksennellut, eli jotain hyötyä oli lääkärikäynnistä. Oma-aloitteisesti se ei edelleenkään syö, nutri-plus cattia hieman väkisin tungen suuhun, mutta se on nyt sentään alkanut pysyä sisällä. Tänään puoliltapäivin taas lääkäriin.

Laran ipanoista eli N-pennuista sen sijaan olen todella huolissani. Ne menivät yhdessä vuorokaudessa tosi heikkoon kuntoon ja kuivuivat pahasti, sunnuntai-iltapäivänä kun käytiin päivystyksessä niin lääkäri ei vielä löytänyt niistä mitään vikaa, maanantai-iltana sitten menikin samaisen lääkäriaseman päivystyksessä yli kolme tuntia. Kaikki saivat nestettä nahan alle (ja minä komean pureman etusormeen ekan pennun kohdalla, muita osasin jo pitää niin että pureva pää oli lääkäriin päin) ja antibioottia piikin.

Tulokset tänä aamuna: osa piristyi sen verran, että vauhti alkoi jo vähän näkyä taas tänä aamuna, ja kaksi maisteli jo vähän ruokaakin. Muut eivät syö, tosin osa roikkuu Laran tisseissä kiinni - ehkä jonkun sisällä jokunen maitotippakin pysyy - tosin joku oli oksentanut ne vähät maidotkin. Nestemäinen antibiootti oksennettiin heti pois, oli se vaan niin pahaa kaikista. Koetan tänään löytää jostain apteekista puppy booster geeliä, Vantaalla sitä aamulla metsästin kahdesta apteekista tuloksetta. Pennutkin menevät tietenkin tänään taas lääkäriin yhdessä emonsa kanssa puoliltapäivin.

Ainoa mikä lohduttaa että Hyvinkäältä kuuluu jo parempaa, siellä kolme M-pennuista on jo todella pirteitä ja syö, neljäskin on toipumaan päin.

maanantai 23. helmikuuta 2009

Oksutautia

Kasvatus on kivaa, ja pentujen kasvun seuraaminen on tosi kiehtovaa. Mutta kun jokin alkaa mennä pieleen niin sitten yleensä meneekin ihan kunnolla. Lara on oksennellut lauantaista lähtien, ja alkoi olla tänä aamuna jo tosi vaisu ja surkea. Eilen ja tänään käyty lääkärissä, toivottavasti hoito alkaa nyt tepsiä. Huomenna uudestaan lääkäriin jos ei Lara ole huomattavasti piristynyt. Laran lapsoset eli N-pennut alkoivat oksennella eilen, ne ovat toistaiseksi pirteämpiä kuin emonsa, mutta illalla vien nekin lääkäriin, eilenkin ne jo päivystyksessä näytin mutta silloin ei niille vielä tehty mitään.

Myös Hyvinkäällä pennut ovat olleet muutaman päivän normaalia vaisumpia, ensin pistimme asian sen piikkiin että Tyyne aloitti vihdoin ja viimein oikein kunnon vieroituskiiman, ja vieroitti pentuja oikein kunnolla kurittaen, mutta lilapennut ovat nyt niin vaisuja että tänään vietiin lääkäriin nekin.

Jos joku lähiviikkoina uskaltaa sanoa ääneen että "sinähän varmaan teet hyvät rahat noilla kissanpennuilla" niin saan varmaan käyttää kaiken itsehillintäni etten mottaa kuonoon... Tällä hetkellä kun kannan selkä vääränä rahaa eläinlääkäriin niin hyvä jos pääsen edes plus miinus nolla tulokseen sitten kun pennuille on löytynyt kodit. Eipä silti, en tätä tosiaankaan rahan takia tee (jos tekisin niin olisin jo ajat sitten lopettanut koska voittoa ei todellakaan tule).

Pitäkäähän peukut ja varpaatkin pystyssä että hoito alkaisi tepsiä kaikkiin. Kyllä noihin pikku riiviöihin ehtii kuitenkin jo muutamassa viikossa kiintyä niin paljon, että yhden yhtäkään ei tekisi mieli menettää.

Tyyne leikataan näillä näkymin heti, kunhan tämä juoksu loppuu. Toisaalta sääli, se on ollut erinomainen, suorastaan esimerkillinen emo ja synnytyskin oli tosi helppo, mutta pitää olla realisti: ei minun eikä Leenan elämäntilanne tällä hetkellä anna myöten laajentaa kasvatusta liikaa. Tyyne on sopeutunut Leenalle siedettävästi, mutta ei kuitenkaan täysin, aikuisena kun se joutui kotia vaihtamaan. Kunhan Tyyne on toipunut leikkauksesta niin aloitan pikkuhiljaa etsiä sille lopullista lemmikkikotia, jossa se pääsisi olemaan oma itsensä. Tyynehän on luonteeltaan aivan superia: tosi leikkisä, reipas, kehrääväinen ja puskee niin että heittää melkein kuperkeikkaa - mutta se ei sopeudu isoon kissajoukkoon, ihanteellisin sille olisi koti, jossa sillä olisi kaverina 1-2 muuta kissaa.

perjantai 20. helmikuuta 2009

M-pennut luovutusiässä

M-pennut täyttävät tänään 12 viikkoa! Ne saavat ensi viikolla tehosterokotuksen, minkä jälkeen ne ovat valmiita muuttamaan uusiin koteihin, varauksia vastaanotetaan! Kävin eilen Hyvinkäällä niitä kuvaamassa. Pennut ovat elohopeanvilkkaita, mutta onneksi ujostelivat hieman kuvaajaa niin sain ne välillä hetkeksi pysähtymään ja pari ihan kelvollistakin kuvaa mahtui joukkoon. Tässä muutama näyte:

Jouduin vaihtamaan pentujen rekisterikirjat kun ensimmäisistä puuttui isän titteli. Samalla vaihdoin myös Miroslavin väriä, eli se on nyt sitten virallisestikin punainen ticked tabby bicolour. Sillä on tosi hieno ticking-kuvio nimittäin! Miroslav myydään ensisijaisesti lemmikiksi, mutta se soveltuu myös pitkäkarvakasvatukseen ja miksei näyttelyynkin.

Milana otti riehumisen välissä pienet nokoset. Milana etsii rakastavaa lemmikkikotia, ei näyttelyihin eikä kasvatukseen.

Myös Maksim on yhä sitä oikeaa kotia vailla. Siitä voin tehdä myös sijoitussopimuksen, mutta pakko ei ole, tärkeintä on hyvä koti!


Etualalla Marina, oma suosikkini ja joukon rohkein, vaikka ihania ja reippaita ovat kaikki! Marinakin etsii ensisijaisesti rakastavaa kotia, näyttelyitäkin voi kokeilla leikkauksen jälkeen. Marinalla on nimittäin pienenpieni napatyrä, jota hädintuskin huomaa, kissaa se ei haittaa mitenkään ja sen voi helposti korjata sterilointileikkauksen yhteydessä.

torstai 19. helmikuuta 2009

N-pennut 7 viikkoa

Kaverini Terhi kävi tiistaina kylässä, ohessa muutama hänen räpsimänsä 7-viikkoiskuva. Kaikki pennut eivät osuneet kuviin, tai no, osuivat, mutta sen verran oli riehu päällä että kuvat eivät ole julkaisukelpoisia :-) Kesken riehumisen oli Noelin pakko ottaa nokoset: Nadirkin malttoi olla hetken sylissä.

Nimfadora piti pienen poseeraushetken kesken riehumisen. Ja ette muuten ikinä uskoisi että lakaisen jokaikinen päivä...


Tabbyjä sylin täydeltä:

Kiitos myös Nonalle, hän auttoi minua päivittämään pentueiden sivuja myös kotisivuillani. Jos joku muuten haluaa kohtuuhintaan tyylikkäät kotisivut, niin minulta saa Nonan yhteystiedot.

Tänään pääsen kuvaamaan isompaa pentuetta Hyvinkäälle, jee!

tiistai 17. helmikuuta 2009

M-pentue 11,5 viikkoa

Näillä näkymin pääsen itsekin ottamaan isommasta pentueesta lähipäivinä kuvia, mutta Leena ystävällisesti lähetti muutaman tänään. Yllä kolme neljästä.

Miroslav patsastelee. Huomatkaa jättitassut, poika meinaa kasvaa isoksi!

Marina kurkistaa.


Maksim ja Milana.
Kaikki neljä etsivät kotia. Maksimin kohdalla voin harkita myös sijoitussopimusta, mutta pakollinen se ei ole. Milana myydään vain lemmikiksi. Marina myös lähinnä lemmikiksi, mutta myös näyttelykastraatin uraa se voi kokeilla leikkauksen jälkeen. Miroslav lähinnä lemmikiksi myös, mutta mikään ei estä näyttelyitä kokeilemasta. Ne saavat tehosterokotteen ensi viikolla, minkä jälkeen ne ovat valmiita muuttamaan uusiin koteihin.



maanantai 16. helmikuuta 2009

N-pennut melkein 7 viikkoa

Laitan nyt eilisiltaisen kuvaushetken satoa tänne. Ylimmäisessä kuvassa on neiti Nimfadora, suklaatäplikäsvalkea itämainen lyhytkarva. Se on ikiliikkuja, aivan kuten isoäitinsä Pauliina - Ninni ja Virpi tietävät ainakin, mistä puhun! Se etsii hyvää kotia, jolla on pitkä pinna :-) Lemmikiksi tai itämaisen pitkäkarvan kasvatukseen.

Ninel-tytöstä, joka on alustavasti varattu, oli tällä kertaa lähes mahdoton saada kunnon kuvaa. Yllä onnistunein otos.

Kuvassa yllä Nereida, se on alustavasti varattu Evelle. Se etsii mahdollisesti sijoituskotia mieluiten Porvoosta...

Yllä Natan, suklaa klassinen tabby pitkäkarvapoika. Etsii yhä kotia...

Tässä yllä Nadir, suklaatäplikäs valkoisella itämainen lyhytkarva. Etsii myös hyvää kotia, tämä poju on todellinen sylikissa!

Noel, itämainen pitkäkarva (?) - se on ainoa jonka karvanpituutta yhä hieman epäilen. Noel on varattu.

Viime viikosta puolet meni minun osaltani matkalla, siksi en ole ehtinyt tätä blogiakaan päivittää, kotisivuista puhumattakaan. Tero kyllä selvisi riiviölauman hoidosta sillä aikaa tosi hyvin, vaikka etukäteen manailikin yhdeksän kissan yksinhuoltajuutta.

Minun oli tarkoitus mennä tänään isompaa pentuettani (M-pennut) katsomaan Hyvinkäälle, mutta tuli esteitä. No, viimeistään ensi viikolla näen ne tehosterokotuksen yhteydessä. Sen jälkeen ne olisivatkin sitten valmiita muuttamaan uusiin koteihin, eli kiinnostuneet, ottakaahan yhteyttä! Tuoreimmat kuvat löytyvät tällä hetkellä täältä: http://www.jalecats.net/

maanantai 9. helmikuuta 2009

Kuvia ja N-pentujen karvanpituuksia

Että nuo karvanpituuksien määritykset voivatkin olla vaikeita! Olen nyt asiaa miettinyt, ja perjantaina Leena ja Jari kävivät pentuja katsomassa. Yhteisen pähkäilyn tuloksena laitoin eilisiltana viestiä Kissaliittoon, ja yritän nyt vielä vaihtaa Ninelin karvanpituutta. Neiti näyttää aina vaan enemmän lyhytkarvalta. Se on kyllä sellainen rajatapaus että pieni mahdollisuus on, että se olisi sittenkin pitkäkarva. Toinen hankala tapaus on Noel, mutta se on kyllä varmemmin pitkäkarva, sanotaan 90 % varmuudella. Se ei ole niin selvä pitkäkarva kuin Natan ja Nereida, mutta kuitenkin aivan erityylinen kuin varmat lyhytkarvat Nadir ja Nimfadora.

Laitoin muutaman lisäkuvan tänne: http://picasaweb.google.com/svalkiai/SkazkiN#
Osa on samoja kuin blogissa mutta muutama ihkauusikin joukossa.

Riiviöiden vauhti kiihtyy päivä päivältä. Ne hyppivät, juoksevat, painivat ja harjoittelevat aina vaan korkeammalle kiipeämistä - silloin kun eivät vedä autuaan unta.

Lara on nyt pitkällä antibioottikuurilla kun ripulointia ei saatu millään muulla kuriin. Se on nyt kunnossa, sen sijaan pennut vähän löysällä. Huokaus, eli tarkkana saa olla! Minä lähden tänään työmatkalle ja palaan torstai-iltana, Tero on sen aikaa 9 kissan yksinhuoltaja. Hän on sairaslomalla, mikä on tietysti ikävää, mutta sen ainoa hyvä puoli on se, että hänellä on hyvin aikaa pennuille. Itseäni ei kyllä yhtään huvittaisi reissuun lähtö, mutta se on ammatinvalintakysymys, eli valitus ei auta, lähdettävä on.

perjantai 6. helmikuuta 2009

N-pentue 5 viikkoa kuvissa

Keskiviikkona pidettiin valokuvaussessio, eli kuvissa on pennuilla ikää 5 viikkoa ja yksi päivä. Ylimpänä olevassa kuvassa Natan-poika, suklaa klassinen tabby itämainen pitkäkarva. Se etsii hyvää kotia, olisin tosi kiitollinen jos koti olisi edes hieman kiinnostunut antamaan poikaa kerran käyttää siitokseen ja raahaisi pari kertaa näyttelyyn, mutta ehdottomia edellytyksiä nämä eivät ole.

Yllä Nereida, myöskin suklaa klassinen tabby pitkäkarva (alustavasti varattu).


Yllä Nadir, suklaatäplikäsvalkea itämainen lyhytkarva, etsii rakastavaa kotia. Tämä poika haluaisi vain olla sylissä, aivan ihana luonne!


Sitten yllä Nimfadora, myös suklaatäplikäsvalkea itämainen lyhytkarva. Sekin etsii kotia, joka ymmärtää että itämainen on aktiivinen kissa, tässä tytössä riittää virtaa!


Noel, joka on nyt varattu, katsojat kävivät sunnuntaina ja varasivat sen saman tien - hurmuri :-)

Viimeisenä Ninel, joka on myös alustavasti varattu, eli aion sijoittaa sen jos kaikki menee hyvin. Uudessa kodissa siitä tulee Iiris. Se on myös todella mukavaluonteinen kissanalku.


Vielä ryhmäkuva, todistusaineistoa siitä, että kaikki oppivat tämän viikon alussa syömään lautaselta. Vauhti vaan kiihtyy päivä päivältä!

M-pennuista löytyy muutama tosi hauska kuva täältä: http://jalecats.blogspot.com/2009/02/sekasesti-kaikkea-vauvoista-mummoon-ja.html

Sielläkin vielä ainakin kolme etsii hyvää kotia - toisen pojan kanssa myös sijoitussopimus on mahdollinen.

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Helmikuun alkua

Elämässä ei tällä hetkellä juuri muuta tunnu olevankaan kuin pentuja, pentuja, mutta niinhän se menee kun kotona on kuusi riiviön alkua, jotka vasta opettelevat syömistä, hiekkalaatikolla käymistä jne... Syöminen alkaa olla vihdoin hallussa kaikilla kuudella, hiekkalaatikko sen sijaan on vielä välillä vähän hakusessa. Ohessa uninen ryhmäkuva, muutama kuva lisää on täällä http://picasaweb.google.com/svalkiai Perjantaina kävin Hyvinkäällä, isommat pennut ovat jo 9-viikkoisia ja ne saivat ensimmäiset rokotuksensa. Ohessa muutamia Leenan & Jarin ottamia kuvia, muutaman oman otokseni lisäsin myös picasaan.

Pojat yllä. Molemmat ovat oikein hurmaavia, mutta lila Maksim vaan kaunistuu päivä päivältä!

Koko riiviölauma.


Miroslav on (haamu)kuvioltaan ticked tabby :-) Se on rekisteröity yksivärisenä, mutta jos joku sen näyttelyyn joskus veisi niin sitten voisi harkita värintarkastusluokkaa.

Marina.
Isommista pennuista kaikki muut paitsi Milana etsivät yhä omaa kotia.

Pienemmistä pennuista on tullut melko paljon kyselyitä jo tässä vaiheessa. Kolme on nyt alustavasti varattu, mutta omaa kotia etsivät ainakin suklaa klassinen tabby pitkäkarvapoika Natan, ja molemmat suklaatäplikkäät valkoisella, Nimfadora ja Nadir, ne ovat lyhytkarvoja.