Iiris (Skazki Ninel) aloitti tiistaina toisen juoksunsa. Ikää sillä alkaa olla tarpeeksi pennutusta varten, ja toisaalta myös tammikuun alkupuolella mahdollisesti syntyvät pennut syntyisivät minulle ihanteelliseen aikaan töiden kannalta.
Olen jo hetken aikaa hautonut ja miettinyt, että kääntäisinkö kelkkani ja luopuisinko haaveestani saada Iirikseltä ihastuttavia valkolaikkukilpparityttöjä... kyllä toisaalta vähän riipaisee luopua haaveesta, mutta piti nyt ottaa järki käteen. Olin siis ajatellut käyttää ulkopuolista balineesikollia, mutta päätinkin nyt kokeilla sittenkin Iiriksen astuttamista omalla kollillani, eli Maksilla (Skazki Maksim, lila itämainen pitkäkarva). Tässä kun on nyt minusta riippumattomien syiden takia käynyt niin, että luultavasti kukaan muu ei lähiaikoina ole käyttämässä Maksia, ja en usko, että sekään on enää montaa viikkoa leikkaamatta, sekin on alkanut viime aikoina esittää sen verran kollin elkeitä.
Eli huomenna illalla lähden viemään Iiristä Maksin luo treffeille Turkuun, ja toivotaan sitten että nuoripari, molemmat ensikertalaisia, ymmärtävät mistä on kyse :-) Uskallan tällaista yhdistelmää suunnitella siksi, että vaikka molemmat ovat omia kasvattejani, ne ovat jo varsin kaukaista sukua toisilleen, eli sukusiitoskerroin pysyy aivan järkevissä rajoissa.
Jos käy hyvin, niin pentujen todennäköisin väri on suklaa ticked tabby tai suklaatäplikäs, valkolaikkuisena tai ilman laikkuja. Toki salaa toivon myös lilaa, yksivärisiä ja kenties myös naamiopentuja, mutta niitä tulee sitten vaan tuurilla!
Oltiin eläinlääkärissä
4 vuotta sitten
2 kommenttia:
Sieltähän on kivan värisiä kissalapsia (toivottavasti) tulossa, sekä nuo todennäköiset värit että tuurilla tulevat :)
Ompa kiva kuulla että Maksikin saa jatkaa sukuaan. Mielestäni se on varsin hieno kolli :) Jos aikaa riittää saa meillekin tulla moikkaamaan juoksuaan lopettelevaa siskoa ;)
Lähetä kommentti