Tälle pentueelle tuskin tulee oikeasti Q:lla alkavia nimiä - nimittäin yleensä nimeän pennut slaavilaisten teemojen mukaan (paitsi tuo viimeisin Eddings-pentue eli P ;-D)) - ja venäjässä ei ole Q-kirjainta!
Mutta joo, asiaan. Eilen kello 11.30 tuli hälytys lähteä kätilöimään Iiristä Männikköön, olisin joka tapauksessa ollut menossa tarkistamaan tilanteeen eilen kyllä. Iiriksellä oli selviä supistuksia, mutta ne vain jatkuivat, jatkuivat ja jatkuivat. N. 14.15 alkoi ensimmäisestä pennusta näkyä sikiöpussi, sitten kohta häntä. Ja sitten se häntä näkyikin seuraavat kolme tuntia... yritin varovasti vetääkin siitä, mutta seurauksena oli vain kalvojen rikkoutuminen. Lähdettiin lääkäriin siinä vaiheessa. Lääkäri sai IHME kyllä kiskottua elävän pennun ulos (sen jälkeen kun oli ensin käyty röntgenissä ja tsekattu kokonaistilanne, pentuja näkyi röntgenin avulla yhteensä 5) n. kello 17.40. On tosiaan pieni ihme, että pikku kaveri on yhä hengissä, niin monta tuntia se vietti synnytyskanavassa! Kotiin päästyä sen paino oli 110 g, joten isohko kaveri itämaiseksi! Karvanpituudesta en vielä kenenkään kohdalla sano mitään varmaa, mutta väriksi veikkaisin b 03 24 eli suklaatäplikäsvalkea, ja sukupuoleksi uros.
Sen jälkeen Iiris sai oksitosiinia piikin, minkä jälkeen seuraavat 2 pentua syntyivät melko helposti ja nopeasti, n. klo 18.30 ja 18.45. Molemmat ovat jonkin sortin suklaakuvioisia, veikkaisin että suklaa ticked tabbyjä, uros 105 g ja naaras 107 g. Tytöllä ovat takajalat vähän hassusti vinksallaan, luulen että ne korjaantuvat itsestään, eli veikkaan että luovutusikään mennessä niistä ei enää huomaa mitään outoa, yleensä vastaavissa tapauksissa on tietääkseni käynyt niin? Täysin terve ja todella pippurinen tapaus muuten, närkästyneenä huutaa jos asiat eivät mene sen mielen mukaan.
Tämän jälkeen supistukset loppuivat kuin seinään, toisesta oksitosiinipiikistä huolimatta. Ultrattiin, ja näkyi kaksi hyvää sykettä. Tehtiin päätös odottaa tätä aamua. Yön aikana ei tapahtunut mitään, aamulla kello 8.40 alkoi supistaa uudestaan. Koska mitään ei tapahtunut, niin mentiin kello 11 maissa valmiiksi varattuun aikaan uudestaan lääkäriin. Leikata ei enää kannattanut, koska toinen pennuista oli jo tosi lähellä synnytyskanavassa. Eli kaksi viimeistä syntyivät myöskin lääkäriasemalla, mutta valitettavasti ne olivat ehtineet menehtyä hapenpuutteeseen.
Nyt on helppoa olla jälkiviisas ja jossitella, että jos olisi leikattu jo eilisiltana, niin olisi saatu ne kaksi viimeistäkin elävänä ulos. Toisaalta siinä tapauksessa Iiris saattaisi olla nyt huomattavasti heikommassa kunnossa kuin nyt. Iiris vaikuttaa nyt aika uupuneelta, mutta on vähän suostunut jo syömään, käynyt hiekkalaatikolla ja imettää tyytyväisenä kolmea pirteää pentua. Emme saa koskaan tietää, miten helposti tai vaikeasti keisarileikkaus olisi sujunut, siksi parempi yrittää olla jossittelematta ja yrittää iloita kolmesta pirteästä pennusta. Ja tietenkin toivoa, että nämä pienet ihmeet pysyisivät elävinä ja terveinä! Tämä pentue nimittäin jää isä-Maksin ainoaksi, sen eka pentue epäonnistui, ja nyt Maksi on jo leikattu.
Kotona P-pennut siirrettiin pois pahvilaatikkopesästä kun ne alkoivat käyttää sitä hiekkalaatikkona. Oikea hiekkis ei vielä kiinnosta (paitsi paakkuuntumattoman hiekan syönti sieltä), märkämuonakokeilut on aloitettu, vaaleampi tytöistä eli "Roosa" oli ainoa joka söi vapaaehtoisesti, muille piti tunkea puolipakolla pienet maistiaiset suuhun. Lara on hermoraunio kun sen vauvat, varsinkin tummin poika eli "Tomppa" vilistävät ympäri lattiaa. Lara haluaisi siirtää ne olohuoneen nojatuolin alle "turvaan", tajuamatta, että eiväthän ne siellä mitenkään pysyisi. Meillä, tai varsinkin Terolla, on asiasta eriävä mielipide. Pentu, joka ei vielä osaa käydä hiekkalaatikolla, ei ole kauhean hyvä idea olkkarissa, missä on kaikkia kivoja tyynyjä ym. pehmeitä koloja pissittäväksi...
Huoh. Onneksi tämä sottapyttyvaihe ei ikinä kestä kovin kauaa!
Olen ottanut jokusen kuvankin vastasyntyneistä muuten (tiketeillä molemmilla aika kivat korvanasennot ja pään muodot), mutta en nyt pysty siirtämään niitä koneelle. Yritetään lähipäivinä.
Oltiin eläinlääkärissä
4 vuotta sitten
8 kommenttia:
Onnittelut isoista, terveistä pennuista ja osanotto enkelipennuista.
Olet oikeassa tuossa, että jälkiviisastella aina voi, mutta luomusynnytystä olisin varmasti itsekin jäänyt odottamaan, etenkin kun ell:ssä todettiin hyvät vahvat sydänäänet ja kaikki oli rauhallista.
Onnittelut tosiaan noista elinvoimaisista. Toivotaan että he kasvavat pirteiksi reippaiksi kissanaluiksi...
Melkoinen synnytyskokemus...
Kaikkea hyvää nyt kuitenkin emolle ja kolmelle pennulle <3
Oikein paljon onnea <3
Paljon onnea ja Voimia kasvuun kolmikolle!
Yövuorosta täältä lähetellään terveisiä ja onnitteluita teille sinne kaikille :) Tsemppiä vauvojen kanssa ja isot kehut kaikille mammoille!
Paljon onnea! Aikamoinen kokemus, mutta toivottavasti kaikki menee tästä eteenpäin hyvin.
Onnea niistä kolmesta elävästä pennusta! Aikamoinen synnytyskokemus, mutta tärkeintä että ainakin ne kolme voivat hyvin. Hyvää ja pirteää kasvua heille!
Lähetä kommentti