sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Paljon kuvia kaikista pentueista ja lisää tulossa

Ohessa ensimmäinen kuva Iiriksestä ja kolmesta pennusta. Kävin tänään katsomassa niitä, Iiris on jo tosi pirteä, ja kaksi pennuista, suklaa(täplikäs?)valkea poika, ja suklaatiketti (?) tyttö kasvavat vallan mainiosti. Kolmas pentu, suklaatiketti (?) poika aiheuttaa huolta. Se ei ole nyt pariin päivään kasvanut. Se käytettiin eilen lääkärissä mutta eihän noin pienelle voi tehdä muuta kuin nesteyttää ja määrätä antibioottia ja lisäruokintaa. Toivon parasta ja samalla pelkään pahinta. Mukanani oli huippukuvaaja Jani, joten lähiaikoina lienee tulossa huomattavasti parempia otoksia 6-päiväisistä pennuista ja emosta.

Eilen kävin pikaisesti Piikkiössä, Oneida oli luovutusvalmis eli kävin sen luovuttamassa uuteen, omaan kotiin. Alla olevassa kuvassa poseeraa Olga-sisko, tuleva kasvatusnaaraani, jos kaikki menee hyvin.

Pentueen paras on edelleen Oskar-poika, alla kuvassa Taimi-emonsa kanssa. Siitä on nyt viikonloppuna tullut pari kyselyä, mutta vielä mitään aivan varmaa ei ole, joten otan yhä lisäkyselyjäkin vastaan.

Sitten nämä meidän kotituholaiset, eli huomenna 5 viikkoa täyttävät P-pennut. Vauhti kasvaa päivä päivältä, järki valitettavasti ei juurikaan. Pientä edistystä on havaittavissa, eli melkein kuin vahingossa osa onnistuu jo välillä pissimään hiekkalaatikkoon eikä sen viereen, ja pari pennuista suostuu jo vähäsen maistelemaan muutakin kuin emon maitoa, tai hiekkalaatikosta hiekkaa (joka on ja pysyy paakkuntumattomana merkkinä kunnes sen syöminen loppuu).

Tässä ylemmässä kuvassa tummempi tytöistä, Roosa.

Tummempaa poikaa, Tomppaa, on lähes MAHDOTON kuvata, niin vilkas se on! Ohessa esimerkki. Se on lauman johtaja, se tekee kaiken ekana ja muut matkivat. Jani muuten oli sitä mieltä, että se on ehkä sittenkin tumma suklaa, ei ruskea. Samaa olen minäkin koko ajan aprikoinut. Vedän varmaan pitkää tikkua, että miten sen rekisteröin - ja ehkä teetän geenitestin varsinkin jos se menee kasvatukseen.

Sitten vaaleampi pojista, Vallu. Kitisee kuin vinkulelu yhä edelleen, jos asiat eivät mene sen mielen mukaan.

Yhteiskuva. Ollaan me vielä aika pieniä - mutta huomatkaa taustalla Tomppa, joka olisi jo kovaa vauhtia menossa olohuoneen puolelle jos en minä olisi napannut sitä kouraani.

Ja viimeisenä vaaleampi tytöistä, Netta. Se on sävyltään vaaleampi suklaakilppari kuin siskonsa, mutta toisaalta siinä on toistaiseksi ainakin vähemmän punaista näkyvissä. Muista pennuista on alustavia kyselyitä, mutta ainakin toinen tytöistä on vapaa. Jos Roosa pysyy virheettömänä, niin se menee näillä näkymin sijoitukseen, mutta onneksi on toinenkin tyttö, eli plan B on olemassa, jos Roosalle jokin tyrä tms. kasvatuksen estävä vika vielä paukahtaisi.

torstai 25. helmikuuta 2010

Iiriksen tilannepäivitys ja O-pennut rokotettu

Iiris ja pennut kävivät tänään vielä varmuuden vuoksi lääkärissä. Iirikseltä on alkanut herua maitoa ihan hyvin, myös tytölle, mutta koska se itse oli yhä aika uupunut ja söi huonosti, niin se ja pennut saivat nesteytystä ja Iiris viikon antibioottikuurin. Jospa tämä tästä, päivä päivältä tilanne kuitenkin näyttää valoisammalta.

O-pennut ovat nyt virallisestikin täysin terveitä, kaikilla on vähintään eka rokotus, Oneidalla jo tehostekin ja se muuttaa viikonloppuna omaan uuteen kotiinsa. Oskar ja Olga saavat tehosteen kolmen viikon päästä, minkä jälkeen Oskar olisi valmis muuttamaan uuteen kotiin - toivottavasti löytyy pian se koti, joka osaa arvostaa klassista siamilaisväriä ja upeaa, tosi seurallista luonnetta! Ks. kuvat edellisessä merkinnässä.

P-pentueelle on luvassa katsojia ja kuvaajia viikonloppuna. Ne alkavat olla hauskassa iässä, seurallisuus ja vauhti lisääntyy päivä päivältä. Tolkku ei ole vielä lisääntynyt yhtään, tummin Tomppa-poika tänään maistoi toista muonaa, jota kokeilin - loput juoksevat melkeinpä ruokakuppia karkuun...

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Oskar etsii yhä kotia

Anna oli ottanut muutaman kuvan Oskarista, eli tällainen suloinen siamilaisen alku etsii yhä kotia - alkuviikon kysely ei valitettavasti johtanut mihinkään.




Nuoremmista pennuista P-pennut jatkavat pissimistä kaikkialle muualle kuin hiekkalaatikkoon, ja märkämuona ei vielä kelpaa. Huomenna vaihdan muonamerkkiä, katsotaan jos se uppoaisi paremmin!
Illalla kävin taas katsomassa Iiriksen ja nuorimpien pentujen tilanteen. Iiris oli jo huomattavasti pirteämpi kuin eilen, ainoa mikä hieman huolettaa on se, että se ei syö muuta kuin kädestä pesälaatikkoon tuotua muonaa. Tosin muona on todella energiapitoista toipilasmuonaa, joten parempi sekin kuin ei mitään! Poikapennut, varsinkin se suklaavalkea, kasvavat varsin hyvin. Tyttö on jäänyt niistä vähän jälkeen, tuntuu nimittäin että vain parista nisästä tulee kunnolla maitoa. Annoinkin sille tänään hieman lisäruokaa, ja toivon että se sai siitä lisäpuhtia taisteluun. Sen hassusti olleet takajalat ovat oienneet oikeastaan jo ihan täysin, eli nähtävästi kyse oli vain siitä, että ne olivat synnytyskanavassa jääneet jotenkin hassusti tms.

tiistai 23. helmikuuta 2010

Skazki Q-pentue syntynyt

Tälle pentueelle tuskin tulee oikeasti Q:lla alkavia nimiä - nimittäin yleensä nimeän pennut slaavilaisten teemojen mukaan (paitsi tuo viimeisin Eddings-pentue eli P ;-D)) - ja venäjässä ei ole Q-kirjainta!

Mutta joo, asiaan. Eilen kello 11.30 tuli hälytys lähteä kätilöimään Iiristä Männikköön, olisin joka tapauksessa ollut menossa tarkistamaan tilanteeen eilen kyllä. Iiriksellä oli selviä supistuksia, mutta ne vain jatkuivat, jatkuivat ja jatkuivat. N. 14.15 alkoi ensimmäisestä pennusta näkyä sikiöpussi, sitten kohta häntä. Ja sitten se häntä näkyikin seuraavat kolme tuntia... yritin varovasti vetääkin siitä, mutta seurauksena oli vain kalvojen rikkoutuminen. Lähdettiin lääkäriin siinä vaiheessa. Lääkäri sai IHME kyllä kiskottua elävän pennun ulos (sen jälkeen kun oli ensin käyty röntgenissä ja tsekattu kokonaistilanne, pentuja näkyi röntgenin avulla yhteensä 5) n. kello 17.40. On tosiaan pieni ihme, että pikku kaveri on yhä hengissä, niin monta tuntia se vietti synnytyskanavassa! Kotiin päästyä sen paino oli 110 g, joten isohko kaveri itämaiseksi! Karvanpituudesta en vielä kenenkään kohdalla sano mitään varmaa, mutta väriksi veikkaisin b 03 24 eli suklaatäplikäsvalkea, ja sukupuoleksi uros.

Sen jälkeen Iiris sai oksitosiinia piikin, minkä jälkeen seuraavat 2 pentua syntyivät melko helposti ja nopeasti, n. klo 18.30 ja 18.45. Molemmat ovat jonkin sortin suklaakuvioisia, veikkaisin että suklaa ticked tabbyjä, uros 105 g ja naaras 107 g. Tytöllä ovat takajalat vähän hassusti vinksallaan, luulen että ne korjaantuvat itsestään, eli veikkaan että luovutusikään mennessä niistä ei enää huomaa mitään outoa, yleensä vastaavissa tapauksissa on tietääkseni käynyt niin? Täysin terve ja todella pippurinen tapaus muuten, närkästyneenä huutaa jos asiat eivät mene sen mielen mukaan.

Tämän jälkeen supistukset loppuivat kuin seinään, toisesta oksitosiinipiikistä huolimatta. Ultrattiin, ja näkyi kaksi hyvää sykettä. Tehtiin päätös odottaa tätä aamua. Yön aikana ei tapahtunut mitään, aamulla kello 8.40 alkoi supistaa uudestaan. Koska mitään ei tapahtunut, niin mentiin kello 11 maissa valmiiksi varattuun aikaan uudestaan lääkäriin. Leikata ei enää kannattanut, koska toinen pennuista oli jo tosi lähellä synnytyskanavassa. Eli kaksi viimeistä syntyivät myöskin lääkäriasemalla, mutta valitettavasti ne olivat ehtineet menehtyä hapenpuutteeseen.

Nyt on helppoa olla jälkiviisas ja jossitella, että jos olisi leikattu jo eilisiltana, niin olisi saatu ne kaksi viimeistäkin elävänä ulos. Toisaalta siinä tapauksessa Iiris saattaisi olla nyt huomattavasti heikommassa kunnossa kuin nyt. Iiris vaikuttaa nyt aika uupuneelta, mutta on vähän suostunut jo syömään, käynyt hiekkalaatikolla ja imettää tyytyväisenä kolmea pirteää pentua. Emme saa koskaan tietää, miten helposti tai vaikeasti keisarileikkaus olisi sujunut, siksi parempi yrittää olla jossittelematta ja yrittää iloita kolmesta pirteästä pennusta. Ja tietenkin toivoa, että nämä pienet ihmeet pysyisivät elävinä ja terveinä! Tämä pentue nimittäin jää isä-Maksin ainoaksi, sen eka pentue epäonnistui, ja nyt Maksi on jo leikattu.

Kotona P-pennut siirrettiin pois pahvilaatikkopesästä kun ne alkoivat käyttää sitä hiekkalaatikkona. Oikea hiekkis ei vielä kiinnosta (paitsi paakkuuntumattoman hiekan syönti sieltä), märkämuonakokeilut on aloitettu, vaaleampi tytöistä eli "Roosa" oli ainoa joka söi vapaaehtoisesti, muille piti tunkea puolipakolla pienet maistiaiset suuhun. Lara on hermoraunio kun sen vauvat, varsinkin tummin poika eli "Tomppa" vilistävät ympäri lattiaa. Lara haluaisi siirtää ne olohuoneen nojatuolin alle "turvaan", tajuamatta, että eiväthän ne siellä mitenkään pysyisi. Meillä, tai varsinkin Terolla, on asiasta eriävä mielipide. Pentu, joka ei vielä osaa käydä hiekkalaatikolla, ei ole kauhean hyvä idea olkkarissa, missä on kaikkia kivoja tyynyjä ym. pehmeitä koloja pissittäväksi...

Huoh. Onneksi tämä sottapyttyvaihe ei ikinä kestä kovin kauaa!

Olen ottanut jokusen kuvankin vastasyntyneistä muuten (tiketeillä molemmilla aika kivat korvanasennot ja pään muodot), mutta en nyt pysty siirtämään niitä koneelle. Yritetään lähipäivinä.

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

P-pennut melkein 4 viikkoa

Yritin eilen ja tänään räiskiä kuvia. Joukossa oli jokunen ihan siedettävä, mutta kyllä kului aikaa ja kamerasta pattereita :-)

Tässä ekassa kuvassa vaaleampi tytöistä, työnimeltä Netta.

Sitten tässä tokassa kuvassa tummempi tytöistä, työnimeltä Roosa. Se on yhä siskoaan aavistuksen lupaavampi, vaikka ei niissä kyllä isoa eroa ole.

Suklaapoika on yhä kovaäänisin, ja rohkeimmasta päästä.

Ruskeatäplikästä poikaa olen aikaisemmin pitänyt hieman pohdiskelevana, se on pesässä katsellut aikansa ennen kuin on liittynyt muiden vauvapainileikkeihin - mutta tänään kun kaadoin pesästä etuseinän pois, se uskaltautui kauimmas tutkimaan. Hiekat on nyt vaihdettu paakkuntumattomaan, mutta kiinteitä ruokia aloittelen sitten kun lapsoset edes uskaltavat vieressä olevaa hiekkalaatikkoa tutkimaan :-D

Eiliseltä yksi imetyskuva vain siksi, että se näyttää värit aika todenmukaisena. Muut kuvat on räiskitty salamalla, tämä aurinkonpaisteessa ilman keinovaloa.

Iiris pitää yhä meitä jännityksessä. Kävin toissapäivänäkin katsomassa, nyt ollaan soiteltu kun tilanne ei ole muuttunut miksikään. Huomenna katsomaan, jos eivät pennut nyt yöllä ala syntyä.
Oskarista tuli kysely, peukut pystyyn!

perjantai 19. helmikuuta 2010

Siamilaispentu etsii kotia peruutuksen vuoksi ja muita pentu-uutisia

Oskarin varaus valitettavasti peruuntui, joten kotia etsii aivan upealuonteinen siamilaisen alku, väri suklaanaamio. Lemmikiksi tai sijoitussopimuksella - näyttelyitäkin saa kokeilla mutta huippunäyttelytähteä en siitä lupaa - vaikkei pojassa sinänsä mitään vikaakaan ole. Vanhoja kuvia löytyy tästä blogista ja sivujeni kautta, uusia koetetaan ottaa heti kun ehditään.

Olin kolmisen päivää työmatkalla ja sillä aikaa P-pennut olivat päättäneet ryhtyä ISOIKSI. Ne yrittävät kilvan pesästä pois, Laran suureksi hermostukseksi. Viikonlopun tienoilla lienee aika siis laajentaa niiden elinpiiriä, ja aloitella pikkuhiljaa kiinteän ruuan ja hiekkalaatikon käytön harjoittelu. Yritän myös jonkinlaisia kuvia saada otettua, jos ei koko viikonloppu mene päivystävän kätilön hommissa...

Iiriksellä nimittäin alkaa laskettu aika lähestyä. Kävin eilen katsomassa, mamma on muhkea mutta ei vielä tee elettäkään synnyttääkseen. Kiirettä ei vielä ole, huomenna taitaa olla 65 päivää kasassa jos nyt oikein muistan.

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

P-pennut kohta 3 viikkoa

Nyt niitä pentukuvia! Nämä on otettu jo perjantaina, eli kuvissa ikää vähän reilut 2,5 viikkoa - uskokaa tai älkää, mutta ne ovat jo taas ihan erinäköisiä :-D

Ensin vaaleampi tyttö.

Sitten tämänhetkinen oma suosikkini eli tummempi tyttö.

Ruskeatäplikäs poika.


Ja suklaatäplikäs poika.

Kyselyjä on tullut todella mukavasti, enkä ole oikeasti näitä mihinkään pentuvälityslistoille edes laittanut vielä. Toki kyselyt ovat aina vasta kyselyjä, jotka voivat syystä tai toisesta peruuntua, mutta silti tuntuu mukavalta.

lauantai 13. helmikuuta 2010

Ystävänpäivää tällä kertaa Espoosta

Sain suloisia kuvia Espoosta, eli kuvissa poseeraa Skazki Kaspar, BAL b eli suklaanaamio balineesi, kastraattipoika. Konstan veli, eli N-pentueen setä.

Kassu osaa nauttia elämästä!

Meillä on tällä viikolla käynyt muutamia pennunkatsojia. Toinen tytöistä menee sijoituskotiin, jos kaikki menee hyvin. Tällä hetkellä lupaavampi tytöistä on tummempi, kutsumanimeltä Roosa. Vaaleampi on tosi söpö, kutsumanimeltä Netta. Pojat ovat Tomppa (ruskeatäplikäs) ja Vallu (suklaatäplikäs). Niistä en oikein osaa vielä sanoa, kumpi on parempi, aika tasaisia ovat. Vallu erottuu edelleen pahimpana huutajana.
Perjantaina otettiin myös kuvia kun oli vieraalla parempi kamera kuin minulla. Yritän huomenna saada kuvat tänne suht tuoreeltaan.
Kävin tänään katsomassa Iiristä. Iiris on PAKSU :-) Pentujen laskettu aika on ensi viikonloppuna. Veikkaisin keskikokoista pentuetta, tuskin ihan 1-2, mutta toivottavasti ei mitään uutta ennätystäkään ensikertalaiselle emolle.

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Epäonnisia kuvauskokeiluja, pennut melkein 2 viikkoa

Useampi ihminen on pyytänyt kuvia. Nyt täytyy kyllä sanoa, että tulkaa itse kuvaamaan ;-)
Yritän tänään räiskiä pennuista yksittäiskuvia, kun yhteiskuvista ei tule mitään. Piti nimittäin rakennella tiiviimpi pesä (kattoa ei saa enää helpolla auki), joten söpöjä pentukasakuvia ei oikein saa. Lara innostui eilen nimittäin roudailemaan pentujaan ympäriinsä, ja rauhoittui vasta kun sekä vaihdoin pesään puhtaat aluset ja tein siitä tiiviimmän.

Yksittäiskuvat sitten olivat toinen toistaan kamalampia. Harmaana talvipäivänä valo ei riitä tuolle pokkarikameralleni (kai se pitää joskus investoida siihen järkkäriin), ja salamalla räiskityt ovat IHAN hirveitä. Kotisivuille niitä ei ilkeä laittaa, mutta tänne nyt yksi vähiten hirvein joka pennusta.

Vaaleampi suklaakilpparitäplikäs tyttö.


Suklaatäplikäs poika. Kovaäänisin koko joukosta!

Tummempi suklaakilpparitäplikäs tyttö. Se on porukan isoin.


Tummempi poika (ruskeatäplikäs?).

Eivät tykänneet kuvauksesta yhtään, huusivat kuin syötävät, mikä tietysti hermostutti Laran, eli kuvausharjoitukset jäivät lyhyeen. Mutta kyllä tämä tästä, nyt kun ikää alkaa olla 2 viikkoa niin pyrimme käsittelemään päivä päivältä pentuja enemmän.

torstai 4. helmikuuta 2010

Pari kuvaa viikonlopulta

Elina lähetti minulle vielä muutaman sunnuntaina otetun kuvan. Ekana vauvakasa.

Pennut kasvavat hyvin, ja aukaisivat kaikki silmänsä keskiviikkoaamuun mennessä. Siinä vaiheessa ne minusta aina alkavat näyttää enemmän oikeilta kissoilta! Eivätpä nuo juuri muuta vielä tosin tee, kuin syövät ja nukkuvat, mutta pari kertaa on joku jo vähän uteliaana yrittänyt nostaa päätään, kun tulen pesän luo.

Seuraavaksi meidän vanhin rouva eli Dina esittelee oci-ilmettä :)

Varsin onnistunut kuva Maijasta vielä.

Maija suhtautuu näihin pentuihin vähän paremmin kuin edellisiin. Aluksi se jopa yritti hoitaa näitäkin, mutta kun en uskalla pitää pentuhuoneen ovea auki, jos en ole itse vahtimassa, niin Maija veti purut sieraimiin. Nyt se ärisee välillä Laralle, mutta välillä jopa leikkii Laran kanssa, kun Lara tulee ruoka- ja jaloittelutauolle pentujen luota.

Oneida on nyt lähes varmasti varattu! Ennen kuin poistan sen kaikilta varauslistoilta, odotan kuitenkin varausmaksun saapumista tilille. Vaikuttaa hyvältä, rauhalliselta kodilta eli sellaiselta, jonne Oneidan uskoisin sopeutuvan.
Sain entiseltä omistajalta viestin, että uutta kotia etsinyt 2-vuotias kasvattini löysi jo hänen kauttaan uuden kodin. Hyvä niin.

maanantai 1. helmikuuta 2010

P-pennut 1 viikkoa

Kuvat on otettu eilen, eli kuvassa 6 päivän vanhoja. Silmät ovat visusti kiinni kaikilla, epätavallista minun kasvateillani, mutta toisaalta nämähän syntyivätkin paria päivää aiemmin kun pentueeni yleensä. Hyvin pulleita ja tyytyväisiä pentusia ovat kaikki, jokainen oli tähän iltaan mennessä tuplannut syntymäpainonsa.

Kuvissa osa, lopuista ei tullut julkaisukelpoista, ja jokin raja pitää olla sekä pentujen että emojen "rääkkäyksellä" eli kuvausyrityksillä tässä vaiheessa. En itsekään pysty sanomaan kuin livenä, kuka on kuka, näistä kuvista tunnistan vain osan, niin tasainen porukka tämä pentue on tässä vaiheessa. Kaikki kuvat Elina, Nexun emäntä ja kuuluisa Temppukissojen kouluttaja.

Seuraavassa kuvassa on isoin, ja sävyltään hieman tummempi tyttö.





Tässä alempana olevassa kuvassa on suklaatäplikäs poika.

Veikkaisin, että sama pentu myös tässä. Jahka vähän kasvavat, niin alkaa ne erottaa kuvistakin jo helpommalla ;-)

En sitten eilen päässyt Piikkiöön, Annalle tuli esteitä. O-pennut joka tapauksessa ovat täysin toipuneet flunssanpoikasesta, ja saavat tällä viikolla ekan rokotuksen. Tähtäämme siihen, että ne olisivat luovutusvalmiita helmi-maaliskuun vaihteessa. Menee pari viikkoa myöhemmäksi, kuin pentujeni luovutus yleensä, mutta pentujen terveys ja sääntöjen noudattaminen ennen kaikkea...