lauantai 25. heinäkuuta 2009

Iiriksen kuulumisia

Kävin tänään taas vaihteeksi sijoitustyttöäni Iiristä katsomassa. Suloinen oli, kuinkas muuten, ja kasvanut kovasti. Pitää kai alkaa vihdoin tosissaan miettiä sille kollia. Vielä se ei onneksi juokse. Otin siitä aika paljon kuvia, sillä isäntäväki on verkottanut terassin, joka on todellinen pikkukissan puuhamaa: pihapuussa juoksentelee orava, jota Iiris tuijottaa aivan hypnotisoituna, ja lisäksi terassilla pyörii kärpäsiä, joita on kiva jahdata. Omat kuvat koetan vihdoin lähipäivinä siirtää koneelle, mutta sitä ennen muutama Iiriksen isäntäväen ottama kuva:

Alla olevassa kuvassa myös Iiriksen paras kaveri Elvis, cremehopeatäplikäs itämainen lyhytkarva.

Iiriksen poseeraus verkon takaa:

Tuontikissojen suhteen muuten asiat ovat VIHDOIN edenneet, eli sainpa vihdoin, peräti SEITSEMÄN kuukauden odotuksen jälkeen, Taimin rekkarin Ranskasta! Uskomattoman hidasta toimintaa siellä päässä. Nyt vaan ei auta muu kuin toivoa ja rukoilla, että Kissaliitto käsittelisi rekisteröintihakemuksen nopeasti. Tyttö kun on jo yli vuoden vanha, ja on juossut varsin tiuhaan tahtiin puolivuotiaasta lähtien.
Sen sijaan jouduin tällä viikolla perumaan Siegfriedin suunnitellun ensiesiintymisen Surokin näyttelyssä. Enpä ole saanut sen rekkaria vieläkään Sveitsistä, niin milläs menet näyttelyyn? Asian piti mukamas olla vain transferia vailla, mutta näköjään siinäkin kestää. No, onneksi kyseinen kisulainen on Fife-rekisterissä, eli sen rekkaaminen Suomeen on ihan läpihuutojuttu jahka rekkarin nyt ensin toivottavasti pian saan. Toivotaan vaan, ettei sen kanssa asiat veny niin kamalasti kuin Taimin kanssa!
Surokin näyttelyssä olenkin sitten pienemmällä kokoonpanolla kuin sataan vuoteen (noin). Lauantaina häärään ilman kissaa assarina, sunnuntaina paikalla on sitten Iiris, ja minä assarina. Siinä se...


perjantai 17. heinäkuuta 2009

Nexun poseeraus

Sain niin huippuhienon poseerauskuvan Nexusta Janilta, että pakko julkaista se täälläkin, kuvaajan luvalla tietty (http://www.studiofotokatti.fi/).

Nexu on kuin kopio emostaan, kuviota lukuunottamatta. Paitsi Laralla ei tainnut olla tuossa iässä (reilut 6 kk) olla edes tuon vertaa häntää. Nexuhan asustelee täällä: http://temppukissat.blogspot.com/ , kasvattaja on aikamoisen ylpeä pikku oravasta :)

Blogi on ollut aika lailla kesäteloilla, mutta koetetaanpa nyt kertoa hieman kuulumisiakin. Itse olen kuvaillut tosi laiskasti, mutta tänään tuli räiskittyä muutama kuva kissojen ja vauvan kohtaamisesta. Kummipoikamme Verneri, 6 kk, kävi nimittäin pikaisesti kylässä. Vauvan ja kissojen kiinnostus toisiinsa oli molemminpuolista. Dina ja Maija luovuttivat aika nopeasti, mutta Lara tunki aivan vauvaan kiinni - sillä seurauksella, että Verneri sai napattua hetkeksi oikein kunnon otteen turkista. Hölmistynyt Lara väisti kauemmaksi ehkä noin viideksi minuutiksi, mutta sitten uteliaisuus voitti, ja taas se oli nuuhkimassa Verneriä, mutta nyt minä olin valppaampi ja menin väliin, ennen kuin pieni käsi heilahti. Koetan lähipäivinä laittaa tännekin jonkun kuvan, jos onnistuivat, tuohon Janin hienon kuvan viereen ei oikein ilkeä laittaa omia räiskäisyjään.

Nyt kun minulla tosiaan on pitkästä aikaa kunnon kesäloma, niin olisin aivan pulassa ilman luotettavia kissanhoitajiani. Olemme reissanneet sekä lähelle (mm. Sipooseen saarimökille ja Järvenpäähän piknikille, muun muassa) että kauas, Pietarissa olimme viime viikolla. Yllättävän vähän tällä kertaa näkyi siellä irtokissoja, ja nekin näkemämme olivat selvästi jonkun lemmikkejä, sen verran hyväkuntoisen näköisiä ne olivat.

Omista kissoista sen verran, että Maijasta on tullut "vanhuudenhöperö". Ei nyt siis ihan oikeasti, sehän täyttää vasta 5 vuotta syksyllä, mutta jotenkin se on pehmentynyt. Se puskee jopa Teroa, ja saa epämaijamaisia hellyydenpuuskia paljon entistä useammin. Maija on myös oppinut, että varmin keino saada laiska emäntä leikkimään sen kanssa, on tulla sanomaan kovalla äänellä "MAU" korvan juureen, juuri kun emäntä yrittää tehdä jotain hyödyllistä tietokoneella (eli yleensä roikkuu naamakirjassa tai joskus sentään yrittää laittaa sähköpostia kavereillekin). Maijalle ei kelpaa sitten mikä tahansa lelu: joko sille pitää antaa pehmolelu, joka löytyy pian hukutettuna vesikuppiin tai muuta mukavaa, tai sitten pitää kaivaa esille huiska.

Larasta saisi varmaan muuten hyvän temppukissan, kun se on niin ahne, mutta en ole vielä löytänyt sellaista kissannamia, jota se söisi! Siis sehän syö leivänmurusetkin pöydän alta, mutta jos sille yrittää tarjota jotain kissanminttunappeja, tai maitonappeja, vitamiiniraksuja ym. ym. niin se ei syö niitä! Vinkkejä vastaanotetaan...

Dina on oma itsensä, kämpän kruunaamaton kuningatar. Mitä nyt useimmiten aamuisin sillä iskee välillä kauhea vauvatuskohtaus, 9-vuotias oci käyttäytyy kuin sillä olisi ikää korkeintaan 9 viikkoa ja minä olisin sen mamma. Kehräystä, leipomista, ja aivan hassulla äänellä juttelemista, sitä ääntä Dina käyttää vain kiehnätessään. Sitä pitäisi joskus nauhoittaa, ei sitä kukaan usko isosta kissasta lähteväksi jos ei kuule :-)

lauantai 4. heinäkuuta 2009

Lomailukuulumisia

Saatiin viikko sitten anoppikokelaan auto viikoksi lainaan, ja kyllä me normaalisti autottomat olemmekin sitten autoilleet oikein kunnolla, viikossa kilometrejä kertyi reilut tuhat. Minä ajan, tuo toinen kortiton lukee karttaa, ihan hyvä työnjako. Ajelu alkoi kissaisissa merkeissä, kun käytiin Nummi-Pusulassa erään kasvattajan mökillä pentuja katsomassa. Suloisia olivat! Minulle on nyt varattu suklaa lyhytkarvapoika, jota sijoituskoti jo malttamattomana odottaa. Vielä kuitenkin täytyy rokotusten mennä hyvin ennen kuin päästään luovutuksesta sopimaan. Yritin ottaa kuvia, mutta mökissä oli niin hämärää ja pennut vilkkaalla tuulella, joten täytynee odotella kunnes kasvattaja saa otettua uusia.

Muuten tuli sitten käytyä sukuloimassa, Terhi hoiti kissoja sillä välin. Eipä hänellä tainnut liiemmin hommia olla, kun helle teki täälläkin kuulemma kissat aika lötköiksi. Dina ja Maija ovat jopa hoikistuneet jonkin verran, kun enää ei ole pentumuonia varastettavaksi. Lara sen sijaan on rotevoitunut ja muutenkin kasvanut, ei siitä jättikissaa tule koskaan, mutta kiva todeta jälleen kerran että nuori naaras voi kasvaa vielä pentueen jälkeenkin.

Dinalla on turkki vaihteeksi niin hyvässä kunnossa, että uskaltauduin ilmoittamaan sen Ruuhkan näyttelyyn loppukesällä yhdeksi päiväksi. Olisi ehkä pitänyt ilmoittaa se Surokin näyttelyyn myös, mutta jahkailin liian kauan, tilaisuus meni jo. Jonkinlaisella kokoonpanolla kuitenkin molemmissa elokuun näyttelyissä minä ja kissani olemme. Tica-näyttelyyn houkuteltiin mutten halua stressata kissojani liikaa, joten se jää väliin.

Maija, tuo höperö valkokirjokilpparimme, on aika jännä kissa: välillä tuntuu, ettei se ihmisistä piittaa tuon taivaallista, mutta kyllä sillä oli tainnut ikävä olla. Eilisiltana palasimme reissusta, no, Maijalla on vähän hitaat piuhat, tänään aamulla se meinasi mennä aamiaista syödessäni solmuun kun sen piti kehrätä ja puskea melkein kuperkeikkaa melkein kuin Tyyne-tyttärensä ikään.

Laran kanssa ne tuossa paahtavat iltarallia. Sitä ennen Maija tuli vonkumaan tähän tietsikan viereen - sen kanssa piti leikkiä. Maijalla on hyvin kuuluva ääni, silloin kun se on jotain vailla.