Lara aloittelee taas juoksua. Tulin eilisiltana kymmenen jälkeen työmatkalta silmät ristissä, ja ensimmäinen ääni oli pikkuneidin "RÄÄÄÄÄH". Tätäpä tähän muuttoruljanssiin enää kaivattiinkin... Tero aikoo kysyä tuttaviltaan hyökkäysvoimissa, tehdäänkö kissoihin jossain äänenvaimentia. Luulen kyllä, että hänen suureksi pettymyksekseen vastaus tulee olemaan kieltävä.
Tosin minä edelleen väitän, että verrattuna Ninnin ja Maijan kiekunaan Laran huutelu on vielä ainakin toistaiseksi lastenleikkiä. Itämaiseksi verrattain hiljainen tapaus, mutta se on tietysti aina mihin vertaa... Ninnistä ja Maijasta lähti aikoinaan aivan infernaalinen älämölö. Kiekuna vaihteli falsetista bassoon, erityisesti öisin. Lara sentään välillä älyää pitää nukkumistaukoja.
Oltiin eläinlääkärissä
4 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti