Lara varmasti tiine

Kuvitukseksi ensin tuoreehko räpsäytys Taimi-emosta ja Oneida-typykästä maitobaarissa :)

Lisää pikkukissoja odotettavissa Laralta tammikuun lopulla! Kaikki ovat sitten joko itämaisia pitkäkarvoja tai balineeseja.

Asia varmistui aatonaattona, Lara oli ollut muutaman päivän vähän vaisu ja söi huonosti, joten päätin ennen pyhiä käyttää sen varmuuden vuoksi lääkärissä. Lääkäri ei löytänyt Larasta mitään vikaa, eli kyse taisi olla vain raskauspahoinvoinnista, mutta ultra näytti vähintään kolme pientä kissanalkua! Nyttemmin on Laran ruokahalu palautunut entiselleen eli valtaisaksi, ja pieni masukin sille on jo kasvanut :)

O-pentue kasvaa kohisten Piikkiössä. Kaksi pentua, Oskar ja Oneida, ovat yhä vapaana. Kyselyitä on tullut, mutta ei vielä mitään varmaa. Pääsen vihdoin ja viimein itsekin niitä taas katsomaan viikonloppuna, silloin viimeistään sitten lisää kuvia!

Oskar

Oli ihan pakko laittaa tänne nämä tuoreet kuvat Oskarista, kun se on niin ihana! Terveisiä vaan erityisesti Lendille ;-)

Taimi-mamma hoitaa :)

Aika kiva sivuprofiili :)

Hieman uninen poseeraus. Korvat nyt aina saisivat olla vielä isommat ja alempana, mutta ei ollenkaan pöhkömmän näköinen poju!

Iiris astutettu uudestaan ja pentukuvia

Käykääpä kurkkimassa pari uuttakin pentukuvaa O-pennuista täältä:

http://akoyankissala.blogspot.com/

Kuten Annakin kirjoittaa, tosiaan punainen klassinen tabbytyttö Oneida etsii sijoituskotia. Se on sen verran lupaava ja niin namuisen värinen, että mielelläni teettäisin pentueen sillä.

Oskar-veli on myös kotia vailla, tärkeintä on rakastava koti, mutta toki ilahdun kovasti jos sitä joku jaksaisi pari kertaa näyttelyyn raahata, ja jos hermot kestäisi pitää sitä leikkaamattoman hetkisen niin ehkä sille saattaisi olla morsiankin tiedossa. Eli jonkinlainen osasijoitussopimuskin edullisin ehdoin on mahdollinen, muttei välttämätön.

Lara on hyvinkin tiineen oloinen, vähän turhankin rauhallinen, toivottavasti kaikki on hyvin. Pitää tarkkailla sitä hyvin...

Vein Iiriksen torstaina Turkuun Maksin luo ja hain sen eilisiltana pois. Pari vuorokautta nuoripari oli pitänyt kivaa, sen jälkeen Maksi oli liian uuvuksissa jatkaakseen vaikka Iiriksellä selvästi juoksu vielä jatkuikin... mutta tällä kertaa siis meni paremmin sikäli että astumisia oli selkeästi enemmän, toivottavasti tällä kertaa myös tuli pentuja. Jos tulee, niin ne syntyvät helmikuun loppupuolella.

En ole ehtinyt tai jaksanut väsätä mitään hienoja joulukortteja tänäkään vuonna, mutta kiitos kaikille jotka ovat minulle kortin lähettäneet. Tätä kautta haluan toivottaa kaikille höpinöideni lukijoille Oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua, ja Onnellista, Onnellista Uutta Vuotta!

Hyviä uutisia Larasta, huonoja Iiriksestä

Kävin eilen Iiristä katsomassa. Ihme juttu: nisät helottaa edelleen kuin vuodenaikaan sopivasti jouluvalot, mutta mahaa ei ole tullut YHTÄÄN, ja juoksua näyttäisi aloittavan :-( Ainakin mouruaa ja perheen kastraattipoika mokoma astuu sitä parhaansa mukaan. Eli harmillista kyllä, oireet viittaavat valetiineyteen, uusintareissu Turkuun lienee tiedossa lähipäivinä. Jos ei toisella yrityksellä Maksin kanssa onnaa, niin sitten pitää varmaan jo vaihtaa kollia.

Onkin viime vuodet mennyt ihan älyttömän hyvin, vuosikaudet on ollut niin onnellinen tilanne että tyttöni ovat tulleet kertalaakista tiineeksi. Viimeksi on ollut vastaavia ongelmia ihan kasvatusurani alkuvaiheessa, Ninnin eka pentue oli tosi helppo mutta toista ei meinattu saada ensin alulle millään...

Olisi tässä kieltämättä muitakin joulukiireitä kuin Iiriksen kuskailu Turkuun ja takaisin, mutta ei auta, parempi hoitaa asia nyt kuin lykätä sitä - varsinkin kun Maksin käytös pahenee koko ajan pikku hiljaa, se tuskin on enää kovin pitkään leikkaamaton.

Lara sen sijaan vaikuttaa hyvinkin tiineeltä. Nisät ovat kasvaneet ja painoakin on jo tullut lisää. Koska astutuksesta on vasta n. kolme viikkoa, en uskalla olla satavarma mutta toivotaan parasta!

O-pentueen varaustilanteesta: kilppari Olga jää näillä näkymin synnyinkotiinsa Annalle. Punaisesta Oneidasta on yksi potentiaalinen kysely (Katja, palaan asiaan kun kiireiltäni ehdin ;). Oskar-simskupoika etsii vielä varmasti kotia. Uusia kuvia toivon saavani pian... Koetan myös kotisivuja päivittää viimeistään jouluna.

Kuvia itsenäisyyspäivältä

Minun oli tarkoitus käydä O-pentuetta katsomassa männä viikonloppuna, mutta valitettavasti minusta riippumattomista syistä reissu peruuntui. Tässä kuitenkin Annalta saamiani kuvia n. viikon takaa eli pennut ovat kuvissa n. kuukauden ikäisiä. Tuskin maltan odottaa että näkisin pennut taas ihan itse, mutta menee varmaan joulun jälkeen, valitettavasti :-(

Kaipa tuo Oneida pitänee rekisteröidä klassiseksi tabbyksi, vaikka se geneettisesti todennäköisesti luultavasti yksivärinen onkin. Ihana!!

Sitten pari vauvapainikuvaa, nämä ovat minusta aina yhtä ihania.

Ja sitten vielä yksi yleinen sohvalla seikkailukuva.

Varaustilanteesta: Anna taitaa miettiä yhä, kumpi tytöistä jää hänelle? Toinen tytöistä joka tapauksessa etsii kotia, joko sijoitukseen tai sitten ihan lemmikiksi. Oskar-poika lienee suklaanaamio (paras arvaus tällä hetkellä), ja se etsii joko lemmikkikotia tai sitten voisi myös jonkinlainen osasijoitussopimus tulla kyseeseen.

Vihdoin kuvia O-pentueesta

Vihdoin nyt näitä kuvia O-pennuista, lisääkin koetetaan saada ja isompina, mutta edes jotain... Nämä on siis otettu 21.11, eli näistä pennut ovat jo kasvaneet kovasti.

Tässä ekassa kuvassa poseeraa Olga, OSH f var eli kilpikonna itämainen lyhytkarva. Kauhea piipittäjä! Koosta saatte jotain käsitystä kun vertaatte minun käteeni etualalla.

Sitten rohkea ja utelias poika Oskar, SIA b (?) var eli luultavimmin suklaanaamio siamilainen. Väristä en mene ihan satavarmaksi vielä vannomaan.

Ja sitten se pentueen namipala ja iloinen ylläri, Oneida-tyttönen! OSH d (d 22), eli punainen itämainen lyhytkarva. Sen (haamu)kuvio on klassinen tabby!

Tyttöjen varaustilanne on auki, mutta vähintään simskupoika etsii hyvää kotia! Sille saattaisi olla yksi morsian tiedossa, jos koti jaksaisi pitää hetken kauemmin leikkaamatta. Ehdoton edellytys tämä ei kuitenkaan ole, ehdoistakin voidaan neuvotella.

Meinasi unohtua että kaikki kuvat on ottanut Elina Väyrynen.

Lara, Iiris ja pennut

Pahoitteluni kun tämä blogipäivitystahti on nyt kamalan huonoa. Välillä vaan muu elämä ottaa pahan niskalenkin koneella istumisesta. Kirjoitan lisää ja julkaisen vihdoin kuvia lähipäivinä, mutta suurimmat uutiset ovat seuraavassa:

Turun näyttely meni hienosti, Dina oli III kategorian paras veteraani, ja Maksi sai sertinsä.

O-pentue olivat aivan hurmaavaa joukkoa. En osaa vielä päättää, kumman tytöistä sijoittaisin, eli kiinnostuneet voivat kysellä kumpaakin ;-) Poika lienee todennäköisimmin suklaanaamio.

Iiristä kävin katsomassa tiistaina. Tiineeltä näyttää, eli Skazki P-pentue syntynee 5.1. tienoilla!

Lara kävi maanantaista torstaihin treffeillä Siegfriedin kanssa. Nyt jäämme jännityksellä odottamaan mahdollisia tuloksia. Ja nyt nukkumaan, lisää juttua ja niitä kuvia toiste!

Viikonloppuna Turkuun

Blogista voisi päätellä, etten muuta teekään kuin juoksen Turku - pk-seutu -väliä ;-) Oikeastaan se ei mene ihan niin - viime viikolla iski aikamoinen lentsu (ei sika mutta ihan tarpeeksi kipeä olin silti), ja sitten tällä viikolla olin neljä päivää lomalla Roomassa, kissa-asioista kirjoittaminen ja yleensäkin sähköinen yhteydenpito on jäänyt vähille.

Mutta huomenna siis vaihteeksi Turkuun ja jee, Piikkiöön, vihdoinkin näen pennut livenä! Toivottavasti saan myös otettua edes jotain siedettäviä kuvia.

Sunnuntaina sitten ollaan Dinan ja Maksin kanssa Turokin kissanäyttelyssä, itse häärään assarina vaikka se toipilaana ja reissusta väsyneenä ei ehkä maailman fiksuinta hommaa olekaan...

Lara on taas kuin se ei ikinä olisi pillereillä ollutkaan. Eli se on taas aloittanut tutun juoksutahdin, reilu viikko älämölöä, vajaa viikko taukoa ja taas alkaa mouru. Veisin sen mielelläni jo viikonloppuna Tampereelle treffeille Siegfriedin kanssa, mutta erinäisistä yhteensattumista johtuen pääsen viemään sen vasta maanantai-iltana. Toivottavasti on silloin yhä kunnon juoksu päällä.

Kuvaterveisiä Länsi-Suomesta

Sain vihdoin aikaiseksi siirtää koneelle reilu viikko sitten ottamani kuvat Maksista, eli pikaisesti räpsäistyt kuvat isukkiehdokkaasta Maksista reissulta, kun hain Iiriksen pois Turusta.

Toin tuliaiseksi kissanminttuampparin, joka ei ollut kiinnostanut meidän kissoja, sitä siis meillä oli vaan nuuhkaistu. Maksiin se meni täydestä kuin väärä raha :)

Sitten taas vähän vanhempaa "Skazki-tuotantoa", Aarre eli Skazki Fjodor Dostojevski B-pentueestani (vanhemmat Kissamos Ares x CH Skazki Vasilisa Prekrasnaja). Kiitos Susselle taas kuvasta.

Piikkiöön tuoreelle O-pentueelle kuuluu hyvää. Koska punatabby onkin tyttö, piti sille keksiä uusi nimi: Oneida. Kiitos vaan Eve mietintäavusta!

Kaikki kasvavat hyvin, emolla riittää maitoa ja se on hyvin huolehtivainen. Koputan puuta että jatkossakin menee kaikki yhtä hienosti!

Kuvaterveiset Marinalta ja punainen onkin tyttö

Sain Marinan kodilta aivan ihania kuvia! Älkää peljästykö, tyttö ei liiku normaalisti vapaana, vaan kesämökillä saaressa on nuo ulkoilukuvat otettu. Tuo väri on vaan niiiiin ihana, vaikka itse sanonkin. Sen suklaiset osat ovat hyvin tummia suklaakilpparille, tulee ihan Maijan sisko Belladonna mieleen. Toisaalta muistan hyvin, että kun Belladonnan viereen laittoi Maijan, jonka mustat osiot ovat aivan yönmustia, niin ei ollut epäilystäkään, etteikö Belladonna olisi ollut suklaakilppari bicolour, eli samanvärinen kuin Marina.

Muistin virkistykseksi Marina siis on viime talven M-pentueesta, Maksin, Milan ja Morriksen (Miroslav) sisko.

Sitten on vielä pakko hehkuttaa: Annalta tuli eilisiltana viestiä, kun hän oli päässyt katselemaan pentujen häntien alle paremmin. Punatabby pentu onkin TYTTÖ! Wohou! Aika unelmaa :-)
Katsotaan nyt rauhassa kuitenkin, kuinka pennut kehittyvät. Jos molemmat tyttöpennut pysyvät kasvatustasoisina, niin Anna pitää toisen, mutta toinen sitten etsii hyvää sijoituskotia.

Eka kuva O-pentueesta

Eli tuollaisia mötkäleitä siellä... ihan pikkupentuja ei ole minusta järkevää rääkätä liikaa turhilla "muotokuvilla", mutta kuvataan sitten enemmän kunhan kasvavat. Punainen poju on aika pieni, mutta toivotaan että kaikista kolmesta tulee eläjiä.

Skazki O-pentue syntynyt

Taimi piti minua ja Annaa hermoraunioina koko eilisen päivän. Puoliltapäivin nimittäin tuli limatulppa tms. ja sen jälkeen EI MITÄÄN tuntikausiin. Taimi alkoi sitten synnyttää vasta aamuyöllä, sitten kun synnytys todenteolla käynnistyi niin kaikki sujui tosi nopeasti.

Pentuja syntyi neljä, mutta valitettavasti viimeisenä syntynyt oli vammainen, vatsanpeitteet puuttuivat eli suolet pursusivat, ei mitään mukavaa :-( Noitahan silloin tällöin syntyy, mutta itselleni tämä oli ensimmäinen tapaus (ja kyseessä on siis jo 15. kasvattajanimelläni syntynyt pentue). Valitettavasti mitään muuta ei tuollaisessa tapauksessa voinut tehdä kuin päästää pikkuisen pois tuskistaan :-(

Mutta kolme on siis normaalin oloista pentua, nyt vaan toivotaan että kaikki alkaa sujua hyvin! Taimi oli ensikertalaisena aluksi ihan pihalla, mitä pitää tehdä, mutta on nyt alkanut rauhoittua.

Syntyi kaksi itämaista, kilpikonna tyttö, OSH f, sen rekkarinimeksi tullee Skazki Olga. Se jää Annalle joko itselle tai sijoitukseen, jos se pysyy kasvatustasoisena.

Toinen itämaisista on poika, ja se on PUNAINEN KLASSINEN TABBY, OSH d 22 :-D Jos siihen ei tule mitään vikoja, niin etsin sille luotettavaa ja pitkäpinnaista sijoituskotia, joka yrittäisi pitää mahdollisimman pitkään leikkaamattomana. Alustavasti kaavailen sille nimeksi Skazki Oliver.

Kolmas pentu on siamilainen, ja myös poika. Naamioväri selvinnee tässä pikku hiljaa. Siitä tullee Skazki Oskar. Jos kaksi muuta pysyvät kasvatustasoisina, niin se myydään lemmikiksi. Jos muihin tulee jotain vikoja, niin sitten pitää harkita simskun jättämistä kasvatukseen.

Olen ihan täpinöissäni :-) Kuvia ilmestyy jahka Anna ehtii ottaa, nyt tärkeintä on seurata, että Taimi alkaa hoitaa vauvojaan ja että pennut alkavat kasvaa normaalisti. Sukutaulu löytyy jo nyt Annan sivuilta, paiskaan sen myös omille sivuilleni tässä lähipäivinä.

Lara meillä kotona aloittelee juoksua eli availee ääntään. Luultavasti tästä juoksusta en sitä vielä astuta, mutta seuraavasta varmaankin kyllä.

Kollit, Iiris ja kohta toivottavasti pentuja Taimilla

Elämme jännittäviä aikoja. Taimilla (Chat de Nacre's Daryl Hannam) on tänään laskettu aika, ja kovasti se jo merkkejä antaa että varmaan jo huomenna on jotain uutta kerrottavaa viimeistään.

Taimin pennuthan syntyvät minun kasvattajanimelläni, mutta kannamme vastuun yhdessä sen kodin eli Annan kanssa, Annalla kun on jo kokemusta sijoituskotina toimimisesta ja oma kasvattajanimikin. Koska Taimi ja pennut sijaitsevat Annan luona Piikkiössä, niin minun roolini on toki virallisena kasvattajana olla päävastuussa, mutta Annan vastuulla on se päivittäinen hoito. Toisin sanoen, kyllä minultakin saa pennuista kysellä jahka ne nyt ensin saadaan maailmaan, mutta myöhemmin Annalta kyllä saa ajantasaisempaa tietoa pentujen luonteista ym. Toki yritän niitä käydä säännöllisesti katsomassa, mutta varmaan en pääse Piikkiöön niin usein kuin haluaisin. Jos itse saisin päättää, kävisin kerran viikossa, mutta käytännön järjestelyjen takia varmaan realistisempaa on parin kolmen viikon välein.

Mutta toivotaan nyt ensin, että kaikki tulevat elävinä ja terveinä maailmaan! Peukut ja varpaatkin pystyyn!

Hain Iiriksen eilisiltana Turusta. Otin lisää kuvia Maksista, koetan lähipäivinä siirtää ne koneelle, jos joukossa on jokin kelvollinen niin laitan tänne. Maksi on kyllä kehittynyt edukseen, sillä on aika hyvä ilme ja se lila turkki on vaan niin kaunis!

Sain muuten pari päivää sitten myös Marinasta, Maksin siskosta, uusia kuvia, laitan nekin lähipäivinä tänne :-)

Kotisivulleni muuten vihdoin päivitin tuoreet kuvat muistakin kolleistani, käykääpä katsomassa. Nyt on siellä edes kasvatuskissat kuvineen ja sukutauluineen suht hyvin ajan tasalla, ainahan sitä voisi parempia kuvia saada mutta nyt on edes siedettävät kaikista. Mutta uusiakin saa ottaa, mikä mainittakoon pienenä painostuksena paitsi itselleni myös sijoituskodeille ;-)

Iiristä taisi ottaa pannuun sulhasen luota lähtö, se huusi koko matkan Turusta Pasilaan. Se siitä rentouttavasta junamatkasta... hassua, sillä menomatkalla Turkuun se oli hiiren hiljaa.

Seuraavat kolme viikkoa nyt sitten odotellaan ensimmäisiä merkkejä, onko Iiris tiine. Jos on, niin laskettu aika on 5.11. eli loppiaisaattona.

Iiris astutettu

Ensin kehno, mutta tuore kuva Maksista. Siitä on tullut muuten ihan komea, mutta silmien värissä on toivomisen varaa. Onneksi Iiriksellä on hyvänväriset silmät, eli jos pentuja tulee niin täytyy toivoa etteivät kaikki saisi isänsä silmienväriä.

Olipahan viikonloppu... hartiat ja yläselkä ihan jumissa, varmaan osittain kaikesta junassa istumisesta... eli vaikka toisaalta harmi etten tänään päässyt Piikkiöön Taimia katsomaan, niin toisaalta hyvä että tämä päivä meni ihan kotosalla.

Perjantai-iltana siis vein Iiriksen Turkuun Maksin luo. Iiris oli heti juonessa mukana, alkoi tutkia reippaasti paikkoja ja sanoi "kurr" kollille. Maksi sen sijaan kauhistui: "apua, vieras kissa reviirillä", ja sähisi ja murisi tytölle. On vaan nuo nuoret kollipojat välillä niin ihastuttavan pöljiä että! Maksihan on jo 11 kk, ja on viime viikkoina alkanut öisin laulella yms. eli sukukypsä pitäisi olla jo, ja yleensä kollini ovat kyllä jo 8 kk:n iässä saaneet tyttöjä tiineeksi. Maksi sen sijaan ei aluksi tuntunut tajuavan homman nimeä sitten millään. Se vaan pyrki pois samasta huoneesta tytön kanssa, eikä halunnut olla sen kanssa tekemisissä ollenkaan. Koska kuitenkaan ruumiita ei näyttänyt olevan tulossa, hyppäsin junaan ja yöksi kotiin.

Lauantaiaamuna sitten Kissaliiton syysliittokokoukseen Tampereelle. Edustin BaJaVaa, eli minulla olisi periaatteessa ollut puheoikeus omaa rotua koskevassa asiassa. BaJaVahan teki Siam-Orient ry:n tuella sääntömuutosehdotuksen tämän kokouksen käsiteltäväksi. No, minä olin vähän epäonninen edustaja: oli ennalta sovittua iltamenoa, jonne olin luvannut mennä jo ennen kuin minut valittiin edustamaan BaJaVaa - ja kävi juuri niin kuin pelkäsin: minun piti lähteä pois Tampereelta ennen kuin sitä meidän asiaa ehdittiin pitkän asialistan loppupäässä käsitellä... Onneksi kuitenkin ehdotus meni läpi! Eli uusi sanamuoto astuu voimaan 1.1.2010:

2.6.7
SRK KATEGORIA 4 KASVATUSSÄÄNNÖT:
vanha muoto: Kahden varianttikissan lyhytkarvaisen jälkeläisen saa yhdistää vain pitkäkarvaisen kanssa.
1.1.2010 alkaen uusi muoto: Varianttikissan saa risteyttää vain itämaisen pitkäkarvan / balineesin / seychellien pitkäkarvan kanssa, tai varianttikissalla, joka sukutaulunsa tai DNA-testituloksen perusteella kantaa pitkäkarvageeniä.

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa - no, helpottaa pitkäkarvakasvatusta, jossa varsinkin pitkäkarvakolleista on lähes aina pulaa. Jos joku ei ymmärrä, mistä on kyse, niin voin joskus pyynnöstä vääntää rautalangasta :-)

Mitä tulee Maksiin ja Iirikseen, vihdoin tänään aamuyöllä alkoi tapahtua! Maksin koti oivalsi kokeilla, että mitä tapahtuu, jos kissat päästetäänkin tutkimaan koko kämppää - ja kas, Maksi oivalsi mitä siltä vaaditaan! Sitä vaan ahdisti olla "pienessä" tilassa - kasvattajan on nyt vaan pakko huomauttaa että YLEENSÄ kollit astuvat paremmin ollessaan vain yhdessä huoneessa naaraan kanssa, mutta Maksi on kai se poikkeus, joka vahvistaa säännön. Ja sitäpaitsi ei se tila edes ollut mikään kamalan pieni...

Koska vasta tänä aamuna ensimmäiset todistetut astumiset tapahtuivat, ja yön riekuttuaan kissat nukkuivat päivän, niin päätin hakea sittenkin Iiriksen kotiin vasta huomenna. Eipä kai yhdestä lisävuorokaudesta tässä tapauksessa voi haittaakaan olla.

Nyt vaan sitten en ehtinyt nähdä Taimia ennen pentuetta... no, toivottavasti kaikki menee hyvin. Näen painajaisia 7 punaisesta pojasta ja toivon olevani väärässä :-)

Sinkoilua edes takas - sunnuntaina kyyti Turkuun?

Huaah. Miksi kaikki asiat tapahtuvat aina päällekkäin? Tänään siis vien Iiriksen Turkuun, muuten sinne voisi jäädä pyörimäänkin vaikka yöksi, mutta kun jo lupasin mennä lauantaiaamuna Tampereelle BaJaVan edustajana liittokokoukseen. Siellähän sitten minulla on puheoikeus omaa rotua koskevissa asioissa, mutta ei äänioikeutta.

Eli sinkoilua edestakaisin ja junamatkailua on siis perjantai-ilta ja lauantaikin.

Sunnuntaina ajattelin kyllä sitten kaikessa rauhassa hakea Iiriksen takaisin, kävi Maksin kanssa miten kävi. Saisin auton lainaan mutta hirvittää lähteä yksin - haluaisiko kukaan lähteä seuraksi? Käytäisiin samalla myös Taimia katsomassa Piikkiössä, Taimin pennut syntyvät nyt päivänä minä hyvänsä, itse veikkaan kyllä vasta ensi viikkoa, virallinen laskettu aika (66 vrk) on tiistaina.

Iiris ja Maksi ne yhteen soppii eli muutos pentuesuunnitelmaan

Iiris (Skazki Ninel) aloitti tiistaina toisen juoksunsa. Ikää sillä alkaa olla tarpeeksi pennutusta varten, ja toisaalta myös tammikuun alkupuolella mahdollisesti syntyvät pennut syntyisivät minulle ihanteelliseen aikaan töiden kannalta.

Olen jo hetken aikaa hautonut ja miettinyt, että kääntäisinkö kelkkani ja luopuisinko haaveestani saada Iirikseltä ihastuttavia valkolaikkukilpparityttöjä... kyllä toisaalta vähän riipaisee luopua haaveesta, mutta piti nyt ottaa järki käteen. Olin siis ajatellut käyttää ulkopuolista balineesikollia, mutta päätinkin nyt kokeilla sittenkin Iiriksen astuttamista omalla kollillani, eli Maksilla (Skazki Maksim, lila itämainen pitkäkarva). Tässä kun on nyt minusta riippumattomien syiden takia käynyt niin, että luultavasti kukaan muu ei lähiaikoina ole käyttämässä Maksia, ja en usko, että sekään on enää montaa viikkoa leikkaamatta, sekin on alkanut viime aikoina esittää sen verran kollin elkeitä.

Eli huomenna illalla lähden viemään Iiristä Maksin luo treffeille Turkuun, ja toivotaan sitten että nuoripari, molemmat ensikertalaisia, ymmärtävät mistä on kyse :-) Uskallan tällaista yhdistelmää suunnitella siksi, että vaikka molemmat ovat omia kasvattejani, ne ovat jo varsin kaukaista sukua toisilleen, eli sukusiitoskerroin pysyy aivan järkevissä rajoissa.

Jos käy hyvin, niin pentujen todennäköisin väri on suklaa ticked tabby tai suklaatäplikäs, valkolaikkuisena tai ilman laikkuja. Toki salaa toivon myös lilaa, yksivärisiä ja kenties myös naamiopentuja, mutta niitä tulee sitten vaan tuurilla!

Sekalaisia kuvia

Täällä ei oikeastaan arkea kummempaa, mutta lätkäisenpä tänne muutaman kuvan, kiitos niistä kuvaajille Susanna ja Merja!

Alla Dina sanoo rääp kameralle ja näyttelytunnelmalle, kuva siis parin viikon takaa Kirkkonummen näyttelystä.



Seuraavassa kuvassa alla vähän rauhallisempi poseeraus. Tuosta ilmeestä ja kuono-osasta saa olla moni nuorempi oci kateellinen, vaikka meidän vanharouva ei enää täplien kontrastilla niin vakuutakaan.

Sitten "lapsenlapsi", eli Susannan Lili, Tistan-kasvatti, jonka isä on Leo (Skazki Isidor).

Ja sokerina pohjalla oma kasvattini, Aarre (Skazki Fjodor Dostojevski, OLH d 24, s. 2003 eli B-pentueeni komein poika).

Pentuesuunnitelmia

Laran, Iiriksen ja Siegfriedin sienitestitulokset (kaikki negatiivisia niin kuin pitikin) saapuivat tänään. Eli nyt on kaikki muodollisuudet hoidettu, voi alkaa tosissaan miettiä astutuksia. Iiris astutetaan ehkä jo seuraavasta juoksusta - katsotaan nyt milloin se alkaa.

Tein päätöksen, että Laran viime viikolla saama pilleri saa nyt ainakin tällä erää olla viimeinen. Aloitin matokuurin kaikille kolmelle kissalle, kun tajusin, että Larallehan pitää uusia tehosterokote, edellinen rokotus ehtii taatusti mennä vanhaksi ennen mahdollisten pentujen luovutusikää. Joskus on hyötyäkin siitä, että Laran toinen nimi on tätä nykyä Hotko: se veti oman annoksensa ruokaan piilotettuna. Maijalle on aina helppoa antaa lääke, Dina sen sijaan on tätä nykyä ongelma. Se on nyt vanhemmiten päättänyt, että kaikki lääkkeet ovat myrkkyä. Vaikka se muuten on erittäin helposti käsiteltävä kissa, niin lääkkeiden anto sille on sellaista taistelua, että tarvitsen apulaisen pitämään kissaa kiinni, ja silti on yleensä kädet naarmuilla ja tuskanhiki päässä, ennen kuin lääke on varmasti kissan mahassa asti. Tänään yritin samaa temppua kuin Laraan, ja herkkuruuan seassa sainkin suurimman osan lääkkeestä kissaan. En ole kuitenkaan varma, menikö kaikki... huomenna pitää kai sitten valmistautua taistoon. Kolmen päivä kuuri Axiluria, nääs.

Sain muuten kollisivuni kotisivuilla sen verran ajan tasalle, että kaikkien sukutaulut ovat nyt siellä. Vielä kun saisi tuoreet kuvatkin - yritän vihdoin lähiaikoina.

BaJaVan esittelynäyttelyssä

Tämä päivä meni BaJaVan esittelynäyttelyssä. Näyttely pidettiin ensi kertaa Sammatissa, ja menestys oli parempaa kuin mitä me järjestävän seuran jäsenet olimme uskaltaneet toivoakaan, yleisöä kävi ihan kivasti ja tunnelma oli mukava.

Itseltäni mukana oli vain ocicat-Dina, koska se on omista kotona asuvista kissoistani se ainoa, joka oikeasti viihtyy hyvin näyttelyissä. Dina edusti oceja hienosti tepastellen rotuesittelyn ajan pöydällä ja jutellen jäljittelemättömään oci-tyyliinsä. Kokeilimme myös huviksemme agilityä, hih, kaksi pistettä kun Dina melkein vahingossa suostui menemään yhdestä esteestä oikein läpi. Noooo, EHKÄ ne agilitytreenit olisi pitänyt aloittaa vähän nuorempana kuin 10-vuotiaana! :-D

Omista kasvateistani oli mukana temppukissa-Nexu, ja nytpä on kasvattajalla Elinan ja Janin Kissan aktivointi -kirja tekijöiden omistuskirjoituksilla varustettuna ;-) Aion kyllä lukea kirjan kannesta kanteen ja yrittää kokeilla oppeja käytännössäkin pikku hiljaa.

Muuten ei kuulu kummempia. Iiristä ei edelleenkään kiinnosta aloittaa seuraavaa juoksua, täytyy nyt vaan toivoa, ettei sille ajateltua kollia nyt ihan heti leikattaisi.

Siegfriedillä suomalainen rekkari ja aktivointia

Hurraa! Siegfriedillä (Shilby Line's Sambal Oleg, OLH d 24) on suomalainen rekisterinumero! Eli nyt voin alkaa tosissani suunnitella sille ja Laralle pentuetta pikku hiljaa. Vähäsen vahingossa valehtelin, kun aiemmin kirjoitin, että kyseessä olisi eka täysin pitkäkarvapentueeni. Maijahan pukkasi ilmoille ensimmäisessä pentueessaan (Skazki E-pentue vuonna 2005) kaikki pennut pitkäkarvoja, mutta silloin kyseessä oli puhdas hyvä tuuri, sillä Maijahan on itse variantti. Seuraavissa pentueissaan Maija ottikin vahingon takaisin, toisessa pentueessa oli 7 poikaa, joista vain 2 pitkäkarvaista, viimeisessä pentueessa jäi henkiin 2 pentua, jotka molemmat olivat lyhytkarvoja. Ja pentujen isä oli siis joka pentueessa pitkäkarvainen.

Ihan Maijan takia taidan marssia lähiaikoina kirjakauppaan ja ostaa Elinan ja Janin uuden kirjan Kissan aktivointi. Toki myös sen takia, että siinä on monessa kuvassa mannekiinina oma kasvattini Nexu, ja puhetemppua demonstroi ocini Dina. Mutta Maija on viime aikoina kunnostautunut lähinnä kouluttamalla minua, eli pitänee joskus kokeilla, onnistuisiko koulutus toisin päin. Kun illalla yritän kotikoneelta lukea sähköpostejani, ilmestyy viereen kolmivärinen kissa, joka vertahyytävällä äänellä karjuu korvaani "MAU", kunnes ymmärrän edes hetkeksi lähteä koneelta ja alkaa leikittää sitä. Maija varmaan pitää minua erittäin huonona oppilaana kun välillä yritän jättää sen huomiotta ;-)

Dina ja Lara ovat jotenkin helpompia tuossa suhteessa. Dina tunkee aamuisin syliin leipomaan, ja sille oikeastaan riittää, kunhan sitä ehtii huomioida aamulla. Lara on muuten vain kaikessa touhussa mukana "auttamassa", mutta se myös keksii itse leikkejä. Hänen korkeimman kolmivärisyyttään Maijaa, lempinimeltä Lehmis, sen sijaan pitää viihdyttää!

Ps. Sain muuten vihdoin Siegfriedin rekkarin kotisivuilleni!

Vihdoin kuva Martista

Onneksi URK:n näyttelyssä eilen oli kuvaajia liikkeellä, kun minä aamu-unisena unohdin kameran, enkä tietenkään ollut muistanut sitä pakata jo illalla... tosin eipä sellaisella pokkarilla saakaan sisätiloissa keinovalossa kauhean tasokkaita kuvia, joten kamalasti ei edes harmittanut.

Seuraavista kuvista suuri kiitos kuuluu Pekka Savolaiselle. Eka kuva on "vanhasta konkarista" eli Iiriksestä (Skazki Ninel) sylissäni. Jotain hassua se näki korvien asennosta päätellen, mutta malttoi silti istua kauniisti sylissä kun odotimme tuomarin luo pääsyä :) Merja (Dinan kasvattaja) oli näyttelyssä turistina, ja hän oli sitä mieltä, että minun pitäisi ehdottomasti käyttää Iirikselle Mummeli Twixinho Jesseä, punatabbynaamio balineesia. Itse olen ajatellut vähän toista balineesikollia, lähinnä sukutaulun takia, vaikka kieltämättä Jesse onkin kutkuttavan komea... katsotaan nyt, mihin tässä joudutaan. Iiris, toisin kuin siskonsa Nexu, joka näyttää perineen hormonihirviögeenin emoltaan, on ollut ekan kiimansa jälkeen hiljaista tyttöä. Voi tosin olla, että näyttelyssä haistellun kollin hajun seurauksena Iirulainen aloittaa myös pian toisen mourunsa.

Vihdoinkin voin esitellä täällä blogissa kelvollisen kuvan sijoituspojastani Martista (Cannonball Golden Dream, OSH b). Se on nyt puolivuotias, kasvanut kovasti siitä rääpäleestä jonka kävin Lohjalta hakemassa pari kuukautta sitten, saanut lisää massaa ja kasvattanut sen verran isot tassut, että eiköhän siitä loppujen lopuksi ihan ok kokoinen kolli tule. Se on tyypillinen teini, mittasuhteet vähän hassut, mutta tosi kaunis profiili ja kiva ilme sillä oli. Kuvassa silmät ovat vähän levällään kun pelotti eka näyttely vähän pojua, mutta ihan kauniisti se käyttäytyi.

Dinan VP-yllätys

Olimme tänään URK:n näyttelyssä Kirkkonummella, kiitos vain kaikille seurasta, ja erikoiskiitos Maijulle kuskaamisesta! Mukana Dina, Lara, Iiris ja sijoituspojuni Martti (Cannonball Golden Dream, OSH b) ensiesittelyssään. Aloitetaan vaikka nuorimmasta päästä, eli Martista. Se kilpaili nuorten luokassa, sai oikein mukavat arvostelut, pääsi vielä TP-valintaan, mutta nuorten luokassa oli hienoja kissoja tungokseksi asti, joten tällä kertaa ei sen kummempaa menestystä. Haimme kuitenkin samalla reissulla sille myös varmuuden vuoksi siitoshyväksynnän.

Iiris oli jälleen oma itsensä: kehruukone! Se on kyllä ihanan höppänä solmuunväännettävä tapaus, ja toisin kuin emonsa Lara, yhtä rento näyttelyssä kuin kotonaan. EX1 tuli, ja TP-valinnassa jälleen kerran se oli kolmen parhaan joukossa, mutta Quanin komea mustavalkopoika vei voiton, ja ihan oikealle kyllä voitto meni, en voi valittaa.

Lara sai ihme kyllä sertinsä, eli toinen serti Champion-luokassa. "Ihme kyllä" sanon siksi, että matami ei sitten ollenkaan välittänyt näytelmistä tänään, herne taisi mennä syvälle nenään jo heti aamusella kun eläinlääkärillekin piti sähistä. Loppupäivästä se alkoi jo rauhoittua, jopa keikisteli häkissään ja puski minua, eli hieman paremmin alkoi jo mennä. Se on kyllä ihan eri kissa näyttelyssä kuin kotona, mikä on kyllä suuri harmi, ihanaluonteisempaa kissaa kun saa kotioloissa hakea. Seuraava serti pitäisi hakea ulkomailta, jos mielii valmistua seuraavaan titteliin. Katsotaan nyt... seuraava siirto saattaa olla mammaloma kuitenkin.

Mutta se joka tänään veti omistajan hymyn korviin oli veteraani-ocini Dina (IP Ginie's Dinah). Veteraaniluokassa se jäi kolmanneksi, ja kirjaimellisesti juoksin sen kanssa veteraaniarvostelusta Peltosen varsinaiseen arvosteluun IP-luokassa. Dinalla oli tänään oikein kelpo näyttelypäivä, se oli hyvällä tuulella ja sai kehuja kovasti. Silti en kummoisia odottanut, kun suklaatäplikkäistä kastraattioceista alettiin valita Värin parasta, vastustajat kun olivat kaikki useampia vuosia nuorempia ja osa varsin nimekkäitä, lukuisia titteleitä keränneitä ja maailmaan kiertäneitä kissoja. Kun Peltonen alkoi luetella voittajakissan ominaisuuksia, niin ajattelin että ehkä noista jokin voisi kuvailla Dinaakin, mutta siinä vaiheessa kun hän sanoi, että hienoa on, että kyseinen kissa on jo 10-vuotias, niin leukani loksahti polviin asti! Täytyy sanoa että teki kutaa :-)

Dina kutsuttiin myös TP-valintaan, ja siellä yllätykseni oli jo vähän pienempi kun Dina meni suoraa päätä paneeliin, eli oli tuomarinsa paras naaraskastraatti tänään! Paneelissa se sai vielä kaksi ääntä, josta olen tosi ylpeä, lopulta se hävisi burmatytölle, mikä ei oikeastaan edes harmita, kyllä burmat ovat Suomessa sen verran kovatasoisia.

Itsehän käyn näyttelyissä vähän laiskanpuoleisesti, yleensä vain yhtenä päivänä viikonlopussa, ja pidän yleensä pitkiä taukoja silloin kun kotona on pennut, mutta tällaisina päivinä ymmärrän hyvin niitä, jotka hurahtavat kiertämään näyttelyitä harva se viikonloppu kun oma kissa alkaa menestyä.

Ehkä nyt siis kuitenkin vielä yhteen näyttelyyn ilmoitan Dinulin tälle vuodelle - vaikka toisaalta ymmärränkin hyvin, että joskus voi päivä olla toisenlainen, onhan Dina joskus jäänyt jopa sertittä kun vastassa on samassa luokassa ollut nuorempi ja parempitäpläisempi kaveri. Dinalle olen myös tehnyt pyhän lupauksen, että jos se joskus alkaa selvästi stressaantua liikaa näyttelyistä, niin sen osalta ne loppuvat kuin seinään, vaikka sitten oltaisiin vain sertinkin päässä seuraavasta tittelistä.

Morriksen kulkusten lähtölaskenta

Niin se aika rientää - eli Tyynen ja Peten suloiset pikku vauvelit ovat järkyttävän kokoisia kollinrötkäleitä :-) Ikää siis vähän reilut 10 kk. Turusta ei ole kuulunut mitään kummempia, eli olettaisin Maksin käytöksen olevan vielä siedettävää. Toisin kuin Morriksen (Skazki Miroslav, punainen ticked tabby bicolour) - Morris pääsee eläinlääkärin pöydälle maanantaina, kastraatioaika on siis varattu, jollei nyt viikonloppuna ilmaannu jostain sille tyttöystävää (eli jos joku on kiinnostunut käyttämään komeaa varianttipoikaa kasvatukseen, niin nyt on kirjaimellisesti viimeiset hetket kertoa se minulle, leikkausta voidaan HIEMAN lykätä tarvittaessa).

Morris siis lauleskelee karmivia aarioita kaikki illat ja aamut, on erittäin levoton eikä malta edes leikkiä kaverinsa Noelin kanssa muuta kuin... no joo, arvannette, että Morriksen mielikuvituksessa Noel on se kaivattu tyttöystävä, mikä taas ei Noelista ole ollenkaan humoristista.

Näin Morriksen pari viikkoa sitten Pirokin näyttelyssä, se oli ISO ja komea, edelleen ehkäpä pentueen hienoin. Toisaalta ymmärrän jos ei kyselyjä tule, onhan se kuitenkin "vain" variantti ja tällä hetkellä on pitkästä aikaa edes muutama pitkäkarva- ja balineesikolli BaJaVan kollilistalla.

Kiitoksia muuten kannustavista kommenteista edelliseen kirjoitukseeni. Toivotaan nyt kuitenkin Taimille kohtuullisen kokoista pentuetta, ja kohtuullisella tarkoitan siis vähän vähempää kuin 8... Taimin isoäiti tosin on Maija, jonka hallussa on kissalani tämänhetkinen ennätys, legendaariset "Seitsemän veljestä" eli Skazki G-pentue, josta Taimin isukki Gerasim jatkoi ainoana sukua. Eli kaikki on mahdollista, vaikken uutta ennätystä tosissani toivokaan!

Pikaisesti kuulumisia

Mitähän tänne kuuluu... syksyä ainakin! Ei voi mitään, syksy on bloginpitäjän inhokkivuodenaika. Olen aina ihmetellyt ja salaa kai vähän ihaillutkin niitä ihmisiä, jotka ovat syksyfaneja. Minua syksy lähinnä masentaa, varsinkin tämä pääkaupunkiseudun loputon pimeys.

Onneksi on jotain mitä odottaa (paitsi ensimmäistä syyslomaa sitten kaukaisten kouluaikojen), eli Taimi on hyvinkin tukevasti tiine! Sen emännän Annan kanssa odotamme marraskuun alkua ja pentujen maailmaan saapumista toisaalta innolla, toisaalta lievällä kauhulla. Se kun näyttää jo nyt niin paksulta että luultavasti on ISO pentue tulossa.

Laran ja Iiriksen pentuasiat eivät ole vielä edistyneet. Laran suhteen odotan Siegfriedin suomalaisia papereita ja pojan aikuistumista, hyvin pentumainen se oli vielä Pirokin näyttelyssä reilu viikko sitten. Eli juu, jos kaikki menee niin kuin toivon, niin Lara tekisi Siegfriedin kanssa kissalani ensimmäisen täyspitkäkarvapentueen. Iiris ei ole ekan juoksunsa jälkeen vielä aloittanut uutta, mikä on toisaalta ihan hyväkin, kyllä se joutaakin vielä kasvaa hetkisen. Sillekin on kollia kysytty alustavasti ainakin. Toisaalta on mahdoton pentukuume jo, toisaalta yritän pistää itselleni jäitä hattuun: kolme pentuetta aivan yhtä aikaa ei ole tavoitteeni, kahdessakin on ihan tarpeeksi tekemistä.

Työt ja työmatkat ovat viime aikoina haitanneet harrastustoimintaa: kissat toki saavat perushoitonsa ja ne pitävät itse huolen myös siitä, että päivän seurustelutuokio täyttyy - Maija esimerkiksi tulee huutamaan suoraan tähän tietsikan näytön viereen, jos se kokee itsensä laiminlyödyksi... Mutta kuvia en ole ehtinyt ottaa, ja kotisivut eivät ole edistyneet. Silloin harvoin kun olisi aikaa, ei ole energiaa - lue mitä kirjoitin alkuun syksystä ;)

Viikonlopuksi kyllä aion ryhdistäytyä - on pakko: lauantaina olemme Kirkkonummella kissanäyttelyssä. Mukana Iiris, Lara, Dina ja ensiesiintymisensä näyttelyssä suorittaa myös uusi sijoituspoikani Martti eli Cannonball Golden Dream. Seuraavaksi pitäisi alkaa setviä kyytiä itselleni, Dinalle ja Laralle...

Tampereen kuulumiset

Sunnuntai meni Pirokin näyttelyssä assistenttina. Toki mukana oli yksi oma kissakin, eli sijoituspoikani Siegfried (Shilby Line's Sambal Oleg, OLH d 24) suoritti ensiesiintymisensä näyttelyssä. Olin positiivisesti yllättynyt! Poika on kehittynyt kivasti, toki korvia saisi olla enemmän, mutta niinhän pitkäkarvoilla lähes aina. Parasta siinä kyllä on luonne ja ensikertalaiseksi loistokkaat näyttelyhermot: poikaa ei pelottanut oikeastaan yhtään, ja tuomarinsa Lone Lundin se hurmasi aivan täysin. Lone otti pojan jopa TP-valintaan, missä tosin ei sitten ollutkaan enää mitään jakoa, mutta silti :-) Heidi eli sijoitusemäntä otti paljonkin kuvia, toivottavasti joukossa on jokin kelvollinen.

Myös kolme kasvattiani oli kisoissa mukana. Nexu hurmasi sekä agilityradalla että tuomarin pöydällä, vaikka ihan hitusen pitikin näyttää mieltä - sekin kun on nyt saanut ekan juoksunsa.

Greta oli myös kirjaimellisesti raahannut Noelin ja Morriksen (Skazki Noel ja Miroslav) mukaansa. Pojat ovat ISOJA :-D Molemmat selvästi kehittyvät vielä, minusta ne tietenkin olivat komeita mutta tällä kertaa tuomarilla oli tosi monta kissaa nuorten luokassa, ja vielä tasokkaampi vei voiton niistä.

Illalla ennen kotiinlähtöä kävin vielä Tyyneä ja Moeta katsomassa Emilian luona. Tyyne selvästi viihtyy, oli ihana nähdä miten mukavasti siellä menee. Tosi kivaa kun Tyyne hyväksyi seychellois-Moen uudeksi kaverikseen salamavauhtia. Jälleen kerran tuli todistettua, että itämainen ei sovi ainoaksi kissaksi. Toki harvinaisia poikkeuksia on, mutta yleensä näin se vaan menee. Tyynen edellisen kaverin Dimin avaustulokset saapuivat muuten hiljattain. Vaikka oman kasvatin kuolema nuorena (vähän alle 5-vuotiaana) on aina todella ikävää, niin toisaalta avauksen tulos oli minulle myös pieni huojentumisen paikka. Ilmeni nimittäin, että kyseessä oli synnynnäinen sydänläppien kehityshäiriö eli mitraaliläpän dysplasia. Sen verran olen ehtinyt ottaa selvää, että kyseistä vikaa esiintyy kissoilla, mutta ei ole ainakaan toistaiseksi mitään todisteita siitä, että se olisi perinnöllinen, eli se on vain harmillinen "valuvika" joita silloin tällöin vain syystä tai toisesta osuu kohdalle. Tämä oli minulle siis siksi pieni helpotus, että vaikka Dimiä itseään ei käytetty jalostukseen, niin sen veljestä polveutuu suuri osa kasvateistani, ja veljenlapsia on käytetty laajemminkin jalostukseen. Toki tilannetta pitää seurata, mutta tässä vaiheessa uskoisin kyseessä olevan yksittäisen tapauksen.

Pentuja odotettavissa ja kollien kuulumiset

Kaikki merkit viittaavat siihen, että kasvattajanimelläni on tulossa uusi pentue marraskuun alussa. Pentue syntyy tiiviissä yhteistyössä Annan (Akoyan-kissala) kanssa, eli ne syntyvät Annan luona Piikkiössä Turun seudulla. Vanhemmat ovat siis Taimi ja Riksi, virallisemmin Chat de Nacre's Daryl Hannam ja Yrttitarhan Etruskisahrami. Kaikki tulevat pennut ovat variantteja eli siis pitkäkarvageeniä kantavia lyhytkarvoja. Sekä itämaiset että siamilaiset ovat mahdollisia, kaikissa sateenkaaren väreissä. Luultavimmin joukkio on kuitenkin aika puna- ja kilpparivoittoista, kun emo on suklaakilpikonna ja isä punainen. Toivottavasti kaikki menee hyvin, lupaavalta näyttää tässä vaiheessa.

Päivitin muuten tuossa alkuviikosta taas vähäsen urosten sivua kotisivuillani. Eli nyt on jokaisesta edes kuva... Sukutauluja vielä vähän uupuu, koetan ainakin Siegfriedin taulun saada lähiaikoina sivuille. Maksim ja Siegfried on nyt testattu, molemmilla on FIV ja FeLV-testien tulos negatiivinen niin kuin pitääkin, Maksin sienitesti myös ok eli negatiivinen, Siegfriedin sienitestitulosta vielä odottelen. Mutta Maksi siis olisi valmis vaikka heti yrittämään tositoimia, Siegfriedkin luultavasti muutaman viikon sisällä, jahka sienitestin tulos saapuu, ja saadaan suomalaiset rekisteripaperit kuntoon.

Maksista on nyt tullut sen verran kyselyitä, että nyt alkaa olla viimeiset hetket ilmoittautua kiinnostuneeksi, kohta vihellän pelin poikki. Siegfriediä ei ole vielä kauheasti kyselty, mikä on toisaalta ihan ymmärrettävää, eihän kukaan ota sikaa säkissä eli pitää nyt oikeasti saada se sukutaulu lähiaikoina sivuille...

Pari kuvaa ja Iiriksen eka juoksu

Ihan ekana Maksin sijoituskodin ottama upea poseerauskuva Maksista. Poika siis on jo varsin upean kokoinen, ja kehittynyt minusta edukseen. Parin tyttökissan kanssa on edelleen alustavia treffisuunnitelmia, mutta koska kaikki on yhä suunnitelman asteella, niin otan yhä uusia kyselyitä vastaan. Poika kun on pysynyt toistaiseksi siistinä, mutta pitää koputtaa puuta! Mitään älyttömiä paloruiskuimitaatioita kun ei ole tarkoitus pakottaa sijoituskotia kestämään.

Kävin eilen Mellunkylässä Laran synnyinkodissa (sehän on oma kasvattini, mutta syntynyt sijoituskodissa, jolle olen ikuisessa kiitollisuudenvelassa). Siellä on neljä kissaa, mutta illan hämärissä eivät digipokkarini ja vajavaiset kuvaustaitoni oikein riittäneet, vain kahdesta sain edes jonkinlaisen kuvan. Pahoittelen näidenkin kehnoa laatua, muita ei ilkeä edes näyttää...

Ylläolevassa kuvassa Laran emo Lilli, tunnetaan myös nimillä Illusia ja virallisimmin Skazki Fiona Feodora, suklaa klassinen tabby.

Yllä Laran velipuoli I-pentueesta, tunnetaan nimellä Luis (Skazki Ilja Muromets, OLH b). Oikeasti tosi komistus, upea tasainen suklaaväri ja puuhkahäntä.

Kotona ei kummempia, mitä nyt Dina saa välillä hillittömän hellyyskohtauksen, tänään iski oikein kunnon kohtaus mahdottoman ocicat-rääkymisen kera, sellainen pitäisi joskus videoida, ei niitä usko muuten kukaan :-D Maija on teurastanut kaikki pehmolelunsa, huomenna pitää mennä eläinkauppaan. Lara on muuten vaan ylimpänä touhona auttamassa kaikissa kodin askareissa.

Sijoitustyttöni Iiris on nyt sitten perjantain kunniaksi aloittanut ekan juoksun, eli 8,5 kk iässä. Lara, sen emo, aloitti 8 kk iässä, isoäiti Lilli taisi muistaakseni aikoinaan olla jo lähes 10 kk kun aloitti. Eli terveisiä vaan Iiriksen siskoille Doralle ja Nexulle, kiva olisi kuulla miten niiden kanssa käy... en haluaisi maalata piruja seinille, mutta lienee vain ajan kysymys milloin niidenkin kodeissa alkaa komea kiekuminen. Itse katselen nyt, miten usein tuo Iiris alkaa juosta, astutussuunnitelmat sovitetaan sitten sen mukaan.

Lelun metsästystä ja vuositarkastusta

Tällä kertaa lelua ei metsästänyt yksikään kissa, vaan emäntä. Maijan lempparileluja ovat Ikeasta saatavat, kissanmintun tuoksuiset isohkot pehmolelut. Saa vastaavia myös muualta, mutta Ikeassa ne ovat edullisia, Maijalla kun ei sellainen lelu kauaa vanhene: sitä kun paitsi kanniskellaan suussa, kieritetään kissanmuonassa ja hukutetaan juomakuppiin, niin silmän välttäessä siitä myös revitään paloja - ja koska en halua kissalleni suolitukosta niin revitty lelu päätyy varsin nopeasti roskiin.

Käytiin sitten eilen Ikeassa kun oli auto käytössä, mutta vedettiin vesiperä. Juuri kyseiset lelut olivat tilapäisesti loppu. Pitää ostaa kalliimpia korvikkeita tilalle. Jos ei Maijalla nimittäin ole mieluisia leluja, se on maanvaiva...

Torstaina käytiin isolla porukalla eläinlääkärissä. Ei voinut kuin itsekin naureskella, miten erilaisia kissani ovat. Ensin rokotettiin Maija. Sehän on kotona varsinainen touho, hyvin vilkas ja reipas. Eläinlääkärin pöydällä sen sijaan makasi litteänä kuin lettu Maija, joka yritti olla niin kuin ei olisikaan. Ainakin sitä oli helppo tutkia! Seuraavaksi Dina, joka tepasteli pöydällä pirteänä ja itsevarmana kuin kissanäyttelyssä ikään - ja kumpikaan ei edes ehtinyt tajuta, kun rokotukset pistettiin. Hyvässä kunnossa olivat molemmat kastraattitytöt. Molemmilla on aavistus hammaskiven alkua, mutta tilanne on vielä täysin hallinnassa, toki sitä pitää seurata, mutta poistaminen olisi tässä vaiheessa vielä hätävarjelun liioittelua.

Seuraavaksi sitten ankeriaat - ei kun leikkaamattomat tyttöni Lara ja Iiris. Laralla varsinkin oli tuhat jalkaa, ihan kuin saippuanpalasta olisi pidellyt. Kolme ihmistä tarvittiin, että saatiin siitä verinäyte siitostestejä varten. Iiris on tullut emoonsa, se oli lähes yhtä liukas, siitä otettiin samat testit. Iiris rauhoittui siinä vaiheessa, kun sitä harjattiin sienitestiä varten - Lara oli sitä mieltä, että harjaaminenkin oli ihan tylsää..

Jotta sellainen käynti! Muuten ei täällä kummempia. Vielä pari viikkoa pitää odotella, ennen kuin uskallamme veikata, onko Taimi tiine. Iiris ei vielä (koputtaa puuta) ole aloittanut juoksua, kolli sille on jo katsottuna, mutta toivon ettei se nyt ihan heti huomenna aloittaisikaan, se on vasta 8 kk, se saisi nyt ainakin vielä pari kuukautta kasvaa. Lara on edelleen pillereillä. En voi suositella niiden käyttöä pitemmän päälle, mutta itse olen vähän pakkoraossa, pitää nyt katsoa ensin muiden suunnitelmien eteneminen, ennen kuin uskallan tosissani alkaa suunnitella Laralle toista pentuetta

Siegfriedin paperisota etenee ja muita kollikuulumisia

Alkuviikon surkeiden tunnelmien jälkeen jotain hyvääkin kerrottavaa: Sveitsin tuontini Siegfried (Shilby Line's Sambal Oleg), punatäplikäs itämainen pitkäkarva, voi mainiosti sijoituskodissaan Tampereella, ja tänään vihdoin posti toi sen sveitsiläisen rekkarin. Koska se on rekisteröity Fife-järjestöön, niin sen rekisteröinti Suomeen pitäisi olla hyvinkin nopea prosessi. Ennen sen rekkarin saamista en ole viitsinyt sitä laajemmin mainostaa, mutta nyt tässä virallinen treffi-ilmoitus: Siegfried on lyhyen aikaa tänä syksynä / talvena käytettävissä myös ulkopuolisiin astutuksiin. Päivitin tuossa eilen hitusen kotisivujeni Urokset-osiota, vielä siinä on paljon työtä, mutta nyt siellä on vihdoin vähintään nimeltä mainittu oikeasti leikkaamattomat sijoituspoikani tällä hetkellä.

Nyt kun minulla vihdoin on kourassa pojan rekkari, niin lähiaikoina koetan saada sukutaulun myös sivuilleni. Sitä ennen mahdollisesti kiinnostuneet voivat pyytää postitse kopiota. Ihan kaikille se ei sovi, koska sen isoisä on suomalainen kissa, Skazki Gerasim (jonka vanhemmat puolestaan ovat Tikru x Maija, eli virallisemmin CH Skazki Damir x IP, CH Divan Blossom of Bliss), mutta kolme neljäsosaa sukutaulusta siis on Suomessa tuntemattomampia suuruuksia.

Maksista on tullut nyt toinenkin kysely, saa nyt sitten nähdä, onko se vielä leikkaamatta kun morsianehdokkaan astutus on ajankohtaista. Koska kummankin morsion astutusajankohdasta ei ole vielä mitään hajuakaan, niin otan siitä vielä kyselyjä vastaan, vihellän sitten pelin poikki jos kyselyitä alkaa olla liikaa.

Kolmas kollini on vielä aika vauva (nuo kaksi yllämainittua varmasti ymmärtävät tyttöjen päälle joko heti tai viimeistään myöhemmin syksyllä), Cannonball Golden Dream eli sijoituskodissa Martti (OMG, parempi etten sano mitään niin kauan kun koti on tyytyväinen kolliinsa). Sillä on komea sukutaulu täynnä mm. Okonor- ja Kattilan-kissoja, itse se ei kyllä mikään tuleva huippunäyttelytähti ole, mutta luonne on sillä puhdasta kultaa. Olen kasvattajan kanssa sopinut, että saan antaa sitä pitkäkarva- tai balineesikasvatukseen, mikä vinkkinä täten mainitaan.

Kunhan saan uusia julkaisukelpoisia kuvia pojistani niin laitan tänne heti! Siegfriedillähän tosin on oma blogi.

Dimi :-(

Pikainen tilannepäivitys illansuussa: Dimin tila meni hoitoyrityksistä huolimatta vain koko ajan huonommaksi, melko varmasti sydän petti ensin ja sitten seurauksena myös keuhkot. Valitettavasti armeliainta oli päästää Dimi nukkumaan ikiunta. Fiilikset ovat aika surkeat. Yhdessä omistajan kanssa sovimme, että sen ruumis lähetetään avattavaksi Eviraan, niin saadaan varma syy selville. Luultavasti sydänvika siis. Kissa oli vähän alle 5-vuotias, olisin kyllä suonut sille vielä monta tervettä vuotta mutta aina ei asiat mene niin kuin toivoo.

Pentuja toivottavasti tulossa mutta vähän myös huolta

Taimi on nyt sitten astutettu! Sulhasenkin nimen voinee jo mainita, eli kyseessä on CH Yrttitarhan Etruskisahrami, kutsumanimeltä Riksi, punainen (punatäplikäs) itämainen lyhytkarvakolli. Kaikki mahdolliset pennut ovat siis lyhytkarvaisia, joko itämaisia tai siamilaisia (variantteja). Luultavimmin yksivärisiä (Riksi lienee geneettisesti yksivärinen), todennäköisimmät (haamu)kuviot ovat täplikäs ja lempparini klassinen tabby. Mutta saa nyt nähdä, onko Taimi edes tiine, ainakin pariskunta on kovasti yrittänyt!
Jos hyvin käy, niin pentuja on odotettavissa marraskuun alkupäivinä.

Tämä on ollut ehdottomasti viikonlopun paras uutinen. Maanantaitani on varjostanut se, että sain tiedon Tampereelta: Dimi, suklaatäplikäs itämainen pitkäkarva Skazki Dmitri, kastraattipoika D-pentueestani on sairastunut. Vielä ei ole tarkkaa tietoa mikä sitä vaivaa, toivon parasta enkä uskalla edes ajatella muuta.

Vastapainoksi yksi kuva meiltä tänä aamuna. Mitä tekevät kissat, kun emäntä häipyy töihin? Ahtautuvat kaikki samaan pesään saunan lauteille, ja mulkoilevat sieltä Teroa tyyliin "eikö tässä talossa saa edes rauhassa nukkua"? Etualalla Lara, sen takana vasemmalla Maija, ja oikealla Dina. Sanokaa mitä sanotte, Maija ei tosiaankaan vastaa nykyistä extreme-ihannetta, mutta minusta se on yhä melkein 5-vuotiaana todella kaunis ja ylväs kissa! Ovathan nuo kaksi suklaista kaveriakin todella lutuisia, ja varmaan itse asiassa fiksumpia kuin hieman hömelö Maija, mutta jos veistoksellisuuspisteitä jaetaan niin Maija taitaa voittaa. Paitsi tietenkin silloin kun se tipahtelee kömpelösti alas milloin mistäkin...

RuRok, kotisivuja ja kiirettä

Viikonloppu meni aika lailla kissanäyttelyn merkeissä. Eilen lauantaina tosin vain aamupäivän olin paikalla, roudasin kaverin kissoja Esteriä ja Sakuraa tuomarin pöydälle, kun kaveri itse joutui käymään välillä muualla. Tänään sitten koko päivä, onneksi päästiin yllättävänkin äkkiä pois, jäi illalla aikaa kotonakin vähäsen. Tuloksia: ocini Dina sai sertinsä, ja kehuja muutenkin, "gorgeous type", mutta ne täplät... kontrasti on haalistunut vuosien varrella, eli paneeliin ei enää taida olla asiaa kuten joskus nuorempana. Veteraaniarvostelussa se jäi toiseksi somalitytön jälkeen.

Lara sai ekan sertinsä Champion-luokasta. Tämän päivän tuomari, Berta N., piti Larasta todella paljon, kehui ilmeen, pitkän kropan ja supervihreät silmät, ja sulki onneksi silmänsä sen pieniltä kauneusvirheiltä ;-)

Sijoituskollini Maksi oli myös näyttelyssä, ja sai siitoshyväksynnän, mitä siis tultiin hakemaan. Nyt puuttuvat enää ne tyttöystävät, huhuu... yhden tytön vierailusta tosin on jo alustavasti sovittu. Maksi siis on lila itämainen pitkäkarva. Olisi pitänyt ehtiä ottaa siitä uusia kuvia, mutta kiirettä piti kun oli neljä kissaa mukana, ja sitten menin vielä paneelin ajaksi auttamaan "ylimääräisenä" assistenttina.

Eniten kyllä lämmitti mieltä Iiris. Kun kävin perjantaina sitä katsomassa, ja mm. leikkasin sen kynnet, se oli vähän känkkäränkkätuulella, näinköhän se suunnittelee ekaa juoksua, mutta nyt se oli itse aurinkoisuus. Se teki parhaansa hurmatakseen lehmäkissafanina tunnetun Thean, ja onnistuikin aika hyvin. Se vain kehräsi Thealle ja tuomarioppilas-Minnalle. TP-valintaan asti se pääsikin, mutta siellä vielä hieman tyypikkäämpi mustavalkea poika vei voiton.

Sain muuten eilen vihdoin aikaiseksi laittaa kotisivuja vähän kuntoon. Naaraat-sivu on nyt ajan tasalla, seuraavaksi pitäisi käydä urosten sivun kimppuun. Sitä ennen pitäisi kuitenkin raapia kasaan Karvacorner seuraavaan Sajam-lehteen. Jossain vaiheessa pitäisi kai käydä päivätöissä ja nukkuakin.

Vierailulla Fercatin kissalassa

Kävimme sunnuntaina kyläilemässä Fermien luona, heillä on siellä kahdella naaraalla pienet pennut, Kiaralla yksi ainokainen kilpikonnanaamio balineesi, ja Siirillä kaksi lapsosta, valkoinen siamilainen poika, ja valkoinen balineesityttö. Valkoinen balineesityttö jää kotiin, jos se vain pysyy kasvatustasoisena, kaksi muuta etsivät vielä omaa kotia. Kaikki kolme olivat varsin hurmaavia, todistusaineistoa ohessa.

Etualalla valkoinen simskupoika.

Poseeraminen on haukotuttavaa hommaa, tuumi poju.

Arvaatte varmaan, että olin aivan myyty tästä pikku kilpparista. Minusta kilppariväriset kissat ovat vaan niiiin ihania, oli rotu mikä hyvänsä.

Viimeisessä kuvassa neiti kilpparikin kertoo mielipiteensä kuvauksesta ;-)

Ai miten niin on pentukuume? Seuraava pentue on jo kovasti suunnitteilla, Ranskan-tuonnillani Taimilla kun on vihdoin suomalainen rekkarinumero. Toivotaan nyt vaan kovasti että kaikki menisi hyvin. Pentuehan syntyy tiiviissä yhteistyössä Akoyan-kissalan kanssa, vaikka pennut nyt sitten minun kasvattajanimelleni tulevatkin. Jos nyt kaikki menee hyvin, niin luvassa on itämaisvariantteja, ehkä myös siamilaisia. Kaikki perusvärit mahdollisia, luultavimmin yksivärisenä, punaiset pennut lienevät kylläkin (haamu)kuvioltaan täplikkäitä. Mutta ennen kuin voi alkaa enemmän haaveilla, pitäisi saada kolli kylään Turun seutuville ja tyttö astutettua...

Lara vetelee sikeitä päivän koitoksen jälkeen

Meillä on ollut tänään illalla tosi rauhallista. Siis kissoilla. Me ihmiset olemme sen sijaan huhkineet vähän tavallista tarkemman siivouksen parissa, kun alkoi taas tuntua että hukumme kissankarvoihin.

Laran mielipiteen siivouksen kiinnostavuudesta näette tässä alla:

(Harmi muuten kun salama vääristää värejä, oikeasti Laran väri on melko lämmin suklaa, ei tuollainen ihme harmaa...) No, oikeasti Laraa taisi väsyttää tämän aamun esiintyminen Faunattaressa Jumbossa. Yleisöä nimittäin riitti, emäntäkin pääsi puhumaan suu vaahdossa sekä itämaisista pitkäkarvoista että vähän muistakin saman kategorian roduista. Lara otti esiintymisen suhteellisen tyynesti kevythäkissä, välillä otin sen syliin jotta sitä sai silittää, mutta pääosin se oli kevythäkissä, jossa se viihtyi tällä kertaa paremmin. Samaan aikaan esiintymässä oli myös Katariinan Kuku (kaneli itämainen pitkäkarva), joka esiintyi hienosti valjaissa. Paha vaan, että Laran mielestä Kuku, joka olisi innokkaasti tehnyt tuttavuutta, oli ihan yäk, eli Lara sähisi jos Kuku tuli liian lähelle. Kokonaisuutena meni kuitenkin hyvin, kun työnjako oli, että Laraa sai ihailla vähän kauempaa ja Kukua rapsuttaa. Vasta aivan parituntisen loppupäässä molempia kissoja alkoi selvästi jo esiintyminen kyllästyttää, mutta onneksi Merja sitten ilmaantui paikalle siamilaisensa kanssa.

Huomenna mennään katsomaan pentuja Fercatin kissalaan! Muutenkin on kasvattajilla nyt aika mukavasti pentuja varattavissa, jänniä värejä ja karvanpituuksia joka makuun. Käykää kurkkimassa http://www.bajava.net/pentueet.html

Iiris vihdoin ja viimein ja lauantaina Jumboon

Sainpahan vihdoin aikaiseksi siirtää pari viikkoa sitten sijoitustytöstäni Iiriksestä räpsityt kuvat myös tänne. Hiljaa hyvä tulee. Muutama kuva lisää löytyy täältä: http://picasaweb.google.com/svalkiai/SkazkiNinelIiris# eli tein Iirikselle oman albumin.

Kuten kuvista näkyy, Iiriksellä on todelliset kissanpäivät kotinsa terassilla. Mutta kyllä meillä kotonakin osataan. Iiriksen esiäiti Maija on saanut uuden lempinimen, Kerrostalokyylä. Sen uusi lempiharrastus on istua lasitetulla parvekkeella kyttäämässä liikettä pihalla. Tero törmäsi tuossa yhtenä päivänä vastapäiseen naapuriin, joka kertoi hänellä ja lapsenlapsilla olleen todella hauskaa päivänä muutamana, kun he pihalla palloa pelatessaan olivat sattuneet katsahtamaan ylöspäin ja huomanneet kolmannessa kerroksessa innokkaan yleisön. Maija oli seurannut katseellaan palloa tiiviisti kuin tennismatsissa ikään, ja kun pallo oli välillä kadonnut "parvekelipan" alle, oli Maija yrittänyt kuikkia, minne se hävisi.

Laran kanssa menemme lauantaina klo 10-12 kauppakeskus Jumbon Faunattareen mannekiiniksi. Tarkoitus on siis esitellä neloskategorian kissoja, paikalle tulee toki muitakin, kokonaisuudessaan tapahtuma kesto on klo 10-17, mutta minä lupauduin tuomaan itämaisen pitkäkarvan aamusella näytille. Saapa nähdä miten se sujuu, Lara ei ole tuollaisessa tilanteessa koskaan ollut, vaikka kotona se rakastaakin esiintymistä.

Ranskasta jo joulukuussa tuodulla Taimilla on nyt sitten vihdoin viimein suomalainen rekkarinumero! Syy oli tällä kertaa täysin Ranskan päässä, Kissaliiton ja rotukirjaajan toiminta oli esimerkillisen nopeaa. Nyt siis tosissaan suunnitellaan astutusta, joka toivottavasti toteutuu mahdollisimman pian. Uusi Skazki-pentue siis odotettavissa Turun seudulla syksyllä. Näillä näkymin suunnitelmissa on varianttipentue, tarkemmin kerron jahka suunnitelmat alkavat muuttua todellisuudeksi.

Leon pentuja varattavissa ja BaJaVan kesätapaaminen

Tulipa vietettyä todella mukava iltapäivä Karjaalla BaJaVan kesätapaamisessa grilliruokaa syöden ja toisten kissaihmisten kanssa jutellen. Kyllä voisivat vaan BaJaVan jäsenet laajemminkin tulla mukaan ensi vuonna, nyt siellä oli lähinnä hallitus muutamalla muulla vahvistettuna. Oli meitä kuitenkin enemmän kuin viime vuonna, eli oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Samalla reissulla tuli tietenkin myös ihasteltua kissoja. Emäntämme Leenan luona näin muiden muassa iki-ihanan Leon (Skazki Isidor), joka on yksi maailman lutuisimpia kissoja vaikka itse kasvattajana sanonkin.

Ja kotimatkalla poikkesimme Siuntion puolella, katsomassa Leon ja Mesiksen pentuja Ftres-kissalassa. Kaikki pennut etsivät vielä omaa kotia, yksi lienee jäämässä emonsa iloksi, mutta neljä reipasta kissanalkua olisi vielä omaa syliä vailla. Pennut olivat mukavia luonteeltaan ja varsin suloisia kaikki! Oma suosikkini oli ruskea ticked tabby Anoya, mutta eivätpä nuo muutkaan yhtään hullumman näköisiä ole! Kuten aina, vilkkaita pentuja ei ollut mitenkään helppo kuvata, mutta ohessa nyt muutama onnistunein otos:

Toinen punatabbynaamio siamilaispojista, älkää vaan kysykö kumpi!

Ja tässä sama pentu vähän toisesta kulmasta.

Suklaakilpikonnanaamio balineesineiti Daisy. Kasvattajan ottamissa kuvissa se näyttää melkeinpä kilpikonnanaamiolta, mutta nyt kun näin sen itse, veikkaisin kuitenkin suklaakilpikonnanaamiota, vaikka en mikään naamiokissojen paras asiantuntija olekaan.

Lindsay on ruskeatäplikäs itämainen pitkäkarva, kuten kuvasta näkyy, hyvin tumma sävyltään, tummimmat karvat ovat käytännössä mustia.

Pentujen ruokahetki, mukana myös emo-Mesis (0ikealla).

Valpas katse raapimapuun päältä.

Leenan luona oli myös pakko räpsäistä pari kuvaa pentujen isästä Leosta, salamalla nyt kuvat ovat aina vähän sinne päin, mutta on se lutunen!

Pentukuvia tiistailta

Onneksi sain Paulalta muutaman kuvan, niin voin nyt hieman jälkikäteen kuvittaa merkintää tiistain vierailusta Mummeli-kissalaan. Värit ovat syystä tai toisesta hieman hailakampia kuin luonnossa, ne eivät tee täyttä oikeutta pennuille. Toivottavasti kuvista kuitenkin välittyy kaksikon hurmausvoima!

Leonardossa on jotain hyvin kollimaista jo tässä vaiheessa.

Leonora on hyvin sievä ja siro pikkuneiti.

Piiitkät jalat :-)

Huomatkaa lapiotassut ;) Tämä pojan alku aikoo kasvaa isoksi, mitä ei varmaan ikinä olisi uskonut, se syntyi 50-grammaisena rääpäleenä. Kuten sanottu, ainakin tämä hurmuri etsii vielä omaa kotia.