sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Lapsenlapsia , PRA-testausta ja kasvatusta

Oskarista tuli tällä viikolla isä! Neljä pentua syntyi Fercatin kissalaan! Pennuista on tulossa lisää infoa Fercatin kotisivuille, kunhan ne vähän kasvavat, mutta ne siis ovat balineeseja tai varianttisiamilaisia, ja väreinä ovat mahdollisia joko kokovalkoinen, tai sitten perinteiset naamiovärit.

Omien kasvatuskissojeni PRA-testaus on jo edennyt, osa on jo testattu ja viimeisetkin on tarkoitus testata joulun jälkeen. Toivon kovasti, että kukaan kissoistani ei saa testistä PRA-tulosta, vaan että ne olisivat korkeintaan kantajia, mutta jää nähtäväksi. Tuloksia en siis ole vielä labrasta saanut.

Olen tässä viime viikkoina miettinyt pitkästä aikaa todella ankarasti näitä kasvatuskuvioita. Kaksi naarasta on astutettu, ja hupsista heijaa, kolmaskin taitaa olla tiine, vaikkakin aiemmin, kuin mitä suunnittelin - asia selviää maanantaina, kun kyseinen tyttö käy ultrassa. Eli luultavasti ensi vuoden alkupuolella on kolme pentuetta tulossa, ehkä neljäkin, jos Iiriksen kanssa käy hyvin. Iiriksen kohtutulehduksen hoito on sujunut hyvin, mutta mikään ei ole vielä varmaa.

Näin monta pentuetta melkein yhtä aikaa on ennätykseni, toivottavasti löytyy kaikille hyvät kodit! Sitäkin suuremmalla syyllä, että nämä pian tulevat kolme tai neljä pentuetta jäävät luultavasti pikku kissalani viimeisiksi. Olen asian kanssa paininut ja miettinyt pitkään, välillä jopa niin, etten ole yöllä unta saanut. Omaan kotiini en voi valitettavasti uusia kasvatuskissoja ottaa, en, vaikka kovasti tahtoisinkin jossain vaiheessa niin tehdä. Pelkästään sijoituskissoilla kasvattaminen ei taas pitemmän päälle minua kiinnosta.

On toki kiintoisaa kokeilla erilaisia yhdistelmiä, ja siten ehkä hitusen viedä rotua eteenpäin, ja samalla tietenkin ilahduttaa muutamia uusia ihmisiä ihanilla itämaislemmikeillä, mutta kasvatuksesta häviää jotain olennaista, jos yhdetkään pennut eivät enää synny minun luonani. Iso osa kasvatuksen riemusta kun syntyy siitä, miten pentujen kasvua on kerta kerralta aina yhtä kiehtovaa seurata. Toki seuraan tiiviisti sijoituspentueitani, käyn niitä katsomassa niin usein kuin suinkin pystyn - mutta ei se silti ole ihan sama asia.

Tätä päätöstä on ollut todella raskas tehdä, ja voi olla, että käännän kelkkani ja otan tästä takapakkia, jos jostain kotini lähistöltä löytyy upea sijoituskoti, ja päätän sittenkin vielä sijoittaa tytön, mutta tällä hetkellä olen kallistunut siihen, että kertarysäyksellä en halua lopettaa, mutta vuoden 2011 pentueista aion sijoittaa vain ja ainoastaan poikapentuja. Siis jos löytyy sellaisia ihania uusia koteja, jotka ovat valmiita pitämään kollipoikaa hetken leikkaamatta, maksimissaan n. vuoden vanhaksi.

Tässä yhteydessä haluan kiittää kaikkia nykyisiä ja entisiä sijoituskissojeni koteja: te olette tehneet kasvatuksestani mahdollista edes tähän asti! Ilman teitä en olisi edes tässä pisteessä. Kun reilut 9 vuotta sitten hain kasvattajanimeä, en uskaltanut toivoakaan pääseväni edes näin pitkälle urallani - enkä ilman teitä olisi päässytkään.

Niin, miksi aion sijoittaa seuraavista pentueista poikia - se vaatii ehkä pienen selityksen... Koko pienen "urani" ajan olen kamppaillut aina saman ongelman kanssa, ja samaan ongelmaan törmäävät kaikki muutkin pitkäkarvakasvattajat - mistä ihmeestä löytää kolli tytölle. Voi tietysti olla, että ketään eivät kollini kiinnosta, kun suurin osa pennuista tulee olemaan variantteja, mutta olen valmis ottamaan riskin. Tulevien sijoituskollieni sukutaulut kun ovat sellaisia, että jos joku oikeasti haluaa kasvatukseensa myös pitkäkarvapuolella uusia tai vähän käytettyjä linjoja, niin niitä olisi tarjolla.

Niin ja toki erittäin mielelläni myyn tulevista pentueista jonkun naaraspennun kasvatukseen, joko nykyisille kasvattajille tai sellaiseksi tosissaan aikoville...

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Huonoja uutisia

Kaipa tämän joskus piti osua minunkin kohdalleni... Olen kasvattanut kohta 9 vuotta, eikä yhtään kohtutulehdusta ennen tätä päivää. Eli Iiris alkoi oireilla eilisiltana, tänään se onneksi saatiin lääkäriin. Pentuja oli vain yksi, tai ehkä ei yhtään, lääkärikään ei uskaltanut olla varma - joka tapauksessa, jos pentu olikin, niin mennyttä se oli joka tapauksessa :-(

Ainoa onni onnettomuudessa on, että Iiris voi itse kohtuullisen hyvin. Tulehdusarvot eivät ole kauheasti koholla, myös munuais- ym. arvot ovat ok, eli yritämme vielä pelastaa sen kohdun. Eli tyhjennyspiikkejä ja antibiootteja ohjelmassa. Jos ne tepsivät, niin heti seuraavasta juoksusta on pakko astuttaa, ja toivoa parasta. Saattaapi olla kollin vaihto edessä, Iiriksen sulhanen kun ei ole vielä todistettavasti saanut ketään tiineeksi. Kollit vaan ovat tällä hetkellä kortilla :-(

HARMITTAA, ihan vietävästi :-( Tietenkin juuri tästä pentueesta oli monta etukäteiskyselyäkin... Olga vaikuttaa lupaavalta, eli aion tarjota kyselijöille pentua siltä, tai sitten Polgaralta, jos niillä nyt menee kaikki ok. Polgaran tiineydestä ei toki vielä ole mitään varmuutta. Toki toivon ihmettä eli vielä pentuetta Iirikselle, mutta jää nähtäväksi miten käy.

lauantai 4. joulukuuta 2010

Polgarakin kollin luo

Huu... jos kaikki suunnitelmani toteutuvat, on meillä keväällä pitkästä aikaa pentuja sitten vaikka muille jakaa...

Eli myös Polgara aloitti juoksun, ja koska sen sijoituskodille sopisivat parhaiten helmikuiset pennut, niin ei muuta kuin kollin luo! Uskaltanen kollin tässä jo paljastaa, silläkin uhalla että ei onnistu, eli isäkandidaatti on komea Jenkkilän-tuonti, Felitan Tiger Woods, OSH as 25. Eli mahdollisesti myös hopeisia variantteja lienee tulossa, joskin täytyy sanoa, että itselleni värillä ei ole suurta väliä, kun vaan eivät olisi siamilaisia. Todennäköisimmät värit ovat musta, suklaa, punainen ja kilppari, hopealla tai ilman, tikettinä tai täplikkäänä. Riippuen siitä, kantaako Pol diluutiota, myös muut värit ovat ainakin teoriassa mahdollisia.

Olgasta ei vielä pysty sanomaan mitään varmaa, mutta lupaavalta vaikuttaa, eli ehkäpä Alfred on onnistunut, vaikkei kukaan ihminen mitään kuullut tai nähnyt.

Kävin tällä viikolla Punkaharjulla, ja näin myös ihanaisen Sunan (Skazki Querida, OLH b 25). Sievä neitonen on siitä tullut! Kuvia en ottanut, kun sen omistajien blogissa on varsin tasokkaita kuvia, itse en sisätiloissa salamalla olisi saanut kummoisia aikaiseksi kuitenkaan.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Iiris on tai ei

Kävin Iiristä katsomassa. En kyllä uskalla sanoa juuta tai jaata.. Hiukan on valitettavasti sellainen tytinä että ehkä se ei ole tiine :( Toisaalta uutta juoksuakaan ei ole vielä kuulunut, joten pientä toivoa on! Eipä auta muu kuin odotella, lähiaikoina joko masu alkaa kasvaa tai sitten alkaa uusi mouru..

lauantai 27. marraskuuta 2010

Turokissa vilahdettu

Käytiinpä siis Turussa näyttelyssä, omat kastraatit jätin suosiolla kotiin, näyttelyyn oli ilmoitettu "vain" turkulaistunut sijoitusnaaraani Polgara. Saavuimme (minä ja jälkikasvu) Turkuun jo perjantai-iltana, majoituimme Luolaleijonien eli Polgaran, Aslanin ja Raichun + palvelusväen luo. Olipa ihanaa nähdä kissakolmikko kotioloissa!

Polgara on hupaisa tyyppi, hieman rauhallisempi ja hiljaisempi versio Larasta. Joopa, Lara taitaa olla jopa itämaiseksi aika adhd... mutta erittäin kotoisaa oli Polgaran touhujen seurailu :)

Aslania ja Raichua olen tätä ennen tavannut vain näyttelyissä, joten niiden näkeminen kotioloissa oli myös tosi hienoa. Aslan hurmasi minut täysin, voiko lempeämpää kissaa olla? Raichu puolestaan on hyvin elegantti siamilaisherra, ei mikään extreme, mutta minun silmääni erittäin kaunis, klassinen tyypiltään. Itse jopa toivoisin kissaemoiltani enemmän Raichun näköisiä pentuja kuin mitään ylityypitettyjä lerppakorvia - ei sillä, että näistä "minun" pitkäkarvalinjoistani helpolla mitään superkorvia saisikaan... Kirjoitin "minun" tahallani lainausmerkkeihin, koska pienessä rodussa vain yhteistyöllä pärjää, ilman muiden kasvattajien myötävaikutusta en olisi koskaan päässyt kasvatuksessa alkua pitemmälle.

Lauantai siis meni pääosin Turokissa, joskin karkasin näkemättä paneelia, kun Hanna jäi Polgaran seuraksi.

Polgara pääsi juuri ja juuri avoimeen luokkaan (ikää 10 kk ja 2 päivää), ja sai sertinsä ihan mukavien arvostelujen kera. Kivasti se kieltämättä on kehittynytkin, siitä on tullut sievempi kuin mitä uskalsin toivoakaan, kun se oli pentu. Sillä on todella kaunis suklaakilpparisävy ja pitkäkarvaksi hyvin selkeä kontrasti kuviossa (ja hyvät täplät!), ja upea puuhkahäntä. Kokonaisuutena se on aika elegantti, vaikka tuomari yrittikin väittää että "pasta ja pizza on maistunut". Höh, pitäähän tulevalla siitosnaaraalla hyvä ruokahalu olla, parempi vaan, että se ei
ole ihan ruipelo! Korvatkin saivat hieman jopa kehuja "wide at base" mutta kyllähän ne rehellisyyden nimissä saisivat olla rutkasti alempana...

Iltapäivällä pidettiin sitten BaJaVan sääntömääräinen syyskokous. Ketään ei yllättäne, että jatkan edelleen hallituksessa sekä pentuvälittäjänä (ja siinä sivussa yritän hieman muutenkin kotisivuja päivitellä). Surokin hallituksessakin on edessä toinen vuosi. Nyt syksyllä en ole sattuneesta syystä ollut kummassakaan luottamustoimessa niin aktiivinen, kuin mitä haluaisin, mutta yritän ensi vuonna löytää hieman enemmän aikaa yhdistystoiminnallekin.

Muuten kuuluu jännitystä... Olga ja Alfred treffailivat n. viikko sitten, ja tulivat hyvin toimeen. Yhtään varmaa astumista ei ole kuitenkaan nähty eikä kuultu, eli tilanne on ihan sama kuin Iiriksen kanssa, eli jännityksellä odotamme, kuinka kävi.

Minulla on tarkoitus mennä Iiristä ensi viikolla katsomaan... Saapa nähdä, uskallanko sen jälkeen veikata mitään.

lauantai 20. marraskuuta 2010

Pentuja kenties tulossa

Iiris lähti pari viikkoa sitten miehelään... Aluksi ei kauhean lupaavalta vaikuttanut, mutta sitten kissojen väleissä oli kuulemma tapahtunut huomattavaa lämpenemistä. Mitään ei ole kukaan ihminen kuitenkaan varmuudella nähnyt tai kuullut, eli ainakin jonkin aikaa saamme nyt vielä arvailla, onnistuiko kollipoika hommissaan. Julkistan sulhon myöhemmin, jos astutus onnistui, mutta väreinä luvassa lienee todennäköisimmin mustaa tai suklaata, hopealla tai ilman, valkolaikuilla tai ilman. Todennäköisin kuvio on täplikäs, jos olen lottovoittaja niin hienoinen mahdollisuus on myös klassiseen tabbyyn...

Olga puolestaan aloitti pitkästä aikaa juoksut myös. Se on parasta aikaa Alfredin (Yazoo Kwame) luona Piikkiössä. Kissoilla kuulemma synkkaa hyvin, joten toivotaan parasta sieltäkin!

Toivon tietenkin Olgalta itämaisia pitkäkarvapentuja, mutta toki myös variantit ovat mahdollisia, samoin naamiot. Todennäköisimmät värit ovat musta tai suklaa, pojat voivat tietty olla punaisia tai tytöt kilppareita kuten emonsa. Tilastollisesti 50 % on kuviollisia (todennäköisimmin tikettejä) ja 50 % yksivärisiä. Kummastakaan pentueesta ei pysty varmuudella sanomaan, ovatko diluutiovärit (sininen ja lila) mahdollisia vai ei - sen näkee sitten, jos sellainen pentu maailmaan putkahtaa.

Mitä tulee kolleihin, niin Olli (Skazki Belgarion) on nyt leikattu - onneksi morsian Penni paisuu kuin pullataikina! Tosi kiintoisa yhdistelmä tulossa, kurkkikaa tänne: http://www.nalittna.com/10 Sen verran täytyy Heidin mahdollisten värien listaa kommentoida, että hänen mukaansa siniset olisivat mahdollisia - no, teoriassa kyllä, käytännön näkee sitten... ja jos siniset, niin sitten myös lilat ;-D Ja toki simskutkin voivat olla tabbynaamioita. Todennäköisin kuvio lienee täplikäs, pieni mahdollisuus on klassiseen tabbyyn sielläkin. Mutta tosiaan, koska emo on valkolaikkuinen kilppari, niin teoriassa ainakin on mahdollista hyvin laaja väriskaala :-)

Oskar on yhä leikkaamatta mutta prkl prkl kun sillä ei tosiaan ole sitä näyttelytulosta ja siitoshyväksyntä on mennyt umpeen :-( Se nyt lienee leikkaamatta kuitenkin siihen asti, että balineesimorsiamen pennut ehtivät syntyä, katsotaan sitten tilannetta.

Tällaista tänne. Koska suunnitelmia on niin paljon, niin rehellisesti sanoen toivon kohtuullisen kokoisia pentueita, sellainen 4 pentua per pentue olisi ihan sopiva. Ja nyt kun menen tällaisia sammakkoja päästelemään suustani, niin varmaan jokainen tyttöni pyöräyttää seitsemän...

lauantai 6. marraskuuta 2010

Suunnitelmat alkavat vihdoin toteutua

Kissankasvatus ja etenkin tämä bloginpito on edelleen viettänyt hiljaiseloa, muun elämän, varsinkin yhden pienen sellaisen, viedessä niin paljon aikaa...

Jotain on kuitenkin tapahtunutkin.

Oskar kävi hiljattain vierailulla söpön balineesineitosen luona. Oskar täytti tällä viikolla vuoden, ja samalla sen siitoshyväksyntä meni umpeen... koska Murphyn laki yleensä toimii myös kissankasvatuksessa, olen saanut siitä nyt pari muutakin kyselyä. Olen todella aidosti pahoillani, mutten voi sitä luvata kellekään, jos balineesityttö osoittautuu tiineeksi.

En nyt nimittäin mistään pysty muuttumaan sille vaadittavaksi avoimen luokan näyttelytulokseksi, ja toisaalta myöskin sijoituskodin hermoja en voi loputtomiin venyttää.

Tilanne olisi toinen, jos asuisimme isossa omakotitalossa ja voisin itse pitää kolleja - mutta kun asumme kerrostalossa ja tänne ei taatusti tule kollia, niin ei auta muu kuin tehdä sijoitussopimuksia. Sijoitussopimukset ovat kollipojan kanssa aina tosi iso riski, kuten jokainen yhtään mitään leikkaamattomista kissoista tietävä tajuaa...

Sama koskee oikeastaan myös Ollia (Skazki Belgarion). Sen luona kävi hurmaava valkolaikkukilpparineitonen: Penni tuli, näki ja valloitti, paitsi Ollin sydämen niin myös minut ;-) Aivan ihana kissa! Valitettavasti Pennin vierailun jälkeen meno Ollin kotona on mennyt aika hurjaksi, Olli ja kastraattibalineesi Kassu astuvat kilpaa toisiaan ja mouruavat kuin viimeistä päivää, eli heti kun Pennin tiineys toivottavasti varmistuu, niin annan Ollin kodille leikkautusluvan.

Mitä tulee naaraisiin, niin Oskarin sisko Olga pitää jalkoja visusti ristissä. Iiris sen sijaan aloitti vihdoin eilisiltana toisen juoksunsa pillereiden jälkeen, eli se lähtee huomenna treffeille kollin kanssa! Nyt peukut ja varpaatkin pystyyn, että tulisi niitä hopeapitkäkarvoja pitkästä aikaa, edellinen hopeakissa kun syntyi kissalaani vuonna 2005 eli reilut viisi vuotta sitten... noh, tärkeintä olisi että tulisi terveitä ja hyväluonteisia pentuja. Pari erittäin alustavaa varaustakin niistä jo on, mutta riippuu nyt paljon siitä, mitä sieltä tulee... jos tulee.

Niin ja onpa minulla uusi kasvatusnaaraskin! Sijoitukseen muutti hiljattain Tistan Alexandra, BAL h, jonka kutsumanimeksi tuli Irmeli ja kaveriksi sijoituskollini Martti (Cannonball Golden Dream). Alustava suunnitelma on siis ensi vuonna Irmelille ja Martille varianttipentue.

Kotona kisulaiset ovat tottuneet jo aika hyvin vauvaan. Maijan taannoisten allergiatestien tulokset olivat kyllä aika shokeeraavat: niiden mukaan se on herkistynyt vaikka ja mille, mm. sekä kalalle että kanalle... MUTTA: todellisen tilanteen näemme vasta, kun sen nyt syömä allergiamuona alkaa toivottavasti vaikuttaa ja iho mennä parempaan kuntoon. Sen jälkeen täytyy pikku hiljaa itse kokeilemalla testata, mille kaikelle se on oikeasti allerginen... ja mitä se mahdollisesti sietää herkistymisestään huolimatta.

Mitä tulee viime aikoina tapetilla olleeseen, joissakin IV kategorian kissoissa ilmenneeseen PRA:ta (sokeuteen johtava perinnöllinen sairaus) aiheuttavaan geeniin, niin sanon suoraan ja rehellisesti, että omia kissojani en ole vielä ehtinyt testauttaa. Tarkoituksena se kyllä on, testitikut olen jo labrasta saanut, mutta koska sijoituskissani ovat hujan hajan ympäri Etelä-Suomen, niin toteutukseen voi vielä mennä jokunen viikko aikaa.

Hiukan pitempään kasvattaneena toivoisin kuitenkin, että ihmiset, sekä kasvattajat, että lemmikinomistajat, pitäisivät päänsä kylmänä. Ennen kuin kissojen testaus yleistyy Suomessa, on täysin mahdotonta varmuudella sanoa, kuinka yleisestä ongelmasta on kyse. On myös hyvä muistaa, että tauti on resessiivinen, eli sen saamiseksi täytyy olla huonoa tuuria, eli sama viallinen geeni täytyy saada molemmilta vanhemmilta. Jos kissa on saanut geenin vain toiselta vanhemmaltaan, eli on vain ns. kantaja, se ei itse tule koskaan sairastumaan. Itse en missään nimessä aio karsia tässä alkuvaiheessa automaattisesti mahdollisia kantajia kasvatuksestani, koska se olisi pitemmällä tähtäimellä erittäin lyhytnäköistä toimintaa. Pienessä rodussamme (puhun nyt etenkin itämaisista pitkäkarvoista) se voisi pitemmän päälle johtaa koko rodun häviämiseen. Kanta on muutenkin turhan pieni...

Sen sijaan peräänkuulutan avoimuutta ja vastuullisuutta! Jos kasvatuskissa osoittautuu kantajaksi, niin sille tulisi etsiä normaalin testituloksen saanut partneri, ja jatkossa sitten jättää, jos mahdollista, mieluummin ei-kantaja jatkoon. Toivon hartaasti, että viime aikoina käyty keskustelu johtaa siihen, että kasvattajat testaavat kissansa, ja tekevät järkeviä päätöksiä niiden jalostuskäytöstä. Jospa tämä siis johtaisi siihen, että entistä suurempana kriteerinä kasvatuskissojen valintaan olisi terveys, ei jokin tietty ulkonäköpiirre kuten ylityypitetyt korvat tai jokin tietty väri...

Muuten, kolleista ja kasvatuksesta puheen olleen: yhdellä tutullani on edelleen muutaman vuoden vanha pitkäkarvapoika leikkaamatta. Muistaakseni ruskeatäplikäs, kantaa diluutiota ja yksivärisyyttä, ehkä myös naamiota. Tämä vaan vinkiksi epätoivoisille kollinetsijöille...

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Syyssuunnitelmia

Onpa taas aikaa vierähtänyt enkä ole ehtinyt omaa blogia päivittää, saati sitten muiden blogeja lukea...

Mutta tässä nyt tosi pikaiset kuulumiset.

Iiris (Skazki Ninel) on nyt titteliltään Champion :) Se valmistui elokuussa Rurokin näyttelyssä. Sille on suunnitteilla pennut myöhemmin syksyllä, astutus on ajankohtainen joskus Eryn näyttelyn jälkeen. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin luvassa on pitkästä aikaa hopeapentue... Toivon siis hopeisia itämaisia pitkäkarvoja, ja saanen tuurillani vasullisen hopeanaamioisia simskuvariantteja ;-p No, tärkeintä olisi että saataisiin pentuja, ja että synnytys sujuisi tällä kertaa helpommin kuin viimeksi! Iiriksellähän oli melkoisia alkuvaikeuksia, mutta sitten kun alkoi sujua, niin se oli kerrassaan erinomainen emo.

Olga (Skazki Olga) on muuttanut kaverilleni Eijalle Raumalle, mutta edelleen sijoitussopimuksella ja pennut ovat suunnitteilla ehkä jo myös tänä syksynä. Pitkä tarina, mutta tärkeintä on, että Olga on tosi tyytyväinen Eijan luona, sen kaverina on Skazki Darja Dontsova (OSH b 24 var) alias Sissi, toisesta kasvattamastani pentueesta, suloinen varianttineiti hyvin monen suomalaisen ja tätä nykyä myös ulkomaisen IV kategorian pitkäkarvan takana... Sissi siis on D-pentueeni emo, D-pennuista vain yhtä, Skazki Damiria (OLH b 24) eli Tikrua, käytettiin kasvatukseen, mutta se siis löytyy hyvin monien Skazki-kissojen ja muidenkin sukutaulusta.

Polgara on aloittanut juoksut, mutta toistaiseksi juoksut ovat sen verran laimeita ja niitä on harvakseltaan, että sen astutuksella ei ole kiirettä. Todennäköisimmin Polgaran pennut ovat suunnitteilla ensi kevättalvella. Kollikin on katsottuna, jos kaikki menee kuten toivon, niin luvassa on varianttipentue, ja ehkä myös hopeaa...

Olenko siis hurahtamassa hopeakasvatukseen... no, ehken niinkään, mutta tarvitsen kasvatukseeni uusia linjoja, ja kun kasvattajakaverini ovat ystävällisesti luvanneet antaa käyttää upeita hopeakollejaan, niin mikä ettei! Hopeakasvatus on haastavaa, tiedän, mutta pitäähän elämässä haasteita olla...

Mitä tulee kolleihini, niin toivoisin niille kovasti tyttöseuraa! Belgarionia ei ole vielä testattu (tarkoitan siis siitostestejä, FIV-, FeLV- ja sienitestit), mutta se testataan kyllä tarvittaessa ensi tilassa - yhtään kyselyä siitä ei ole vielä tullut, niin en viitsi äitiyslomalaisen budjettiani venyttää mahdollisesti turhaan... Oskar olisi valmiina odottamassa erästä balineesityttöä, mutta tyttö mokoma ei vaan juokse...

Martille (Cannonball Golden Dream, OSH b) olen ostamassa balineesimorsianta. Huh, täytyy minulla muutama ruuvi olla löysällä, mutta jos suunnitelma toteutuu niin luvassa on sitten joskus ensi vuonna paljon suklaata, joko yksivärisenä tai naamiollisena...

Omat kissat kotona voivat hyvin, mitä nyt Maija taas vaihteeksi repi kainalonsa ruvelle ja joutui antibioottikuurille. Tätä on nyt sattunut, yleensä talvisin, kerran tai pari vuodessa, sen verran monta kertaa, että yritän nyt löytää syytä. Maijasta siis kupattiin eläinlääkärikäynnillä kunnioitettavat viisi (5!!!) putkiloa verta, ja näytteet lähetettiin tutkittavaksi allergioiden varalta. Voi tietenkin olla, että syy on jotain ihan muuta kuin allergia, mutta tuleepa nyt testattua!

Kuviakin olisi, mutta niitä joskus toiste - toivottavasti jatkossa pystyn vähän paremmin tätä blogia päivittämään taas!

sunnuntai 1. elokuuta 2010

Kuulumisia pitkästä aikaa

Blogi on viettänyt hiljaiseloa, koska meillä on nyt pieni vauva - eikä tällä kertaa kyse ole kissasta ;-) Kissat ovat suhtautuneet uuteen tulokkaaseen hyvin, Lara on ystävällisin ja uteliain, Maija ja Dina aluksi hieman varautuneempia mutta alkavat nekin selvästi jo tottua. Enempää en tänne kirjoita, tämä kun ei ole vauvablogi vaan kissablogi, pyrin pitämäänkin tämän sellaisena.

Surokin näyttelyyn en itse päässyt, mutta paikalla olleet kasvattini olivat saaneet kivat arvostelut.

Sunalla ja co. on muuten oma blogi, käykää tsekkaamassa http://www.fincrimsonettes.blogspot.com/

Lisää tarinaa joku päivä kun ajatus juoksee paremmin... hiukan on suunnitelmien muutoksia tiedossa, mutta niistä lisää kunhan ne varmistuvat!

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Iiris TP ja Ollista kuvia


Yllä ja parissa seuraavassa poseeraa vihdoin ja viimein Olli, alias Skazki Belgarion. Tai no, poseeraa ja poseeraa. Kävin pari päivää sitten sitä kuvaamassa, tulokset varsin laihoja kuten ennustinkin. Noh, ehkä näistä jostain saa jotain siedettävää rajattua kotisivuja varten... Olli on terve itämainen kissanpentu eli se riehuu, yrittää syödä kameran hihnan, tunkee nenänsä kasvattajan käsilaukkuun yms. jne.


Olli muistuttaa sekä luonteeltaan että ulkonäöltään hyvin paljon emoansa Laraa. Eli ei pelkää mitään, ja vaatii suurella äänellä ruokaa heti kun joku edes katsoo keittiöön päin ;-) Ilme on hitusen kollimaisempi jo nyt, ja hännästä näyttäisi tulevan pitempi, mutta muuten oli melkein kuin olisi Laran tohellusta katsellut :-)

Alla Ollin paras kaveri Kassu, eli kastraattiherra Skazki Kaspar (BAL b). Anteeksi suokaa salamalla räiskiminen... mm. Iiriksen ja Nexun ja muiden N-pentujen setä. Minä sitten niin tykkään suklaanaamioista!
Ja vielä yksi bonuskuva Ollista, joka sentään puoleksi sekunniksi malttoi jäädä paikoilleen.

Muita uutisia: Oskarille on nyt väsätty oma lyhyt esittely kotisivuille, yritän lähiaikoina vääntää vastaavan myös Ollista. Mitään päivää en uskalla sattuneista syistä mennä lupaamaan... mutta sen jälkeen kotisivut olisivat melko hyvin ajan tasalla, paljonhan niitä voisi parannella mutta katsotaan nyt, mitä syksymmällä oikeasti ehtii. Parempi kun en suureen ääneen lupaa muuta, kuin jossain vaiheessa Ollin esittelyn. Olli on tarkoitus testata joskus syksymmällä. Kyselyjä tyttökissoilta otan vastaan! Ollin sukutaulu löytyy myös PawPeds-tietokannasta, jos joku haluaa esim. laskeskella sukusiitosprosenttia alustavasti.
Sitten näytelmäkuulumiset: Iiris (Skazki Ninel) oli hakemassa ekaa avoimen luokan sertiään eilen URK:n näyttelyssä Hyvinkäällä. Reissu sujui aivan yli odotusten :-) Iiris hurmasi tuomarinsa aivan täysin, eikä vähiten varmaan siksi, että se kehräsi ja puski... Kehuja tuli mm. upeasta, lyhyestä (sic!) turkin laadusta, värityksen hienosta kontrastista ja lämpimästä värisävystä, kauniista profiilista ja hyvästä ilmeestä. Ainoa, mitä olisi saanut olla enemmän ja alempana, oli, kuten tavallista, korvia. Tuomari sanoikin, että hänen mielestään Iiris on aivan upea kissa, mutta ei kannata kaikilta tuomareilta odottaa yhtä paljon kehuja - toiset kun näkevät IV kategorian kissoissa vain ne korvat -ja jos niitä ei ole "tarpeeksi", niin se siitä...
Kaikista noista kehuista huolimatta olin ennen TP-valintoja aivan satavarma, että vastassa ollut Bajangin kasvatti, Millan simskutyttö voittaisi, koska sillä oli kieltämättä upeat korvat. Leuka taisi loksahtaa kun tuomari osoittikin Iiristä ja sanoi "Today she is my best". :-) Loppupäivän leijailin sitten pilvissä, eikä iloani tippaakaan himmentänyt se, että paneelissa Iiris hävisi molemmilla äänillä upealle Yumi-tytölle (Cannonball Frontpage News) - pysyipä muuten voitto kumminkin suvussa, kun Yumi on minun Martti-kollini siskopuoli ;-D
Ainakin Elina V. otti Iiriksestä kuviakin näyttelyssä, toivottavasti edes jokunen onnistuikin...

perjantai 9. heinäkuuta 2010

Oskar testattu

Kävin viime viikolla Järvenpäässä, katsomassa ja kuvaamassa sijoituskolliani Oskaria. Oli reissulla käytännöllinenkin tarkoitus - toimin lompakkona kun Oskarista otettiin siitostestit. Poika on sen verran iso ikäisekseen että uskoisin sen viimeistään alkusyksystä olevan valmis tositoimiin... yhdestä naaraasta on ollut alustavasti puhetta, mutta koska Oskarille on haettu varmuuden vuoksi siitoshyväksyntä näyttelystä, niin se on muidenkin käytettävissä.

Räpsin pari kuvaakin, joskin ilman salamaa tuli sisätiloissa vähän hämyistä, ja salaman kanssa silmien väri simskuilla menee pilalle - oikeasti Oskarilla on todella hienot upeansiniset siamilaissilmät!


Toisessa kuvassa muuten vilahtaa Oskarin kaveri, maatiaiskastraattiherra Oula, aivan hurmaava valkoinen, oranssisilmäinen söpöliini!
Sen verran olen saanut viime aikoina aikaiseksi, että olen hieman päivitellyt kotisivujakin. Oskarista ja toisesta nuoresta kollistani Ollista (Skazki Belgarion) pitäisi vielä väsätä esittelyt... katsotaan milloin jaksan, tämä heinäkuun helle imee kasvattajaparasta viimeisetkin mehut :/
Homma nyt kuitenkin etenee sen verran, että tänään olisi tarkoitus vielä käydä Ollia katsomassa, ja toivottavasti saisin jonkin kuvankin siitä otettua. Se oli kyllä vielä
luonani asuessaan pentujen ehdottomasti hankalin kuvattava - Olli kun rrrrakastaa kaikkia ihmisiä niin paljon, että sen on ihan pakko tunkea syliin koko ajan - kuvaa siinä sitten...

keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Sunan kuulumisia

Sain jo jokunen viikko sitten kuvia Sunan (Skazki Querida, OLH b 25) ensimmäisistä päivistä uudessa kodissa. Eli kuvat ovat jo melkein kuukauden takaa, mutta hyväähän kannattaa odottaa... Typykällä menee loistavasti, kuten kuvasta näkyy, Yuki-norski on adoptoinut pikkuisen täysin.

Poseeraus:

Ja rohkea ulkoilija:

Sunan Qamar-veljen uudeksi nimeksi tulee Andaman, ja se muuttaa uuteen kotiinsa perjantaina. Tuntuu ihan oudolta, kun ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen ei tarvitse keskittyä uusien hyvien kotien löytämiseen pennuille! Toisaalta ihan kivakin, on aina mukavaa kun oikea kissa päätyy oikeaan kotiin, mutta kyllä pentujen myynti ja markkinointi välillä stressaakin kun ihan rehellisiä ollaan.
Uusia suunnitelmia silti jo punon... Olgan suunnitelmat tulikin jo edellisessä merkinnässä mainittua, sijoituskodin kanssa haaveilemme uudesta pentueesta Iirikselle joskus syksyllä (sopivaa pitkäkarvakolliakin olen jo alustavasti kysellyt mutta se pysyköön vielä hetken salaisuutena), ja Polgarallekin on suunnitteilla pentue, tosin todennäköisesti vasta ensi vuoden puolella. Polgaralle olen alustavasti ajatellut varianttipentuetta, kahdesta syystä: vaikka Polgara tosi suloinen ja viehkeä onkin, niin tyyppiä voisi parantaa, ja toiseksi tuoda hieman uusia linjoja pitkäkarvakasvatukseen.

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Winski ja Olga


Sain Winskin (Skazki Belgarath) kodilta jokusen kuvan reilu viikko sitten. Poika on edelleen ehkä pentueen komein minusta. Mitä mieltä olette väristä, tumma suklaa vai vaalea ruskea? Suklaatäplikkäänä minä sen rekisteröin...

Olen pikku hiljaa viilailemassa kotisivuja vähän paremmin ajan tasalle. Tänään lisäsin vihdoin ja viimein Olgan naaraisiin. Sillehän on suunnitteilla pennut joskus ensi talvena, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin sulho on Yazoo Kwame (OLH n 25), joka asustelee Annan luona kuten Olgakin.

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Qamar varattu ja terveiset Ninniltä


Olin tänään sopinut treffit Qamarin kyselijöiden kanssa sen sijoituskotiin, ja poju taisi hurmata itselleen uuden kodin jo vierailun ensi minuuteilla. Se nimittäin suostui esittelemään myös sylikissapuoltaan - joskin ennen vierailun päättymistä he näkivät myös sen riehuvan riiviöpuolen, eli ei ainakaan pitäisi pystyä väittämään, että olisin myymässä "sikaa säkissä". Poika lähtee ihan lemmikiksi, mutta tärkeintähän on aina hyvä koti, ja sellaiseen se on ehdottomasti muuttamassa ensi viikolla! Kuvaukseen en tällä kertaa keskittynyt (kuten ei Qamarkaan ;), joten vain yksi räpsäys, vasemmalla Iiris, oikealla Qamar.

Alkuviikosta kävin Itä-Suomessa, mm. Mikkelissä pitkästä aikaa koko kasvatukseni kantanaarasta Ninniä (CH Gas-Giant's Dione, OLH h 24), suklaakilpikonnatäplikästä itämaista pitkäkarvaa katsomassa. Ensin kuitenkin pari kuvaa sen maatiaiskissakavereista. Ensin Manu, alias "Paksu Poika". Manu tykkäisi kyllä Ninnistäkin, ainakin leikkiseurana, Ninni ei niinkään Manusta, vaan pitää sen kovassa kurissa. Manu on vaikuttavan kokoinen herra, hieman on ylipainoakin mutta ei kuitenkaan niin hirmuisesti, aika paljon tuosta massasta on ihan tiukkaa lihasta!

Ninnin bestis tätä nykyä on maatiaisneiti Miki, vähän ujo mutta kovin viehko!

Niin ja tietenkin piti kuvata pikkurouvaa itseään! Ninni täytti hiljattain 10 vuotta, mutta ikä ei vielä yhtään paina. Ninnula oli aivan oma itsensä - aluksi ujosteli, mutta pian jo kehräsi äänekkäästi ja puski minua. Sillä on myös yhä huvittava tapa heittäytyä palveltavaksi - kun me emännän kanssa istuimme keittiössä, kuului makuuhuoneesta vaativaa ulinaa - Ninniä piti välillä käydä leikittämässä ja rapsuttamassa siellä, ei puhettakaan että hänen vaativuutensa viitsisi itse tulla etsimään seuraa keittiöstä asti!



Ninnillä on yhä hätkähdyttävän vihreät silmät, ja oikean vanhan liiton javaneesiturkki. Sen kaukainen jälkeläinen Lara jos joskus vielä kasvattaa tuollaisen, niin halkean onnesta. Toistaiseksi vasta elättelen haavetta että jospa syksyllä Lara vähän tuuheamman turkin kasvattaisi.

Ninni nyt ei rehellisyyden nimissä ollut edes nuorena mikään supertyypikäs, mutta sen parhaita puolia toki soisi näkevänsä yhä nuoremmissakin pitkäkarvoissa, eli tuota upeaa silmien väriä ja turkin laatua ei tosiaankaan kaikilla ole!

Ninni on ainoa omassa kodissani asunut kissani, jolle olen joutunut etsimään aikuisena uuden kodin, aika haikeilla mielin Mikkelistä lähdin...

lauantai 26. kesäkuuta 2010

Kollikuvia edes tänne

Suklaa itämaispoikani sijoituskoti kuuli pyyntöni, eli tässä joitakin kuvia Martista (Cannonball Golden Dream, OSH b). Poika on puhdas lyhytkarva, mutta käytettävissä balineesi- tai pitkäkarvakasvatukseen muillekin. Se on jo reilun vuoden vanha, eli varmasti osaisi hommansa. Testit ovat kunnossa myös. Yksi tyttö sille jo olikin sovittu, mutta minusta riippumattomista syistä astutus on lykkääntynyt (toivottavasti ei kokonaan peruuntunut!), joten otan uusiakin kyselyjä vastaan. Sukutaulu löytyy kotisivuiltani.







Mitäs pidätte? Minusta aika kiva, ei mikään superextreme, mutta tasapainoisen näköinen kissa!
Muita kuulumisia: Qamarista on tullut viikon sisään peräti kolme kyselyä! Huomenna sille tulee katsojat, pitäkää peukkuja ja varpaitakin pystyssä, koti vaikuttaa todella erinomaiselta! Joskin täytyy myös sanoa, että eivät ne kaksi muutakaan kyselyä huonolta vaikuta ollenkaan, eli jo nyt on ihme jos ei poju viimein hurmaa itselleen omaa kotia!

torstai 17. kesäkuuta 2010

Qamar etsii edelleen kotia ja pieni kollipäivitys

Kävin eilen katsomassa sijoituskodissa vielä kotia etsivää Qamar-pojua. Herra on edelleen mitä hurmaavin: hulluna ihmisten perään ja erittäin vilkas! Se etsii siis kotia, jossa olisi vähintään yksi kissa ennestään. Poikaa ei ollut ihan helppo kuvata, sen verran energinen se on, mutta tässä nyt muutama räpsäys (kuvia klikkaamalla ne näkee isompana).

Ensimmäisessä kuvassa poju esittelee hienoa sivuprofiiliaan.

Toisessa kuvassa näkyy hieno itämainen ilme.

Tässä kuvassa onnistutaan näyttämään juuri niin höntiltä pojankoltiaiselta, kuin mitä ollaankin
;-)

Poika on edelleen ikäisekseen iso, mutta myös erittäin elegantti. Soveltuu lemmikiksi perheeseen, joka ymmärtää itämaisen olevan aktiivinen kissa, mutta mitään esteitä ei ole myöskään käydä näyttelyssä, ja myös pitkäkarvakasvatukseen poika soveltuisi. Voisin siis edelleen myydä joko ihan lemmikiksi tai sitten sijoitussopimuksella. Toivottavasti se sopiva koti nyt ilmoittaisi itsestään!
Pitäisi saada kotisivutkin ajan tasalle kollien (ja toki naaraidenkin) osalta. Sivuilla olevat tiedot ovat hieman vanhentuneita... Siegfried eli Shilby Line's Sambal Oleg (OLH d 24), P-pentueeni isukki, on nyt leikattu. Siitä on toivottavasti tulossa kuitenkin isä Jalecat's-kissalan Isiksen pennuille!
Nuoria kolleja minulla on kasvamassa kaksi: Oskar (suklaanaamio siamilaisvariantti) ja Belgarion eli Olli (P-pentueesta suklaatäplikäs itämainen pitkäkarva). Oskarille lienee käyttöä luvassa, Belgarionista odotan kyselyjä...
Yksi kolli olisi valmiina kollin tehtäviin vaikka heti, suklaa itämainen lyhytkarva Martti eli Cannonball Golden Dream. Sille oli jo yksi pitkäkarvatyttö sovittuna, mutta minusta riippumattomista syistä astutus ei ole vielä toteutunut. Toivottavasti sitä nyt joku ehtisi käyttää, ennen kuin on pakko leikata! Se on kyllä jo reilun vuoden vanha, mutta käytös on pysynyt siistinä, joten toivotaan parasta! Minulta saa kuvia siitä (kotisivuilla oleva on aika vanha kuva jo), ja sijoituskoti lupaili ottaa uusiakin lähiaikoina...

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Oskar Hyvinkäällä

Oltiinpa eilen Hyvinkäällä mekin :-) Tällä kertaa ei minun kasvateilleni tullut niin huikeaa menestystä, mutta taso oli erittäin kova, ja mieltä kyllä lämmitti, että paneelissa ja jopa kategoriavoittajina oli balineeseja ja variantteja! Itse olin ilmoittanut kaksi kissaa, sijoituspoikani Oskarin (SIA b var) ja sijoitustyttöni Polgaran (OLH h 24). Lisäksi oli tosi mukavaa nähdä omaa kasvattia Nexua, joka on nyt sitten virallisesti CH Skazki Nereida, ja Nexun kahta ihanaa pentua! Muutenkin oli kivaa olla kissanäyttelyssä pitkästä aikaa, minähän pidin oikeastaan koko kevään taukoa, kun kotona oli pieniä pentuja.

Polgarasta on kuvia täällä: http://luolaleijonanklaani.blogspot.com/2010/06/polgara-hyvinkaalla.html joten niitä en käy tässä toistamaan. Olin vaan siitä tosi ylpeä, se oli ihanan reipas ja luulen, että se vielä tunnisti minut, ainakin hyvin pitkämielisesti se suhtautui kasvattajalta saamiinsa pusuihin ;)

Oli myös erittäin kivaa nähdä Oskaria pitkästä aikaa! O-pentueestahan meni komea Oskar-poika sijoitukseen, viimeksi olin nähnyt sitä luovutuksen yhteydessä. Poika on edelleen nätti, kuten allaolevista kuvista voi todeta!


Oskarilla on edelleen erinomainen profiili, hyvä ilme ja todella hienon väriset silmät, tuomari-Edström totesi, että yhdet parhaista siamilaissilmistä koko sunnuntaina. Korvien asento on ok, mutta tokihan (kuten lähes aina) korvat voisivat olla tuomareiden mielestä isommat. Kiitoksia Hannalle kuvista! Laitoin muutaman lisäkuvan myös tänne eli loin Oskarille oman albumin:
Hain Oskarille siitoshyväksyntää, mikä on siis voimassa kunnes se täyttää vuoden eli 4.11. asti. Kiinnostuneiden tyttöjen omistajilta otetaan kyselyitä vastaan! Yksi astutus on alustavasti sovittu, mutta jos vaan Oskarin käytös pysyy siistinä, niin voin harkita muitakin. Oskar on nyt 7 kuukautta vanha, eli uskoisin että viimeistään syksyllä se ymmärtää, mitä tyttöjen kanssa pitäisi tehdä... koska kyseessä on sijoituskolli, niin en voi luvata, miten pitkään se pysyy leikkaamattomana. Jos se ei ala merkata, niin se voi olla vielä pitkälle vuoden loppuun leikkaamaton - mutta jos se löytää itsestään ruiskumestarin niin siinä vaiheessa minun on pakko antaa leikkauslupa.
Qamar muuten etsii yhä kotia! Pari kyselyä tuli männä viikolla, mutta ne eivät valitettavasti johtaneet mihinkään. Siitä saisi joku aivan ihanaluonteisen kissan!

maanantai 31. toukokuuta 2010

Qamar edelleen kotia vailla

Otsikko kertoo kaiken, eli tällä hetkellä kasvateistani kotia etsii vain Qamar-poju. Se olisi nyt täysin luovutusvalmis, vielä vaan puuttuu oma syli. Sen sisko Querida (uudessa kodissa Suna) muutti lauantaina uuteen kotiinsa Punkaharjulle, minkä jälkeen Qamarista on tullut entistä "pahempi" sylikissa. Se on erittäin seurallinen, leikkisä, viihtyy sylissä ja olkapäällä. Se on erittäin aito itämainen, siksi en edelleenkään halua myydä sitä ainoaksi kissaksi, vaan uudessa kodissa pitäisi vähintään olla suunnitteilla kissakaverin ottaminen lähiaikoina.

Kävin eilen sitä sijoituskodissa katsomassa, tässä poseeraus "kuin kaksi marjaa", eli vasemmalla Iiris-emo, oikealla Qamar-poju.

Sunasta ei tullut otettua yhtään kuvaa luovutuksen yhteydessä, joten tässä vielä tällainen yhteisposeeraus veljen kanssa (otettu 19.5.).

Pari eilen otettua kuvaa Qamarista myös täällä: http://picasaweb.google.com/svalkiai/SkazkiQ#
Sitten muut uutiset: Taimi löysi uuden lemmikkikodin! Mutta niinhän se menee, että juuri sitä kysytään, mitä ei ole tarjolla, olen nyt saanut parikin soittoa, soittaja toivoo aikuista itämaista tai siamilaista. Jos sinulla on sellainen kotia vaille, niin minulta saa soittajan yhteystiedot.

tiistai 25. toukokuuta 2010

Belgarionista tuli Olli ja Qamar etsii kotia

Kuten jo melkein arvasikin, Belgarion teki viime torstaina parhaansa hurmatakseen katsojansa
:-D He jopa ihastuivat sen lievästi sanoen persoonallisesti narisevaan ääneen :-) Niinpä poju muutti uuteen kotiin jo viikonloppuna. Täytyy tähän sen verran todeta että kyseessä ei ollut mikään hätiköity päätös puolin eikä toisin, sen uusi koti on tuttujani jo reilun parin vuoden takaa, ja kolmannen kissan hankkimisesta heille oli ollut puhetta jo jonkin aikaa.

Belgarion on hurmannut uudet ihmisensä täysin, ja kaksi vanhempaa kissaa (balineesi Kassu ja aby Laava) alkavat myös jo sulaa pikkuisen edessä. Uusi kutsumanimi pojalla on Olli, ja se meni uuteen kotiinsa sijoitussopimuksella. Itselläni ei ole sille varmaa käyttöä, mutta luotan siihen, että pitkäkarvakolleista on aina pulaa, ja ulkomaantuonti-isän ansiosta ihan samanlaista sukutauluakaan ei tule ihan joka kissalassa vastaan, eli sikälikin kysyntää toivoakseni tulee.

Q-pentujen kanssa käytiin eilen tehosterokotuksilla ja mikrosirutuksessa. Kaikki meni loistavasti, Qamar muuten painoi 2,02 kg ja Sunakin (Querida) 1,65 kg - melkoisia jöötejä kun ottaa huomioon, että kyseessä ovat 13-viikkoiset itämaiset! Suna muuttaa uuteen kotiinsa viikonloppuna, mutta Qamar etsii yhä kotia. Poika hurmasi täysin myös eläinlääkärin, todella charmantti kaveri ja tosiaan siitä on villikon lisäksi tullut myös rapsutusta rakastava, sylissä viihtyvä kehruukone. Nyt puuttuu enää se oikea koti. Voin myydä Qamarin ihan täysin lemmikiksi mutta myös sijoitussopimusta voin harkita, jos sopiva koti ilmaantuu! Koetan käydä ottamassa lisää kuvia joskus loppuviikosta.

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Q-pentue 12 viikkoa

Kävin alkuviikosta katsomassa 12-viikkoisia Q-pentuja. Ne saavat tehosterokotuksen ensi viikolla, eli ovat sitten vähän reilut 13-viikkoisina valmiita uusiin koteihin. Qamar etsii yhä omaa kotia, siksi tämä postaus keskittyy kuviin siitä.

Mutta ensin kuva emosta ja pennuista. Kyllä, Iiris on aivan yhtä hömelö kuin emonsa Lara ja siskonsa Nexu, se ei ymmärrä mitä "vieroitus" tarkoittaa. Kuvat on kaikki otettu verkotetulla terassilla luonnonvalossa.

Sitten Qamar, joka komistuu päivä päivältä! Pienempänä sen kuvio oli vähän sinnepäin, mutta nyt se on selvästi täplikäs.



Koko poppoo taas.

Ja vielä yksi Qamarista:

Qamar on edelleen iso ikäisekseen, ja tassujen koosta päätellen sillä on myös aikomus kasvaa erittäin isoksi itämaisherraksi. Se on edelleen vilkas, mutta se on myös kehittynyt luonteeltaan tosi mukavaan suuntaan: se on tätä nykyä myös solmuun väännettävä sylikissa, joka rakastaa rapsutusta!

Sisko Sunasta (Skazki Querida) enempi kuvia ja lisäkuvia myös Qamarista täällä: http://picasaweb.google.com/svalkiai/SkazkiQ#
Omassa kodissa on tilanne sikäli muuttunut kiintoisaksi, että Maija-isoisomummo suhtautuu Belgarion-pojuun päivä päivältä suopeammin. Tänään poika sai jo melkein leikkiä Maijan kanssa - saamatta lättyynsä siis! Belgarionille tulee huomenna katsojat - pitäkää peukkuja. Se on minikopio emostaan Larasta, ehkä vähän paremmilla silmillä ja isältä perityllä kilometrin mittaisella hännällä.

maanantai 17. toukokuuta 2010

Yksi tai kaksi poikapentua varattavissa

Huokaus. Tilanne tuntuu elävän niin, ettei kasvattajaparka pysy perässä. Qamarin alustavasti varannut perhe peruutti. Eli erittäin vilkas itämaisen alku on nyt sitten ainakin varattavissa! Kotiin, joka arvostaa villiä menoa, pentu on ihmisrakas ja suloinen mutta erittäin vauhdikas, EI ainoaksi kissaksi!

Belgarionin tilannetta saamme jännittää ainakin torstaille, silloin sille tulee katsojat.

Menen tänään Q-ipanoita katsomaan, jos saan ne hetkellisesti vaivutettua koomaan niin sitten saatte ehkä ihmeteltäväksi uusia kuviakin ;-) Silloin kun lapsilla on riekku päällä niin hidas kamerani ei pysy perässä!

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Joitain uusia kuvia ja poikien tilanne

Ensin päivän bonuskuva: Belgarion ja isoisoäiti Maija, jonka pää alkaa selvästi pehmetä, lapsonen saa nukkua jo noin lähellä ;) Pitäisi tuosta vielä kotia etsivästä pojusta ottaa kunnon poseerauskuviakin taas, mutta sehän ei ole helppoa kun lapsesta kamera on niin kiintoisa, että nenä pitää tunkea linssiin kiinni :D

Lisäsin myös pari päivää sitten muutaman kuvan Q-pentujen galleriaan: http://picasaweb.google.com/svalkiai/SkazkiQ#

Kuvat vaan antavat hieman väärän kuvan - riiviöt tekevät paaaaljon muutakin kuin nukkuvat, mutta vain unisena niistä saa edes jotain kuvia. Qamar on edelleen alustavasti varattu, mutta pieni mahdollisuus on vielä varauksen peruuntumiseen, joten toistaiseksi se on yhä pentuvälityslistoilla.

Sama koskee Belgarionia. Meidän rääväsuisesta vinkulelustamme tuli tänään eka kysely pitkiin aikoihin, ja katsomaan sitä tullaan loppuviikosta. Mutta katsotaan, jos ei muuta ole kasvatuksesta reilussa 8 vuodessa oppinut, niin sen, että asiat ovat varmoja vasta kun pentu on uudessa kodissa ja sovitut kauppa- tai sijoitusehdot on täytetty.

Minun piti alunperin olla Pirokin näyttelyssä Tampereella tänä viikonloppuna. Koska osa pennuista sai tehosterokotuksen jälkeen taas lievää oireilua, ja samaten osa toisen tyttöni kodin kissoista oli jokin aika takaperin lievästi kipeänä, niin päädyttiin siihen, että turhia riskejä ei oteta, ja pysytään poissa näyttelystä kunnes on varmaa, että kaikki ovat täysin terveitä. Itse asiassa olen varma, että kissani olisivat päässeet jo aivan kirkkaasti eläinlääkärintarkastuksesta läpi, kellään ei ole enää mitään näkyviä oireita - mutta miksi hakea toipilaalle mahdollisesti paljon pahempi pöpö näyttelystä? Kissalle, varsinkin ensikertalaiselle, näyttely on kuitenkin aina jonkin sortin stressi. Parempi onni toivottavasti ensi kerralla, Hyvinkään näyttelyyn on tarkoitus tulla sunnuntaina!

Se ainoastaan hiukka harmittaa etten sitten nyt viikonloppuna päässyt näkemään kuinka kasvattini Nexu, Skazki Nereida, sai kaksi ekaa sertiään avoimessa luokassa :)

Emo-Lara on toipunut leikkauksesta todella hyvin. Oli aluksi melkoista taistoa että sain sille kaulurin pysymään päässä - jos olette ikinä yrittäneet pukea ankeriasta, jolla on kynnet, niin voitte hiukan kuvitella millaista se oli... mutta lopulta keksin sellaisen patentin että kauluri pysyi päässä ja haava sai olla kohtalaisen rauhassa - mitä nyt jouduin Belgarionia pari päivää vahtimaan ettei se mennyt tissille aivan haavan kohdalle. Kyllä juu, Lara imettää edelleen viimeistä kotona oleva lastaan... ei siinä mitkään pikkuseikat kuten leikkaushaavat tahtia ole haitanneet. Nyt ollaan kaulurista luovuttu, ja emo poikineen riehuvat onnellisena :)

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Varaustilanteen ja muitakin muutoksia

Vähän reilussa viikossa on tapahtunut valtaisasti. Viime viikon loppupuoliskolla oli aikomus luovuttaa suklaatäplikäs pojuni Belgarion uuteen kotiin. Syystä tai toisesta poika oli tosi vaisu muutaman päivän, mitään selkeitä oireita sillä ei ollut suuntaan eikä toiseen, mutta siinä missä Poledra-sisko riehui sata lasissa, niin Belgarion lähinnä nukkui... Näytin sitä viime perjantaina lääkärillekin, joka tutki ja tutki eikä löytänyt pojasta mitään vikaa. Yhteistuumin tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että sitä ei kannattanut lauantaina luovuttaa, vaan katsoa muutama päivä tilanteen kehitystä. Asiasta pennun varaajien kanssa neuvoteltuani tulimme siihen tulokseen, että uuteen kotiin muuttikin Poledra-tyttö!

Toinen vaihtoehto olisi ollut odottaa Belgarionin piristymistä, mutta siinä vaiheessa kun ei ollut kristallipalloa niin en osannut yhtään sanoa, meneekö siinä kaksi päivää vai kaksi viikkoa... Poledra sen sijaan oli useita satoja grammoja veljeään isompi, ja pirteyden perikuva, ei ollut vaikeaa päättää kumpi lähtee ekana, kun uudella kodilla ei ollut pennun sukupuolella väliä, tärkeintä oli luonne ja se on molemmilla erinomainen!

Niinpä Poledra asustelee nyt sitten uudessa kodissa, on hyvää vauhtia kietomassa kaikki tassunsa alle, ja opettelee tuntemaan nimeä Pilkku.

Belgarion sitten tietenkin jo heti sunnuntaina alkoi osoittaa piristymisen merkkejä. Nyt se on jo täysin ennallaan, riehuu, syö kuin hevonen (aikoo selvästi ottaa sisaruksensa kiinni koossa) ja JUTTELEE äänellään, jota voisi kauniisti kuvata ilmeikkääksi, rumasti voisi joku kyllä sanoa että se imitoi ruostunutta saranaa...

Tässä alla nyt pojasta tuore kuva, parempaa en nyt saanut kun mitäs menin pikkuäijää häiritsemään kesken iltapesun...

Belgarion etsii siis ensisijaisesti rakastavaa lemmikkikotia! Mikään ei toisaalta ole este myöskään näyttelyiden kokeilemiselle, ja järkevästi perusteltuna voisin sallia sen käytön kasvatukseenkin, koska ei siinä mitään vikaakaan ole. Se näyttäisi olevan perimässä emonsa hyvää silmien väriä, sillä on kaunis profiili ja nätti vaalea suklaaväri.

Eilen kävin katsomassa myös 11-viikkoisia Q-pentuja. Suna (Querida) on edelleen sievä! Qamar on puolestaan valtaisan kokoinen ikäisekseen (1700 grammaa ja risat), ja edelleenkin erittäin vilkas, sisko on aavistuksen rauhallisempi. Qamaria on kyselty lemmikkikotiin Jyväskylään, luultavimmin se sinne myös lähtee. Varaustilannetta päivitän sivuilleni sitten kun varausmaksu on maksettu. Pentujen yhteisposeeraus alla.

Ja vielä Suna-kaunotar:

Lisääkin kuvia on, mutta myöhäisestä ajankohdasta johtuen en nyt jaksa niitä siirtää mihinkään, tarkoitus on lähipäivinä kyllä!

Muitakin muutoksia kuin varaustilanteessa on tapahtunut: Lara siirtyi viime perjantaina konsultiksi eli se steriloitiin. Hieman jäi kaivelemaan että se jäi yhtä sertiä vaille tittelistä IC, mutta kokeillaan kastraattiluokkia sitten kun karvat mahaan ovat kasvaneet takaisin. Lara on ollut kertakaikkiaan erinomainen kasvatusnaaras, se on synnyttänyt erittäin helposti ja sillä on riittänyt sekä hyvin maitoa että loistavaa huolenpitoa pennuilleen, eli varsin haikeaa oli se leikkauttaa, mutta monestakin syystä, joista suurin on oma elämäntilanne, se oli fiksuinta leikkauttaa nyt. Ei minun kasvatukseni tähän lopu, jäähän minulle kaksi sijoitustyttöä Olga ja Polgara (ähym, arvatkaa kenen pitäisi ehtiä päivittää kotisivut lähiaikoina), ja ehkä Iiriskin (Skazki Ninel, Q-pentujen emo) tekee vielä toisen pentueen minun nimissäni.
Sellainenkin tilanteen muutos on tässä nyt tapahtunut, että lupasin Annalle mainostaa Taimia täälläkin uutta kotia etsivänä. Taimi (Chat de Nacre's Daryl Hannam), joka on O-pentueeni emo, on siirtynyt sijoituskotinsa eli Annan omistukseen. Olimme pitkään Annan kanssa kahden vaiheilla, teettääkö sille toiset pennut vai mitä tehdä, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että viisainta olisi etsiä sille uusi "eläkepäivien" koti (jos 2-vuotiaasta kissasta voi noin edes puhua). Taimi ei enää tule toimeen isossa laumassa, itse veikkaan että se sai pentueestaan sen verran lisää itsevarmuutta että se on alkanut isotella - mikä stressaa koko Annan sakkia, eikä vähiten Taimin omaa tytärtä Olgaa, jonka Taimi on ottanut silmätikukseen. Sinänsä ihan luonnollinen reaktio kissalta - mutta ihmisen ja koko kissaporukan kannalta vähän hankala...
Lisätietoja ja kuvia Taimista (vanhoja kuvia löytyy tästä blogistakin!) saa joko minulta tai Annalta Akoyan-kissalasta.

tiistai 4. toukokuuta 2010

Q-pennut 10 viikkoa

Kävin tänään katsomassa ja kuvaamassa Q-riiviöitä, jotka täyttivät eilen jo kokonaiset 10 viikkoa. Nehän saivat viime viikolla ekat rokotukset, kaikki meni hyvin. Tehosterokotus- ja mikrosirutusaika on varattu 24.5, jollei mitään ikäviä ylläreitä tule, niin pennut ovat siis toukokuun viimeisellä täydellä viikolla muuttovalmiita uusiin koteihin.

Ensimmäisessä kuvassa poika Qamar, "Poju". Ulkonäkö hämää - se on vain nukkuessaan noin rauhallinen :) Qamar etsii yhä omaa kotiaan, erittäin aktiivisena kaverina se tarvitsee ehdottomasti lajitoverin seuraa, ainoaksi kissaksi en suostu edes harkitsemaan sen myymistä.

Sitten kaunotar Querida eli tulevassa kodissaan Suna. Olen todella tyytyväinen sen kehitykseen, toivon todella että sen tuleva perhe käyttäisi sitä näyttelyissä ja kenties jopa kasvattaisi yhden pentueen...

Pojun unelias poseeraus. Siitä on tullut aivan minikopio emostaan, kuvio on eri, mutta muuten kuin ilmetty Iiris kolliversiona vain!


Elvis-kastraattikolli on alkuhämmennyksestä toivuttuaan adoptoinut pennut - jopa niin, että kun ne ovat Elviksen kainalossa, ei emolla ole mitään asiaa lähelle!

Mutta kyllä nämä vielä emonkin kainaloon pääsevät, kuten kuvasta näkyy!

Lisäsin pari extrakuvaa myös tänne: http://picasaweb.google.com/svalkiai/SkazkiQ#
Nyt pitää käydä nukkumaan, mutta kovasti odottelen kyselyjä Qamarista ja Poledrasta...

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

P-pennut luovutusvalmiita

P-pennut täyttävät huomenna 14 viikkoa, ne saivat tällä viikolla tehosterokotuksen ja mikrosirun. Tällä kertaa kaikki meni hyvin, eli pennut ovat muuttovalmiita uusiin koteihin. Kolme on varattu, mutta kotia etsii vielä Poledra (kuvassa alla). Se on kertakaikkisen hurmaava, jutteleva neiti. Joku saa siitä vielä aivan ihanan kissan, kun nyt ensin ymmärtäisi kysyä ja tulla katsomaan - Poledra pitää kyllä huolen hurmaamisesta!

Kaikki kuvat ovat muuten Luolaleijonan klaanin satoa, kiitoksia kovasti!

Maija näytti nuoremmillekin mallia, miten kaikesta voi tehdä lelun :)

Yllä olevassa kuvassa Belgarath, se muuttaa huomenna uuteen kotiin. Ikävä tulee, se on aivan mahdoton ihmisten perään!

Sitten Belgarion eli tulevassa kodissaan Pilkku, sen on tarkoitus muuttaa uuteen kotiinsa ensi viikonloppuna. Vielä läheisriippuvaisempi "vinkulelu" kuin veljensä...

Lara näytti vieraillekin, miten isoja pojankoltiaisia yhä vaan imetetään :D

Niin tosiaan, meillä kävi vieraita ja he veivät Polgaran mukanaan, kuva on jo uudesta kodista :-) Eli Polgara lähti uuteen kotiinsa Luolaleijonaksi, mutta kuten blogia seuranneet ehkä muistavat, en minä suinkaan siitä vielä kokonaan luovu, vaan se lähti sijoitussopimuksella, eli siitä toivottavasti tulee yhden Skazki-pentueen emo joskus ensi talvena/keväänä.

Samalla reissulla, kun P-pennut saivat tehosterokotuksen, niin Q-pennut saivat ekan rokotuksen. Ne ovat edelleen jättikokoisia ikäisekseen ja mahtavan söpöjä! Yritän ehtiä lähipäivinä kuvaamaan ja katsomaan niitä paremmin, kulunut viikko meni suurimmalta osin työmatkalla, mutta nyt ei sitten pitäisikään olla työmatkoja piiiiitkään aikaa...

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

P-pennut melkein 13 viikkoa

Sekä töissä että vapaa-ajalla on ollut niin kiire, että perushommat toki on hoidettu, mutta millekään ylimääräiselle kuten valokuvaukselle ei ole ollut aikaa. Onneksi sain tänään muutaman tänään otetun kuvan, kun Polgaran tuleva sijoituskoti kävi kylässä ja heillä oli kamera mukana!

Alla olevassa kuvassa Polgara, tuleva sijoitustyttöni.

Lara-mamma hoitaa Poledraa, joka etsii yhä omaa kotia. Tyttö kyllä yrittää parhaansa mukaan hurmata kaikki ihmiset, jotka se tapaa!
Poledrasta ei nyt sitten tällä kertaa tullut naamakuvaa, mutta eikös ole aika ihanat nuo korvan takana olevat tupsut. Jos balineesi on siamilainen hapsuilla, niin itämainen pitkäkarva lienee sitten vastaava versio lyhytkarvaserkuistaan :)

Ööö - tämä ei ole pentu, mutta Dinan tarkkaavainen ilme pentuja seuratessa on tähän saatu niin hyvin ikuistettua!

Vielä yksi kuva, jossa tummempi pojista Belgarath. Toinen pojista, Belgarion, ei tällä kertaa valitettavasti päätynyt kuviin.

Q-pentujakin yritän päästä taas kuvaamaan viimeistään vapun jälkeen. Molemmat pentueet ovat saaneet matokuurin tällä viikolla, ja ensi viikolla on sitten rokotukset. Sen jälkeen isommat eli P-pennut ovatkin muuttovalmiita uusiin koteihin.