keskiviikko 30. heinäkuuta 2008

Kissalan arkea

Olin eilen tavallista vähemmän kotona, kävin katsomassa kummitytärtä. Kissojen kosto ei antanut kauan odottaa itseään, aamuyö oli aika levotonta. Yritä siinä nukkua kun Maija ja Lara kiitävät ylitsesi, tai Lara menee ja puree Teroa varpaasta.

Aamulla Tero aikoi laittaa lehteen ilmoituksen "vaihdetaan kolme kissaa kahteen rauhalliseen kastematoon". Juu ei, en vaihda, hyvä ettei aamukahvit menneet väärään kurkkuun kun väsyneenä hihittelin tuota ajatusta.

Ihanaa muuten kun on vihdoin lämmintä, Maija oli niin lötkö että kerrankin oli helppoa leikata sen kynnet kun se vaan köllötti ja kehräsi. Dinan ja Laran saa vaikka vääntää solmuun eivätkä ne ole kynsien leikkauksesta moksiskaan, Maija on vähän jäykempi tapaus.

tiistai 29. heinäkuuta 2008

Viimeinen L-pentu lähtee - mutta kissoja etsii uutta kotia


Vihdoin ja viimein taisi löytyä oma koti L-pentueeni viimeiselle pojalle. En vielä uskalla poistaa sitä pentulistoilta, uskon asian lopullisesti vasta kun torstaina pentu lähtee. Jos jotain on kasvatuksesta oppinut niin sen, että asiat ovat varmoja vasta kun ne ovat tapahtuneet.


Omassa kasvatuksessa ovat siis asiat ihan mukavalla tolalla, mutta erään kasvattini perheessä etsii uutta kotia vajaa 5-vuotias itämainen pitkäkarvatyttö. Väri on suklaakilpikonna. Se on aivan ihana kissa, se rakastaa kaikkia ihmisiä mutta on nyttemmin alkanut pomottaa liikaa perheen nuorempia kissoja. Tilanne on katseltu jo pitkään, mutta valitettavasti se menee vain pahemmaksi, ei paremmaksi.

Lisäsin tähän kuvan, kuvan on ottanut Jan Nyström. Kissa etsii siis uutta hyvää kotia ensisijaisesti ainoana kissana, ehkä yksi kissakaveri voisi kotona olla, muttei sen enempää. Laittakaa sanaa kiertämään...

perjantai 25. heinäkuuta 2008

Asuntokuumetta

Suunnittelen muuttoa. Taas. Ei jaksaisi, mutta toisaalta kahden asunnon välillä reissaus alkaa syödä naista, ja varsinkin sitä miestä joka enemmän reissaa ;)

Uusi asunto on jo katsottuna. Kissat tulevat ihastumaan siihen, se on nimittäin reilut 30 neliötä isompi kuin nykyinen. Vanha asunto pitäisi siis pikkuhiljaa myydä, onneksi ei ole vielä mikään kiire.

Asunnonnäytöistä tulee kyllä "hauskoja". Joko on pakko olla itse paikalla ja ottaa koppia Larasta, joka on mestarikarkaaja käytävään, tai sitten on pakko viedä kissat hoitoon Terhille. Ei paljon kiinnosta etsiä kissoja rapusta asunnonkatsojien jäljiltä. Yksi aamu oli hyvä: oli jo kiire töihin, kun tytöt päättivät joukolla lähteä ihmettelemään rappukäytävää. Lara säntäsi alaspäin, Dina ylöspäin, ja Maija hölmöimpänä tallusteli rapputasanteella. Siinä vaiheessa saattoi päästä pari ärräpäätä.

torstai 24. heinäkuuta 2008

Ninnin kuulumisia

Sain oikein mukavan viestin Ninnin uudelta emännältä. Ninnihän on ensimmäinen itämainen pitkäkarvani, syntynyt vuonna 2000 ja se on myös kissalani kantanaaras, suurin osa pennuistani polveutuu suoraan Ninnistä ja loputkin suoraan Ninnin sisarpuolen tyttärestä Maijasta. Viime kesänä Ninni muutti uuteen kotiin Mikkeliin. Se ei ollut helppo päätös, olihan se ehtinyt olla luonani lähes 7 vuotta. Ninni on muuten oikein ihana kissa, mutta kun se vihaa kaikkia pikkupentuja paitsi omiaan... Kasvatusta en kuitenkaan halunnut kokonaan lopettaa tai toimia ainoastaan sijoituskotien varassa, joten pitkän miettimisen jälkeen Ninnille löytyi uusi hyvä koti.

Koko ajan oli selvää, että uuden kodin on oltava superhyvä, muuten Ninni ei olisi muuttanut minnekään. Ninni on sopeutunut mainiosti, sillä on seurana kaksi kotikissaa, toisen kanssa se on hyvä kaveri, ja toistakin se on oppinut sietämään.

Ninni on ujo, mutta sillä on aina ollut vahva oma tahto. Ninni on myös ollut tähänastisista kissoistani ehdottomasti älykkäin, olen ihan varma että jos se kunnolla viitsisi paneutua asiaan, se oppisi kääntämään myös avainta lukossa - kaiken muun se jo avaakin.

keskiviikko 23. heinäkuuta 2008

Kissanminttua

Muistin pitkästä aikaa eilen kaivaa varastosta Maijalle uuden lempilelun. Maijan lempiharrastus noin muuten tuntuu olevan toisten kissojen kanssa riehuminen, mutta yksi lelu on yli muiden: Ikean valmistama sininen kissanminttua sisältävä kala. Maija jäystää sitä, kuljettelee sitä suussaan, ja lopulta kala aina päätyy kuivamuonakuppiin. On aika huvittavan näköistä kun kala täyttää suurimman osan kupista, ja sitten Maija yrittää jotenkin kupin reunoilta kalastella raksuja :) Nuo kalalelut eivät valitettavasti ole kovin pitkäikäisiä, Maija myös yrittää syödä niitä ja siinä vaiheessa ne on pakko heittää pois.

Muutin kommenttien asetuksia ja yhtäkkiä uusia tekstejä ei voikaan kommentoida. Niin ei pitäisi olla, asetuksien mukaan tekstejä voi kommentoida mutta käytännössä ei. Mitenhän tuon korjaisi?

Ps. Juuri kun pääsin sanomasta, niin kommentit näyttäisivät taas toimivan! Jee!

tiistai 22. heinäkuuta 2008

Suunnitelmia

Kunpa voisin kirjoittaa tähän tosi selkeitä suunnitelmia, että mitä pentueita on odotettavissa. Harmi kyllä, kasvatus ja varsinkin pitkäkarvakasvatus ei vaan yleensä mene niin.

Ensimmäiseksi pennut ovat suunnitteilla varianttineitonen Tyynelle. Nyt kun vaan Tyyne alkaisi juosta. Keväällä se kyllä kiekui, mutta silloin ei useista syistä pennutus ollut ajankohtaista. Saapa nähdä, onko kumpikaan sille suunnitelluista kolleista leikkaamatta vielä silloin, kun kissaneito vihdoin suvaitsisi taas aloittaa juoksut. Vaihtoehdot ovat pitkäkarva ja variantti. Kummassakin vaihtoehdossa on puolensa. Pitkäkarvan kanssa tietysti tulisi varmemmin pitkäkarvaisia pentuja, ja väriskaala olisi suklaa, lila, punainen, creme, tietty kilpikonnat, kaikki tämä tikettinä, täplikkäänä tai yksivärisenä, myös valkolaikut tietenkin mahdollisia.

Jos taas käyttäisinkin Tyynelle omaa varianttikolliani, niin riskinä tietenkin olisi, ettei yksikään pennuista olisi pitkäkarva, toki hyvällä tuurilla vaikka kaikki voivat olla tässäkin tapauksessa pitkäkarvoja. Värivalikoima olisi suurin piirtein sama kuin edellisessä vaihtoehdossa, joskin kaikki pennut kantaisivat klassista tabbyä, ja valkolaikkuisten pentujen todennäköisyys olisi suurempi, ja mahdolliset kuviot olisivat täplikäs (jos olen lottovoittaja, niin myös klassinen tabby) ja yksivärinen.

Laralle on myös toki pennut suunnitteilla, mutta toivottavasti vasta ensi talvena. Yhtä kollia olen jo kysynyt, jos se toteutuu, niin kaikki pennut olisivat pitkäkarvaisia. Toinen vaihtoehtoni on teettää varianttipentue, mutta olisihan se puhdas pitkäkarvapentuekin edes kerran elämässä hauska...

Kommentteja?

maanantai 21. heinäkuuta 2008

Vaikutelmia reissusta

Kävin hullulla viikonloppuretkellä, yhdessä viikonlopussa sekä Lappeenranta että Tampere.

Lappeenrannassa majoituimme vanhempieni luo. Siellä valtaa pitää 15-vuotias kotikissa Olga. Se oli alunperin minun kissani, mutta sen ollessa parivuotias se tuli pariksi kuukaudeksi hoitoon vanhempieni luo - eikä pikkuveljeni sitten enää tahtonutkaan palauttaa sitä ;) Olga on varsin liikuttava vanha rouva. Se on väriltään kilpikonnatabby bicolour (kuinkas muuten!), ja sen kehräys on aina ollut aivan omanlaistaan. 15 vuotta on kissalle jo aika kunnioitettava ikä, mutta toistaiseksi Olgalla ei ole ollut mitään todella vakavia vaivoja.

Samalla reissulla tapasin taas myös siskoni kissat, omat kasvattini suklaatabbynaamio siamilaisen Kimban (Skazki Kot Semjon C-pentueesta) ja suklaatäplikkään itämaisen pitkäkarvan Dimin (Skazki Dmitri D-pentueesta). Kimba on syntynyt minun luonani Moskovassa, ja se vaikuttaisi aina tunnistavan minut. En ole kyllä varma muistaako se asuneeni luonani, vai olenko vain käynyt siskon luona tarpeeksi usein ;-) Kimballa on samanlainen hörisevä kehräysääni kuin emollaan Ninnillä, vaikka se ei muuten juuri ulkoisesti emoaan muistuta, vaan on enemmän tullut isäänsä Kassuun. Dimi on vähän ujompi, mutta hyvin mustasukkainen Kimban saamasta huomiosta: eli kun silitän Kimbaa, ilmestyy paikalle myös Dimi vaatimaan rapsutuksia. Dimillä on aivan mieletön puuhkahäntä ja muutenkin runsaasti turkkia, se on komea ilmestys. Valitettavasti asian kääntöpuolena on, että pojat sitten syövät jatkuvasti kuivamuonaa, jonka ainakin pitäisi ehkäistä karvapalloja...

Luottokissanhoitajani Terhi oli käynyt poissaollessani ruokkimassa ja viihdyttämässä omia kissojani, mutta silti Lara varsinkin esitti pitkät valitusvirret saapuessani. Onneksi kukaan niistä ei ole pitkävihaista lajia, tänään aamulla Lara löytyi vierestäni, Maija peittoni päältä ja Dinakin tuli puskemaan.

perjantai 18. heinäkuuta 2008

Kissalan kokoonpano

Koska kissalan kotisivut odottavat inspiraatiota, aikaa ym. niin ajattelin kirjoitella tähän lyhyen päivityksen siitä, keitä meillä asustaa ja keitä on sijoituksessa. Kotonani asuu kolme kissaa, sijoituskodeissa asuu kaksi.

Kotona vaikuttaa siis ensinnäkin kaksi kastraattirouvaa, ocicat-Dina ja itämainen Maija. Ja kuten eilen tuli runoiltua, uusimpana nyt puolivuotias itämainen pitkäkarva Lara.

Dina on kissoistani vanhin, kohta 9 vuotta, ja näyttelymenestyksellä mitattuna myös kaunein ;)
Ostin sen aikoinaan ihan lemmikiksi, pentu- ja nuortenluokissa käytiin kyllä näyttelyitä kokeilemassa, mutta menestys ei ollut kovin kummoista, EX2, EX3... Kastraattiluokissa käytin sitä nuorempana valmistumassa Premioriksi asti, mutta sitten tuli pitkä näyttelytauko kun asuimme yli 4 vuotta Moskovassa. Sieltä palattuani olen käyttänyt Dinaa harvakseltaan näyttelyissä, Dinasta tuli hiljattain IP 8 vuoden kypsässä iässä. Ja kas kummaa, kahdessa näyttelyssä kolmesta se on ollut paneelissa. Hieman huvittavaa: kasvatan itämaisia mutta paras näyttelykissani on oci ;-)

Keskimmäinen on Maija, kilpikonna bicolour itämaisvariantti. Maijassa on kauneinta sen väri, vaikka itse omistajana sanonkin, niin harvoin näkee niin kaunista kuviota kuin Maijalla. Maijan kanssa on tarkoitus käydä vielä yhdessä näyttelyssä, toivon mukaan tulee titteliksi sen jälkeen IP (leikkaamattomana jaksettiin championiksi asti). Maija ei näyttelyistä niin perusta itse, eikä se myöskään ole mikään supernäyttelykissa. Maijan parhaat ominaisuudet ovat toisaalla: se oli erinomainen emo, ja kaikki sen kolme synnytystä sujuivat ilman mitään hankaluuksia. Eräs tuomari ihmetteli suureen ääneen, miksi kissa on leikattu. En viitsinyt sanoa, vaikka varmaan olisi pitänyt, että leikkauksen syy oli, että mitä vanhemmaksi kissarouva tuli, sitä suuremmalla innolla se merkkaili. Merkkailu onneksi loppui kuin seinään heti kun Maija leikattiin viime syksynä.

Laraa kuvailinkin jo viime tekstissä lyhyesti. Olemme tulossa sen kanssa Surokin näyttelyyn sunnuntaille, siellä on ihan mielenkiintoista kuulla, mitä tuomari siitä pitää. Upean vihreät silmät sillä on, ja tosi kaunis suklaatäplikäs väri, ja pitkäkarvaksi jopa aika hyvä kontrasti - mutta ne korvat... lähes ainahan ne pitkäkarvalla saisivat olla alempana. Hyvin kauniin muotoinen pää sillä kyllä on. Lara on kissalani tulevaisuuden toivo, mutta suunnitelmista lisää joku toinen päivä...

Koska en asu suuressa kartanossa, kasvatus kävisi pitemmän päälle mahdottomaksi ilman hyviä sijoituskoteja. Tällä hetkellä sijoituksessa on kaksi kissaa, tyttö ja poika.

Tyttö on J-pentueesta eli Maijan viimeisestä pentueesta, Skazki Jelena eli Tyyne. Se on suklaakilpikonnatäplikäs bicolour variantti (OSH h 03 24 var). Lue: tosi hassun näköinen tilkkutäkki. Ulkonäöltään se muistuttaa paljon Maijaa, mutta isältään Killeriltä se on perinyt hieman paremman korvien asennon. Tällä hetkellä sekä sijoituskoti että minä odotamme kuin kuuta nousevaa Tyynen seuraavaa juoksua: jos kaikki menee suunnitellusti niin Tyynestä tulee seuraavan pentueeni emo.

Nuorin sijoituskissani on K-pentueesta, Skazki Konstantin, suklaatabby bicolour variantti (OSH b 03 22 var). Se oli melkoinen yllätys: tiesin että sen isä kantaa varmasti klassista tabbyä, mutta emon kohdalla mitään varmuutta ei ollut. Sillä on todella hyvä kontrasti kuviossa, ja muutenkin se on varsin kivannäköinen, isokokoinen nuorimies. Se on nyt kohta 8 kk vanha, ja toivon kovasti että se pysyisi siistinä sen aikaa, että 1-2 tyttöä ehtisi sen luona käydä astutusreissulla. Sekin tulee Surokiin siitostarkastukseen.

Pari ulkomaista kasvattajaa on minulle pennun velkaa (olemme tehneet siis vaihtokaupat, he ovat saaneet minulta pennun), mutta viime aikoina ei ole tuuria ollut noiden tuontiprojektien suhteen. Pikemminkin päinvastoin. Mutta katsotaan...

torstai 17. heinäkuuta 2008

ensimmäinen kokeilu

Pitkään olen miettinyt ajatusta oman blogin aloittamisesta. Kotisivuja en ole saanut päivitettyä aikoihin, ja suurella mielenkiinnolla luen muiden kissaloiden blogeja. Saapa nähdä, miten innokkaasti jaksan tai ehdin tänne kirjoitella kuulumisia.



Joka kesä minua jaksaa ihmetyttää hiljainen pentukysyntä. Viimeisin pikku kissalani pentue on syntynyt 13.1., eli ne ovat nyt vähän reilut puolivuotiaita. Kotonani on pentueen ainoa tyttö, Skazki Larisa, suklaatäplikäs itämainen pitkäkarva. Alusta lähtien oli selvää, että jos tähän pentueeseen syntyy pitkäkarvatyttö, niin se muuttaa minulle. Silloin ajattelin, että ihan sama minkänäköinen se on, kunhan edes luonne olisi kiva... "Lara" on ylittänyt kaikki odotukseni!



Se on suloinen ja äärettömän ihmisrakas. Se vilpittömästi uskoo, että kaikki ihmiset ovat olemassa vain sitä varten, sille ei ole vielä tullut mieleenkään ujostella ketään.



Sijoituskodissa Mellunkylässä asustaa vielä sen veli Lakritsi eli Viiru. Viiru on ruskeatäplikäs itämainen lyhytkarva (variantti), se on vähintään yhtä vilkas kuin siskonsa, ja kuulemma muistuttaa enemmän vuohta kuin kissaa. Kaikki ihmisten ruoka kelpaa... Toivottavasti sillekin vielä oma koti löytyy, vielä kun sijoituskoti raaskisi jotenkin luopua siitä.

Mutta takaisin Laraan. Aluksi isommat kissani olivat aivan pöyristyneitä pikkuisen saapumisesta. Vanhin, pian 9-vuotias ocicat Dina, hyväksyi sen nopeammin. Itämainen Maija jaksoi öristä sille kolme viikkoa. Kolmen viikon jälkeen alkoi ensin varovainen leikkiminen, ja nyt itämaistytöt ovat parhaat kaverit. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita välillä riittää, kun tytöt kiitävät peräkanaa pitkin asuntoani.