perjantai 28. marraskuuta 2008

M-pentueesta ensimmäiset kuvat

Alle vuorokauden vanhat pennut, kaikki kuvat Leena & Jari:

Kaikki laikukkaat:


Lilakin päässyt kuvaan:
Toisella kilpparilla ja lilalla on väärä suunta...:



Tyynen ja Peten Skazki M-pentue syntyi

Tänään vihdoin ja viimein, 68. tiineyspäivänä Tyyne päätti päästää sekä minut että sijoituskotinsa piinasta. Viime päivät olin käytännössä leiriytynyt Hyvinkäällä, mitä nyt kävin välillä töissä ja sen ajan olin kuin tulisilla hiilillä, onneksi onnistuimme järjestämään Tyynelle "päivystävien kätilöiden" vahtivuorot...

Kun synnytys lopulta käynnistyi, se sujui melko helposti. Ensimmäinen pentu oli tiukimmassa kuten yleensä, loput tulivat helpommin. Yhteensä meni varsinaiseen synnytysvaiheeseen vain reilut kolme tuntia, mutta kyllä sitä odotettiinkin, jo sunnuntainahan Tyyne alkoi antaa ensimmäisiä merkkejä synnytyksestä, ja nyt siis eletään perjantaina.

Kuvia otti Leenan mies Jari, meikä-kätilö unohti kameran kotiin... no, saatte kyllä kuvia kunhan ehdimme. Kaikki pennut ovat itämaisia lyhyt- tai pitkäkarvoja.

ALUSTAVAT arviot väreistä ja sukupuolista: lilakilpikonna bicolour tyttö, paino 93 g, lila poika, 113 g, punainen bicolour poika, 105 g, ja viimeisenä syntyi suklaakilpikonna bicolour tyttö, 103 g. Peräti kolme valkolaikkua siis tällä kertaa, ja varsinkin lilakilpparivalkoisessa on valkoista tosi hyvin, muissakin näyttäisi olevan tarpeeksi. En uskalla vielä sanoa onko joku kuvioltaan ticked tabby tai täplikäs, yksivärisiltä näyttivät märkinä kaikki, mutta sehän voi hämätä.

Karvanpituuksistakaan en uskalla tässä vaiheessa vannoa. Punavalkea poika näytti äkkisilmäyksellä lyhytkarvaisimmalta, mutta mene tiedä. Muutaman viikon päästä vasta uskallan sanoa varmemmin vähän kaikesta. Nyt vain toivon, että kaikki alkaisi sujua hyvin!

sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Tyyne ja lumimyrsky

Kävin Hyvinkäällä Tyyneä katsomassa. Mukava reissu muuten, mutta pois en meinannut enää päästäkään, oli sellainen lumimyräkkä että junat lievästi sanoen takkuilivat. Kotimatkassa meni yli pari tuntia kaikkien kommellusten jälkeen.


Tyynen masu on laskeutunut ja kun masua tunnusteli, kävi melkoinen jytinä. Ihan päivänä minä hyvänsä nyt tapahtuu. Kuvia oli lähes mahdoton ottaa, kun rouva vaan halusi puskea tai istua sylissä. Ainoastaan yhden edes sinnepäin sain räpsäistyä.

lauantai 22. marraskuuta 2008

Turok ja Tyyne

Turussa käyty kissanäyttelyssä, oli kyllä uuvuttava päivä. Tuntuu että en tainnut istua kuin lounastauolla, jouduin assistentiksi hieman hitaammanpuoleiselle kolmoskategorian tuomarille nimittäin.

Mukana oli vain ocicat-Dina, joka tällä kertaa sai sertin. Kivaa. Vanha rouva käyttäytyi todella mallikelpoisesti, siitä saattoi vain olla ylpeä.

Kiitoksia myös Katille, Pekalle ja Anille matkaseurasta. Junalla olisi ollut paljon tylsempää mennä.

Hyvinkäällä alkaa tapahtua nyt päivänä minä hyvänsä. Tyyne on selvästi pesänrakennuspuuhissa. Jännittävää. Huomenna menen katsomaan, ja YRITÄN tällä kertaa muistaa myös kameran mukaan.

torstai 20. marraskuuta 2008

Hei hei kulkuset

Vaikka joulu lähestyykin, niin Konsta ei valitettavasti saa pitää enää kulkusiaan. Eli tänään heilahtaa eläinlääkärin veitsi ja Konsta siirtyy konsulttikerhoon. Kahden viimeisen tytön vierailun jälkeen meno Konstan kotona alkoi mennä vähän turhan villiksi, tilanne vain paheni päivä päivältä, joten oli pakko antaa leikkauslupa. Nyt sitten toivotaan, että a) tilanne rauhoittuisi pian ja b) ainakin joku Konstan tyttöystävistä olisi tiine.

Kolme tyttöä kävi kylässä, mutta viimeisen, balineesitytön kanssa tuskin tapahtui yhtään mitään. Olen lähes satavarma että oma Larani on pieniin päin, sitä ennen käyneestä tytöstä (joka on myös balineesi) ei ole vielä mitään varmuutta, mutta nyt ei auta muu kuin toivoa parasta.

Tyyne on hyvinkin paksuna Leenan luona. H-hetken pitäisi koittaa ensi viikolla, yritän vihdoin taas mennä katsomaan tylleröä tällä viikolla, viime aikoina kun nuo työmatkat yms. ovat haitanneet kaikkea muuta elämää.

torstai 13. marraskuuta 2008

Työmatkojen keskeltä

Uusi vuosi, uudet kujeet. Tämä on pitänyt paikkaansa minun kohdallani, samaan syssyyn kun vuoden alussa vaihtui työpaikka ja löytyi se mies, joka nykyisin asustelee saman katon alla minun ja kissojen kanssa. Uusi työ on antoisaa, mutta työmatkoja on välillä turhankin paljon. En kyllä selviäisi kaikesta jos ei minulla olisi luottokissanhoitajia, Tero ja tarvittaessa Terhikin.

Se kadonnut työläppärikin löytyi vahingoittumattomana löytötavarasta, hypin kattoon onnesta kun sain tiedon asiasta.

Konstalla on nyt ollut kylässä kolmas morsian mutta valitettavasti joko juoksu ei ollut kunnollinen alun perinkään tai sitten se loppui kollin luona, mitään astumiseen viittaavaakaan ei ole ollut havaittavissa. Ekasta morsiosta, balineesikaunottaresta, ei ole vielä täyttä varmuutta, mutta uskallan jo tässä vaiheessa veikata, että oma Larani on lähes varmasti tiine. Uutta mouruamista ei ole alkanut, ja painokin on alkanut nousta.

Tyyneäkin pitäisi ehtiä katsomaan livenä taas ennen synnytystä...

lauantai 8. marraskuuta 2008

Terveiset luentopäivästä

BaJaVan, Siam-Orientin ja Oricatin yhteinen luentopäivä on nyt ohi, ja toivottavasti yleisöllä oli yhtä kivaa kuin järjestäjillä. Minusta ainakin aiheet olivat kiintoisia ja luennoitsijat asiantuntevia. Nyt on kyllä aika lailla kooma kun aloitin vähän jälkeen klo 7 häärätä keittiössä.

Kun viimeistä luentoa kuuntelin, se käsitteli kissakaupan kuluttajasuojaa, niin tuli välillä mieleen, että kasvattajaksi ryhtyminen vaatii sitä, että on vähintään pari ruuvia löysällä. Paljon vastuuta ja vaivaa, hurjasti kuluja vähiin tuottoihin nähden ja huonolla tuurilla kasvatin omistaja vetää vaikka oikeuteen jos kaikki ei menekään suunnitellusti. Ääritapaus toki tuo, mutta hyvä että tulee välillä mietittyä kauhuskenaarioitakin. Itsellenihän kasvatus on "vain" harrastus, joskin hyvin tärkeä, aikaavievä ja rakas sellainen, mutta ihan hyvä ajatella asioita myös välillä lainopillisista näkökulmista.

perjantai 7. marraskuuta 2008

Pentujen katselua ja muuta kivaa

Kävin eilen katsomassa Leena B:n pentuja Karjaalla. Aivan valloittavia, varsinkin tikettitytöt veivät sydämen! Pentujen isä on oma kasvattini, Skazki Isidor eli Leo. Aivan uskomattoman ihana leikkaamaton kolli: sen sai vääntää vaikka solmuun ja poika vaan kehräsi :-) Sitäpaitsi nätti poika vaikka itse kasvattajana sanonkin. Arvatkaa kuka unohti kameran kotiin...

Unohtaminen on muutenkin ollut päivän sana: aamulla en mennyt töihin vaan kurssille. Oli poikkeuksellisesti työläppäri mukana, ja niinpä minä sen unohdin junaan. Arvatkaa pääsikö pari kirosanaa ja sitten itku. Läppäriä nimittäin ei ole löytynyt vieläkään. No, työkone on sen verran hyvin suojattu, ettei kukaan pääse hevillä tiedostoihin käsiksi, mutta harmittaa silti.

Työmatkaputki odottaa, Tero on pian kissojen yksinhuoltaja taas. Varovaisen toiveikas olen Laran suhteen, se ei ainakaan vielä ole aloittanut uudestaan mouruta eli ehkä pentuja pukkaa.

Kissojen kanssa ei kyllä ikinä voi suunnitella liikaa: tarkoitushan oli astuttaa Tyyne jo keväällä, ja Lara aikaisintaan Turokin jälkeen. Ja tadaa - Tyyne-tyllerön laskettu aika on 25.11. tienoilla, ja jos tuo Lara-laa on tiine, niin pentuja odotellaan uudenvuoden tienoilla. Jotta näin. Ei tule olemaan kasvattajalla mitään vapaa-ajanvietto-ongelmia kevättalvella, sano.

maanantai 3. marraskuuta 2008

URK takana

URK:n näyttely sunnuntaina Kirkkonummella on nyt käyty, ja olin kyllä illalla ihan poikki sen jälkeen. Kissoista mukana oli vain Dina, Lara ja Maija onneksi sillä aikaa tekivät rauhan kotona ja kotiin palatessani nukkuivat jo autuaina vierekkäin. Dinalla ei tällä kertaa mennyt putkeen, hävittiin sekä sertikilpailu että veteraaniluokka, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että vaikka Dina teki parhaansa keimaillakseen tuomareille, käyttäytyi niin mallikelpoisesti kuin vain parhaimmillaan osaa, niin kilpakumppanit olivat paremmassa turkissa. 9-vuotiaan ocicatin turkin kontrasti ei vaan enää ole entisensä.

Turokin näyttelyyn Turkuun 22.11. vielä Dinskun kanssa tulen, mutta sen jälkeen pidämme näyttelyissä pienen tuumaustauon taas. Keväällä sitten harkitaan taas.

Olin assistenttina, ja vaikka omistajat toivat kiitettävästi kissansa tuomarille enkä joutunut juoksemaan ympäri hallia niitä etsimässä, niin silti olin aika poikki paneelin jälkeen.

Kiitoksia Maaritille blogipalkinnosta myös!

Tyynellä on maailman söpöin pikku masu! Eli nyt uskon että ihan varmasti on pitkästä aikaa pentuja tulossa! Käykää katsomassa kuvat Jalecatsin blogista, Tyyne siis majailee sijoitettuna siellä.

lauantai 1. marraskuuta 2008

Kirkkonummelle ja yksi kuva


Kohta pitää startata kohti Kirkkonummea ja kissanäyttelyä. Tänään en siis ole siellä kissojen kanssa, vaan "vain" BaJaVan kokouksessa. Huomenna kyllä sitten on Dina mukana, Larakin on ilmoitettu mutta kun se on astutettu niin se ei tietenkään tule mukaan. Huomenna heilun myös assistenttina, koettakaahan jaksaa minua ;)

Kotona on aika mielenkiintoiset tunnelmat, sanoisinko. Lara alkaa hieman hiljentyä, Turusta paluun jälkeen se kyllä kaipasi vielä Konstaa kovasti ja äänekkäästi. Nyt sitten lähiviikot jännitetään, onko se tiine.

Maija sai hepulin kun Lara palasi. Kun Lara oli poissa, oli Maija maailman yksinäisin ja onnettomin pikku kissa, se jopa istui Teron sylissä, mitä se ei normaalisti koskaan tee, kehräsi ja puski. Mutta kun Lara palasi, niin sepä haisikin jollekin oudolle. Ja kehtasi vielä huutaa pahalla äänellä. Maijan reaktio oli nopea: kunnon sähinä ja turpiin vaan... Koetapa siinä sitten selittää Maijalle, että juuri tuota kauheaa otusta taisit muuten kaivata... Hieman alkaa jo tilanne rauhoittua nyt.

Dinasta on täällä uudessa asunnossa tullut entistä pahempi aamusylikissa. Olen joutunut nimittäin tekemään Terolle pienen myönnytyksen eli kissat eivät enää nuku vieressäni öisin, kun Tero on paljon herkkäunisempi kuin minä, ja hän herää jokaiseen pieneen ääneenkin. Minähän en herää vaikka vieressä tapahtuisi mitä. Kissat ovat pikkuhiljaa ryytyneet kohtaloonsa eivätkä enää huuda ihan koko yötä oven takana, mutta Dina varsinkin ottaa vahingon takaisin aamulla, korkojen kera. Kun juon aamukahvia, minun sylissäni istuu pienenpieni ocicatin poikanen, ikää vaivaiset 9 vuotta... Sitten alkaa mieletön kehrääminen ja leipominen, aamulypsy suorastaan. Ja sitten minulle myös jutellaan ihanaisella ocicatin rääpätysäänellä. Välillä Dinalla heittää överiksi ja se alkaa pureksia minua tai kiipeää niskaani tukistamaan. Siinä vaiheessa se on kyllä pakko heittää pois, julma minä.


Se kuva meinasi unohtua. Eli mukana Janeten ottama kuva lemmenparista Konsta ja Lara. Laitan lisää kuvia kun ehdin, nyt pitää mennä.