Olipahan taas viikonloppu

Nyt on RuRokin näyttely lusittu ja kyllä taas menikin vähän eri tavalla kuin mitä olin suunnitellut... Suunnitelma siis oli notkua oman häkin luona, tai litkiä kahvia ja juoruta, ja korkeintaan välillä vähän jaloitella myyntipöytien luona. No, tyhmästä tai liian kiltistä, ihan miten tahdotte tulkita, päästä kärsi taas koko ruumis. Eli kun lauantaiaamuna puuttui assistentteja niin minua ei tarvinnut kauhean pitkään ylipuhua, ja sitten kun lauantai meni ihan ok, niin lupasin olla sunnuntainkin. Seurauksena olin kyllä sitten sunnuntai-iltana täysin hämärän rajamailla, ja jalat aivan romuna. Mutta ainakin aika meni nopeasti eikä tullut tylsää.

Lara sai kaksi ekaa sertiään, eli sikäli tavoite saavutettu! Toivottavasti saadaan vielä se kolmaskin serti, että ainakin CH tulisi titteliksi, ja nälkä kasvaa syödessä, ehkä sittenkin yritetään IC:ksi asti. Sen korkeampiin luokkiin ehkä ei pyritä, tai ehkä sitten joskus leikkauksen jälkeen voisi katsoa, kuinka pitkälle kastraattiluokissa rahkeet riittävät. Lara käyttäytyi siedettävästi ottaen huomioon, että näyttelytauko oli ollut tosi pitkä. Aluksi sitä vähän hermostutti, mutta varsinkin sunnuntaina se oli jo varsin rentona tuomarin pöydällä.

Lauantai kyllä alkoi sikäli masentavasti, että ruotsalaistuomari ei löytänyt Larasta oikein mitään muuta hyvää sanottavaa kuin pitkän kropan ja korkeat jalat. Korvat, silmät ja pää olivat hänen mielestään ihan kamalat. Se kyllä sitten vähän lohdutti, kun olin hänen assarinaan ja huomasin, ettei hän lauantaina pitänyt oikein kenestäkään muustakaan. Sunnuntaina italialainen tuomari löysi jo Larasta enemmän positiivistakin sanottavaa. Ja enpä minä Larasta ole ikinä mitään huippunäyttelykissaa kuvitellutkaan, sehän on otettu kotiini kasvatusnaaraaksi ja siinä hommassa se on aivan huippu. Sen luonne on kyllä aivan supermahtava, ja se vaikuttaa periyttäneen ihanaa luonnettaan hyvin myös pennuilleen.

Laran poika Natan oli lauantaina myös paikalla, se sai paremmat arvostelut ja kieltämättä se onkin ainakin tässä vaiheessa lupaavampi kuin emonsa. Sitä toivottavasti nähdään vielä näyttelyissä muutenkin, ainakin sen omistajat sellaista vähän lupailivat.

Kotona en siis viikonloppuna ehtinyt juuri kuin käydä kääntymässä, mutta sielläkin menee kohtuuhyvin. Hain M-pentueen vielä kotia etsivät Miroslavin ja Milanan meille perjantai-iltana, ne saivat valtakunnakseen toisen makuuhuoneen. Ekana iltana niitä selvästi jännitti uusi paikka ja uudet hajut, mutta jo lauantaina ne olivat kuin kotonaan. Vielä en ole uskaltanut niitä päästä muuta huushollia tutkimaan, mutta Lara on jo käynyt pari kertaa niitä moikkaamassa ja kaikki on mennyt todella hyvin. Larasta pennut ovat vain kiinnostavia, se nuuhkii niitä innoissaan ja hieman jopa nuolaisi Miroa tänä aamuna. Miro aluksi säikähti mutta kun se huomasi, ettei tuo isompi kissa tahdo pahaa, niin sekin relasi. Dinan ja Maijan kanssa totuttelu aloitetaan loppuviikosta, nimittäin joudun tässä nyt pariksi päiväksi työmatkalle, Teron on helpompi hoitaa viittä kissaa kun ne ovat kahdessa helpommin hallittavassa ryhmässä.

Mirolle olisi EHKÄ koti tiedossa mutta vasta kesäkuun paikkeilla. Milana etsii yhä omaa kotiaan, lähinnä lemmikiksi.